Säikeitä 2019

Page 1

SÄIKEITÄ

Porin yliopistokeskus 2019


2

Säikeitä


PORIN YLIOPISTOKESKUS UNIVERSITY CONSORTIUM OF PORI PL 181 (Pohjoisranta 11 A) 28101 Pori ucpori.fi

Porin yliopistokeskuksen kirjasto ucpori.fi/kirjasto

AALTO-YLIOPISTON TAITEIDEN JA SUUNNITTELUN KORKEAKOULU

Sisällys

Pori Urban Platform of Aalto PUPA taide.aalto.fi/pori

TAMPEREEN YLIOPISTO PORIN YKSIKKÖ tuni.fi/pori

Uusia tuulia korkeakoulutuksen valtamerellä

4

Osaamiskeskittymän jäljillä

6

Kulttuuria ympäristössä 8 PLOP! Leikistä tulee tutkimusta

10

Rakkaus on rikkaus

12

Kun päivä ei paista

14

Yhdessä tekemisessä on voimaa

16

Tutkimuskohteena teollinen kulttuuriperintö 20 Kun nälättää, janottaa, tanssittaa ja nukuttaa, niin elämä on parhaimmillaan

24

Kolmekymmentä vuotta porilaista opiskelijakulttuuria

26

Akateeminen asiantuntijuus hyvinvoinnin tukena Satakunnassa 28 Tulevaisuudennäkymiä siniseen kasvuun

32

Ekosysteemin rakentaminen – nykypäivän alkemiaa?

36

TURUN YLIOPISTO

Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö utu.fi/tse/pori Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma utu.fi/ktmt Brahea-keskuksen merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus utu.fi/mkk Lääketieteellinen tiedekunta utu.fi/fi/yksikot/med/

SÄIKEITÄ – Porin yliopistokeskus 2019 Toimittaja Piritta Huhta Julkaisija Porin yliopistokeskus Taitto Mari Kilkkilä, Jonna Viitala /Sataedu Nakkila Valokuvat Janika Salmi, Jasmine Itänen, Jenna Tammi, Jenny Tokoi, Leena Peltomäki, Maria Sundelin, Nikolina Georgieva, Pauliina Vilpakka, Samu Torninoja, Virpi Pietarinen /Sataedu Nakkila Lauri Linna, Heli Leppäniemi, Mari Blom Paino Brand ID

UCPori 2019

3


H

a i l u u t Uusia n e s k u t u l u o k a e kork ä l l e r e m v a l ta

erättyämme uudenvuodenpäivänä 2019, Porin yliopistokeskuksessa toimivien yliopistojen lukumäärä oli vähentynyt yhdellä Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhdistyessä. Vaikka tamperelaisten yliopistojen fuusio ja uuden korkeakoulukonsernin synty koskee suoraan vain osaa yliopistokeskuksen toiminnasta, on se kuitenkin merkki huomattavasti laajemmasta murroksesta suomalaisessa korkeakoulukentässä. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen keskinäistä suhdetta määritellään uusiksi ja usealla paikkakunnalla Tampereen lisäksi yliopistot ovat tulleet ammattikorkeakoulujen enemmistöosakkeenomistajiksi muodostaen korkeakoulukonserneja. Tämä mahdollistaa uudentyyppisten opintopolkujen suunnittelun ja uudenlaisen yhteistyön ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen sekä yliopistokeskusten välillä. Yliopistokeskuksista muutos on ehkä näkyvintä Lahdessa. Juuri ennen vuodenvaihdetta eduskunnan hyväksymässä laissa yliopistolain muuttamisesta nimittäin säädetään Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston (LUT) uudesta nimestä, joka on seurausta LUT:n vahvasta etabloitumisesta Lahteen. Tätä myötä Lahdesta on tullut yliopistokaupunki. Täällä Satakunnassa ammattikorkeakoulu on yhdessä Seinäjoen ja Tampereen ammattikorkeakoulujen kanssa laatinut selvityksen, jossa pohditaan Satakunnan ammattikorkeakoulun suhdetta tamperelaiseen

4

Säikeitä

korkeakoulukonserniin. Vuosi 2019 tulee tältä osin olemaan erittäin mielenkiintoinen, kun käynnistetään neuvottelut selvityksessä esille tuoduista vaihtoehdoista. On selvää, että tällaisessa murroksessa myös yliopistokeskusten toimintamalli tulee pohdittavaksi. Ammattikorkeakoulujen selvityksessä ilmaistiinkin omistajien taholta voimakkaasti toiveita juuri yliopistollisen koulutuksen lisäämisestä sekä Seinäjoella että Porissa. Edellä mainitsemani laki yliopistolain muuttamisesta pohjautuu OKM:n laatimaan Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visioon 2030. Visiossa esitetään mm. jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien vahvistamista yliopistojen tehtävänä, selvennyksiä täydennyskoulutuksen tarjoamisen käytäntöihin sekä korkeakoulutukseen pääsyn helpottamista valintakäytäntöjen sujuvoittamisen kautta. Nämä lakimuutoksessa esille nostetut asiat ovat juuri yliopistokeskusten vahvuuksia. Yliopistokeskusten tapaamisessa kansanedustajien ja opetusministerin kanssa syyskuussa 2018 opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen totesikin yliopistokeskusten toteuttavan valtakunnallista koulutuksen ja tutkimuksen visiota jo nyt hyvin ja rakenteellisesti. Hänen mukaansa yliopistokeskusten toimintaa uhkaavia tekijöitä ei ole ilmassa ja yliopistokeskukset säilytetään jatkossakin valtakunnallisina toimijoina. Vaikka rakenteellisia ratkaisuja yliopistojen ja Satakunnan ammattikorkeakoulun yhteistyöstä joudutaan vielä odottamaan, on käy-

tännön yhteistyötä syytä tiivistää jo nyt. SAMK:n muutto kaupungin keskustaan on luonut siihen uusia mahdollisuuksia. Yhteisiä opintojaksoja onkin viime vuosina toteutettu muun muassa hyvinvointiteknologiaan ja esineiden internetiin liittyen. Myös yhteisiä kehittämishankkeita on meneillään useita. Automaatio- ja robotiikka-alalla on sovittu infrastruktuurin yhteiskäytöstä ja yhteisessä Robocoast R&D Center -hankkeessa suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä yritysten toimintaa tukevia kehittämisprojekteja sen mukaan, mistä löytyy kyseisiin projekteihin paras osaaminen. Paljon on kuitenkin vielä käyttämättömiä mahdollisuuksia. Vuoden 2018 työn tuloksia vasta kerätään, mutta jo nyt voidaan todeta, että vuosi oli Porin yliopistokeskukselle monin tavoin menestyksekäs. Yliopistokeskuksen tutkinto-ohjelmat olivat edelleen vetovoimaisia. Erityisen suosittuja ovat olleet Turun kauppakorkeakoulun kauppatieteiden kandiohjelma sekä asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelma. Porissa on Suomen kuudesta yliopistokeskuksesta eniten tutkintokoulutusta ja täältä valmistuu vuosittain noin 175 maisteria tai diplomi-insinööriä. Myös yliopistokeskuksen yhteinen kansainvälinen vaihto-ohjelma on toiminut menestyksekkäästi; keväällä 2018 otimme vastaan 32 vaihto-opiskelijaa, joista 25 opiskelijan ryhmä tuli Pariisissa ja Lavalissa toimivasta ESIEA-yliopistosta; syksyllä yliopistokeskuksessa opiskeli


25 ERASMUS-vaihto-opiskelijaa. Vaihto-ohjelma on rikastuttanut merkittävästi Porin yliopistokeskuksen toimintaympäristöä ja edistänyt kotikansainvälistymistä. Edessämme on hyvin mielenkiintoinen vuosi yliopistokeskuksen elämässä. Uuden koordinaatioyliopiston ja ammattikorkeakoulujen neuvottelujen lisäksi myös Turun yliopiston rehtori vaihtuu. Tulevia muutoksia voidaan kuitenkin katsoa silmiin luottavaisin mielin juuri yliopistokeskuksessa tehdyn ansiokkaan työn pohjalta.

TARMO LIPPING Johtaja Porin yliopistokeskus

Vuosi 2018 oli Porin yliopistokeskukselle monin tavoin menestyksekäs.

UCPori 2019

5


n ä m y t t i k s e k s i m Osaa ä l l i j l jä Osaamiskeskittymät ja verkostot ovat nyt pop! Uusia osaamiskeskittymiä ja verkostoja syntyy päivittäin, ja jokaisen meistä oletetaan kuuluvan useampaan sellaiseen. Mutta mistä niitä syntyy ja miksi?

K

eskittymä sanana viittaa siihen, että joukko toimijoita löytyy mieluummin yhdestä paikasta kuin hajanaisesti ympäristöstä. Osaamiskeskittymillä pyritään vahvistamaan tutkimukseen ja innovointiin liittyvää yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan verkottuminen julkisen ja yksityisen sektorin kesken on välttämätöntä Suomen kilpailukyvylle. Verkostot ovat hyvä tapaa jakaa resursseja ja osaamista. Verkoston luontia voi verrata myös tutkimusmatkailijan tai lähetyssaarnaajan toimintaan. Asiaa pohtivalla ryhmällä on ajatus siitä, että tuolla jossakin voisi olla jokin erityinen laji tai joukko, jota ei ole vielä löydetty ja joka kaipaa tulla löydetyksi. Siispä kehitämme hankkeen, pakkaamme varusteet ja matkaamme tuntemattomaan.

6

Säikeitä

Pääsy kohteeseen vaatii navigointia ja kulkureitin luomista. Suoraa reittiä tuskin onkaan. Tämä pätee niin viidakossa veistä heiluttaessa kuin netin sokkeloissa surffaamisessa. Yleensä lähetyssaarnaajan matkaan liittyy jonkun sanoman edistäminen. Saarnaaja etsii uusia kohteita, kertoo sanomaansa ja toivoo kuulijoidensa innostuksen ja halun sanomassa kerrottujen asioiden tekemiseen heräävän. Myös tutkimusmatkailija etsii uusia kohteita. Vaikka hän periaatteessa vain tutkii kohteitaan, jättää hän kuitenkin ympäristöön merkkejä käynnistään ja näin tutkittavatkin tulevat aikaa myöten tietoisiksi heitä tutkineesta osapuolesta. Kahden edellisen lisäksi voidaan mainita myös kehitysyhteistyö. Siinä kohde on jo tiedossa ja kohteeseen viedään apua. Aiemmin apu on usein ollut valmiita ratkaisuja esimerkiksi ruuan ja tarvikkeiden muodossa, mutta nykyisin enenevissä määrin myös tietotaitoa niin, että avustettavat voisivat itse auttaa itseään. Osaamiskeskittymät ja sen verkostot ovat hieman kaikkea edellä mainittuja. Perustajilla on visio tai taustatietoa siitä, että ympäristössä on joukko kohteita tai organisaatioi-

ta, joiden pitäisi saada tietää asiasta tai sanomasta, ja että yhteistyön myötä verkoston jäsenet pääsisivät paremmin käsiksi saatavilla olevaan osaamiseen ja resursseihin.

Kuokasta korrelaatioon Data-analytiikka on keinojen jatkumoa kuokan ja lapion, teollisuuden ja sen koneistumisen sekä digitalisaation ja netin kehittymisille. Ympärillämme olevat asiat ja käsitteet voidaan nähdä myös lukuina. Ja niitä lukuja voidaan laskea, koneilla jopa sellaisia määriä, että tähän mennessä kaikkeutemme hienointa toimintaa edustavat ihmisaivomme jäävät toiseksi. Siinä missä automaatio ja robotit tuntuvat vievän työpaikkoja, luovat data ja analytiikka uusia mahdollisuuksia. Autonomiset kulkuneuvot kuljettavat ihmisiä ja tavaroita kellonajasta riippumatta. Tavaroiden ja palvelujen saatavuus paranee samalla kun niiden tarjonta on entistä henkilökohtaisempaa. Hyvinvointimme kohenee, sillä voimme tekemisen määrän sijasta keskittyä sisältöön. Parempi työn tuottavuus taas voidaan kääntää lisääntyväksi vapaa-ajaksi. Ympäristön kuormituskin pienenee, kun arkielämän toiminta on


optimoidumpaa. Visio on mahtava, mutta sen tavoittamiseen on vielä matkaa. Moni viljelijä luottaa tänään enemmän kuokkaan kuin korrelaatioon. Data on uutta kultaa ja öljyä. Ainakin sen käyttö netissä on ollut kultaryntäysten ajan tapaista ryöväilevää käyttäjien profiilitietojen hyödyntämistä, ja tietovuotojen seurauksia on korjailtu jopa suuremmalla innolla kuin ympäristölle haitallisia öljyvahinkoja. Hyviäkin asioita syntyy. Arki helpottuu erilaisilla laitteilla ja sovelluksilla, jotka osaavat suorittaa asioita ihmisen toimintaa (kuten teksti, puhe, ilme, liike, eleet) tulkitsemalla. Terveyden ja hyvinvoinnin alalla ennakoiva data-analytiikka auttaa tunnistamaan sairauden oireita ja pelastaa niin keskosia kuin senioreitakin. Kaupan alan tarjonta ja palvelut vastaavat jo nyt entistä nopeammin ja paremmin asiakkaiden kulutustottumuksiin. Verkkokaupassa tuotesuosittelut voivat olla hyvinkin osuvia. Teollisuus ja liikenne hyötyvät oikea-aikaisesta huollosta ja laadukkaasta logistiikasta. Toiminnan ja tuotannon päätösten tekemiseen käytetään kasvavassa määrin laskennallista faktaa intuition tai arvailun sijaan. Tulevaisuuden työuraa ja oppimisen etenemistä voidaan ohjata jo varhaisessa vaiheessa ja yksilöllisemmällä tasolla.

