SÄIKEITÄ 2021

SÄIKEITÄ Porin yliopistokeskus 2021

YHTENÄINEN

KEHITTYVÄ ketterä

epäbyrokraattinen

OPISKELIJALÄHEINEN

Säikeitä

LUOVA

HYVÄLLÄ TAVALLA PIENI

UNIIKKI

ROHKEA

AVOIN

joustava YLLÄTTÄVÄ

kompakti

LÄMMINHENKINEN

AKATEEMINEN

kompakti ristiinpölyttynyt TOIMIVA

KETTERÄ “pienuus” monitieteinen “helposti lähestyttävä”

SOPEUTUVA

2

verkostoitunut

UUDISTUVA

YHTEISÖLLINEN

POSITIIVISESTI PIENI

opiskelijakeskeinen

porilainen

kriittinen tutkintokoulutuspainotteinen

VIREÄ

UUTTERA

ristiinpölyttynyt

tutkimusta tekevä SITKEÄ mukautuva perinteikäs TIIVIS lähestyttävä sopeutuva jazzahtava

SIVISTÄVÄ

UUTTERA

Pienempi kuin isommat!

PORIN YLIOPISTOKESKUS UNIVERSITY CONSORTIUM OF PORI

Sisällys Olkoon vuosi 2021 valoisa ja aktiivinen.......................... 4 Porilainen vesikansalainen............................................. 6 Johtajaksi kasvetaan...................................................... 8 ”Uusi normaali” ei ole uusi, eikä normaali.................... 10 Seikkailu taiteen ja tekniikan ihmemaassa.................... 12 Itsestään selvä, mutta merkityksellinen....................... 14 Rakennetaan yhdessä oppimisen polkua.......................16

PL 181 (Pohjoisranta 11 A) 28101 Pori ucpori.fi

Porin yliopistokeskuksen kirjasto ucpori.fi/kirjasto

TAMPEREEN YLIOPISTO PORI tuni.fi/pori

TURUN YLIOPISTO

Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö utu.fi/tse/pori Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelma utu.fi/ktmt Brahea-keskuksen merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus utu.fi/mkk Lääketieteellinen tiedekunta utu.fi/fi/yliopisto/laaketieteellinen-tiedekunta/ porin-opetusterveyskeskus

Lisää osaamista Satakuntaan........................................18 Kestävä kehitys............................................................20 Yritysyhteistyö opetuksessa hyödyttää kaikkia osapuolia.........................................22 Älykkäät palvelusisällöt ja -teknologiat.......................24 Matkalla luovaan talouteen..........................................26 Satakunnan merialuesuunnittelua ja

SÄIKEITÄ – Porin yliopistokeskus 2021 Toimittajat Maria Ojanen ja Miina Yliluoma Julkaisija Porin yliopistokeskus Taitto Nina Mäki / Sataedu Nakkila

ryhmäytymisen kaksi puolta.........................................32

Valokuvat Katja Leinonen, Johanna Herbertsson-Blom, Antero Saari, Sana Ruohola, Elsa Penttilä, Mari Hämäläinen, Karoliina Fisk ja Nina Mäki / Sataedu Nakkila.

Joonas Salli ja Ilona Hankonen.

Kansikuva Antero Saari / Sataedu Nakkila

Yliopistokeskus lukuina................................................34

Paino PlusPrint, Ulvila 2021

kalatalouden osallistumisen tutkimusta......................28 Toiseuttava verkkokeskustelu ja verkossa

UCPori 2021

3

T

ätä kirjoitettaessa joulukuun alussa ollaan vielä kuin tunnelissa, jonka päässä näkyy valoa.

Samalla voimme toivoa ja uskoa, että kun Säikeet päätyy lukijalle, ollaan jo merkittävästi lähempänä tätä valoisaa tunnelin päätä. Voidaan vain arvailla, millaiset näkymät sieltä avautuvat – millaiset korona-aikana yleistyneet toimintatavat ovat tulleet jäädäkseen, ja miltä osin kiiruhdimme helpottuneina takaisin totuttuihin käytäntöihin. Kaipuu satunnaisiin kahvikeskusteluihin ja työpaikan ympäristön luomaan ilmapiiriin on käsinkosketeltava. Toisaalta olemme huomanneet, miten helposti asiat joskus järjestyvät, kun ei tarvitse miettiä siirtymistä paikasta toiseen.

Vaikka vuonna 2020 olimme suurimman osan ajasta etätöissä ja opetuskin järjestettiin pitkälti etänä, vuotta ei voi luonnehtia pysähtyneeksi yliopistokeskuksen elämässä. Suurin ulkoinen muutos on tilauudistus, jonka yhteydessä uusittiin vuokrasopimukset ja yliopistot sitoutuivat toimimaan nykyisissä tiloissa vuoteen 2025 asti. Muutoksen yhtenä päätavoitteena oli yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen edistäminen. Ala-aulasta on tullut avarampi, mikä lisää viihtyisyyttä ja tarjoaa mahdollisuuden ryhmätyöskentelyyn. Yläkerran taukotilaa on laajennettu ja se sopii tulevaisuudessa hyvin pienimuotoisten tilaisuuksien ja esittelyjen tapahtumapaikaksi. Kirjastosta on tullut viihtyisämpi ja sen yhteyteen on rakennettu tiloja pienryhmätyöskentelyyn. Siinä vain muu-

4

Säikeitä

Kuva Elsa Penttilä ja Antero Saari

Olkoon vuosi 2021 valoisa ja aktiivinen tamia nostoja, jotka toivottavasti herättävät kiinnostusta ja houkuttelevat Säikeiden lukijoita poikkeamaan yliopistokeskuksessa sitten, kun se taas on mahdollista. Vaikka seiniin ei saisi rakastua, ne voivat osaltaan tukea toiminnallisia tavoitteita, kunhan niitä taitavasti hyödynnetään.

Vuosi 2020 ei jää historiaan pelkästään ulkoisten puitteiden osalta. Vuoden alussa molemmat taustayliopistomme, Tampereen yliopisto ja Turun yliopisto, julkaisivat strategiset tavoitteensa vuoteen 2030 asti. Yliopistokeskuksen strategiatyö aloitettiin jo vuonna 2019, mutta prosessi pääsi kunnolla vauhtiin keväällä 2020. Keväällä pidetyssä työpajassa yliopistokeskuslaiset luonnehtivat yhteisöämme kukin muutamalla adjektiivilla, ja tulos näkyy lehden ensimmäisellä aukeamalla. Sanapilvi kuvaa yhtäältä sitä, millaisena miellämme yliopistokeskuksen nyt, mutta toisaalta myös sitä, mitä haluamme olla jatkossa.

Strategiatyö on vielä kesken ja valmistuu kevään 2021 aikana.

Olemme tottuneet ajattelemaan ja sanomaan, että yliopistokeskus toimii verkostomaisesti. Tämä on totta monella tasolla. Yliopistokeskuksen tarkoitus on, että siinä toimivat yksiköt ovat yhdessä enemmän kuin toisistaan erillään toimivien yksiköiden summa. Lähtökohtana tähän on yhteiset tutkimus- ja kehittämishankkeet sekä opetus. Hyvä esimerkki tästä on kansainvälinen vaihto-ohjelma, jossa vaihto-opiskelijoille tarjotaan molempien yliopistojen tarjonnasta koottu englanninkielinen kurssipaketti. Yhteisiä tutkimushankkeita yliopistokeskus edistää siemenrahoituksel-

la, jota myönnetään eri tieteenalojen tutkijoiden yhteisten hankehakemusten valmistelulle.

Toinen verkostoitumistaso käsittää alueella toimivia yhteistyökumppaneita. Ekosysteemi on eräs vuoden 2020 avainsanoja. Puhutaan teollisista ekosysteemeistä, innovaatioekosysteemeistä, alueellisista ekosysteemeistä ja niin edespäin. Useimmilla foorumeilla on tunnistettu Satakunnan vahvuusalueita ja vastaavia ekosysteemejä. Työ liittyy yhtäältä EU:n rahoituskauden vaihtumiseen vuodenvaihteessa ja toisaalta elvytysrahaan, joka tähtää uuteen kasvuun koronapandemian jälkeen hyödyntäen digitalisaatiota ja edistäen vihreitä ratkaisuja.

Myös yliopistokeskuksessa meidän on löydettävä oma roolimme näissä ekosysteemeissä.

Hyvänä esimerkkinä tästä on automaation, robotiikan ja tekoälyn alalla toimiva RoboAI-kompetenssikeskus sekä Robocoast Digital Innovation Hub, joissa on mukana yliopistokeskuksen tutkijoita. Tähän verkostoitumistasoon kuuluu myös yritysyhteistyö. Vuoden 2020 aikana on käyty aktiivista keskustelua uudenlaisen yritysyhteistyömallin luomisesta yliopistokeskuksen toiminnan tueksi. Toivottavasti tämänkin työn tuloksia voidaan pian esitellä tarkemmin.

Kolmas verkostoitumistaso käsittää yliopistokeskuksen taustayliopistot, kansallisen yliopistokeskusverkoston sekä muut korkeakoulut ja tutkimuslaitokset, joiden kanssa teemme tutkimusyhteistyötä. Parhaimmillaan yliopistokeskus toimii alustana, jonka kautta taustayliopistojemme tutkimus- ja koulutusosaaminen on Sa-

takunnassa hyödynnettävissä laajemmin kuin mitä yliopistokeskuksen seinien sisältä löytyy. Syksyn aikana on käyty keskustelua korkeakoulutoiminnan kehittämisestä Satakunnassa ministeriön uusien linjausten mukaisesti. Tällaisia on odotettavissa uudessa koulutuspoliittisessa selonteossa, joka valmistuu alkuvuonna 2021. Voidaankin sanoa, että vuosi 2021 tulee olemaan ratkaiseva sen osalta, millaiseksi yliopistokeskusten toiminta kehittyy jatkossa.

Jos jättäisin verkostoitumiskuvaukseni tähän, lukija varmaan huomauttaisi kansainvälisen verkostoitumisen tärkeydestä. Mainitsin jo opiskelijavaihto-ohjelman, mutta tieteellinen tutkimus on jo olemukseltaan kansainvälistä ja jokaisella tutkijalla on omat kansainväliset verkostonsa. Pyrimme olemaan houkutteleva akateeminen ympäristö ja yhteisö kansainvälisille tutkijoille. Tekemistä riittää, koska hankkeiden valmistelu uuteen Horisontti Eurooppa 2021–2027 -ohjelmaan vaatii mittavia panostuksia.

Olemme nyt paketoineet vuoden 2020 ja jäämme jännityksellä katsomaan, millaisena maailma, Suomi ja Satakunta nousevat koronapandemian alhosta. Yliopistokeskuksena annamme oman panoksemme siihen, että se nousu olisi mahdollisimman valoisa.

TARMO LIPPING Johtaja Porin yliopistokeskus

UCPori 2021

5

Porilainen vesikansalainen

Mitä porilaiset tekevät jokirannoilla? Saako tulvapadon alatasannetta pitkin kävellä? Missä on parhaat onkipaikat? Onko Kirjurinluoto Suomen hienoin puisto? Vähensikö nikkelipäästö joessa uimista? Vuosina 2019 – 2020 toteutettu, LänsiSuomen Osuuspankin rahoittama VESIKANSA –kulttuurikartoitushanke luotasi jokeen ja sen rantoihin liittyviä arjen käytäntöjä, käyttöjä, käyttäjäryhmiä, arvoja, näkemyksiä ja näiden törmäyksiä.

V

ESIKANSA -hanke käynnistyi alkuvuonna 2019. Se toteutettiin Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelmassa ja työtä ohjasi maisemantutkimuksen professori Maunu Häyrynen. Projektitutkija Ilona Hankonen toteutti tutkimuksen kvalitatiivisen osuuden, johon käytettiin 8 kuukautta. Hankonen teki havainnointia, go along – haastatteluja, asukashaastatteluja ja osallistuvaa havainnointia jokirannoilla.

Jos kohtasit kesällä 2019 jokirannassa jossain päin Poria tutkijan, joka halusi kuulla ajatuksiasi ympäristöstä,

6

Säikeitä

niin kyse oli todennäköisesti juuri tästä hankkeesta. Hanke järjesti myös erilaisia työpajoja eri ikäisille porilaisille. Päiväkoti-ikäisten kanssa työskenneltiin keskustellen, leikkien ja valokuvaten Polsanluodossa, lukiolaiset osallistuivat työpajaan Tiedekahvilassa ja ikäihmisille järjestettiin muistelutuokio Ruskakodissa.

Kaupungin viranomaisille ja päättäjille tehtiin verkkokysely, jonka vastaajamäärä jäi kuitenkin suhteellisen pieneksi. Päiväkoti-ikäisten työpaja Polsanluodossa suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä Porin lastenkulttuurikeskuksen kanssa, josta työhön osallistui suunnittelija-koordinaattori Katri Tella. Lisäksi tehtiin jonkin verran mediaja kuva-aineistojen analyysia. Kesällä 2020 aineistoa lisättiin Maptionnaire –karttakyselyllä, jonka toteutti opiskelija Maria Kirveslahti.

Aineistot kertovat, että Kokemäenjoki on hyvin tärkeä osa Porin kaupunkikuvaa ja porilaista identiteettiä. Tyypillinen kuva Porin keskustasta on jo yli sadan vuoden ajan otettu Etelärannasta, Pohjoisrannasta, Porin sillalta, Kirjurinluodosta tai kirkon tornista joen yli vastarannalle päin. Keskustan jokirantojen merkitys porilaisille tuli esille sekä karttakyselyssä että havainnoinnissa. Etenkin lämpiminä kesäiltoina ”Kirvatsi” on tupaten täynnä väkeä. Myös Hanhiluodon puistot ja Polsanluoto ovat suuressa suosiossa.

Kokemäenjoki Porissa ei ole samanlainen tunnelmallinen vesiaihe kuin

Aurajoki Turussa tai Rauman kanaali, vaan leveä, massiivinen, raaka ja tuulinen. Virtaama on jopa 600 kuutiota sekunnissa ja joki kuljettaa joka vuosi 150 000 kuutiota maa-ainesta suistoon. Pori on Suomen tulvaherkin kaupunki ja massiivisia tulvia on koettu viimeksi kuluneen sadan vuoden aikana useita. Iäkkäät porilaiset muistelivat asukashaastatteluissa ja työpajassa talojen lattioille nousevaa tulvavettä ja katuja, joilla kuljettiin soutuveneellä. Joen pinnan alaisia mittasuhteita kuvaa se, että aivan keskustan tuntumassa Luotsinmäenhaarassa on 18 metriä syvä Pirunkirnu. Jos sen pohjalle sijoittaisi kerrostalon, katto ei välttämättä ulottuisi pinnan yläpuolelle.

Joki itsessään on konkreettisesti reitti merelle ja maailmalle ja sellaisena se myös nähtiin. Pääuoman ja juovien rannat ovat reittejä – jos ei nyt maailmalle – niin kaupunginosasta toiseen. Rantapolut ja –tiet ovat etenkin ennen viime sotia olleet keskeisiä kulkuväyliä, mutta sellaisina niitä arvostettiin edelleen. Viime vuosikymmenten kehitys on kuitenkin tuonut reiteille katkoksia: jokirantaan on tullut ranta-alueen muulta käytöltä sulkevaa teollisuutta ja omakotitalojen piha-alueita on ulotettu vesirajaan saakka, osin myös kaupungin omistamilla mailla ja kaavan vastaisesti. Tämä on joillain alueilla aiheuttanut ristiriitoja eri käyttäjäryhmien välillä.

