Opinto-ohjaaja 3/2021

Suomen opinto-ohjaajat ry

opinto-ohjaaja 3/2021

Arvostavan katseen koulu SORA: Ratkaisuja opiskeluun soveltumattomuuteen Korkeakoulutuksen saavutettavuus

HUIPPUKUNNOSSA KORKEAKOULUUN

U VE USI RK KU KORS SI!

Tiedelukutaidon perusteet -verkkokurssilla perehdytään korkeakouluopintoihin, tieteen tekemiseen, tiedon hakuun ja arviointiin sekä kriittiseen ajatteluun.

Kurssisisältöjä ovat kirjoittaneet eri alojen asiantuntijat astrofyysikosta havaintopsykologiin.

Myös kurssin videoilla ääneen pääsevät tutkijat ja opiskelijat eri tieteenaloilta.

Kurssi on maksuton ja kaikille avoin.

KURSSIN SISÄLTÖJÄ

TIEDELUKUTAIDON PERUSTEET -KURSSI...

•

Millaista korkeakouluopiskelu on?

...tutustuttaa korkeakoulumaailmaan.

•

Mitä on tiede ja miten sitä tehdään?

...avustaa jatko-opintojen suunnittelussa

•

Millaisia taitoja ja valmiuksia tutkija

ja omimman alan löytämisessä.

työssään tarvitsee?

...tarjoaa välineitä pääsykokeisiin valmistautumiseen.

•

Miten löydän luotettavaa tietoa?

...antaa hyvät valmiudet korkeakouluopintoihin.

•

Miten luen tieteellistä tekstiä?

...syventää tiedonhakutaitoja.

•

Millainen on hyvä tutkimuskysymys?

...antaa uusia näkökulmia tietoon ja tiedeuutisointiin.

•

Miten visualisoin dataa havainnollisesti?

...kehittää kriittistä ajattelua.

•

Miten luova oivallus syntyy?

...harjoittaa akateemisia taitoja.

MOOC-verkkokurssi muodostaa 2 opintopisteen moduulin ja soveltuu lukion valinnaiseksi opintojaksoksi. Kurssin ensimmäinen osio sopii erityisesti opinto-ohjauksen sisältöihin.

Osiota ja sen tehtäviä voi vapaasti käyttää omassa opetuksessa.

Kurssin voi suorittaa itsenäisesti tai opettajan johdolla missä ja milloin vain.

Helsingin yliopisto myöntää kurssisuorituksesta kaksi opintopistettä (2 op).

Voit tutustua kurssiin rekisteröitymättä.

Tiedelukutaidon perusteet tiedelukutaito.mooc.f i

opi nto-ohja aja 3/2021

Opinto-ohjaajien ammatti- ja järjestölehti ISSN 2342-9119 (Painettu) ISSN 2342-9127 (Verkkojulkaisu) JULKAISIJA Suomen opinto-ohjaajat ry Polvikatu 7 A 19, 33100 TAMPERE ILMOITUSMARKKINONTI / MYYNTINEUVOTTELIJA Tuija Mäntsälä Betaniankatu 8 as 16, 20810 TURKU puh. 040 776 9727 ja 050 598 5223 tuija.mantsala@sopo.fi

Tässä numerossa Puheenjohtajalta....................................................................4 Päätoimittajan palsta.............................................................5 SORA – Ratkaisuja opiskeluun soveltumattomuuteen........6 Opinto-ohjausta TikTokissa?.................................................10 Koulutuksen tasa-arvoon on vielä pitkä matka.................12

RAHASTONHOITAJA Erja Salminen Kurjenkatu 4 A 25, 20760 PIISPANRISTI erja.salminen@sopo.fi

Kuvataiteilijan aito arki.........................................................14

TOIMITUSNEUVOSTO Tuija Mäntsälä Emmi Hannuksela Jukka Eero Vuorinen jukka.vuorinen@tuni.fi (päätoimittaja) Aki Tulikari (toimitussihteeri)

Voimauttava valokuva ja Arvostavan katseen koulu......18

TILAUSHINTA 65 EUR / vsk ILMOITUSHINNAT koko sivu: 795 EUR puoli sivua: 535 EUR neljännessivu: 425 EUR takakansi 1225 EUR kannen sisäpinta koko sivu 995 EUR kannen sisäpinta puoli sivua 675 EUR PAINOPAIKKA PunaMusta, Forssa ILMESTYMISAIKATAULU 2021 Lehti 3 – 8.9.

Lehti 4 – 19.11. aineisto 28.10.

Korkeakouluopiskelijoilla on haasteensa............................17

SocNet: Eurooppalaista sosiaali- ja nuorisotyötä..............22 Potentiaali-hanke..................................................................24 Motivaation puute ja prokrastinaatio.................................28 Toimikunnilta..........................................................................30 Saanko esitellä: Vantaan ONNI ja TEPPO .........................32 Uusi LOPS koeajossa..............................................................35 Opinto-ohjaajan työn eettiset periaatteet........................36

Stock kuvat: Adobe Stock

ILMESTYMISAIKATAULU 2022 Lehti 1 – 28.1. aineisto 7.1.

Lehteen tarkoitettu aineisto sähköisessä muodossa jäsensihteerille tai toimitussihteerille aki.tulikari@sopo.fi Ilmoitukset pdf-tiedostoina.

Opinto-ohjaaja varaa oikeuden lyhentää ja muokata lehteen lähetettyjä tekstejä.

3

Puheenjohtajalta Armi Nurmi

Sanoista tekoihin!

J

uhlapuheita on pidetty ja nyt on aika aidosti vahvistaa opinto-ohjausta kaikilla kouluasteilla. Uusi lukuvuosi on alkanut vilkkaasti kaikilla kouluasteilla.

Oppivelvollisuusuudistuksen täytäntöönpano on alkanut. Nyt on aika lunastaa lupaukset, joita luvattiin osana oppivelvollisuusuudistusta. On aika näyttää, miten oppilaitoksissa vahvistetaan opinto-ohjausta ja oppilashuollon palveluita sekä peruskoulun mahdollisuuksia tarjota jokaiselle riittävät valmiudet suoriutua toisen asteen koulutuksesta.

Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on meneillään opinto-ohjauksen kehittämisohjelma, jolla tuetaan ja vahvistetaan opinto-ohjausta perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa. Kehittämisohjelma on osa oppivelvollisuuden laajentamista.

Opinto-ohjausta tuetaan vuodesta 2021 lähtien yhteensä noin 19 miljoonalla eurolla vuodessa. Lisäksi opinto-ohjauksen kehittämiseen suunnataan 6,3 miljoonaa euroa ohjelman aikana. Ohjelma kestää vuoden 2022 loppuun. Sen tarkoituksena on kehittää ja vahvistaa opinto-ohjauksen toteutumista, toimintatapoja ja jatkumoa peruskoulusta toiselle asteelle. Nyt onkin tarpeen seurata, mihin nämä rahat kohdentuvat.

Vahvistamalla opinto-ohjausta voidaan tavoittaa ja tukea paremmin niitä oppilaita ja opiskelijoita, jotka tarvitsevat tukea jatko-opintoihin hakeutumisessa ja opintojen suorittamisessa. Ohjelman myötä perusopetuksessa otetaan käyttöön uudenlainen, tehostettu henkilökohtainen oppilaanohjaus. Sillä mahdollistetaan oppilaan tarpeisiin sovellettu oppilaanohjaus arviolta vuosittain 10 000:lle tehostettua oppilaan-

4

ohjausta tarvitsevalle oppilaalle perusopetuksen 8‒9 vuosiluokalla. Tehostettu henkilökohtainen oppilaanohjaus on yksilöllistä oppilaanohjausta ja opiskelun tukea, jota oppilaanohjaaja, opettaja ja erityisopettaja voivat tarjota havaitun tarpeen perusteella, esimerkiksi koulunkäynnin motivoinnin, jatko-opintoja urasuunnitelmien lisätuen tai muun arvioidun tarpeen nojalla. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijoiden saaman ohjauksen laatu paranee ja määrä lisääntyy opinto-ohjauksen kehittämisohjelman myötä. Tavoitteena on, että jokaiselle ammatillisen koulutuksen opiskelijalle tarjotaan hänen tarvitsemansa ohjaus ja tuki oikea-aikaisesti kaikissa oppimisympäristöissä siten, että keskeyttäminen vähenee ja oppimistulokset paranevat.

Kehittämisohjelman avulla vahvistetaan ennen kaikkea eniten tukea ja ohjausta tarvitsevien nuorten, kuten oppimisvaikeuksista kärsivien tai psyykkisesti oireilevien nuorten sekä maahanmuuttajataustaisten ja vieraskielisten nuorten saamaa ohjausta. On hienoa, että opinto-ohjausta vahvistetaan kaikilla kouluasteilla. Laadukas opinto-ohjaus tarvitsee tuekseen kuitenkin selkeät normit. Suositukset eivät riitä. Opintoohjausta on vahvistettava siten, että ketju koulutuksesta työelämään toimii katkeamatta. Tehokas ja oikea-aikainen opinto-ohjaus vähentää opintojen keskeyttämistä ja edesauttaa ohjattavien ajallaan valmistumista. Yhdellä opinto-ohjaajalla voi olla korkeintaan 200 ohjattavaa laadukkaan ohjauksen turvaamiseksi perusopetuksessa ja toisella asteella. Ilman mitoitusta ei voida taata laadukasta opinto-ohjausta kaikille ohjattaville.

Nyt on oikea aika kohdentaa rahaa opinto-ohjaajien palkkaamiseen kaikilla kouluasteilla. Koronan aikainen oppimisvaje ei ole korvattavissa muulla kuin palkkaamalla lisää henkilökuntaa oppilaitoksiin. Vain yksittäiset oppijat ovat hyötyneet etäopetuksesta. Teemme arvokasta työtä ohjattavien parhaaksi.

Meitä tarvitaan nyt ja jatkossa.

Erityisesti tämän lukuvuoden ajan meidän on nyt annettava mahdollisuus keskittyä perustehtävään. Suuret koulutuspoliittiset uudistukset ja hankehumppa saavat nyt odottaa. Viime lukuvuosi on jättänyt meistä suurimpaan osaan jälkensä, kuormitus on ollut kovaa. Yhä useampi myös empii, haluaako edelleen jatkaa työtään opinto-ohjaajana. Pidäthän huolta itsestäsi. Muistathan, että vähemmän on enemmän. Pysytään terveinä ja keskitytään perustehtäviin!

Armi Nurmi Suomen opinto-ohjaajat ry puheenjohtaja

.. ..

Paatoimittajan palsta Jukka Eero Vuorinen

Talibanit ja opinto-ohjaus

E

nnen vuosisadan vaihdetta Suomeen saapui runsas joukko turvapaikanhakijoita ja pakolaisia Afganistanista. Osa oppilaiden nimistä on jäänyt muistiin. Joukossa oli ainakin Moheb, Edris, Mariam, Shiran, Mohammad ja Zabi. He ovat nykyisin kaikki Suomen kansalaisia. Ja kaikki he ovat jo nyt työelämässä opiskeluvuosien jälkeen. Afganistan ja sen kulttuuri sekä kielet tulivat tutuksi noina vuosina. Tämä KeskiAasian solmukohta on taas jälleen vahvasti tapetilla. Tullee olemaan varmaan pitkään. Uutistoimituksiin on tullut viestejä, miksi näin kaukaisen maan asioita pitää käsitellä näin laajasti. Tällaisia kommentteja on vaikea ymmärtää. Afganistan on pitkään ollut osa meitä. Talibanien valtaannousu tulee väistämättä heijastumaan myös tänne Suomeen – ennemmin tai myöhemmin.

Poika oli tietoinen Suomen järvien suuresta määrästä, mutta siitä huolimatta vaatimus uimataidosta tuntui kohtuuttomalta.