Yhteistoiminta 2.0 Hyvä verkosto ja keskittymä ovat jotain, jota sen jäsenet arvostavat ja vaalivat. Vuoden 2018 TiedeAreenan illan Science Slamissa tohtorikoulutettava Katariina Yrjönkoski esitteli hauskasti entisen Nokian matkapuhelinbisneksen ja jihadist it esimerkkeinä toimivista verkostoista. Jäsentensä itse perustama verkosto aktivoi yksilöitä toimintaan, sillä jäsenen on helpompi perustella itselleen verkostolle tekemisestään saamansa hyöty. Verkoston ulkopuolisen toimijan kannalta verkoston toimintaan osallistumisesta kaivataan

konkreettisia vastikkeita ja usein ne pitäisi saada myös hyödynnetyiksi lyhyen aikavälin puitteissa. Yhteisölle valmiina tarjottu verkosto tai keskittymä ei sinällään ole huono asia, mutta se ei voita arvossa mitattuna yhteisön itsensä luomaa mallia. Siihen sisältyy myös enemmän palveluodotuksia käyttäjien osalta. Hyvän palvelutason toteuttaminen taas vaatii lisää resursseja. Keskittymän tai verkoston olemassaolo edellyttää säännöllistä toimintaa ja sisältöjulkaisua, tai jäsenet ja muu maailma unohtavat ne ja siirtyvät toisaalle. Keskittymän luominen ja ylläpitäminen vaativat siten aina aktiivisia toimijoita ympärilleen. Myös alustamalleista voidaan ottaa oppia yhteistoiminnan järjestämiseen. Yhteisen alustan kautta voidaan yhdistää useampia tarjonnan ja tarpeen osapuolia. Hyviä esimerkkejä alustoista ovat esimerkiksi Airbnb, Amazon-verkkokauppa ja Twitter. Tarvitsijoille tarjonnan esiin tuominen ja vertailun helpottaminen ovat yleensä hyvä asia. Tarjoajien osalta voidaan tarvita ajatusten uudistamista, jotta esilläolo, asiakkaiden tekemät vertailut ja yleensä kilpailun lisääntyminen voidaan nähdä positiivisena asiana.

Datainen tulevaisuus Dataa ja analytiikkaa ei voi paeta, sillä niiden käyttö lisääntyy ympärillämme. Mutta miksi pakenisimme tai pelkäisimme? Toki ne voivat tuntua erilaisilta ja oudoilta asioilta, mutta ne eivät ole vihollisia. Kunhan niihin tutustuu ja ymmärtää niiden olevan itse itsellemme luotuja keinoja asioiden käsittelemistä varten, niiden kanssa on helpompaa ja turvallisempaa toimia. Yhteistoiminta verkostojen ja osaamiskeskittymien avulla on omiaan viitoittamaan datapolkuamme tulevaisuuteen. Data-analytiikan osaamiskeskittymä Satakunnan kilpailukyvyn, innovaatiotoiminnan ja vetovoimaisuuden edistäjänä –hankkeessa (2016-2018) toteutimme aiheeseen

tutustumista helpottavia tietopaketteja tapahtumia, ja niihin on avoin pääsy www.datatiede.fi–sivuston kautta. Sisältö on pääasiassa suomenkielistä. Selvitysdokumentin kautta lukija voi tutustua data-analytiikassa käyttäviin menetelmiin ja tekniikoihin. Tapahtumien taltioinneissa kansainväliset, kansalliset ja satakuntalaiset toimijat kertovat omat näkökulmansa aiheesta. Digitaalinen oppimisalusta antaa eväitä oman osaamisen ja ajatusten kehittämiseen. Hankkeen osalta toivomme, että tekemisemme auttaa osaltaan data-analytiikan hyödyntämisen ja sen roolin vahvistumista Satakunnassa positiivisessa hengessä. Hankkeen aikana olen huomannut, kuinka tehokas keino datan visualisointi on asian kokonaiskuvan havainnollistamiseen ja että se on omiaan herättämään uusia kysymyksiä ja ajatuksia asian tilanteen kehittymiseen liittyen. Tämä on toiminut kohdallani maa-alueiden karttatiedoissa, auton tai bussin reittitiedoissa sekä erilaisten talouslukujen osalta. On ollut myös hienoa tavata alueen eri toimijoita ja nähdä, että Satakunnalla on hyvät mahdollisuudet työllistää ja asuttaa ihmisiä myös tulevaisuudessa.

JANNE HARJAMÄKI Toimi projektitutkijana Data-analytiikan ja optimoinnin tutkimusryhmässä Tampereen yliopisto (Tekniikka) , Porin yksikkö

UCPori 2019

7


ä ss ö t s i r ä p m y a i r u u tt l u K

Turun yliopiston Kokkeli-hanke on ollut Kokemäenjokilaakson kulttuuriympäristöissä liikkeellä noin vuoden päivät. Kokemäenjoen koko 120 kilometrin pituudelta kartoitetaan Koneen säätiön tukemana yhteisöjen ajatuksia siitä, mitä he todella omassa ympäristössään arvostavat ja mikä heille on merkityksellistä arjessa.

M

enetelmänä käytetään kulttuurisuunnittelun kulttuurikartoitusta, jonka tarkoituksena on tunnistaa paikallisia kulttuurisia resursseja tiiviissä yhteistyössä paikallisten yhteisöjen, eli asukkaiden ja käyttäjien kanssa. Taide on hankkeessa vahvasti mukana maisemantutkijan ja taiteilija-tutkijan muodostaman työparin työssä, jonka tulosta on esimerkiksi tässä esitelty Värikylvö-teos.

Sinisiä kukkia ja kohtaamisia Värikylvö-projekti toteutettiin yhteistyössä Porin lastenkulttuurikeskuksen kanssa vuoden 2018 aikana. Projektin toteutus perustuu Vauvojen värikylvyn menetelmälliseen perustaan. Syötävistä väreistä sinisen on todettu olevan hankalasti löydettävä materiaali. Sinisten kukkien kasvatusta päätettiin kokeilla Luodon siirtolapuutarhassa, yhteistyössä pitkän jatkumon omaavan Luodon siirtolapuutarhayhdistyksen kanssa. Tavoitteena oli muodostaa kohtaamisia yli sukupolvien, erilaisten ryhmien välille sekä kulttuuriympä-

8

Säikeitä

ristön ja taiteen välille. Kohtaamisista voi syntyä keskustelua ja neuvottelua, mikäli toisen osapuolen tarpeet ja toiveet koetaan otetuksi huomioon molemmin puolin. Mikäli näin ei tapahdu eikä keskustelua synny, saattavat eri osapuolet jatkaa toimintaansa samassa ympäristössä vierekkäin, mutta kukin omaa päämääräänsä herkeämättä tavoitellen. Värikylvö-projektissa vauvat perheineen upottivat kädet ja varpaat multaan ja istuttivat viljelylaatikkoon keväällä kasveja, joita siirtolapuutarhalaiset kesällä hoivasivat ja esittelivät. Sato korjattiin syksyllä ja sen materiaalinen, tunnusteltava tuotos on nyt valmis käytettäväksi värikylpytyöpajoissa talven taittuessa. Teos oli esillä syyskauden 2018 Porin taidemuseon Peda-seinällä, ja siellä sitä esiteltiin erityisesti monitahoisen yhteistyön kokeiluna.

Raamit, tila ja oikeus identiteettiin Porin Hevosluodossa sijaitseva siirtolapuutarhan tunnustettu kulttuuriympäristö tarjosi kesällä 2018 esille asetetulle teokselle raamit ja paikan, jonka asukkaat ovat vuonna 2016 tekemässämme kulttuurikartoituksessa nimenneet heille monella tavalla merkitykselliseksi paikalliseksi kulttuuriseksi resurssiksi. Siirtolapuutarhan sydän, keskuspuisto, on muuten niin tiiviillä ja pienipiirteisellä siirtolapuutarhan palsta-alueella paikka, jossa asukkaiden on mahdollista kokoontua, järjestää talkoita ja yhteisiä juhlia sekä nauttia vehreydestä. Paikka tarjoaa tämän projektin aikana fyysisen tilan lisäksi myös tilan keskustelulle siitä, kenellä on oikeus sanoa, miten yhteinen perintö pitää säilyttää.

Värikylvö-projekti toi konkreettisesti uusia ”katsoja-toimijoita” kulttuuriympäristöön. Katsojan sijaan tämä toimija on ympäristössä samalla myös kokija, muistelija, oppija ja tekijä. Kulttuuriympäristö ei ole vain visuaalinen kokemus, vaan se on parhaimmillaan kokonaisvaltainen identiteetinrakennusprojekti, jonka kautta voi ymmärtää paremmin kysymyksiä ’kuka minä olen’ ja ’mistä minä olen tullut’. Oleelliseksi voivat muotoutua kysymykset aikaisemmin äänettömien, uudenlaisten käyttäjäryhmien osallisuudesta yhteisestä perinnöstä tehtäviin päätöksiin ja niistä neuvotteluun, esimerkiksi lapsiperheiden tunnustaminen kulttuuriympäristön käyttäjinä. Oleellista ei ole se, että ympäristöä lähdettäisiin muuttamaan heitä varten, vaan että ympäristö voi sellaisenaan tarjota jotain myös heille. Myös heillä on oikeus yhteiseen kulttuuriperintöön.

VUOKKO KEMPPI-VIENOLA

Maisemantutkimuksen jatko-opiskelija Projektitutkija, Kokkeli-hanke Turun yliopisto


Vauvat perheineen upottivat kädet ja varpaat multaan.

UCPori 2019

9


PLOP! a t s u m i k t u t e e l u t ä t s i k i Le Vuoden 2019 alussa Porin yliopistokeskuksessa aloitti toimintansa Pori Laboratory of Play, leikillisemmin PLoP. Leikintutkimuksen laboratorio on paitsi yliopistokeskuksen monialaiseen leikintutkimukseen erikoistunut osaamiskeskittymä, myös monitieteistä tutkimusyhteistyötä tukeva toiminnallinen alusta.

P

LoPin toimintaidea on yhdistää lelu-, peli-, leikin- ja urheiluntutkimus ainutlaatuisella, monitieteellisellä ja eri ikäryhmiä tarkastelevalla tavalla materiaalisen, visuaalisen, digitaalisen, kaupallisen ja monialustaisen mediakulttuurin näkökulmista.

Leikki on pelejä laajempaa PLoPissa työskentelevät tutkijat ymmärtävät leikin tapahtuvan eri tarkoituksiin muotoiltujen esineiden, sovellusten, pelien, palveluiden, tilojen ja kulttuurielämysten parissa. PLoP tunnistaa näin leikin monialaisuuden ja sosiaalisuuden niin fyysisissä, hybridisissä kuin virtuaalisissakin yhteyksissä, huomioiden samalla kytkökset aikamme yhteiskunnallisiin ja teknologisiin ilmiöihin. Leikki ylittää pelaamisen rajat ja antaa siksi mahdollisuuden lähestyä tutkittavia aiheita pelillisyysnäkökulmaa laajemmin. Digitaalisen pelaamisen kehityttyä kaikenikäisten ajanvietteeksi on kuitenkin myös perusteltua pohtia, miten pelaaminen vaikuttaa nykyajan leikin muihin osa-alueisiin, kuten vaikkapa suhtautumiseemme tiloihin, esineisiin

10

Säikeitä

ja niiden mahdollistamiin leikillisiin elämyksiin.

Leikki kuuluu kaikille! Leikissä korostuu luovuus, uteliaisuus ja kokeilunhalu. PLoPin tutkijat ovat kiinnostuneita leikin moniulotteisesta ilmiöstä yli tieteenvälisten rajojen ja tunnistavat leikin olemassaolon ja merkityksen niin lasten kuin aikuisten oppimisen ja viihtymisenkin näkökulmista. PLoPin toiminta on käynnistetty Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman digitaalisen kulttuurin oppiaineen opetushenkilökunnan, tutkijoiden ja sidosryhmien yhteisprojekteissa, joissa on hyödynnetty kulttuurin leikillistymiskehitystä kuvaavaa tutkimusta taustoittamaan uusien ilmiöiden tarkastelua. Opetuksessa leikillistymistä on lähestytty paitsi pelillistämisen kautta—eli peleistä tuttuja elementtejä ja toimintalogiikkaa hyödyntäen—myös lelujen parista tunnettua estetiikkaa, esinemaailmaa ja teknologisoituvaa leikkitoimintaa tarkastellen. Tähän mennessä PLoP-tutkimus on käsittänyt muun muassa some-ilmiöiden käsittelyä lelullistamisen keinoin, taiteen pelillistymisen tarkastelua ja urheilun tutkimista sen leikillistyviä piirteitä pohtien.

Yhteisleikkiä yli tiederajojen Jo Albert Einstein totesi leikin olevan korkein tutkimuksen muoto. PLoP tuo leikintutkimuksen laboratorioiden kenttään merkittävän monitieteisen lisän. Porin yliopistokeskus tarjoaa tähän eloisan ja monitieteellisen tutkijayhteisön. Laaja-alaisuudessaan PLoP profiloituukin eri tavalla kuin esimerkiksi kasvatustie-

teisiin, muotoiluun, teknologiaan tai pelitutkimukseen painotukseltaan keskittyvät leikintutkimuslaboratoriot maailmalla, huomioiden leikin moniulotteiset ilmenemismuodot ja kaikenikäiset leikkijät. Tutkimusja kehitystoiminnassa PLoPin tutkijat tekevät mielellään yhteistyötä alueen muiden oppilaitosten kanssa. PLoP on jo nyt verkostoitunut tiiviisti esimerkiksi Porin alueen päiväkotien ja peruskoulujen kanssa. PLoPin tutkijoilla on lisäksi kansainvälisiä, leikintutkimuksen osa-alueisiin erikoistuneita partnereita, joiden kanssa tutkimusyhteistyötä syvennetään jatkossa.