Jokivarsilla on paljon asukkaiden ar-

Kuva Ilona Hankonen

vostamaa kaupunkiluontoa. Erityisen rakastettuja ovat esimerkiksi Pormestarinluodon, Varvourinjuovan ja Harmaalinnan rantalehdot sekä Polsanluoto keskustassa. Joki ja sen rantapuustot tuovat aivan keskustan tuntumaan elämää majavista koskeloihin ja ruokokerttusista satakieliin. Varvourinjuovan rantapolulla rantapuuston suojassa yhdistyvät erilaiset julkiset, yhteisölliset ja yksityiset käyttötavat ilman suurempia ristiriitoja. Rannassa on lähiasukkaiden omia laitureita, joita muutkin voivat käyttää, polku on asukkaiden yhteinen virkistysympäristö. Samoin Pormestarinluodolla rantapolkua luonnehdittiin Porin hienoimmaksi virkistyskohteeksi, josta asukkaat ovat ylpeitä ja kantavat vastuuta.

Jokirannoilla on käytöltään ja luonteeltaan erityyppisiä alueita. Keskustan paraatirannat Kirjurinluoto, Hanhipuisto, Eteläranta ja Puuvillanranta ovat Porin edustusalueita. Luotojen alueella on julkista lähiluontoa.

Asuinalueilla rannat voivat olla yksityisluonteisia, puolijulkisia tai yhteisöllisen ja julkisen käyttökulttuurin alueita. Puolijulkisilla rannoilla ei aina olla yksimielisiä siitä, kuka rantaa saa käyttää ja millä ehdoin.

Harrastajaryhmistä melojat suosivat pääuomaa suojaisampia juopia, kalastajat erityisesti Luotsinmäenhaaraa ja suistoa. Lapsille mieluisina paikkoina jokirannoilla erottuivat esimerkiksi Karput Kalaholman koulun takana, Varvourinjuovan rannassa, Harmaalinnassa aikoinaan olleen kartanon kohdalla oleva ranta Pehtoorintien ja Rekitien välisellä viheralueella sekä tietenkin Kirjurinluoto. Nuorehkot, keskustassa asuvat miehet viihtyvät erityisesti Etelärannassa ja Kirjurinluodon rannoilla, kaikenikäiset naiset merkitsivät karttapisteitä tasaisemmin Luotojen alueen virkistys-

ympäristöihin. Suisto on erityisesti miesten ja vanhempien ikäryhmien suosiossa. Miehet merkitsivät paljon myös Lukkarinsannan vanhaa rautatiesiltaa.

Vaikka Kokemäenjoki on porilaisille tärkeä ja rakastettu, jokisuhteeseen kuuluu myös tummempia sävyjä. Joki on ollut aikoinaan erittäin pahasti saastunut ja vaikka sen puhdistumisen eteen on tehty vuosikymmeniä tuloksekasta työtä, mielikuvat saastuneesta joesta elävät yhä pinnan alla. Harjavallassa sattunut suuri nikkelisulfaattivuoto jokeen vuonna 2014 herättikin paitsi huolta itsessään, myös jo taka-alalle painuneita synkkiä muistoja teollisuuden pilaamasta joesta. Mielikuvat muuttuvat fyysistä ympäristöä hitaammin: vaikka joen vedenlaatu oli 90-luvulla jo selvästi kohentunut, ei jokivarsia tuolloin vielä arvostettu asuinympäristönä. Nyt jokirannat ovat jo nousseet arvoonsa. Jokikala on taas alkanut kelvata ruokapöytiin ja joessa uidaan.

ILONA HANKONEN

Projektitutkija, jatko-opiskelija Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelma Turun yliopisto

UCPori 2021

7

Johtajaksi kasvetaan

Porissa toteutettava General Executive MBA on yksi Tampereen yliopiston huippuosaamiseen perustuvan EMBA Tampere -tuoteperheen ohjelmista, joissa tutkittu tieto ja johtamisen käytännöt kohtaavat. Tuoteperheen johtamisohjelmat tarjoavat aktiivisen ja monialaisen oppimisympäristön johtajana kasvamiseen ja organisaation johtamiseen.

G

eneral EMBA –koulutus on tarkoitettu yritysten ja julkishallinnon avainhenkilöille sekä ylemmälle johdolle. Ennen kaikkea ohjelmaan valikoituvat henkilöt ovat kiinnostuneita itsensä kehittämisestä ja uuden oppimisesta.

Koulutuksen tavoitteena on kehittää kriittistä ajattelua sekä ohjata hyödyntämään opittuja asioita omassa työssä ja johtajuudessa - lyhyesti sanottuna auttaa kasvamaan johtajana. Keskeisessä roolissa ovat korvaamattomat mahdollisuudet hyvien käytäntöjen vertailuun ja jakamiseen ryhmän kanssa sekä verkostoitumiseen huippuosaajien kesken.

Maailman muuttuessa ohjelma auttaa myös menestymään epävarmuuden keskellä. Tulevaisuutta emme toki voi ennustaa, kuten olemme viimeisen vuoden aikana saaneet huomata.

Vaikka toisaalta tulevaisuudesta ei voi varmaksi sanoa juuri mitään, on lopulta paljonkin keinoja ennakoida sitä monien menetelmien avulla. Koulutusohjelma antaa uusia näkemyksiä sekä työkaluja tulkita markkinoita ja ennakoida muutoksia. EMBA-opintojen aikana toteutettava päättötyö antaa yksilöllisen mahdollisuuden ratkoa oman organisaation haasteita, edistää organisaation luovuutta ja uudistumista sekä kasvattaa ja parantaa yrityksen kilpailukykyä laajan asiantuntijaverkoston avulla.

Riikka Hackselius-Fonsén on yksi Porin GEMBA-ohjelmaan osallistuneista. Riikka valmistui marraskuussa

8

Säikeitä

2020 ja koki saaneensa koulutukselta paljon. Seuraavassa kerrotaan Riikan matkasta osaajasta huippukuntoon EMBA-opintojen avulla.

”Kunpa olisin tiennyt kaiken tämän jo aikaisemmin” Näillä sanoilla GEMBA-matkaansa tiivisti Helsinki-Vantaan lentokentän loungessa tapaamani tuttava, jonka kanssa päädyimme keskustelemaan molemmilla käynnissä olleista opiskeluista noin vuosi sitten. Tunsin hänet aikaisemman uran pohjalta, joka näyttäytyi minulle poikkeuksellisena menestyksenä sekä kotimaassa että myöhemmin maailmalla.

Oma kokemukseni GEMBA:sta vastaa hyvin tuttavani toteamaa. Kaksi opintovuotta tiivisti ja arkistoi kahden vuosikymmenen aikana keräämäni kokemuksen rakenteellisiksi malleiksi ja jäsennetyksi tiedoksi. Omalta osaltani GEMBA-jakso ajoittui yrityksemme kiivaaseen kansainvälistymisen aikaan. Olimme juuri avanneet toimistot Kiinassa, ja Ruotsin toiminnot juoksivat jo kotimaisen liiketoiminnan rinnalla. Matkapäiviä riitti ja lentokone oli pääsääntöisesti se paikka, jossa essee-töitä pystyi ajatuksella jäsentämään. Silti lopputuloksena oli paljon uutta ajatuskapasiteettia ja energiaa.

Tästä kertoo konkreettisesti se, kuinka koulutuksen päättyessä Kiinan yksiköstä oli kasvanut yhtiömme selkeästi suurin liiketoiminto, ja kuin kruunu-

Kuva Sana Ruohola

”Kokemukseni pohjalta suosittelen ohjelmaa myös henkilöille, jotka kokevat omaavansa jo laajan näkemyksen liike-elämästä. Aika ajatella ja haastaa omia käsityksiä vie aina eteenpäin.”

- Riikka

na kakun päällä samaan aikaan kurssitöideni valmistumisen kanssa Kiinan eturivin talousjulkaisut haastattelivat minua Bloomberg BusinessWeekistä lähtien. Koulutus ei siis kuluttanut minua puhki, vaan voimaannutti entisestään. Tässä auttoi puolison tuki ja tilanne, jossa lapset olivat jo aikuisia ja omillaan.

Ryhmän tuki Käytin opintoja osin oman tutkimustyöni toteuttamiseen. Liitin niihin yleisten EMBA-opintojen lisäksi Tampereen yliopiston Public-ohjelman koulutuksia, sillä päättötyöni aihe käsitteli yhteiskunnallista puhetta ja sen vaikutuksia yritysten riskinottokykyyn ja päätöksiin. Sain tämän osalta tehdä yhteistyötä myös filosofian emeritusprofessorin Leila Haaparannan kanssa. Nautin kohtaamisista erilaisissa ohjelmissa tapaamieni ihmisten ja heidän ajatustensa kanssa. Ne edustivat kaikilta osin maamme parasta osaamista eri aloilta. Monipuolinen vuorovaikutus yhdessä luennoitsijoiden kanssa jaettujen näkemysten rinnalla maadoittivat päivien aikana saatua tietoa käytäntöihin eri aloilla.

Oli myös huikeaa saada omasta kurssiryhmästä uusi ystäväpiiri. Sen kanssa koetut huippuhetket eivät koskeneet ainoastaan yhteistä opintomatkaa Singaporeen, vaan aivan tavallisia koulutuspäiviä ja niiden aikana jaettuja keskusteluita ja teräviä huomioita. Kiitokset jokaiselle!

Riikka Hackselius-Fonsén on kolmessa maassa toimivan Punda Globalin perustaja, toimitusjohtaja ja satojen yritysten strategiaprosesseissa mukana ollut strategisti. Hän on ennen opintojaan kirjoittanut kolme kirjaa kulutusarvoista, julkisen puheen todellisuuskuvasta sekä muutosjohtamisesta. Viimeisin näistä on julkaistu myös kansainvälisesti. Hän osallistui Tampereen yliopiston Porin yksikön GEMBA-ohjelmaan vuosina 2018– 2020.

RIIKKA HACKSELIUS-FONSÉN Toimitusjohtaja Punda Global Oy

General Executive MBA Pori Hakuaika: 1.9.2020–3.5.2021 Toteutusaika: 27.5.2021–6.10.2023 Opintojen kesto: n. 2,5 vuotta Opintojen laajuus: 80 opintopistettä Tutustu tuni.fi/emba/poriemba

ANNA-MARIA MOISIO-VARPELA

Koulutuspäällikkö Tree – Jatkuvan oppimisen palvelut Tampereen yliopisto, Porin yksikkö

UCPori 2021

9

”Uusi normaali” ei ole uusi, eikä normaali Koronapandemian aikana meitä on toistamiseen kehotettu omaksumaan niin sanottu ”uusi normaali”. Sillä viitataan kaikkeen siihen aiemmasta poikkeavaan, josta kuluvan kriisin aikana on tullut tavanomaista ja johon meidän odotetaan sopeutuvan.

Yhteiskuntatieteilijälle ”uusi normaali” on vaikeasti nieltävä käsite.

”

Uudesta normaalista” puhuminen on yhteiskuntatieteiden näkökulmasta ongelmallista. Ensinnäkin voidaan väittää, ettei mitään normaalia – uutta sen paremmin kuin vanhaa – ole olemassa. ”Normaali” on aina tavallista vain tietyille ihmisille, yhteiskunnan valtavirralle. Sen ulkopuolella jää iso joukko ihmisiä ja toimintoja, joiden ”normaali” on toisenlaista.

Myös ”uusi” on monitulkintainen käsite. Koronapandemia on vyöryttänyt arkiseen elämäämme asioita, uhkia, puheenaiheita ja joskus myös tietoa, joita kutsumme uudeksi. Valtaosa siitä on kuitenkin sellaista, joka on ollut olemassa ennen koronan tuottamaa kriisiä. Se, mitä korona saa aikaan, on asioiden, uhkien, puheenaiheiden ja tiedon räikeä näkyväksi tekeminen. Korona, kuten muutkin yhteiskunnalliset kriisit, paljastaa yhteiskunnastamme asioita, joita vakaissa oloissa ei ole tarvinnut nähdä eikä nostaa keskusteluun.

Koronapandemiaan liittyvät tutkimuksemme ja keskustelumme Tampereen yliopiston Porin yksikössä ovat nostaneet esiin sellaisia yhteiskunnallisia ”kestoteemoja”, joita koronakriisi tekee näkyväksi ja joihin se tuottaa vaihtoehtoisia näkökulmia. Annamme näistä seuraavassa muutamia esimerkkejä.

10

Säikeitä

Liike työmarkkinoilla ja muutoksen mahdollisuus

Niin sanotun työperäisen maahanmuuton mahdollisuudet, uhat ja sen välttämättömyys tulevaisuudessa ovat kuuluneet päivittäiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun jo pitkään.

Koronakevät kuitenkin paljasti, että suuresti arvostamassamme ”kotimaisuudessa” on jo entuudestaan säie, joka johtaa suoraan riippuvuuteen globaaleista verkostoista. Poikkeustilanne nimittäin pakotti huomaamaan, ettei kotimainen ruoantuotanto toimi ilman ulkomaista työvoimaa. Kun virus alkoi sulkea rajoja, kasvihuoneiden kausityöntekijät ja metsien marjanpoimijat – oleellinen osa niin tärkeänä pidetystä kotimaisesta ruoantuotannosta – onnistuivat ravistelemaan pinttyneitä mutta pitkään puhuttuja näkemyksiä työperäisestä maahanmuutosta.

Virus teki näkyväksi myös muuta työmarkkinoihin liittyvää liikettä. Erityisesti nuoriin aikuisiin on jo vuosikausia kohdistunut paine rakentaa paikkaansa työmarkkinoilla muunkin kuin perinteisen palkkatyön varaan. Pohjoismaisissa vertailuissa Suomi onkin erottunut maana, jossa yksinyrittäjyys on yleisempää kuin muualla. Näissä keskusteluissa on kuitenkin toistamiseen nostettu esiin yksinyrittäjien puutteellinen sosiaaliturva. Keskustelut eivät ole tuottaneet mainittavaa tulosta, sillä yhteiskunnan turvaverkot on edelleen rakennettu palkkatyöoletuksen mukaan.

Koronapandemia mursi kertarysäyksellä tuhansien yksinyrittäjien ja freelance-taiteilijoiden toimeentulon.

Kiinnostavaa on, että äärimmäisessä kriisitilanteessa työttömyysturvan ehtoja voitiin suhteellisen nopeasti tarkistaa näiden haavoittuvien ryhmien eduksi. Toimenpiteiden merkitystä korostaa se, että käsillä olevan kriisin jälkeen tuskin palataan entisiin käytäntöihin, joissa yksinyrittäjien riskit

jätettiin heidän itsensä kannettaviksi. Koronakriisi on osoittanut, että isoiltakin vaikuttavat yhteiskunnalliset remontit ovat mahdollisia niin haluttaessa.

Hitsarit ja turismi samassa veneessä

Telakkojen hitsarit, jos ketkä kuuluvat teollisen työn ytimeen. Korona-aika asemoi hitsarit myös toisin: osaksi suomalaiselle elinkeinoelämälle tärkeäksi osoittautunutta turismia.

Nykymaailmassa turismi on jättimäinen toimiala, johon kriisin vaikutukset kohdistuivat ensimmäisten joukossa.

Mielikuvamme kituvasta turismista vievät hitsareiden sijaan Lapin vaille asiakkaita jääneisiin koiravaljakoihin ja keikkatulonsa menettäviin tarjoilijoihin. Telakkojen ongelmat johtavat kuitenkin samaan kriisiin, onhan niiden päätuote ja ylpeyden aihe jo pitkään ollut jättiläismäinen risteilyalus.

