SÄIKEITÄ 2022

SÄIKEITÄ Porin yliopistokeskus 2022

Kuvat Antti Karpale, Annina Palonen ja Mari Kikkilä

Sisällys Yliopistokeskukset myötätuulessa

PORIN YLIOPISTOKESKUS UNIVERSITY CONSORTIUM OF PORI PL 181 (Pohjoisranta 11 A) 28101 Pori ucpori.fi Porin yliopistokeskuksen kirjasto ucpori.fi/kirjasto

Kaupungit kestävän kehityksen edistäjinä 6 Elämää tulevaisuuden saaristossa: keskiössä yhteysalusliikenne

Kulttuurikartoitusta Porin lähiöissä Väinölässä ja Pihlavassa

Hyviä jälkiä etsimässä — Lastensuojelun jälkihuolto aikuistumisen tukena 14 Mielen terveyden & hyvinvoinnin puolesta

Kulttuuri- ja elämysmatkailua Porin kampukselta maailmalle

Pitkäjänteinen TKI-yhteistyö luo uutta tietoa ja uusia ratkaisuja yrityskumppaneiden tarpeisiin

Säikeitä

TAMPEREEN YLIOPISTO PORI tuni.fi/pori TURUN YLIOPISTO Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö utu.fi/tse/pori Kulttuurituotannon ja maisematutkimuksen tutkinto-ohjelma utu.fi/ktmt Brahea-keskuksen merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus utu.fi/mkk Lääketieteellinen tiedekunta https://www.utu.fi/fi/yliopisto/laaketieteellinen-tiedekunta/porin-opetusterveyskeskus

SÄIKEITÄ - PORIN YLIOPISTOKESKUS 2022 TOIMITTAJAT Maria Ojanen ja Miina Yliluoma JULKAISIJA Porin yliopistokeskus

Peltodata — näkymä pellon avoimeen dataan ja niiden analysointeihin

Huumori ja vakavat viestit koronameemeissä

Koulutuksella ja tieteellä luodaan yhteiskuntaa vahvistavaa ja uudistavaa sivistysperustaa

VALOKUVAT Mari Kikkilä, Mika Stenroos, Jaana Pihlajaniemi, Marina Malkova, Annina Palonen, Antti Karpale / Sataedu Nakkila, Johanna Sjövall, Eeva Raike ja Matias Juola

Kv-porukan unohtumaton matka Napapiirille ja sen yli

KANSI Harriet Kallio ja Marina Malkova / Sataedu Nakkila

Opiskelu on työtä, rohkeutta ja elämyksiä

PAINO Plusprint, Ulvila 2022

TAITTO Harriet Kallio / Sataedu Nakkila

UCPori 2022

Kuva Johanna Sjövall

Vaikka yliopistokeskuksen käytävät olivat enimmäkseen hiljaisia vuonna 2021, kulisseissa riitti kuhinaa. Kampuksemme sai komeilla lehtien palstoilla ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Toisinaan se kuvitti tekstejä, joilla ei sinänsä ollut yliopistokeskuksen toiminnan kanssa mitään tekemistä. Kampuksemme edustaakin yleisesti akateemisuutta ja yliopistollisuutta alueella, mistä voidaan olla ylpeitä, mutta mikä voi toisinaan myös luoda harhakäsityksiä. Keskeinen teema julkisuudessa korkeakoulutuksesta puhuttaessa oli oma yliopisto ja rehtori emeritus Kalervo Väänäsen selvitys korkeakoulutuksen kehittämisestä. Selvitys toppuutteli niitä, jotka odottivat nopealla aikataululla omaa yliopistoa Satakuntaan ja samalla rohkaisi niitä, jotka ehkä pelkäsivät, että olemassa olevastakin koulutustasosta joudutaan tinkimään. Menemättä yksityiskohtiin, jos selvityksen toimenpide-ehdotukset pystytään lähivuosien aikana toteuttamaan, vahvistaa se korkeakoulutuksen tasoa Satakunnassa merkittävästi. Uskon, että myös alueen houkuttelevuus kasvaa. Keskeisten ehdotusten osalta onkin jo otettu konkreettisia askeleita. Merkittävänä tukena siinä on Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä lisämääräraha yliopistokeskusten kehittämiseen, josta Porin yliopistokeskus sai 541 000 euroa. Yliopistojen toimintaan liittyen keskeisenä toimenpide-ehdotuksen tuodaan selvityksessä esiin tekniikan alan ylioppilaspohjaisen koulutuksen saaminen Poriin. Diplomi-insinöörikoulutus alkoi Porissa vuonna 1987. Koulutus laajentui voimakkaasti 2000-lukuun saakka, jolloin otettiin opiskelijoita tietotekniikan, sähkötekniikan ja tuotantotalouden koulutusohjelmiin ja kokeiltiin myös ylioppilaspohjaista koulutusta. Tämän jälkeen koulutusta on supistet-

Säikeitä

tu ja koulutusohjelmia yhdistetty. Viime vuosina sisäänottomäärät ovat pysyneet vakiona ja diplomi-insinöörikoulutusta on tarjottu Johtamisen ja tietotekniikan tutkinto-ohjelmassa. Ohjelma on räätälöity tukemaan työn ohella opiskelua ja se onkin löytänyt hyvin paikkansa kansallisilla koulutusmarkkinoilla ollen suosituin hakukohde Tampereen yliopiston ylempien tutkinto-ohjelmien joukossa. Voimakas viesti elinkeinoelämän suunnalta kuitenkin on, että nykyinen DI-koulutus ei ole riittävä vastaamaan tarpeeseen. Vaikka on selvää, että monella alalla yliopistotutkinto on myös tulevaisuudessa hankittava Satakunnan ulkopuolelta, nähdään kuitenkin, että enemmän tekniikan alan koulutusta paikan päällä hyvin valikoiduilla painotuksilla parantaa merkittävästi yritysten toimintaedellytyksiä maakunnassa. Tätä taustaa vasten on hyvä todeta, että vihdoinkin tekniikan alan koulutukseen on tulossa uusia avauksia. Vuonna 2022 alkaa tietojenkäsittelyn FM- ja tietotekniikan DI-tutkintoihin tähtäävä koulutus, joka on rinnakkaistoteutus Tampereella ja Seinäjoella tarjottavasta koulutuksesta. Alustavasti on sovittu 20 aloituspaikasta vuosien 2022 sekä 2023 sisäänotoissa. Lisäksi on OKM:n lisämäärärahan turvin käynnistetty suunnittelutyö Tampereen ja Turun yliopistojen yhteisestä tekniikan kandidaatin tutkinto-ohjelmasta. Myös henkilöstö on saamassa täydennystä. Tampereen yliopisto on rekrytoimassa kolme tenure-professoria, joiden tehtäviin kuuluu opetus- ja tutkimustoiminta Porin yliopistokeskuksessa yhteistyössä Satakunnan yritysten kanssa. Yhteistyö elinkeinoelämän kanssa onkin ollut vuoden 2021 kehittämistyön

fokuksessa. Yliopistokeskuksen tueksi on lanseerattu yritysyhteistyökonsepti FORE UCPori, jonka toimintaa ohjaa korkeatasoinen neuvottelukunta (board). FOREssa keskustellaan elinkeinoelämää askarruttavista ajankohtaisista teemoista ja tuodaan yliopistojen tutkimustietoa ja osaamista lähemmäksi yritysten strategisia tavoitteita laajasti, alue- ja organisaatiorajoja ylittäen. Elinkeinoelämäyhteistyö sai viime vuonna uutta potkua myös Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikön liiketoimintaosaamisen ja yrittäjyyden apulaisprofessorin nimityksen myötä. Keväällä 2021 saatiin päätöksen yliopistokeskuksen strategiatyö ja julkaistiin vuoteen 2025 tähtäävä strategia. Strategiassa painotetaan yliopistokeskuksen profiilin vahvistamista, näkyvyyden ja vaikuttavuuden lisäämistä sekä yhteistyötä sidosryhmien kanssa. Yliopistokeskuksen strategia tukee emoyliopistojen strategioita ja siinä painotetaan asioita, joihin yliopistokeskuksen yksiköt yhdessä pystyvät vaikuttamaan. Strategiassa visioitiin, että Porin yliopistokeskus tähtää tieteenalojen rajoja ylittävään, syvenevään yhteistyöhön sekä jatkuvaan kehitykseen niin opetuksen ja tutkimuksen laadussa kuin vaikuttavuudessa.

Yliopistokeskukset myötätuulessa

Tässä vain muutama nosto yliopistokeskuksen vuodesta 2021. Säikeiden palstoilla on monipuolisesti lisätietoa ja mielenkiintoisia tarinoita yliopistokeskuksen arjesta ja työn tuloksista. Antoisia lukuhetkiä!

TARMO LIPPING johtaja Porin yliopistokeskus

UCPori 2022

Globaalien kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan keinoja tavoitteiden edistämiseen käytännössä. Kiertotalouden innovaatioekosysteemit ovat kehittämisen solmukohtia, joissa keskeistä on yhteistyön tekeminen yksityisten, julkisten sekä kansalaistahojen kesken. Kirjoituksessa tarkastellaan kiertotalouden klustereita Satakunnan alueella, ja julkisten toimijoiden kuten kaupunkien ja maakuntien roolia innovatiivisen yhteistyön edistäjinä.

Tavoitteista käytäntöön Globaalien kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan keinoja kestävän kehityksen edistämiseen kansallisella ja alueellisella tasolla. Millaisia keinoja meillä sitten on tällaisen systeemisen muutoksen tekemiseen käytännössä? Yksi näkökulma avautuu ekosysteemiajattelusta käsin, jossa otetaan mallia luonnon ekosysteemeistä. Myös ihmisten luomat toiminnalliset ja taloudelliset ekosysteemit voivat ottaa oppia luonnon kiertokulkuun perustuvasta periaatteesta, jossa materiaalit päätyvät uudelleen hyödyksi toisille ekosysteemin toimijoille, jotka elävät symbioottisessa suhteessa toistensa kanssa. Se, että ihmisen luomat toiminnalliset ja taloudelliset systeemit siirtyvät kohti kiertotaloutta, vaatii luonnon reunaehtojen huomioimista uudella tavalla ja toimintamallien muuttamista kiertotalouteen perustuvaksi. Muutoksen tekemiseksi tarvitaan myös uusia, avoimuuteen perustuvia toimintamalleja, kun yhteiskunnan perustavia reunaehtoja ja ajattelutapoja muutetaan. Avoimen uudistumisen paikkoja

Säikeitä

ovat kiertotalouden innovaatioekosysteemit, intensiiviset kehittämisverkostot, joissa keskeistä on yhteistyö yksityisten, julkisten sekä kansalaistoiminnan edustajien kesken. Kiertotalouden ekosysteemit voivat olla alueellisia, yksittäiseen teknologiaan tai yritykseen keskittyviä tai koko toimialan ekosysteemejä. Näissä ekosysteemeissä kiertotalousmuutosta tehdään yli toimialarajojen, uusien ja yllättävienkin kumppanien ja kilpailijoiden kesken.

Kiertotalous Satakunnassa Satakunnassa on kiertotalouden kannalta merkittävä metalliteknologian keskittymä, jonka vetureita ovat mm. Boliden, Luvata, Nornickel ja tulossa oleva BASF:in akkutehdas. Yritysten yhteistyö hyödyntää eri prosessien materiaalivirtoja, tavoitteena toteuttaa kiertotaloutta teollisen yhteistyön mittakaavassa. Kunnilla, kuten Raumalla on merkittävä rooli meriteollisuuden ekosysteemissä. Rauman meriteollisuuspuistossa (Seaside Industry Park) on otettu käyttöön yksi Suomen suurimmista aurinkovoimaloista. Lisäksi meriteollisuus-

puisto on mukana vuoden 2018 lopulla käynnistyneessä kuusivuotisessa EU:n Life-hankkeessa Kohti hiilineutraaleja kuntia ja maakuntia (CANEMURE). Vastaavasti Porissa kestävän kehityksen ja kiertotalouden merkitys kaupungin strategisessa kehittämisessä korostuu. Kaupungin palvelukonsepteissa tullaan huomioimaan kestävä kehitys ja strategiassa kestävä kehitys tulee olemaan keskeisenä osana. Porin kaupungin strategisena tavoitteena onkin brändätä itsensä kiertotalouden eturintamaan. Satakunnassa julkiset toimijat ovat kehittäneet kiertotalouden innovaatioyhteistyön malleja. Satakunnan kuntien elinkeinoyhtiö Prizztech edistää alueellista yhteistyötä yritysten kanssa. Esimerkiksi Prizztechin hallinnoima verkostohubi Robocoast tarjoaa kehittämisympäristön ja ratkaisuja ympäristöystävällisimmän teollisuuden ja palvelusektorin kehittämiseen automaatio-, robotiikka- ja tekoäly-yrityksille.

