Kestävä kehitys

Tuotteiden ja palvelujen vä hähiilisempi tulevaisuus

Vuosi 2020 muutti monien arkipäivät etätyöksi. Intensiivisen näyttöpäätetyön ohella korostuu myös tarve taukoliikunnalle ja henkiselle virkistäytymiselle. Vaikka seuraava tietopaketti ei saisikaan sinua vielä kyykkyhyppelyyn, voi sen avulla tehdä ainakin hetken henkisen loikan virkistääkseen aivoja.

Digin kaksi puolta

Vuoden 2019 Säikeitä -julkaisussa kerroin data-analytiikan mahdollisuuksista ja siitä, kuinka tuottavuus ja elämänlaatu paranevat erilaisten koneälyratkaisujen myötä. Digitulevaisuus olisi valoisaa, ihanaa ja kaikkivoipaa ja elämä sujuisi mutkattomasti. Tutkijan matkani jatkuessa olen sittemmin päässyt kurkistamaan myös digin pimeälle puolelle. Voimme paheksua vuosittain etelän lomakohteisiin matkaavia lentoliikenteen kohtuuttomista päästöistä, mutta emme tunne omantunnontuskaa käytettyjen suoratoistopalvelujen aiheuttamasta energiajäljestä. Seinästä saatavan digin vuoksi toisella puolella maailmaa saatetaan polttaa kivihiiltä palvelun toteuttamiseen. Ajattelemme digiä vain sen valoisan puolen kautta. Digitalisaation avulla voidaan saada paljon hyvää, mutta meidän on samalla oltava tietoisia sen vaikutuksesta hiilidioksidipäästöihin ja toimittava aiempaa vastuullisempina digikuluttajina.

Kotona majailevat kilowatit ja hiilidioksiditonnit

Mitä energiajälkiä voimme tunnistaa? Energian kulutustietoja löytyy esimerkiksi autojen tai kodinkoneiden ja kulutuselektroniikan tuotetiedoista. Autoverolappuja saaneet ovat varmasti huomanneet veron perusteena olevan autolle määritetyn CO2-päästöarvon kilometriä kohti. Vähempipäästöiselle autolle maksu on pienempi, ja lisäksi vähäpäästöisiä autoilijoita ”palkitaan” esimerkiksi lähempänä kaupan ovia olevien parkkipaikkojen tai maksuttomien sähkön latauspisteiden käytöllä. Esimerkiksi porilainen kotitaloutemme käytti vuonna 2019 kotitalouden omiin ajoihin noin 12 000 km.

Verolapun ja netistä löytyvän Trafin Energiamerkin mukaan bensiinikäyttöisen auton päästöarvoksi on kirjattu 162g/km. Ajettu km-määrä tuotti vajaat 2000 kiloa (eli kaksi tonnia) hiilidioksidipäästöjä. Tämän voi tarkistaa toisellakin tavalla. Yhden bensiinilitran vastatessa 2350 gramman hiilidioksidipäästöjä ja auton keskimääräisen yhdistetyn polttoainekulutuksen ollessa 7,0l/100 km päästään lähelle samaa noin kahden tonnin kokonaismäärää. Vaikka emme pystyisi kokonaan luopumaan autosta, voimme vaikuttaa sen käytössä syntyviin päästöihin ajojen määrän sekä ajotavan kautta. Hyöty näkyy pienempinä polttoainekuluina, ja pienempi polttoaineen määrä vähentää päästöjä.

Kodinkoneiden ja kulutuselektroniikan osalta päästöjen määrittäminen ei ole yhtä suoraviivaista. Vaikka koneen tai laitteen kuluttama sähköenergia olisi ollut tiedossa laitteen hankintahetkellä, ”katoaa” laitteiden käyttämä sähköenergia usein sähkölaskun sisältöön. Lisäksi sähkölaskussa kulutusmääriä suurempi harmistus voi liittyä perittyihin perusmaksuihin. Ne kun eivät palkitse pienemmästä kulutuksesta. Esimerkiksi sähköllä toimiva kahden hengen omakotitaloutemme kulutti vuonna 2019 noin 20800 kWh sähköenergiaa. Jos se muutetaan energiayhtiöni Pori Energian (2019) raportoimaan keskimääräisten hiilidioksidien ominaispäästöön kilowattitunnilta (noin 218g/ kWh) tuotti taloutemme reilun 4500 kilon (eli 4,5 tonnin) ”hiilidioksidipotin”. Tästä energiamäärästä ja hiilidioksidien ominaispäästöistä voidaan mittausten ja kulutusseurannan perusteella kohdistaa peruslämmitykseen ja lämpimään veteen noin 12300 kWh/2660 kg. Jäljelle jäänyt osuus (noin 8500kWh/1850kg) kuluisi sitten valaistukseen, ilmanvaihtoon, kodinkoneisiin ja muuhun elektroniikkaan.