Koronavirus muutti kavalasti käsityksiämme risteilyalusten loistosta ja niitä puskevista telakoista. Risteilyaluksissa ei olekaan enää kysymys modernin turismiteollisuuden ylellisistä lippulaivoista, vaan viheliäisistä viruslingoista, jotka uhkaavat erityisesti ikääntyvän kuluttajakunnan henkeä ja terveyttä.

Koronakriisi on näyttänyt, kuinka yksi ja sama häiriö globaalissa ylellisyyskulutuksessa saa aikaan

epäjärjestystä toimialoilla, joita olemme tottuneet käsittelemään täysin eri asioina.

Uhkana epäluottamuksen kupla Tuhojaan ihmisten maailmassa tekevä virus on radioaktiivisen säteilyn lailla näkymätön ja siksi pelottava ja arvaamaton. Näkymätön on myös voimakkain yhteisöjä koossapitävä voima: luottamus. Useat kansainväliset vertailututkimukset ovat osoittaneet Suomen kuuluvan maihin, joissa ihmisten luottamus toisiinsa ja viran-

omaisiin on korkealla tasolla.

Vankkaa keskinäistä luottamusta on syystä pidetty Suomen menestyksen kulmakivenä niin kriiseissä kuin vakaissa oloissa.

Kriisit ja ahdingot ovat salaliittoteorioiden kulta-aikaa.

Varmin tieto koronasta rahaeliitin keksintönä tavallisen kansan kyykyttämiseksi löytyy maista, joissa luottamus on heikointa. Sosiaalista mediaa seuraava ei kuitenkaan voi välttyä huomaamasta, että salaliittoteorioiden peräaallot tuntuvat meilläkin. Näköalattomuus ja tunne ulkopuolelle jäämisestä ovat maaperä, josta epäluottamus kumpuaa, myös Suomessa. Tietyillä foorumeilla leviävät käsitykset uuden viruksen oudoista alkuperistä eivät ole yksittäinen ja muista yhteiskunnallisista ilmiöistä irrallinen asia.

Se kuvastaa polarisoitumista, jossa tietyt yksilöt ja ryhmät kokevat tulevansa kohdelluksi hallitsemattoman epäoikeudenmukaisesti. Epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista seuraa epäluottamus ja epäluottamuksesta pelkoa, toivottomuutta, lannistumista tai uhmakasta vastustusta.

Vaarana ei siis ole vain hankala virus. Uhkana on Suomi, jossa joidenkin osana on kupla, josta vain luottamus valuu pois.

”Uusi normaali” on puolessa vuodessa haalistunut iskulause. Tätä hetkeä leimaa epävarmuus, joka määrittää joidenkin arkea ja elämää enemmän kuin toisten. Lohdullista on ehkä se, ettei meidän tarvitsekaan pyrkiä ”normaaliin”, sillä mitään normaalia ei ole.

Vanhakaan ei ollut pysyvää, eikä kukaan pysty sanomaan, mitä nykyisestä epätavallisuudesta jää voimaan. Puoli vuotta kestänyt poikkeusaika tuskin riittää varmojen päätelmien tekemiseen aluekehityksen suunnasta sen paremmin kuin työkäytäntöjen pysyvistä muutoksista.

Vauhdilla käyttöön tulevan rokotteen ohella voinemme ammentaa voimaa siitä, etteivät kriisit ole yhteiskunnallisesti ennalta näkemättömiä tilanteita. Jos koronasta pitäisi etsiä positiivista puolta, se voisi olla katveeseen jäävien asioiden ja uhkien puheeksi nostaminen sekä tiedon ja tutkimuksen merkityksen näkyväksi tekeminen.

ANTTI SALONIEMI

sosiologian professori Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Tampereen yliopisto, Porin yksikkö

RIIKKA KORKIAMÄKI sosiaalityön apulaisprofessori (tenure track) Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Tampereen yliopisto, Porin yksikkö

UCPori 2021

11

Kuva Karoliina Fisk

Kriisistä vaihtoehtoisiin näkökulmiin

Seikkailu taiteen ja tekniikan ihmemaassa

Tämä on tarina korona-ajan opetustyölle asettamista haasteista, mutta se kertoo myös yhteistyön voimasta, pölyisistä arkistomapeista, hurmaavista herrasmiehistä sekä satakuntalaistaiteilijan siveltimestä tippuneista koboltinsinisistä pisaroista.

Kahvikutsut puutarhassa Oli yksi kesän viimeisistä päivistä, kukkapenkin kultapallot notkuivat varsiensa päässä kuin pienet auringot ja kimalaisetkin tuntuivat torkahtaneen iltapäivän raukeaan kuumuuteen.

Puutarhapöytään katettujen kahvikuppien ja mustikkapiirakan ääreen oli kokoontunut Yhteiskunta ja kulttuuriperintöyhteisöt -kurssin dynamo – taiteilija Henry Merimaa, Porin taidemuseon intendentti Anni Saisto, joka oli saapunut paikalle rullaluistimilla, ja minä, joka itsekin olen Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelman kasvatteja.

Vaikka kyseessä siis oli työhön liittyvä palaveri, leppeä tunnelma oli kuin entisaikain Kuukkarin mummun puutarhakutsuilla. Uskon, että osin tämän epävirallisen aloituksen takia syntyi välillemme ystävyyden ja luottamuksen ilmapiiri, joka myöhemmin

12

Säikeitä

auttoi minua selviytymään kurssinvetäjän roolista, vaikka aihepiiri ei ollut minulle tutuimmasta päästä, ja ilkeä mikrobikin pisti kapuloita rattaisiin (tai ehkä tässä tapauksessa pikemminkin nukleiinihappoja kromosomeihin).

Yhteinen tila Kyseessä oleva, ytimekkäästi Wikikurssiksikin kutsuttu opintojakso sai alkunsa Henry Merimaan juhlanäyttelystä Yhteinen tila, jonka piti avautua maaliskuun lopulla Galleria 3H+K:ssa Porissa. Näyttelyn oli tarkoitus olla luonteeltaan yhteisöllinen ja vuoropuheluun perustuva. Yhdeksi prosessiksi Merimaa oli suunnitellut Porin taidekoulun rehtorina pitkään toimineen Pertti Ala-Outisen arkiston pohjalta toteutettua työpajaa, jossa laadittaisiin Wikipedia-artikkeleita satakuntalaisista taiteilijoista ja kulttuurialan instituutioista. Merimaa oli jo hauraaksi käyneen, 88-vuotiaan Ala-Outisen luona vieraillessaan pannut merkille, että hänen asuntonsa oli kuin satakuntalaisen taide-elämän kotimuseo. Artikkelityöpajan myötä sohville, pöydille ja vaatekaappeihin kasautuneen aineiston toivottiin pääsevän hyötykäyttöön. Näyttelylle ja sen myötä myös työpajalle kävi kuitenkin samoin kuin melkein kaikille kevään yleisötapahtumille – se peruuntui al-

kuperäisessä muodossaan koronamääräysten takia ja siirtyi nettiin. Samalla peruuntui myös työpaja, jonka suunnitelmat olivat jo pitkälle hiotut.

Fyysisiä ja virtuaalisia kohtaamisia Kun elokuussa aloitin pestin yliopisto-opettajan sijaisena, minulle tarjottiin mahdollisuus luoda peruuntuneen kurssin pohjalta uusi kokonaisuus.

Tartuin tilaisuuteen, ja se johti ensimmäiseen toiveikkaaseen palaveriimme kultapallojen katveessa. Pian kuitenkin tapahtui se pelätty, eli katala koronapandemia nosti taas päätään, ja kurssi siirtyi toteutettavaksi osin etäopetuksena. Pannuun unohtunut kahvi sai rauhassa muuttua pohjaan palaneeksi litkuksi, kun pohdin, kuinka onnistuisin teknisesti toteuttamaan kurssin minulle vieraan Zoom-sovelluksen avulla. Eniten minua kuitenkin huolestutti, kuinka kurssista saisi mielenkiintoisen kokonaisuuden, kun yhteiset tapaamiset kutistuivat välttämättömimpään. Entäpä jos artikkeleita ei vain syntyisi, ja yhteistyökumppanien työpanos osoittautuisi ajanhukaksi? Aika huolissani lopputuloksesta olin esimerkiksi silloin, kun käynnille Emil Cedercreutzin museossa ilmaantui vain yksi opiskelija, jonka kanssa sitten teimme käsidesinhuuruisen kierroksen taidetta maskien ta-

Loppu hyvin Wikipedia-artikkelityöpaja oli sekin eräänlainen tekniikan riemuvoitto: Maankuulu guru Kimmo Virtanen Wikimedia Commonsista opasti meitä wikimaailman saloihin jälleen Zoomin välityksellä ja taidemuseon Anni ohjeisti aineiston ja sisältöjen suhteen samoin etänä. Lehtiartikkelikokoelmat ja taidemuseon näyttelyluettelot sentään olivat käytössämme materiaalisessa muodossa, ja selaillessamme niitä varovasti valkoiset puuvillahanskat kädessä saimme eläytyä arkistotutkijan arkeen.

Työ ei mennyt hukkaan, vaan aherruksen tuloksena syntyi kymmenen toinen toistaan perusteellisempaa Wikipedia-artikkelia. Kuten Henry Merimaa sähköpostissaan asian ilmaisi: ”Mahtavaa että kurssi onnistui tuottamaan tuollaisen määrän saavutettavaa tietoa paikallisesta lähitaidehistoriasta.” Intendentti Anni Saisto yhtyi suitsutukseen: ”Hieno saldo! Kiitokset sinulle mahtavasta yhteistyös-

tä!” Kurssin aikana opiskelijat oppivat etsimään erilaisia lähdeaineistoja, lukemaan tutkimuskirjallisuutta kriittisesti ja tuottamaan neutraalia asiatekstiä. Kaikkein eniten oppi kuitenkin epänörtti opettaja – nimittäin luottamaan yhteistyön ja tekniikan kantovoimaan kiperissäkin tilanteissa.

Kuva Johanna Herbertsson-Blom ja Katja Leinonen

kaa tihrustellen. Muut kurssin yhdeksän opiskelijaa katsoivat turvallisemmaksi tutustua museon tarjontaan kotoa käsin asiakaspalveluvastaavan toimittaman aineiston perusteella.

Eräs kurssin kohokohdista taas oli, kun saimme Pertti Ala-Outisen mukaan etäluennolle puhelimen välityksellä. Alkajaisiksi hän muisteli lapsuutensa voimakkaita esteettisiä elämyksiä, kuten auringossa kuivunutta lehmänläjää, joka muodosti pinnaltaan aaltoilevan kiekon, samalla tavalla upean plastisen esineen, kuin käytössä hioutunut saunan ovenripa, jota aina teki mieli ohimennen silittää. Tarinan edetessä siirryimme Säkkijärveltä keskelle porilaisen 1950–1980-luvun taide-elämän kuohuja. Tuntui kuin olisi päässyt aikamatkalle Immo Tuomisen säihkyvän sinisen ja keltaisen väripaletin ja Sinikka Räikkeen viivojen rytmin siivittämänä. Kun sitten työpajassa selasimme arkiston uumenissa pölyyntyneitä lehtileikkeitä, nekin tuntuivat heräävän eloon Ala-Outisen muistelmien luomassa värikylvyssä. Kurssin aikana meillä oli myös tilaisuus päästä Porin taidemuseoon ihailemaan satakuntalaistaiteilijoiden alkuperäisiä teoksia Anni Saiston asiantuntevalla opastuksella höystettyinä.

Mielenkiintoista oli, kuinka hienosti Zoom-sovellus taipui etäluennon alustaksi: pystyimme kaikki katselemaan samoja taideteoksia – Pertti Ala-Outinen kirjastaan ja opiskelijat näytöllä jaetusta PowerPoint-esityksestä. Vanha mestari intoutui myös analysoimaan teoksia yhdessä opiskelijoiden kanssa, mikä minusta tuntui erityisen arvokkaalta.

EEVA KARHUNEN

FT, määräaikainen yliopisto-opettaja, kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelma Turun yliopisto

UCPori 2021

13

Itsestään selvä, mutta merkityksellinen Miksi arjella on keskeinen asema syöpään sairastumisessa?

Lääketieteellisestä diagnoosista tulee ihmisille todellinen, kun sen kanssa astutaan päivittäiseen elämään. Tavallisen arjen merkityksistä osana syöpään sairastuneiden ja läheisten psykososiaalista tukea tulisi puhua enemmän.

H

elsingin Sanomat julkaisi 20.4.2017 kirjoituksen, jonka mukaan Suomessa lähes kaksi kolmesta syöpään sairastuneesta paranee. Äkkiseltään tulkittuna uutinen oli varsin positiivinen, toivoa luova ja tarpeellinen rikkoessaan syöpään sairastumiseen yhdistyviä pelottavia mielikuvia: syövästä myös parannutaan, siihen ei vain kuolla.

Silti kirjoituksessa oli jotakin kummallista. Mistä tiedetään, että joku on parantunut syövästä? Siitäkö, että lääketieteellinen hoito on päättynyt, purrut ja hiukset alkavat taas kasvaa? Vai siitä, että pystyy palaamaan takaisin työelämään tai jatkamaan harrastuksiaan? Vai kenties siitä, ettei heti ensimmäiseksi herätessään ajattele sairastumista tai mieti uusiutuuko se?

Helsingin Sanomien kirjoitus kirvoitti avoimeen kannanottoon myös syöpään sairastuneen Tiina Aaltolan. Facebook-sivustolla Siskot – matka, jolle kukaan ei halunnut (23.4.2017) Aaltola kommentoi uutista muun muassa kritisoimalla paranemisen määrittelemistä suhteellisten elossaololukujen avulla ja kuvasi, kuinka ”vuoden päästä sairastumisesta elossa

14

Säikeitä

Arki tekee syövästä todellisen Lääketieteellinen syöpädiagnoosi, cancer, tulee ihmisille todelliseksi, kun sen merkitystä aletaan pohtia suhteessa lääketieteen ulkopuoliseen elämään, kuten ihmissuhteisiin, päivittäisiin rutiineihin, toimeentuloon tai omaan olemassaoloon maailmassa.

Diagnoosin myötä tuttu ja joskus tylsältäkin tuntunut arki tulvahtaa muutosvaatimuksia täyteen: kuinka sopeutua huoleen ja epävarmuuteen, kenelle kertoa sairastumisesta, jäädäkö sairauslomalle vai jatkaa työssä, mitä syövän hoidot tekevät toimintakyvylle tai paljonko minulla on ylipäätään vielä aikaa jäljellä.

Arkisten toimintojen uudelleen jäsentämisen myötä syöpään sairastumisesta tulee arjessa totta. Esimerkiksi jos vaikka sairastuminen pakottaakin tarvitsemaan apua sellaisten kotitöiden hoitamisessa, jotka aiemmin ovat hoituneet itsenäisesti, tai sairauskokemuksen voimauttamana päättää karsia ympäriltään pois itseään kuormittavat ihmissuhteet.

Näin syöpä konkretisoituu arjessa sekä tilanteisena että monien tavallisten toimintojen ja suhteiden välityksellä.

Syövän ja tavallisten arkisten tekojen välinen yhteys voi olla myös häkellyttävä, sillä monet päivittäiset rutiinit ovat lähes tiedostamattomia. Esimerkiksi rutiininomaisesta peiliin katsomisesta voi tulla hämmentävä kokemus, jos kehon ulkonäkö on syövän vuoksi muuttunut eikä tunnu hyvältä.