Unelmien PLoP Opiskelijoille PLoP voi toimintansa alussa tarjota paitsi leikillisen lisäpanoksen erilaisilla kursseilla, myös opinnäytetyöaiheita ja mahdollisuuden avustaa tutkimusprojekteissa. Jatkossa unelmien leikintutkimuslaboratoriolla on suunnitelmien mukaan käytössään muunneltava tila, jossa on paitsi tutkijoiden työpisteitä myös pelejä, leikki- ja liikuntavälineitä ja puitteita, joiden avulla tilaa on mahdollista käyttää opetuksessa sekä muun muassa peli- ja lelutestauksessa. Tätä kautta PLoP kytkeytyy osaksi alueellista pelituotannon ja pelillistämisen kaupallista ekosysteemiä. Unelmien PLoP tarjoaisi sopivien tilojen järjestyessä tutkijoille ja opetushenkilökunnalle vapaamuotoisen kohtaamispaikan, kokeellisen toiminta-alustan ja leikillisen tilan, jossa voi syventyä tutkimukseen, opettaa ja oppia, tehdä ryhmätöitä, harjoittaa testaustoimintaa esimerkiksi peleihin, leluihin ja liikuntaan liittyen, rentoutua lukemalla ja taidetta tekemällä, järjestää esityksiä, näytöksiä ja pienimuotoisia näyttelyitä omalle väel-


le ja vieraille sekä hoitaa hyvinvointia ryhmässä liikkuen. Työ unelmien PLoP-tilan saamiseksi Poriin jatkuu. Ensimmäinen pop up -tyyppinen PLoP-tila toteutui Puuvillan kauppakeskuksessa helmikuussa 2019.

Tervetuloa mukaan leikkimään! PLoPin toiminnan suuntaviivoja on hahmoteltu yhdessä Kulttuurintuotannon ja maisematutkimuksen koulutusohjelman digitaalisen kulttuurin oppiaineen tutkijoiden ja opetushenkilökunnan kanssa keväällä ja syksyllä 2018 järjestetyissä työpajoissa. Suomen Akatemian pelikulttuurien tutkimuksen huippuyksikössä työskentelevät tutkijat

ovat kaikki myös osa PLoPia. Yliopistokeskuksen opetuksen johtoryhmä on antanut oman arvokkaan panoksensa toiminnan suunnitteluun. Hanketta koordinoi tutkimuspäällikkö, joka on mukana suunnittelemassa, käynnistämässä ja toteuttamassa Porin yliopistokeskuksen ja kansainvälisten partnereiden välistä tutkimusyhteistyötä. Laboratorion tutkimukseen kutsutaan jatkossa osallistumaan kaikki leikin mahdollisuuksista innostuneet ja PLoP-tutkijoiden tutkimuksessa vaikuttavat yhteistyökumppanit. PLoPin tutkimuksissa leikistä tulee tutkimustietoa. Millainen tutkimus houkuttelisi sinut mukaan yhteisleikkiin?

KATRIINA HELJAKKA

Tutkimuspäällikkö Pori Laboratory of Play Leikintutkimuksen laboratorio Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma Turun yliopisto

UCPori 2019

11


Rakkaus on rikkaus

Rakkauden sanotaan olevan universaali ilmiö, ja voimmekin rakastaa ihmisten lisäksi myös muita asioita. Rakkauden kohteena voi olla vaikka lemmikkieläin, ideologia, aktiviteetti, kotipaikka tai brändi. Tuntuuko jokin brändi sinusta erityisen mieluisalta? Tutkimuksesta riippuen on näyttöä siitä, että 55-89 prosenttia ihmisistä rakastaa jotakin brändiä.

B

rändirakkaus on voimakasta emotionaalista kiintymystä brändiin, joka tuntuu jollakin tavalla omalta ja samaistuttavalta. Usein rakas brändi mahdollistaa yksilölle itsensä toteuttamisen. Sen avulla voidaan viestiä muille ja henkilölle itselleenkin millainen on ihmisenä: ”Olen tiedostava kuluttaja, ostan luomu-merkittyjä tuotteita” tai ”Olen todellinen Lapin kävijä, käyn Ylläksellä”. Rakkaaseen brändiin ollaan tyytyväisiä ja se koetaan laadukkaaksi. Rakas brändi antaa myös nautinnon tunnetta ja iloa. Brändiin liittyy muistoja ja unelmia, ja se halutaan mukaan elämän merkkihetkiin.

12

Säikeitä

Brändirakkaudessa on kyse rakkauden tapahtumisesta, rakastamisesta, ei niinkään pelkästä rakkauden tunteesta. Brändirakkaus liitetään useimmiten perinteisiin brändeihin, kuten vaate-, auto-, elintarvike- ja teknologiabrändeihin. Matkailukohteiden, eli paikkabrändien, yhteydessä brändirakkaus on vielä uinuva ilmiö. Vaikka rakkausteemaa tuodaankin paikkojen markkinoinnissa esiin, esim. I ♥ NYC tai Ei helpoin, mutta taatusti rakkain, ei brändirakkautta kokonaisuutena ole vielä valjastettu matkailumarkkinoinnin käyttöön. Tähän vaikuttanee osaltaan se, että paikkojen kohdalla brändirakkaus on maailmanlaajuisesti melko tutkimatonta aluetta.

Rikas rakas brändi Miksi brändin rakentajien kannattaisi ymmärtää, mistä brändirakkaudessa on kyse? Onko kuluttajan brändiä kohtaan kokema rakkaus brändille tie rikkauksiin? Itse asiassa voi ollakin. Brändin rakastamiseen kuuluu oleellisena osana uskollisuus brändiä kohtaan. Uskollisuus ilmenee sekä aikomuksena ostaa ko. brändin tuotteita tulevaisuudessakin että varsinaisina

uudelleen ostoina. Uskollisuutta lujittaa se, että brändiin rakastuneet sietävät brändistä kuulemaansa negatiivista informaatiota ja hinnan korotuksia, eivätkä pienet vastoinkäymiset brändin suhteen saa rakkautta särkymään. Lisäksi brändiin rakastuneet ovat valmiita investoimaan rahan lisäksi aikaa ja energiaa voidakseen olla tekemisissä brändin kanssa. Brändirakkauden ymmärtäminen on hyödyllistä, sillä pelkästään tyytyväisyyden kautta ei saada muodostettua uskollisuutta. Kuluttajien uskollisuuden lisääntyminen on puolestaan merkittävin yksittäinen tekijä, jonka avulla organisaatio voi saavuttaa taloudellisia tavoitteita pitkällä aikavälillä. Positiivinen viestiminen on toinen brändiä rikastuttava rakkauden elementti. Brändiin rakastuneet ovat halukkaita puhumaan hyvää brändistä ja jopa julistamaan rakkauttaan brändiä kohtaan. Sosiaalisessa mediassa jaetaan mielellään kuvia ja positiivisia kokemuksia, joissa rakas brändi on mukana ja näiden brändien tilejä myös seurataan aktiivisesti. Koska ihmiset yhä enenevässä määrin uskovat uusia kulutuspäätöksiä tehdessään ja matkailukohteita valitessaan toisten kuluttajien kokemuksiin, hyötyvät ne brändit, joista ollaan halukkaita levittämään hyvää sanaa.

Hyvä paha matkailu Matkailu työllistää joka kymmenennen työntekijän maailmassa. Se on maassamme ainoa ala, jonka vientituloista maksetaan arvonlisävero Suomeen ja sillä on merkittävä vaikutus myös muiden alojen työllisyyteen matkailijoiden käyttämien palveluiden kautta. Matkailun kas-


vu tuo työpaikkojen ja taloudellisen hyvinvoinnin ohella kuitenkin myös haasteita. Matkailukohteiden luonto kuluu, paikasta toiseen siirtyminen aiheuttaa päästöjä ja liikamatkailu heikentää paikallisten asuinoloja. Vastuullinen matkailu alkaakin saada huomiota niin matkailijoiden kuin matkailualan toimijoidenkin keskuudessa. Vastuullisessa matkailussa pyritään estämään matkailun haittavaikutuksia ja tekemään matkailun kautta hyvää niin ihmisille, ympäristölle kuin yhteiskunnallekin. Brändirakkaudesta voisi löytyä keinoja vastuullisen matkailun edistämiseen.

Pure Love – Pure Nature Ylläs on ympärivuotiseen ulkoilumatkailuun keskittynyt paikkabrändi Lapissa, Kolarin kunnassa. Haastattelin vuonna 2016 Ylläkseen rakastuneita matkailijoita, ja itsekin Ylläkseen rakastuneena olen tavallaan kerännyt aiheesta autoetnografista aineistoa jo 30 vuoden ajan. Osalla haastateltavista suhde Ylläkseen oli kestänyt vuosikymmenien ajan, osalla vasta muutaman vuoden, mutta kaikki kokivat Ylläksen itselleen erityiseksi matkailukohteeksi. Rakastuneiden suhde Ylläkseen rakentui monen asian summana. Tärkeässä roolissa kaikille oli mahdollisuus toteuttaa itseään Ylläksellä rakkaiden harrastusten, ku-

ten hiihdon ja pyöräilyn, parissa, rakkaiden ihmisten kanssa. ”Ihmiset on niin paljon tärkeitä, että jos miettii käänteisesti sitä, et jos ei ois kivat ihmiset siellä, ni mää en usko että viihtyis kauheen hyvin, missäänkään.” Ylläkseen myös liittyi erityisiä muistoja. Yhtä haastateltavista oli jopa kosittu tunturissa. Lisäksi mm. Ylläksen ainutlaatuinen ilmapiiri, samaistuminen Ylläkseen ja sen matkailijoihin, uskollisuus, negatiivisten kokemusten sietäminen ja positiivinen suusanallinen viestintä olivat toistuvasti osana haastateltavien tarinoita. ”Mä uskon, että varmaan kaikilla on vähän siellä se, että sinne palaa aina sen tunnelman takia, että minkälaisia fiilareita siitä saa.” Näiden matkailijoiden kohdalla esiin nousi myös jotakin, jota brändirakkaudessa ei ole ennen havaittu: Ylläkseen rakastuneet olivat kiinnostuneita matkailukohteen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Kiinnostus ilmeni toiveina siitä, että Ylläs menestyy matkailukohteena sekä pystyy työllistämään ja tarjoamaan palveluita paikallisille. Ylläkseen rakastuneet toivoivat myös, että Ylläs voisi kasvaa, muttei liikaa, ja että kasvu tapahtuisi luontoa kunnioittaen. Ylläkselle kaavailtu Hannukaisten kaivos nousi puheissa esiin ja sen vaikutuksista rakkaalle Ylläkselle oltiin huolis-

Matkailijoiden rakkaustarinoilla kohti brändirakkauden ymmärtämistä.

saan. Rakastuneiden matkailijoiden toiveet olivat linjassa vastuullisen matkailun teemojen kanssa. ”Et riittää ihmisille töitä ja pystyy pitää tän palvelurakenteen yllä. – Koska tää on erämaa-aluetta, huolettaa kaivoshankkeet ja ehkä vähän moottorikelkkailu luonnonsuojelualueella, alueella, minkä pitäis olla kohtuullisen koskematonta.” Yksi pitkään Ylläksellä matkaillut kuvaili myös harmiaan muiden matkailijoiden puolesta, jos Ylläs muuttuisi liikaa: ”Harmittaisi niitten muitten puolesta, jotka ei voi käydä siellä, kenellä on käymiset vielä pitkällä edessä. Ite on päässyt jo aika paljon käymään, et ei se omasta puolesta niin harmittaisi, vaan muitten puolesta harmittais, et ne ei pääse kokemaan sitä.” Jatkan tutkimusta brändirakkauden ymmärtämiseksi paikkabrändien yhteydessä ja pyrin rakkaustarinoiden avulla kuvailemaan brändirakkauden monimuotoisuutta ja voimakkuutta. Koen, että ymmärtämällä, miten brändirakkaus toimii, on mahdollista lisätä matkailukohteiden pysyvää houkuttelevuutta.

KAISA ARO

Väitöskirjatutkija Markkinointi Turun kauppakorkeakoulu Porin yksikkö

UCPori 2019

13


K u n p äi vä ei p ai sta – p im eä n tu tk im is es ta Millaisia esteettisiä kokemuksia pimeä tarjoaa? Maaseudun tähtitaivaan alla voi olla lumoavan kaunista, mutta millaista on pimeässä metsässä tai kaupungin yössä? Ahdistavaa ja pelottavaa, vai vapautta ja jännitystä - vai jotain muuta.

P

imeyttä on tutkittu pääasiassa sen vaikutusten kautta tarkastelemalla valosaasteen vaikutuksia ihmiseen ja ympäristöön tai valaistuksen vaikutusta turvallisuuden tunteeseen. Pimeän olemus ja pimeän laadullinen kokemus ovat sitä vastoin jääneet vähälle huomiolle. Aalto-yliopiston Porin yksikössä tekemäni tutkimus pohtii, miten pimeyttä ja pimeän kokemusta voi käsitellä estetiikan ja taiteellisen tutkimuksen keinoin.

