Säikeitä 2023

SÄIKEITÄ

Sisällys

PORIN YLIOPISTOKESKUS UNIVERSITY CONSORTIUM OF PORI PL 181 (Pohjoisranta 11 A)

28101 Pori ucpori.fi

Porin yliopistokeskuksen kirjasto ucpori.fi/kirjasto

TAMPEREEN YLIOPISTO PORI tuni.fi/pori

TURUN YLIOPISTO

Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö utu.fi/tse/pori

Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelma utu.fi/dmkt

Brahea-keskuksen Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus utu.fi/mkk

Lääketieteellinen tiedekunta utu.fi/fi/yliopisto/laaketieteellinen-tiedekunta/porin-opetusterveyskeskus

SÄIKEITÄ - PORIN YLIOPISTOKESKUS 2023

TOIMITTAJAT

Maria Ojanen ja Miina Yliluoma

JULKAISIJA

Porin yliopistokeskus

Tuija Muronen / Sataedu Nakkila

Anni Levonen, Annina Palonen, Antti Karpale, Mari Kilkkilä, Marina Malkova, Mika Stenroos, Miranna Santala, Saana Pihlajaniemi, Tuija Muronen / Sataedu

Nakkila, Kimmo Ahonen, Maria Ojanen

Mari Kilkkilä / Sataedu

Yliopistokeskuksen johtajan tervehdys

Vuosi 2022 oli monessa mielessä uusien alkujen vuosi. Kahden koronavuoden jälkeen uudet opiskelijat pääsivät taas aloittamaan opiskelunsa paikan päällä yliopistokeskuksen kampuksella.

Yleisesti ottaen korona-aikana suoritettiin tutkintoja jopa tavallista enemmän. Vaatii kuitenkin paljon ponnistelua, jotta kaksi etäopiskelussa aloittanutta vuosikurssia pääsevät mukaan yhteisöön ja viemään opintonsa menestyksekkäästi päätökseen.

Yhteisöämme elävöitti viime vuonna myös ennätysmäärä vaihto-opiskelijoita – kevätlukukaudella heitä oli 34 ja syksyllä 2022. Vaihto-opiskelijat ovat olleet erittäin tyytyväisiä opiskeluunsa yliopistokeskuksessa ja moni heistä on vieraillut paikkakunnalla myös vaihtokautensa jälkeen. Opintojen ohessa on reissattu Lapissa, kokeiltu avantouintia, käyty pilkillä ja tutustuttu suomalaiseen opiskelijaelämään. On mukavaa ajatella, että lukuisat tulevat asiantuntijat ja kenties yritysjohtajat ympäri maailmaa muistavat opiskeluaikaansa Porissa hyvällä mielellä.

Kahden vuoden tauon jälkeen toteutui viime vuonna täysimääräisesti myös yliopistokeskuksen lukuvuoden yksi merkkitapahtumista, TiedeAreena, jota vietettiin perinteisesti syyskuussa Porin päivänä. Ohjelmassa oli Lasten yliopistoluento, tutkijoiden esityksiä kauppakeskuksessa, kapakkakeskustelua Pori-rockista sekä perinteinen iltajuhla tohtorikulkueineen. TiedeAreenan perusajatus – vuorovaikutuksen lisääminen tutkijoiden ja ympäröivän yhteiskunnan välillä – on tärkeä tavoitteemme kaikessa toiminnassamme jatkuvasti. Oma osansa tämän tavoitteen toteuttamisessa on yritysyhteistyöverkosto FORE UCPorilla, joka vuoden 2022 aikana vakiinnutti paikkansa yliopistokeskuksen ja yritysmaailman

rajapinnassa. FORE UCPorin toiminnan ansiosta on lyhyessä ajassa syntynyt jo useita tutkimusaloitteita.

Vuoden 2022 alussa ELY-keskus julkaisi raportin Jatkuvan oppimisen Satakunta, josta löytyy mielenkiintoista tietoa yliopistollisesta koulutuksesta maakunnassamme. Porin yliopistokeskuksesta vuosina 2015 – 2019 valmistuneista 86 % oli töissä vuoden 2019 lopulla. Luku on suurempi kuin millä tahansa yksittäisellä yliopistolla Suomessa. Samana ajanjaksona valmistuneista 41 % sijoittui Satakuntaan (24 % Uusimaalle ja 18 % Varsinais-Suomeen). Tätä korkeampi koulutusmaakuntaan sijoittuneiden osuus oli vain neljässä maakunnassa: Uudellamaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Luku on myös suurempi kuin niiden opiskelijoiden osuus yliopistokeskuksessa, jotka ovat kotoisin Satakunnasta. Samalla korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus yli 15-vuotiaista oli vuonna 2019 Satakunnassa huomattavasti maan keskitasoa alhaisempia (26 % kun koko maan keskiarvo oli 32 %). Osuus on kasvanut jatkuvasti, mutta niin on myös ero Satakunnan ja koko maan keskiarvon välillä. Nykyiset koulutusmäärät eivät siis riitä koulutustasoeron umpeen kuromiseen.

Vuosi sitten Säikeiden pääkirjoituksessa mainitsin uuden ylioppilaspohjaisen tekniikan alan tutkinto-ohjelman suunnittelusta Opetus- ja kulttuuriministeriöltä saadun lisämäärärahan turvin Turun ja Tampereen yliopistojen yhteistyönä. Suunnittelutyötä on tehty koko viime vuosi ja sen tuloksena uudet kandiopiskelijat aloittavat yliopistokeskuksessa vuoden 2023 syksyllä.

Kahden yliopiston yhteinen tutkinto-ohjelma on Suomessa ainutlaatuinen ja uusi ohjelma toteutetaan niin, että sen taustalla on kummassakin yli-

opistossa jo olemassa oleva tietotekniikka-alan tutkinto-ohjelma. Ohjelman erityispiirteenä on myös yrityskumppanien tuki ohjelmalle vierailuluentojen, yritysvierailujen sekä harjoittelu- ja kesätyöpaikkojen muodossa. Ohjelma yhdistää yliopistokeskuksen eri tieteenaloja: tekniikan lisäksi siihen on mahdollista valita opintoja kauppatieteistä tai digitaalisesta kulttuurista. Uusi avaus on saanut hyvän vastaanoton Satakunnan lukioissa. Odotamme innolla uusia opiskelijoita taloon!

Viime vuonna keskusteltiin paljon korkeakoulujen välisestä yhteistyöstä Satakunnassa. Korkeakoulutuksen duaalimallista johtuen ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla on erilaiset tavoitteet ja toiminnan mittarit. Erityisesti yliopistokeskuspaikkakunnilla korkeakoulut muodostavat yhdessä pohjan, joka tuottaa elinkeinoelämälle osaavaa työvoimaa ja edistää uuden teknologian ja innovaatioiden syntymistä ja käyttöönottoa. Sujuvat koulutuspolut ja yhteiset tutkimus- ja kehittämisalustat auttavat paremmin palvelemaan yrityksiä ja käyttämään korkeakoulujen resursseja tehokkaammin. Satakuntaliiton myöntämällä tuella jatketaan työtä korkeakoulujen välisen yhteistyön syventämiseksi myös tänä vuonna.

Lisää säikeitä yliopistokeskuksen elämästä ja tutkijoiden tekemisistä löytyy lehden palstoilta. Antoisaa lukemista!

TARMO LIPPING

johtaja

Porin yliopistokeskus

Kuva Annina Palonen

Alumnitoiminnasta harrastus ja sosiaalinen verkosto

Porin yliopistokeskuksella toimii aktiivinen alumniverkosto. Alumnien juurruttaminen Poriin vaatii aktiivista toimintaa.

Alumniksi

Porin yliopistokeskuksesta valmistuneet asiantuntijat muodostavat alumniverkoston. Alumnitoiminnan johtoajatuksena on tarjota antoisa kumppanuus niin valmistuneille opiskelijoille kuin Porin yliopistokeskuksellekin. Alumnien verkosto on linkki yliopistokeskuksen sekä työ- ja elinkeinoelämän ja muun yhteiskunnan välillä. Jäsenyys yliopistokeskuksen alumniverkostossa on maksutonta, eikä velvoita mihinkään. Alumniksi voivat liittyä valmistuneiden lisäksi Porin yliopistokeskuksen henkilökuntaan kuuluvat. Porin yliopistokeskuksen alumniksi voi liittyä heti valmistuttuaan tai myöhemmin.

Alumniksi liittyneenä saa sähköpostiin uutiskirjeitä, joissa tiedotetaan alumnitapahtumista ja tilaisuuksista sekä yliopistokeskuksen toiminnasta ja pääsee halutessaan kertomaan omasta asiantuntijuusalueestaan ja/tai omasta työstä opiskelijoille sekä kuulemaan muiden alumnien urakehityksestä. Lisäksi voi saada alumnineuvostolta apua ja tukea vuosikurssitapaamisten järjestämiseen, esimerkiksi yliopistokeskuksen tilojen varaaminen tai opiskelutovereiden yhteystietojen hankkiminen.

Alumnineuvosto

Porin yliopistokeskuksella toimii valmistuneista opiskelijoista koostuva alumnineuvosto, joka on perustettu 21.5.2010. Neuvostoon kuuluu eri vuosina valmistuneita alumneja kaikista yliopistokeskuksen neljästä yksiköstä. Alumnineuvosto linjaa kokouksissaan alumnitoiminnan suuntaviivat. Neuvoston tarkoitus on aktivoida ver-

koston jäseniä ja lisätä alumnitoimintaa sekä Porin yliopistokeskuksen tunnettuutta. Neuvosto valitsee vuosittain alumniverkoston ehdotusten perusteella Vuoden alumnin sekä opinnäytetyöohjaajien ehdotusten perusteella Vuoden opinnäytetyön. Tunnustukset jaetaan vappuaattona yliopistokeskuksen Wappumatineassa Raatihuoneella.

Alumnineuvostossa istuvat ovat useimmiten opiskeluaikanaan olleet aktiivisia järjestötoimijoita. Alumnineuvosto on luonnollinen jatkumo koukuttavalla harrastukselle. Vuoden 2022 aikana neuvostossa vaikutti 18 jäsentä ja he kokoontuivat 7 kertaa.

Neuvoston jäsenet muodostavat monipuolisen joukon, mikä on tärkeää toimintaa suunniteltaessa. Muun muassa elämäntilanne, ikä ja koulutusala vaikuttavat alumnien mielenkiinnon kohteisiin ja osallistumiseen tapahtumiin. Onkin tärkeää, että myös toiminnasta vastaavassa neuvostossa on jäseninä eri ikäisiä, eri elämäntilanteissa olevia ja eri tutkinnon suorittaneita alumneja. Näin mahdollisuudet onnistuneen ja mahdollisimman monia miellyttävän toiminnan luomiseen paranevat. Neuvosto pyrkii kokoamaan mahdollisimman laajan joukon alumneja yhteen muutamia kertoja vuodessa.

Vuosi 2022

Aloitin vuoden 2022 alussa alumnineuvoston puheenjohtajana. Kahden koronavuoden jälkeen toiminta oli luonnollisesti vähentynyt ja elvytystoimet oli aloitettava. Aloitimme kehittämällä viestintäämme ja uudistimme ensimmäiseksi UCPori Alumni -logon.

Ehkä jo hieman vanhanaikaisen Facebook-viestinnän oheen loimme Instagram-tilin, joka on kerännyt jo yli 500 seuraajaa. Instagram on tavoittanut niin vanhoja kuin myös uusia alumneja hyvin. Kohdeyleisöä on kuitenkin yhä myös Facebookissa.

Alumnitoiminnalle luotiin myös LinkedIn-profiili, jossa on tarkoitus viestiä alumnien onnistumisista kuten työstä ja tehdystä tutkimuksesta. Vuoden lopussa aloitettiin alumnitoiminnan markkinointivideon kuvaaminen, mikä jatkui vielä vuoden 2023 puolella. Uusien alumnien rekrytointia varten tuotettiin uusi materiaali. Alumnien ja alumnitoiminnan näkyvyyttä nykyisten opiskelijoiden keskuudessa on lisätty. Alumnit kirjoittavat säännöllisesti alumnikolumneja UCPori News -verkkolehteen ja Porin ylioppilaslehti Pointtiin.

Vuoden 2022 aikana järjestettiin vappuaattona yhteinen ruokailu Rossossa, jossa oli myös ohjelmaa. Jazz-viikolla alumnit kokoontuivat yliopistokeskukselle viinitastingiin. Onnistuneen tastingin järjesti Porin Akateeminen Tasting Seura. Elokuussa alumnit kokoontuivat pienpanimo-olutjuhlaan Winstoniin.

Syksyn aikana järjestettiin myös kaksi alumni-iltaa. Ensimmäisessä KTM Danuta Jaakkola esitelmöi pro gradunsa aiheesta Näkökulmia etänä johtamiseen ja toisessa FM, väitöskirjatutkija Tommi Iivonen esitelmöi aiheesta Musiikkiskenejen Pori. Yhteistyössä Porin Akateemisten Naisten kanssa järjestettiin kaksi tapahtumaa, joissa yliopistokeskukselta väitelleet YTT Jenni Huhtasalo ja FT Lilli Sihvonen esitelmöivät

omista väitöstutkimuksistaan. Syksyllä alumnit vierailivat Olkiluodon ydinvoimalassa ja vuoden lopuksi kokoonnuttiin pikkujouluihin Pieni olutpuoti Humalaan olut-tastingiin. Alumneille on siis luotu mahdollisuuksia kokoontua niin rennosti yhteen keskustelemaan kuin myös sivistävän toiminnan pariin.

Alumnien juurruttaminen

Poriin vaatii aktiivista toimintaa

Alumnitoiminnassa on tapahtunut kehitystä vuoden 2022 aikana. Toiminta on lisääntynyt ja tullut näkyvämmäksi. Alumneja on tavoitettu enemmän ja uusia alumneja liittyi verkostoon vuoden 2022 aikana 47. Yhteensä verkoston jäseniä on nyt 388.