Tai jos jokin sairauteen yhdistyvä ar-

kinen ääni, tuoksu tai maku vuosienkin jälkeen palauttaa sairastumiskokemuksen lähes käsin kosketeltavana päivittäiseen elämään. Silti pienet arkiset tekemiset voivat toimia syöpään sairastumisen yhteydessä myös linkkeinä irrottautua syövästä ja toteuttaa omaa itseä sairaudesta erillisenä toimijana. Siksi arki tarjoaa sopivan peilin arvioida myös sitä, mitä syövästä parantumisella voidaan tarkoittaa.

Syöpään sairastuneen psykososiaalinen tukeminen Syöpään sairastumisen yhteydessä psykososiaalisella tuella tarkoitetaan usein erinäisiä keinoja, joilla syövästä kuntoutumista voidaan tukea. Tällaisia keinoja ovat muun muassa henkisen ja psyykkisen voinnin huomioiminen ja keskusteluavun tarjoaminen sekä usein myös sairastuneiden ja tämän läheisten ohjaaminen kolmannen sektorin palvelujen ja vertaistuen piiriin. Käsitteenä psykososiaalinen tuki on saippuapalamainen ja sille on hankala saada kehitettyä yhtä kokoavaa määritelmää. Silti psykososiaalisen tuen tarjoaminen kuluu kokonaisvaltaisen syövän hoidon tarjoamisen ideaaliin, vaikkakin käytännössä vastuu siitä vierähtää helposti muille kuin hoitavalle taholle, kuten läheisille tai syöpä- ja potilasjärjestöille.

Arjen näkökulmasta supportiivista keskusteluapua ja vertaistukea sisältävä psykososiaalinen tuki on merkityksellistä, mutta sairastumisen kokonaisuudessa sisällöltään liian suppeaa. Arki sairaalan ulkopuolella ei välttämättä helpotu terapeuttisella keskustelulla, jos parantumista kuormittaa sairauden myötä jatkuvasti heikkenevä taloudellinen tilanne tai työttömyys, tai jos apua tarvittaisiin konkreettiseen arjen pyörittämiseen, kuten lastenhoitoon tai talvirenkaiden vaihtoon. Lisäksi joku voi olla konkreettisen tuen tarpeessa vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen sairastumisesta, vaikka kontaktia terveydenhuoltoon ei ole ollut vuosiin. Tällaiset kokemukset laajentavat käsitystä syövästä paranemisen perusteista.

Pelkkä fyysinen terveyden kokemus ei siten riitä, vaan lisäksi tarvitaan myös sujuva arki.

Kaikki eivät myöskään tunne järjestöjen ja yhdistysten tarjoamia palve-

luja ja vertaistukea omakseen eivätkä halua niiden piiriin. Jollekin taas ohjautuminen psykiatrian asiakkaaksi voi tuntua liian leimaavalta tai pelottavalta. Tällaiset jännitteet lisäävät riskiä siihen, ettei psykososiaalinen tuki tavoita niitä, jotka sitä tarvitsisivat.

Henkistä hyvinvointia tukeva psykososiaalinen tuki auttaa varmasti purkamaan sairastumisen aiheuttamaa tunnekuormaa, mutta missä ovat tuen tarjoajat, joiden lähtökohtana on arjen sujumisen tukeminen?

Kuva Johanna Herbertsson-Blom

olo kertoo siitä, että syöpähoidot on juuri ja juuri saatu päätökseen. Missään ei näy, sairastaako hän [sairastunut] levinnyttä syöpää, eikä se, minkälaisissa ruumiin ja sielun voimissa hän on tuolloin tai myöhemmin. Se riittää, että on elossa. Älkää siis puhuko paranemisesta.”

Aaltolan kritiikissä pelkkä hengissä oleminen ei riittänyt rakentamaan syöpään sairastuneelle sairaudesta parantuneen statusta. Tämä osoittaa, kuinka parantumiseen yhdistyvät jännitteet muodostavat syöpään sairastumisesta monialaisen ilmiön, jota on mahdollista tarkastella suhteessa elämään, jota sen kanssa eletään eli arkeen.

Arki psykososiaalisen tuen lähtökohtana?

Voisiko ratkaisu löytyä terveydenhuoltoon kehitettävästä käytännöstä, jonka lähtökohtana olisi syöpään sairastuvien arki? Jos unohdetaan hetkeksi jatkuva kiire ja resurssipula, ja laadukkaan hoidon lisäksi parantumisen lähtökohdaksi otetaan myös sairaalan ulkopuolisen elämän tukeminen. Tällöin oletuksena ei olisi, että syöpään sairastunut liikahtaa arjestaan sairaalaan, vaan sairaalasta liikahdettaisiin syöpään sairastuneen ja läheisten arkeen selvittämään tilanteita, joiden kanssa apua tarvitaan.

Kanava kokonaisvaltaiselle – arkilähtöiselle psykososiaaliselle – tuelle olisi auki myös niille, joiden tauti ei parane tai joiden hoidot olisivat päättyneet jo vuosia sitten, mutta kokemus parantumisesta edelleen vaiheessa ja arki sekaisin. Koska arki tekee lääketieteellisen diagnoosin todelliseksi, voitaisiinko tarvittava tukikin tarjota siellä, keskellä elämää, jossa syövän kanssa eletään.

SUVI HOLMBERG

YTT, yliopistonlehtori (ma.)

Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Tampereen yliopisto, Porin yksikkö

UCPori 2021

15

Rakennetaan yhdessä oppimisen polkua Meneillään oleva koronaaika on osoittanut, että maailma muuttuu nopeasti ja välillä yllättävälläkin tavalla. Totuttuja toimintamalleja on pitänyt muuttaa nopeasti ja uusien asioiden oppimiskyky on korostunut. Lisäksi kyky ennakoida tulevaisuuden haasteita ja mahdollisuuksia on yritysten näkökulmasta tärkeää.

O

lemme Pori Energiassa kuluvan vuoden pohtineet uuden strategiatyön yhteydessä tulevaisuuden Pori Energian rakentumista. Ehdimme aloittaa pohdinnan ennen koronatilanteen pahentumista maaliskuussa. Olemme osallistaneet tulevaisuuden pohdinnoissa koko henkilöstöä kyselyiden, erilaisten tulevaisuuden näkymien ja ideointityöpajojen kautta. Myös muiden alojen tarinoilla on ollut iso merkitys pohdinnoissamme.

Korona on ohjannut helposti ajatuksiamme vain tämänhetkisten ongelmien miettimiseen, joten tulevaisuuden pohtiminen on ollut voimaannuttavaa ja erittäin tärkeää. Olem-

16

Säikeitä

me asiakkaidemme apuna energiaan liittyvien päästöjen vähentämisessä ja tuotamme kokonaispalveluja, joiden avulla asiakkaidemme elämä helpottuu. Näitä tekoja toteutamme niin suuressa kuin vähän pienemmässäkin mittakaavassa. Tärkeintä on kohdata tulevaisuuden mahdollisuudet ennakkoluulottomasti. Pori Energia on energiayhtiö, joka oppii ympäristöltään, asiakkailtaan ja henkilöstöltään. Rohkeus, uteliaisuus ja hyvä vuorovaikutus ovat tapamme toimia.

Pori Energia teki historiansa suurimman investoinnin rakentamalla uuden biokattilalaitoksen Aittaluodon voimalaitokselle, ja uusi laitososa otettiin käyttöön kesällä 2020.

Puolet porilaisista asuu kaukolämmöllä lämmitetyssä kodissa ja lisäksi teollisuus ja liikekiinteistöt käyttävät tuottamaamme energiaa. Paikallisten biopolttoaineiden lisääntyvä käyttö ja energiatehokkuus pienentävät koko Porin hiilijalanjälkeä merkittävästi. Pääosa laitoksen käyttämästä puupolttoaineesta hankitaan Aittaluodon teollisuusalueella toimivalta Seikun sahalta, jolloin kuljetuksesta ei synny päästöjä, sillä polttoaine tuodaan kuljetinlinjaa pitkin voimalaitokselle. Lisäksi laitokseen rakennettava savukaasujen lämmön talteenottojärjestelmä vähentää laitoksen polt-

toaineen tarvetta vuosittain noin 600 rekkakuormaa vastaavan määrän. Tämä investointi osoittaa rohkeutta panostaa uusiutuvaan energiantuotantoon ja on myös hieno osoitus kiertotalouden mahdollistamista energiaratkaisuista.

Tarve rakennusten viilentämiseen on kasvanut vuosi vuodelta. Pori Energia on jo pidempään mahdollistanut kaukojäähdytyksen. Tänä kesänä maanalaisten jäähdytyskaivojen käyttöönoton avulla Porin keskustan alueella sijaitsevan kaukojäähdytysverkon varrella sijaitsevia rakennuksia jäähdytetään entistäkin ekologisemmin. Pilotointivaiheessa oleva järjestelmä toimii vapaajäähdytyksellä eli lähes täysin ilman sähköenergiaa. Tällaiset uudenlaiset kokeilut liittyvät uteliaaseen toimintatapaamme.

Vuoden alussa aloimme tarjota porilaisille kiinteistölle Pori Energia Olo kaukolämmön palvelutuotetta, jossa taloyhtiöille ja liikekiinteistöille myydään tiettyä asumisolosuhdetta pelkän energian sijaan. Hyödynnämme palvelussa uutta teknologiaa ja teemme yhteistyössä asiakkaidemme kanssa energiatehokkuuteen liittyviä ratkaisuja kiinteistöissä. Maailma muuttuu kovaa vauhtia palveluiden suuntaan ja tässä kehityksessä myös energiayhtiöiden on pysyttävä mukana.

Kuva Joonas Salli

Hyvä vuorovaikutus asiakkaidemme kanssa on tämän tyyppisten palveluiden kehittämisen ehdoton edellytys.

Yhteistyökumppanina Porin yliopistokeskus on ollut meille tärkeässä roolissa mahdollistamalla oppimispolkuja Pori Energian henkilöstölle. Perustutkintojen lisäksi olemme hyödyntäneet myös johtamisen kehittämiseen liittyviä yliopistokeskuksen tarjoamia ohjelmia. Pori Energian esimiehiä on osallistunut JOKO- ja MBA-koulutuksiin. Parempi johtaminen lisää henkilöstötyytyväisyyttä ja sitä kautta se auttaa meitä rakentamaan asiakastyytyväisyyttä.

Porilla on ainutlaatuinen mahdollisuus vastata tulevaisuuden haasteisiin oppilaitosten ja teollisuuden läheisellä yhteistyöllä. Oppiva energiayhtiö tarvitsee laadukasta koulutusta menestyäkseen nyt ja tulevaisuudessa. Porin yliopistokeskuksella on ollut minullekin suuri merkitys oppimisen mahdollistajana. Väittelin vuonna 2012 yliopistokeskukselta organisaatioiden oppimisesta ja uuden tiedonluontikyvyn johtamisesta. Nämä opit kantavat edelleen päivittäisessä työssäni Pori Energian toimitusjohtajana. Rakennetaan edelleen yhdessä oppimispolkuja, jotka tähtäävät parempaan tulevaisuuteen!

PETRI PAAJANEN Toimitusjohtaja Pori Energia Oy

UCPori 2021

17

Lisää osaamista Satakuntaan Kehittämishankkeet tuovat lisää valikoimaa alueen täydennyskoulutukseen.

Tampereen yliopiston Porin yksikössä käynnistyy vuosittain useita erilaisia hankkeita ja projekteja.

Niiden tavoitteena on yleensä kehittää Satakunnan aluetta ja tuoda uusia ratkaisuja muun muassa yrityksille ja organisaatioille. Yksi tärkeä osa-alue ovat myös hankkeiden tuottamat täydennyskoulutukset, joilla kasvatetaan tietyn osa-alueen osaamista ja parannetaan näin Satakunnan kilpailukykyä.

Vuosien aikana olemme toteuttaneet koulutusta esimerkiksi kiertotaloudesta, yritysturvallisuudesta ja automaatiosta. Syksyllä 2020 käynnistyi kahden uuden täydennyskoulutuskokonaisuuden suunnittelu.

Helpompaa, nopeampaa ja yhteisöllisempää robotiikan kehittämistä Maailmalla uusien robotiikkatuotteiden kehitysalustana suosiotaan on kasvattanut ROS (Robot Operating System). ROS on avoimen lähdekoodin kokoelma työkaluja, ohjelmakirjastoja ja algoritmeja. Sitä käytetään teollisuuden manipulaattoreissa, autonomisissa liikkuvissa laitteissa sekä erilaisissa palvelurobotiikan laitteissa, muun muassa humanoideissa. Teollisuuden ja yhteiskunnan uudistumi-

18

Säikeitä

nen, automaatio ja robotiikka ovat tärkeässä roolissa myös Satakunnan kehityksessä. Niinpä Rokokoo–Robotiikan koulutus kasvuyritysten ohjenuorana -hankkeessa kehitettiin täydennyskoulutuskokonaisuus ROS-robotiikkaekosysteemin ympärille. Hanke on alueellisesti ja valtakunnallisesti merkittävä avaus automaatio- ja robotiikan saralla.

ROS-koulutuskokonaisuus on ilmainen ja tarkoitettu Satakunnan alueen pk-yrityksille, työttömille työnhaki-

joille ja muille toimijoille. Koulutukseen haluttiin mukaan yrityksiä eri sektoreilta, esim. ICT-alan toimijoita luomaan uutta ekosysteemiin ja tukemaan robotisaatiota. Koulutuksen tavoitteena on levittää tietoutta ROS-ekosysteemistä ja sen mahdolli-

Kuva Sana Ruohola

suuksista. On tärkeää, että satakuntalaisilla yrityksillä on mahdollisuus hyödyntää uusimpia teknologioita sekä päästä mukaan voimakkaasti kehittyville robotiikkamarkkinoille. Erityisesti pk-yritykset tarvitsevat kustannustehokkaita, muuntuvia robotiikkaratkaisuja.

Koulutuskokonaisuus tuo merkittävän lisän alueen aikuiskoulutustarjontaan. Se antaa koulutettavalle

osaamispohjan, jonka avulla voi kehittää ja tehostaa yrityksen toimintaa tai perustaa oman yrityksen. Koulutus on rakennettu yritysten tarpeista, joten sen suorittavilla on paremmat mahdollisuudet vastata yritysten kehitystarpeisiin. Työttömät työnhakijat pystyvät kasvattamaan osaamistaan hankkimalla erityisosaamisen, jolla voivat parantaa työllistymismahdollisuuksiaan.

Hanke ja sen tuottama koulutus toteutetaan Satakunnan ammattikorkeakoulun ja Tampereen yliopiston Porin yksikön yhteistyönä.

Maanrakennustyötä turvallisesti Maanrakennus on laaja käsite, joka tarkoittaa kaikkea rakentamiseen liittyvää maansiirtämistä, louhintaa, aluskasvillisuuden poistoa ja viherrakentamista. Se on tärkeä osa kaik-

kea uudisrakentamista, mutta erityisen suuren roolin se saa infrastruktuurihankkeissa eli mm. teiden, rautateiden, satamien ja kunnallistekniikan rakentamisessa. Ala on vaarallinen, koska työmailla liikkuu suuria koneita ja isoja maamassoja. Raskaat koneet ja ajoneuvot sekä muu liikenne ovat usein osana työtapaturmia. Alalla on sattunut lukuisia kuolemantapauksia 2000-luvulla, pelkästään vuoden 2018 aikana kuolemaan johtaneita työtapaturmia oli 11. Maanrakennusalan turvallisuustaso on huono ja riski joutua onnettomuuteen on suuri.