Julkiset toimijat edistämässä innovaatioekosysteemejä Julkisilla toimijoilla kuten valtiolla, maakunnilla ja kaupungeilla on tärkeä rooli kiertotalouden ekosysteemien edistämisessä käytännössä. Julkishallinnon perinteisiin keinoihin kuuluu sääntely politiikkasuositusten, säännösten ja kehittämisohjelmien kautta. Julkishallinto toimii myös taloudellisilla ohjauskeinoilla kuten verotuksella, investointien ja innovaatiotoiminnan rahoituksella. Valtion ja kaupunkien väliset ekosysteemisopimukset ovat osa hallituksen

toimia, joilla pyritään korostamaan kaupunkien roolia osaamisen ja innovaatiotoiminnan sekä yritystoiminnan kehittämisen yhteen kokoajina. Tarkoituksena on, että kaupungit ja valtio yhdessä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten sekä elinkeinoelämän kanssa luovat edellytyksiä innovaatioekosysteemeille. Kaupungeilla on hyviä lähtökohtia myös avoimen innovaatioyhteistyön organisoimisessa. Eri näkökulmat huomioiva avoin hallinto, tiedolla johtaminen ja poliittisen konsensuksen kautta toimiminen ovat kaupungille luontevia ominaisuuksia toimia avoimen ja monia toimijoita yhdistävän yhteistyön edistäjänä kiertotalouden innovaatiotoiminnassa. Kaupungeilla on myös tähän työhön tarvittavaa pitkäjänteisyyttä.

Lopuksi Kaupungit ovat avoimen yhteistyön suhteen uuden edessä, kun uusia kumppanuuksien ja ekosysteemien toimintamalleja etsitään. Kaupungilla on potentiaalia olla julkisena yhteistyön organisoijana uuden taloudellisen kas-

vun ja kiertotalouden linkittämisessä, kun tavoitteena on uuden kiertotalouteen perustuvan yhteiskunnan luominen. Myös yksilötasolla alueellisten innovaatioekosysteemien pyörittämisessä tarvitaan osaamista tavoitteiden viemiseen käytäntöön: muutostoimijuutta ja motivaation synnyttämistä, avointa johtamistapaa sekä kykyä ylittää organisaatioiden intressirajoja keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Korkeakouluilla on tärkeä rooli innovaatioyhteistyön osaamisen kehittymisessä. SAMK:ssa on oppiaineita, jotka edistävät digitalisaatiota ja kiertotaloutta ja joista opiskelijat siirtävät osaamistaan yrityksiin rekrytointien kautta. Porin yliopistokeskuksen kautta kiertotalouteen, kestävään kehitykseen ja digitalisaatioon liittyy ajankohtaisia tutkimushankkeita kuten BlueCleanDigi, Digiluonto/DigiET, HYBRIDI sekä CICAT2025. Yliopistojen harjoittama tutkimus ja tarjoama opetus edistävät tulevien päätöstentekijöiden valmiuksia tunnistaa kestävän kehityksen haasteet ja mahdollisuudet.

ARJA LEMMETYINEN

RAINER BREITE

ANTERO HIRVENSALO

yliopistotutkija Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikkö

Dosentti, TkT yliopistonlehtori Tampereen yliopisto Pori

tutkijatohtori Tampereen yliopisto

Satakuntaliitolla on keskeinen rooli kestävän kehityksen ja kiertotalouden edistäjänä maakuntaohjelmien laatija-

UCPori 2022

Kuva Mari Kikkilä

Kaupungit kestävän kehityksen edistäjinä

na ja EU-aluekehitysrahoituksen jakajana. Esimerkiksi osana EU:n koheesiopolitiikkaa kansalliset ja alueelliset viranomaiset ovat laatineet älykästä erikoistumista koskevat tutkimus- ja innovaatiostrategiat. Älykäs erikoistuminen tarkoittaa maakunnan erityisten ominaisuuksien ja voimavarojen tunnistamista. Luonnosvaiheessa olevan Satakuntastrategian mukaan jatkossa edistetään kiertotaloutta vahvistamalla toimijoiden yhteistyötä ja sitoutumista.

Mitä jo nykyään näkyvissä olevat muutokset elämänmenossa kuten monipaikkainen asuminen ja etätöiden lisääntyminen voivat tarkoittaa saariston kannalta? Kuinka saaristossa liikkumista ja erityisesti yhteysalusliikennettä pitäisi kehittää ja tukea?

Keskeisimmät havainnot kyselyistä Saariston yhteysalusliikenteen reitit ovat hyvin erilaisia profiililtaan sekä saaristoalueiden välillä että niiden sisällä. Matkustajamäärien kasvua ennakoitiin todennäköisesti niillä alueilla, joissa reittien piirissä on matkailupalveluita tarjoavia yrityksiä. Matkailutoimintojen ohella liikennemäärä voi lisääntyä myös kaksipaikkaisen asumisen ja etätyöskentelyn takia. Toisaalta kommentoitiin, että matkailu kas-

Säikeitä

vaa, mutta alukset, myös yksityishenkilöiden, voisivat olla yhteiskäytössä ja näin täyttöaste kasvaa. Monessa vastauksessa toivottiin parempia yhteyksiä saaristossa myös matkailun näkökulmasta, jotta vetovoima säilyy ja kasvaisi. Myös yhteysalusliikenteen aikataulujen parempaa koordinointia muun joukkoliikenteen aikatauluihin toivottiin. Rahdin kuljetukseen ja jääoloihin soveltuvien alusten rinnalle tulisi saada ainakin kesäkaudelle kevyempää henkilökuljetuskapasiteettia. Etätyöskentely muuttaa saaristoliikenteen tarvetta enemmän ympärivuotiseksi, koska kakkosasuntoja korjataan ympärivuotisiksi. Tämä muuttaa myös muiden palveluiden kysyntää ympärivuotisemmaksi ja tuo elinvoimaa saaristoon. Toisaalta on ratkaisematta, miten verotulot toisaalle ja palvelujen säännöllinen käyttö toisaalla säännöllisesti voitaisiin hoitaa nykyistä oikeudenmukaisemmin. Tekniset innovaatiot ja niiden merkitys saariston tulevaisuudelle voivat olla monipuolisia. Ne voivat tasapainottaa eroja saariston ja muun maan houkuttelevuuden välillä jopa ilman parantuneita kulkuyhteyksiä. Tämä voi to-

teutua, jos 5G- ja 6G –verkot ja yleinen digitalisaatio etenevät. Etälääkärit ja muut etäpalvelut vähentävät tulevaisuudessa liikkumisen tarvetta. Myös drooneilla voidaan hoitaa osa tavarakuljetuksista. Alusteknologian kehitys sekä ratkaisut ympäristöystävällisen mutta ei ylitsepääsemättömän kalliin liikennejärjestelmän kehittämiseksi ovat erittäin merkittävä kysymyksiä. Toisaalta alusteknologiaa löytyy jo, esimerkiksi sähköiset lautat, mutta ratkaisematta on, miten sellaisia voisi saada myös Suomen yhteysalusliikenteeseen korvaamaan vanhentunutta kalustoa. Nykyinen käyttäjälle maksuton systeemi on joka tapauksessa osasyynä siihen, että ala on jäänyt kehittymättä nykyajan vaatimuksiin. Esimerkiksi nettivarausmahdollisuus aluksiin puuttuu. Luonto on eittämätön vetovoimatekijä saaristossa sekä asukkaille että turisteille. Esiin nousi toisaalta myös rehevöitymiskehitys, joka jatkuessaan vähentää saariston vetovoimaa. Itäisellä Suomenlahdella taas on nähtävissä ympäristön tilan parantumista, mikä ilahduttaa.

RIITTA PÖNTYNEN

SARI REPKA

erikoissuunnittelija Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus Turun yliopisto, Brahea-keskus

projektipäällikkö Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus Turun yliopisto, Brahea-keskus

UCPori 2022

Kuva Mika Stenroos

Elämääkeskiössä tulevaisuuden saaristossa: yhteysalusliikenne

Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus oli tänä vuonna mukana Maaja metsätalousministeriön alaisen Saaristoasiain neuvottelukunnan tilaamassa selvityksessä, jossa kartoitettiin saariston asukkaiden ja siellä paljon aikaa viettävien ihmisten näkemyksiä saariston yhteysalusliikenteen tulevaisuudesta. Tätä selvitettiin kahdella kyselykierroksella, jossa oli mahdollisuus muuttaa omia vastauksia sekä kommentoida ensimmäisen kierroksen tuloksia. Näin saatiin kerättyä paljon tietoa ja ajatuksia saaristolaisilta. Näistä rakennettiin kolme vaihtoehtoista tulevaisuuskuvaa, joita voidaan käyttää apuna kehittämisessä.

Kuva Mika Stenroos

Kolme erilaista tulevaisuuskuvaa – saariston yhteysalusliikenne

10 A

Säikeitä

1. Kestävä ja elinvoimainen saariston yhteysalusliikenne

2. Saariston yhteysalusliikenne on vähäistä ja kallista

3. Saariston yhteysalusliikenne jatkuu entisellään

On hankittu uusia, ympäristöystävällisiä yhteysaluksia, joihin voi varata paikan digitaalisesti verkossa. Uusien yhteysalusliikenteen alusten käyttövoimaksi on valittu uudenaikaisia synteettisiä polttoaineita. Yhteysalusten liikennöinti on tarpeenmukaista, digitaalisesti optimoitua ja taloudellisesti tehokasta. Toisaalta liikennettä voi olla myös ilmateitse. Valtio tukee liikennöintiä suurimmalta osin ja eri matkustajaryhmät maksavat maksujärjestelmän mukaan. Matkailu on luontoarvoja ja pienimuotoisuutta suosivaa. Jakamistalouden yleistymisen vuoksi matkailijat ja asukkaat ovat monenlaisista ryhmistä, liikkumistarve on vähentynyt ja ihmiset käyttävät joukkoliikennettä. Saariston elinkeinot ovat vähähiilisiä, kiertotaloutta ja omavaraisuutta korostavia.

Saariston yhteysalusliikenteen asema liikennepolitiikassa on heikko eikä valtio tue saariston yhteysalusliikennettä. Liikenne toimii vapaan markkinatalouden ehdoilla. Yhteysalukset ovat vanhoja, niissä ensisijaisesti käytetyn fossiilisen polttoaineen hinta on korkea ja siitä on pulaa. Olemassa olevat vaihtoehtoiset polttoaineet ovat kalliita. Reittien määrä on vähentynyt paljon ja frekvenssi on harventunut erityisesti lomakauden ulkopuolella, ja siksi yksityisveneily on lisääntynyt. Matkustaminen saaristoon on kallista. Asukasmäärä saaristossa on vähentynyt ja ne, jotka siellä asuvat, ovat pääosin eläkeläisiä ja hyvätuloisia. Digitalisoitumiskehitys on hidastunut.

Saariston yhteysalusliikenne on valtion tukemaa ja maksutonta kaikille. Käytettävät alukset ovat vanhempia, tosin joitain uusinvestointeja on tehty. Polttoaineen hinta vaihtelee paljon. Saariston asukasmäärä on lisääntynyt huomattavasti, samoin matkustus ja vapaa-ajan vietto. Myös kansainvälisiä risteilyaluksia käy saaristossa. Monipaikkainen asuminen on lisääntynyt, ja etätyöskentely on yleistä. Yhteysalusliikenteen reitit ovat keskittyneitä, ja pienempiin saariin ja satamiin liikennöidään pienemmillä aluksilla. Erilaiset etäpalvelut ovat myös yleisiä.

UCPori 2022

Väinölässä ja Pihlavassa

Kulttuuurisuunnisteluhanke on osa Ympäristöministeriön Lähiöohjelmaa 20202022. Hanke jatkaa maisemantutkimuksessa tehtyä kulttuurikartoituksen menetelmän kehittämistä hyödyntämällä erilaisia taidelähtöisiä menetelmiä ja paikkatietoa.

Maski ja jäätyneet sormet

Maisemantutkimuksessa toteutettava hanke Kulttuurisuunnistelu, joka on koko nimeltään tutkimus taidelähtöisistä menetelmistä Porin Pihlavan ja Väinölän lähiöissä osana kulttuurikartoitusta ja yhteiskehittämistä, on jo reilun vuoden ajan toteuttanut monimenetelmällistä kartoitusta ensin Väinölässä ja nyt Pihlavassa. Tutkimuksellisesti hankkeessa on kaksi kärkeä: taidelähtöiset metodit ja kokemuksellisen tiedon esittäminen paikkatietoon sidottuna.

Pandemiatilanne on vaikuttanut kenttätöihin ja alueen ihmisten kohtaamisiin. Aloitin kenttätyöt havainnoinnilla Väinölässä syksyllä 2020. Tuntui siltä, että ketään ei ole missään. Ja maski päässä satunnaisten ihmisten jututtaminen oli varauksellisempaa kuin tavallisesti. Etnografin käyntikorttina toimiva hymy jäi piiloon. Myös osallistaminen tuntui haastavalta. Asukastilaisuuksia ei voitu järjestää ja tavanomainen houkuttelu ilmaisella kahvikupillisella ja kastettavalla piti unohtaa. Aineistonkeruussa aiottua suuremman roolin saikin karttapohjainen kysely netissä. Taidelähtöisiä pajoja taas toteutettiin paljon päiväkotilaisten ja koululaisten kanssa osana koulutyötä – ja sormet jäässä, sillä esimerkiksi runovideot kirjoitettiin, äänitettiin ja kuvattiin ulkona yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Kouluun ei saanut pandemiatilanteen takia mennä sisälle ja kaikki kohtaamiset piti hoitaa ulkona, oli sää mikä tahansa.