Pimeä tulevaisuus Pimeyden pohtimiseen on syytä: Suomen pohjoisilla leveysasteilla talvikuukaudet ovat pimeitä, lyhim-

14

Säikeitä

millään päivän pituus jää Etelä-Suomessakin alle kuuteen tuntiin. Tulevaisuudessa talvinen pimeys vain lisääntyy. Ilmaston muuttuessa kaamosta helpottava lumipeite tulee jäämään Suomen eteläosissa varsin vähäiseksi. Lisäksi lämpimät talvet tulevat tutkimusten mukaan olemaan entistä pilvisempiä. Nykyisen pimeän kaamoskauden kanssa on opittu selviämään, vaikka sitä pidetään pakollisena pahana, jonka väistymistä odotetaan. Tulevaisuuden entistä mustemmista talvista selviäminen vaatii uudenlaista suhtautumista pimeyteen. Teknologian kehittymisestä huolimatta valaistuksen lisääminen ei onnistu loputtomiin. Liiallinen valo on ongelmallista ympäristösyistä. Sen vaikutus luonnonympäristöjen tilaan, energiankulutukseen sekä yölliselle valolle alttiina olevien ihmisten terveyteen on merkittävää. Pimeän tutkimuksen tuoma tieto voi keventää talven synkkyyttä tarjoamalla keinoja pimeän positiiviseen kohtaamiseen. Malleja jokapäiväisten, esteettisesti vähäpätöisinä pidettyjen ilmiöiden tarkasteluun löytyy ympäristöestetiikasta, jonka

yhteydessä on pohdittu esimerkiksi mudan olemusta ja ”normaalin” sään esteettisen arvostamisen tärkeyttä. Sopivasta suunnasta katsottuna muta on esteettisesti monimuotoista materiaa ja tavallinen säätila tärkeä indikaattori ilmaston pysymisestä normaalina. Pimeän tutkimus sijoittuu samalle akselille kohdistaen esteettisen huomion ilmiöön, jota pidetään vähäpätöisenä tai jopa vastenmielisenä. Pimeyden vastustamisen sijasta täytyy yrittää nähdä sen mahdollisuuksia.

Ikkunoita arkiseen pimeyteen Perinteisesti pimeän esteettinen kokemus on liitetty tilanteisiin, joissa syvä pimeys mahdollistaa ylevän kokemuksen, esimerkiksi kirkkaan tähtitaivaan alla ihminen ymmärtää pienuutensa luonnon edessä. Toisin kuin perinteisessä ajattelussa tutkimukseni keskittyy arkisen ja epätäydellisen pimeän tuottamiin kokemuksiin ja niiden esteettisiin mahdollisuuksiin. Pyrkimyksenäni on etsiä pimeän positiivisia puolia ja miettiä keinoja niiden korosta-


miseen osana arkea. Pimeä ympäristö voi itsessään olla arvokas ja siitä voi nauttia muuallakin kuin kirkkaan tähtitaivaan alla. Tutkimuksen perustana on ympäristöesteettinen tutkimus, johon yhdistetään taiteellisen tutkimuksen menetelmiä. Pohdin pimeän mahdollisuuksia estetiikan käsitteiden kautta ja samaan aikaan yritän löytää tapoja kuvata ja tallentaa pimeän olemusta taiteellisin keinoin, minun tapauksessani kirjoittamalla ja valokuvaamalla. Molemmat tutkimusmenetelmät tukevat toisiaan: esteettinen pohdinta yhdistää pimeyden kokemuksen käsitteisiin, joita voi käyttää taiteellisen työskentelyn tukena. Taiteellinen työ puolestaan nostaa esiin pimeän ominaisuuksia, jotka kaipaavat sanallistamista ja käsitteellistämistä. Estetiikan tutkimuksessa järjestelmällinen kenttätyö on harvinaista, mutta sen avulla voi linkittää teoreettisen pohdinnan todellisiin kokemuksiin. Tutkimuksessani kenttätyön tarve tulee myös taiteellisen tutkimuksen vaatimuksista, koska pelkkä kokemuksella spekulointi ei riitä. Pimeää tutkiessa omien koke-

musten hankkiminen onnistuu usein arjen toimissa: illalla kauppaan kävellessä tai juoksulenkeillä näkee valon hiipumisen eri asteita alkavasta hämärästä täysin pimeään ja pimeän vivahteiden vaihtumisen kelien ja vuodenaikojen myötä. Arkinen pimeys näyttää aluksi toistuvan aina samanlaisena, mutta pieniä muutoksia sen luonteessa oppii huomaamaan toistuvan tarkkailun kautta. Arkipimeys on epätäydellistä valon ja varjon leikkiä, kontrasteja, jotka muuttavat syvennykset ja puiden aluset pimeiksi. Kuitenkin kun kaupungin valaistussa yössä tunkeutuu kohti pimeyttä, huomaa, ettei sitä tavoita. Varjoisaan nurkkaan tunkeutuessa huomaa, kuinka pimeys on tavoittamattomissa ja vetäytyy aina hieman syvemmälle varjoihin. Arkisen, epätäydellisen pimeän lisäksi olen hakeutunut mahdollisimman pimeisiin ympäristöihin ymmärtääkseni, mitä todellinen pimeä mahdollistaa. Nämä retket ovat antaneet omakohtaisia ylevän kokemuksia tähtitaivaan alla linnunrataa tai revontulia katsellessa, mutta myös vaikeammin määriteltäviä

elämyksiä joulukuisessa metsässä täydellisessä pimeydessä sadepilvien viistäessä puiden latvoja. Kun urbaanissa pimeydessä pimeys on kaikkialla ympärillä kuitenkaan peittämättä meitä, niin syvässä pimeydessä ihminen kokee olevansa pimeyden nielemä. Pimeästä tulee suorastaan ainetta, joka asettuu katsojan ja maailman väliin sekä samalla muuttaa aistien tärkeysjärjestystä.

MATTI TAINIO

Tutkijatohtori Pori Urban Platform PUPA Aalto-yliopisto Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu

UCPori 2019

15


Yhdessä tekemisessä on voimaa

Verkostoista intoa ja palveluilla uudistumista Pienten yritysten toimintaympäristö on tällä hetkellä muuttumassa vinhaa vauhtia ja se tuo mukanaan myös mahdollisuuksia liiketoimintaan.

E

rityisesti palvelu- ja asiantuntijayrittäjyys on Suomessa kasvussa ja esimerkiksi Suomen Yrittäjien kyselyyn vastanneista yksinyrittäjistä 69 % toimii palveluiden parissa. Toimintaympäristön muutoksessa korostuvat mm. yrityksen osaamisen joustamisen ja jatkuvan osaamisen kehittämisen tarve, tarve ketterään kehittämiseen ja kokeiluihin yhdessä asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa, tarve toimia yhä verkostomaisemmin sekä uusien tuotteiden ja palveluiden kehittäminen.

Verkostoituminen ja palvelukehitys nousevat yhä tärkeämpään rooliin Verkostoyhteistyö voi luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja -kanavia sekä auttaa yrittäjää jaksamaan. Sosiaalisten suhteiden rakentuminen on keskeinen lisäarvo yrit-

16

Säikeitä

täjille ja heidän yrityksilleen. Parhaimmillaan onnistunut verkostoituminen on kokemusten jakamista, oppimista toisilta, vertaistukea ja kannustamista sekä tukea yrittäjänä jaksamisessa. Siten on tärkeää kehittää menetelmiä ja tilaisuuksia, jotka auttavat yrittäjiä verkostoitumaan. Uusia palveluita kehitettäessä keskeistä on asiakaslähtöisyys. Käytännössä tämä tarkoittaa, että palvelut ja tuotteet on arvioitava asiakkaan näkökulmasta. Palvelumuotoilu tekee uusien palveluiden kehittämisestä systemaattisen ja jatkuvan prosessin. Usein palvelumuotoilu koetaan vaikeaksi tai monimutkaiseksi, vaikka palvelumuotoilun perusteet ovat varsin yksinkertaiset.

Tavoitteena yrittäjien yksilöllinen tukeminen Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikkö on yhteistyössä Prizztech Oy:n, Covis Partners Oy:n ja Competence Design Oy:n kanssa lähtenyt ideoimaan ja kehittämään erityisesti mikro- ja pienille yrityksille suunnattuja pitkäkestoisia palvelukonsepteja liiketoiminnan

ja osaamisen kehittämisen tueksi. Valtakunnallinen VERTTI–hankkeemme saa ESR-rahoituksen Hämeen ELY-keskuksen kautta ja mukaan hankkeeseen kutsumme yhteensä 50 eri alojen mikro- ja pientä yritystä. Tavoitteenamme on tunnistaa yritysten kehittämis-, osaamisja kohtaamistarpeet sekä edistää pienten yritysten verkostojen kehittymistä. Siten ne voivat entistä paremmin yhdessä vastata asiakkaiden tarpeisiin, vaikkapa palvelumuotoilua hyödyntäen. Lisäksi tavoitteena on tuottaa mikro- ja pienyrityksille yksilöllistä, prosessimaista yrittäjätukea sekä ennakoivia yrittäjä-/yrityslähtöisiä palveluja, jotka auttavat yrittäjiä ja heidän henkilöstöään toimimaan jatkuvassa muutoksessa ja myös ennakoimaan sitä. Kehitämme yhdessä kolmea yksilöllisen yrittäjätuen konseptia: Osaamisklinikkaa, Yrittäjäluotsia ja Minicamp-toimintamallia.


Sosiaalisten suhteiden rakentuminen on keskeinen lisäarvo yrittäjille ja heidän yrityksilleen.

UCPori 2019

17


Osaamisklinikka Osaamisklinikka-konseptissa keskeistä on tuoda esiin ja sanoittaa yrittäjällä ja yrityksen henkilöstöllä olevaa osaamista: tietoja, taitoja ja asenteita, jotka mahdollistavat yrityksen menestymisen. Samalla tunnistetaan myös keskeiset kehittämisen kohteet. Toimintamallina käytetään osallistavia ja yhteisöllisiä menetelmiä sekä yksilökeskusteluina että pienryhmissä verkostotyönä. Pienryhmissä sovelletaan yhdessä oppimisen ajattelu- ja toimintamalleja, jolloin tietoa ja osaamista luodaan yhdessä ja myös jaetaan sitä. Pienryhmissä on mahdollista rakentaa osaamiskumppanuuksia esim. täydentämään omaa osaamista. Tämä vapauttaa yrittäjän resursseja toimimaan tämän omilla vahvuusalueilla omassa elementissään, mikä parantaa työhyvinvointia ja tuottavuutta. Erilaisten osaamisten yhdistely mahdollistaa myös aivan uudenlaisten liiketoimintaideoiden ja kumppanuuksien syntymisen.

Yrittäjäluotsi Yrittäjän omat kokemukset muodostavat lähtökohdan, jolle Yrittäjäluotsi-työskentely rakentuu. Tavoitteena on näkökulmien moninaisuuden löytäminen ilman ennakkoon laadittua käsikirjoitusta tai tulkintojen, määrittelyjen ja johtopäätösten tekemistä. Yksin- ja mikroyrittäjien todellisista tarpeista lähtevä toiminta auttaa yrittäjää aiempaa omatoimisemmin tunnistamaan tämän omat kehittymisen ja tuen tarpeet. Vertaistyöskentelyn kautta etsitään kehittämiskohteita ja uusia innovaatioita liiketoiminnan tuotta-

vuuteen ja uusien palveluiden kehittämiseen. Yhteiskehittämisen kautta syntyviä konkreettisia toimenpiteitä kokeillaan käytännön yritystoiminnassa. Verkostojen pitkäjänteistä toimivuutta edistetään niin, että yrittäjän verkosto-osaaminen toimii luontevana tukipalveluna ja uusien liiketoimintamallien kehittäjänä.

Minicamp Verkostojen merkitys korostuu yrittäjän arjessa, esimerkiksi yksinyrittäjällä työyhteisö koostuu usein sidosryhmistä. Erilaiset yhteisölliset kehittämisen tavat ovatkin nousussa ja usein yrittäjäkollegalta saadaan hyviä vinkkejä oman yrityksen kehittämiseen. Toinen yrittäjä osaa kysyä ja kyseenalaistaa sopivasti omaan kokemukseensa perustuen. Osalla yrittäjistä nämä verkostot ovat vahvoja, mutta moni kokee kaipaavansa ammatillista verkostoa tuekseen. Verkoston rakentamiseen ja pysähtymiseen ei vain koskaan löydy aikaa, ellei verkostojen luominen ole suunnitelmallista. Minicamp–toiminnan kautta kokeillaan uudenlaista yhteisöllistä kehittämistä, jossa yhdistyvät ohjatut kokonaisuudet, vertaisoppiminen ja koulutukselliset osiot. Minicampeissä on keskeistä osallistujien välinen vuorovaikutus, josta osallistujat saavat ideoita oman liiketoimintakonseptinsa kehittämiseen. Ohjauksen avulla keskustelua johdetaan kattamaan laajasti liiketoiminnan eri osa-alueita erityisesti asiakas-, kilpailija- ja sidosryhmänäkökulmasta. Lisäksi pohditaan myös sitä, mitä muutosten toteuttaminen vaatii bisneksen ja oman toiminnan osalta.