Työturvallisuuskoulutuspilotti maanrakennusalalle -hankkeen tarkoituksena on hakea ratkaisua uudenlaisen Työturvallisuuskoulutus maanrakennusalalle -koulutuksen kehittämiseksi. Yritykset ja alan työntekijät näkevät koulutuksen tärkeänä, jotta alalle saadaan yhtenäiset käytännöt turvallisemman työkulttuurin luomiseksi. Ajatuksena on, että kehitettävä koulutus tarjoaisi sekä yrittäjille että työntekijöille konkreettisia työkaluja toteuttaa maanrakennustyötä turvallisesti.

Hankkeessa luotava ja pilotoitava työturvallisuuskoulutus on osallistujille ilmainen ja se on tarkoitettu Satakunnan alueen maanrakennusalan yrittäjille, työnjohdolle ja työntekijöille. Koulutus toteutetaan kahdessa osiossa Länsi-Suomen pelastusharjoitusalueella, jonne on tehty koulutuksen käytännön harjoituksia varten koulutuskenttä, joka sisältää erilaisia kaivantoja.

Pilottikoulutuksen ensimmäinen osio on suunnattu maanrakennusalan yrittäjille ja työnjohdolle. Se sisältää viisi lähikoulutuspäivää, joista neljä on teoriaopintoja mm. riskien hallinnasta, työturvallisuuslaista sekä yritys- ja vastuuvakuutuksista. Viides koulutuspäivä on käytännön harjoittelua koulutuskaivannolla.

Toinen osio on suunnattu maanrakennusalan työntekijöille eli konekuskeille. Koulutus sisältää kuusi lähikoulutuspäivää, joista kolme ensimmäistä on teoriaopintoja, mm. työturval-

lisuuslaista työntekijän näkökulmasta, työtapaturmien ehkäisystä sekä työntekijän vastuista. Kolme viimeistä koulutuspäivää ovat käytännön harjoituksia koulutuskentällä. Koulutuksen jälkeen toteutetaan yksi kaikille osallistujille yhteinen palautepäivä.

Hankkeen tavoitteena on tuottaa kokonaan uudenlainen maanrakennusalan työturvallisuuskoulutus, jonka avulla voidaan yhtenäistää alan työturvallisuuskäytäntöjä. Osallistujille annetaan konkreettisia keinoja ja työkaluja työturvallisempaan työskentelyyn. On tärkeää, että koulutuksen avulla maanrakennusalalle saadaan koulutettua osaavaa työvoimaa.

JERE GRÖNMAN projektipäällikkö Tampereen yliopisto, Porin yksikkö

MINNA HAAPAKOSKI projektipäällikkö Tampereen yliopisto, Porin yksikkö

UCPori 2021

19

Kestävä kehitys

Tuotteiden ja palvelujen vähähiilisempi tulevaisuus Vuosi 2020 muutti monien arkipäivät etätyöksi. Intensiivisen näyttöpäätetyön ohella korostuu myös tarve taukoliikunnalle ja henkiselle virkistäytymiselle. Vaikka seuraava tietopaketti ei saisikaan sinua vielä kyykkyhyppelyyn, voi sen avulla tehdä ainakin hetken henkisen loikan virkistääkseen aivoja.

Digin kaksi puolta Vuoden 2019 Säikeitä -julkaisussa kerroin data-analytiikan mahdollisuuksista ja siitä, kuinka tuottavuus ja elämänlaatu paranevat erilaisten koneälyratkaisujen myötä. Digitulevaisuus olisi valoisaa, ihanaa ja kaikkivoipaa ja elämä sujuisi mutkattomasti. Tutkijan matkani jatkuessa olen sittemmin päässyt kurkistamaan myös digin pimeälle puolelle. Voimme paheksua vuosittain etelän lomakohteisiin matkaavia lentoliikenteen kohtuuttomista päästöistä, mutta emme tunne omantunnontuskaa käytettyjen suoratoistopalvelujen aiheuttamasta energiajäljestä. Seinästä saatavan digin vuoksi toisella puolella maailmaa saatetaan polttaa kivihiiltä palvelun toteuttamiseen. Ajattelemme digiä vain sen valoisan puolen kautta. Digitalisaation avulla voidaan saada paljon hyvää, mutta meidän on samalla oltava tietoisia sen vaikutuksesta hiilidioksidipäästöihin ja toimittava aiempaa vastuullisempina digikuluttajina.

20

Säikeitä

Kuva Nina Mäki

Kotona majailevat kilowatit ja hiilidioksiditonnit Mitä energiajälkiä voimme tunnistaa?

Energian kulutustietoja löytyy esimerkiksi autojen tai kodinkoneiden ja kulutuselektroniikan tuotetiedoista. Autoverolappuja saaneet ovat varmasti huomanneet veron perusteena olevan autolle määritetyn CO2-päästöarvon kilometriä kohti. Vähempipäästöiselle autolle maksu on pienempi, ja lisäksi vähäpäästöisiä autoilijoita ”palkitaan” esimerkiksi lähempänä kaupan ovia olevien parkkipaikkojen tai maksuttomien sähkön latauspisteiden käytöllä. Esimerkiksi porilainen kotitaloutemme käytti vuonna 2019 kotitalouden omiin ajoihin noin 12 000 km.

Verolapun ja netistä löytyvän Trafin Energiamerkin mukaan bensiinikäyttöisen auton päästöarvoksi on kirjattu 162g/km. Ajettu km-määrä tuotti vajaat 2000 kiloa (eli kaksi tonnia) hiilidioksidipäästöjä. Tämän voi tarkistaa toisellakin tavalla. Yhden bensiinilitran vastatessa 2350 gramman hiilidioksidipäästöjä ja auton keskimääräisen yhdistetyn polttoainekulutuksen ollessa 7,0l/100 km päästään lähelle samaa noin kahden tonnin kokonaismäärää. Vaikka emme pystyisi kokonaan luopumaan autosta, voimme vaikuttaa sen käytössä syntyviin päästöihin ajojen määrän sekä ajotavan kautta. Hyöty näkyy pienempinä polttoainekuluina, ja pienempi polttoaineen määrä vähentää päästöjä.

Kodinkoneiden ja kulutuselektroniikan osalta päästöjen määrittäminen ei ole yhtä suoraviivaista. Vaikka koneen tai laitteen kuluttama sähköenergia olisi ollut tiedossa laitteen hankintahetkellä, ”katoaa” laitteiden käyttämä sähköenergia usein sähkölaskun sisältöön. Lisäksi sähkölaskussa kulutusmääriä suurempi harmistus voi liittyä perittyihin perusmaksuihin. Ne kun eivät palkitse pienemmästä kulutuksesta. Esimerkiksi sähköllä toimiva kahden hengen omakotitaloutemme kulutti vuonna 2019 noin 20800 kWh sähköenergiaa. Jos se muutetaan energiayhtiöni Pori Energian (2019) raportoimaan keskimääräisten hiilidioksidien ominaispäästöön kilowattitunnilta (noin 218g/ kWh) tuotti taloutemme reilun 4500

kilon (eli 4,5 tonnin) ”hiilidioksidipotin”. Tästä energiamäärästä ja hiilidioksidien ominaispäästöistä voidaan mittausten ja kulutusseurannan perusteella kohdistaa peruslämmitykseen ja lämpimään veteen noin 12300 kWh/2660 kg. Jäljelle jäänyt osuus (noin 8500kWh/1850kg) kuluisi sitten valaistukseen, ilmanvaihtoon, kodinkoneisiin ja muuhun elektroniikkaan.

Asumismuodosta luopumisen sijasta voimme tässäkin vaikuttaa käytössä syntyviin päästöihin. Kotitaloudessa energian ja siten päästöjen määrään voidaan vaikuttaa parhaiten välttämällä tarpeetonta sähköenergian kulusta ja hyödyntämällä saatavilla oleva lämpö (tai viileä) järkevästi. Sähkölaitteissa suuri osa sähköstä muuttuu käytön yhteydessä lämmöksi ja sähkölämmitteisessä talossa se vähentää varsinaisen sähkölämmityksen tarvetta. Ilmalämpöpumpun kautta voimme tuottaa lämpöä suorasähkölämmitystä tehokkaammin ja älykkäällä ohjauksella lämmitys ja laitteet toimivat vain tarpeeseen. Ainakin kesällä kannattaisi vähentää viihde-elektroniikan käyttöä ja nauttia mieluummin ulkoilmasta.

Ehkä liikunnan avulla voi pitää kurissa niin omat perinteiset kilot kuin sähkön käytöstä aiheutuvat hiilidioksiditonnitkin.

luiksi lisää energiakulutusta tietotekniikan osalta, mutta toisaalta fyysisten tuotteiden väheneminen vähentää niiden tuottamiseen ja käyttöön liittyvää energiakulutusta ja päästöjä moninkertaisesti. Tietotekniikka (tai nykyterminä ICT) voi monilla tavoin auttaa löytämään ja vähentämään tekemisessä lymyäviä energiasyöppöjä.

Vaikka vähäpäästöisempi tapa ei olekaan heti ja suoraan euroissa mitattava muutos, on se kuitenkin kaikin puolin järkevä sijoitus elinkelpoisen tulevaisuuden kannalta.

Tampereen yliopiston Porin yksikön SEIntS -tutkimusryhmän vetämässä ICT4LC-hankkeessa (2018–2020) on luotu joukko energiatehokkaan ICT:n ja vähähiilisten toimintatapojen käyttöön liittyviä itsearviointisivustoja satakuntalaisten PK-yritysten hyödynnettäväksi. Sivustojen avulla lisätään alueen toimijoiden kyvykkyyttä omaan toimintaan liittyvän ICT -energiatehokkuuden ja tuotetaan oivalluksia aiempaa vähähiilisemmän liiketoiminnan kehittämisen hyväksi. Voit tutustua itsearviointisivustojen ideoihin Avoin Satakunta -sivuston kautta (www.avoinsatakunta.fi/ict4lc/).

Tuotteiden ja palvelujen vähähiilisempi tulevaisuus Yrityksille ja organisaatioille nykyistä pienempiin hiilidioksidipäästöihin pääsemisen vaikuttamiseen on monia tapoja. Esimerkiksi tuotantoa varten hankittujen materiaalien osalta on tärkeää huomioida niiden tuottamiseen ja toimittamiseen käytetty energia. Tuotteen tai palvelun jalostukseen käytettyjen resurssien (ihmiset, koneet ja tekniikka) osalta on mahdollista selvittää niissä syntyvät päästöarvot ja etsiä vähähiilisempiä vaihtoehtoja. Etätyön ja yleensä viestinnän kehittäminen vähentää henkilöstön ja materiaalin liikkumisesta aiheutuvia päästöjä. Tuotannossa tai tekemisessä syntyvä lämpöenergian hyödyntäminen kaukolämpöverkossa tai kiinteistön sisällä vähentää vastaavan energian tuotantoa toisaalla. Tuotteiden muuttaminen digitaalisiksi palve-

JANNE HARJAMÄKI

Tutkija, SEIntS -tutkimusryhmä, Ohjelmistotekniikka ja älykkäät järjestelmät Tampereen yliopisto (Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta, Tietotekniikka), Porin yksikkö

UCPori 2021

21

Yritysyhteistyö opetuksessa hyödyttää kaikkia osapuolia Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä on viime vuosina tehty paljon yritysyhteistyötä. Yksi konkreettinen esimerkki on Integroiva projektityö -kurssi.

K

urssi on niin kutsuttu CAPSTONE-kurssi eli kandidaattiohjelman viimeinen kurssi, jolla opiskelijat pääsevät näyttämään kolmen opiskeluvuoden aikana kertynyttä osaamistaan ja asiantuntemustaan toteuttamalla yhteistyöyritykseltä tulleita toimeksiantoja. Toimeksianto liittyy johonkin yrityksen ajankohtaiseen liiketoiminnalliseen haasteeseen tai ongelmaan.

Yritysten projektitoimeksiantojen toteuttaminen vahvistaa opiskelijoiden asiantuntijuutta ja uskoa omaan osaamiseen. Myös yritykset ovat kokeneet yhteistyön aidosti hyödylliseksi:

”Olemme jo tällä viikollakin käyttäneet opiskelijoiden tekemän mallin pohjalta laskelmamallia neuvottelussamme uuden potentiaalisen suurasiakkaan kanssa Ruotsissa. Lisäksi yhdessä yrityksemme hallituksen kanssa olemme käyttäneet tutkimuksen tuloksia lähteenä tekemässämme Business Finlandin liiketoiminnan kehittämishakemuksessa.” – Palaute, Fiblon Oy Yrityksiä on ollut mukana pienistä yksinyrittäjistä suuriin kansainvälisesti toimiviin yrityksiin. Vaikka yhteistyöyritykset ovat olleet hyvin erilaisia, tavoitteena on aina ollut, että yritys toimii Porin alueella tai on satakuntalainen yritys. Esimerkkejä mukana olleista yrityksistä ovat Ulvilan Kaihdin, Cimcorp, Boliden Harjavalta, Bar Pur-

22

Säikeitä

je, Mehiläistarhaaja Jussi Salo, Satakunnan Osuuskauppa, Fiblon sekä OP Länsi-Suomi.

Ensimmäinen projektikurssi toteutettiin vuonna 2016 ja se on toteutettu siitä lähtien vuosittain. Tänä vuonna kaikkiaan 30 yhteistyöyrityksen raja ylittyy. Saamme joka vuosi mukaan uusia yhteistyöyrityksiä, mutta moni yritys tulee mukaan myös uudestaan.

Toimeksiannot ovat olleet vuosien varrella hyvinkin erilaisia. Opiskelijat ovat esimerkiksi luoneet brändin ohjekirjoja ja digitaalisia liiketoimintasuunnitelmia, työstäneet uuden palvelun lanseerausstrategiaa, laatineet suunnitelmia asiakaskohderyhmien aktivoimiseksi, tehostaneet yrityksen inbound-markkinointia, luoneet prosessia organisaatiokulttuurin muutokselle, muokanneet isoa tapahtumaa palvelumuotoilun keinoin tai jopa kehittäneet tietyn valitun palvelun laatua:

”Ryhmä tuo esille hyvin selkeät toimenpide-ehdotukset. Yritys oli valinnut myynnin kehittämistoimenpiteeksi ostopolun kehittämisen ja se on hyvin kuvattu nimenomaan Bestron Oy:n toimintaan ja Tuligrillin markkinointiin sopivaksi. Hyvä aktiivinen ryhmä, jonka tekemisen asenne on kohdillaan.

Viestintä oli aktiivista ja asiakaslähtöistä, kaikki ryhmän jäsenet ovat asiantuntijoita.” – Kommentti opiskelijaryhmän toiminnasta, Bestron Oy

Projektit lähtevät yritysten tarpeista Kokonaisuudessaan opiskelijoiden projektit sisältävät aina sekä suunnittelun, toteutuksen että tulosten arvioinnin. Prosessi etenee yleensä siten, että ensin opiskelijatiimit ideoivat ja konseptoivat eri vaihtoehtoja toi-

meksiantajalle, jonka jälkeen he esittelevät niitä yrityksen edustajalle. Yhteistyössä toimeksiantajan kanssa valitaan yrityksen mielestä kiinnostavin vaihtoehto, jota lähdetään työstämään eteenpäin. Tämä jälkeen opiskelijatiimit alkavat kehittää ja testata konseptiaan tai ideaansa yrityksen reunaehtojen ja vaatimusten mukaan. Lopputulos esitellään kurssin päätteeksi yritykselle ja siitä laaditaan myös raportti. Kaikkiaan projektia on aikaa toteuttaa neljä kuukautta.

Opiskelijoiden asiantuntijuutta kehittävä Kurssilla opiskelijat toimivat aina 4-5 hengen tiimeissä. Jokaisessa tiimissä on opiskelijoita sekä markkinoinnin, johtamisen, että laskentatoimen pääaineista. Vaikka projekti liittyisi selkeimmin yhden pääaineen aihealueeseen, jokaisen opiskelijan pitää luoda projektissa tilaa myös omalle asiantuntijuudelleen.