Asumismuodosta luopumisen sijasta voimme tässäkin vaikuttaa käytössä syntyviin päästöihin. Kotitaloudessa energian ja siten päästöjen määrään voidaan vaikuttaa parhaiten välttämällä tarpeetonta sähköenergian kulusta ja hyödyntämällä saatavilla oleva lämpö (tai viileä) järkevästi. Sähkölaitteissa suuri osa sähköstä muuttuu käytön yhteydessä lämmöksi ja sähkölämmitteisessä talossa se vähentää varsinaisen sähkölämmityksen tarvetta. Ilmalämpöpumpun kautta voimme tuottaa lämpöä suorasähkölämmitystä tehokkaammin ja älykkäällä ohjauksella lämmitys ja laitteet toimivat vain tarpeeseen. Ainakin kesällä kannattaisi vähentää viihde-elektroniikan käyttöä ja nauttia mieluummin ulkoilmasta. Ehkä liikunnan avulla voi pitää kurissa niin omat perinteiset kilot kuin sähkön käytöstä aiheutuvat hiilidioksiditonnitkin.

Tuotteiden ja palvelujen vähähiilisempi tulevaisuus

Yrityksille ja organisaatioille nykyistä pienempiin hiilidioksidipäästöihin pääsemisen vaikuttamiseen on monia tapoja. Esimerkiksi tuotantoa varten hankittujen materiaalien osalta on tärkeää huomioida niiden tuottamiseen ja toimittamiseen käytetty energia. Tuotteen tai palvelun jalostukseen käytettyjen resurssien (ihmiset, koneet ja tekniikka) osalta on mahdollista selvittää niissä syntyvät päästöarvot ja etsiä vähähiilisempiä vaihtoehtoja. Etätyön ja yleensä viestinnän kehittäminen vähentää henkilöstön ja materiaalin liikkumisesta aiheutuvia päästöjä. Tuotannossa tai tekemisessä syntyvä lämpöenergian hyödyntäminen kaukolämpöverkossa tai kiinteistön sisällä vähentää vastaavan energian tuotantoa toisaalla. Tuotteiden muuttaminen digitaalisiksi palveluiksi lisää energiakulutusta tietotekniikan osalta, mutta toisaalta fyysisten tuotteiden väheneminen vähentää niiden tuottamiseen ja käyttöön liittyvää energiakulutusta ja päästöjä moninkertaisesti. Tietotekniikka (tai nykyterminä ICT) voi monilla tavoin auttaa löytämään ja vähentämään tekemisessä lymyäviä energiasyöppöjä. Vaikka vähäpäästöisempi tapa ei olekaan heti ja suoraan euroissa mitattava muutos, on se kuitenkin kaikin puolin järkevä sijoitus elinkelpoisen tulevaisuuden kannalta.

Tampereen yliopiston Porin yksikön SEIntS -tutkimusryhmän vetämässä ICT4LC-hankkeessa (2018–2020) on luotu joukko energiatehokkaan ICT:n ja vähähiilisten toimintatapojen käyttöön liittyviä itsearviointisivustoja satakuntalaisten PK-yritysten hyödynnettäväksi. Sivustojen avulla lisätään alueen toimijoiden kyvykkyyttä omaan toimintaan liittyvän ICT -energiatehokkuuden ja tuotetaan oivalluksia aiempaa vähähiilisemmän liiketoiminnan kehittämisen hyväksi. Voit tutustua itsearviointisivustojen ideoihin Avoin Satakunta -sivuston kautta (www.avoinsatakunta.fi/ict4lc/).

JANNE HARJAMÄKI

Tutkija, SEIntS -tutkimusryhmä, Ohjelmistotekniikka ja älykkäät järjestelmät Tampereen yliopisto (Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta, Tietotekniikka), Porin yksikkö