Talibanit on sunnalainen ääriliike, joka syntyi Neuvostoliiton vastaisen sodan yhteydessä. Se nousi Afganistanissa valtaan 1996 ja aloitti hirmuhallinnon, jonka aikana alkoi liikkeen vastustajien mielipuolinen teurastus. Sorto sai aikaan pakolaisaallon, joka ulottui Suomeenkin saakka. Nämä minunkin vanhat oppilaat olivat tämän ajan lapsia.

Talibanit kohtelivat erityisen ankarasti tyttöjä ja naisia. Heidät eristettiin koteihin, työnteko ja opiskelu kiellettiin. Musiikki ja viihde olivat harhaoppista. Muu kuin islamilainen kulttuuri tuhottiin.

Karmein tapaus oli UNESCO:n maail-

manperintökohteen, Bamiyanin Buddha-patsaiden räjäyttäminen. Talibanit veivät Afganistanin takaisin menneisiin aikoihin.

Afganistanilaiset oppilaat ja opiskelijat tulivat hyvin tutuiksi. Muistan käyneeni monet keskustelut heidän kanssaan.

Halu sopeutua uuteen kotimaahan talibanien vainon ja sorron jälkeen oli vahva. He sopeutuivatkin tämän päivän näkökulmasta yllättävän hyvin. Opiskelijatoverit olivat uteliaita kuulemaan tästä meille vieraasta kulttuurista. Osalle opettajista tuotti vaikeuksia sovittaa vitivalkoisen opetussuunnitelman vaatimuksia näiden Keski-Aasian nuorten kokemusmaailmaan. Yhtenä päivänä tuli luokseni poika keskustelemaan uimataidon tarpeellisuudesta. Hän kertoi, ettei hänen kotimaakunnassaan ollut järviä, uimahalleista puhumattakaan.

Kuulemma vettä oli pienissä puroissa, joissa naiset pesivät pyykkiä, mutta ei sielläkään voinut uida. Hän oli tietoinen Suomen järvien suuresta määrästä, mutta siitä huolimatta vaatimus uimataidosta tuntui kohtuuttomalta. Ei muuta kuin sovittelemaan asiaa. Sitähän opinto-ohjaajan työ on.

Uusi pakolaisaalto on tulossa, mutta Suomen henkinen ja moraalinen kyky vastaanottaa näitä nuoria on heikentynyt. Talibanit synnyttänevät myös muita uhkia. Uusi huumeaalto on tulossa.

Maailman heroiinituotannosta suurin osa, jopa 90 % tulee Afganistanista. Tämä on talibanien tärkeä rahoituskanava.

Myöskään uuden terrorismiaallon syntyminen ei ole mahdotonta. Talibanien ensimmäinen kausi päättyi suuressa Yhdysvaltojen johdolla viedyssä terrorismisodassa, jonka aikana Talibanien tukema Al-Qaida -terroristijärjestö kukistettiin. Talibanit kuitenkin sinnittelivät Afganistanin vuoristossa ja palasivat takaisin.

Taliban tarkoittaa opiskelijaa. Opintoohjaajat ovat aina edustaneet koulutusoptimismia. Afganistanin tulevaisuus riippuu siitä, onko mitään opittu.

Jukka Eero Vuorinen päätoimittaja

Miksi sopeutuminen sujui, ainakin näin jälkikäteen arvioiden, mutkattomasti.

Tärkein syy lienee, että meiltä puuttuivat tuolloin kotimaiset talibanit, joiden monet opinkappaleet muistuttavat tätä sunnalaista ääriliikettä. Toisuskoisia vainotaan, oppia ajetaan väkivalloin, tiedettä ja kulttuuria väheksytään, oikeusvaltiota pilkataan, kansakuntaa halutaan viedä takaisin menneisiin aikoihin ja rajat halutaan panna kiinni kaikilta ulkomaisilta vaikutteilta. Peräkylien poikien harrastuksia molemmat.

5

Haastattelussa Tiina Ranta:

SORA – Ratkaisuja opiskeluun soveltumattomuuteen Tiina Ranta toimi Laurea ammattikorkeakoulun turvallisuusjohtajana aina toukokuulle 2021 saakka ja kokosi valtakunnallisen korkeakoulujen SORA-verkoston, joka jatkaa toimintaansa. Tiina Rantaa voidaan pitää yhtenä Suomen johtavista ammattikorkeakoulujen SORA-asiantuntijoista Laureassa tulleen kokemuksen perusteella.

Mitä tarkoittaa SORA?

SORA tarkoittaa sitä, että löydetään ratkaisuja mahdolliseen soveltumattomuuteen. Niin sanotun SORAlainsäädännön henki on kuitenkin ennaltaehkäisevä. Se ohjaa koulutusorganisaatioita ensisijaisesti tunnistamaan keinoja ja tekemään toimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa alalle soveltuvien opiskelijoiden opinnot ja valmistuminen. Se antaa askelmerkit myös sille, jos vakava huoli opiskelijasta herää ja asiasta on käynnistettävä toimet mahdollisen soveltumattomuuden selvittämiseksi.

Opiskeluoikeus voidaan peruttaa tai pidättää. Lainsäädännössä avataan tarkemmin, milloin kyseessä on peruttaminen ja milloin pidättäminen.

SORA-lainsäädännön henki onkin oikeastaan se, että löytyisi keinoja, joilla emme olisi koskaan SORAprosesseissa!

Prosessin käynnistäminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tietyn opiskelijan

6

kohdalla herännyt huoli on niin vakava, että korkeakoulu tai oppilaitos päättää kutsua opiskelijan ensin kuultavaksi ja sitten ratkaistaan, lähetetäänkö opiskelija terveydentilan ja toimintakyvyn arviointiin. Lainsäädäntö antaa myös muita keinoja kuin terveydentilan ja toimintakyvyn arvioinnin opiskeluoikeuteen puuttumiseksi.

SORA-lainsäädännön henki onkin oikeastaan se, että löytyisi keinoja, joilla emme olisi koskaan SORA-prosesseissa!