Tutkimuksen tavoitteena on ehkäistä alueiden eriarvoistumista, tunnistaa ja vahvistaa yhteisöllisiä identiteettejä ja resursseja sekä edistää kulttuurisia oikeuksia, hyvinvointia ja tasa-arvoa. Laajan, yhdessä asukkaiden kanssa toteutettavan kulttuurikartoituksen avulla on pystytty selvittämään alueiden arjessa merkittäviä paikkoja ja reittejä, jotka voidaan yhdistää kaupungin eri toimialojen kehittämislinjauksiin. Myös Porin kaupunki on mukana Lähiöohjelmassa kahdella omalla hankkeellaan, jotka kohdistuvat samoihin lähiöihin kuin tutkimushankekin.

12 A

Säikeitä

Kulttuurikartoituksessa kerätään paikkasidonnaisesti monipuolista aineistoa kohdealueesta. Pääpaino on alueen omaäänisyyden esille nostamisessa, laaja-alaisessa kulttuurin määrittelyssä, monipuolisissa etnografisissa kenttätyön menetelmissä sekä toimijoiden kartoittamisessa. Taustalla on ajatus kulttuurista elämäntapana ja kartoituksella saadaan selville se, mikä on ihmisille arjessa tärkeää. Aineistonkeruussa voidaan tapauskohtaisesti painottaa jotakin keruun muotoa. Tässä kartoituksessa pääpaino on ollut taidelähtöisissä menetelmissä ja osallistavassa kokemuksellisen paikkatiedon keruussa.

Digitaalinen grillimakkara? Kun tavanomaiset kohtaamiset eivät toteutuneet, oli digitaalisesti toteu-

tettu kysely laadittava niin houkuttelevaksi, että siihen vastaaminen palkitsisi osallistujan itse vastaamisella. Saimme kyselyyn vuorovaikutteisuutta sillä, että kyselyyn sisällytettiin sitaatteja jo tehdyistä haastatteluista, joita vastaajat pääsivät arvioimaan liukukytkimellä täysin samaa mieltä – täysin eri mieltä. Väittämiä pääsi myös kommentoimaan. Kyselyssä kerättiin myös muistoja ja merkityksiä tärkeiksi havaituista paikoista alueella. Kyselyn paikkatietopohjaisessa osiossa keskityttiin paikkojen käyttöön ja niihin kiinnittyneisiin kokemuksiin ja tunteisiin. Kartalle pyydettiin merkitsemään esimerkiksi paikkoja, joissa ulkoilee, leikkii ja voimaantuu ja paikkoja, jotka mieltää esimerkiksi pelottaviksi, rauhallisiksi tai kauniiksi. Kyselyyn saatiin yli 350 perusteellista vastausta ja avoimiin kysymyksiin tuhansia kommentteja. Voidaan siis todeta, että kysely onnistui hyvin ja sillä saatiin kattava aineisto koskien Väinölän paikallisia merkityksiä ja tunnesiteitä kokemuksellisista paikoista. Vastausten kautta Väinölästä piirtyi kuva monisukupolvisena asuinalueena, johon on juurruttu ja jonka vaiheita eritellään ja tulevaisuuteen asetetaan toiveita. Kysely itse osoittautui sikäli digitaaliseksi grillimakkaraksi eli houkuttimeksi, että siihen vastaaminen koettiin positiiviseksi ja monessa vastauksessa kiiteltiin sitä, että asukkaiden omaan alueeseen kiinnitetään huomiota ja he pääsevät pohtimaan sitä jakaen omia muistojaan ja kokemuksiaan.

Taide apuna kartoituksessa

”…Jos tykkää betonista, niin tervetuloa vaan tänne…” hakemaan alueilta tietoa, joka ei perinteisemmässä etnografisessa työssä nouse esille. Taidelähtöisinä menetelminä on toteutettu muun muassa yhteisöllistä runoutta ja kehyksiin kuvattuja omia maisemia päiväkotilaisten kanssa, videorunoja ja kuvitettuja katukylttejä alakoululaisten kanssa sekä lyhytkestoinen hortoilu menneisyyden merkkejä etsien käyttäen kameraa ja runovihkoa yhdessä yläkoululaisten kanssa. Näissä kaikissa taiteellisissa interventioissa on kiinnitetty huomiota oman ympäristön moniaistisuuteen, menneisyyden läsnäoloon nykyhetkessä sekä tuntemuksiin ja tunteisiin osana omaan ympäristöön paikantumista. Taide on toistaiseksi ollut lähinnä aineistonkeruun metodi mutta tulevissa tutkimusjulkaisuissa se on myös osa aineiston tulkintaa ja tutkimustulosten esittämistä. Raportointivaiheessa tut-

kimusaineistoja on tuotu esille sidottuna paikkatietoon. Olemme julkaisseet tarinakarttoja, joissa tunnekarttoja, muistoja ja kokemuksia on sidottu osaksi paikkatietoa niin tekstin, kuvan, äänitiedostojen kuin videoidenkin muodossa. Itätuulen koulun kahdeksasluokkalaiset osallistuivat vanhalla lyhytaaltoasemalla Signaaleja-työpajaan, jossa he etsivät alueen luonnetta valokuvaten ja kirjoittaen runoja: ”Nurmikko taivaan alla kosteaa, ja linnut, hyvää kevättä tuulipuku!”.

Painopiste kohti Pihlavaa Aloitimme kartoituksen Väinölästä ja kesän 2021 aikana olemme siirtäneet painopisteen kohti Pihlavaa. Menetelmät ovat hyvin samanlaiset kuin Väinölässä. Suunnitteilla on kysely ja toistaiseksi olemme jo toteuttaneet vanhojen karttojen ja kuvien vertailua nyky-ym-

päristössä yhdessä koululaisten kanssa, vanhojen kotialbumikuvien keruun ja niiden pohjalta järjestetyn muisteluillan sekä yhteisöllistä runoutta ja kehyksiin kuvattuja maisemia metsäretkellä päiväkotilaisten kanssa. Hankkeen monimenetelmällisyys on nostanut esille alueiden omaa ääntä ja luonut myös mielenkiinnon oman alueen kehittämiseen. Taidelähtöisiä metodeja on pystytty hyödyntämään monipuolisesti ja ne ovat inspiroineet havainnoimaan omaa ympäristöä ja sen menneisyyttä. Yhdistämällä tätä hyvinkin tunnepitoista aineistoa paikkatietoon olemme voineet luoda uudenlaisen etnografisen otteen elettyyn kaupunkiympäristöön ja sen kehittämiseen.

LAURA SEESMERI tutkijatohtori Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelma Turun yliopisto

Taidetta on käytetty viime vuosina yhä enenevissä määrin apuna ihmistieteissä ja varsinkin osallistamisen keinona. Kulttuurisuunnistelu-hankkeessa taidelähtöisillä menetelmillä lähdettiin

UCPori 2022

Kuva Mika Stenroos

Kulttuurikartoitusta Porin lähiöissä

LASTENSUOJELUN JÄLKIHUOLTO AIKUISTUMISEN TUKENA Tampereen yliopiston Porin yksikön Hyvää jälkeä -hankkeessa tarkastellaan nuorten arkea tilanteissa, joissa matka aikuisuuteen alkaa sijaisperheessä tai lastensuojelulaitoksessa. Tukea nuorelle näissä tilanteissa tarjoaa jälkihuolloksi kutsuttu sosiaalipalvelu. Jälkihuoltoon oikeutettujen nuorten elämäntilanteet, aikuistumisen polut ja tuen tarve ovat vaihtelevia.

Mistä saan kämpän? Entä se opiskelupaikka? Missä ihmeessä tutustun ihmisiin? Tai mistä minä tiedän, kuinka usein koti täytyy imuroida? Tällaisia kysymyksiä pyörii varmasti monen kotoa pois muuttavan nuoren mielessä ja mahdollisesti vielä pitkään sen jälkeenkin, kun tie aikuisuuteen on alkanut. Nuoruus elämänvaiheena on muuttunut aikaisempaa pidempikestoiseksi, ollen täynnä erilaisia mahdollisuuksia ja valintoja. Aikuistuminen ja itsenäistyminen ovat siirtymiä, jotka yhtäältä ovat yhteinen ja jaettu kokemus tietyn ikäryhmän piirissä ja toisaalta taas jokaisen oma, henkilökohtainen polku. Suurella osalla nuorista tämä polku alkaa kotoa perheen luota. Näin ei kuitenkaan ole kaikilla.

Itsenäistyminen sijaishuollosta On joukko nuoria, jotka eivät syystä tai toisesta voi asua kotona perheensä luona. Tällöin lastensuojelu on puuttunut peliin jossain vaiheessa nuoren elämää ja päättänyt joko nuoren ja perheen toiveiden mukaisesti tai niiden vastaisesti sijoittaa nuoren asumaan kodin ulkopuolelle. Kodin ulkopuolisia asuinpaikkoja eli sijaishuoltopaikkoja

14 A

Säikeitä

voivat olla esimerkiksi sukulaisperheet, sijaisperheet tai erilaiset laitokset. Sijaishuolto loppuu viimeistään, kun nuori täyttää 18 vuotta. On mahdollista, että nuori jää tämän jälkeenkin asumaan esimerkiksi sijaisperheeseensä tai muuttaa takaisin biologisten vanhempiensa luokse, mutta usein nuoren täysi-ikäistyessä alkaa hänen matkansa itsenäiseen aikuisuuteen. Nuoren niin halutessa häntä tukee ja auttaa tällä matkalla jälkihuolto, joka on osa lainmukaista lastensuojelujärjestelmää. Vuonna 2020 tehtiin lakimuutos koskien jälkihuollon ikärajaa, joten nykyään jälkihuollon tukea tarjotaan 25 ikävuoteen asti, kun aikaisemmin se loppui nuoren täytettyä 21 vuotta. Jälkihuollon tarjoama tuki tulee lain mukaan räätälöidä jokaisen nuoren sen hetkisiin tarpeisiin sopivaksi. Jälkihuollon työntekijät voivat auttaa nuorta esimerkiksi talouteen, asumiseen tai arkeen liittyvissä asioissa ja samalla tukea nuoren hyvinvointia ja itsenäiseen elämään siirtymistä. Jälkihuollon piirissä oli vuonna 2019 noin 9000 18– 21 -vuotiasta nuorta. Vuoden 2020 lakimuutoksen myötä määrä on kasvanut entisestään.

Onnistumisia ja ongelmia Omilleen muuton jälkeen vastuu itsestä ja omasta elämästä on suuri, ja valmiuksien oman arjen pyörittämiseen pitäisi olla kunnossa. Tämä ei ole helppoa kenellekään itsenäistyvälle 18-vuotiaalle, mutta erityisen haastavaa se on, jos esimerkiksi läheisiä on vähän, asunnon pysyvyys on epävarmaa, mielenterveys ei ole kunnossa tai päihteet ovat osa arkea. Näin saattaa olla joidenkin jälkihuoltoon oikeutettujen nuorten kohdalla. Heidänkin elämässään haasteet kuitenkin muuttavat muotoaan, jotkin niistä poistuvat, ja joskus tilalle tulee uusia vaikeuksia. Lisäksi uudet elämäntilanteet, kuten omien lapsien saaminen tai esimerkiksi mutkikkaat työelämäpolut, muuttavat nuoren elämää ja siten jälkihuollon tarvetta erilaiseksi. Haasteiden ja vaikeuksien rinnalla on tärkeää huomioida myös sijaishuollosta eteenpäin siirtyvien nuorten onnistumiset ja onnellisuus. Polkuja itsenäiseen elämään on yhtä monta kuin on nuortakin, joten katseen kohdistaminen yksin haasteisiin ja ongelmiin luo vääristyneen kokonaiskuvan, joka helposti leimaa jälkihuoltonuoria ryhmä-

Tärkeää on myös huomata, että usein rajaus niihin, joilla menee hyvin, ja niihin, joilla menee huonosti, on keinotekoinen. Onnistumisia ja ongelmia on yhtä aikaa ja vuorotellen. Välillä itsenäistyminen ja aikuistuminen tuntuvat sujuvan hyvin, välillä eivät. Välillä ongelmat kasautuvat, ja välillä elämän hyvyyteen uskaltaa luottaa ja nojata. Myös jälkihuolto sosiaalipalveluna voi joskus olla osana nuorten elämää ja joskus taas ei. Osa nuorista ei halua ottaa jälkihuoltoa vastaan, vaikka olisivat siihen oikeutettuja, kun taas toiset hyödyntävät mielellään jälkihuollon palveluja, kunnes täyttävät lain määrittämän 25 vuotta.