Vielä paljon on kuitenkin tehtävää ja haasteita ratkaistavana. Tapahtumia järjestetään luonnollisesti Porissa, joka on alumneja yhdistävä kaupunki. Kuitenkaan merkittävä osa alumneista ei asu enää Porissa. Haaste yhteisön luomisesta on hieman samankaltainen kuin opiskelijoiden osalta. Yhden tiiviin yhteisön luominen on hieno tavoite, mutta kuinka realistinen se on? Yliopistokeskuksella suoritetaan neljää täysin toisistaan poikkeavaa tutkintoa, ja osa opiskelijoista ei käy koko opintojensa aikana Porissa.

Toisena haasteena koen jo opiskeluaikana tapahtuvan identifioitumisen omaan yksikköön. Pienempään yhteisöön on helpompi identifioitua kuin suurempaan ja monitieteiseen. Tämä

asettaa haasteen myös alumniyhteisön syntymisessä. Haasteita tarkasteltaessa voi vain todeta, että tärkeintä on tarjota mielekästä toimintaa siitä kiinnostuneille.

Alumnitoiminnan kehityksen kannalta yhteistyön lisääminen Porin kaupungin, alueen yritysten ja emoyliopistojen alumnitoimijoiden kanssa olisi tärkeää. Tulevaisuudessa toiminnassa tulisi tehdä rohkeita valintoja mutta säilyttää kuitenkin tekemisessä rentous. Vapaaehtoisuuteen perustuva tekeminen ei voi olla liian raskasta. Porin yliopistokeskuksen alumnitoimintaa ei voi täysin verrata muihin Suomen alumnitoimijoihin, sillä niissä liikkuu raha ja palkatut työntekijät. Esimerkiksi yhdistystoiminta antaa paljon mahdollisuuksia kehittyä mutta on raskaampi pyöritettävä.

Alumnien tulisi olla voimavara Porin yliopistokeskukselle ja Porin kaupungille. Alumnit voisivat toimia mentoreina, tarjota opiskelijoille graduaiheita ja jakaa osaamistaan kursseilla. Esimerkiksi alumnien vetämä kurssi omista asiantuntemusalueistaan voisi olla opiskelijoille ja myös alumneille todella opettavainen ja monipuolinen oppimiskokonaisuus. Vuoteen 2023 on lisätty rahoitusta ja vaikka summa ei ole suuri, niin se on todella merkittävä toiminnan kannalta. Alkanut vuosi tuo toivottavasti tullessaan uusia kokeilevia tapahtumia ja ympäri Suomea asuvia alumneja kokoavia yhteisiä hetkiä.

MILLA HAUTAOJA

puheenjohtaja

Porin yliopistokeskuksen alumnineuvosto

Kuva Antti Karpale

Nuorten tapa olla maailmassa muuttaa maailmaa

Koronakeväänä 2020 sai alkunsa kahden yliopistokeskuksen yksikön yhteistyönä toteutettu hanke, jonka tavoitteena oli osallistaa nuoria tutkimukseen ja ymmärtää nuorten joukkokokoontumisten merkitystä heidän omista lähtökohdistaan käsin.

Koronakeväänä 2020 valtakunnallisen median uutisotsikoihin nousi ”porilaisnuoriso”, joka korona-ajan kokoontumisrajoituksista huolimatta ”lähes satapäisin joukoin ajelehti” paikallisten automarkettien parkkialueilla (MTV Uutiset 13.4.2020). Uutisten kuvaamana nuorten kokoontumiset olivat vastuuntunnotonta ja uhmakasta ”mussutusta” (Iltalehti 13.4.2020, Helsingin Sanomat 13.4.2020). Lisäksi nuorten ja heidän lähipiirinsä terveydestä oltiin aidosti huolissaan (Satakunnan Kansa 13.4.2020).

Mediassa luvattomat joukkokokoontumiset paikantuivat erityisesti porilaiseksi ilmiöksi. Tuo ajankohta sai meidät tutkijat tahoillamme pohtimaan, mistä oikein on kysymys. Miksi porilaisten nuorten tarvetta kokoontua paheksuttiin erityisen voimakkaasti? Oliko kyse jostain muustakin kuin porilaisuudesta

tai koronapandemiasta? Näistä pohdinnoista sai alkunsa Suomen kulttuurirahaston Satakunnan rahaston rahoittama Miitti-hanke (2021 – 2022).

Halu hyödyntää tutkimuksessa nuorille luontevia yhteydenpitokanavia toi yhteen kaksi yksikköä Porin yliopistokeskuksesta. Seuraavassa kerromme yhteistyönä toteutetusta hankkeesta, jonka tavoitteena oli osallistaa nuoria tutkimukseen. Uskomme, että sukupolvirajat ylittävää yhteisymmärrystä voidaan paikallisesti edistää, jos ymmärrämme paremmin nuorten kokemuksia.

Vaaralliseksi koettu joukkohengailu

Aikuiset päättävät pitkälti siitä, minkälaisia sosiaalisia suhteita pidetään hyväksyttävinä, ja nuorten päämäärättömältä vaikuttava ”hengailu” näyttäytyy siten tyypillisesti ongelmana. Kielteinen kontrolli kohdistuu etenkin yläkouluikäisiin nuoriin, joiden sosiaaliset tarpeet ovat hyvin erilaiset aikuisiin verrattuna. Nuoret ovat toisilleen merkittävä sosiaalisen tuen ja osallisuuden kokemuksen lähde.

Halusimme tutkimuksessamme mahdollistaa porilaisnuorten joukkokokoontumisten ymmärtämisen nuorten omista näkökulmista sekä selvittää keinoja, joiden avulla nuoret voisivat luontevasti ilmaista omia näkökulmiaan. Mikä merkitys yhteen kokoontumisella on paikallisuuden, yhteisyyden, jaetun ymmärryksen, empatian, moraalin ja vastavuoroisuuden näkökulmista?

Nuorten keskinäisen vuorovaikutuksen ja yhteisyyden tarkastelussa on tärkeää hahmottaa, että kasvokkaisen vuorovaikutuksen lisäksi myös sosiaalisen median alustoilla on merkittävä rooli nuorten arjessa. Vaikka olimme alun perin kiinnostuneita koronapandemian tuottamista rajoituksista, meitä kiehtoi laajemmin se, kuinka nuoret rakentavat yhteisöllisyyttä sosiaalista mediaa hyödyntäen. Koska kokoontuvia nuoria tuomitaan herkästi, meidän täytyi löytää tapoja tutkia kokoontumisia siten, että nuoret pystyivät kertomaan motivaatioistaan avoimesti ilman huolta moralisoivasta tuomitsemisesta aikuisten taholta.

Nuorten osallistaminen monitieteisen yhteistyön kautta

Nuorten kokemusmaailman ymmärtäminen edellytti, että tutkimusryhmässämme oli monipuolista osaamista. Olimme kiinnostuneita paitsi joukkokokoontumisten ymmärtämisestä sisällöllisessä mielessä myös sosiaalisen median tutkimisen menetelmällisistä kehittelyistä ja niihin liittyvien tutkimuseettisten haasteiden tunnistamisesta.

Aloitimme nuorten näkökulmiin tutustumisen tapaamalla nuoria paikallisissa oppilaitoksissa sekä keskustelemalla heidän joukkokokoontumisiin ja sosiaaliseen mediaan liittyvistä ajatuksistaan. Keskustelujen kautta etenimme havainnoimaan vapaaehtoisten nuorten henkilökohtaisia sosiaalisen median tilejä sekä niillä julkaistua joukkokokoontumisiin liittyvää sisältöä. Havainnointi vahvisti käsitystämme sosiaalisen median merkityksestä nuorten kohtaamisissa ja yhteisöllisyyden muotoutumisessa, mutta se osoitti myös sosiaalisen median tilien merkityksen nuorten yksityisenä, aikuisilta vapaana alueena.

Koska tutkijoina koimme nuorten yksityiselle alueelle tunkeutumisen eettisesti haasteellisena, päädyimme toteuttamaan pienryhmäharjoituksen, jossa nuoret simuloivat Snapchat-viestisovelluksen ryhmäkeskustelua post-it-lappujen avulla. Simulaatiossa pyysimme pienryhmiä ensin kuvittelemaan osallistumisen joukkokokoontumiseen. Toisessa vaiheessa pyysimme nuoria reagoimaan viestittelyssään tilanteeseen, jossa poliisi saapui hajot-

tamaan kokoontumisen. Ilahduimme siitä, kuinka ennakkoluulottomasti nuoret lähtivät mukaan luomaan kaksiosaista tarinaa. Vaikutti siltä, että nuoret jakavat mielellään kokemuksiaan aikuisille, kun heidän arkinen elämismaailmansa ja heille luontevat kommunikoinnin tavat huomioidaan kokemusten jakamisen menetelmiä valittaessa. Ajattelemme tämän havainnon olevan hyödynnettävissä paitsi tieteellistä tutkimusta tehtäessä, myös ammatillisessa toiminnassa nuorten kanssa.

Miksi on tärkeää olla sivuuttamatta nuorten motivaatioita?

Simulaatiokokeilu onnistui myös sisällöllisesti yli odotusten. Saimme yksityiskohtaista tietoa nuorten yhteenkokoontumisen motivaatioista ja heidän keskinäisistä yhteisöllisyyden muotoutumiseen liittyvistä neuvotteluistaan. Esimerkiksi katujenvaltaamisprotestit ymmärretään selkeästi poliittisina, koska ne on kehystetty neuvotteluiksi siitä, miten julkista tilaa voidaan käyttää. Samalla tavalla paikallisten nuorten kokoontumiset pyrkivät kyseenalaistamaan sitä, kuka määrittää julkista tilaa ja sen käyttöä. Osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemukset ovat tärkeitä nuoren näkökulmasta ja niiden tuottaminen yhteen kokoontumalla voidaankin nähdä yhteiskunnallisena vaikuttamisena.

Nuorilla on erityislaatuinen tapa olla maailmassa. Vaikka nuoruudessa korostuu hetkellisyys, se on aikaa, jolloin nuoret alkavat työstää kauaskantavia kuulumisen, identiteetin ja solidariteetin kysymyksiä. Kasvaminen demokraattiseen yhteiskuntaan edellyttää kokemuksia siitä, että saa puolustaa oman viiteryhmän oikeutta olla maailmassa omalla tavallaan.

Nuorten jaettu näkemys sosiaalisten suhteiden luomisesta haastaa aikuiset tunnustamaan nuorten erityiset sosiaaliset tarpeet, jotka aikuisten on helppo sivuuttaa arjessa. Lisäksi on tärkeää päästää irti siitä ajatuksesta, että vain suuret kaupungit tarjoavat nuorille hetkellisiä poliittisen osallistumisen areenoita. Myös pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa ja maaseudulla nuoret mobilisoituvat ja osoittavat toisilleen solidaarisuutta kokoontumalla yh-

teen tavalla, joka kyseenalaistaa aikuisten luomat hierarkiat. Tämä saattaa olla aikuisille kiusallista tai huolta aiheuttavaa, mutta nuorille se on ensiarvoisen tärkeää.

sosiaalityö

Tampereen yliopisto Pori, yhteiskuntatieteet

Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelma, Turun yliopisto

YTT, tutkijatohtori

Tampereen yliopisto Pori, yhteiskuntatieteet

Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelma, Turun yliopisto

Kuva

Anni Levonen

Data-analytiikkapilotit teollisuudessa Mitä opimme?

Teollisuusprosesseista kerättävä data luo mahdollisuuksia toiminnan tehostamiseen, uuteen liiketoimintaan sekä uudentyyppiseen vuorovaikutukseen kumppanien sekä asiakkaiden kanssa. Datasta saatava hyöty ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys vaan vaatii huolellista suunnittelua. Parhaimmillaan datan avulla voidaan luoda toimintaprosesseista digitaalisia kaksosia, joiden avulla prosesseja voidaan mallintaa koko niiden elinkaaren ajan.

Garbage-in-garbage-out

Usein analytiikkapilottien lähtökohtana on seuraavanlainen yhteydenotto: ”Meillä on kovalevyt täynnä dataa, mutta miten siitä saataisiin päätöksentekoa varten hyödyllistä informaatiota?” Siitä lähtee yleensä liikkeelle selvitystyö, jossa käydään yhdessä kohteen edustajien kanssa läpi datan sisältö ja tutustutaan prosesseihin, joista data on mitattu. Joskus yhteistyökumppanin usko tekoälyyn on sen verran lujaa, että datasta toivotaan saatavan irti hyödyllistä tietoa sitä tarkemmin tut-

kimatta. On totta, että erityisesti viime aikoina paljon huomiota saaneet syväoppivat analytiikkamenetelmät pystyvät oppimaan datasta piirteitä ilman yksityiskohtaista lisätietoa datan ominaisuuksista. Sovelluskohteet, joissa tällaisesta ”sokeasta” tekoälystä on oikeasti hyötyä, ovat kuitenkin harvassa. Yleensä huomattavasti parempaan tulokseen päästään, kun lähestytään dataa sen ilmiön kautta, jonka ilmentymä data on.

Seuraava vaihe on datan puhdistus. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus,

että data sisältää virheitä. Joskus anturi, joka datan on tuottanut, on ollut rikki tai tieto datan sisällöstä on puutteellista. Jos esimerkiksi robotin etäisyys kohteesta on negatiivinen, työstettäväksi siirretty kappale ei poistu koskaan linjalta tai sydämen sykkeen arvoksi saadaan vaikkapa kaksi lyöntiä minuutissa, voidaan olettaa, että datassa on virheitä. Tällöin on turha odottaa järkeviä tuloksia koneoppimismenetelmiltä ja seurauksena voi olla pettymys koko tekoälyn käyttökelpoisuuteen. Ollaan tilanteessa garbage-in-garbage-out. Datassa esiintyvien

virheiden selvittäminen vaatii yleensä jatkuvaa vuoropuhelua data-analytiikka-asiantuntijan ja sovelluskohteen edustajan välillä.