Lainsäädäntö on kohtuullisen hyvä, mutta tulkinnassa on haasteita ja porsaanreikiäkin. Yhteinen SORA-verkosto vie eteenpäin yhteistä ymmärrystä, mutta tulkintaan olisi hyvä saada lisäohjausta vaikkapa eri ministeriöiden taholta.

Onko kyse soveltuvuudesta tai soveltumattomuudesta vai olisiko jokin muu asiaa kuvaava sana?

Jos SORA-prosessiin päädytään, on jo olemassa riittävän vahvaa näyttöä

epäilykselle mahdollisesta soveltumattomuudesta. Näissä tapauksissa on opiskelijan soveltumattomuutta alalle tarpeen alkaa selvittää. Se voi kääntyä myös soveltuvuudeksi. Molemmille poluille on paikkansa. Kysymys voi olla terveydentilan ja toimintakyvyn arviosta, jonka perusteella sitten ratkaistaan, onko kyseessä ko. alalle soveltuva vai soveltumaton opiskelija. Suomessa on erittäin korkeatasoinen terveydenhuolto, mutta SORA-lainsäädäntöä ei vielä kaikki siellä tunne. Terveydentilan ja toimintakyvyn arvioinnista vastaavilla ammattilaisilla pitäisi ehdoitta olla laaja ymmärrys SORA-puuttumisesta ja korkeakoulujen sekä oppilaitosten koulutustehtävän tuntemus. Sosiaali- ja terveysalan opinnot korkeakoulussa eivät voi olla kuntouttavaa toimintaa silloin, kun kysymyksessä on vakava epäilys alalle soveltuvuudesta. Mitä enemmän terveydenhuollon toimijat ymmärtävät tätä kokonaisuutta, sitä paremmin terveydentilan ja toimintakyvyn arviointeja pystytään toteuttamaan.

Ammattikorkeakoulujenkin opiskelijat tulivat YTHS:n (Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön) palvelujen piiriin 1.1.2021 alkaen. Uskon, että YTHS:n toimijat näkevät laaja-alaisesti korkeakoulun koulutusvelvoitteen - sosiaali- ja terveysalojen kentälle ei voida kouluttaa sinne soveltumattomia henkilöitä. Toivon, että korkeakoulut saavat jatkossa sujuvaa palvelua, eikä enää tarvitse murehtia, mistä saadaan objektiivinen arvioi terveydentilasta ja toimibtakyvystä.

Samoin olisi hyvä, jos vaikkapa YTHS:n piirissä alettaisiin systemaattisesti tutkia näitä kysymyksiä ja sen perusteella kouluttaa henkilöitä, jotka aidosti ovat perehtyneitä näihin moninaisiin näkökulmiin. Myös opiskelijan oikeusturva tulisi aina muistaa.

Ovatko nämä kaksi asiaa: opiskelijan oikeusturva ja oppilaitoksen rooli työelämän portinvartijana, ristiriidassa keskenään?

Ihanteellinen tilanne toki olisi, jos opiskelija itse näkisi tilanteensa ja vakuuttuisi siitä, että soveltumattomuusepäilyä kannattaisi selvittää yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Käytännössä näissä tilanteissa koetellaan kuitenkin kaikkien osapuolien osaamista ja halua ymmärtää kokonaisuutta. Opiskelijalla on luonnollisesti vahva oikeus opiskella.

Korkeakoulu tai oppilaitos on puolestaan lainsäädännön nojalla velvoitettu puuttumaan tässä mainitussa portinvartijan roolissaan. SORA-täytäntöönpanossa kyse on siitä, miten nämä kaksi etua ja oikeutta tai velvoitetta saadaan sovitettua toisiinsa nähden. Aina ei konsensusta saada aikaan.

Riippumaton, täysin puolueeton arviointi toimintakyvystä ja terveydentilasta tarvitaan, ja opiskelijalla tulee olla

ymmärrys oikeudestaan viedä arvioinnin mukainen päätös jatkotarkasteluun ammattikorkeakoululain mukaisesti.

Yhtenä ristiriitana on lisäksi se, että korkeakoulujen rahoitus perustuu osaltaan myös valmistuneisiin opiskelijoihin.

Korkeakoulu haluaa varmistaa kaikin tavoin, että opiskelija suoriutuu opinnoistaan ja saa tutkintonsa valmiiksi.

Korkeakouluja ja oppilaitoksia olisikin tuettava ja ohjattava siihen, että opiskelijan ja yhteiskunnankin edun mukaista on, että työelämään valmistuu sinne soveltuvia henkilöitä. Entä jos tulostavoitteet ovatkin niin kovia, ettei aina ole halua tai kykyä tarttua soveltuvuuden kysymyksiin?

Jos selvissä tapauksissa puuttumista viivytetään, ja vasta opintojen loppusuoralla joudutaan sitten kuitenkin prosessiin, se on kuin vedettäisiin mattoa opiskelijan alta.

Opiskelijoita on luonnollisesti aina tuettava opinnoissaan ja opiskelujen esteitä tulee kaikin keinoin poistaa, mutta silmiä ei silti saisi ummistaa. Oppilaitoksilla ja korkeakouluilla tulisi siis olla rohkeutta ja osaamista uskaltaa selvittää soveltuvuutta tarvittaessa. Tässä asiassa pitäisi korkeakoulujen ja oppilaitosten johdon pystyä ennakoimaan pahimmat, mahdolliset seuraukset, jos alalle valmistetaan sinne selvästi soveltumattomia yksilöitä. SORA-puuttuminen, jos joku, osoittaa johdolta parhaimmillaan pitkänäköistä vastuullisuutta.

SORA-prosessi voi kääntyä siihenkin suuntaan, ettei kyseessä olekaan soveltumattomuuteen liittyvä asia. Opiskelijan edun mukaista on viipymättä ryhtyä sel-

vitysprosessiin, eikä viivytetä tai yritetä turhaan ”tekohengittää” opintoja. Jos selvissä tapauksissa puuttumista viivytetään, ja vasta opintojen loppusuoralla joudutaan sitten kuitenkin prosessiin, se on kuin vedettäisiin mattoa opiskelijan alta. Puuttumisen pitäisi olla aina perusteltua, oikea-aikaista ja se pitäisi aina perustua lainsäädäntöön sekä puuttujien puolelta vahvaan osaamiseen. Jo hakuvaiheessa hakijalla pitäisi olla selkeä ymmärrys, millaista terveydentilaa ja toimintakykyä alalla tarvitaan.