Tuottaako jälkihuolto hyvää jälkeä? Jokaisella nuorella tulisi olla mahdollisuus itsenäistyä ja aikuistua siten, että tuki ja apu ovat läsnä niitä tarvittaessa. Näin on myös jälkihuollon piirissä olevilla nuorilla. Jotta yhä useampi sijaishuollosta itsenäistyvä nuori uskaltautuisi uskomaan itseensä ja tulevaisuuteensa, on toimivalla ja laadukkaalla jälkihuollolla suuri rooli. Hyvää jälkeä -tutkimushankkeessamme keskitymme siihen hyvään, mitä jälkihuollolla on mahdollista saada aikaan. Tutkimme jälkihuoltoa sekä nuorten, ammattilaisten että laajemmin palvelujärjestelmän näkökulmasta. Tavoitteenamme on tuottaa tietoa jälkihuollon kehittämisen tueksi tutkimalla sitä, mistä kokemus onnistuneesta jälkihuollosta muodostuu. Mitkä nuorten ja jälkihuollon työntekijöiden mielestä ovat ne elementit, jotka tekevät jälkihuollosta hyvää ja toimivaa? Mikä edistää hyvinvointia ja itsenäistymistä sijaishuollosta jälkihuoltoon siirryttäessä? Tai jos näin ei oman kokemuksen mukaan ole, millaista jälkihuolto olisi ollakseen hyvää?

pien tutkimustemme pohjalta havainneet nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tärkeyden kaikissa ihmissuhteissa. Se, miten kukin nuori haluaa tulla nähdyksi, riippuu nuoresta itsestään. Yhteistä kaikille kuitenkin on, että heidät tulisi nähdä ja kuulla ihmisenä – nuorena, ystävänä, kitaransoittajana tai vaikkapa kissanomistajana sen sijaan, että nuorta katsottaisiin pelkkänä lastensuojelunuorena. Toivomme tässä tutkimushankkeessa löytävämme tekijöitä, joiden kautta jälkihuolto voi entistä paremmin toimia positiivisena nuorten arjen, hyvinvoinnin ja itsenäistymisen tukena – eli jättää niitä hyviä jälkiä, joiden varaan onnellinen aikuisuus voi rakentua.

Kuva Saana Pihlajaniemi

Hyviä jälkiä etsimässä

nä. Osa nuorista jatkaa polkuaan sijaishuollosta aikuisuuteen ollen siihen tyytyväisiä ja reppu pullollaan hyvän elämän eväitä. Ympärillä on tärkeitä ihmisiä, oma hyvinvointi on tasapainossa, omat lapset tuovat iloa, ja itseä kiinnostava työ on löytynyt.

SAARA SAUKKOLA tutkija Hyvää jälkeä -hanke Tampereen yliopisto Pori

RIIKKA KORKIAMÄKI sosiaalityön apulaisprofessori Tampereen yliopisto Pori

Jälkihuollon kokemus rakentuu nuorelle monesta palasesta, mutta yhtenä keskeisenä tekijänä olemme aikaisem-

UCPori 2022

Mielen terveyden & hyvinvoinnin puolesta

Vuoden 2020 alussa mielenterveysongelmat nousivat yleisimmäksi sairauspoissaolojen syyksi Suomessa noustessaan liikunta- ja tukielinsairauksien edelle. Melkein päivittäin luemme mediasta siitä, miten mielenterveysongelmat lisääntyvät erityisesti koronapandemian aikana. Hyvinvointialuevaaleissa mielenterveys oli yhtenä kärkiteemana.

Tärkeänä indikaattorina mielen hyvinvoinnista on uni. Unen mittaamiseen onkin olemassa useita kaupallisia laitteita, joista ehkä tunnetuimpia ovat Oura-sormus ja Firstbeat. Näistä jälkimmäinen on tarkoitettu erityisesti aktiiviliikkujille ja urheilijoille. Se tarjoaa monipuolisesti mahdollisuuksia seurata palautumista kuormitustilasta. Moodmetric-älysormuksen esittelymateriaalissa puolestaan luvataan, että sen avulla voi tarkkailla stressitasoja. Vaikka unesta ja stressitilasta voidaan päätellä monia asioita esimerkiksi sykettä, liikettä tai ihon impedanssia (eli suureita, joita mainituilla laitteilla pystytään mittaamaan) analysoimalla, on se kuitenkin epäsuora indikaattori aivojen ja mielen tilasta.

Ikkuna mieleen

16 A

TARMO LIPPING

REIJO KOIVULA

professori, signaalinkäsittely Tampereen yliopisto Pori

projektipäällikkö Tampereen yliopisto Pori

Säikeitä

Kun Hans Berger toteutti ensimmäiset aivosähkökäyrän mittaukset 1930-luvulla, odotukset uuden teknologian mahdollisuuksista olivat korkealla. Aivosähkökäyrää eli EEG:tä kutsuttiin ikkunaksi mieleen. Kohta kuitenkin jouduttiin pettymään, koska useat mielenterveyteen liittyvät oireet, kuten esimerkiksi skitsofrenia, eivät näkyneet EEG:ssä lainkaan. Ajan myötä selvisi, että syy ei ollut pelkästään Bergerin alkeellisissa laitteissa. Aivosähkökäyrällä mitataan elektrodeilla pään ihon pinnalta tuhansien hermosolujen aivo-

kudoksessa aiheuttaman sähkömagneettikentän summittaista muutosta. Elektrodit aistivat näitä muutoksia kallon läpi, millä on voimakas suodattava vaikutus. Kun EEG:tä verrataan muihin aivotutkimusmenetelmiin, esimerkiksi magneettikuvaukseen, sanotaankin usein, että sen resoluutio eli erottelukyky paikan suhteen on heikko. Ajan suhteen EEG:n resoluutio on erinomainen, koska yksittäisiä mittauksia tai näytteitä voidaan ottaa niin tiheään tahtiin kuin halutaan. Aivosähkökäyrän tärkeimpiä sovellusalueita jokapäiväisessä kliinisessä työssä ovat unitutkimus, epilepsia ja nukutuksen tason määrittely leikkaussalissa ja teho-osastolla. Kirjallisuudesta löytyy kuitenkin enenevässä määrin tutkimuksia, joissa osoitetaan aivosähkökäyrän soveltuvan myös esimerkiksi Alzheimerin taudin diagnosointiin, stressitason tai flow-tilan arviointiin tai masennuksen määrittelyyn. Siinä yhteydessä käytetään usein ns. spontaanin aivosähkökäyrän sijasta erilaisia mittausasetelmia, joissa mitataan aivosähkökäyrän vasteita erilaisiin ärsykkeisiin (kuulo-, näkö- tai tuntostimulaatiot) ja vieläpä tietyissä hyvin määritellyissä olosuhteissa, esimerkiksi ihmisen katsoessa tietynlaista elokuvaa tai luomalla virtuaaliympäristössä tietynlainen mielentila. Nämä erilaiset mittausasetelmat luovat miltei rajattoman määrän tapoja päästä käsiksi aivojen ja mielen tilaan. Myös aivosähkökäyrän mittauslaitteisto on kehittynyt merkittävästi. Markkinoille on tullut laajeneva valikoima ns. kuluttajakäyttöön soveltuvia laitteita, joista muutamana esimerkkinä voidaan mainita Neurosky, Emotiv tai MUSE. Näitä myydään kuluttajille usein esimerkiksi meditaatiosovelluksen kanssa, jossa voidaan seurata älypuhelimelta, millaisia muutoksia meditaatio aivosähkökäyrässä aiheuttaa, tai pelisovelluksen kanssa, jossa keskittymällä tiettyyn kohteeseen ja näin ollen

säätämällä aivotoiminnan tilaa voidaan pelissä vaikkapa siirrellä kohteita. Vaikka ensisilmäyksellä kuulostaa hyvin vaikuttavalta, niin tämäntyyppinen tietokoneen ohjaus suoraan aivotoiminnalla on alkeellista ja vaatii koehenkilöltä jonkin verran treenaamista.

Aivoterveys-hanke Tampereen yliopiston Data-analytiikan tutkimusryhmän koordinoimassa Aivoterveys-hankkeessa esitellään kiinnostuneille yrityksille ja muille organisaatioille aivosähkökäyrän mittauksen uutta teknologiaa ja ideoidaan sen käyttömahdollisuuksia. Hankkeessa ovat mukana Satakunnan ammattikorkeakoulun hyvinvointiteknologian ryhmä (Sari Merilampi) sekä Tampereen yliopiston Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnan puettavan teknologian tutkimusryhmä (Johanna Virkki). Puettavan teknologian avulla kehitetään tekstiileihin perustuvia elektrodiratkaisuja aivosähkökäyrän mittaukseen niin, että mittausjärjestelmä voidaan upottaa vaatteisiin. Hankkeessa ideoidaan ennakkoluulottomasti uusia sovelluskohteita ja liiketoimintamahdollisuuksia aivosähkökäyrään perustuville mittausjärjestelmille. Keskeisenä pyrkimyksenä on edistää aivojen ja mielen hyvinvointia kehittämällä biomarkkereita stressin ja kuormitustilojen tunnistamiseen. Lisäksi tutkitaan, miten aivokuoren lihaksia ohjaavan alueen (motorinen aivokuori) ja lihasten yhteistoiminta kehittyy, kun kuntoutuksessa käytetään kävelyrobotti exoskeletonia. Näiltä sovellusalueilta kerätään parhaillaan dataa, jonka analyysissä hyödynnetään signaalinkäsittelyn ja tekoälyn menetelmiä. Uskomme vahvasti, että joidenkin vuosien kuluttua EEG-pohjainen mielen hyvinvoinnin seuranta on yhtä yleistä kuin nykyään Oura-sormus tai sykemittaus juoksuharjoituksen yhteydessä.

UCPori 2022

Kuva Marina Malkova

Olemme tottuneet pitämään jatkuvasti huolta fyysisestä kunnostamme. Kuka lenkkeilee, kuka käy säännöllisesti kuntosalilla, kuka muissa liikuntaharrastuksissa. Monet meistä myös mittaavat aktiivisuuttaan ja suorituksiaan jatkuvasti. Fyysisellä kunnolla on kieltämättä yhteys mielen hyvinvointiin, mutta voitaisiinko mielen hyvinvointia mitata suoraan? Voisimmeko jopa treenata kognitiivisia kykyjämme (keskittymiskyky, muisti, tarkkavaisuus) samalla tavalla kuin treenaamme fyysistä kuntoamme ja pystyisimmekö mittaamaan, miten siinä onnistumme?

Porin kampukselta maailmalle

Suomeksi vai englanniksi?

Porin yliopistokeskuksessa on opetettu 2000-luvun alusta lähtien kulttuurimatkailua. Nykyään opintokokonaisuus on nimeltään Kulttuuri- ja elämysmatkailu. Opintokokonaisuuden tarkoituksena on antaa opiskelijoille näkemys, mitä kulttuurimatkailulla tarkoitetaan ja miten se eroaa muusta matkailusta. Vai eroaako?

Kehitystyötä vuonna 2019 Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelmassa aloitetiin Kulttuuri- ja elämysmatkailun opintokokonaisuuden uudelleenkehitys loppuvuonna 2019, koska Matkailualan verkostoyliopiston (Mavy) yhteistyö ja koko toiminta päättyi yliopistojen supistuviin resursseihin. Rahoitukseksi kehittämistyölle saatiin yliopistokeskuksen siemenraha, jonka turvin FM Hanna Henttinen kävi läpi muutamien yliopistojen matkailuopetusta ja niiden halukkuutta yhteistyöhön. Matkailuopinnot nähtiin Turun yliopistossa tärkeänä opetusalueena ja kulttuuri- ja elämänmatkailun opintokokonaisuus haluttiin kehittää paremmin koko yliopiston ja myös muiden yliopistojen tarpeita vastaavaksi. Kuitenkin yliopistomaailman myllerrykset aiheuttivat sen, että Kulttuuri- ja elämysmatkailun kokonaisuudesta ei saatu Matkailualan verkostoyliopiston kaltaista monen yliopiston tuottamaa kokonaisuutta, jota olisi hallinnoitu Porin yliopistokeskuksesta käsin. Lopulta kulttuuri- ja elämysmatkailun eli lyhyemmin KUME:n kokonaisuus koostettiin suurimmaksi osaksi Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelman, Turun yliopiston kauppakorkeakoulun ja Kestävän kehityksen koulutusohjelman kursseista. Matkailu ajassa -kurssi otettiin Valtakunnallisen humanistisen verkko-opetuksen tuottamista kurs-

18 A

Säikeitä

seista. Myös tämä kurssi on Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen tuottama kurssi. Opinnot suunniteltiin niin, että opintokokonaisuuden voi halutessaan suorittaa kokonaan etäopintoina, jolloin sen suorittaminen ei ole paikasta riippuvaista. Kuitenkin kokonaisuuteen voi ottaa myös jotakin lähiopintoina Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen matkailua sivuavia kursseja kuten Kulttuuriympäristökasvatuksen kurssin, jossa usein tehdään opetukseen ja matkailuun liittyviä projekteja.

Kurssi kurssilta tietoisemmaksi kulttuuri- ja elämysmatkailusta Kulttuuri- ja elämysmatkailun opintokokonaisuus muodostui lopulta viidestä opintojaksosta, joista ensimmäisen osion Johdanto- ja Globaalin turismin liiketoiminta -kurssit ovat pakollisia. Johdannon tentittävää kirjaa etsittiin kehittämishankkeen aikana ja siihen valikoitui kaksi vaihtoehtoista kirjaa: The Routledge Handbook of Cultural Tourism vuodelta 2013 ja Wearing, Stevenson, Young: Tourist Cultures Identity, Place and the Traveller vuodelta 2009. Kyselyjen perusteella opiskelijat ovat pitäneet kirjavalintoja hyvinä ja vastaukset ja esseet ovat olleet erinomaisia. Globaali turismin liiketoiminta -kurssi on Turun yliopiston kauppakorkeakoulun tuottama verkkokurssi, jossa keskiössä ovat muun muassa

Olemme miettineet kulttuuri- ja elämysmatkailun kielivalintoja. Pitäisikö koko kokonaisuus voida suorittaa englanniksi? Kolme verkkokurssia on nykyään englanninkielisiä ja johdannon kirjatentin tai esseen voi kirjoittaa myös englanniksi. Lisäksi harjoitteluosion raportin voi halutessaan kirjoittaa englanniksi. Näillä viidellä suorituksella saa 25 opintopistettä vaadittavaan kokonaisuuteen. Kokonaisuutta ei voi kokonaan suorittaa suomeksi, koska pa-

kollisissa kursseissa on kauppakorkeakoulun englanniksi tuottama globaalin turismin liiketoiminta (Global Tourism Business). Haluamme, että opiskelijat voivat halutessaan suorittaa muut osiot suomeksi. Vaikka monet kurssit voitaisiinkin pitää englanniksi, niin kaiken materiaalin kääntäminen englanniksi olisi työlästä ja vaatisi lisäresursseja.