Ihminen on usein heikoin lenkki – myös datankeruussa

Kuten niin monesti eri yhteyksissä, myös datankeruussa ihminen on usein heikoin lenkki. Joissakin tapauksissa ihmisen on syötettävä käsin tietty tieto sähköiseen järjestelmään. Tällainen voi olla esimerkiksi kappaleen nostaminen pois linjalta tai käsin tehdyn tarkistusmittauksen tulos. Monesti tällainen merkintä unohtuu tai niissä tapahtuu virheitä. Yksi tapa vähentää ihmisen tekemiä virheitä on automatisoida datankeruu niin pitkälle kuin mahdollista. Jos mittaus on kuitenkin tehtävä käsin, kuten vaikkapa maalipinnan paksuuden mittaus laadunvarmistuksen tarkoituksessa erimuotoisilta kappaleilta sopivista kohdista, voidaan pyrkiä automatisoimaan mittaustuloksen siirtyminen tietokantaan. Tämä tosin edellyttää, että mittalaite pystytään kytkemään tietoverkkoon ja se tukee mittaustuloksen automaattista siirtoa.

Ihminen on usein heikko lenkki myös uusien toimintatapojen jalkauttamisessa. Jopa melko pitkälle automatisoitu datankeruu vaatii ihmisen mukanaoloa vaikkapa mittausjärjestelmän toimintakunnon valvonnan osalta. Jos datankeruun kanssa tekemisissä olevat eivät koskaan näe, mihin dataa käytetään (puhumattakaan siitä, jos sitä ei käytetäkään mihinkään!), motivaatio huolehtia järjestelmän toimivuudesta (ja samalla datan laatu) heikkenee. Tämä koskee usein yllättäviäkin tahoja organisaatiossa: millilleen paikalleen viritetystä mittausjärjestelmästä voi olla vain vähän iloa, jos siivooja siirtää varhaisilla aamutunneilla laitteet pois mopin tiel-

tä. Asia on erityisen arkaluontoinen tapauksissa, joissa data-analytiikka tuo tavalla tai toisella ilmi työntekijöiden oman työn laadun tai tehokkuuden. On siis tärkeää, että päätös alkaa hyödyntää dataa on strateginen, viestitetty koko organisaatioon ja että datankeruusta saatavat tulokset ja hyöty ovat myös kaikkien tiedossa.

Kun data herää henkiin…

Lopulta kun datankeruu on järjestetty luotettavalla tavalla, alkaa mielenkiintoisin osa projektia – analytiikan ja koneoppimismenetelmien kehittäminen. On ehkä kuvaavaa, että toteuttamissamme data-analytiikkaprojekteissa päästiin vain hyvin alustavasti kurkistamaan tähän vaiheeseen, koska käytettävissämme ollut kohtuullisen lyhyt toteutusaika meni usein datan ymmärtämiseen, visualisointiin ja virheiden korjaamiseen. On palkitsevaa, kun data herää henkiin: kun katsoessa numerosarjoja, taulukoita, käppyröitä tai graafeja silmien eteen muodostuu kuvaa prosessilinjasta. tai kun sormella käppyrää seuratessa käydään keskustelua tyyliin ”tässähän tuo robotti väisti estettä” tai ”tuossa automatiikka ohjasi kappaleen uudelle käsittelykierrokselle”.

Digitaaliset kaksoset ja ekosysteemien dataavaruudet

Yllä kuvatut toimenpiteet ovat vain alkusoittoa datan täysimääräiselle hyödyntämiselle ja esittävät lähinnä kuvaavaa analytiikkaa. Analytiikan seuraavat tasot ovat ennustava analytiikka ja ohjaava analytiikka. Näitä varten tarvi-

taan malleja tuotantoprosesseista. Mallit luodaan usein olemassa olevan datan pohjalta, mutta niitä käytetään tulevien tapahtumien (esimerkiksi toiminnan häiriöt ja vikatilanteet) ennustamiseen ja eri skenaarioiden tarkasteluun. Jos malli käsittää tuotantoprosessin tietyn aspektin tai ominaisuuden kokonaan ja kykenee ottamaan huomioon myös sen elinkaaren eri vaiheissa tapahtuvat muutokset, voidaan puhua digitaalisista kaksosista. Esimerkiksi metallikappaleiden työstökoneen digitaalisella kaksosella voidaan optimoida toiminta niin, että riippuen työstettävän kappaleen laatuvaatimuksista käytetään aina sopivanikäisiä leikkuu- tai poranteriä. Myös vikatilanteiden ennustaminen onnistuu digitaalisen kaksosen avulla ja mahdollistaa koneiden huoltamisen ennen kuin kone rikkoutuu.

Vielä askel eteenpäin digitaalisesta kaksosesta ovat tuotantoekosysteemien data-avaruudet. Näistä ollaan parhaillaan EU-tasolla kehittämässä referenssiratkaisuja ja esimerkkitoteutuksia. Tällaiseen data-avaruuteen voidaan kytkeä tuotantoprosessiin liittyvät komponenttitoimittajat sekä asiakkaat. Loppuun asti vietynä järjestelmä ohjaa autonomisesti tuotantolinjaa sen mukaan, miten asiakkaalta tulee järjestelmän kautta tilauksia. Järjestelmä tilaa myös tarvittavat komponentit. Kaikki toimii siis automaattisesti ja ihmisen tehtäväksi jää vain monitoroida tapahtumien kulkua. Kotitaloudessa tämä voisi tarkoittaa kutakuinkin sitä, että jääkaappi tilaa aina valmiiksi itseensä lempiruokaani kulloisenkin mielihaluni mukaan. Syömisen tosin jättäisimme vielä omaksi tehtäväksemme.

Kuva Miranna Santala

Osuuskunnat – talouden tuntemattomimmat toimijat?

Osuuskuntien liiketoiminta -opintojaksolla perehdytään osuustoiminnan tarkoitukseen ja periaatteisiin. Suhteutettuna väkilukuun Suomi on maailman osuustoiminnallisin maa. Kuitenkin osuustoimintaa käsitellään eri koulutusasteilla vain vähän. Miten hyvin tunnet osuustoimintaa?

Osuustoiminnan opetusta tarvitaan

Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikön opetussuunnitelmaan lisättiin syyslukukaudesta 2022 alkaen uusi osuuskuntien liiketoimintaan keskittyvä opintojakso. Suomalaisilla on yli seitsemän miljoonaa osuuskuntien jäsenyyttä eli monilla aikuisilla on useampi kuin yksi jäsenyys ja osuustoiminta tarjoaa työpaikan jopa 100 000 työntekijälle Suomessa. Osuustoiminnan tavoitteet ovat kuitenkin monille, jopa kauppatieteilijöille, melko tuntemattomia. Kurssin alussa moni opiskelija kuvasi tuntevansa osuustoimintaa vain nimellisesti ja valinneensa siksi Osuuskuntien liiketoiminta -kurssin.

”On erikoista, että muita yhtiömuotoja ollaan käsitelty kouluissa jopa perinpohjaisesti, mutta osuustoiminnan käsittely on jäänyt hyvin pinnalliselle tasolle.”

Anni Isotalo, kauppatieteiden opiskelija, Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö.

Osuustoiminnan arvot ja periaatteet

Jäsenomisteisuus tai asiakasomisteisuus ovat monille termeinä tuttuja, mutta jäsenomistajan vaikuttamismahdollisuudet eivät välttämättä niinkään. Osuuskunta on yritysmuoto, jonka omistavat osuuskunnan jäsenet. Jäsenet omistavat pääsääntöisesti yhden osuuden ja heillä on yksi ääni edustajiston vaaleissa tai osuuskunnan kokouksessa. Tämä tekee osuustoiminnasta demokraattisen yritysmuodon. Osuustoiminnan päätavoitteena on jäsenhyötyjen maksimointi, mikä erottaa sen muista yritysmuodoista.

Opintojaksolla käsittelimme osuustoiminnan ideaa sekä osuuskuntien kaksoisluonnetta. Kaksoisluonteella tarkoitetaan osuustoiminnan yhtäältä liiketoiminnallista ja toisaalta yhteisöllistä roolia yhteiskunnassa: osuustoimintaan kuuluu keskeisesti oman alueen kehittymisestä huolehtiminen. Se tarkoittaa, että osuuskunnat osallistuvat alueelle

tärkeisiin hankkeisiin tukien paikallista yhteisöä. Osuustoiminnan yhteisöllinen ja vastuullinen luonne tekee siitä modernin yritysmuodon nyky-yhteiskunnassamme. Laajapohjainen jäsenomisteisuus varmistaa, että osuuskunnat pysyvät suomalaisessa omistuksessa ja koska osuuskuntien hallinto koostuu jäsenistä, se takaa osuuskuntien hallinnon pysymisen alueen omien ihmisten käsissä. Tämä lisää muun muassa huoltovarmuutta kriisitilanteissa.

Osuustoiminnasta on moneksi

Kurssilla käsittelimme erityyppisiä ja -kokoisia osuuskuntia. Kurssin alussa enemmistö opiskelijoista yhdisti osuuskunnat lähinnä isoihin toimijoihin, kun taas pienosuuskunnat eivät olleet heille niinkään tuttuja. Pienosuuskuntia toimii hyvin monilla toimialoilla kulttuurista ja taiteesta hoiva-alaan ja koulutusvientiin. Osuuskuntia toimii myös infrastruktuurin tarjoajina. Esimerkkejä tällaisista osuuskunnista ovat sähkö- ja vesiosuuskunnat.

Osuuskuntien tyypeistä opiskelijat tunnistivat kuluttajaosuuskuntia, lähinnä osuuskaupan, sekä palveluosuuskuntia, kuten osuuspankit, mutta tuottajaosuuskunnat, esimerkiksi osuusmeijerit (esim. Satamaito), olivat vähemmän tunnettuja. Kurssilla tutustuimme myös keskinäiseen vakuutustoimintaan (esim. Lähi-Tapiola), jota ei aina osata liittää osuustoimintaan. Keskinäinen vakuutustoiminta on kuitenkin hyvin lähellä osuustoimintaa. Keskeisimpänä erona on se, että jäseneksi tulee palveluja käyttämällä, eikä jäsenyysmaksua makseta.

Lisäkseni kurssitapaamisissa puhuivat Eliisa Troberg, joka on Turun kauppakorkeakoulussa syksyllä 2022 aloittanut osuustoiminnan ja keskinäisyyden työelämäprofessori, sekä osuustoimintajohtaja Kari Huhtala Osuustoimintakeskus Pellervosta.

– Osuustoimintayritysten merkitys on Suomessa suuri mutta osuustoiminta yritysmallina on edelleen melko tuntematon. Tarvitsemme erilaisia yritysmalleja eri tarpeisiin. Siksi on tärkeää, että myös osuustoiminnallista mallia opetetaan ja tuodaan esille opetuksen eri asteilla tasavertaisesti muiden yritysmallien kanssa, sanoo työelämäprofessori Eliisa Troberg Turun yliopiston kauppakorkeakoulusta.

Opintojaksolla opiskelijat syvensivät osuustoiminnan tuntemustaan myös kirjoittaen artikkelianalyysejä osuuskuntien liiketoimintaan liittyvistä tieteellisistä tutkimuksista.

Yritysyhteistyöstä potkua osuustoiminnan opiskeluun

Käytännön näkökulmaa kurssille toi yritysyhteistyö Länsi-Suomen Osuuspankin ja Satakunnan Osuuskaupan kanssa. Osuuskunnat esittelivät toimintaansa kurssin alussa ja antoivat aiheet ryhmätyötehtäville. Tehtävissä opiskelijat analysoivat osuustoiminnallisuuden ilmentymistä tapausosuuskuntien liiketoiminnan osa-alueilla liittäen havaintojaan kurssikirjallisuuteen.

”Oli todella antoisaa ja raikasta päästä keskustelemaan opiskelijoiden kanssa pankin osuustoiminnallisista ulottuvuuksista. Sain paljon arvokkaita kommentteja ja ajatuksia, ennen kaikkea pankin osuustoiminnallisen roolin ja vaikuttavuuden näkyvyydestä eri viestintäkanavien kautta – ja yleisemminkin nuorten mediakäyttäytymisestä. Osuustoiminnan kurssin järjestäminen on yliopistolta todella tärkeä ja hieno asia. Opiskelijoiden sparraus yritysjohdon kanssa on uskoakseni molempia osapuolia virkistävästi viisastuttavaa.”

Matti Kiuru, toimitusjohtaja, Länsi-Suomen Osuuspankki

”Opiskelijat olivat paneutuneet upeasti tehtäväänsä ja saimme erinomaisesti palautetta oman toimintamme kehittämiseen sekä erilaisia näkökulmia siihen, miten osuustoiminta resonoi nuorissa aikuisissa. Olen iloinen ja kiitollinen sekä varsin innoissani osuustoiminnan saamisesta mukaan opintoihin. Oli myös ilo nähdä opiskelijoiden paneutuminen asioihin ja osuustoiminnallisen yrityksen ymmärryksen kasvu jo varsin lyhyessä ajassa.”

Harri Tuomi, toimitusjohtaja, Satakunnan Osuuskauppa

Kurssin päätösseminaari toteutettiin pyöreän pöydän keskusteluna, jossa keskustelimme opiskelijoiden ja tapausosuuskuntien toimitusjohtajien kanssa saman pöydän ääressä opiskelijaryhmien havainnoista. Kokeilin kurssilla tätä opetusmenetelmää, koska toivoin seminaariin aitoa vuorovaikutteisuutta ja halusin rohkaista opiskelijoiden asiantuntijoiksi kasvun prosessia. Palaute työskentelytavasta sekä yrityksiltä että opiskelijoilta oli hyvin positiivista.

"Round table -työskentely esitysten läpikäymisessä oli erittäin onnistunutta, sillä se antoi jokaiselle vapaasti mahdollisuuden kommentoida tai olla kommentoimatta käsiteltävää aihetta. Keskustelusta tuli luontevampaa ja muiden ajatuksia oli aidosti mielenkiintoista kuulla." Amanda Virtanen, kauppatieteiden opiskelija, Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö

Osuuskuntien liiketoiminta -kurssi vastaa osaltaan Pellervon opetus- ja kulttuuriministerille vuonna 2022 esittämään vetoomukseen osuustoimintaan liittyvän opetuksen vahvistamisesta suomalaisessa koulutusjärjestelmässä.

Kuva Maria Ojanen

Opiskelijavaihdon kansainvälinen verkosto

miten hankkia uusia yhteistyökumppaneita?