Yksilöllisen yrittäjätuen tuloksena Yksilöllistä yrittäjätukea kehittävä hanke kestää kaksi ja puoli vuotta (1.3.2018 – 31.8.2020) ja sen tulokset näkyvät: a) yrityksille suunnattuina valmiina konsepteina, jotka tukevat sopeutumista muuttuvaan liiketoimintaympäristöön b) verkostomaisina yhteiskehittämisen toimintamalleina palvelumuotoilussa c) parantuneena yrityksen koko henkilöstön työhyvinvointina. Näiden muutosten kautta edistetään mikro- ja pienyritysten mahdollisuuksia toiminnan tuottavuuden parantamiseen. Yritysyhteistyön kautta tunnistetaan yksin- ja pienyrittäjien kehittämis-, osaamis- ja kohtaamistarpeet. Tarpeiden pohjalta kehitettävät ja testattavat yksilöllisen yrittäjätuen konseptit toimivat esimerkkeinä siitä, miten yrittäjien yksilöllisiin tarpeisiin voidaan vastata ja miten yksin- ja pienyrittäjiä voidaan tukea liiketoimintaympäristön muutoksessa. Toiminnalla edistetään yritysten verkostojen kehittymistä, jotta ne voivat yhdessä vastata asiakkaiden tarpeisiin palvelumuotoilun keinoin. Yksittäisiä konsepteja laajempi, yksilöllisen yrittäjätuen prosessimalli puolestaan kuvaa niitä menetelmiä, joilla juuri yksin- ja pienyrittäjien kehittämis-, osaamis- ja kohtaamistarpeisiin voidaan vastata.

Yhteistyöllä voidaan vastata mm. seuraaviin haasteisiin: • Miten tunnistaa osaamista • Toiminnan ja talouden yhdistäminen, esimerkiksi hinnoittelu ja tuotteistaminen • Miten hallita kasvua • Miten kehittää liiketoimintaa (mm. myynti, asiakashankinta, henkilöstöjohtaminen ja palvelumuotoilu) • Miten suunnitella yrityksen tulevaisuutta, esim. valmistautua omistajanvaihdokseen

18

Säikeitä


Yksinyrittäjällä työyhteisö koostuu usein sidosryhmistä.

TANJA LEPISTÖ

Projektitutkija ja jatko-opiskelija (KTM) Turun kauppakorkeakoulu Porin yksikkö

MERVI VÄHÄTALO Tutkijatohtori Turun kauppakorkeakoulu Porin yksikkö

UCPori 2019

19


a n e e t h o k s u Tutkim n e n i l l te o ö t n i r e p i r u u kultt Teolliseksi kulttuuriperinnöksi tunnistetut, teollisen menneisyyden aineettomat ja aineelliset jäljet toimivat muistin paikkoina, identiteetin rakennusaineina ja jälkiteollisen ajan resursseina, mutta samalla myös ehtymättömänä tutkimuksen lähteenä.

S

atakunta on kuulunut Suomen teollistuneimpiin maakuntiin. Teollisuutta 1970- ja 1990-lukujen välisenä aikana koetellut teollisuuden rakennemuutos on jättänyt maakuntaan runsaasti arvokasta teollista kulttuuriperintöä. Maakunnan teollisuusperinnön kirjo on laaja ulottuen pienistä myllyistä valtakunnallisesti arvokkaisiin ruukkialueisiin ja laajoihin tehdasalueisiin.

20

Säikeitä

Teollinen kulttuuriperintö, kuten kulttuuriperintö laajemminkin, yhdistää monia eri tieteenaloja. Kulttuuriperinnön tutkijana olen kiinnostunut erityisesti teollisen menneisyyden jälkiin liittyvästä muistamisesta, historiasta, suojelusta, säilyttämisestä sekä menneisyyden tuotteistamiseen liittyvistä ilmiöistä.

Miksi tutkia teollisen menneisyyden jäänteitä? Kuten TICCIHin (The International Committee for the Conservation of the Industrial Heritage) vuonna 2013 julkaisemassa teollisen kulttuuriperinnön säilyttämistä koskevassa ohjeistuksessa todetaan, teollisen menneisyyden aineellisilla jäljillä on paitsi todisteellinen arvo, myös sosiaalinen ja kulttuurinen merkitys.

Aineelliset jäänteet toimivat muistitiedon ja kirjallisten lähteiden ohella välineinä ymmärryksellemme menneestä, menneen ajan ihmisistä ja siitä kehityksestä, jossa teollisuus synnytti ympärilleen kokonaisia kaupunkeja ja työllisti yhteisöjä. Laajempi sosiaalinen ja kulttuurinen merkitys teollisella kulttuuriperinnöllä on osana ihmisten elämän dokumentointia ja identiteetin rakentumista. Tämä arvo voi liittyä teollisuuteen, tiettyyn yritykseen, tehdasyhteisöön tai tiettyyn toimialaan tai taitoihin. Teollisella kulttuuriperinnöllä voi olla teknologista ja tieteellistä arvoa tuotannon, rakentamisen tai insinöörityön näkökulmasta tai sillä voi olla esteettistä arvoa, joka kumpuaa arkkitehtuurista ja suunnittelusta. Teollinen kulttuuriperintö voi toimia ominaisuutena, joka erottaa paikan muista paikoista – luo paikan identiteetin. Pori oli vielä 1970-luvulla yksi


Teollinen kulttuuriperintÜ voi toimia ominaisuutena, joka erottaa paikan muista paikoista – luo paikan identiteetin.

UCPori 2019

21


Suomen teollisuusvaltaisimmista kaupungeista. 2010-luvulla teollinen kulttuuriperintö on erottamaton osa kaupungin identiteettiä.

Uuskäyttöproblematiikan äärellä Teollisen menneisyyden jäänteet ovat muistin paikkoja, mutta myös jälkiteollisen ajan resursseja. Lukuisat teollisuuskohteet niin Suomessa kuin Euroopassa on alkuperäisen toiminnan päättymisen jälkeen valjastettu uuteen käyttöön. Tämä on usein ainoa tapa säilyttää vanhoja teollisuusrakennuksia tai teollisuusalueita. Teollisuusympäristöjä on ryhdytty käyttämään muun muassa erilaisina kulttuuripalveluiden areenoina, kauppakeskuksina, yliopistotai koulukeskuksina tai yrityshotelleina. Onpa tehdasalueita hyödynnetty jopa rakentamalla niihin moderneja asuntoja.

Yritysten kulttuuriperinnön tutkimus on tutkimuskenttä, jossa on vielä paljon työsarkaa.

22

Säikeitä

Vaarana uuskäyttötilanteissa saattaa kuitenkin olla, että historiallisten rakennusten merkitys ja arvo jäävät huomioimatta. Myös tässä ymmärrys on avainsana. Siksi uuskäyttöprosesseissa tarvitaan hyvien arkkitehtien ohella historioitsijoita, jotta kohteelle tehtävät muutokset ennemminkin vahvistavat kuin vähentävät rakennuksen historiallisia arvoja. Tutkimusta tarvitaan myös keräämään hyväksi havaittuja käytänteitä sekä kokemuksia uuskäyttöprosesseihin liittyvistä haasteista ja sudenkuopista. Suomessa ei toistaiseksi ole tehty kattavaa teollisen kulttuuriperinnön uuskäyttöä käsittelevää tutkimusta, vaan uuskäyttöä on tarkasteltu lähinnä yksittäistapauksina. Ruotsissa sen sijaan teollisuusympäristöjen uuskäyttötapoja ja uuskäyttöprosesseihin liittyvää problematiikkaa on tutkittu (Maths Isacson, 2011). Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi tekijöitä, jotka voivat olla ratkaisevia uuskäyttöprosesseja koskevissa valinnoissa. Tekijät voivat liittyä menneisyyden päätöksiin ja tapahtumiin sekä toisaalta nykyisyyden ja tulevaisuuden olosuhteisiin ja päätöksiin. Satakunnassa teollisista ympäristöistä on tehty lukuisia selvityksiä ja

inventointeja Satakunnan Museon toimesta. Vuosina 2014–2015 maakunnan teollista kulttuuriperintöä ja sen uuskäyttöä kartoitettiin Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahaston rahoittamassa tutkimushankkeessa, jossa työskentelin päätoimisena tutkijana. Reilun vuoden kestäneessä hankkeessa keskityin erityisesti Pohjois-Satakunnan kenkätehtaiden uuskäyttöprosesseihin, joita ei ollut aiemmin tutkittu. Tutkimustuloksia esittelin vuonna 2015 Satakunnan Historiallisen Seuran järjestämässä seminaarissa sekä vuonna 2017 julkaistussa teoksessa Satakunnan teollinen kulttuuriperintö (toim. Suvi Heikkilä).

Teollinen kulttuuriperintö yritysten kulttuuriperintönä Teollinen kulttuuriperintö on hyvin usein yritysten kulttuuriperintöä, sillä monet yrityksistä toimivat tavalla tai toisella edelleen teollisuuden parissa. Siitä, miten yritykset hyödyntävät kulttuuriperintöään sisäisessä ja ulkoisessa toiminnassaan, ei Suomessa ole tehty tutkimusta. Pioneerityötä tällä tutkimuskentällä edustaa vuonna 2014 valmistunut väitöstutkimukse-


ni. Tutkimuksessani tarkastelin case-yrityksen kautta, miten kulttuuriperintöä syntyy ja ylläpidetään yrityksen kulttuuriperintöprosesseissa, kun yritys käyttää historiaansa, perinteitään ja aineellisia menneisyyden jälkiä yritysidentiteetin ja yrityskuvan rakentamiseen. Yritysten kulttuuriperinnön tutkimus on tutkimuskenttä, jossa on vielä paljon työsarkaa. Maakunnassa on paljon perheyrittäjyyttä, ja monet yrityksistä toimivat jonkin teollisuudenalan parissa. Olisi mielenkiintoista selvittää laajemmin, miten maakunnan yritykset tallentavat ja hyödyntävät kulttuuriperintöään ja olisiko kenties vielä käyttämättömiä mahdollisuuksia hyödynnettävänä. Tämänkaltainen tutkimus saattaisi myös kannustaa yrityksiä tallentamaan kulttuuriperintöään entistä aktiivisemmin. Tulee myös muistaa, että yritykset eivät toimi vain oman toimintansa tai toimialansa historian tallentajina. Yritysten kulttuurihistoriallinen rooli saattaa toisinaan olla hyvinkin merkittävä. Yritykset voivat olla keskeisiä kulttuuriperinnön säilyttäjiä paikallisessa, alueellisessa ja jopa valtakunnallisessa kontekstissa.

Teollisuuden kieliperinnön jäljille Yksi teollisuuden pitkäaikaisista kulttuurisista vaikutuksista on teollisuuden tuomat kielivaikutukset. Teollisen yhteisön monikielisyys on kuitenkin ehkä tuntemattomin osa teollisuuden kulttuuriperintöä. Turun yliopistossa käynnistymässä oleva uusi tutkimushanke tulee tarttumaan muun muassa seuraaviin kysymyksiin: Miten teollisuus muuttaa ja muovaa kieliyhteisöä? Millaisen kieliperinnön monikielinen teollisuuslaitos, sen prosessit ja toimijat jättävät jälkeensä? Millaisia uusia kielinaapuruuksia teollisuus tuo mukanaan? Tutkimushankkeeseen tullaan kytkemään myös opetusta. Keväällä 2019 käynnistyy ensimmäinen kurssi, jossa tutkimuskohteena on Euran Kauttua. Kurssilla perehdytään teollisuuden kieliperintöön Kauttuan teollisen historian eri vaiheissa.

MAARIT GRAHN

Yliopisto-opettaja Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma Turun yliopisto

UCPori 2019

23 23


Kun nälättää, janottaa, tanssittaa ja nukuttaa, niin elämä on parhaimmillaan Liittyvätkö elintapojen muutoksen vaikeudet persoonallisuustyyppiin? Jo pitkään on tiedetty, että oikeanlaisella ruokavaliolla, liikunnalla ja riittävällä levolla on tärkeä osuus ihmisten terveydessä ja hyvinvoinnin kokemuksessa.

H

yvinvoinnin ja tiedon kertymisen myötä itsestäänselvyydestä on kuitenkin tullut kiistanalainen pelikenttä, ”terveysviidakko”, jossa ei aina kaihdeta keinoja tai noudateta yhteisiä lakeja oman selviytymisen varmistamiseksi. Pohditaan, mitä ruoka-aineita pitäisi välttää ja mitä lisätä ruokavalioon. Mikä ja minkälainen liikunta olisi suositeltavaa ja kuinka paljon sitä pitäisi päivässä harrastaa? Missä kulkee terveyden ja sairauden raja ja milloin sairautta pitäisi alkaa hoitaa? Paljon kysymyksiä, joihin asiaan perehtyneet tutkijatkaan eivät tiedä yksiselitteistä, oikeaa vastausta. Ei ihme, että kansalaiset ovat ymmällään. Suurimmalle osalle hyvä terveys ja toimintakyky ovat kuitenkin arvokkain omaisuus, jonka arvon moni huomaa vasta sen menetettyään. Riskin käsite on vaikea ymmärtää ja pelkän riskin perusteella tehdyt tutkimukset ja hoito koetaan elämän lääketieteistämiseksi, medikalisaatioksi. Mahdollisen sairauden puhjettua jo ennestään vaikeita elämäntapamuutoksia on aina vain vaikeampi toteuttaa. Tuskin kukaan kieltää tupakoinnin terveydelle haitallisia vaikutuksia. Myös alkoholin käyttö koetaan yleisesti ottaen epäterveelliseksi, mutta käytölle löytyy puoltajansakin.