Tulevaisuusnäkymät Vaikka matkailu on kärsinyt vuoden 2019 lopulla alkaneesta koronapandemiasta, niin kulttuuri- ja elämysmatkailun suosio on näiden vajaan kahden vuoden aikana kasvanut. Etäopintojen vuoksi Turussa opiskelevat ovat löytäneet Porin yliopistokeskuksen kulttuurituotannon ja maisemantutkimuk-

sen koulutusohjelman koordinoiman opintokokonaisuuden. Tutkinto-ohjelma tekee myös yhteistyötä Humanistisen ammattikorkeakoulun kanssa ja myös heidän opiskelijansa voivat ottaa kulttuuri- ja elämysmatkailun itse tuottamat kaksi kurssia kurssivalintoihinsa. Tutkinto-ohjelmassa mietitään yhteistyökuvioita eri yliopistojen kanssa ja kulttuuri- ja elämysmatkailu on vahvasti mukana näissä suunnitelmissa. Kulttuuri- ja elämysmatkailun tulevaisuus näyttää hyvältä. Kehittämiseen kuitenkin pitäisi panostaa, että kokonaisuus pysyisi laadukkaana ja kiinnostavana opintokokonaisuutena. Kehittämiseen on kovasti kiinnostusta, mutta se tarvitsee myös resursseja.

globaali matkailuliiketoiminta, elämystalous, matkailun maantieteelliset kuviot, matkailukohteet ja nähtävyydet. Näiden pakollisten kurssien ohella perehdytään kulttuuriperinnön tuotteistamiseen matkailualalla, paikan ja ajallisuuden ulottuvuuksiin matkailussa, luontomatkailuun ja kestävään kehitykseen sekä kulttuurisuunnitteluun. Osa opinnoista on mahdollista suorittaa matkailualan harjoitteluna sekä valinnaisina matkailuun liittyvinä kursseina. Yhteensä kursseja/kokonaisuuksia on 11. Jos ne kaikki suorittaa, voi kokonaisuudesta saada 56 opintopistettä eli melko laajan tietämyksen yhdestä matkailun osa-alueesta ja sen tutkimuksesta. Kulttuuri- ja elämysmatkailu on tuottanut kokonaisuuteen kaksi kurssia: Kulttuuriperinnön tuotteistaminen matkailussa, jota vetää FT Laura Puolamäki ja Nature, Enviroment and Tourism, jota vetää Lapin yliopiston tutkija FT Emily Höckert. Molemmat kurssien vetäjät ovat perehtyneitä matkailun saloihin omissa tutkimuksissaan.

HANNA HENTTINEN

EEVA RAIKE

FM, Kulttuuri- ja elämysmatkailun kehittämishankkeen suunnittelija v. 2019-2020 Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelma Turun yliopisto

Maisemantutkimuksen yliopisto-opettaja, Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelma Turun yliopisto

Kehittämishankkeen keskiöön otettiin Kulttuuriperinnön tuotteistaminen matkailussa –kurssi. Hankkeen aikana kurssille tuotettiin muun muassa seitsemän videohaastattelua viidestä eri kohteesta, joita olivat Noormarkku, Örö, Suomenlinna, Vanha Rauma ja Köyliönjärvi. Lisäksi tehtiin kaksi sähköpostihaastattelua koskien Lahden

UCPori 2022

Kuva Eeva Raike

Kulttuuri- ja elämysmatkailua

Sopenkorven Kesannon tapahtumaa ja Hailuodon Bättre Folk -festivaalia. Kaikista näistä kohteista etsittiin taustoittavaa tietoa, videomateriaali editoitiin ja tekstitettiin ja sähköpostihaastattelujen aineistoa muokattiin kurssille sopivaan muotoon.

luo uutta tietoa ja uusia ratkaisuja yrityskumppaneiden tarpeisiin

Porin yliopistokeskuksessa toteutettava Smart100Business –hanke on hyvä esimerkki vahvasta yrityslähtöisestä TKI-yhteistyöstä, jossa uusia menetelmiä kehitetään yrityskumppaneiden tarpeisiin. Hankkeessa projektitutkijat kehittävät Satakunnan alueen meriteollisuuden yrityksille uusia ratkaisuja valmistuksen ohjaushaasteisiin sekä verkostokyvykkyyksien tunnistamiseen ja kehittämiseen. Koronapandemia on tuonut haasteita yritysyhteistyölle, mutta samalla sen myötä on syntynyt uusia ratkaisua TKI-toiminnan ja hankkeiden toteuttamiseen virtuaalisia työkaluja käyttämällä.

TKI-hankkeilla pitkäjänteistä yhteistyötä alueen meriklusterin kanssa Smart100Business-hanke käynnistyi vuonna 2019. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa maakunnan älykästä erikoistumista erityisesti parantamalla Siniseen kasvuun liittyvää osaamista yrityssektorilla. Sinisellä kasvulla tarkoitetaan hankkeessa meriklusterin ja meriteollisuuden kehittämistä makro- ja mikrotasoilla. Hankkeen keskeisenä päämääränä on edesauttaa Satakuntalaisen meriteollisuuden verkostojen kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Hankkeen toteuttajina ovat Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö sekä Tampereen yliopiston Porin yksikkö. Hankkeen mikro-osiossa hanketutkijat ovat tehneet tiivistä yhteistyötä alueen meriteollisuuden kanssa. Yhteistyö pohjautuu jo aiempiin yhteisiin TKI-kehittämisprojekteihin. Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikön sekä Tampereen yliopiston Porin yksikön TKI-hankkeissa kehitetään muun muassa yhdessä yritysten kanssa uusia me-

20 A

Säikeitä

netelmiä, palveluita tai työkaluja yrityskumppaneiden tarpeisiin.

Tutkitun tiedon jalkauttamisesta käytännön toiminnan kehittämiseen Vaikka yhteistyö yrityskumppaneiden kanssa on kehittämishankkeissa yleensä tiivistä ja palvelee alueen toimijoiden tarpeita, tieteellisen tutkimustulokseen perustuvan tiedon hyödyntäminen käytännön toiminnassa saattaa olla vaikeaa. Uusi tieto ja siihen liittyvät käsitteet voivat olla käyttäjälleen vaikeasti hahmoteltavissa. Tämän kaltaiset ongelmat ovat yleisiä, kun yliopistot ”myyvät” tutkimus- ja kehittämishankeideoita yrityksille. Hankkeen toteuttajan näkökulmasta haasteena on kehityshankkeista saatavien potentiaalisten hyötyjen osoittaminen ja konkretisoiminen yrityksille mahdollisimman läpinäkyvästi. Hankkeista saatavien hyötyjen ulosmittaaminen haastaa myös yrityksiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kehitystoimintaan ja yhteistyöhön tarvitaan kaikkien osapuolten sitoutumista. Yri-

tysten näkökulmasta haasteena on tasapainoilla päivittäisten kiireiden ja kehityshankkeiden tehtävien välillä. Smart100Business toimii hyvänä esimerkkinä tutkitun tiedon jalkauttamisesta käytännön toiminnan kehittämiseen. Hankkeessa on konkretisoitu abstrakteja käsitteitä ja tutkimustuloksia käytännön toiminnaksi. Esimerkiksi verkoston ohjausmenetelmien hallintaan ja tiedon siirron kyvykkyyteen liittyviä teorioita on hyödynnetty yritysten käytännön toiminnan kehittämisessä. Tampereen yliopiston, Turun yliopiston sekä yritysten kanssa järjestetyissä työpajoissa on muun muassa työstetty projektiliiketoiminnassa korostuvia tiedonsiirron, oppimisen, toimittajaverkoston hallintaan liittyviä kyvykkyyksiä sekä terästyön ohjaukseen ja laatuun liittyviä menetelmiä ja rajapintoja. Työpajojen teemat on valittu yhteistyössä yrityskumppaneiden kanssa palvelemaan mahdollisimman konkreettisesti haastatteluissa esiin ilmenneitä haasteita. Onnistumisen kannalta olennaista onkin ollut yrityksissä il-

Koronapandemian vaikutukset yhteistyön kehittämiselle Hankkeessa tapahtuvaa yhteiskehittämistä jarrutti vuoden 2020 alusta alkanut koronapandemia. Koronarajoitusten myötä kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus vaihtui etäyhteyksiin, mikä koettiin yritysyhteistyön kehittämisen kannalta toisaalta haasteena, mutta myös mahdollisuutena. Virtuaalisessa kanssakäymisessä menetetään fyysisessä kohtaamisessa syntyvää henkilöiden välistä tutustumista, toisaalta etäyhteyksien hyödyntämisellä voidaan tehostaa ja madaltaa kynnystä vuorovaikutukselle Koronapandemian myötä perinteiset kasvokkain järjestettävät kohtaamiset piti suunnitella uudelleen. Digiloikan avulla luotiin uusia toimintatapoja, ja haastattelut ja työpajat päätettiin toteuttaa virtuaalityökalujen avulla. Etätoteutukset onnistuivat hankkeessa hyvin odotuksiin nähden ja toimivat jo itsessään oppimistilaisuuksina niin hanketoteuttajille kuin osallistujillekin. Työpajoissa osallistujat kävivät keskustelua kokoussovelluksien avulla (Teams ja Zoom) ja niissä hyödynnettiin muun muassa Padlet- ja Mural- virtuaalityö-

kaluja, joiden avulla voi jäljitellä fyysisiä huoneentauluja ja niihin kiinnitettäviä Post-it-lappuja. Työpajatyöskentely toteutettiin Smart100Business -hanke kaikkien on EAKR (Euroopan osallistualuekehitysrahoitus) jien väli-rahoitteinen ja rahoittajan senä keskusteluna edustajana toimii ja ryhmäSatakuntaliitto työskentelynä pienryhmissä. Tämä oli mahdollista kokoussovelluksen ryhmätyötoimintojen avulla.

Yhteistyö on palkitsevaa kaikille osapuolille Smart100Business -hankkeessa on onnistuttu sitouttamaan yritykset yhteiseen toimintaan ja hankkeen keskeisiin tavoitteisiin. Käsityksemme mukaan onnistumisen edellytyksenä ovat olleet hyvin sujuneet aiemmat yhteiset kehittämisprojektit, sujuva kommunikointi ja oikea tapa viestittää tulevista toimista. Lisäksi nopea sekä selkeä raportointi tehdyistä toimenpiteistä antaa luotettavan kuvan toiminnasta yhteistyöyrityksille. Koronarajoitukset ovat tuoneet niin hanketoteuttajille kuin yritys-

Kuva Mika Stenroos

Pitkäjänteinen TKI-yhteistyö

menneiden haasteiden ja niihin liittyvien syiden tunnistaminen, yritysten hyvä sitoutuminen yhteistyöhön sekä motivaatio yhdessä kehittämiseen.

kumppaneille paljon uutta kokemusta etäyhteyksin toteutettavista työpajoista ja niissä käytetyistä työkaluista. Virtuaaliset työskentely-ympäristöt tarjoavat etuja matalan osallistumiskynnyksen myötä. Jälkikäteen ajateltuna digitaalinen työskentelytapa oli hyvin luontevaa hankkeessa. Kannattaakin tapauskohtaisesti harkita sopivaa kanssakäymisen toteutustapaa digitaalisen ja fyysisen välillä. Kaikkea yhteistyötä yrityskumppaneiden kanssa ei kuitenkaan kannata siirtää etäyhteyksin toteutettavaksi ja uusien toimintatapojen edut ovat hyvä pitää mielessä myös tulevaisuudessa.

JENNY KATILA

MIIKA KUMPULAINEN

RAINER BREITE

projektiasiantuntija Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikkö

väitöskirjatutkija projektitutkija Tampereen yliopisto Pori

TkT, dosentti yliopistonlehtori Tampereen yliopisto Pori

UCPori 2022

näkymä pellon avoimeen dataan ja niiden analysointeihin

Pelloista on saatavilla paljon avointa dataa, mutta mistä sitä löytää ja miten sitä voisi hyödyntää? Peltodata-palvelu auttaa peltojen datalähtöisessä kehittämisessä.