Millä tavoin on mahdollista rakentaa ja vakiinnuttaa yliopistokeskuksen kansainvälisen opiskelijavaihdon verkosto? Tähän kysymykseen olen hakenut ratkaisuja omassa työssäni yliopistokeskuksen kansainvälisen vaihto-ohjelman vetäjänä.

Kahden yliopiston yhdessä toteuttama Porin yliopistokeskuksen vaihto-ohjelma on maassamme harvinaisuus, ellei jopa ainoa lajissaan. Yliopistokeskuksen vaihto-ohjelma on vain yksi ratas yliopistojen kansainvälisen toiminnan monialaisessa myllyssä. Tässä kirjoituksessa verkostojen rakentamista tarkastellaan opiskelijavaihdon näkövinkkelistä, mutta on syytä korostaa, että opettaja- ja tutkijavaihto on yhtä tärkeä osa verkottumista.

Ilman tutkijoita ja opettajia, jotka ovat valmiit opettamaan englanniksi, ei ole yliopistokeskuksen vaihto-ohjelmaa. Ja ilman suomalaisia opiskelijoita, jotka ovat valmiit toimimaan kansainvälisten opiskelijoiden tuutoreina, saapuvien opiskelijoiden virta olisi kuihtunut jo vuosia sitten. Asiastaan innostuneet opiskelijat ja opettajat luovat vaihto-ohjelman hengen.

Yliopistokeskuksen yksiköiden opiskelijavaihto on osa emoyliopistojen

kv-toimintaa. Siksi lähin ja tärkein yhteistyökumppani on Turun ja Tampereen yliopistojen kv-palvelujen henkilökunta. Perustana ovat emoyliopistojen olemassa olevat kv-verkostot ja yhteistyöyliopistot. Jos haluamme tehdä uuden opiskelijavaihtosopimuksen esimerkiksi Tampereen yliopiston Porin yksikköön, niin sopimus valmistellaan yhdessä emoyliopistojen kv-palvelujen kanssa.

Erasmus-opiskelijavaihtoon saapuvat ”vaihtarit” tulevat etupäässä Saksasta ja Ranskasta. He opiskelevat täällä Tampereen yliopiston Porin yksikön tekniikan ja Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikön tarjoamia kursseja.

Poriin ovat samat ulkomaiset yliopistot lähettäneet opiskelijoita jo vuosikausia, mikä kertoo vaihto-ohjelman vetovoimasta. Vakiintuneista yhteistyökumppaneista esimerkkinä on Erlangenissa ja Nürnbergissä toimiva Friedrich-Alexander-Universität, josta vas-

taanotamme vuosittain 2 4 opiskelijaa. Sieltä saatiin Poriin myös henkilökuntavieras, kun opiskelijavaihtokoordinaattori Jasmin Dieck kävi tutustumassa yliopistokeskukseen ja orientaatiopäiviimme elokuussa 2022.

Vanhoja partnereita tapaamassa ja uusia metsästämässä

Vakiintuneiden yhteistyökumppanien ohella on tärkeä etsiä uusia avauksia. Vuosien varrella olen huomannut, että henkilökohtaisilla kontakteilla on kv-työssä(kin) suuri merkitys. Siksi on ollut tärkeää tavata vanhoja partnereita myös kasvokkain. Vielä suuremmaksi livetapaamisten merkitys muodostuu silloin, kun halutaan luoda uusia kontakteja.

Opiskelijavaihdon tärkein eurooppalainen tapahtuma on EAIE:n (European Association for International Education) syksyisin järjestämä konferens-

si. Oikeastaan pitäisi puhua koulutusmessuista. Edustettuna on yliopistoja ja korkeakouluja ympäri maailmaa. Lisäksi mukana on kirjava joukko koulutuksen tukipalvelujen tarjoajia. Vuoden 2022 Barcelonan EAIE-konferenssissa oli yli 6000 osallistujaa.

Ohjelmassa on hengästyttävä määrä luentoja, paneelikeskusteluja ja työpajoja. Niitä tärkeämpää, ainakin oman työni kannalta, on kuitenkin messuosasto, jossa eri mailla on usein omat pisteensä. EAIE-konferenssin osallistumismaksu on törkeän kallis, mutta tapahtuma perustuu siihen, että siellä voi yhdessä tapahtumassa tavata ison joukon kv-toimijoita.

Olen päässyt osallistumaan EAIE-konferensseihin yhteensä kuusi kertaa, ensimmäisen kerran Prahassa 2014 ja viimeksi Barcelonassa 2022. Ohjelmapaljoudessa navigointi ja mielekkäiden partneritapaamisten löytäminen vaativat harjoittelua. Kaltaiseltani puoli-int-

rovertilta small talk ei myöskään luonnistu ihan automaattisesti, mutta vuosien varrella olen huomannut, että pakko on paras opettaja.

Barcelonan 2022 konferenssissa minulla oli etukäteen sovittuna 14 tapaamista, jotka yleensä kestivät puoli tuntia. Mukana oli joitain vanhoja partnereita, jotka olivat jo lähettäneet opiskelijoita Poriin, mutta myös uusia tuttavuuksia. Listalla oli yliopistoja Saksasta, Ranskasta, Italiasta, Espanjasta, Tshekistä ja Turkista. Muutamassa tapaamisessa olin yksin, mutta yleensä olin niissä olin yhdessä joko Tampereen tai Turun yliopiston kv-palvelujen edustajien kanssa.

Tapaamisissa keskusteltiin opiskelijavaihdon käytänteistä. Jos yliopistolla ei ollut vielä sopimusta Tampereen tai Turun yliopiston kanssa, avainkysymys oli, onko heillä riittävästi englanninkielistä opetustarjontaa sinne meneville suomalaisopiskelijoille. Ja sa-

ma toisinpäin: kun esittelin Porin kurssitarjontaa, kysymys partneriyliopiston opiskelijoille sopivan englanninkielisen opetuksen määrästä tuli heti esiin.

Osallistuminen EAIE-konferenssiin vaatii monia ennakkovalmisteluja. Ensinnäkin pitää valita partnerit, joita haluaisi tavata ja ottaa heihin etukäteen yhteyttä. Toiseksi pitää sopia työnjaosta ja aikatauluista yliopistojen kv-toimistojen konferenssiin osallistujien kanssa. Kolmanneksi pitää olla huolellisesti valmistautunut tapaamisiin. On osattava sanoa myös ”ei” tilanteissa, joissa yliopistojen intressit eivät kohtaa. Osa tapaamisista jää väistämättä tuloksettomiksi.

Toki tilaa on jätettävä myös spontaaneille kohtaamisille. Tapaamisten ohella konferenssiin kuuluu erilaisia vastaanottoja ja muita epämuodollisia tilaisuuksia. Niissä tapasin muun muassa Buenos Airesin yliopiston edustajan, jonka kanssa keskustelimme sujuvasti

Kuva Saana Pihlajaniemi

Tampereen yliopisto Pori/Porin yliopistokeskus

argentiinalaisesta jalkapallosta ja Suomen pääministerin silloisesta tanssikohusta.

Pienien tapaamisten suuret seuraukset

Kansainvälisissä konferensseissa epäviralliset tapaamishetket ovat yhtä tärkeitä kuin virallinen ohjelma – ja joskus tärkeämpiäkin. Esimerkiksi voisin nostaa vierailuni Puolaan Lodzin teknillisen yliopiston järjestämälle Staff Weekille joulukuussa 2014.

Lodzissa oli vieraana parikymmentä edustajaa eri yliopistoista ympäri Eurooppaa. Paikan päällä selvisi, että tapahtuman ohjelma on varsin väljä, eikä oman työni kannalta kovin hyödyllinen. Epäilin silloin, tuliko tehtyä hukkareissu.

Pääsin kuitenkin pitämään osallistujille pienen esityksen yliopistokeskuksesta. Sen jälkeen olimme kahvitauolla ja baijerilaisen Würtzburgin yliopiston kv-päällikkö Florian Evenbye tuli juttelemaan kanssani. Hän heitti ohimennen kommentin, että kurssitarjontamme voisi sopia heidän opiskelijoilleen.

Tartuin tähän ja palasimme asiaan sähköpostitse myöhemmin. Ilmeni, että Würtzburgilla oli jo sopimus Turun yliopiston kanssa. Sovin TY:n kv-palvelujen kanssa, että sopimusta voidaan laajentaa koskemaan myös Porin kampusta.

Vuoden kuluttua Julius-Maximilians-Universität Würzburg lähettikin ensimmäiset opiskelijansa Poriin ja on sen jälkeen lähettänyt opiskelijoita lä-

hes joka vuosi. Ilman tuota yhtä kahvitaukokeskustelua Lodzissa tämä Würzburg-Pori -opiskelijavaihto ei olisi käynnistynyt.

Toinen erinomainen esimerkki on yhteistyö ranskalaisen teknillisen yliopiston ESIEA:n kanssa. ESIEA:n kv-päällikkö Susan Loubet oli löytänyt internetistä yliopistokeskuksen sivut ja laittoi minulle sähköpostia kesällä 2015. Siitä alkoi prosessi, joka johti ESIEA:n ja silloisen Tampereen teknillisen yliopiston (ja sittemmin Tampereen yliopiston) sopimusyhteistyöhön. Vuosien 2017−2022 aikana ESIEA on lähettänyt Poriin yhteensä yli sata opiskelijaa. Sitä voi sanoa menestystarinaksi. Yhdestä – silloin roskapostikansiosta löytyneestä – sähköpostiviestistä sekin alkoi.

Kuva Saana Pihlajaniemi ja Kimmo Ahonen

Kun syöpä ei häviä

– arki kroonisen syövän kanssa

Moni sairastaa kroonista syöpää, mutta elämästä sairauden kanssa tiedetään varsin vähän. Tutkimuksen avulla arkea kroonisen syövän kanssa on mahdollista tavoittaa.

Suomen Syöpärekisterin tilastojen mukaan Suomessa oli vuoden 2019 lopussa elossa yli 126 000 syöpään sairastunutta, joiden diagnoosista oli kulunut yli kymmenen vuotta. Lukuun lasketaan muun muassa henkilöt, jotka ovat lääketieteellisesti parantuneet syövästä sekä heidät, jotka elävät arkeaan kroonisen syövän kanssa. Krooninen syöpä tarkoittaa sitä, ettei tautia voida parantaa, mutta oikeanlaisen hoidon avulla sen kanssa voi olla mahdollista elää vuosia tai jopa vuosikymmeniä.

Kroonista syöpää sairastavien äänet kuuluviksi

Julkisessa syöpäkeskustelussa kroonisen syövän kanssa elävien tilanteet ovat jääneet varsin näkymättömiksi tai hautautuneet paranemista korostavien puhetapojen alle. Esimerkiksi jo vuonna 2009 keräämässäni syöpään sairastumisen arkea käsittelevässä kirjoituspohjaisessa tutkimusaineistossa eräs tutkimukseen osallistunut kroonista rintasyöpää sairastava kirjoittaja totesi julkisesta keskustelusta, kuinka ”lehtikirjoitukset ovat myös aina syövästä selvinneistä, kroonikoista ei puhuta mitään”.

Syöpä on sanana pelottava ja maallikoille syöpään sairastuminen merkitseekin helposti vain kahta asiaa: taudista joko parannutaan tai siihen kuollaan. Ehkä populaarien lehtijuttujen positiivissävytteisten selviytymistarinoiden raportoimisen avulla ajatellaan voitavan muuttaa syöpään kohdistuvia ennakkoluuloja ja tuoda toivoa vakavan sairauden kohdanneiden tilainteisiin. Harva kuitenkaan tietää, että osa kroonista syöpää sairastavista pystyy oikeanlaisen hoidon avulla elämään varsin tavallista elämää ja jatkamaan esimerkiksi työssäkäyntiä, vaikka syöpä ei arjesta häviäisikään.

Krooninen syöpä ei siten välttämättä tarkoita itselle tärkeistä arjen sisällöistä luopumista, vaikka selvää on, että parantumaton sairaus myös muuttaa arkea. Vuoden 2009 tutkimusaineistossani eräs kroonista rintasyöpää sairastava oli elänyt sairautensa kanssa peräti 24 vuotta. ”Helpolla en ole päässyt, mutta pitää sopeutua. Nyt on sairauden kanssa ok tilanne, jos ei jokapäiväistä selkäkipua oteta huomioon”, hän kuvasi arkeaan.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana parantumatonta syöpää sairastavien ääniä on kantautunut julkisuuteen yksittäisten ihmisten rohkeiden ulostulojen ja mediahaastattelujen myötä, jotka ovat keskittyneet esimerkiksi sairastumisen aiheuttamiin tunteisiin, arjen sisältöihin ja kuoleman läheisyyden kanssa elämiseen. Silti elämästä kroonisen syövän kanssa tiedetään varsin vähän.

Kun syöpä ei häviä

Tieteellisessä keskustelussa kroonista syöpää sairastavien arjen tarkastelut

ovat jääneet niukoiksi. Tutkimus ja tilannekatsaukset keskittyvät usein aiheisiin kuten parantumatonta syöpää sairastavien oireiden seuranta, kivunlievitys, hoitamisen kustannukset tai se sairauden vaihe, jossa eletään saattohoitoa. Sen sijaan tutkimus, jonka keskiössä on kroonista syöpää sairastavien päivittäinen elämä, loistaa poissaolollaan.

Lääketieteelliset, taloudelliset tai saattohoitoa kehittävät näkökulmat ovat tärkeitä, mutta tavoittavat huonosti sairastuneiden omaa näkökulmaa sekä käsityksiä arjesta, jossa krooninen syöpä monin tavoin konkretisoituu. Esimerkiksi vuoden 2009 tutkimusaineistossani kuvaus kroonisen rintasyövän kanssa elettävästä arjesta oli varsin pysäyttävä kirjoittajan kertoessa, kuinka ”mitään ei voi kenellekään luvata eikä aikatauluja sopia, kun ei tiedä missä kunnossa sitä aina on. Käyn yksikseni kävelyllä ja kesäisin pyöräilen. Sosiaalinen elämä on heikkoa, sitä jää kyllä sairautensa kanssa ihan yksin”.