24

Säikeitä

Heidän arvionsa mukaan pienellä alkoholimäärällä on positiivisia vaikutuksia ja ennen muuta ehdottomalla kiellolla on negatiivinen vaikutus terveyteen ja elämänlaatuun. Terveellinen ruokavalio merkitsee eri yksilöille varsin erilaisia asioita. Ruokavalioon vaikuttavat paitsi henkilön syntyperä, perhetausta, ikä ja nykyinen elämäntilanne, niin myös hänen kokemuksensa ruokavalion merkityksestä. Osa on jopa valmis ottamaan käyttöön lääkkeen välttääkseen ruokavalion muuttamisen. Suurin osa on ehkä kuitenkin ”sekakäyttäjiä”, eli he pyrkivät muuttamaan ruokavaliotaan sen minkä jaksavat ja korjaavat lopun ongelmasta lääkityksen avulla.

Pori To Aid Against Threats – Korjataan porilaisten terveysuhat! Vuonna 2014 Porin opetusterveyskeskuksessa toteutetussa, professori Päivi Korhosen suunnittelemassa ja ohjelmoimassa PORTAAT (Pori To Aid Against Threats) – tutkimuksessa ja vuonna 2015 järjestetyssä seurantatutkimuksessa haluttiin selvittää mm. sekä valtimotautien klassisia riskitekijöitä että sairastumisriskiin vaikuttavia psykososiaalisia ja persoonallisuustyyppiin liittyviä tekijöitä. Osa-alueita kartoitettiin tutkittaville tehtävien kliinisten mittausten, verikokeiden ja monipuolisten kyselylomakkeiden avulla. Persoonallisuustyyppien suhteen oltiin erityisen kiinnostuneita D-tyypin persoonallisuudesta, jota pidetään negatiivisena tapana suhtautua ongelmiin ja asioihin ylipäätään sekä taipumuksena sosiaaliseen eristäytyneisyyteen. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu,

että D-tyypin persoonallisuuden omaavilla henkilöillä olisi lisääntynyt taipumus psyykkisiin ongelmiin, somaattiseen sairastavuuteen sekä työssäselviämisongelmiin. PORTAAT-tutkimuksen osallistujille tehtiin tarkempi persoonallisuustyypin selvittely, mikäli he vastasivat myöntävästi jompaankumpaan avainkysymyksistä: Oletko usein huolestunut, ärtynyt tai masentunut? tai Vältätkö jakamasta ajatuksiasi ja tunteitasi? Jos näin tapahtui, heitä pyydettiin vastaamaan DS14-kyselyyn, jossa asiaa selvitetään tarkemmin 14 lisäkysymyksen avulla. Puolet kysymyksistä pyrki havaitsemaan negatiivisen suhtautumistavan ja puolet sosiaalisen eristäytyneisyyden. Vastaukset pisteytettiin 0-4. Mikäli tutkittava sai kummastakin osakomponentista enemmän kuin 10 pistettä, hänen katsottiin omaavan D-tyypin persoonallisuuden. Tämän persoonallisuustyypin arvioidaan olevan melko pysyvä ja esiintyvän 13–25 %:lla väestöstä. Sydän- ja verenkiertoelinten sairauksista kärsivillä esiintyvyyden arvioidaan olevan selvästi suuremman, 26–53 %:n luokkaa. Opetusterveyskeskuksessa kliinisenä opettajana toimiva yleislääketieteen erikoislääkäri Susa Majaluoma on selvitellyt PORTAAT-tutkimuksen aineistoa hyväksi käyttäen D-tyypin persoonallisuuden esiintymistä ja sen yhteyttä sydän- ja verenkiertoelinten sairauksille altistaviin metabolisiin löydöksiin työikäisessä väestössä. Metaboliseen oireyhtymään kuuluvat keskivartalolihavuus, kohonnut verenpaine, epäedulliset veren rasva-arvot sekä häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta. Tutkitut olivat 48±10 vuoden ikäisiä naispuolisia Porin kaupungin


työntekijöitä. D-tyypin persoonallisuuden esiintyvyys oli 10,6 % (N=67). Naiset, joiden katsottiin kuuluvan tähän ryhmään, nukkuivat vertailujoukkoa huonommin, heillä oli enemmän masennusoireita ja he harrastivat vapaa-ajan liikuntaa vähemmän kuin ryhmään kuulumattomat verrokit. He olivat myös tyytymättömämpiä taloudelliseen tilanteeseensa ja heillä oli enemmän psyykkisiä sairauksia kuin verrokkeina olevilla kanssasisarillaan. Sen sijaan tässä tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkittävää eroa perinteisten metabolisen oireyhtymän tekijöiden suhteen D-tyypin persoonallisuuden omaavien ryhmän ja ryhmään kuulumattomien välillä.

Kun tuulee, toiset pystyttävät esteitä, toiset tuulimyllyjä Elintavat ovat liki päivittäinen tai ainakin viikoittainen puheenaihe jouk-

koviestimissä. Yksilöitä syyllistetään epäterveellisten elintapojen vuoksi. Terveydenhuoltohenkilöstöä moititaan ongelman vähättelyn tai väärän asenteen vuoksi. Myös yhteiskunta ja ympäristön rakentamisesta, päivähoidosta ja koulutuksesta vastaavat henkilöt saavat osansa moitteista. Jospa joku voisi keksiä tavan, jonka avulla elintapamuutos­ ohjeiden noudattaminen tai muutoksen esteiden raivaaminen olisi helpompaa! Persoonallisuustyypin ja yksilön kokonaisuuden huomioonottaminen saattaisi auttaa esteiden raivaamisessa ja tuulimyllyjen rakentamisessa. Persoonallisuustyypin arvioidaan olevan hyvin pysyvä ominaisuus ja se saattaisi olla yksi selittävä tekijä elintapaohjeiden huonon omaksumisen takana. Tiedon lisääntymisen myötä voi vain toivoa terveydenhuollon ammattilaisten löytävän uuden lähestymistavan tämänkin ongelman ratkaisemiseen.

TELLERVO SEPPÄLÄ Kliininen opettaja LT, yleislääketieteen erikoislääkäri Turun yliopisto

Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että D-tyypin persoonallisuuden omaavilla henkilöillä olisi lisääntynyt taipumus psyykkisiin ongelmiin, somaattiseen sairastavuuteen sekä työssäselviämisongelmiin.

UCPori 2019

25


Kolmekymmentä vuotta porilaista opiskelijakulttuuria Porilainen opiskelijajärjestötoiminta täytti viime vuonna tasakymmeniä, kun vuonna 1988 perustetulle Porin Ylioppilasyhdistys Pointer ry:lle tuli kolmekymmentä vuotta täyteen.

Y

hdistys perustettiin alun perin nimellä Porin tietoteekkarit, mutta sen nimi vaihtui Pointeriksi 2000-luvun alussa, kun opetustarjonta Porin yliopistokeskuksessa laajeni. Nykyään vireään ja monitieteiseen opiskelijayhdistykseen kuuluu noin 1500 jäsentä: kauppatieteilijöitä, humanisteja, teekkareita ja yhteiskunta-

26

Säikeitä

tieteilijöitä Turun ja Tampereen yliopistojen koulutusohjelmista.

Ihmisen kokoinen opiskelupaikka Porin yliopistokeskus on pieni opiskelupaikka verrattuna suurempien kaupunkien yksiköihin, mutta se voidaan nähdä opiskelijoiden näkökulmasta positiivisena asiana. Suurien massaluentojen sijaan yliopistokeskuksella useimmilla kursseilla ollaan läheisessä vuorovaikutuksessa sekä kurssikavereiden että henkilökunnan kanssa: täällä opettajilla on aikaa ja mahdollisuuksia vastata opiskelijan mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja antaa henkilökohtaista palautetta. Yliopistokeskuksen pieni

koko on omiaan luomaan yhteisöllisen ilmapiirin, jossa jo ensimmäisten opiskelukuukausien jälkeen suurin osa käytävillä vastaan kävelevistä naamoista on tuttuja ja kaikille moikataan.

Yhteistyötä yli oppiainerajojen Yliopistokeskuksessa on normaalia, että samalla kurssilla voi olla kauppatieteilijöitä, humanisteja, teekkareita ja avoimen yliopiston opiskelijoita. Tämä tuo opiskeluun oman lisämausteensa, kun tuntikeskusteluissa ja ryhmätöissä pääsee vaihtamaan ajatuksia eri tieteenalojen ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien opiskelijoiden kanssa. Yhteistyö toi-


mii sujuvasti myös opiskelijayhdistyksissä. Pointerin vuoden 2019 hallituksessa istuu kauppatieteilijöitä, humanisteja ja teekkareita. Kaikki tekevät yhdistyksessä yhteistyötä sen eteen, että Porissa ja Porin yliopistokeskuksessa olisi hyvät olosuhteet opiskella ja täällä viihdyttäisiin.

Pointer vaikuttaa, yhdistää ja näkyy Pointerin toiminta voidaan tiivistää toimintasuunnitelman mukaan kolmeen painopisteeseen: Pointer vaikuttaa, yhdistää ja näkyy. Näitä ydinkohtia on vaikeaa asettaa tärkeysjärjestykseen, sillä ne liittyvät vahvasti toisiinsa. Vaikuttamiseen kuuluu opiskelijoiden äänenä ja edunvalvojana toimiminen erilaisissa kysymyksissä. Sain puheenjohtajavuotenani mahdollisuuden kirjoittaa useita mielipidekirjoituksia, antaa haastatteluja ja pitää puheita opiskelijoiden näkökulmasta merkittävien asioiden puolesta. Vuonna 2018 puhuttiin muun muassa yliopistokeskuksen kampuksen sijainnista tulevaisuudessa sekä opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden työllistymisestä Satakuntaan. Paljon vaikuttamistyötä tehdään yhdessä Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelijakunta SAMMAKKO:n kanssa, sillä monet porilaisten opiskelijoiden tarpeista ja toiveista ovat yhteisiä kaikille kaupungissa opiskeleville. Pointer yhdistää tarkoittaa, että yhdistys toimii eri alojen ainejärjestöt yhdistävänä toimijana yliopistokeskuksen sisällä. Olemme liian pieni yksikkö, jotta opiskelijajärjestöt voisivat kilpailla keskenään talon sisällä. Yhdessä tekemällä jokainen yhdistys voi saavuttaa enemmän, ja tässä Pointerilla on merkittävä rooli. Eräs kaikkia porilaisia opiskelijoita yhdistävä asia on Antinkadulla sijaitseva opiskelijatalo Saikku, jonka perustaminen oli merkittävä paikallinen opiskelijoiden voimannäyttö. Saikulla on suuri potentiaali tehdä Porista entistä parempi opiskelijakaupunki, mutta lähivuosina talo on hakenut suuntaansa. Toivottavasti

se tänä vuonna löytyy. Vaikuttamisen ja yhdistämisen lisäksi Pointerin tehtävänä on näkyä. Haluamme pyrkiä piristämään kaupungin katukuvaa ja tuomaan iloa värikkäillä haalareillamme ja näkyvillä tempauksillamme. Erityisesti vappuviikolla meillä on erinomainen tilaisuus näyttää entistä selvemmin, että Porissa on vahva opiskelijakulttuuri. Eräs merkittävä näkymisen keino on toimittamamme Porin ylioppilaslehti Pointti, joka tulee ilmestymään sekä sähköisenä että paperisena neljä kertaa vuonna 2019.

Opiskelijayhdistykset ovat sydän Yliopistojen tehtävänä on tehdä tieteellistä tutkimusta ja antaa korkeinta mahdollista tieteellistä opetusta. Vaikka yliopistossa kaikki puitteet olisivat kunnossa ja opetus huippulaadukasta, ilman opiskelijajärjestötoimintaa kokonaisuudesta puuttuisi palanen. Ihmiselle on luontaista pyrkiä itse tekemään, toimimaan ja toteuttamaan itseään: opiskelijajärjestöissä se onnistuu. Kymmenet järjestötoiminnassa koetut juhlat, muut tapahtumat, kokoukset ja tapaamiset ovat antaneet ainakin minulle vähintään yhtä paljon, kuin olen luentosaleissa istumalla saanut. Saman kokemuksen pystyvät varmasti muutkin Pointerissa tai ainejärjestöissä toimineet jakamaan. Ilman Pointeria ja ainejärjestöjä Porin yliopistokeskus ei olisi sama lämminhenkinen yhteisö, mikä se tällä hetkellä on.

ALEKSI OLANDER

Porin Ylioppilasyhdistys Pointer ry Puheenjohtaja vuodelta 2018

UCPori 2019

27


28

Säikeitä


n e n i m e e t a k A s u u j i t n u t n a asi a n e k u t n i n n i o v n i v hy a s s a n n u k a t Sa Kuvittele tilanne: Hakija tulee hyväksytyksi Porin yliopistokeskuksen tutkinto-ohjelmaan. Jo opintojen aikana tarjolla on mielekkäitä mahdollisuuksia hyödyntää kertyvää asiantuntijuutta eli tutkia ja kehittää maakunnan työelämää sekä innovoida uusia ratkaisuja yhdessä yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Yhteistyöprojektit tapahtuvat konteksteissa, joissa ne samalla tukevat maakunnan asukkaiden hyvinvointia ja sosiaalisesti kestävää kehitystä. Kohtaamiset opiskelijoiden, ammattilaisten sekä tutkimus- ja opetushenkilökunnan välillä järjestyvät sekä kasvokkain että digitaalisella alustalla. Toimintamalli hengittää, koska myös kentällä on aitoa kiinnostusta yliopistotasoisen asiantuntijuuden hyödyntämiseen. Kun opinnot päättyvät, puoltavat monet valtit työllistymistä Satakuntaan.