PETRI LINNA DI, projektipäällikkö Tampereen yliopisto Pori

Suomessa on useita organisaatioita, jotka ovat todella pitkään keränneet dataa ja avanneet sitä vapaasti hyödynnettäväksi. Näistä hyvä esimerkki on Ilmatieteen laitos (IL), jonka sääasemia on ollut ympäri Suomen jo vuosikymmeniä. IL jakaa dataansa todella monella eri tavalla jalostettuna. Toinen esimerkki on Maanmittauslaitos, jonka ilmakuvia ja korkeusdataa (Lidar) on vapaasti saatavilla. Kolmas esimerkki on Geologian tutkimuslaitos, joka tuottaa maaperään liittyvää mittausdataa. Ulkomaisista merkittävin datan tarjoaja on Euroopan avaruusjärjestö, jonka Sentinel-satelliitin dataa voi vapaasti hyödyntää. Kyseinen satelliitti menee Suomen ohi kaksi kertaa viikossa. Peltodata-palvelua on kehitetty ja hyödynnetty useassa eri hankkeessa (MIKÄ DATA, PeltoAI, BioEväät), ja sinne on kerätty avoimia kartta-aineistoja sekä kehitetty viljelijäkohtaista peltoraporttia. Kyseinen raportti sisältää edellä mainittuja avoimia datoja, mutta osittain myös rajatumpia aineistoja, joita on muokattu ja analysoitu tilakohtaisesti. Raporttiin on kehitetty jo useita asioita. Ensimmäiseksi avautuu tilakartta

22 A

Säikeitä

peltoineen. Seuraavaksi tulevat vyöhykekartat, jotka pohjautuvat koko satokauden satelliittidatoihin ja jotka on tiivistetty ja jaettu tekoälyalgoritmin avulla neljään tai viiteen eri paremmuusvyöhykkeeseen. Näitä vyöhykekarttoja on tehty viiden vuoden ajalta. Niiden mukana tulevat myös diagrammit, joista näkee vyöhykkeiden erot. Eli vyöhykkeitä tulee joka pellosta, mutta niiden erot eivät välttämättä ole suuria, jos pelto on muutoin kasvukunnoltaan samankaltainen. Kehittämisen kannalta parasta on löytää heikoimmat vyöhykkeet, pystyä löytämään niiden syitä ja tehdä jatkotoimenpiteitä sen perusteella. Sää on olennainen asia satokauden aikana ja sen vuoksi raporttiin on kehitetty diagrammit, joihin haetaan lähimmän IL:n sääaseman data viimeisen viiden vuoden ajalta. Lisäksi siinä on laskelmat lämpökertymästä. Viimeisimpänä Peltodataan tuotu asia on ilmakuvat kunkin tilan kohdalta. Näitä kuvia on viimeisen kahden vuosikymmenen ajalta noin 3-5 kappaletta, riippuen tilan sijainnista ja kuvauskerroista. Kuvista on paljastunut esimerkiksi salaojaputken katkeaminen, ja joistakin kuvista on jopa nähtävissä salaojien sijainnit. Raporttiin on tulossa lähiaikoina uusia ominaisuuksia. Korkeusdatasta tehdyt kartat antavat monenlaista tietoa pelloista, niiden syvänteistä, valumista ja korkeuseroista. Tämän datan tarkkuus ei vielä mahdollista pellon tasauksien tekemistä, mutta antaa tietoa tasauksen tarpeesta ja kokoluokista. Viljelijöiltä tulleen palautteen perusteel-

la haluttiin vielä tilakohtaisempaa säätietoa. Tähän on tulossa ratkaisu vielä lähiaikoina, sillä IL:lta on ladattavissa säädataa, joka on laskettu 1x1 ruudulle. Näistä muokataan säädiagrammit kunkin tilan peltoraporttiin. Aineistot eivät vastaa tarkkuudeltaan omaa sääasemaa, jolla saadaan niin sanotut paikallisemmatkin kuurot huomioitua. Kuitenkin näillä päästään keskimäärin todella hyvään tarkkuuteen. Peltodata-palvelun kehittäminen on tasapainoilua tutkimuksen tekemisen ja käytäntöön viennin kanssa. Parhaimmillaan se auttaa viljelijää maatilansa kehittämisessä. Tutkimuksen näkökulmasta saadaan tietoa esimerkiksi vyöhykekartoista paljastuneiden huonojen peltovyöhykkeiden todellisista ongelmista. Tämä puolestaan auttaa kehittämään analyyseja entistä paremmiksi. Data on tullut maatalouteen, ja nyt nähtävillä olevat asiat ovat vasta jäävuoren huippu. IFDEA-hankkeessa mennään yhä syvemmälle datalähtöiseen liiketoimintamallien kehittämiseen ja sääntöjen kehittämiseen. Peltodatassa tämä tarkoittanee erilaisten datanäkymien jakamista viljelijöiden kesken, mikä mahdollistaa heidän keskinäisen neuvontansa toteutumisen paikasta riippumatta. Peltodata-palvelu pysyy jatkossakin tutkimuspainotteisena alustana, jonka avulla päästään yhä syvemmälle maatalouden datalähtöisessä kehittämisessä ja kiihdytetään uusien teknologioiden käyttöönottoa Satakunnassa ja myös muualla Suomessa.

UCPori 2022

Kuva Mari Kikkilä

Peltodata –

Maatalouden kehittäminen on pitkään ollut melko mekaanispainotteista. Olennaista on ollut hankkia yhä isompia työkoneita, joiden avulla tehostetaan työntekoa pellolla. Suunta on onneksi muuttumassa teknologia- ja datapainotteisempaan suuntaan, minkä avulla työpanosta voidaan kohdistaa helpommin ja tarkemmin oikeisiin asioihin sekä automatisoida joitain toimintoja.

Meemit käsittelevät koronaa pääosin kevyellä, humoristisella ja helposti samaistuttavalla otteella. Ne kuitenkin viestivät myös niitä jakaneiden ihmisten arvoista ja normeista ja saattavat sisältää vakavahenkisiäkin merkityksiä.

Meemit Jeesuksesta sekä Darth Vaderin ja Luken viimeisistä yhteisistä hetkistä Star Wars: Return Of The Jedi -elokuvassa on jaettu Korona-lore -ryhmään 23.3.2021 ja 24.8.2021. Meemejä voidaan käyttää myös vakavien viestien välittämiseen.

tiin hyvin kaoottisena. Meemit heijastivat pandemia-ajan tutkittuja muutoksia ihmisten mielenterveydessä ja käytöksessä. Tätä kautta ne saattoivat sivuta raskaita aiheita kuten lisääntynyttä yksinäisyyttä, masentuneisuutta, päihteidenkäyttöä tai ongelmia kanssaeläjien kanssa. Siitä huolimatta, että eristyselämää kuvaavat meemit sivusivat pandemiaelämän usein negatiivisia vaikutuksia, ne säilyttivät taidokkaasti humoristisen otteen ja kuvasivat elämää pääosin kevyellä, samaistuttavalla ja globaalisti aukeavalla otteella. Eristyselämää käsittelevät meemit keskittyivätkin niihin hullunkurisiin asioihin, joita ihmiset keksivät kotonaan tehdä taistellessaan tylsyyden vaikutuksia vastaan.

Koronameemejä jaettiin paljon erityisesti ensimmäisenä koronakeväänä ja niiden suosioon varmasti onkin vaikuttanut aiheen ajankohtaisuus ja uutuusarvo, sekä tarve käsitellä huumorin kautta muutoin hankalasti hallittavaa tilannetta. Pandemia on koskettanut ihmisten elämää maailmanlaajuisesti, mikä tekee korona-ajan kokemuksista syntyneistä meemeistä usein ymmärrettäviä ja samaistuttavia myös globaalissa mittakaavassa.

Meemit käsittelivät lähellä olevia aiheita, joihin oli näin ollen helppo samaistua ja ne keskittyivät erityisesti pehmeämpiin näkökulmiin, joihin on synkkiä aiheita helpompi tarttua huumorilla. Huomion kiinnittäminen pandemian humoristisempiin aspekteihin voi helpottaa pandemian aiheuttamien, negatiivisten tuntemuksien käsittelyä. Huumorin kautta stressaavaa tilannetta voidaan lähestyä vähemmän uhkaavasta näkökulmasta käsin, mikä voi auttaa lievittämään tilanteen aiheuttamaa ahdistusta ja tehdä siitä helpommin hallittavan. Tutun ja turvallisen arjen muuttuessa ja tulevaisuuden näyttäytyessä epävarmana meemit ovat myös tarjonneet lohtua sekä yhteisöllisyyden ja samaistumisen kokemuksia muistuttaen, ettemme ole tilanteessa yksin.

Elämää neljän seinän sisällä Verkossa kiertävät meemit samurai-oravasta ja Tom Hanksista Cast Away -elokuvassa on jaettu Korona-lore -ryhmään 11.5.2020 ja 21.12.2020. Meemejä käytetään eristysajan mielentilojen kuvaamiseen.

Verkossa kiertävät meemit samurai-oravasta ja Tom Hanksista Cast Away -elokuvassa on jaettu Korona-lore -ryhmään 11.5.2020 ja 21.12.2020. Meemejä käytetään eristysajan mielentilojen kuvaamiseen.

24 A

Säikeitä

Ryhmään jaetut koronameemit kytkeytyvät monin tavoin korona-ajan elämään ja sen aiheuttamiin kollektiivisiin tuntemuksiin. Erityisesti ensimmäisen koronavuoden aikana vahvasti eristyneisyyteen liitetyn, uudistuneen arjen kuvaaminen on toiminut suosituimpana ryhmässä esiintyvänä teemana. Nämä eristyselämää avaavat julkaisut tarjosivatkin huumorilla höystetyn kuvauksen siitä, millaisena elämä neljän seinän sisällä on näyttäytynyt ja mitä haasteita siihen on liitetty. Julkaisujen kautta kuvattiin tyypillisesti päivien merkityksettömyyttä, tylsistymistä ja epätoivoista tarvetta aktiviteeteille. Välit samassa taloudessa asuviin kiristyivät eristyneisyyden edetessä ja niin etätyöt kuin etäkoulukin koet-

Vakavia viestejä huumorilla höystettynä Vaikka meemien pääasiallinen tarkoitus on viihdyttää, ne voivat toimia myös ei-humoristisen sanoman viestittäjinä ja ne kertovat niitä luoneiden ja jakaneiden ihmisten arvoista ja normeista. Korona-lore -ryhmässä tämä on näkynyt erityisen hyvin esimerkiksi rajoituksia, ohjeistuksia ja rokotteita käsittelevissä meemeissä. Näiden julkaisujen sisältämät asenteet ja näkemykset kertovat suhtautumisesta keskusteluaiheisiin, joita on mediassa tuotu runsaasti esille vahvan vastakkainasettelun kautta. Huomattavaa onkin, että Korona-lore -ryhmässä suhtautuminen niin rajoituksiin, ohjeistuksiin kuin rokotteisiinkin on ollut pääosin myönteistä. Ryhmään jaetuissa julkaisuissa

UCPori 2022

Kuva Marina Malova

Huumori ja vakavat viestit koronameemeissä

Nettimeemien välityksellä reagoidaan ajankohtaisiin aiheisiin ja niiden kautta on tartuttu humoristisella otteella myös koronaan ja siihen liittyviin ilmiöihin. Koronameemit on luotu tietoisina vallitsevasta maailmanajasta ja sen tuomista haasteista, pinnalla olevista keskusteluista ja yleisistä mielentiloista. Niitä on jaettu aktiivisesti sosiaalisessa mediassa ja esimerkiksi Facebookista löytyvä, ensimmäisenä koronakeväänä 2020 perustettu suomalainen Korona-lore -ryhmä on toiminut yhtenä alustana näiden meemien jakamiselle. Ryhmään syntynyt meemikulttuuri tarjoaakin yhden, paikallisen esimerkin tästä laajemmasta ilmiöstä ja tutkimuksessani olen keskittynyt tähän ryhmään jaettujen sisältöjen tarkasteluun.

Siinä missä Korona-lore -ryhmän eristyselämää kuvaavat julkaisut olivat pääosin pehmeitä ja samaistuttavia, rajoituksia ja ohjeistuksia käsittelevät meemit olivat monin paikoin vakavampia sävyltään. Tyypillistä julkaisuille oli muistuttaa jaettujen ohjeistuksien oikeaoppisesta noudattamisesta sekä arvottaa vahvasti ihmisten toimintaa vastuulliseen ja vastuuttomaan sekä oikeaan ja väärään. Meemit saattoivat ohjeistaa esimerkiksi maskien oikeaoppiseen käyttöön, kotona pysymiseen, turvavälien säilyttämiseen, fyysisten kontaktien välttämiseen ja käsien pesemiseen. Käsiteltyjen teemojen kautta julkaisut myös kytkeytyivät vahvasti viranomaisten jakamiin ohjeistuksiin, joilla pyrittiin hillitsemään tartuntojen leviämistä. Rokotteiden noustessa ajankohtaiseksi keskustelunaiheeksi vuoden 2020 lopulla meemit osallis-

tuivat myös rokotekeskusteluun ja ryhmän julkaisuissa korostui usko rokotteiden välttämättömyyteen pandemiatilanteen hallintaan saamisessa. Ryhmän meemit toimivatkin moraalisina viestinvälittäjinä, joiden avulla kommunikoitiin tarpeesta toimia oikein. Julkaisujen sisältämä huumori myös saattoi paikoin jäädä alisteiseen asemaan niiden välittämän, vakavan sanoman rinnalla.

Kuva Annina Palonen

myös korostuu usko niin tieteeseen ja asiantuntijoihin kuin terveysviranomaisiinkin.