Soveltuvuuden arviointi ei ole koskaan ratkaisu tilanteisiin, joissa opiskelija käyttäytyy huonosti tai mikäli ohjaaja ei tule hänen kanssaan toimeen. Tällaiset haasteet tulee ratkaista muulla tavoin.

Miten SORA siis näyttäytyy hakuvaiheessa?

Yhteishaun hakulomakkeen terveydentilakysymyksen toimivuutta ja merkityksellisyyttä SORA-kysymyksissä olisi harkittava uudelleen. Isoja odotuksia kohdistuukin SORA-lainsäädännön valtakunnallisen kehittämistyöryhmän tuloksille.

Millaisissa yhteyksissä soveltumattomuus voi tulla esille?

Selkeimmillään ja lopultakin ainoa paikka tähän ovat harjoittelujaksot ja työssäoppiminen. Mikäli niissä tulee konkreettisia tilanteita, joissa herää vakavaa huolta opiskelijan käyttäytymisestä, ne tulee kirjata totuudenmukaisesti ja objektiivisesti, ilman tulkintoja. Niihin on myös viipymättä puututtava. Joskus saattaa kuitenkin harjoittelupaikoissa olla sellainen käsitys, ettei harjoittelupa-

7

lautteisiin saisi kuvata kohdattuja haasteita, vaan opiskelijaa tulisi kannustaa eteenpäin. Tämä ei ole kenenkään edun mukaista ja toivoisinkin, että harjoittelupaikoissa, korkeakouluissa sekä oppilaitoksissa sisäistettäisiin yhteinen ymmärrys harjoittelupalautteista ja niiden laadinnasta. Konkreettisten tilanteiden kirjaaminen on kaikkien edun mukaista ja muodostaa objektiivisen näytön mahdollisissa SORA-prosesseissa. Tämä ei missään nimessä sulje pois positiivista, kannustavaa palautetta – sille on aina oma paikkansa.

Täytyykö siis ”jotain tapahtua” ennen kuin voi aloittaa soveltuvuuden arviointia?

Välttämättä ei tarvitse tapahtua, vaan riittää, jos on kiistatonta näyttöä siitä, että toiminnan vaikuttimena on ollut esimerkiksi tahallisuus. On myös tapauskohtaisesti tärkeä pohtia, mikä opiskelijan intentio on ollut. Kyse ei kuitenkaan ole vahingosta - niitä voi aina sattua - vaan esimerkiksi siitä, että tieten tahtoen on vaarannettu potilasturvallisuutta. Tällaiset indikaatit eivät tule esille, jos huolta herättäviä tilanteita ei tunnisteta, kirjata tai niihin ei heti puututa. Opiskelija saa toki epäonnistua ja tehdä virheitä – on pystyttävä tunnistamaan käyttäytyminen, jossa esimerkiksi piittaamattomuudesta tai tahallisesta laiminlyönnistä olisi voinut seurata jotain pahempaa. Painottaisin näissä tapauksissa aina kokonaisharkintaa. Sellaisia listoja ei voi laatia, joissa kuvataan ei-toivottua käyttäytymistä. Tilanteiden selvittelyssä on aina mentävä opiskelija edellä huomioiden edellä esitetyt asiat.

Soveltuvuuden arviointi ei ole koskaan ratkaisu tilanteisiin, joissa opiskelija käyttäytyy huonosti tai mikäli ohjaaja ei tule hänen kanssaan toimeen. Tällaiset

8

haasteet tulee ratkaista muulla tavoin.

Jos soveltuvuuden arviointiin päätetään ryhtyä, pitää opiskelijan toiminnasta pystyä osoittamaan vahvaa ja monipuolista näyttöä. Tähän vaaditaan useita eri tekijöitä, jotka yhdessä muodostavat ns. SORA-perusteen. Kokonaisuuden harkintaa ja punnintaa tulee tehdä, sillä SORA-rima on korkealla. Pitää aina muistaa, että SORA-puuttumisprosessi on vasta viimesijainen keino.

”On luotava prosessit, nimettävä osaajat, koulutettava ja tuettava heitä. SORA on riskienhallintaa ja prosessien on oltava kunnossa.”

Ovatko huumausaineet automaattisesti SORA-prosessin peruste?

Mahdollinen päihde- tai huumausaineriippuvuuden selvittäminen on osa edellä mainittua kokonaisharkintaa.

Aina, kun korkeakoulussa tai oppilaitoksessa tulee esille huumausaineiden käyttö, asia on selvitettävä myös soveltuvuuden näkökulmasta. Kaikissa päihdetilanteissa tulisi herätä ja asiaan olisi tartuttava terveydenhuollon kanssa yhteistyössä.

Näetkö sen ongelmana tai haasteena, että oppilaitoksissa on keskenään erilaisia SORA-elimiä?

SORA-lainsäädäntö on ensi sijassa turvallisuuslainsäädäntöä, jolloin korkeakoulujen ja oppilaitosten on rakennettava täytäntöönpanoa varten turvalliset puitteet. Tämä tarkoittaa, että on luotava prosessit, nimettävä osaajat, koulutettava ja tuettava heitä. SORA on

riskienhallintaa ja prosessien on oltava kunnossa. SORA-teemassa on myös oltava toimintaa johtava taho, jolla on kyky ja valmius toimia. Tämä edellyttää erityisesti ylimmän johdon sitoutumista.