P

ori on harvoin korkeasti koulutetun päätepysäkki. Porin yliopistokeskus on useiden yliopistojen muodostama organisaatio, joka kouluttaa maakunnassa korkeatasoisia osaajia tekniikan, sosiaalityön ja yhteiskuntatutkimuksen, liiketoiminnan ja johtamisen sekä taiteen ja kulttuurin aloille. Vuonna 2016 yliopistokeskuksessa oli yli tuhat tutkinto-opiskelijaa ja 135 henkilökunnan jäsentä,

kuten tutkijoita ja projektityöntekijöitä. Ylemmän korkeakoulututkinnon suoritti 175 opiskelijaa. Porin yliopistokeskuksessa on siis reilusti toista tuhatta osaamisensa kehittämisestä kiinnostunutta ja alansa uusinta tietoa hallitsevaa asiantuntijaa, joista jokaisella on yksilöllinen profiili. Vaikka Porin yliopistokeskus tarjoaa alueella yliopistotasoista tutkinto- ja täydennyskoulutusta,

on väestön koulutustaso Satakunnassa matalampi kuin monessa muussa maakunnassa. Viime vuosina ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä on kuitenkin kasvanut hieman nopeammin kuin muualla maassa. Yliopistokeskuksesta valmistuneet opiskelijat sijoittuvat kohtalaisen hyvin työelämään, ja esimerkiksi vuonna 2012 työllistymisprosentti oli 73,5 %. Heidän akateeminen asiantuntijuutensa ei kuitenkaan tue Satakunnan työ- ja elinkeinoelämää, sillä esimerkiksi vuosina 2008–2012 valmistuneista vain 47,2 % asui vielä vuoden 2013 lopussa maakunnan alueella. Veri oli vetänyt heitä eniten Uudellemaalle (21,4 %), Varsinais-Suomeen (12,5 %) ja Pirkanmaalle (10,8 %). Yliopistokeskus on tutkintokoulutuksen aikainen piipahduspaikka, jossa hankittu osaaminen lipuu Etelä- ja Länsi-Suomen kasvukeskuksiin. Niin julkisella, yksityisellä kuin kolmannellakin sektorilla eletään historiallisen rakennemuutoksen aikaa. Suurin reformi paikantuu

UCPori 2019

29


sosiaali- ja terveydenhuoltoon, jossa tulevaisuudessa yhä useampi palvelu tuotetaan muuten kuin julkisin varoin. Sote-uudistus muuttaakin paitsi julkisen sektorin, myös järjestöjen ja yksityisten toimijoiden roolia osana kokonaisuutta. Lisäksi ongelmat, joita palveluilla pyritään ratkaisemaan, ovat usein kompleksisia ja kiinnittyvät tiiviisti ympäröivään yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Sote-alan toimijoilta edellytetään entistä monipuolisempaa osaamista, vahvempaa keskinäistä yhteistyötä ja aktiivisempaa uudistumiskykyä, kuten digitaalisten ratkaisujen käyttöönottoa. Tarvitaan monitieteistä asiantuntijuutta ja kykyä ylittää itsestäänselvyydet. Satakunnan väestön matala koulutustaso heijastuu osaltaan myös sosiaali- ja terveysalan yrittäjien sekä yritysten työntekijöiden koulutustaustoihin.

Korkeakoulutetut kestävän hyvinvoinnin voimavarana Tampereen yliopiston Porin yksikön aiempien selvitysten perusteella Satakunnassa toimivat sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialojen yrittäjät eivät hyödynnä ulkopuolista asiantuntijuutta. Yliopisto-opiskelijoiden ja yrittäjien väliselle yhteistyölle tai yhteiselle kehittämis- ja innovaatiotyöskentelylle ei toistaiseksi ole olemassa toiminta-alustaa. Satakunnan alueen yrityselämää voitaisiin kuitenkin elävöittää kehittämällä yhteistyötä ja lisäämällä eri osapuolten tietämystä toisistaan. Tarvitaan kaksisuuntaista liikettä: sekä kentän ymmärrystä Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden asiantuntijuudesta että Pohjoisrantaan kulkeutuvia viestejä haasteista, joita sote-alan yrittäjät toimintaympäristössään kohtaavat. Tiiviimpi yhteistyö vahvistaisi alueen elinvoimaa ja tuottaisi sen rinnalla laadukkaam-

30

Säikeitä

pia ja kestävämpiä sosiaali-, terveysja hyvinvointipalveluita. Mikro- ja pienyrittäjille sekä kolmannen sektorin toimijoille syntyisi uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia ja palvelut säilyisivät lähellä alueen asukkaita. Satakunnassa on tarpeen edistää työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta. Avainasemassa ovat nuorten ja opiskelijoiden työelämävalmiuksien parantaminen sekä työelämälähtöisen oppimisen kehittäminen. Huomattava osa yliopistokeskuksen opiskelijoista on satakuntalaisia, joten he tuntevat väestöpohjan ja alueen keskeisimmät hyvinvointiongelmat myös omakohtaisesti. Etenkin yhteiskuntatieteiden sekä tekniikan opiskelijoilla on lähes poikkeuksetta myös edeltävää relevanttia työkokemusta, sillä alojen koulutusohjelmat ovat maisteripohjaisia. Työelämälähtöisyys on heillä selkärangassa, mutta kysymys siitä, miten koulutuksen tuottamaa asiantuntijuutta voi hyödyntää työelämässä, on ajankohtainen jokaiselle yliopistokeskuksen opiskelijalle. Huolena on, että yliopistosta valmistuttuaan myös paikalliset hakeutuvat työskentelemään muualle korkeakoulutettujen paremman työllisyystilanteen vuoksi.

Ihmisläheisiä ratkaisuja yhteistyöllä Porin yliopistokeskuksella on pitkät perinteet alueellisen koulutustehtävän toteuttamisessa. Yliopisto-opiskelijoiden sekä sosiaali- ja terveysalan yrittäjien ja palveluita tuottavien yhdistysten välisen yhteistyön edistäminen poikii hyötyjä. Osaamisen kehittäminen lisää muutosjoustavuutta ja vankentaa tarvelähtöistä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Yksi Satakunnan aluekehittämisen painopistealueista ovat ihmislähtöiset ratkaisut ja siihen kuuluva

hyvinvointi. Tavoitteena on, että palvelujen saavutettavuus säilyy vähintään nykytasolla ja niiden käyttäjälähtöisyys sekä asukkaiden osallisuus lisääntyvät. Ihmislähtöisyys tarkoittaa, että sektorirajat ylittäviä palveluja tulee kehittää. Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden sekä sote-alan yrittäjien ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyön kehittäminen mahdollistaa tavoiteltujen ihmislähtöisten ratkaisujen syntymisen. Monitieteinen opiskelijayhteistyö ja innovointi edesauttavat esimerkiksi hyvinvointiteknologian, hyvinvointipalvelujen ja –matkailun tai ikääntyvien palvelujen kehittämistä ja tuotteistamista. Yliopistokeskuksen eri yksiköillä on emoyliopistojen kautta myös vahvat siteet kansalliseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä kansainvälisiä yhteistyökumppaneita muun muassa tutkimushankkeiden kautta. Porin yliopistokeskus on lisäksi vakiinnuttanut asemansa vaihto-oppilasyhteistyössä etenkin eurooppalaisten yliopistojen kanssa. Sinne tiivistyy siis paljon asiantuntijapotentiaalia, joka vain odottaa satakuntalaista poimijaansa!

Niin julkisella, yksityisellä kuin kolmannellakin sektorilla eletään historiallisen rakennemuutoksen aikaa.


EVELIINA KAUKKILA

Projektipäällikkö Tampereen yliopisto (yhteiskuntatieteet) Porin yksikkö

VILMA WIRO

Projektikordinaattori Tampereen yliopisto (yhteiskuntatieteet) Porin yksikkö

UCPori 2019

31


ä i m y k ä n n e d u Tulevaisu n u u v s a k n e e s i sin Onko merialueiden käyttö tulevaisuudessa kestävää vai rajoittamattoman kasvun leimaamaa? Kohtaammeko tulevaisuudessa odottamattomia uhkatekijöitä?

V

aihtoehtoisia tulevaisuusskenaarioita, niihin johtavia kehityspolkuja ja tärkeimpiä muutostekijöitä on kartoitettu Plan4Blue-hankkeessa Interreg Central Baltic -ohjelman tuella. Turun yliopistosta hankkeeseen osallistuvat Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus, maantieteen ja geologian laitos sekä Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikkö. Hankealue kattaa Saaristomeren ja Suomenlahden merialueet sekä Suomen että Viron puolella. Hanke on toteutettu tiiviissä yhteistyössä suomalaisten ja virolaisten merialuesuunnitelmia laativien viranomaisten kanssa. Sinistä ta­loutta on hankkeessa tarkasteltu neljän eri taloussektorin kautta: energia, meriklusteri, merellinen matkailu ja sininen biotalous sekä merenalaisten resurssien käyttö.

Asiantuntijat mukana työskentelyssä Skenaarioiden laadinnassa käytettiin tulevaisuuden tutkimuksen menetelmiä. Tulevaisuusskenaarioiden laadintaan osallistui laaja joukko eri sinisen talouden alojen asiantunti-

32

Säikeitä

joita Delfoi-asiantuntijapaneelissa, hankkeen skenaariotyöpajoissa sekä haastatteluiden kautta. Asiantuntijat edustivat sekä julkista että yksityissektoria, ja haastatteluissa tulevaisuusskenaarioita peilattiin yritysten näkökulmasta. Toimintaympäristön muutoksia kartoitettiin ns. PESTEL-analyysin kautta, jossa luokiteltiin siniseen talouteen vaikuttavat muutostekijät poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin, teknologisiin, ympäristöllisiin ja juridisiin. Muutostekijöitä ja niiden vaikutuksia tarkasteltiin sen jälkeen kullekin taloussektorille erikseen. Lisäksi kartoitettiin ns. mustia joutsenia, jotka voivat muuttaa äkillisesti kehityksen suunnan.

Uusiutuvaa energiantuotantoa mereltä? Energia-alalla Kestävyys ennen kaikkea! -skenaario tarkoittaisi siirtymistä vähähiiliseen energiatuotantoon, mihin voidaan päästä tehokkaan ympäristöpolitiikan ja lainsäädännön avulla. Tässä skenaariossa korostuvat innovaatiot ja cleantechiin perustuvat ratkaisut. Sekä kansalaisten että poliittisten päätöksentekijöiden asenteiden pitäisi muuttua ratkaisevasti, jotta asetettaisiin selkeitä tavoitteita. Rajoittamaton kasvu –skenaariossa voimakas talouskasvu perustuu olemassa olevan energiainfrastruktuurin käyttöön ja ydinvoimasta jo olemassa oleviin päätöksiin. Kestävyysdilemma on tasapainoilua uusiutuvien

energialähteiden ja fossiilisen energian käytön välillä; selkeitä valintoja ei ole tehty. Virtuaalinen todellisuus –skenaariossa laajasti digitalisoituneen yhteiskunnan energiatarve kasvaa mittavasti, mutta myöhemmin täysin digitaalisessa tulevaisuudessa liikkuvuus vähenee ja vähentää puolestaan energiankulutusta. Energia-alalla tärkeimpiä muutosvoimia ovat cleantech-innovaatiot, jotka voivat vaikuttaa tuulienergian kehittymiseen avomerelle ja kestävyyteen eri energiavaihtoehdoissa. Energia-alalla mustia joutsenia (black swans) ovat mm. energiatuotantoon kohdistuvat terroriteot tai onnettomuudet öljykuljetuksissa.

Millä tulevaisuuden laiva seilaa ? Kestävän meriklusterin skenaarion ytimessä on nollapäästöinen merenkulku. Uudenaikaisessa laivanrakennuksessa laivojen ympäristövaikutukset on suunniteltu niin pieniksi kuin mahdollista. Merenkulun järjestelmät ovat edistyneitä ja älykkäitä ja autonomiset alukset operoivat Itämerellä. Rahdin käsittely automatisoituu ja tukee rahtiliikenteen optimointia, mikä vähentää huomattavasti merikuljetusten ympäristövaikutuksia. Rajoittamattoman kasvun skenaarioissa lisääntynyt globaali kulutus kasvattaa meriliikenteen määrää, ja ympäristöön liittyvät vaatimukset täytetään meriliikenteessä vain vähäisessä määrin. Kestävyysdilemma-skenaariossa energia- ja ympäristöpolitiikka ja


Kestävyysdilemma on tasapainoilua uusiutuvien energialähteiden ja fossiilisen energian käytön välillä.

Sinisen talouden sektoreille laadittiin neljä eri vaihtoehtoista skenaariota: • Kestävyys ennen kaikkea! (Sustainability above all!) • Rajoittamaton kasvu (Unlimited growth) • Kestävyysdilemma (Sustainability dilemma) • Virtuaalinen todellisuus (Virtual reality)

UCPori 2019

33


alan lainsäädäntö ovat epäjohdonmukaisia, eikä selkeitä valintoja ole tehty. Sekä uusiutuvia että fossiilisia polttoaineita käytetään. Virtuaalinen todellisuus –skenaariossa laaja digitalisaatio, paikallinen tuotanto, kuten 3D-tulostaminen, ja logistiikan optimointi ovat vähentäneet radikaalisti merikuljetusten tarvetta, pois lukien raaka-aineiden kuljetukset. Autonominen meriliikenne mahdollistetaan sääntelyn avulla ja tarjoamalla parhaat mahdolliset olosuhteet uuden teknologian ja ratkaisujen testaamiseen sekä kokeiluun. Tärkeimmät meriklusterin kehitykseen vaikuttavat muutosvoimat ovat maailmantalouden suhdanteet ja trendit sekä globalisaation aste. Merikuljetusten kasvua vähentävät tekijät olivat asiantuntijoiden mielestä digitalisaation ohella odottamattomat tapahtumat, kuten kriisit tai yleinen turvallisuustilanteen heikkeneminen tai yleinen globaalisaatiokehityksen hidastuminen.