Suljettu Facebook-ryhmä sekä nopeasti ryhmän luomisen jälkeen vakiintunut jäsenistö ovat voineet myötävaikuttaa melko yhtenäisen keskustelukulttuurin muotoutumiseen. Korona-lore -ryhmään jaetut julkaisut sekä niiden kuvastamat arvot ja suhtautumistavat tarjoavat yhden esimerkin siitä millaisia koronameemit ovat olleet, mutta yhteisöstä riippuen esimerkiksi samaistumisen kohteet ja suhtautumistavat koronarajoituksiin voivat olla hyvinkin erilaisia ja meemejä onkin käytetty myös vastakkaisten näkemyksien ja viestien välittämiseen.

JENNA PELTONEN FM, projektitutkija Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelma Turun yliopisto

26 A

Säikeitä

UCPori 2022

Koulutuksella ja tieteellä luodaan yhteiskuntaa vahvistavaa ja uudistavaa sivistysperustaa

Parhaillaan laadittavana olevan Satakunta-strategian tavoitteena on, että maakunnan uudistuvat ja innovatiiviset osaamiskeskittymät ja alueen tutkimus- ja koulutusorganisaatiot toteuttavat kansallisesti ja kansainvälisesti vaikuttavaa, kestävän kasvun tavoitteet huomioivaa innovaatiotoimintaa yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Tavoitteena on koulutus-, tutkimus- ja kehittämisorganisaatioiden, kuntien sekä elinkeinoelämän ennakointi- ja innovaatiotoiminnan maakunnallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön vahvistaminen sekä maakunnan innovaatiotoiminnan edistäminen.

Työn murros edellyttää osaamisen päivittämistä, jatkuvaa oppimista sekä työvoiman kohtaannon parantamista Osaamisen vahvistaminen luo edellytyksiä alueelliselle, kansalliselle ja kansainväliselle kasvulle. Aineettoman arvonluonnin osaamisen edistäminen ja sosiaaliset innovaatiot sisältyvät Satakunnan vahvuuksiin ja voimavaroihin perustuvien osaamiskeskittymien vahvistamiseen osana maakunnan älykästä erikoistumista. Teknologinen kehitys muuttaa osaltaan osaamistarpeita ja tavoitteena on vahvistaa osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakointia. Työn murros edellyttää osaamisen päivittämistä, jatkuvaa oppimista sekä työvoiman kohtaannon parantamista. Osaaminen tulee lähitulevaisuudessaolemaan merkittävin kasvun edellytys. Osaavan työvoiman saanti määrittää pitkälti asemaamme kansainvälisessä kilpailussa. Uuden teknologian käyttöönotto ja työn murros lisäävät väestön osaamisen päivittämisen ja jatkuvan oppimisen tarvetta. OECD on arvioinut, että noin viidennes työtehtävistä muuttuu merkittävästi kahden seuraavan vuosikymmenen aikana.

28 A

Säikeitä

Vahva koulutus ja monimuotoiset mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen sekä työ- ja koulutusperäinen maahanmuutto varmistavat osaavan työvoiman saatavuuden. Koulutusmahdollisuudet houkuttavat nuoria jäämään maakuntaan ja ylläpitävät maakunnan inhimillistä pääomaa ja uusiutumiskyvykkyyttä sekä vahvistavat osaltaan maakunnan veto- ja pitovoimaa. Tärkeää on ennakoida sekä pitkän että lyhyen aikavälin osaamis- ja koulutustarpeita, jotta maakunnan koulutustarjonta kohtaisi mahdollisimman hyvin maakunnan toimijoiden koulutus- ja osaamistarpeen. Osaamisen vahvistamisessa merkityksellistä on vahvistaa koulutusjärjestelmän osalta kumppanuuksia yhteiskunnan eri toimijoiden sekä eri koulutusasteiden kesken. Kumppanuudet vahvistavat myös kasvu- ja muutosalojen, uusien kyvykkyyksien ja muuttuvien osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakointia. Tavoitteena on myös vahvistaa akateemisen tutkimuksen ja korkeakoulutuksen kytkeytymistä maakunnan strategiseen kehittämiseen.

Korkeakoulutuksen kehittäminen Satakuntaliiton maakuntahallitus päätti 21.12.2020 Porin kaupunginhallituksen esitykseen perustuen, että Satakuntaliitto lähtee toteuttamaan Satakunnan korkeakoulutuksen kehittämistä koskevaa selvitystyötä. Selvitystyö tehtiin Turun yliopiston emeritus rehtori, selvitysmies Kalervo Väänäsen toimesta keväällä 2021 eri tahojen kuulemisen ja keskustelujen kautta. Selvitysmies Väänänen esitti raportissaan lukuisia ehdotuksia Satakunnan korkeakoulutuksen kehittämiseksi. Raportti tuo esille, että yliopistokeskustoiminnan kehittäminen ja esim. tekniikan yliopistopohjaisen kandidaattikoulutuksen aloittaminen ja lisäämisen yhteensovittaminen SAMK:n tekniikan toimintojen kanssa sekä sote-alan koulutuksen ja tutkimuksen lisääminen vastaavat maakunnan osaajatarpeeseen. Myös Turun yliopiston Raumalla olevan kampuksen kehittämisen turvaaminen sisältyy Satakunnan korkeakoulutuksen kehittämisen kokonaisuuteen.

UCPori 2022

Kuva Annina Palonen

Osaaminen ja sivistys sekä uudistuva elinkeinoelämä ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) toiminnan vauhdittaminen ovat aluekehityksen erityisinä voimavaroja. Sivistys, osaaminen, luova toiminta ja TKI-toiminta luovat perustaa kansalaisten hyvinvoinnille ja yhteiskunnan kestävälle kehitykselle.

Kuva Marina Malkova

Satakuntaliiton maakuntahallitus vastaanotti kokouksessaan 21.6.2021 selvitystyön loppuraportin ja päätti pyytää Satakunnan korkeakoulutuksen kehittämistä koskevan selvitystyön ohjausryhmässä edustettuina olleilta tahoilta lausunnot loppuraportista 1.9.2021 mennessä. Maakuntahallitus käsitteli kokouksessaan 13.9.2021 annettuja lausuntoja. Saaduista lausunnoista voi yleisesti todeta, että ne tukevat suurelta osin loppuraportissa esitettyjä näkemyksiä ja kehittämisajatuksia. Saadut lausunnot huomioidaan yhdessä loppuraportin kanssa valittaessa keskeisimpiä kehittämiskohteita. Lisäksi luodaan strategia pidemmän tähtäimen kehittämistoiminnalle ja huomioidaan myös kehittämistyön edellyttämä

30 A

Säikeitä

resurssointi. Maakuntahallitus päätti myös nimetä maakuntajohtaja Asko Aro-Heinilän vetämän työryhmän pohtimaan Väänäsen raportin jatkovalmistelua. Työryhmä esitti raporttinsa vuoden 2021 loppuun mennessä. Maakunnan osaamis- ja innovaatiojärjestelmän uudistaminen ja osaamiskeskittymien vahvistaminen edellyttää vahvoja alueellisia tutkimus- ja kehittämisverkostoja, jotka pyrkivät etsimään ja hyödyntämään uusia mahdollisuuksia ja kyvykkyyksiä ennakoinnin ja osaamisperustaisen innovaatiojärjestelmän tueksi. Maakunnan innovaatiojärjestelmän tavoitteena on kytkeytyä tunnistettuihin strategisiin kumppanuuksiin, älykkääseen erikoistumiseen

sekä kansallisiin ja kansainvälisiin ekosysteemeihin. Osaaminen on Satakunnan voimavara ja tavoitteena onkin, että Satakunnan koulutusjärjestelmä vastaa maakunnan elinkeinoelämän tarpeita ja tarjoaa monimuotoiset mahdollisuudet osaamisen jatkuvaan kehittämiseen sekä elinikäiseen oppimiseen varmistaen osaavan työvoiman saatavuuden. Joustava koulutus ja valmennus varmistavat myös maahanmuuttajien sopeutumisen ja hyvinvoinnin. Koulutusmahdollisuudet ylläpitävät osaltaan maakunnan inhimillistä pääomaa ja uusiutumiskyvykkyyttä.

TIMO VESILUOMA

KATJA LAITINEN

Aluekehitysjohtaja Satakuntaliitto

Ohjelmapäällikkö Satakuntaliitto

UCPori 2022

Kv-porukan unohtumaton matka

Napapiirille ja sen yli Usein Lapin matka sekä lumi ja revontulet ovat syksyisin koko vaihto-opiskeluajan huipentuma, jonne lähdetään innolla kokemaan jotain ainutkertaista viimeistä kertaa vaihtokavereiden kanssa. Melkeinpä tasan vuosi sitten päätimme kansainvälisten tutoreiden ja vaihtareiden kanssa lähteä pohjoiseen yhteiselle vähän yli viikon pituiselle matkalle, jota voisimme yhdessä muistella lämmöllä vielä vuosienkin jälkeen.

Lapin matka kuuluu jokaisen Suomeen saapuvan vaihto-opiskelijan bucket-listan huipulle. Suomeen ei voi tulla vaihtoon käymättä Lapissa tai näkemättä ihania revontulia. Matias: Luulen, että idea siis tuli vaihtareilta. Hyvinä tyyppeinä he kysyivät kv-tutoreita, silloin Sallaa, Jennaa, Eeviä, Juliaa, Ronjaa, Viiviä, Mikkoa, Taikaa ja minua, Porin ylioppilasyhdistys Pointerin kansainvälisyysvastaavaa, liittymään heidän seuraansa. Vaihtareille kaikki kv-porukan jäsenet ovat aina tutoreita, vaikka osa hoitaisikin kv-vastaavan tai kv-toimihenkilön tehtävää. Tutorit ovat yksinkertaisesti heille ne lähimmät tyypit, joiden kanssa ollaan päivittäin tekemisissä ja jotka ovat aina valmiita auttamaan milloin missäkin asiassa. Itse olin aluksi epäilevällä kannalla oman lähtöni suhteen, enkä sanonut juuta enkä jaata. Sitten tuli eräs ilta, jolloin vietimme tutoreiden ja vaihtarien kanssa International Dinneriä. Saunassa tuli puheeksi matka ja kävi ilmi, että sinne on lähdössä muitakin suomalaisia, siis turkulaiskaksikko Salla ja Jenna. Mietin, että jos nämä uudet kv-tutorit lähtevät, niin lähden kyllä minäkin. Itse olen aina arvostanut heittäytymistä ja sitoutumista kulloiseenkin tehtävään. Salla: Matkasuunnitelma oli uhkarohkean täynnä kaikesta tekemisestä, kuten moottorikelkkailusta, huskyajeluista ja tietysti vaelluksista vuorille. Halusimme kuitenkin kokea kaikki asiat ja päätimme täyttää matkapäivämme näillä aktiviteeteilla. Listalla oli myös Norjan puolella käyminen, mutta lopulta tämä jäi tekemättä uusien koronarajoituksien takia. Matka onkin joskus tärkeämpi – ja hauskempi – kuin päämäärä.

Ensitapaaminen Kalajoella, josta lähtö kohti pohjoista Matias: Näky oli lähes unenomainen, kun näin viisi tummanpuhuvaa hahmoa seisomassa Kalajoen Hiekkasärkkien kohdalla kasitien varressa matkalaukkujen kanssa. Koko vaihtoajan puheena ollut matka oli käymässä toteen. Tässä olisi matkaseurueeni, Salla, Jenna, Felix, Tim ja Kanka, joiden kanssa lähtisimme valloittamaan Lappia Napa-

32 A

Säikeitä

Kuva Matias Juola

Alkujärjestelyjä ja mietintää

piiriltä aina Kilpisjärvelle Norjan ja Ruotsin rajalle saakka. Päällimmäisenä tunteena matkalle lähdettäessä oli innostus. Elettiin syvimpiä koronan sävyttämiä aikoja, mutta Porin pienellä kv-perheellä oli upea tilaisuus lähteä kaikesta huolimatta seikkailulle läpi koko laajan Lapin maan. Ja vielä pimeimpään kaamosaikaan juuri ennen joulua! Jännitystä oli siis ilmassa, kun pakettiauton valot lähtivät halkomaan pohjoispohjalaista maalaismaisemaa. Ensimmäinen etappi Kalajoelta Napapiirille oli alkanut hämäränä joulukuisena aamuna 10.12.

Rovaniemeltä Kilpisjärvelle Illalla Rovaniemelle saavuttaessa vastaanotimme AirBnb-majoituksen keskustasta. Ilta menikin rauhallisissa merkeissä saunoen ja teeman mukaisesti katsoimme Into the Wild -elokuvan Netflixistä. Seuraavana päivänä olivat vuorossa kauan odotettu napapiirin ylitys ja tapaaminen joulupukin kanssa. Kävimme myös kulttuurikierroksella Arktikum-museossa, mikä tutustutti meidät sopivasti arktisiin olosuhteisiin ja kansoihin. Seuraavaksi edessä oli pitkä automatka kohti Suomen käsivartta. Kilpisjärvelle matkattiin läpi sakean lumipyryn. Vaikutti siltä, että olimme ainoat matkalaiset menossa Kilpisjärvelle tai tulossa sieltä pois. Pitkä suora tie oli autio ja sakeassa pimeyden verhoamassa pyryssä ei voinut bongata edes poroja. Kilpisjärvelle saavuttuessa oli aavistus siitä, että olimme saapuneet johonkin erityiseen paikkaan, vaikka myöhään illalla kaamoksen yössä ei mitään nähnytkään.