Kirjoittajan sitaatti arjesta kroonisen syövän kanssa maalaa elämästä epävarman, fyysisesti hauraan ja yksinäisen kuvan. Oman toimintakyvyn muutosten arvaamattomuus tekee arjen suunnittelusta hankalaa, mutta kirjoittajan arki sisältää silti myös ”tavallista” toimintaa oman voinnin rajoissa, kuten kävelyä ja pyöräilyä.

Toisessa aineistoesimerkissä 24 vuotta kroonisen rintasyövän kanssa elänyt kirjoittaja puolestaan kuvasi arkeaan näin: ”Minulle on annettu monta mahdollisuutta vuoden -85 jälkeen. Olen siitä onnellinen, että lapseni valmistui ammattiin, avioitui ja nyt olen onnellinen mummo. Surullista on, että se minun

”tuki ja olkapää” eli mieheni, nukkui pois –syöpään”.

Tässä esimerkissä kirjoittajan arki on kroonisesta rintasyövästä huolimatta täyttynyt monilla tapahtumilla. Tulkitsen, että kirjoittajan mainitsema ”monta mahdollisuutta” viittaa syövän leviämiseen, joka on kerta toisensa jälkeen saatu hoidon avulla hallintaan ja elämä on voinut jatkua. Esimerkissä krooninen syöpä on ollut kirjoittajan arjessa läsnä, mutta sairaudesta huolimatta hän on silti voinut olla myös äiti, joka on nähnyt lapsensa kasvavan, aikuistuvan ja saavan omia lapsia. Sitaatti kertoo myös sen, ettei arki kroonisen syövän kanssa ole muista kriiseistä vapaata. Kirjoittajalle tämä on merkinnyt elämänkumppanin syöpään sairastumista ja menehtymistä sairauteen.

Tässä tarkastellut aineisto-otteet mahdollistavat yhdenlaisten tulkintojen tekemisen arjesta kroonisen syövän kanssa ja herättävät samalla uusia kysymyksiä. Mitä kroonista syöpää sairastavat ajattelevat arkea varjostavasta epävarmuudesta tai fyysisen toimintakyvyn rajoitteista? Voiko niitä hallita ja mil-

laisin keinoin? Mitä krooninen syöpä merkitsee sairastuneiden läheisille? Kokevatko sairastuneet saavansa tilanteeseensa riittävästi apua sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmältä? Mitä he toivoisivat tai haluaisivat sanoa elämästään muille? Kysymyksiin vastaaminen vaatii uutta tutkimusta.

Kuinka tutkia arkea kroonisen syövän kanssa?

Arkea kroonisen syövän kanssa on mahdollista tavoittaa ja tutkia jalkautumalla sairastuneiden arkeen: koteihin, harrastuksiin, sairaalakäynneille ja muuhun arkiseen toimintaan. Havainnoimalla arjessa tapahtuvaa toimintaa, osallistumalla siihen, keskustelemalla ja haastattelemalla kroonisesti syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään tutkijan on mahdollista saada otetta sii-

tä, kuinka krooninen syöpä on arjessa läsnä. Tutkimuksen avulla myös sairastuneiden ääniä on mahdollista tuoda osaksi julkista keskustelua.

Tulevaisuudessa vien kroonisen syövän kanssa elettävään arkeen keskittyvää tutkimushankettani eteenpäin Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahaston vuonna 2022 minulle myöntämän apurahan turvin.

Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, sosiaalityö

Tampereen yliopisto Pori

Kuva Mika Stenroos

MariParkeista etsitään ratkaisua merialueiden tehokkaampaan hyödyntämiseen

Merialueita halutaan hyödyntää tehokkaammin ja ympäristöystävällisemmin energian ja ruuantuotannon omavaraisuutta ja huoltovarmuutta kehitettäessä. Yhtenä ratkaisuna selvitetään monikäyttöalueiden eli MariParkien perustamista merialueille. Monikäyttö tarkoittaa, että vähintään kaksi käyttäjää tai erilaista käyttömuotoa hyödyntää meren resursseja yhdessä tai toistensa läheisyydessä. Monikäyttöalueet vertautuvat maa-alueiden teollisuuspuistoihin.

Koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ovat kasvattaneet tarvetta parantaa energian- ja ruuantuotannon omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Suomen merialueilla omavaraisuuden kannalta tärkeät tuotantomuodot ovat avomeri- ja rannikkokalastus, kalankasvatus sekä merituulivoima. Kalastuksen toimintaympäristöä tukemalla sekä vajaasti hyödynnettyjen kalalajien arvoketjuja rakentamalla voidaan edistää kotimaisen kalan käytön kulutusta. Kalankasvatuksella tuotetaan kotimaista ja ilmastoystävällistä ruokaa. Merituulivoiman tuotantoon voidaan yhdistää vihreän vedyn tuotantoa

ja edelleen hiilettömien polttoaineiden, kuten ammoniakin valmistusta.

Tuulivoima ja kalankasvatus ovat huoltovarmuuden kannalta kestäviä tuotantomuotoja, koska ne muodostuvat pienialaisista yksiköistä, jotka sijaitsevat hajallaan pitkin rannikko- ja merialuetta eivätkä tarvitse päivittäistä operointia paikan päällä.

Kiertotalousratkaisut etusijalle

Merienergian ja kalan tuotantoa voidaan lisätä ilman monikäyttöäkin. Mo-

nikäytön suunnittelussa katsotaan kuitenkin hallitusti kokonaiskuvaa kauemmas tulevaisuuteen, jossa kiertotalouden ratkaisuilla voidaan kehittää ilmasto- ja ympäristöystävällisiä ruuan ja energian tuotantomenetelmiä.

Monikäyttöalueella parhaimmillaan hyödynnetään lähialueella tai samalla alustalla toimivien yritysten tuotteita tai sivuvirtoja. Kalastusalukset voisivat esimerkiksi bunkrata eli tankata merellä tuulivoimalaitoksen yhteydessä tuotettua polttoainetta. Vähintäänkin toimijat hyödyntävät yhteistä infrastruktuuria tai huolto- ja tukipalveluita.

Luonnon huomioiva suunnittelu on monikäytön perusta

Monikäytön keskeisenä ajatuksena on, että merellä tapahtuva toiminta ei heikennä ympäristön tilaa vaan pyrkii parantamaan sitä mm. lisäämällä luonnon monimuotoisuutta. Rakentamisessa ja yhdyskuntasuunnittelussa käytetty ”nature-inclusive design” eli luonnon huomioiva suunnittelu sopii myös merialueella tapahtuvien toimintojen ja merellä sijaitsevan infrastruktuurin suunnitteluun. Esimerkiksi merituulivoimalat voidaan rakentaa siten, että ne tarjoavat alustoja lajeille tai eliöyhteisöille, joiden elinympäristöt ovat vähentyneet tai tuhoutuneet. Luonnon huomioiminen voi alkaa jo yksityiskohdista, esimerkiksi vedenalaisten rakenteiden betonisuunnittelusta.

Kalankasvatuksen osalta voidaan pohtia myös ravinnekompensaation mahdollisuuksia. Ravinnekompensaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa merilevän tai simpukoiden kasvatuksella sidotaan ravinteita kalankasvatuksen kanssa samalla alueella tai sen läheisyydessä. Näin voidaan kompensoida kalankasvatuksesta syntyviä ravinnepäästöjä.

Luonnon huomioivan suunnittelun periaatteet nousevat yhä enemmän keskiöön merialuesuunnittelussa. Euroopan Unionin ensimmäinen merialuesuunnittelukierros päättyi virallisesti maaliskuussa 2021. Suomessakin laadittiin Suomen aluevedet ja talousvyöhykkeen kattava Suomen Merialuesuunnitelma 2030 (https://meriskenaariot.info/merialuesuunnitelma/). Merialuesuunnittelu on jatkuvaa toimintaa,

joten Euroopassa useat maat ovat aloittaneet uuden merialuesuunnittelukierroksen. Niin on tehty myös Suomessa vuoden 2022 alussa. Uudella suunnittelukierroksella merialueen toimintaa katsotaan aikaisempaa positiivisemmasta näkökulmasta: ihmistoiminnan positiivisia vaikutuksia ympäristöön pyritään lisäämään ja tuomaan esiin selvemmin esimerkiksi suhteuttamalla vaikutukset negatiivisiin vaikutuksiin.

Merialuesuunnittelulla yhteensovitetaan merellisiä toimintoja kestävyyden takaamiseksi

Merialueiden eri käyttömuotojen yhteensovittaminen on haastavaa, eivätkä yhdyskuntasuunnittelussa ja kaavoituksessa käytetyt menetelmät suoraan sovellu meren käytön suunnitteluun. Merialueiden hallinnoinnin ja sääntelyn haasteet johtuvat vesiekosysteemien monimutkaisuudesta – monitasoisista virtauksista ja vuorovaikutuksista, jotka ulottuvat yli hallinnollisten aluerajojen. Siksi perinteinen sääntely ja ympäristöluvat yksittäisille toimijoille eivät riittävän kattavasti pysty ohjaamaan merialueiden käyttöä kestävään siniseen kasvuun. Tarvitaan kokonaisvaltaisempaa suunnittelua ja eri intressiryhmien välistä keskustelua ja yhteistyötä.

Merialuesuunnittelu on kehitetty työkaluksi merialuetta koskevien intressien ja merellisten toimintojen yhteensovittamiseksi. Tavoitteena on edistää kestävää sinistä taloutta ja samalla edistää meriympäristön hyvän tilan saavuttamista. Tulevaisuuden merialuesuunnit-

telussa pyritään yhä enemmän tunnistamaan eri toimintojen ja intressien synergioita. MariParkien suunnittelu on synergioiden tunnistamista konkreettisimmillaan.

ANNE ERKKILÄ-VÄLIMÄKI

Turun yliopiston Brahea-keskus, Merenkulkualan koulutusja tutkimuskeskus,Pori

MARI POHJA-MYKRÄ

FT, merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaattori Varsinais-Suomen liitto

Kuva Tuija Muronen

Datatalous maaseudun vihreässä siirtymässä

Maailmantaloutta koettelevien kriisien myötä suomalainen maaseutu on kovien haasteiden edessä. Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa on vahvasti sitouduttu vihreään ja digitaaliseen siirtymään. Monitieteinen korkeakouluyhteistyö on tärkeässä roolissa kehitettäessä tietointensiivisyyteen perustuvia työkaluja tukemaan maaseutualueiden uudistumista kohti elinvoimaista ja kestävää tulevaisuutta. Teknologinen kehitys ja tutkittu tieto auttavat tunnistamaan potentiaalisia win-win-mahdollisuuksia kestävän ja oikeudenmukaisen siirtymän tueksi.

Suomen maaseudun vihreän siirtymän haasteet

Maailmantalouden kriisit ravistelevat myös Suomen kansantaloutta voimakkaasti. Samaan aikaan kun ollaan huolissaan energian hinnasta, raaka-aineiden saatavuudesta ja inflaation tuomista paineista, globaali ilmastonmuutos ja kotimaiset ympäristöongelmat odottavat merkittäviä ja vaikuttavia toimenpiteitä ympäristötuhon pysäyttämiseksi. Luonnollisesti myös maaseutualueet ovat kovien ristipai-

neiden alaisena. Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa (2021) vihreä ja digitaalinen siirtymä on otettu keskeisiksi tavoitteiksi maaseutualueiden uusiutumisen murroshaasteessa. Iso kysymys on, miten maaseutu pidetään elinvoimaisena ja hyvänä paikkana asua, kun samalla vaaditaan taloudellista, sosiaalista ja ympäristöllisesti kestävää kehitystä.

Suomalainen maatalous on kansainvälisesti verraten laadukasta ja sillä on suuri vaikutus suomalaiseen luontoon

hyvässä ja pahassa. Ratkaisemattomia kysymyksiä on vielä paljon, kuten maaseudun kontribuutio ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, luontokadon ehkäisyssä ja monimuotoisuuden vaalimisessa, typpi- ja fosforikuormituksessa ja turvetuotannon muuttamisessa kestävämpään suuntaan. Maaseudulla on tärkeä tehtävä myös ravinnon, ilman, maaperän ja makean veden laadun turvaamisessa. Haasteet ovat suuria ja ne voivat edellyttää systeemisiä muutoksia, jolloin oikeudenmukainen siirtymä tulee yhä tärkeämmäksi, jot-

ta yksittäisten ihmisten ja yritysten hyvässä uskossa laatimia pitkän aikavälin suunnitelmia ja investointeja ei kohdella epäreilusti.

Korkeakoulujen välinen yhteistyö maaseutukehittämisessä

Edellä olevan perusteella voidaan todeta, että maaseutua kohtaa kaksi merkittävää haastetta: maaseudun elinvoiman ja ympäristön tilan haaste. Taloudellisen hyvinvoinnin kasvu ja ym-

päristönsuojelu näyttäytyvät usein ristiriitaisina tavoitteina. Tieteellinen tutkimus kuitenkin osoittaa selvästi, että näin ei välttämättä tarvitse olla. Usein on mahdollista löytää kehityspolkuja, joissa sekä taloudellinen hyvinvointi että ympäristön tila paranevat. Suomalaisen maaseudun kestävässä kehittämisessä korkeakoulujen välisellä tutkimus- ja kehityshankeyhteistyöllä voisi olla entistä merkittävämpi rooli kestävien kehityskulkujen ehtojen tunnistamisessa ja ratkaisujen hahmottamisessa.

Tutkimukseen perustuvan kestävän aluekehityksen tärkeänä tavoitteena tulisi olla talouden ja ekologian välisten ristiriitojen yhteensovittaminen. Tällöin haettaisiin tutkimukseen pohjautuvia win-win-tilanteita. Esimerkiksi voitaisiin tunnistaa paikallisia tuplahyötyjä, jolloin kehitystoimenpiteet parantaisivat sekä paikallisen luonnon tilaa että tuottaisivat positiivisia ilmastohyötyjä. Aluetaloudellisesti on tärkeää kartoittaa myös niin sanottuja triplahyötyjä: parannetaan paikallisen luontoympäristön tilaa, tuotetaan ilmasto-

Kuva Marina Malkova

hyötyjä sekä tuetaan uuden liiketoiminnan syntymistä paikallisiin vahvuuksiin perustuen.