Jos projekti esimerkiksi käsittelisi valitun tuotteen tai palvelun laadun kehittämistä, mikä teemana on perinteisesti vahvasti markkinoinnin vastuualueelta, tiimi miettii yhdessä, miten laskentatoimen ja johtamisen opiskelijat pystyvät myös edistämään projektin toteutusta kohdeyrityksessä oman asiantuntijuutensa näkökulmasta. Se voi liittyä esimerkiksi palvelun laadun johtamiseen tai laadun kehittämisen kustannusvaikutuksiin. Näin opiskelijat pääsevät oppimaan myös toisiltaan ihan eri tavalla, kun eri pääaineiden näkökulmat integroituvat projektissa luonnollisesti yhteen. Opiskelijoille syntyy omaa pääainetta laajempi näkemys siitä, miten projektien suunnittelu ja toteutus vaativat eri näkökulmien huomioimista. Tästä tulee myös kurssin nimi Integroiva projektityö. Myös yritykset saavat paljon lisäarvoa tämän toimintatavan kautta.

Kurssilla on mukana myös opettaja kaikista kolmesta pääaineesta. Näin saadaan eri oppiaineiden näkökulmat vahvemmin esiin kurssin toteutuksessa. Kurssivastaavien kokemuksen mukaan yritysyhteistyö oppimismuotona on hyvinkin mielekäs ja mielenkiintoinen. Monesti vastuuopettajat ovat pilke silmäkulmassa todenneet, että luultavasti he itse oppivat eniten kurssin aikana.

Projektien ohjaaminen ja tiimien valmentaminen on erilaista kuin perinteisellä luentokurssilla. Se vaatii aluksi myös opettajilta astumista epämukavuusalueelle. Ohjaus- ja valmentamismenetelmät käyvät kuitenkin nopeasti tutuiksi, ja opettajuus on siitä eteenpäin enemmänkin kanssakulkemista kuin opettamista.

Yrityspalaute on ollut positiivista ”Lopputulos on konkreettinen, se antaa yritykselle hyvää tietoa ajankuvasta, nuorten näkemyksistä ja ehdotusta siitä, miten tilannetta voisi korjata. Asenne oli kohdallaan, työ otettiin jämptisti vastaan, koko ajan oli luottavainen olo työn edistymisestä. Myös viestintä ja muu kommunikointi ryhmän kanssa oli hyvää luokkaa. Jäi mielikuva, että ryhmän opiskelijoiden välinen kemia toimi hyvin ja jokainen teki oman osansa tehtävästä. Erittäin hyvä ryhmä kaikkinensa! ” – Palaute opiskelijaryhmän toiminnasta, OP Länsi-Suomi Vaikka onnistumisia ja mahtavia esimerkkejä löytyy paljon, on silti hyvä muistaa, että opiskelijat osallistuvat tällä kurssilla yliopiston oppimisprosessiin ja siksi heillä on aina oikeus myös epäonnistua.

Siksi projektit eivät koskaan ole konsulttitöitä, vaan niiden tehtävänä on auttaa opiskelijoita kehittymään asiantuntijoina.

Kurssin vastuuopettajat käyvät etukäteen keskustelua yhteistyöyrityksen kanssa, ja siinä tuodaan esiin opiskelijoiden oikeus epäonnistumiseen ja mahdolliset riskit, joita tähän projektiin voisi liittyä. Kurssin aikana pyritään omaksumaan ”fail fast, fail forward”-menta-

liteetti. Vaikka epäonnistumisille siis pitää antaa tilaa ja mahdollisuus, niitä harvoin tapahtuu. Sen sijaan yhteistyöyritysten palaute on melkein poikkeuksetta erittäin positiivista ja yritysten odotukset ovat ylittyneet.

Parasta tällä kurssilla on, kun opiskelijat innostuvat yritysten projekteista ja oppivat luottamaan omaan osaamiseensa! Vaikka tiimit välillä jumittuvat ja ryhmän askeleet vievät enemmän sivusuuntaan kuin eteenpäin, projektin ja kurs-

sin lopussa on uskomattoman hienoa nähdä opiskelijoiden ylpeys heidän silmissään, kun yrityksen palautteessa lukee: ”Tämä ylitti kaikki meidän ennakko-odotukset reippaasti ja moni asia oli meille todella hyödyllinen.”

Kuva Antero Saari

Yhteistyö on palkitsevaa myös ohjaajilleen

Viestintä oli aktiivista ja asiakaslähtöistä, kaikki ryhmän jäsenet ovat asiantuntijoita.”

– Kommentti opiskelijaryhmän toiminnasta, Bestron Oy

JOACHIM RAMSTRÖM KTT, yliopistonlehtori Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö

ESSI SARU

KTT, yliopistonlehtori Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö

UCPori 2021

23

Älykkäät palvelusisällöt ja -teknologiat Aika ottaa potentiaali irti omalla alueella?

“Luo oma elämyksesi Satakunnassa”, kehottaa alueen yhteinen slogan.

Mitä sen mahdollistaminen edellyttää? Millaista osaamista tarvitaan ja millä digitaalisilla ratkaisuilla voidaan tukea tuon yksilöllisen tavoitteen toteutumista?

Kokeilukulttuurin vahvistaminen on yksi tapa tarttua kasvun mahdollisuuksiin.

Älykkäät palvelusisällöt ja kokemuskeskeisyys Palvelu- ja asiakaskeskeisen liiketoiminnan kehittämisessä tärkeä kivijalka on syvällisen asiakasymmärryksen mahdollisimman systemaattinen kerryttäminen. Arvon yhteisluontia asiakkaan kanssa tukevat oikeanlainen palveluympäristö sekä -prosessit, jotka mukautuvat kontekstin ja jopa asiakkaan mielenmaiseman mukaan. Niin yksilöllisten preferenssien kuin yksilöllisen palvelukokemuksen kokonaisvaltainen huomiointi ovat arvonluonnin keskiössä, erityisesti kun tavoitellaan luksuselämyksiä (ks. Visit Finland).

Myös liiketoimintaverkostojen osaamisen tunnistaminen ja ketterä hyödyntäminen kokemuksellisten palvelupolkujen toteutuksessa voi parantaa palvelusisältöjen ja -tuotteiden laatua merkittävästi.

Elämystalouden toimialoille (matkailu, kulttuuri, tapahtumat, vapaa-ajan palvelut) digitaalisuus, paik-

24

Säikeitä

katieto ja älykkäiden teknologioiden hyödyntäminen luovat aitoja mahdollisuuksia kokeilla ja ratkaista kausivaihteluun, palvelujen ympärivuotiseen ja -vuorokautiseen saavutettavuuteen, päivitettävyyteen, löydettävyyteen, vuorovaikutteisuuteen, turvallisuuteen ja terveellisyyteen liittyviä haasteita. Alusta- ja jakamistalouden kustannustehokkaat liiketoimintamallit sekä helposti skaalautuvat mobiilikäyttöiset ratkaisut madaltavat pientenkin yritysten kynnystä hyödyntää digiratkaisuja paikkojen elävöittämisessä vetovoiman, asiakaslaadun ja tuottavuuden parantamiseksi.

Oppiminen, pelillisyys, moniaistisuus, viihteellisyys ja mahdollisuudet kokea digitaalisesti jotain täysin uut-

ta ja merkityksellistä sekä ohjaavat kuluttajia että luovat kasvumahdollisuuksia palvelukehitykselle. Kehittäjälle haasteeksi lähitulevaisuudessa muodostuu lähinnä se, miten tunnistaa ne edelläkävijäratkaisut, joiden helppokäyttöisyys, skaalautuvuus ja monipuolisuus mahdollistavat dataa hyödyntävien palvelukokonaisuuksien ja -polkujen nopean testauksen ja jalkauttamisen sekä älykästä liiketoimintaympäristöä tukevan kasvun.

Uusin kansainvälinen tutkimustieto käyttöön Matkailu ja muut elämystalouden ja kulttuurin toimialat ovat monella tapaa alueellisen vetovoiman ke-

Digitaalisissa paikoissa markkinoinnin keinot monipuolistuvat

Elämystalouden toimialoilla on tunnetusti sekä nykyiseen maailmantilanteeseen että pidempiaikaiseen tuottavuuskehitykseen ja työvoimaintensiivisyyteen liittyviä haasteita. Siksi on olemassa myös erityisiä mahdollisuuksia hyötyä tuottavuutta kohentavista digitaalisista palveluratkaisuista ja -kehittämisestä. Syvällinen käyttäjädata, paikkatietoa hyödyntävät tietokannat ja mobiili käyttöliittymä mahdollistavat reaaliaikaisten älykkäiden fyysisten palveluympäristöjen synnyttämisen ja digitaalisten toiminnallisuuksien liittämisen tosimaailman kokemuksiin. Yhä vuorovaikutteisemmat sisällöt ja osallistava tarinallinen kehittäminen vahvistavat palvelutuotteiden koettua laatua, paikan brändiä sekä alueellista veto-

voimaa. Sekä kontekstiin sekä asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin mukautuvat reaaliaikaiset brändiominaisuudet; tuotesuositukset, brändimaskotit ja -design, 3D-tuotesijoittelu ja digitaalinen saatavuus; virtuaaliset pop up -myymälät ja tuotesovitus sekä verkkokauppa- ja sosiaalisen median kytkennät osana fyysistä palvelupolkua ovat muutamia esimerkkejä digitaalisen ja fyysisen ympäristön yhdistämisen mahdollisuuksista. Paikallisesti kohdennetut sisällöt ja digitaalisesti saavutettavat palvelupolut ovat markkinoijalle keino sekä ketterästi testata että syvällisesti puhutella lähiseudulla vierailevia ja vaikuttavia asiakasryhmiä.

Älykkäät teknologiat varmistamassa palveluiden kehittämistä Kansainvälinen ICT-alan tutkimusja konsultointiyritys Gartner arvioi monikokemuksellisuuden yhdeksi merkittäväksi tulevaisuuden teknologiseksi trendiksi. Sillä tarkoitetaan tällä hetkellä reaalimaailman ja virtuaalimaailman yhdistämistä yhteen XR-teknologioiden avulla. Kytkemällä myös mukaan AI:n ja IoT-teknologiat saadaan vahvistettua käyttäjän havaitsemaa immersiivistä monikokemuksellisuutta. Yhdessä kypsien IoT-teknologioiden kanssa tehtävät erilaiset datafuusiot mahdollistavat aiempaa vahvemman datan hyödyntämisen.

Käyttäjät ovat jo tottuneet datan keräämiseen, ja nyt ja tulevaisuu-

TUOMAS POHJOLA

projektitutkija Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö

dessa datasta tehtävät päätelmät auttavat niin käyttäjää kuin palvelutarjoajaa skaalautumaan eri toimijoiden tarpeiden ja preferenssien mukaan. Big data ja AI auttavat palveluiden resurssien optimoinnissa ja ennakoinnissa kuin myös käyttäjille kohdistetuissa suosituksissa.

Tulevaisuuden yhtenä haasteena on turvallisuus: miten hallita ja hyödyntää tietoa käyttäjän kannalta mahdollisimman riskittömästi. Tulevaisuudessa tekoäly huolehtii tietoturvasta entistä enemmän minimoimalla inhimillisen virheen mahdollisuutta. Markkinat ovat hyvin selvillä viimeisimmistä strategisista teknologiatrendeistä ja niiden tuomasta potentiaalista. Siksi palveluiden kehittämisessä on hyvä huomioida nopeutta, päivitettävyyttä, skaalautuvuutta ja mahdollisuutta yhdistellä monenlaisia teknologiota ja sisältöjä. Oikeilla teknologisilla valinnoilla vaikutetaan saavutettavien palveluiden käyttäjien määrään ja siihen, miten palvelutarjoajat voivat olla tietoisempia käyttäjiensä tarpeista. Tämä yhteys on erittäin merkittävä palveluiden ja siten koko arvoketjun kasvamiselle. Teknologiset valmiudet ovat kyllä käytettävissä ja hyödynnettävissä, kunhan saadaan elämystalouden sektoriin vahvemmin mukaan uusia toimijoita esimerkiksi ICT-alalta.

Ennen kaikkea pitää muistaa, että itse teknologia ei yksin ratkaise haasteitamme, vaan siihen vaaditaan yhteisymmärrystä, palveluosaamista ja tahtoa kaikilta osapuolilta.

JERE GRÖNMAN projektipäällikkö Tampereen yliopisto, Porin yksikkö

UCPori 2021

25

Kuva Antero Saari

hittämisen keskiössä. Matkailu on ollut ajankohtainen toimiala aloittaa älykkäiden ekosysteemien kehittymistä alueella konkreettisesti tukeva yhteistyö Turun yliopiston kauppakorkeakoulun ja Tampereen yliopiston Porin yksiköiden kesken.

Hankeyhteistyössä on hyödynnetty ja yhdistelty rohkeasti viimeisintä liiketaloustieteellis-teknillistä tutkimusta ja toimenpidesuosituksia alueellisten pilottikohteiden kehittämisessä lähtien aina alustatalouden mahdollisuuksista älykkäisiin matkakohteisiin ja älykkäistä teknologioista edelleen palvelumuotoiluajatteluun sekä digitaalisiin palvelupolkuihin. Samalla on pysytty tiiviisti kartalla digitaalisten palvelukonseptien ja –teknologioiden kehitystrendeistä, mukaan lukien globaalien teknologiajättien selainpohjaisten standardien vakiintuminen.

Digitaalisten palvelukonseptien ideoinnissa ja testauksessa myös liiketaloustieteiden, matkailun, kulttuurin ja tekniikan tutkintokoulutuksen kanssa tehty yhteistyö Satakunnassa sekä tutkijoiden kansainväliset yhteydet ovat avainasemassa edelläkävijyyden tavoittelussa. Työpajat mm. matkailun ja kulttuurin kehittäjien kanssa marraskuussa 2020 sekä yritysten kanssa kevättalvella 2021 ovat konkreettinen askel parhaiden käytänteiden jalkauttamiselle ja alueelliselle levitykselle.

Matkalla luovaan talouteen Kuvittele Satakunnan tulevaisuutena kaikkia osallistava ja kestävä luova tila ”Luovien toimialojen käsitteistö ja retoriikka ovat jo pitempään kaivanneet systemaattista määrittelyä ja yhtenäistämistä. On vaikea edistää monitieteistä alaa, sen tutkimusta ja tuotekehitystä saati liiketoimintaprosesseja, jos käsitteistä ja painotuksista ei vallitse yksimielisyyttä.”

Näin todettiin vuonna 2006 usean yliopiston yhdessä toimittamassa Minne matka, luova talous?

-julkaisussa.

S

amoihin aikoihin Porin yliopistokeskuksessa aloitettiin Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikön ja silloisen Taideteollisen korkeakoulun (nyk. Aalto-yliopisto) yhteistyönä Creative Business Management –maisteriohjelman suunnittelu, jossa haaste ja samalla mahdollisuus oli vahvistaa kahden toisilleen vieraan tieteenalan, taiteen ja talouden, liittoa. Tätä innovatiivista luovan talouden maisteriohjelmaa toteutettiin käytännössä siten, että opiskelijat haki-

26

Säikeitä

vat suorittamaan joko kauppatieteiden maisterin tai taiteen maisterin tutkintoa. Maisteriohjelmalle oli selvästi tilaus, ja se herätti kiinnostusta paitsi liike-elämässä myös luovilla aloilla työskentelevien keskuudessa.