On myös korostettava työturvallisuusnäkökulmaa, sillä ne, jotka puuttuvat SORA-tapauksiin, tarvitsevat maksimaalisesti turvaa, tukea ja esimerkiksi työnohjausta. Korkeakoulun tai oppilaitoksen johdon on kyettävä suojaamaan työntekijöitään näissä välillä ikäviksi muodostuvissa prosesseissa. Korkeakoulussa täytyy olla pohdittuna ”puuttujien” roolit ja heitä tukevien henkilöiden roolit. Puuttumisprosessissa ei saa tapahtua virheitä. Opiskelija ei myöskään voi jäädä yksin – tukea on oltava tarjolla kaikille osallisille.

Haastattelijoina Siru Kilpilampi LAB Ammattikorkeakoulu ja Paula Lindqvist Metropolia Ammattikorkeakoulu

TUTUSTUTA OPPILAASI HELSINGIN YLIOPISTOON TSEKKAA HELSINGIN YLIOPISTON KANDIOHJELMAT -WEBINAARISARJA Tarjoamme lukiolaisille teemawebinaareja 18.11.2021 ja 2.3.2022. Yhteensä kuudessa webinaarissa opiskelijat ja asiantuntijat kertovat mm. alavalinnasta, opiskelijaelämästä, valintoihin valmistautumisesta ja työllistymismahdollisuuksista.

TILAA HELSINGIN YLIOPISTON ESITTELY Opiskelijalähettiläämme kertovat oppilaillenne toiveidenne mukaisesti Helsingin yliopistosta ja omasta koulutusalastaan.

TUTUSTU OPISKELIJACHATTIIN Opiskelijachatissamme lukiolaiset voivat kysellä useiden eri alojen opiskelijoilta opinnoista ja opiskelijaelämästä.

Chat toimii ympäri vuoden, ei ajanvarausta.

TILAA OPOJEN JA AINEENOPETTAJIEN UUTISKIRJE Saat kerran kuukaudessa ajankohtaista tietoa Helsingin yliopiston koulutustarjonnasta, hakuajoista koulutusohjelmiin sekä hakijoille suunnatuista palveluista.

YLIOPISTOJEN OPOSEMINAARI 29.10.

Etätapahtumassa pääset tutustumaan Helsingin yliopiston, Hanken Svenska handelshögskolanin, Aalto-yliopiston sekä Taideyliopiston koulutustarjontaan ja valintaperusteisiin yhteishaussa 2022.

Lisätietoa Helsingin yliopiston oposivuilta: helsinki.fi/opot

9

Opinto-ohjausta TikTokissa?

M

iro Ruismäki (24) valmistui Humanistisesta ammattikorkeakoulusta yhteisöpedagogiksi (AMK) joulukuussa. Omat harrastukset ja rippileirityö seurakunnassa sekä liikunnan kouluavustajana toimiminen avasivat suunnan nuorisotyön, kohtaamisen ja ohjauksen opintoihin. ”Nuoret ja nuorisotyö ovat mun juttu. Opinnäytetyössä tutkin nuorten suosimaa TikTokia.

Vaikka keräsin aineiston seinäjokelaisilta nuorilta, tulokset ovat yleistettävissä muihinkin suomalaisiin nuoriin”, kertoo Ruismäki työnsä taustoja.

Nuorison Niksi-Pirkka on TikTok

”Tuloksista selvisi, että neljä viidestä nuoresta käyttää TikTokia. Sovellusta käytetään hauskojen videoiden katseluun ja sen käyttö on mukavaa, rentouttavaa ja helppoa ajanvietettä. TikTok tuo nuorille iloa sekä naurua heidän arkeensa”, selvittää Ruismäki ja jatkaa, että sovelluksesta löytyy myös erilaisia opettavaisia videoita sekä paljon erilaisia vinkkejä ja niksejä teemasta toiseen. ”Nuoret eivät enää katso television viihdeohjelmia tai lue Niksi-Pirkka -palstaa.

Kaikki löytyy TikTokista.”

nuoria”, selvittää Ruismäki ja kannustaa opinto-ohjaajiakin ottamaan TikTokin osaksi ohjauksen repertuaaria.

Suomalaisista ammattikorkeakouluista valmistuneiden opinnäytetyöt löytyvät Theseus-palvelusta (www. theseus.fi), josta voit käydä lukemassa myös Ruismäen työn. Theseus on Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n tarjoama palvelu.

Teksti: Maarit Honkonen-Seppälä Kirjoittaja on Humakin lehtori, joka oli Ruismäen opinnäytetyön toinen ohjaaja.

Kuvaa, musiikkia ja osallistumista

TikTok on lyhyiden videoiden (max 3 minuttiia) jakamiseen tarkoitettu helppokäyttöinen ja nopeatempoinen sovellus.

Se on tällä hetkellä yksi maailman ladatuimmista sovelluksista. Videoissa käyttäjät tanssivat, suorittavat erilaisia haasteita, tekevät piloja, oppivat ja nauttivat. Suurin osa käyttäjistä on nuoria tai nuoria aikuisia.

Musiikkia, videoita, pelejä, jopa poliittista vaikuttamista

Yhteisöpedagogi-opintojensa aikana Ruismäki oivalsi sen, kuinka iso merkitys sosiaalisella medialla on nuorten elämään, erityisesti nyt covid-aikana. ”Some on osa heidän kasvuaan ja nuoruuttaan. Sitä ei voi sivuuttaa tai viedä heidän elämästään. Opintojen ohjaus, nuorisopalvelut, seurakunnat, poliisi, opettajat ja kaikki nuorten kanssa toimivat voivat hyödyntää TikTokia työssään.

Kulissien takana tapahtuvat asiat sekä ammatteihin liittyvä sisältö kiinnostaa

10 10

Yhteisöpedagogi (AMK) Miro Ruismäki (vas.) ja Jyväskylän kaupungin digitaalisesta nuorisotyöstä vastaava Panu Räsänen pohtimassa Miron opinnäytetyötä. Kuva otettu covid-ajan alussa toukokuussa 2020, jolloin ohjauskeskustelut käytiin Teams-kokouksissa. ”Nuorten arjen lisäksi oppiminen, musiikkibisnes ja jopa poliittinen vaikuttaminen ovat asioita, jotka liittyvät TikTokiin. Sovellus on osa maailmanmenoa ja se vaikuttaa moneen”, kertoo Seinäjoen lyseon ja lukion kasvatti Miro Ruismäki.