Marraskuussa 2022 pidetyssä Satakunnan tulevaisuusfoorumissa SITRA:n yliasiamies Jyrki Katainen esitteli megatrendejä, joissa yhtenä tärkeänä kysymyksenä oli ”ympäristö resurssina vai ympäristön tilan parantaminen?” Tämä on tyypillinen ajattelutapa ja usein käytännössä todellisuutta. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö ja Tampereen yliopisto Pori ovat profiloitumassa tutkimushankkeissaan win-win-ajatteluun: miten ympäris-

tö nähdään hyödynnettävänä resurssina, kun samalla huolehditaan siitä, että ympäristön tila ei huonone vaan voi jopa kohentua.

Porin yliopistokeskus on mukana useassa maaseudun kehittämisen tutkimushankkeessa. Meneillään oleva Tietomaa uudistaa -hanke keskittyy maaseudun tietointensiiviseen kehittämiseen monitieteisesti usean suomalaisen korkeakoulun yhteisvoimin (XAMK, Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö, Itä-Suomen yliopisto, LAB-ammattikorkeakoulu). Yliopistokeskuksen sisällä Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö ja Tampereen yli-

opiston Porin yksikkö ovat tehneet monivuotista yhteistyötä taloutta ja tekniikkaa yhdistävien tutkimus- ja kehittämishankkeiden parissa.

Viimeaikaisia maaseudun kehittämisen yhteishankkeita ovat olleet Digiluonto Satakunta (2019 – 2021), jossa kehitettiin kulttuuri- ja luontomatkakohteiden älykkäitä ratkaisuja sekä Älykkäästä elämystaloudesta kestävää kasvua -hanke (Digi-ET 2020 – 2021, yhteistyössä Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö, Tampereen yliopisto Pori ja SAMK), jossa laajennettiin pilotointitoimenpiteitä elämystalouden eri toimialoille. Tampereen yliopiston Porin

Kirjoittajat työskentelevät Tietomaa uudistaa -hankkeelle, jota rahoittaa Maa- ja metsätalousministeriö Maaseutupolitiikan neuvoston (MANE) asettaman hankeryhmän esityksestä, Makeran valtakunnallisiin maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeisiin suunnatuista varoista.

Hanketta koordinoi XAMK, ja konsortioon kuuluvat myös Itä-Suomen yliopisto ja LAB-ammattikorkeakoulu.

yksiköllä on ollut useita data-analytiikkaan perustuvia maatalouden kehittämishankkeita. Suunnitelmia maaseutujen kehittämisen TKI-hankkeista on käynnissä kaiken aikaa myös kolmen yliopistokeskuksen yksikön välillä talouden, kulttuurin ja teknologian näkökulmia yhdistäen (Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö, Tampereen yliopisto Pori ja Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelma).

Lopuksi

Meneillään on data- ja alustatalouden murros, joka näkyy innovatiivisena tek-

nologioiden diffuusiona, mikä antaa paljon mahdollisuuksia edistää kestävää siirtymää. Teknologioiden hallinta ja kriittinen arviointi sovellettaessa on tärkeää, jotta löydetään win-win-mahdollisuuksia ja jotta niitä voidaan ottaa käyttöön paikalliset tarpeet huomioiden ja tietoon perustuvan päätöksenteon tueksi.

Relevantin datan hyödyntäminen ja älykkäiden ratkaisujen käyttöönotto edellyttää monialaista ja -tieteistä yhteistyötä paikallisten toimijoiden kesken. Systeemisessä kehittämisessä ja kestävän kilpailukyvyn edistämisessä korostuu korkeakoulujen rooli ja yh-

teistyö uuden vaikuttavan tutkimustiedon ja osaamisen edistäjänä. Älykkäässä ja tietointensiivisessä tulevaisuuden TKI-toiminnassa Porin yliopistokeskuksen vahvuusalueet, tekniikka ja talous yhdistettynä kulttuuriseen ymmärrykseen, on vahva ja kansallisesti profiloiva osaamiskokonaisuus. Porin yliopistokeskuksen osallistuminen kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön vahvistaa satakuntalaista datatalouden kehittämistä kohti maaseudun kilpailukykyistä ja innovatiivista kestävää siirtymää.

TUOMAS POHJOLA

Projektiasiantuntija

Turun yliopiston

kauppakorkeakoulun

Porin yksikkö

Porin yliopistokeskuksen

Vuoden tutkija 2022

JERE GRÖNMAN

Projektipäällikkö

Tampereen yliopisto Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta, Porin yksikkö Porin yliopistokeskuksen Vuoden tutkija 2022

TEEMU HAUKIOJA

Tutkijatohtori

Turun kauppakorkeakoulun

Porin yksikkö

Kuva Marina Malkova

Itsensä kehittämistä yhteisöllisesti viinien parissa

Viime vuosina Porin yliopistokeskuksessa on syntynyt uusia yhdistyksiä tarjoamaan aktiviteetteja opiskelijoille, ja Porin Akateeminen Tasting Seura ry on yksi näistä. Sen lisäksi, että opiskelijoille tarkoitettujen yhdistysten toiminta edistää yhteisöllisyyttä ja aktiivisuutta Porissa, niin ne tarjoavat myös viihdyttävän alustan itsensä kehittämiselle.

Pori opiskelijakaupunkina – ehkä jatkuvan debatin aihe, mutta vuosi vuodelta entistä uskottavampi. Onhan Pori nykyään jo lähes 8 000 opiskelijan kaupunki, jossa opiskelijaelämä on ilahduttavan aktiivista. Opiskelijoiden järjestötoiminnalla on Porissa pitkät perinteet, etenkin Pohjoisrannan puolella yliopistokeskuksessa.

Viime vuosina on lisäksi perustettu uusia opiskelijayhdistyksiä, jotka ovat entisestään monipuolistaneet yliopisto-opiskelijan aktiviteettitarjontaa. Saattaa ehkä kuulostaa uskomattomal-

ta, mutta nykyään paikallisessa salibandyn harrastesarjassa pelaa kauppatieteiden opiskelijoista koostuva joukkue.

Yhdistystarjontaa on laidasta laitaan. On esimerkiksi elektroniseen tanssimusiikkiin keskittyvä PATA ry ja sijoittamisesta kiinnostuneet yhteen kokoava Portfolio ry. Yksi uusimmista yhdistyksistä on viinien ja muiden alkoholijuomien maisteluun keskittyvä Porin Akateeminen Tasting Seura ry, joka yliopistokeskuksen käytävillä tunnetaan nimillä PATS tai Tastingkerho.

Seuraavaksi syvennytään tähän hilpeyttä herättävän yhdistyksen toimintaan ja sitä ohjaaviin periaatteisiin. Allekirjoittanut on ollut perustamassa kyseistä yhdistystä ja haluankin nostaa esille sen, että hauskanpidon ohella merkittävä eteenpäin puskeva tekijä on yhdistysten toimijoiden ja jäsenten halu kokeilla ja oppia jatkuvasti uutta.

Maisteluseura ajanmukaisilla arvoilla

PATSin tarkoituksena on edistää Porin seudun yliopisto-opiskelijoiden omaehtoista kulttuuriharrastusta. Toiminnan viitekehyksen muodostavat kaikki viineihin ja muihin alkoholituotteisiin liittyvät asiat. Pääasiallinen keino tarkoituksemme toteuttamiseen on tasting-tilaisuuksien järjestäminen vaihtuvilla teemoilla.

Ennen PATSin perustamista minulla oli jo taustalla kokemusta yhdistystoiminnasta haastavissakin tehtävissä. Siksi oli hyvä käsitys siitä, kuinka antoisaa yhdistystoiminta on osallistujalleen. Tuolloin halu oman yhdistyksen perustamiseen oli kova. Melko nopeasti syntyikin ystäväporukan kesken ajatus maisteluseurasta, sillä aihe tuntui sopivan rennolta vapaa-ajan aktiviteetiksi, mutta samalla se sisälsi paljon mahdollisuuksia. Halusimme nimittäin haastaa itseämme ajatuksella, että viiniseurakin voi olla ajanmukainen aktiviteetti nuorelle opiskelijalle.

Erityistä painoarvoa annettiinkin yhdistyksen arvojen eli ohjaavien periaatteiden suunnitteluun. Näin johtamisen ja organisoinnin pääaineen opiskelijana on aivan mahtavaa, että saan vapaa-ajallakin haastaa itseäni omien mielenkiinnon aiheideni parissa, eikä aina vain ”toimistoaikaan”.

Kokemusten perusteella tiedän, että oikein valitut arvot voivat olla organisaatiolle kantava menestystekijä. Muutenkin ennakkoluulojen välttämiseksi haluttiin vahvasti tuoda tämän päivän ajattelua mukaan toimintaan. Lopulta yhdistyksen ohjaaviksi periaatteiksi määriteltiin vastuullisuus, tietoisuus, perinteet ja yhteisöllisyys. Valitettavasti koronapandemia on jarruttanut PATSin toiminnan kehittämistä todella paljon. Olemme kuitenkin onnistuneet järjestämään jo useita viihtyisiä ja yhteisöllisiä maistelutilaisuuksia, joissa on voinut oppia paljon uutta.

Viihdyttävä tapa lisätä omaa tietämystä

Perinteisesti vapaaehtoistoiminta on nähty yleishyödyllisenä talkootyönä, mutta opiskelijalle se on myös keino itsensä kehittämiseen. Kun maailma muuttuu koko ajan nopeampaa vauhtia, niin yhdistystoiminta tarjoaa tähän ratkaisun kolmella tavalla.

Ensinnäkin viihdyttävä konteksti (kuten viinien maailma) motivoi opintojen lisäksi oppimaan uutta myös vapaa-ajalla. Toiseksi yhdistystoiminnan kevyet rakenteet mahdollistavat fokusoinnin juuri jäsenten haluamiin teemoihin, ja lisäksi kynnys osallistua on matala. Kolmanneksi vahva yhteisöllisyys ja ystävällinen ilmapiiri mahdollistavat kollektiivisen sense-makingin kevyessä muodossaan. Mikä onkaan parempaa kuin yhdessä pohtia esimerkiksi meihin kohdistuvia kognitiivisia vinoumia tai kestävän kehityksen toteuttamisen haasteita.

PATS järjesti syksyllä 2022 ensimmäisen maistelutilaisuuden kestävän kehityksen teemalla. Pyyntö tästä tuli Porin ylioppilasyhdistys Pointer ry:ltä ja päätimme tarttua haasteeseen. Ei voi olla korostamatta, kuinka tämä projekti oli myös meille järjestäjille mahtava oppimiskokemus, kun syvennyimme alkoholituotteiden ja niitä valmistavien panimoiden vastuullisuuden moniin ulottuvuuksiin. Itse tasting-tilaisuudessa esimerkiksi sivuttiin pakkausmateriaalin vaikutusta, lähi- ja kotimaisen tuotannon mahdollisuuksia sekä panimoiden vastuullisuustekoja.

Vakavien teemojen lisäksi keskitytään kyllä myös maisteluihin. Opiskeluaika on mahtava ajanjakso tutustua uu-

siin asioihin ja kokeilla niitä (joskus käytetään termiä ”sivistyttää”). On ollut mahtava huomata, kuinka esimerkiksi viinimaisteluihin osallistuu ihmisiä, jotka eivät pidä itseään viini-ihmisinä, mutta pitävät mahdollisuudesta päästä kokeilemaan yhteisöllisessä ilmapiirissä. Usein näkee hymyjä osallistujien kasvoilla, kun joku huomaa haistavansa toisella sieraimella paljon paremmin, tai kun kaikille nimeltään tuttu Bloody Mary -drinkki paljastuu monien makuun hyvin haastavaksi.

Järjestäjän näkökulmasta kaikkein palkitsevinta on, kun onnistuu tarjoamaan opiskelutovereille mahtavan kokemuksen.

Viinimies, joka ei viineistä tiedä

Haluan esimerkinomaisesti kertoa omista kokemuksistani, jotka havainnollistavat yhdistystoiminnan mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen – tavalla, jota en itse aikoinaan odottanut. Nykyään on jo alkanut tarttua jonkin verran tietoa esimerkiksi eri viineistä, mutta yhdistystä perustettaessa oma tietämykseni oli lähellä nollaa. Se ei koskaan kuitenkaan ollut este maisteluseuran perustamiseen, enkä tulevaisuudessakaan näe itseäni erityisenä viiniharrastajana.

Sen sijaan tiedän yhden jos toisenkin asian kuluttajan ostopäätökseen vaikuttavista asioista – kauppatieteiden opiskelija kun olen. Minua on aina kiehtonut kognitiiviset vinoumat, ja PATSin toiminta mahdollistaa tähän aiheeseen syventymisen viihdyttävässä kontekstissa. Esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan sama viini koettiin maistuvan paremmalta, kun osallistujan annettiin ymmärtää juovansa kalliimpaa viiniä. Onkin ollut hienoa päästä kertomaan jäsenillemme näitä mielenkiintoisia tietoiskuja viineihin liittyvistä vinoumista. Sen myötä myös omat esiintymistaidot ovat kehittyneet.

Vielä on mainittava se, että somemarkkinoinnin toteuttamisesta on saanut paljon kokemusta yhdistystoiminnan kautta. En henkilökohtaisesti ole aktiivinen somettaja, mutta markkinoinnin ja siihen liittyvien materiaalien suunnittelu on rentouttavaa puuhaa, ja näidenkin osalta taidot ovat päässeet harjaantumaan. Työelämänkin näkökulmasta

tärkeitä taitoja on näin päästy kehittämään. Aion olla vielä opintojen jälkeenkin mukana yhdistystoiminnassa, sillä se on antanut niin paljon.