Se myös tuotti kesäseminaarin Pori Jazz for Professionals, josta nopeasti kehittyi Suomen tapahtumatuottajien creative space, jolle Pori ja Pori Jazz loivat otolliset puitteet. Luovan talouden maisteriohjelma on pohjana nykyiselle kauppakorkeakoulun Porin yksikön Asiantuntijaorganisaation liiketoimintaosaamisen maisteriohjelmalle.

Keskustelua talouden ja taiteen käsitteistöstä ja yhteistyön tarpeesta käydään yhä. Jonglööri Kari Kuutamo kertoi 28.11.2020 osuvasti Turun Sanomien lehtikirjoituksessa, miten hänen taiteilijaminänsä ei halua puhua rahasta mutta yrittäjäminä kylläkin liikevaihdon kehityksestä. Taidepiireissä yrittäjyys ja raha ovat edelleen tabu. Tämän olemme havainneet yhteistyöprojekteissamme Satakunnan luovien alojen toimijoiden kanssa ja DISCE-hankkeen lanseeraustilaisuudessa Dresdenissä. Romanian Timisoarassa pidetyn työpajamme kutsutekstissä oli hieman provosoidenkin haastettu bisneksen yhdistäminen kulttuuriin ja taiteeseen sloganilla ”Don’t be afraid of the ”B” word.

DISCE – luovan talouden kestävää ja osallistavaa kehittämistä Meille tutkijoille edellä kuvattu luovan talouden etsikkoaika on luonut perustan sille, miksi luova talous ja

Pöhinä syntyy yhdessä tekemällä ja kohtaamalla Tammikuussa 2020, ennen koronasulkemisia, ehdimme järjestää DISCE-työpajat Porissa ja Raumalla. Tarkoitus oli yhdessä ideoida, mitä kestävä luova talous tarkoittaa Satakunnassa, mikä jo toimii hyvin ja mikä estää tai edistää luovan kentän toimintaa. Emme etukäteen halunneet määritellä, kuka tai ketkä kutsutuista kuuluvat luovaan talouteen, vaan jätimme tuon pohdinnan osallistujille itselleen. Työpajojen osallistujapalautteista välittyy aito ylpeys alueen mahdollisuuksista profiloitua luovan talouden solmukohtana (hub).

Työpajaan osallistuneet kokivat luovan alan omanaan ja halusivat saada työhönsä lisää työkaluja ja ideoita.

Osallistujia motivoi halu verkostoitua, tulla näkyväksi sekä oppia ja kehittyä.

Haluttiin myös hakea oman työn ulkopuolista luovaa verkostoa, katsoa omaa työtä ja alaa uusin silmin, monelta kantilta ja kuulla muiden ajatuksia. Myös kiinnostus talouteen ja rahoitukseen motivoi (”toimin kulttuurialalla ja rahoitusasiat kiinnostivat”) tai luottamustehtävä velvoitti tutustumaan eri aloihin. Motiivina saattoi olla myös oman yhteisön hankkeen edistäminen, tai erään osallistujan sanoin: ”Uteliaisuus – tuo luova voimavara – pakotti”.

Pyysimme osallistujia kertomaan, kuka tai mikä taho puuttui työpajasta

ja nimeämään kuka tai mitkä ryhmät olisivat voineet osallistua työpajaan.

Vaikka osallistujia oli paljon, joukosta puuttui erilaisten instituutioiden edustajia. Useat nimesivät esimerkiksi kuntapäättäjät, korkean tason toimijat [Porin] kaupungilta sekä rahoittajat. Myös matkailun toimijoita toivottiin mukaan luovan talouden keskusteluihin. Luovan talouden yrittäjien ja liike-elämän osuuden olisi toivottu olleen isompi. Sekä käsityöyrittäjiä että pelialan edustajia olisi haluttu mukaan keskusteluihin, ja jonkun mielestä taiteilijoita olisi voinut olla lisää.

Myös musiikkialan yrittäjiä ja toimijoita olisi pitänyt olla enemmän.

Kysyimme osallistujilta, miten he haluaisivat pitää yhteyttä Satakunnan luovien alojen toimijoihin. Verkostotapaamisia ja työpajoja pidettiin hyvinä, esimerkiksi seminaaripäivä kerran vuodessa, jolloin varattaisiin aikaa asiantuntijatiedolle ja ohjatulle keskustelulle. Lisäksi vastattiin, että olisi mielenkiintoista kuulla puheenvuoro/ ajatuksia joltain yritystoimijalta, joka on menestyksekkäästi ulosmitannut luovuutta. Joidenkin mielestä uutiskirjeet tai sähköposti olisivat hyvä tapa koordinoida verkostoa. Lievää turhautumistakin koettiin, koska ”samanlaisia työpajoja on järjestetty 10-20 vuotta eri hankkeissa, mutta mikään niistä ei ole johtanut konkreettiseen toimenpiteeseen eli rahoituksen kasvamiseen”.

Luovan talouden kentän terveisinä päättäjille ja rahoittajille nousi esiin vahva toive siitä, että työpajan välityksellä päättäjät saavat tietoa taide- ja kulttuurialan ahdingosta ja todellisuudesta. EU-tasoisen DISCE-tutkimushankkeen toivottiin pystyvän edellisiä hankkeita paremmin viemään sanomaa perille. Toiveikkuutta alan kehittymiseen nähtiin erään osallistujan sanoin: ”potentiaalia varmasti löytyy – tarvitaan lempeää ohjausta, jotta syntyy järjestäytynyttä yhteistyötä”.

tämän kaupungin luova talous nyt ja tulevaisuudessa, kenellä on mahdollisuus muuttaa asioita tässä kaupungissa ja saako yksittäinen toimija tai organisaatio oman äänensä kuulumaan (silloin kun sen halutaan kuuluvan).

Alueella on mahdollista muuttaa asioita ja saada äänensä kuuluviin, mutta toiveena on, erään haasteltavan sanoin, että ”joidenkin näistä konsernihallinnon johtoportaan henkilöistä pitäisi saada vahvasti hiffaamaan, minkä takia luovan talouden kehittäminen olisi Porin tulevaisuuden kannalta ja Satakunnan ehkä laajemmin, miksi siihen oikeasti kannattaisi panostaa, miten se visio luodaan…että mikä se Pori on ja mikä se Porin tarina on […]” Vaikka kaupungin kulttuuri-infrastruktuuri on monelta osin kunnossa - Annis on pitkään toiminut ja Valimo on kehittymässä omanlaisellaan profiililla, niin vielä puuttuu keskeinen luovan talouden generaattori, tila, joka vetää puoleensa ja kutsuu toimimaan.

ARJA LEMMETYINEN

KTT, yliopistotutkija Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö

Onko alueen luova talous vielä hyödyntämätön voimavara?

Olemme haastatelleet kesän ja syksyn 2020 aikana noin 30 alueen luovan talouden toimijaa saadaksemme syvällisemmän kuvan kentästä: kulttuurityöntekijöitä, taiteilijoita, tuottajia, freelancereita, vapaaehtoistoimijoita, rahoittajia, poliitikkoja ja muita päätöksentekijöitä ja vaikuttajia. Kysyimme kentän toimijoilta, millainen on

LENITA NIEMINEN

KTM, projektitutkija Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö

UCPori 2021

27

Kuva Antero Saari

kulttuurialat ovat olleet selkeänä painopistealueena tutkimuksessamme.

Kiinnostus luovaan talouteen on saanut lisävahvistusta, kun yksikkömme osallistuu Turun yliopiston kauppakorkeakoulun koordinoimaan kansainväliseen tutkimushankkeeseen, jonka tavoitteena on lisätä tietoa luovasta taloudesta sekä esittää, miten kulttuurija luovia aloja voidaan kehittää ja tukea taloudellisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Tutkimushanketta johtaa yrittäjyyden professori Jarna Heinonen ja yrittäjyyden professori Ulla Hytin vastuulla on liiketoimintamallien tutkiminen. Porin tutkimustiimiin osallistuu myös projektitutkija Lilli Sihvonen Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelmasta. Tutkimusaineistoja kerätään haastatteluilla ja työpajoissa Euroopan eri maista - Satakunta ja Porin alue valikoitui yhdeksi tutkimuskohteeksi kymmenen kaupunkialueen joukossa.

Satakunnan merialuesuunnittelua ja kalatalouden osallistumisen tutkimusta

Merialuesuunnittelu koskee kaikkia, jotka käyttävät merialuetta tai sen tarjoamia resursseja, niin yritystoiminnassa kuin vapaa-ajalla.

Suomen ensimmäisen merialuesuunnitelman laatimiseen osallistuminen on ollut aktiivista Satakunnassa.

Suunnitteluun osallistumista ja merialueella toimivien näkemyksiä on myös tutkittu satakuntalaisten kalatalouden edustajien myötävaikutuksella.

Tavoitteena kestävä sininen kasvu ja hyvä meriympäristön tila Merialuesuunnittelu on työkalu, jonka avulla pyritään sovittamaan yhteen meriympäristön hyvä tila sekä sininen kasvu. Sinisellä kasvulla tarkoitetaan merialuetta tai sen resursse-

28

Säikeitä

ja hyödyntävien perinteisten ja uusien elinkeinojen kehittämistä ja taloudellista kasvua.

Merialuesuunnittelun pääperiaate, ekosysteemipohjainen lähestymistapa, perustuu ihmiskeskeiseen ajatteluun. Ihminen on osa luontoa ja siten riippuvainen ympäristön tarjoamista resursseista. On siis järkevää huolehtia ympäristöstä, jotta sen resursseja riittää ihmiselle tulevaisuudessakin.

Maailman merialueilla ihmisen toiminta on lisääntynyt jatkuvasti, mikä heikentää meriluonnon tilaa ja vähentää käytettävissä olevia resursseja. Vuosikymmenten ajan ympäristön kantokykyä on pyritty säilyttämään ja vahvistamaan yksittäisten osa-alueiden sääntelyllä, esimerkiksi kalastusrajoituksilla. Rannikko- ja meriympäristöt sekä ihmisen vaikutus niihin ovat kuitenkin niin monimutkaisia kokonaisuuksia, että pelkästään eri osia sääntelemällä ei saavuteta toivottua kestävää kehitystä. Siksi 2000-luvun alusta lähtien on eri puolilla maailmaa alettu kehittää ympäristön ja ihmistoiminnat kokonaisuutena huomioivaa merialuesuunnittelua.

EU:ssa yhdennetty meripolitiikka tähtää älykkääseen, kestävään ja osal-

listavaan siniseen kasvuun. Vuoden 2014 direktiivi merialuesuunnittelusta edellyttää, että kaikki EU:n rannikkovaltiot laativat merialuesuunnitelmat maaliskuuhun 2021 mennessä. Sen jälkeen niitä toteutetaan, arvioidaan ja päivitetään.

Kansalaisten ja sidosryhmien osallistaminen suunnitteluun on keskeistä Kansalaisosallistamisen periaate pätee sekä maa-alueiden kaavoituksessa että merialuesuunnittelussa. Koska vesialueilla pysyvä asutus on harvassa, suunnittelussa tärkeitä sidosryhmiä ovat merialueella toimivat ja sen resursseja käyttävät yritykset sekä vapaa-aikaansa siellä viettävät ja erilaisten harrastusten parissa toimivat ihmiset.

Suomessa merialuesuunnittelussa tarkasteltaviksi käyttömuodoiksi on määritelty merienergia, meriliikenne, meriteollisuus, kaivannaiset, kalastus ja vesiviljely, sininen bioteknologia, kulttuuriperintö, matkailu, vir-

Sidosryhmien osallistamisen tutkimus parantaa suunnittelukäytäntöjä

Sidosryhmien osallistamisen tutkimus on runsaan kymmenen vuoden aikana lisääntynyt ympäri maailmaa. Itämeren alueen valtiot ja tutkimuslaitokset ovat edelläkävijöitä merialuesuunnittelun kehittämisessä. Satakunnassa Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus (MKK) on tehnyt tutkimusta osallistavasta suunnittelusta ja sinisestä kasvusta sekä paikallisesti että osana kansainvälisiä tutkimushankkeita.

Satakuntaliiton ja MKK:n yhteistyönä on virallisen suunnitteluprosessin ohella selvitetty, miten kalatalou-

den sidosryhmät kokevat sinistä kasvua edistävän keskinäisen yhteistyön lisäämisen ja ekosysteemipohjaisen suunnittelun edellyttämän aktiivisen osallistumisen. Nämä ovat tärkeitä aiheita aluesuunnittelijoiden pyrkiessä kehittämään mahdollisimman hyvin toimivia käytäntöjä suunnitteluun.

Rannikkokalastajat hankalassa tilanteessa mutta tulevaisuus voi olla parempi

kuin suunnittelijoiden kalastusalan osaamiseen.

Kalatalouden edustajat näkevät kuitenkin merialuesuunnittelua isompia haasteita jo nykytilanteessa. Kalastusta säännellään tiukasti, mikä osaltaan on vähentänyt rannikkokalastusta. Kalatalouden edustajat kokevat alansa imagon ja näkyvyyden heikoksi. Pro Kalan kuluttajatutkimusten

Suuri osa kalatalouden edustajista on motivoituneita osallistumaan suunnitteluun, koska he tunnistavat tietämyksensä kalastosta ja kalastuksesta erittäin tärkeäksi suunnittelulle. Suunnittelun lopputulos voi myös vaikuttaa suoraan heidän tulevaisuuden mahdollisuuksiinsa harjoittaa omaa elinkeinoaan.

Hieman yli puolet kalatalouden edustajista luottaa suunnittelijoiden pystyvän ottamaan huomioon heidän tarpeensa suunnittelussa.

Suunnittelun läpinäkyvyyteen ja objektiivisuuteen luotetaan enemmän

UCPori 2021

29

Kuva Katja Leinonen

kistyskäyttö sekä ympäristön ja luonnon säilyttäminen, suojelu ja parantaminen. Lisäksi suunnittelussa on huomioitava maanpuolustuksen tarpeet ja kunkin merialueen ominaispiirteet.

Maan ja meren väliset vuorovaikutussuhteet pyritään tunnistamaan, koska monet maalla tapahtuvat ilmiöt vaikuttavat merialueella ja toisinpäin.

Sidosryhmien asiantuntemuksen, näkemysten ja tulevaisuuden visioiden kokoaminen on keskeinen osa suunnittelua, koska merellä eri käyttömuodot kilpailevat samoista alueista ja resursseista. Esimerkiksi kalasto ja matalikkojen kutupaikat ovat tärkeitä ammattikalastajille, mutta matalikot voivat olla myös merituulivoiman sijoituspaikkoja ja niissä on usein merkittäviä luontoarvoja. Erilaisten käyttäjäryhmien tarpeita pyritään tunnistamaan ja sovittamaan yhteen suunnittelun jokaisessa vaiheessa. Sinisen kasvun tavoitteiden mukaisesti yritetään löytää myös yhteistoiminnan mahdollisuuksia.

mukaan ihmiset kuitenkin haluavat syödä kalaa. Lähiruuan arvostuksen lisääntyminen tarjoaa mahdollisuuksia myös rannikkokalastuksen kasvulle.

Satakunnassa kalatalouden edustajat tekevät yhteistyötä keskenään, eivätkä koe toisiaan kilpailijoiksi. Muiden merialueen toimijoiden kanssa yhteistyö on vähäisempää. Yhteistyön kehittämiseen suhtaudutaan melko positiivisesti, joskin siihen käytettävissä oleva aika ja resurssit ovat yrittäjillä tiukassa. Kalatalouden tarpeet ja monet muut meren käyttömuodot ovat myös osin päällekkäisiä tai ristiriitaisia. Eri käyttömuotojen eriäviä tarpeita on pyritty tunnistamaan merialuesuunnittelussa.