Kuva: Maarit Honkonen-Seppälä

Euroguidance viestii

Euroguidance Ohjausalan ammattilaisten tukena

Kansainvälistyminen kiinnostaa opoja Euroguidance järjesti keväällä verkkokyselyn, jossa selvitettiin ohjaajien toiveita ja tarpeita kansainvälistymiseen Mira Skogster liittyen. Kyselyyn vastasi yhteensä 180 ohjausalan ammattilaista ympäri Suomen, joista opinto-ohjaajia oli puolet.

Vastaajat jakautuivat kaikkiin ikäryhmiin välille 20–60+ ja heistä suurin osa oli naisia (84 %). Kyselyyn vastanneilla opoilla oli kattavasti kansainvälistä kokemusta. Lähes kaikilla oli kokemusta matkailusta, mutta joka kolmannella oli sen lisäksi myös muuta kansainvälistä kokemusta esimerkiksi opintovierailuista tai job shadowing -jaksoista ulkomailla.

Kansainvälisyysohjauksen työvälineet eivät vielä tuttuja Erityisesti seuraavat aihepiirit kiinnostivat opoja: • • • • •

Kansainvälistymisen mahdollisuudet ohjattaville (85 %) Kansainvälisyysohjauksen työvälineet (71 %) Ohjattavien kansainvälistymistarinat (65 %) Ajankohtainen tieto ohjausalan kehityksestä kansainvälisesti (65 %) Kansainvälistymisen mahdollisuudet ohjausalan ammattilaisille (63 %) ”Käytännönläheisiä materiaaleja: videot nuorille, pelit, kv-lähettiläät kouluille, valmiita hyviä tehtäviä.”

Vaikka kansainvälisyysohjauksen työvälineet kiinnostivat, Euroguidancen tuottamia työvälineitä oli hyödyntänyt vain viidennes opoista. Suosituimmat työvälineet olivat Maailmalle.net -sivusto sekä Polku maailmalle -ohjauskortit. Euroguidancen järjestämiin tilaisuuksiin esimerkiksi Opo-päivillä tai Ohjauksen päivillä oli osallistunut kuudesosa vastanneista opoista.

Opot toivoivat käytännönläheistä ja nopeasti löydettävää materiaalia opotunneille esimerkiksi eri maiden koulutusjärjestelmistä ja hakuprosesseista.

MAAILMALLE.NET Maailmalle.netistä löydät tietoa opiskelusta, työharjoittelusta, vapaaehtoistyöstä ja nuorisovaihdoista ulkomailla.

Ajankohtaista tietoa saat somekanavistamme.

!

Kuva: Satu Haavisto

”Vaikeutena on usein löytää tarpeeksi selkeää tietoa eri maiden hakukohteista, valintaperusteista ja hakukäytänteistä. Myös asunnon löytämiseen opiskelijat hakevat toisinaan apua.”

Mukaan sidosryhmähaastatteluihin?

Euroguidancen toiminnan kehittäminen jatkuu syksyllä sidosryhmähaastatteluilla, joissa verkkokyselyn tulosten pohjalta tarpeisiin ja toiveisiin poraudutaan tarkemmin. Jos haluat olla mukana, olethan yhteydessä: euroguidance@oph. fi. Lämmin kiitos kaikille kyselyyn vastanneille! ”Toivoisin tuoretta videomateriaalia nuorten kokemuksista vaihdoista, eri alojen opiskelusta, työskentelymahdollisuuksista ja vinkkejä/ohjeita miten hakeudutaan, mitä ulkomaille lähtö vaatii jne.”

Tekstin kursivoinnit ovat poimintoja verkkokyselyn vastauksista.

Seuraa meitä somessa ja verkossa Euroguidance Suomi oph.fi/euroguidance

EuroguidanceFI

Merkittävä raportti korkeakoulutuksen saavutettavuudesta valmistui

Koulutuksen tasa-arvoon on vielä pitkä matka M

ittavan uran yliopistoissa ja opetus- ja kulttuuriministeriössä tehnyt Tapio Kosunen työsti viime töinään ennen eläkkeelle siirtymistään merkittävän dokumentin maahamme. Korkeakoulutuksen saavutettavuusraportti on tärkeä koulutuksen tasa-arvon opas.

Se on myös samalla Marinin hallitusohjelmaan kirjattu Korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelma. Se valmistui kesäkuussa ja jäi mediassa melko vähälle huomiolle. Raportti on hyvin kunnianhimoisesti laadittu ja siinä on tutkitun tiedon ja myös kansainvälisen vertailun pohjalta kuvattu korkeakoulutuksen saavutettavuuden tilaa Suomessa. Vapaasti ladattavissa oleva raportti on erinomaista lukemistoa jokaiselle koulutuksen tasa-arvosta kiinnostuneelle opinto-ohjaajalle. Siihen on koottu kaikki olennaiset taustatekijät, jotka tuottavat eriarvoisuutta kuten perhetausta, asuinalue, maahanmuuttotaustaisuus, toimintarajoitteisuus ja vammaisuus, kielellinen tai kulttuurinen tausta, erilainen oppijuus ja sukupuoli tai seksuuaalisuuntautauneisuus.

sunnoissaan vastustivat, mutta monet muut kannattivat. Muutenkin tunnuttiin ajateltavan, että tasa-arvo on ihan kiva juttu, mutta mihinkään ylimääräisiin toimiin ei juuri oltu valmiita. Tämä nostaakin raportin arvoa.

Raportin loppuun on koottu 38 tavoitetta, joilla saavutettavuutta, yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja moninaisuutta suomalaisessa korkeakoulutuksessa voidaan edistää. Tapio Kosusen esittää saavutettavuutta koskevien säännösten kirjaamista yliopisto- ja ammattikorkeakoululakeihin. Tätä lähes kaikki yliopistot ja ammattikorkeakoulut lau-

Tätä ja muita saavutettavuutta heikentäviä tekijöitä analysoidaan raportissa syvällisesti. Ajankohtainen raportti pureutuu myös Koronan vaikutukseen korkeakoulutuksessa.