Lopuksi…

Toivottavasti yleinen kiinnostus vapaaehtoistoimintaan säilyy tulevaisuudessakin. Muuttuvassa maailmassa itsensä jatkuva kehittäminen on erittäin tärkeää. Siksi tulee kiinnittää huomiota siihen, kuinka opiskelijat voivat laajentaa ja syventää osaamistaan yhdistystoimintaan osallistumalla. Työnantajien tulisi myös antaa tälle entistä enemmän huomiota ja arvostusta, sillä sieltä sitä käytännön kokemusta saa kerättyä. Vaikka ei heti uskoisi, niin jopa viineihin keskittyvässä yhdistyksessä voi kehittää itseään monipuolisesti.

Todettakoon vielä, että Pori ansaitsee tulla kutsutuksi opiskelijakaupungiksi sen aktiivisen opiskelijatoiminnan myötä. Porin yliopistokeskuksessa opiskelijoiden monipuolinen yhdistystoiminta luo erinomaiset mahdollisuudet viihtyisään ja antoisaan opiskelijaelämään.

Kuva Tuija Muronen

Maailma aatteiden vallassa

Hallitsevatko aatteet ja ideat meitä vaiko me aatteita ja ideoita? Kaikkien ajatusten kriittisen tarkastelun tulisi olla korkeakoulujen mission ytimessä.

Harvardin kauppakorkeakoulun professori David Korten julkaisi vuonna 1995 Suomessakin paljon huomiota saaneen teoksen ”Maailma yhtiöiden vallassa”. Kirjassaan Korten esitti suurten yritysten käyttävän taloustieteilijä Adam Smithin ajatuksia hyväkseen ajaessaan omia etujaan. Smithin maailmassa ei ollut globaaleja suuryrityksiä, joten hänen ajatuksiaan ei voida soveltaa tällaisten yritysten toiminnan arvioimiseen. Tästä huolimatta suuret yritykset ja näitä tukevat PR-toimistot vetoavat Smithin ajatuksiin, kun ne yrittävät vakuuttaa ihmiset siitä, ettei niiden toimintaa saa säädellä, koska ilman säätelyä ne pystyvät parhaiten edistämään yhteistä hyvää.

Ihmiset ovat luultavasti aina etsineet auktoriteetteja, jotka ”todistavat” heidän ennakkoluulonsa ja etunsa oikeutetuiksi. Tutkimukset kertovat, että mitä älykkäämpi henkilö on, sitä parempi hän on löytämään järkevältä kuulostavia perusteluja toiminnalleen. Eikä tällainen toiminta ole läheskään siinä määrin tietoista kuin kyynikot ovat antaneet ymmärtää. Filosofi David Hume esitti, että kaikki ihmiset toimivat jollain tasolla näin. Me ensin päätämme, mitä mieltä me jostakin asiasta olemme, ja sitten etsimme perustelut päätöksellemme. Sosiaalisen median ja kahdenkymmenenneljän tunnin uutissyklin luoman informaatiotulvan seurauksena ilmiö on vain paisunut. Uhkaavassa ja alati kaikkea kyseenalaistavassa maailmassa ihmiset entistä kiivaammin etsivät ja hakevat turvaa sellaisista ajatuksista, jotka turvaavat heidän identiteettiään ja etujaan. Kyse on oman hyvinvoinnin maksimoinnin strategiasta informaatiotulvan edessä.

On kuitenkin liian yksioikoista olettaa, että kukaan ei oikeasti ole kiinnostunut ”totuudesta” tai siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ongelma piilee enemmänkin siinä, kuinka yleistä erilaisten auktoriteettien näkemysten hyväksi- ja väärinkäyttö on sellaisten ihmisten parissa, jotka toiminnallaan usein aiheuttavat suurta haittaa muille ihmisille. Esimerkiksi tupakkayhtiöt muodostavat tässä vain jäävuoren huipun. Adam Smith oli moraalifilosofian professori ja hän olisi todennäköisesti ollut kauhuissaan siitä, miten raakaa oman edun tavoittelua yritetään hänen näkemyk-

siinsä vetoamalla oikeuttaa. Smith olisi huomauttanut, että usein maksimoidessaan omaa lyhyen tähtäimen etujaan ihmiset, yritykset ja muut organisaatiot nakertavat omia pitkän tähtäimen etujaan. Kauhuissaan olisi ollut myös yltiöindividualistinen Karl Marx, jos hän olisi tiennyt, minkälaisia hirmuhallintoja hänen ajatuksiinsa vedoten on pystytetty.

Ongelmat eivät valitettavasti pääty tähän. Iso joukko ihmisiä katsoo, että heitä ohjaa ideologioiden sijaan ”puhdas maalaisjärki”, jonka pohjalta he päättelevät itse, minkälainen toiminta missäkin tilanteessa on järkevää ja eettistä. On totta, että järkevät ihmiset ovat monen asian suhteen yksimielisiä. Toisaalta he ovat monen asian suhteen myös totaalisen erimielisiä. Saattaa myös olla, että maalaisjärjen ohjaamat ihmiset ovat lopulta kaikkein ideologisimpia. Taloustieteilijä John Maynard Keynes sanoi: ”Käytännölliset ihmiset, jotka uskovat olevansa täysin irrallaan mistään intellektuaalisista vaikutteista, ovat yleensä jonkin vääräksi todistetun taloustieteilijän orjia.”

Käytännössä ihminen pistää omat aivonsa ja omatuntonsa hyllylle, kun hän ei tunnista jonkin auktoriteetin näkemysten valtaa omaan ajatteluunsa tai hän nojautuu jonkin ajattelijan näkemyksiin kritiikittömästi. On viisauden merkki, jos henkilö tunnistaa omien kykyjensä rajat ja hakee neuvoja itseään osaavammilta. Mikään ei kuitenkaan takaa, että ihminen osaa (joko tietoisesti tai tiedostamatta) kysyä neuvoa oikealta taholta. Edes Keynesin neuvot eivät aina olleet niitä kaikkein parhaimpia.

Kriittisen tieteen tehtävä on paljastaa yritykset vääristellä sitä, mitä joku on joskus sanonut. Sen tehtävä on arvioida kriittisesti mutta ilman vääristelyjä kaikkia ajatuksia ja aatemaailmoja. Kritiikissä ei koskaan saa unohtaa hyviä käytöstapoja. Sananvapauden rajoittaminen on monissa tilanteissa perusteltua, mutta tieteellisessä keskustelussa erittäin harvoin. Kaikkein eniten suojelua tarvitsevat kaikkein epäsuosituimmat ajatukset. Vähintäänkin ne pakottavat oikeiden ajatusten esittäjät perustelemaan omat näkemyksensä huolellisesti.

Sananvapaudella on huono maine pitkälti siksi, että epäsuosittujen ajatusten esittäjät eivät aina ole muistaneet hyviä käytöstapoja. Roger Olsonin mukaan toisen ajatukset tulee aina esittää siten, että tämä toinen henkilökin voisi allekirjoittaa luonnehdintasi. Tämä on hyvä neuvo riippumatta siitä, esitätkö suosittuja vaiko epäsuosittuja ajatuksia.

Korkeakoulut eivät ole ajatushautomoita, joiden tehtävä on levittää sen tukijoiden ja rahoittajien etuja sekä aatemaailmaa. Julkisesti rahoitettujen korkeakoulujen tehtävänä on edistää yhteistä hyvää. Ihmiset ovat usein huonoja sen määrittämisessä, mikä on heille missäkin tilanteessa hyväksi. Kun korkeakouluja on historian aikana painostettu palvelemaan joitakin tiettyjä aatteita tai ideoita, usein onkin käynyt niin, että tällaista painostusta harjoittaneet tahot ovat pidemmän päälle nakertaneet omia etujaan.

Siinä, että yrittää ajaa omia etujaan ei sinällään ole mitään väärää tai tuomittavaa. Tieteen tehtävä on kuitenkin löytää ja paljastaa ne tapaukset, jolloin yksittäisten henkilöiden tai pienen ryhmän etujen ajaminen loukkaa räikeästi suuren enemmistön etuja. Usein näissä tilanteissa ihmiset täytyy pelastaa itseltään.

Ei valitettavasti ole olemassa mitään taetta sille, että parhaimmat ajatukset voittavat. Tai ehkä parhaat ideat lopulta voittavat, mutta ennen tätä huonot ideat ovat saattaneet synnyttää miltei rajattoman määrän tuhoa ja kärsimystä. Stalinin ja Hitlerin edustamien aatemaailmojen romahtaminen ei lohduta heidän uhrejaan. Totuuden ei ole koskaan kuitenkaan tarvinnut pelätä päivänvaloa. Christopher Hitchensin sanoin: ”Skeptisyys ennemmin kuin sinisilmäisyys on korkein periaate mitä ihmisen älykkyys voi käyttää olemassaolomme ylevöittämiseen”.

Kuva Antti Karpale

Sinivihreät nuotit

Kaupunkiluonto musiikkijuhlien näyttämönä

Mikä on kaupunkiluonnon ja kulttuurin välinen suhde?

Artikkelimme tarkastelee tätä laajaa kysymystä musiikkijuhlien näkökulmasta. Selvitämme, miten kaupunkien luontoa on hyödynnetty erilaisten musiikkijuhlien järjestämisessä lähihistoriamme aikana.

Ulos puistoista!

Kaupunkeja koskeva historiantutkimus on keskittynyt pitkälti kaupunkien keskustojen puistoihin. Mutta minkälaista muuta luontoa kaupungeista löytyy? Ja miten asukkaat ovat hyödyntäneet kaupunkiluontoa kokonaisuudessaan? On aika laajentaa näkökulmaa kaupunkipuistosta kaupunkeja ympäröivään lähiluontoon.

Lähiluonto on kaupunkiluonnon keskeinen osa. Suurin osa lähiluonnosta on enemmän tai vähemmän luonnontilaisia sini- ja viheralueita, jotka sijaitsevat kaupunkien keskustojen ja ulkolai-

dan välisellä vyöhykkeellä. Useimmat ovat erilaisia virkistys- tai luonnonsuojelualueita.

Lähiluonto syntyy

Kaupunkeihin alettiin perustaa eri tavoin suojeltuja lähiluontoalueita siinä vaiheessa, kun teollistuviin kaupunkeihin muuttanut työväestö alkoi kaiva-

ta luonnonläheisiä paikkoja, joissa he saattoivat virkistäytyä lyhyen vapaa-aikansa puitteissa. Lähiluonnon tuli siksi sijaita kävelyetäisyydellä työväen asuinalueilta.

Luonnon keskellä?

Muistoja festivaalien lähiluonnosta

Tarvitsemme apuasi selvittääksemme, millä eri tavoilla lähiluontoa on hyödynnetty vuosikymmenien aikana musiikkijuhlilla tai festivaaleilla. Lähetä kokemuksesi tai tarinasi lähiluonnosta nimelläsi tai nimimerkilläsi varustettuna s-postiosoitteeseen nimhak@utu.fi

Kuva Mika Stenroos

Työväestön ehkä ensimmäinen suhteellisen luonnontilainen virkistysalue oli Korkeasaari, jonka Helsingin kaupunki osoitti työläisten käyttöön vuonna 1862. Eläintarha perustettiin saarelle vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. Vähitellen tällaisia työväestön virkistysalueita lähiluonnossa alettiin kutsua kansanpuistoiksi. Kansanpuistoja perustettiin varhain esimerkiksi Viipuriin, Turkuun ja Tampereelle.

Kansanpuistoille oli ominaista alueiden moninaiskäyttö ja erilaiset palvelut. Koska kävijämäärät kaupunkiluonnon helmoissa kasvoivat nopeasti, järjestettiin näille alueille kuljetuksia, polkuja, huusseja, vesipisteitä, uimalarakennuksia, kahviloita tai ravintoloita.

Usein niille rakennettiin näkötornikin maisemien ihailuun.

Lähiluonnossa oleiltiin, seurusteltiin, soudeltiin, uitiin, kalasteltiin, keitettiin kahvit ja ruokailtiin. Oleminen oli siten hyvin vapaata – joissain kansanpuistoissa saattoi yöpyäkin. Lähiluonnon moninaiskäytön tavoitteena oli ihmisen hyvinvoinnin edistäminen luonnon avulla.

Sivistystä kuorolaulusta luonnon helmassa

Mutta miten ja milloin kaupunkien lähiluontoalueita ryhdyttiin sitten hyödyntämään musiikki- ja lauluesitysten paikkoina?

Suomalaisten musiikkitapahtumien juuret ulottuvat 1800-luvun loppupuoliskolle, jolloin kansallisuus- ja valistusaatteet saivat jalansijaa Euroopassa. Näiden aatteiden siivittämänä perustettiin Suomeen Kansanvalistusseura vuonna 1874. Seura halusi tarjota arjen paheiden tilalle hyveitä ja sivistystä. Keski-Euroopan ja Viron jalanjäljissä yhdeksi toimintamuodoksi valikoitui kuorolaulanta, jota ammattiyhdistykset alkoivat harjoittaa kaupungeissa ja nuorisoseurat maaseudulla.

Pääasiassa Viron kautta Suomeen rantautui ajatus myös laulu- ja soittojuhlista. Kansanjoukoille haluttiin tuoda musiikin mieltä ylentävää riemua. Jyväskylän Harjulla ja Koillispuistossa jär-

jestettiin vuonna 1884 maan ensimmäiset laulu- ja soittojuhlat, jotka levisivät vuosien saatossa ympäri maan keräten kuulijoita muutamista kymmenistä jopa kolmikymmentuhatpäiseen yleisöön saakka.

Laulu- ja soittojuhlat

jakautuvat

Kansanvalistusseura järjesti juhlia valtakunnallisesti, mutta hiljalleen nuorisoseurat ja ammattiyhdistykset alkoivat pitää lisäksi omia paikallisia tapahtumiaan. Kansallista omakuvaansa kiivaasti hakevan kansan lauluun ei kuitenkaan aina löytynyt yhteistä säveltä. Ensin maan ruotsinkielinen väestö ja myöhemmin työväki alkoivat järjestää omia juhliaan.

Vaikka kieli ja aatteet loivat riitasointuja, yksi kuitenkin yhdisti. Laulujuhlakansan kehdoksi valikoitui lähiluonto. Luonto- ja virkistysalueet olivat liki poikkeuksetta musiikkitapahtumien lähiympäristönä. Luonnon sinivihreän seppeleen ympäröimiä laululavoja rakennettiin muun muassa Tampereella Pyynikille, Sortavalassa Vakkosalmen puistoon, Viipurissa Huusniemeen ja Kuopiossa Väinölänniemeen.

