Itsestään selvä, mutta merkityksellinen Miksi arjella on keskeinen asema syöpään sairastumisessa?
Lääketieteellisestä diagnoosista tulee ihmisille todellinen, kun sen kanssa astutaan päivittäiseen elämään. Tavallisen arjen merkityksistä osana syöpään sairastuneiden ja läheisten psykososiaalista tukea tulisi puhua enemmän.
H
elsingin Sanomat julkaisi 20.4.2017 kirjoituksen, jonka mukaan Suomessa lähes kaksi kolmesta syöpään sairastuneesta paranee. Äkkiseltään tulkittuna uutinen oli varsin positiivinen, toivoa luova ja tarpeellinen rikkoessaan syöpään sairastumiseen yhdistyviä pelottavia mielikuvia: syövästä myös parannutaan, siihen ei vain kuolla. Silti kirjoituksessa oli jotakin kummallista. Mistä tiedetään, että joku on parantunut syövästä? Siitäkö, että lääketieteellinen hoito on päättynyt, purrut ja hiukset alkavat taas kasvaa? Vai siitä, että pystyy palaamaan takaisin työelämään tai jatkamaan harrastuksiaan? Vai kenties siitä, ettei heti ensimmäiseksi herätessään ajattele sairastumista tai mieti uusiutuuko se? Helsingin Sanomien kirjoitus kirvoitti avoimeen kannanottoon myös syöpään sairastuneen Tiina Aaltolan. Facebook-sivustolla Siskot – matka, jolle kukaan ei halunnut (23.4.2017) Aaltola kommentoi uutista muun muassa kritisoimalla paranemisen määrittelemistä suhteellisten elossaololukujen avulla ja kuvasi, kuinka ”vuoden päästä sairastumisesta elossa
14
Säikeitä