ANNE ERKKILÄ-VÄLIMÄKI Erityisasiantuntija Turun yliopisto Brahea-keskus Merenkulkualan tutkimus- ja koulutuskeskus (MKK)

30

Säikeitä

Merialuesuunnitelma Satakunnassa Suomessa merialuesuunnittelu tehdään kolmessa osassa, joista yksi on Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan aluevesien ja talousvyöhykkeen muodostama kokonaisuus. Merialuesuunnitelma on yleisen tason strateginen kehittämisasiakirja, joka tarjoaa tietoa muuhun alueelliseen suunnitteluun sekä TKI-toimintaan. Se huomioidaan oikeusvaikutteisessa kaavoituksessa, esimerkiksi maakuntakaavojen laatimisessa.

Satakunnassa merialuesuunnitelman avulla pyritään tukemaan kalastuksen ja kalankasvatuksen elinvoimaisuutta ja elintarviketeollisuuden

kasvu- ja tuotekehitysmahdollisuuksia. Suunnitelman toimeenpano ei kuitenkaan ole merialuesuunnittelun tehtävä, vaan sen toteuttavat alueen toimijat. Suunnitelman yhtenäinen linja kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien kanssa sekä kalatalouden toimintaryhmän ja suunnittelutyössä rakentuneen yrittäjäverkoston yhteistyö edistävät merialuesuunnitelman tavoitteiden toteutumista.

Ne myös edistävät yhteistoiminnallista suunnittelua toisella suunnittelukierroksella.

MARI POHJA-MYKRÄ

ANNE NUMMELA

Merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaattori Satakuntaliitto

Maakuntainsinööri Satakuntaliitto

Kuva Katja Leinonen

Ensimmäinen merialuesuunnitelma kuvaa meren käytön tavoitetilaa vuonna 2030. Karttamerkinnät esittävät suunnittelussa tunnistettuja merkittäviä ja potentiaalisia alueita sekä toimintojen yhteystarpeita. Suunnitelmaa voi tarkastella sivulla www.merialuesuunnitelma.fi.

KRISTIINANKAUPUNKI

Saaristomeren ja Selkämeren eteläosan merialuesuunnitelma 2030 Havsplan 2030 för Skärgårdshavet och södra Bottenhavet MERIKARVIA

Ehdotus -- Förslag Förslag 8.10.

8.10. 2020 2020 Ehdotus

Merialuesuunnittelun vyöhykkeet Zoner inom havsplaneringen Sisäsaaristo ja sisemmät rannikkovedet Inre skärgård och inre kustvatten Ulkosaaristo ja ulommat rannikkovedet Yttre skärgård och yttre kustvatten Avomeri - Öppet hav

PORI

Merialuesuunnittelussa tunnistetut yhteydet ja yhteystarpeet- Förbindelser och förbindelsebehov som identifierats i havsplaneringen

RAUMA

Ekologinen yhteys - Ekologisk förbindelse Johdot, kaapelit ja putket - Ledningar, kablar och rör Matkailu- ja virkistysyhteys - Turism- och rekreationsförbindelse TEN-T- toiminnallinen yhteys - TEN-T-funktionell förbindelse Toiminnallinen yhteys - Funktionell förbindelse

UUSIKAUPUNKI

Merialuesuunnittelussa tunnistetut merkittävät ja potentiaaliset alueet Betydande och potentiella områden som identifierats i havsplaneringen

TURKU

SALO

MAARIANHAMINA

POHJA INKOO RAASEPORI

HANKO

Saaristo - Skärgård Satama - Hamn TEN-T-satama - TEN-T -hamn Meriteollisuus - Marin industri Vesiviljely - Vattenbruk Kalastus - Fiske Energiantuotanto - Energiproduktion Merenkulun alue - Sjöfartsområde Matkailu ja virkistys - Turism och rekreation Kulttuuriarvot - Kulturvärden Merkittävät vedenalaiset luontoarvot - Betydande naturvärden under vatten Erityisalue - Specialområde

Tausta-aineistot - Bakgrundsmaterial Talousvyöhykeraja - Ekonomiska zonens gräns Aluevesiraja - Territorialvattengräns

1:750 000 0

5 10

20

30

40

50

60

70

80

90

km 100

© Satakuntaliitto ja Varsinais-Suomen liitto Esri, HERE, Garmin, (c) OpenStreetMap contributors, and the GIS user community

UCPori 2021

31

Toiseuttava verkkokeskustelu ja verkossa ryhmäytymisen kaksi puolta Sosiaalisen median vuorovaikutustilanteet ovat keino määritellä meitä itseämme, mutta myös väylä toiseuden ja erilaisuuden määrittelylle. Käsittelen väitöstutkimuksessani, miten verkon keskustelukulttuureissa esiintyvää vastakkainasettelua, vihapuhetta ja ihmisryhmien eriarvoistavaa kohtelua voidaan tarkastella toiseuden käsitteen avulla.

V

erkon keskustelukulttuurit niin sosiaalisessa mediassa kuin myös vanhan liiton keskustelupalstoilla rakentuvat aina enemmän tai vähemmän erilaisista ryhmistä ja erilaisten identiteettien ympärille. Sosiaalisessa mediassa kuten Facebookissa nämä identiteetit tulevat usein näkyviin käyttäjäprofiilien tai esimerkiksi kaverien kanssa jaettujen henkilökohtaisten sisältöjen kautta. Isoissa ja kasvottomammissa keskustelukulttuureissa, kuten anonyymillä Vauva-fooru-

32

Säikeitä

milla tai Suomi24:ssä, käyttäjät eivät välttämättä pysty ilmaisemaan itseään ja identiteettejään vastaavanlaisten käyttäjäprofiilien kautta. Tällöin itsensä ilmaisu pohjautuu lähes yksinomaan keskustelujen kommentointiin.

Kommentoimalla erilaisia keskusteluja tuodaan esiin omia mielipiteitä sekä kuuluvuutta erilaisiin ryhmiin ja identiteetteihin. Kommentointi on kuitenkin myös keino kuvailla niitä ryhmiä ja identiteettejä, joihin ei koe kuuluvansa. Ryhmäytyminen ja yhteisöllisyys ovat siis ilmiöinä kuin kaksipuolinen kolikko. Yhdellä puolella on vahvistuva yhteisöllisyyden tunne samankaltaisten ihmisten kanssa ja toisella puolella taas on ulkopuoliseksi jääminen tai kokemus siitä. Juuri tästä kaksisuuntaisesta prosessista ja sen kautta syntyvästä ulkopuolisuudesta olen kiinnostunut väitöstutkimuksessani. Lisäksi minua kiinnostaa, millaisiksi nämä ryhmät muodostuvat erilaisissa keskustelukulttuureissa. Keitä ovat “me“ suomenkielisellä kuvafoorumi Ylilaudalla tai keitä ovat “he” transihmisille suunnatulla keskustelualueella Suomi24-foorumilla? Ilmiö on erityisen ajankohtainen, sillä arvomme ja mielipiteemme hakevat yhä kasvavassa määrin muotoaan juuri

erilaisissa verkon vuorovaikutustilanteissa. Siksi myös eri ihmisryhmien välillä näkyvät vastakkainasettelut tuntuvat korostuvan juuri nyt.

Kahtiajakoa oman ja erilaisen välillä Toiseuden käsitteellä viitataan “itsen” ja “toisten” väliseen kahtiajakoon, jossa toinen hahmotetaan usein huonommaksi tai alempiarvoiseksi erilaisten ennakkoluulojen ja stereotypioiden kautta. Esimerkiksi vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen erityisesti turvapaikanhakijoita on määritelty toisiksi suhteessa suomalaiseen kansallisidentiteettiin. Sen sijaan, että turvapaikanhakijat hahmotettaisiin neutraalisti “vain” ulkopuolisina ja toisina, liitetään ihmisryhmään varsinkin verkon keskustelukulttuureissa usein runsaasti erilaisia negatiivisesti leimaavia piirteitä. Toiseuden tuottaminen eli toiseuttaminen nähdäänkin monasti eri tavoin etuoikeutetussa asemassa olevien toiminnaksi, sillä yhteiskunnassa ja myös verkkokeskusteluissa eri ihmisryhmillä on eri tavalla valtaa määritellä myös muita.

Valitsin toiseuden käsitteen väitöstutkimukseeni verkkovihan sekä verkkokeskustelukulttuurien tutkimisen

Kuva Elsa Penttilä

työvälineiksi, sillä esimerkiksi jo varsin arkipäiväistynyt vihapuheen käsite on vain yksi vastakkainasettelua tuottavan verkkovuorovaikutuksen muoto. Erilaisuutta käytetään usein eri ihmisryhmien arvottamisen perusteena, mutta tämän dynamiikan tuotoksena syntyvät verkkokeskustelut eivät kuitenkaan läheskään aina täytä vihapuheen määritelmää. Erilaista vastakkainasettelua rakentavat kommentit voivat perustua hyvinkin arkipäiväistyneisiin stereotypioihin, jotka eivät välttämättä pintapuolisesti tarkasteltuna vaikuta vihamielisiltä. Hienovaraisuuteen verhotut toiseutta tuottavat kommentit voivat kuitenkin olla salakavaluudessaan hyvinkin vahingollisia, sillä maltilliset ja ainakin näennäisesti perustellut argumentit mielletään usein vihamielisiä ulostuloja uskottavammiksi.

Vastaliikettä, voimaantumista ja vertaistukea Toiseutta tuottavat verkkokommentit eivät ole läheskään aina esimerkkejä verkkoväkivallasta tai marginalisoituihin vähemmistöihin kohdistuvasta vihapuheesta. Nimettömien verkkokeskustelujen turvin erilaiseksi ja ei-toivotuksi uskalletaan kuvailla myös niitä, jotka muuten nauttivat yhteiskunnassamme normatiivisesta asemasta. Tällöin toiseuttaminen voidaan nähdä jopa vastaliikkeenä, jonka avulla muun muassa monet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ryhmäytyvät verkossa ja hakevat voimaantumisen kokemuksia esimerkiksi kuvaamalla heteroenemmistöä toisena ja ulkopuolisena. Ulkopuolelle jättäminen, vieraaksi kokeminen ja toiseksi määrittely on yhteisöllisyyden rakentumisen vastavoima, joka koskee kaikenlaisia ihmisryhmiä. Sosiaalista

mediaa ja verkkokeskustelukulttuureja tarkasteltaessa on kuitenkin muistettava, että erilaisiin ihmisryhmiin kohdistuva toiseuttaminen toteuttaa samankaltaisia voimasuhteita kuin sosiaalisen median ulkopuolellakin: yhteiskunnassa etuoikeutetusta asemasta nauttivat saavat usein myös enemmistön äänen verkon keskusteluympäristöissä.

Toiseuden tuottaminen ja kuvailu voi usein kohdistua verkkokeskusteluissa myös kommentin kirjoittajaan itseensä. Tällöin hän voi kuvailla omia kokemuksiaan ulkopuolisuudesta tai esimerkiksi elämästään vähemmistön edustajana. Toiseuden tuottaminen onkin tällöin vertaistuen hakemista muilta samassa asemassa olevilta ja ryhmäytymistä rakennetaan ulkopuolisuuden kokemisen kautta.

Erilainen toiseuden tuottaminen verkon keskustelukulttuureissa ei siis ole pelkästään etuoikeutetussa asemassa olevien syrjivää puhetta muista, vaan se on monille myös keino tuoda esiin omaa heikompaa asemaansa.

myys eivät kuitenkaan tee sen vahingollisimmista ilmenemismuodoista, kuten vihapuheesta ja verkkoväkivallasta hyväksyttäviä. Verkkokeskustelijoiden tarve määrittää itseään ja toisia antaa toiseutta tuottavalle verkkovuorovaikutukselle yhdenlaisen selityksen, mutta ei aina oikeutusta.

Erilaiset verkkokeskustelut ja sosiaalinen media ovat meille arvokas väline verkostoitumiseen, mielipiteiden ilmaisemiseen sekä vertaistuen saamiseen. Verkossa sanotulla on myös painoarvoa, sillä monet sosiaalisessa mediassa syntyneet poliittiset liikkeet ja kohut ovat levinneet myös sosiaalisen median ulkopuolelle. Siksi onkin tärkeää tarkastella kriittisesti, miten erilaisista identiteeteistä verkossa puhutaan ja miten se erilaisiin verkon keskustelukulttuureihin vaikuttaa.

Ei tekosyitä Toiseuden käsitteen mukaantuominen verkkovuorovaikutuksen tarkasteluun auttaa hahmottamaan polarisoivan kommentoinnin motiiveja ja toisaalta myös sen erilaisia osapuolia sekä niihin liittyviä voimasuhteita. On ilmiselvää, että tarve ryhmäytyä sekä sitä kautta myös taipumus jättää ulkopuolelle eivät ole kaikenkattava selitys kaikelle verkossa esiintyvälle häirinnälle tai vihapuheelle. Toiseuttavan verkkokeskustelun käsitteen tavoitteena on kuitenkin osoittaa, että tarve ryhmäytyä ja sulkea ulkopuolelle elää mukana lähes kaikissa verkon vuorovaikutustilanteissa. Toiseutta tuottavan verkkokeskustelun yleisyys sekä myös eräänlainen väistämättö-

ELINA VAAHENSALO

Tohtorikoulutettava Digitaalinen kulttuuri Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelma Turun yliopisto

UCPori 2021

33

Porin yliopistokeskuksesta valmistui vuonna 2020

173

maisteria ja diplomi-insinööriä sekä

OPISKELIJOITA

1423

3

tohtoria

1037 47 290 49

HENKILÖSTÖÄ

147

PERUSTUTKINTO-OPISKELIJAT JATKOTUTKINTO-OPISKELIJAT * AVOIMEN YLIOPISTON OPETUKSEEN ILMOITTAUTUNEET ** TÄYDENNYSKOULUTUKSEEN OSALLISTUNEET

14 PROFESSORIT 77 MUU OPETUSHENKILÖSTÖ 33 TUTKIMUSHENKILÖSTÖ 9 HALLINTO- JA TALOUSHENKILÖSTÖ 32 MUU HENKILÖSTÖ HENKILÖSTÖN KOKONAISMÄÄRÄSTÄ

TOHTOREITA 65 *

Osa Tampereen yliopiston jatko-opiskelijoista puuttuu tilastosta

** Turun yliopisto

47,5 % OKM-RAHOITUS

28,2 % PORIN KAUPUNKI

15,7 %

RAKENNERAHASTOT

3,7 %

KILPAILTU TUTKIMUSRAHOITUS

3,0 %

YKSITYINEN (YRITY YHDISTYS, YKSITYISH

YS, HLÖ)

OPISKELIJAVAIHTO

LÄHTENEET 9 SAAPUNEET 34

YHTEENSÄ

248 148

VERTAISARVIOIDUT TIETEELLISET ARTIKKELIT

1,3 %

ULKOMAINEN RAHOITUS

JULKAISUA (pl. opinnäytetyöt)

29

VERTAISARVIOIMATTOMAT TIETEELLISET KIRJOITUKSET

0,4 %

VALTIO, MUU

30

AMMATTIYLEISÖLLE SUUNNATUT JULKAISUT

0,2 %

MUU RAHOITUS (SÄÄTIÖT)

12

TIETEELLISET KIRJAT (MONOGRAFIAT)

25

SUURELLE YLEISÖLLE SUUNNATUT JULKAISUT

RAHOITUS

9,5

milj.

Porin yliopistokeskus / PL 181 (Pohjoisranta 11A), 28101 Pori puh. 044 790 0079 / www.ucpori.fi Tampereen yliopisto / Turun yliopisto