Tapahtumapaikan lisäksi kävijät retkeilivät tai urheilivat juhlakaupunkien lähiluonnossa. Kuopiossa juhliin kuului kävelyretket Puijolle, Tampereen lähisaarissa tanssittiin ja Pyhäjärvellä sou-

dettiin kilpaa. Sortavalan vuoden 1935 Kalevan riemuvuoden suurjuhlissa Laatokka saaristoineen oli vähintään yhtä merkittävässä roolissa kuin laulu ja soitto. Juhlaväki nautti yhtäläisesti niin kulttuurista kuin luonnosta.

Jotain uutta – jotain perinteistä

Into laulu- ja soittojuhliin hiipui sotavuosina ja niiden jälkeen. Samalla uudenlainen nuorisokulttuuri alkoi hiljalleen sykkiä kiivaammin myös Suomessa. Vaimenevien laulu- ja musiikkijuhlien tilalle alettiin järjestää kovaäänisempiä festivaaleja.

Ensimmäinen populaarimusiikin festivaali, Helsinki Folk Festival, järjestettiin Espoossa toukokuussa 1966. Muutamaa kuukautta myöhemmin Porissa soi puolestaan jazz. Ja kuinka ollakaan, tapahtumaympäristönä oli kummassakin jälleen lähiluonto. Porissa jazzista nautittiin Kokemäenjoen rantamilla Kirjurinluodon puiden varjossa, Espoossa folk soi Suomenlahden rannalla vehreän idyllisessä Sandvikissa. Musiikin ilo haluttiin yhä jakaa lähiluonnon helmassa.

Rokkijuhlille

Rockin noustua suosioon uusien musiikkijuhlien, festivaalien, määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Ruisrock, Provinssirock, Ilosaarirock, Kuusrock ja moni

muukin rockfestivaali syntyi rytmittämään nuorten kesänviettoa.

Rockfestivaaleillakaan alueiden käyttö ei rajautunut soittopaikoille, vaan lähiluontoa hyödynnettiin laajalti. Porissa tuhannet jazzkansalaiset leiriytyivät Isomäen tai Reposaaren leirintäalueilla ja moni kävi rentoutumassa Yyterin dyyneillä. Ruissalossa moni löysi tiensä kansanpuistosta viereiselle luonnonsuojelualueelle. Ilosaarirockissa koetettiin puolestaan rikkoa Linnunlahden rannalla naku-uinnin maailmanennätystä.

Laulu- ja musiikkijuhlia – luonnollisesti

Musiikkitapahtumat ovat olleet kiinteä osa Suomen suvea täyttäen notkoja ja niemennokkia etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Ajan saatossa musiikki on luonnollisesti elänyt kehittyen ja kehittäen ympäröivää maailmaa tahdikkaasti. Kuorolaulanta on vaihtunut moninaiseen musiikin kirjoon. Kansanmusiikista ja taidemusiikista on siirrytty työväenmusiikkiin, humppaan ja tangoon, folkista jatsiin, bluesiin sekä rokkiin. Lähiluonto tapahtumien ympärillä on kuitenkin pysynyt. Puolitoista vuosisataa ensimmäisten laulu- ja soittojuhlien jälkeen sinivihreä lähiluonto on edelleen suomalaisen musiikkikulttuurin ytimessä.

Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön

tutkinto-ohjelma

Turun yliopisto Pori

maiseman ja kulttuuriperinnön

tutkinto-ohjelma

Turun yliopisto Pori

Kuva Miranna Santala

tuo tutkimusyhteistyön mahdollisuudet lähemmäs satakuntalaisia yrityksiä

FORE UCPori on Porin yliopistokeskuksen kumppanuusohjelma, jonka kautta rakennetaan yritysten ja tutkijoiden välistä, pitkäjänteistä ja tieteelliseen tutkimukseen tähtäävää yhteistyötä.

FORE UCPorin kehittäminen aloitettiin syksyllä 2021.Tavoitteena oli luoda yrityslähtöisen yhteistyökeskustelun mahdollistava foorumi, jossa tunnistetaan yhdessä paikallisen elinkeinoelämän tulevaisuuden kannalta keskeisiä teemoja ja fasilitoidaan niihin liittyvää konkreettista yhteistyötä, esimerkiksi tutkimushankkeita tai väitöskirjaprojekteja.

Tähän mennessä yhteistyötä on rakentunut kahteen uuteen teemaan: energian kysyntäjoustoratkaisujen kehittämiseen sekä projektiliiketoiminnan kannattavuuden parantamiseen. Näiden molempien äärelle on kokoontunut tiivis yritysjoukko. Vuoden 2023 aikana on tarkoitus käynnistää vastaava yhteistyöverkosto muun muassa elintarvikealaan liittyen.

FORE UCPorin ytimessä ovat yritysjohdolle suunnatut Haastajafoorumit, joissa yhdessä valittuja aiheita käsitellään ensin laajasti, akateemisten alustusten kautta. Sen jälkeen aiheeseen liittyvää konkreettista yhteistyötä lähdetään muotoilemaan Teknologiafoorumeiksi kutsuttavissa tapahtumissa, jossa tutkija- ja yritysjoukkoa voidaan laajentaa tarpeen mukaan.

FORE UCPorin toiminta on tavoittanut vuoden 2022 aikana noin 30 yritystä. Sen puitteissa on käynnistynyt yksi Business Finland -rahoitteinen tutkimushanke ja seuraavan suunnittelu yrityksistä ja kahdesta yliopistosta koostuvan konsortion kesken on meneillään.

FORE UCPori käy parhaillaan keskustelua kytkeytymisestä BF Veturi -ohjelmiin. Lisäksi on

käynnistymässä kaksi yritysvetoista väitöskirjatutkimusta, joissa toimeksiantajana on satakuntalainen yritys.

Yliopisto on oiva kumppani aktiivisesti tulevaisuutta rakentavalle yritykselle

Kankaanpäässä sijaitseva Pohjois-Satakunnan energiayhtiö Vatajankoski Oy kehittää aktiivisesti ratkaisuja myös siihen kaukaiseen tulevaisuuteen, johon liittyy vielä paljon avoimia kysymyksiä. Yrityksessä on käynnistetty erilaisia uusiin energiaratkaisuihin liittyviä pilotointeja, kuten investoitu hiekka-akkuun sekä rakennettu hukkalämmön talteenottoratkaisu yhdessä Knauf Oy:n Kankaanpäässä sijaitsevan kipsilevytehtaan kanssa.

– FORE UCPori on ollut mainio foorumi pallotella asioita, joita ei koko alalla vielä täysin ymmärretä, toteaa Vatajankoski Oy:n toimitusjohtaja Pekka Passi.

Vatajankoski Oy on ollut mukana FORE UCPorissa sen käynnistymisestä asti.

Tällä hetkellä yritys on mukana hankesuunnittelukonsortiossa, jossa on tarkoitus tuottaa uutta tietoa mm.

sektori-integraatioon eli sähkö- ja lämpöjärjestelmien keskinäiseen joustopotentiaalin ohjaamiseen, hiekka-akun uusiin hyödyntämismahdollisuuksiin sekä energia-alan uusien liiketoimintamallien kehittämiseen.

”Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta yhteistyöstä yliopiston kanssa, enkä tiennyt, miten monimuotoisesti sitä voi tehdä”, kertoo Passi. FORE UCPorin projektijohtaja Katariina Yrjönkoski toteaa, että tämä tuleekin usein yrityksille yllätyksenä.

– Toisinaan kuulen palautetta, että yhteistyö yliopiston kanssa mielletään jäykäksi ja vain yliopiston tarpeita palvelevaksi. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kunhan yhteinen, kiinnostava aihe löytyy, löytyy varmasti myös keinot tehdä yhteistyötä, kannustaa Yrjönkoski.

Passi on ilahtunut FORE UCPorin yrityslähtöisestä otteesta.

– Pidän hyvänä, että FORE UCPorissa satsataan riittävästi oikeiden, riittävän kiinnostavien kysymysten etsimiseen. Yritykset ovat halukkaita satsaamaan vain sellaisiin aiheisiin, jotka ovat niille riittävän kriittisiä, hän pohdiskelee. Passi kertoo myös FORE UCPorin myötä ymmärtäneensä entistä paremmin, että yritykset ja yliopisto tarvitsevat toisiaan.

– Vaikka tutkimus saattaa kuulostaa hieman teoreettiselta, niin kyllä tutkijat tarvitsevat myös käytännön ympäristöjä ja vuoropuhelua.

Pekka Passi pitää erityisen hyvänä, että FORE UCPorin foorumit kannustavat myös yrityksiä keskinäiseen yhteistyöhön. Sitä kun ei hänen mukaansa Satakunnassakaan ole vielä riittävästi.

Yliopiston monipuolinen osaaminen on yllättänyt

Satakunnan Osuuskaupan kiinteistöpäällikkö Mika Salo osallistui FORE UCPorin energia-aiheiseen Teknologiafoorumiin ensimmäistä kertaa kesällä 2022.

– Aluksi hieman pohdin, onko minulla antia tällaiseen keskusteluun, mutta koska aihe oli yrityksellemmekin todella ajankohtainen, päätin osallistua tilaisuuteen, hän kertoo.

Jo ensimmäisen kokoontumisen jälkeen Salo oli saanut kontakteja muista yrityksistä, joiden kanssa hän ryhtyi keskustelemaan Mikkolan alueeseen liittyvien uusien energiaratkaisujen kehittämisestä. Myöhemmin keskusteluun on liittynyt myös alan professoreita, joiden kanssa suunnitellaan parhaillaan, mistä aiheista yhteistyön voisi aloittaa.

– Olen saanut näistä keskusteluista valtavasti uusia näkökulmia. Se laajuus, jolla yliopistoyhteistyötä on mahdollista tehdä, on yllättänyt minut. Keskusteluissa mukana olleet professorit ovat selvästi laajalti verkottuneita ja osallistuvat myös alan regulaation kehittämiseen, joten sain keskusteluissa aivan uutta tietoa ja ideoita, kertoo Salo.

Hänen mukaansa jo se verkosto ja keskustelun laatu, jonka FORE UCPori on tarjonnut, on arvokas sinällään.

– Eihän näin hyvään porukkaan kovinkaan usein pääse. Kannattaa siis ehdottomasti tulla näihin keskusteluihin mukaan, kannustaa Salo.

Kyky hyödyntää tutkittua tietoa on menestyvän maakunnan merkki

LähiTapiola Länsi-Suomen toimitusjohtaja Pasi Aakula on uskonut aina vahvasti siihen, että vaikuttava yliopistollinen toiminta on alueen elinvoiman edellytys. FORE UCPorin myötä hänelle selkeytyi Porin yliopistokeskuksen kahden emoyliopiston tarjoamat laajat yhteistyömahdollisuudet myös tieteellisen tiedon tuottamisessa ja hyödyntämisessä.

– Yliopistokeskuksen vireys ja sen takana olevien akateemisten verkostojen laajuus ovat varsinainen voimavara Satakunnassa, painottaa Aakula.

Pelkkä yliopiston läsnäolo ei vielä kuitenkaan riitä, vaan sen positiivinen vaikutus alueeseen tapahtuu vasta aktiivisen vuorovaikutuksen kautta.

– Yritysten yhteistyö yliopistokeskuksen kanssa on tarpeellista, mutta se ei tapahdu itsestään. Tarvitaan resursseja ja toimintamalleja, joiden kautta vuoropuheluun on mahdollista päästä. Yliopistoyhteistyön laajoja mahdollisuuksia on hankala nähdä ilman FORE UC-

Porin kaltaista rajapintaa, joka tekee yliopistokeskusta kasvolliseksi ja fasilitoi yhteistyötä, Aakula korostaa.

LähiTapiola Länsi-Suomi teki hiljattain Turun yliopiston kauppatieteiden koulutukselle ja tutkimukselle merkittävän lahjoituksen.

– Olin pitkään pohtinut, millä tavoin organisaatiomme parhaiten tukisi omaa aluettamme hyödyttävää yliopistollista toimintaa. FORE UCPorin kautta sain uudenlaista näkemystä yhteistyön mahdollisuuksiin, ja pystyn näin tuomaan paremmin keskusteluun omia ajatuksiani siitä, millainen tutkimus tai koulutus veisi aluetta eteenpäin, Aakula kertoo.

FORE UCPorin ytimessä on yrityslähtöisyys ja tavoitteellisuus

FORE UCPoria on sen alkumetreistä asti luotsannut projektijohtaja Katariina Yrjönkoski.

– FORE UCPorissa haluttiin tuoda esiin ja saataville yliopistokeskuksen laaja potentiaali, jonka mahdollistavat sen taustalla olevat kaksi suurta, monitieteistä yliopistoa, Yrjönkoski kertoo.

Toisena FORE UCPorin tavoitteena hän mainitsee uuden tutkimuksen synnyttämisen.

– Fakta on, että yritysten uudistuminen yhä kompleksisemmaksi muuttuvassa maailmassa tarvitsee tietoa, jota ei vielä ole edes olemassa – ja juuri tällaisissa kysymyksissä yliopisto on oikea keskustelukumppani, hän toteaa.

Yrjönkoski on varsin tyytyväinen FORE UCPorin starttiin ja siitä saatuun palautteeseen. Hän kannustaa yrityksiä olemaan rohkeasti yhteydessä, mikäli FORE UCPorin toiminta kiinnostaa.

– Uusia teemoja käynnistetään tarpeen mukaan, kun riittävästi kiinnostuneita yrityksiä sellaisia toivoo, hän kertoo.

KATARIINA YRJÖNKOSKI

TkT, projektijohtaja

FORE UCPori, Porin yliopistokeskus

Kuva

Annina Palonen

Kuva Tuija Muronen

Porin yliopistokeskus / PL 181 (Pohjoisranta 11A), 28101 Pori puh. 044 70 0079 / www.ucpori.fi Tampereen yliopisto / Turun yliopisto