Aamun valjetessa unenomaisen sinisenä aavistuksemme kävivät toteen. Saana- ja Malla -tunturit kohosivat jylhinä ja ylpeinä laajan Kilpisjärven yllä, ja onnistuivat vakuuttamaan meidät kaikki ensisilmäyksestä lähtien. Päivän pituus Kilpisjärvellä koko matkan ajan oli 0 tuntia, mutta sitä sinistä valoa riitti viisi tuntia kymmenestä kolmeen iltapäivällä. Valon määrä yllätti ja tuntui paljon suuremmalta kuin Porin tummanpuhuva joulukuu. Kilpisjärvellä päätimme ensin vaeltaa melkeinpä reitittä Saanan päälle. Näkymät olivat upeat ja pieni Kilpisjärven kylä näkyi ylhäältä vielä pienempänä valopilkkuna. Vaelluksen jälkeen nautimme asuntomme saunasta aamun pikkutunneille asti. Seuraavana päivä-

UCPori 2022

Pienin askelin kotia kohti Neljän Kilpisjärvellä vietetyn yön jälkeen matkamme suuntasi kohti Enontekiön kirkonkylää Hettaa, jossa meitä odotti tutustuminen Hetta Huskies -tilaan ja heidän lähes 200 huskykoiraansa. Tilalla pääsimme kokemaan koiravaljakkoajelun huumaa. Söpöt koirat veivät sydämemme siinä määrin, että lähteminen kohti seuraavaa kohdettamme Yllästä venähti. Ylläksellä kohokohtana oli moottorikelkkaretki Äkäslompolosta Aurinkotuvalle ja takaisin. Jännitystä ajamiseen lisäsi reitin huono kunto. Lisäksi kukaan muu paitsi Matias ei ollut ajanut aikaisemmin metriäkään kelkalla. Retken puolivälissä oli lämmittely ja kuppi kuumaa Aurinkotuvalla. Lopulta selvisimme takaisin lähtöpaikkaan, jos-

34 A

Säikeitä

sa oli vuorossa kyytiläisten jäisten kenkien irrottaminen pois jalasta. Olimme seuranneet herkeämättä sääennusteita matkan aikana ja toivoneet hartaasti selkeää taivasta, sillä halusimme nähdä revontulet. Ensimmäisenä pilvettömänä yönä päätimme lähteä tunnin ajomatkan päähän Punaisenhiekan päivätuvalle, josta olisi esteetön näkymä kohti pohjoistaivasta ja Pallastuntureita. Revontulet eivät välittömästi näyttäytyneet, mutta yhdeltä yöllä kärsivällisyytemme palkittiin ja saimme todistaa revontulten taianomaista välkehdintää Pallasjärven yllä. Myös seuraavana yönä oli kirkas taivas, joten lähdimme uudelle seikkailulle, tällä kertaa kohti Pyhäjärven kotaa keskelle Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa. Epäröimme hieman aurauksen loppuessa, mutta päätimme jatkaa matkaa, koska edellisenä yönä samassa tilanteessa olimme päässeet määränpäähän. Tulimme lyhyelle sillalle yli pienen järven, jonka puolivälissä auto simahti eikä päässyt etenemään. Onneksi saimme apua läheiseltä talol-

ta, josta asukkaat toivat meille ison kasan lumikolia ja -lapioita. Niiden avulla saimme auton käännettyä samalla kun näimme revontulet yllämme. Illan tavoite tuli siis kaikesta huolimatta täytettyä. Majoitukseen palatessa saunan lämpötila oli 110 astetta, joten lämpötilaeroksi muodostui huimat 144 astetta.

Kuva Matias Juola

nä kovimmat tekijät lähtivät vielä hiihtovaellukselle kolmen valtakunnan rajapyykille. Kilpisjärvellä saimme lisäksi kokeilla lumikenkäilyä lähemmäs Norjan rajaa söpölle pienelle kodalle, johon saimme tehtyä tulen.

Kuulaan pakkasaamun valjetessa 18.12. alkoi pitkä ja haikea matka kohti kotia ja joulunviettoa Kaiken kaikkiaan matka oli todella onnistunut, vaikka olosuhteet olivat joskus jopa suomalaisillekin hiukan tukalat. Ei joka päivä tule työnnettyä -34 asteessa pakettiautoa 8 hengen voimin pois lumihangesta, ja yli 100-asteisessa saunassa “asuminen” käy melkeinpä työstä. Kuitenkin ilman näitä kommelluksia ja sattumia matkasta puuttuisi paljon naurua ja tunnemyrskyjä, joten ainakin voidaan sanoa, että yhteishenki ja ystävyys syvenivät porukassamme entisestään. Tämä onkin yhteisten matkojen tärkein päämäärä.

MATIAS JUOLA

SALLA WIKLUND

kauppatieteiden opiskelija Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö

UCPori 2022

– niitä opiskelija myös tarvitsee

”Työtä, rohkeutta ja elämyksiä”, kuuluu Porin kaupungin strategian 2025 otsikko. Painopisteissä vilkkuvat teemat työstä ja yrittämisestä Porissa, hyvän elämän Porista. Visiona Pori kasvaa kestävästi ja verkottuu vahvasti, porilainen pärjää. Aina. Miten tämä liittyy Porin ylioppilasyhdistys Pointeriin, opiskelijoihimme tai yliopistokeskukseen? Palatkaamme siihen kohta.

Käppärän koulun tokaluokkalaisten visio vuodelle 2025 on nostettu värittämään Porin 25-vuotisstrategiaa. 8-vuotiaiden kakkosluokkalaisten visio ja toive kuuluu näin: Koulusta tulisi hyytelölinna. Haamuja olisi joka puolella. Sateenkaari olisi metrilakua. Pilvistä sataisi karkkia. Koulun piha olisi tivoli. Kuu on hattaraa ja aurinko on irtokarkkia. Pulpetit olisivat suklaata. Kouluun saisi tuoda lemmikkejä. Vaikka tämä ei ole visio, johon aktiivisesti tähtäämme, voimme ironisesti todeta vision jälkimmäisen osan tavoitteista ainakin osan toteutuneen, vaikkei alun perin ehkä suunnitellulla tavalla. Pahimpana pandemia-aikana opiskelijoidemme etäpulpettina saattoi toimia suklaalevy ja kotikoulussa olla vain kissa kaverina. Mutta entä miten muuten visiot osaltamme toteutuvat?

Ainutlaatuista osaamista Harmikseni joudun toteamaan, ettei rakas yliopistokeskuksemme ole hyytelölinna. Vaikka se linnalta ulospäin vaikuttaisikin, niin tiiliseinien sisällä jyllää neliyksikköinen, kahden yliopiston akateeminen monitieteinen yhteisö. Tämä yhteisö tuottaa Turun ja Tampereen pääkampuksia täydentävää ja paikallisesti aluettamme kehittävää tutkimusta ja opetusta. Yksin yksiköt tai yliopistot eivät opinahjossamme kuitenkaan ole, sillä kaksi aktiivista ainejärjestöä ja yksi ainutlaatuinen opiskelijoiden etuja ajava ylioppilasyhdistys puhuvat jatkuvasti opiskelijoidemme puolesta. Ei ole itsestäänselvyys, että yliopistokeskuksen opiskelijoilla on oma yhdistys. Pointer on itseasiassa Suomen ainoa yliopistokeskuksessa toimiva opiskelijakunnan tehtäviä ajava ylioppilasyhdistys. Yhdistyksen hallitus muodostuu opiskelijoista, jotka vaikuttavat eri sidos- ja työryhmissä ja tuovat opiskelijanäkökulman käsiteltäviin ja päätettäviin asioihin niin yliopistokeskuksen sisällä kuin alueella.

Arvoja Jos Käppärän koululaisten visiossa toivottiin haamuja kaikkialle, Pointerin tehtävänä on ehkä kuitenkin yrittää poistaa juuri ne kaappeihin jääneet haamut, niin asenteista kuin käytännön

36 A

Säikeitä

kentiltä. Yliopistokeskuksemme arvot ovat yhteisöllisyys, vaikuttavuus, moninaisuus, avoimuus ja kriittisyys. Nämä arvot näkyvät hyvin osana Pointer ry:n toimintaa. Meille pienenä opiskelijayhteisönä tässä kasvavassa opiskelijakaupungissa on tärkeää yhteistyö yli oppiaine- ja oppilaitosrajojen. On tärkeää, että pidämme yhtä ja tarkastelemme avoimesti ja kriittisesti vanhoja perinteitä. Nuo perinteet eivät saa heijastua pinttyneinä asenteina ja käytännön toimina vasten muutoin hyviä tarkoitusperiämme. Eri opiskelijayhteisöjen luoma moninaisuus ja verkosto tuo myös oman mausteensa rikastamaan opiskelijakulttuuriamme.

Yritykset, kelpaisiko huomisen huippuosaaja? Porin yliopistokeskuksen strategiassa mainitaan yhteistyö alueen sidosryhmien kanssa ja yhtenä tavoitteena alueen vetovoiman yleinen tukeminen. Pointerin toimintasuunnitelmassa vuodelle 2022 löytyvät kohdat ”Pori opiskelijakaupunkina” ja ”Pori opiskeluiden jälkeen”. Mitä nämä hienot tavoitteet ja ajatukset oikein tarkoittavat? Haluamme, että jokainen tänne muuttava opiskelija voisi saapua hyvillä mielin Poriin ja todeta, että tänne on hyvä tulla. Tätä ajatusta tukemaan tarvitaan ystävät, yhteisöt sekä opiskelijoille mielekästä tekemistä, niin harrastemahdollisuuksia kuin illanviettopaikkoja. Kaikista tärkein seikka, joka pitää meidät opiskelijat Porissa opiskeluiden loppuun asti on kuitenkin - työt. Jos oman alan töitä ei ole, on vaikea nähdä, miksi muualta Poriin saapunut opiskelija asettuisi tänne. Pyrimme Pointer ry:ssä vaikuttamaan opiskelijoiden työllistymiseen alueella. Tämä vaatii aktiivista keskustelua ja yhteistyötä niin kaupungin, yritysten kuin alumnineuvoston kanssa, mutta myös osaamisemme tunnistamista. Osaamisen tunnistamisen lisäksi yrityksiltä vaaditaan rohkeutta investoida tulevaisuuden huippuosaajiin ja palkata heitä jo opiskeluaikana.

vaikutusta haluamme vahvistaa jatkossakin liittyen opiskelijoidemme näkymiseen Porissa niin kaupungille, kaupunkilaisille kuin yrityksillekin.

”Koulun piha olisi tivoli” Aktiiviset ainejärjestöt yhdessä muiden yliopistokeskuksemme harrasteyhteisöjen kanssa ovat osaltaan edesauttaneet uusien opiskelijoiden juurtumista Poriin. Tämä työ on ollut yliopistokeskuksen puolesta puhumista, mutta myös välillä niinkin loisteliasta ilotulitusta, että ohikulkevat kaupunkilaiset ovat voineet kuvitella tivolin pysähtyneen yliopistokeskuksen pihaan. Opiskelijat verkostoituvat keskenään ja luovat uusia ystävyyssuhteita enemmän tai vähemmän ohjatuissa ympäristöissä. He ansaitsevat elämyksiä, sillä niinhän Porin strategiassakin lukee: Työtä, rohkeutta ja elämyksiä.

ATTE MOISANDER puheenjohtaja v. 2021 Porin ylioppilasyhdistys Pointer ry

Yhtenä Porin strategian painopistealueena on Hyvän elämän Pori - kaupunki keskustelee, kaupunki kuuntelee. Poriks sama on todettu strategiassa seuraavasti: ”Ei mittää, jutelkaa vaa, mää pirättele se aikaa hevost”. Tätä vuoro-

UCPori 2022

Kuva Matias Juola

Opiskelu on työtä, rohkeutta ja elämyksiä

Strateginen visio kakkosilta

Rahoitus

Yhteensä 231 julkaisua

Porin yliopistokeskuksesta valmistui vuonna 2021

(pl. opinnäytetyöt)

167

127

vertaisarvioimattomat tieteelliset kirjoitukset

vertaisarvioidut tieteelliset artikkelit

maisteria ja diplomi-insinööriä

tohtoria

tieteelliset kirjat (monografiat)

ammattiyleisölle suunnatut julkaisut

suurelle yleisölle suunnatut julkaisut

9,6 milj. 47,7 %

OKM-rahoitus

26,8 %

Porin kaupunki

12,4 %

Rakennerahastot

5,5 %

Henkilöstö

144

Opiskelijavaihto tulleet lähteneet

Opiskelijoita

1154

4,3 %

Yksityinen (yritys, yhdistys, yksityishlö)

Perustutkinto-opiskelijat

992

Jatkotutkinto-opiskelijat

Täydennyskoulutukseen osallistuneet

12 12

Kilpailtu tutkimusrahoitus

Professorit

Muu opetushenkilökunta

Tutkijat/tutkimushenkilöstö

Hallinto- ja taloushenkilöstö

Muu henkilöstö Henkilöstön kokonaismäärästä tohtoreita 53

2,3 % Valtio, muu

1,0 % Ulkomainen rahoitus

0,02 % Muu rahoitus (säätiöt)

Porin yliopistokeskus / PL 181 (Pohjoisranta 11A), 28101 Pori puh. 044 70 0079 / www.ucpori.fi Tampereen yliopisto / Turun yliopisto