Millaista matkailua rannikoillemme suuntautuu? Merellisen matkailun, kulttuurin ja virkistyskäytön kestävässä skenaariossa matkailijoiden pääsy tietyille suojelualueille on rajattu ja jotkin alueet on varattu massaturismille. Matkailijoiden asenteet kestävään kehitykseen muuttuvat myönteisempään suuntaan. Kestävyyttä kehitetään yhteistyössä eri sektorien kanssa ja matkustamiseen käytetty energia on kestävää. Rajoit-

34

Säikeitä

tamaton kasvu –skenaariossa kaikki hankealueelle suunnitellut liikennevaihtoehdot on toteutettu, kuten Helsinki-Tallinna-tunneli. Asenteet ympäristöä ja kestävää kehitystä sekä paikallisia asukkaita kohtaan ovat välinpitämättömät. Kestävyysdilemma –skenaariossa ihmiset ovat huolissaan matkailun vaikutuksista ympäristöön, mutta ympäristöjohtajuus ja valmistautuminen turistien määrän kasvuun on puutteellista. Virtuaalinen todellisuus –skenaariossa ihmiset matkustavat vähemmän ja kokevat matkakohteet mieluummin kotona lisätyn todellisuuden avulla. Muutosvoimista tärkeimpänä pidettiin hyvää ympäristön tilaa, mikä on merellisen matkailun edellytys. Meren huono tila ei houkuttele matkailijoita alueelle.

Kasvatetaanko meressä uudenlaista ruokaa? Kestävä, kiertotalouteen perustuva sininen biotalous on yksi merellisen biotalouden ja merenpohjan hyödyntämisen vaihtoehtoisista skenaarioista. Meressä viljellään uusia biopohjaisia tuotteita. Ympäristöpolitiikka ja –lainsäädäntö rajoittavat sinisen biotalouden ja merenalaisten resurssien tuotannon aiheuttamia päästöjä. Rajoittamaton kasvu –skenaariossa kasvisto ja eläimistö kärsivät ympäristön tilan heikkenemisestä ja ilmastonmuutoksen seurauksista. Kestävyysdilemma-skenaariossa ympäristöongelmista ja niiden vaikutuksista siniseen biotalouteen ollaan tietoisia, mutta vanhoja teknologioita käytetään inno-

vatiivisten järjestelmien sijaan. Virtuaalinen todellisuus – skenaariossa tuotanto perustuu digitalisaatioon ja kiertotalouteen. Käytössä on esimerkiksi itsenäisiä, kelluvia vesiviljelylaitoksia. Tärkeimpiä muutosvoimia ovat luonnonvarojen käyttöön liittyvä politiikka, joka vaikuttaa esimerkiksi kalankasvatuksen ympäristölupiin, kalastukseen ja vesiviljelyyn ammattimaisena liiketoimintana. Skenaariotyöskentelyn tavoitteena on ollut tarjota ja kehittää erilaisia työkaluja ja tietoja merialuesuunnittelun tarpeisiin sekä rohkaista visioimaan erilaisia tulevaisuuden kehityskulkuja. Julkaisu Plan4Blue-hankkeen skenaarioista on juuri valmistunut ja eri sektorien tulevaisuusskenaarioista on saatavilla lyhyt animaatio sekä infograafit.

RIITTA PÖNTYNEN

Erikoissuunnittelija Turun yliopiston Brahea-keskus, Merenkulkualan koulutusja tutkimuskeskus


Matkailijoiden asenteet kestävään kehitykseen muuttuvat myönteisempään suuntaan.

UCPori 2019

35


n e i m e e Ekosyst – n e n i m a t n e k a r ? a a i m e k l a n ä v i nykypä

Menneinä vuosisatoina alkemistit uskoivat voivansa muuttaa lyijyä kullaksi, kunhan vain resepti on oikea. Reseptin etsimisessä oli tieteellistä meininkiä; alkemistit pyrkivät kokeellisesti löytämään todistusaineistoa oman uskomuksensa tueksi. Silti heidän puutteekseen on laskettava, että pääsääntöisesti epäonnistumisista syyteltiin koelaitteistoa eikä niinkään hoksattu ongelman olevan sovelletuissa teorioissa – esimerkiksi siinä, onko maailma sittenkään syntynyt neljästä alkuaineesta (maa, vesi, tuli, ilma).

Luontometaforia ja synonyymitehtailua Nykypäivän liiketoiminnassa vastaavanlaisena kullanvalmistuksen reseptinä pidetään ekosysteemien rakentamista. Organisaatio toisensa jälkeen on viime vuosina ilmoittanut olevansa rakentamassa omaa ekosysteemiään, tai on jo sellaisen tehnytkin. Jokaisen näistä ekosysteemeistä odotetaan olevan suomalaisesta kansantarustosta tutun sammon kaltainen loputtoman vaurauden luoja. Itse reseptiksi – mitä ekosysteemi kullekin tarkoittaa – on kelvannut kunkin toimijan oma mie-

36

Säikeitä

lipide tai aiempi uskomus. Tyypillisin resepti on ollut analogia luonnon ekosysteemistä, niin sanotun biologisen ekosysteemin malli, jossa vertauskuvallisesti esitetään oma organisaatio osana isompaa kokonaisuutta. Tällaiset analogiat ovat intuitiivisesti tenhoavia, vaan paljon keskeisiä elementtejä, esimerkiksi evoluutio ja periytyvyys, jää tästä reseptistä puuttumaan. Toinen suosittu resepti on ollut käyttää ekosysteemiä aiemman verkosto-sanan synonyyminä. Pelkkä sanan vaihtaminen toiseen ei tosin muuta toiminnan tapaa eikä siten myöskään toiminnan tulosta. Houkuttelevaa se silti on, koska jokainen moderni ja aikaansa seuraava organisaatio toki käyttää ajan hengen mukaista sanastoa. Vaikka sitten silläkin uhalla, että kuulijoille syntyy vaikutelma uudesta satuklassikon versiosta, jossa kerrottiin keisarin uusista vaatteista.

Ekosysteemi on systeemi Mitä ekosysteemin rakentamisella sitten pitäisi ymmärtää ja onko siihen olemassa oikeaa ja toimivaa reseptiä? Katsotaanpa, mitä systeemidynamiikan teoriat meille kertovat erilaisista tavoista mallintaa ympäristöä. Ensimmäinen vaihtoehto on tehdä mekanistinen malli, jossa selitetään muuttujien välistä yhteyttä.

Esimerkiksi parantamalla tuotteen ominaisuuksia asiakkaan tarpeisiin paremmin vastaaviksi voidaan havaita, että koettu asiakastyytyväisyys kasvaa myös. Tämä tosin on liian yksinkertainen mallinnus siihen, että voimme löytää erityisesti uudenlaisen tavan ”kullanvalmistukseen” – tätä kehitystyötä on tehty jo pitkään. Toinen vaihtoehto on huomioida luonnon ekosysteemin tapaan, että riippuvuusyhteyden lisäksi on olemassa itseorganisoituvuutta. Tällä ekologiasta tutulla mallilla tarkoitetaan sitä, että jokainen eliö pyrkii säilymään hengissä parhaaksi havaitulla tavallaan omaan DNA:hansa koodatulla keinovalikoimalla. On syytä muistaa, että mitään ideologiaa tai moraalista paremmuutta ei ole. Evoluutiotutkijat muistuttavat, että esimerkiksi aavikolla elävät lajit eivät elä aavikolla sen vuoksi, että niistä olisi jotenkin kivaa tai mukavaa elää aavikolla vaan siksi, että ne pystyvät selviytymään käytettävissä olevilla keinoillaan siellä ilman, että joku muu organismi onnistuu ne tappamaan. Yritysmaailmassa voidaan ajatella, että esimerkiksi organisaation tiimien välisellä kilpailulla voidaan saavuttaa parhaat tulokset. Tästä onkin hyviä havaintoja eräissä ympäristöissä. Toisaalta tämäkään ei ole sellainen ”hopealuoti”, joka tuottaa jokaisessa tapauksessa paremman tuloksen. Yritysten välises-


Jo Einsteinin väitetään tokaisseen, että kaikki pitää tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista – muttei sen yksinkertaisemmaksi.

sä toiminnassa kilpailu on tunnettu keino eikä itsessään lisää uutta ymmärrystä. Pikemminkin tätä reseptiä lähinnä on edellä mainittu verkostomainen toiminta. Kolmas vaihtoehto on huomioida yhteyksien ja itseorganisoitumisen lisäksi systeemissä oleva valinnan mahdollisuus. Jokaisella toimijalla on mahdollisuus tehdä valinta tässä sosiokulttuurisessa toimintaympäristössä. Tämän vaihtoehdon ymmärtäminen vaatii, että ekosysteemin käsitteessä painotetaan jälkimmäistä osaa, sen systeemisyyttä. Systeemisyydessä mallinnetaan muuttujien syy–seuraus-suhteita ja niiden välisiä vuorovaikutuksia. Tällaisella mallilla kyetään huomioimaan myös mahdolliset sivuvaikutukset ja takaisinkytkennät. Erityisesti ihmisen tekemien, toisinaan yllättävienkin valintojen syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen ja mahdollisten epätoivottujen

sivuvaikutusten ymmärtäminen ja kuvaaminen on haastavaa, mutta välttämätöntä. Jo Einsteinin väitetään tokaisseen, että kaikki pitää tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista – muttei sen yksinkertaisemmaksi. Ekosysteemin ymmärtämisessä systeemiseksi on kyse juuri tästä. Mikäli mallinnamme reseptimme liian yksinkertaiseksi, se ei toimi.

Ekosysteemin mahdollistaja Esimerkkinä ekosysteemin systeemisyydestä voimme tarkastella kehittyvää bio- ja kiertotalouden osaamiskeskittymää Nokialla. Tässä teollisen mittakaavan toiminnassa on mukana yli 25 eri organisaatiota, jotka sopivat keskenään liiketoiminnasta ja siitä, miten ratkaistaan esimerkiksi syntyvien sivuvirtojen käsittely. Vuorovaikutusta on edistämässä fasilitaattorina toimiva kehitysyhtiö, mutta sillä yhtiöllä tai Noki-

an kaupungilla ei itsellään ole suoraa osuutta syntyviin liiketoimintoihin. Oleellista on systeeminen ote monenkeskisen osaamiskeskittymän rakentamisessa: on ymmärretty yhteyksien, itseorganisoituvuuden ja valinnan olemassaolo ja luotu mahdollisuuksia. Kontrolloinnista on siirrytty mahdollistamiseen. Palataanpa vielä lopuksi otsikon kysymykseen nykypäivän alkemiasta. Ehkä metafora siitä, että ei-jaloista raaka-aineista oikealla reseptillä voidaan tuottaa jalometalleja, mennee liian pitkälle. Voimme kuitenkin ajatella, että oikean reseptin ja sen pohjana olevan teorian tarpeellisuus on tullut osoitettua. Käytännön esimerkit ekosysteemin rakentamisesta, esimerkiksi muutamista digitaalista alustaa soveltavista teknologiajäteistä, kirittävät meitä miettimään, miten ekosysteemejä onnistuneesti rakennetaan millä tahansa liike-elämän alueella. Systeeminen ajattelu kannattaa!

MARKO SEPPÄNEN Teollisuustalouden professori Tampereen yliopisto (tekniikka) Porin yksikkö

UCPori 2019

37


Porin yliopistokeskuksesta valmistui vuonna 2018

159

maisteria ja diplomi-insinööriä sekä

OPISKELIJOITA

1838

1034 PERUSTUTKINTO-OPISKELIJAT 63 JATKOTUTKINTO-OPISKELIJAT 614 AVOIMEN YLIOPISTON OPETUK-

SEEN ILMOITTAUTUNEET 127 TÄYDENNYSKOULUTUKSEEN OSALLISTUNEET

HENKILÖSTÖÄ

165

4

tohtoria

19 PROFESSORIT 55 MUU OPETUSHENKILÖSTÖ 74 TUTKIMUSHENKILÖSTÖ 15 HALLINTO- JA TALOUSHENKILÖSTÖ 21 MUU HENKILÖSTÖ HENKILÖSTÖN KOKONAISMÄÄRÄSTÄ

TOHTOREITA 76

45,3 % OKM-RAHOITUS

22,1 % PORIN KAUPUNKI

38

Säikeitä

14,0 %

RAKENNERAHASTOT

10,7 %

KILPAILTU TUTKIMUSRAHOITUS


OPISKELIJAVAIHTO

LÄHTENEET 24 TULLEET 58

YHTEENSÄ

320 188

VERTAISARVIOIDUT TIETEELLISET ARTIKKELIT

3,0 %

YKSITYINEN (YRITYS, YHDISTYS, YKSITYISHLÖ)

JULKAISUA (pl. opinnäytetyöt)

25

VERTAISARVIOIMATTOMAT TIETEELLISET KIRJOITUKSET

2,9 %

VALTIO, MUU

82

AMMATTIYLEISÖLLE SUUNNATUT JULKAISUT

1,7 %

MUU RAHOITUS (SÄÄTIÖT)

9

TIETEELLISET KIRJAT (MONOGRAFIAT)

16

SUURELLE YLEISÖLLE SUUNNATUT JULKAISUT

RAHOITUS

12,3 milj. UCPori 2019

39


Porin yliopistokeskus / PL 181 (Pohjoisranta 11A), 28101 Pori / puh. 044 790 0079 / www.ucpori.fi Aalto-yliopisto / Tampereen yliopisto / Turun yliopisto