12

Perhetausta vaikuttaa yhä

Pitkään on ollut tiedossa, että siirtyminen korkeakoulutukseen on vahvasti eriytynyt perhetaustan mukaan. Lukion eriyttävä merkitys perustuu siihen, että korkeasti koulutettujen vanhempien lapset hakeutuvat lukioon ja suorittavat ylioppilastutkinnon selvästi yleisemmin kuin perusopetuksen varassa olevien vanhempien lapset. Vanhempien korkea koulutus tukee lasten koulumenestystä, sillä heidän oma kokemuksensa koulutuksesta kannustaa lapsia etenemään.

Todistusvalinnan kehitystyössä kaivataan tutkittua tietoa. Nythän media on täynnä itseoppinutta mutu-faktaa.

Korkeakoulujen tulisikin laatia oma saavutettavuussuunnitelmansa vuoden 2022 loppuun mennessä. Lisäksi

Tapio Kosunen Kuva: Valtioneuvoston kuvapankki

perustettavaksi esitetään erityistä Saavutettavuusfoorumia, joka laatisi yksityiskohtaisen toimenpideohjelman koulutuksen saavutettavuuden edistämiseksi.

Muut esitetyt tavoitteet liittyvät muun muassa opinto-ohjaukseen, opiskelijavalintaan, opettajankoulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen. Tavoitteita asetetaan myös henkilöstön ja opiskelijoiden osallistamiseen ja osaamisen kehittämiseen, syrjinnän, häirinnän ja rasismin poistamiseen ja hyvinvoinnin edistämi-

Elämyspedagogiikalla omannäköisiä alavalintoja – maksuton työpajasarja ohjaajille, opettajille ja kasvattajille 30.9. ja 3.11.2021 Helsingissä seen.Suomessa tehdyssä opiskelijavalinnan uudistuksessa on menty eteenpäin saavutettavuuden näkökulmasta. Ensimmäisten arvioiden pohjalta korkeakoulukseen siirtyminen olisi alkanut nopeutua. Raportissa painotetaan sitä, että opiskelijavalintauudistusta ja saavutettavuutta kehitetään kokonaisuutena. Todistusvalinnan kehitystyössä kaivataan tutkittua tietoa. Nythän media on täynnä itseoppinutta mutu-faktaa.

VATT:n loppuraportti opiskelijavalintauudistuksesta ilmestyy ensi keväänä.

Siihen asti keskustelu aiheesta käy kiivaana.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen: lab.fi/projekti/roolipeli

Väestötilastot näyttävät, että opiskelijamäärät laskevat korkeakouluissa viimeistään 2030-luvulla.

Siihen mennessä on Suomen tavoite nostaa kansakunnan koulutustasoa niin, että puolet ikäluokasta suorittaa korkeakoulututkinnon. Tavoite ei onnistu ellei saavutettavuuteen kiinnitetä nykyistä suurempaa huomiota. Lähtökohtana on hyvä pitää raportin ydinteemaa: ”Tasaarvoisen yhteiskunnan tavoitteena on, että jokaisella on mahdollisuudet kouluttautua niin pitkälle kuin rahkeet riittävät.”

Jukka Eero Vuorinen Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:35 Kohti saavutettavampaa korkeakoulutusta ja korkeakoulua, 230 sivua Tapio Kosunen, Opetus- ja kulttuuriministeriö Helsinki 2021

13

Kuvataiteilijan aito arki M

oni visuaalisesti lahjakas nuori haaveilee peruskoulun ja toisen asteen jälkeen kuvataiteilijan ammatista. Kuvataiteilijuuden vetovoima selittynee ainakin osittain mielikuvasta täysin vapaasta ammatista. Kuvataiteen koulutukseen hakeutuneilla on myös opintojen aikana usein mielikuva työstä, että kuvataiteilija tekee omaa taidetta apurahojen turvin ja opettaa kuvataidetta oman taiteilijuuden ohella.

Kuvataiteen ammattikorkeakoulut (Lappi, LAB, Novia ja Satakunnan ammattikorkeakoulu) ovat selvittäneet ESR-rahoitteisessa Yli vaaran vuosien -projektissa kuvataiteen opiskelijoiden näkemyksiä, millaisia taitoja he pitävät tärkeinä tulevassa ammatissaan. Verkkokyselyyn vastasi 161 opiskelijaa. Selvityksen toisena kohderyhmänä olivat kuvataiteen koulutusohjelmista vuosina 2008 – 2020 valmistuneet. Teemahaastatteluihin osallistui 51 ammatissa aktiivisesti toimivaa alumnia.

Kyselyyn osallistuneiden opiskelijoiden mukaan kuvataiteilijan ammatissa tärkeimmiksi teemoiksi nousivat oman itsensä johtamisen taidot, luovuus, taiteellinen näkemys, työssä jaksamiseen liittyvät taidot ja epävarmuuden sietokyky. Opintoja arvioitaessa 67 prosenttia vastaajista koki opintojen valmistavan erittäin tai melko hyvin kuvataiteilijan ammattiin. 43 prosenttia

14

koki opiskelujen olevan työelämälähtöistä. 24 prosenttia tunsi saavansa riittävästi uraohjausta. 80 prosenttia vastaajista oli kiinnostunut suorittamaan osan opinnoistaan projektioppimisympäristöissä ja omalla työhuoneellaan ohjaajan johdolla.

Se, miten paljon oman työn ohjaus ja organisointi, viestintä ja tuottaminen vaatii kuvataiteilijalta ajallisesti, oli tullut monille alumneille yllätyksenä.

Muun työn määrä arvioitiin olevan jopa 70%.

Aiemmissa tutkimuksissa on tullut selväksi, että kuvataiteilijoiden toimeentulo on heikko ja menestyvätkin taiteilijat tekevät usein muuta (luovaa tai ei) työtä taiteen tekemisen ohessa. Alumnihaastattelujen tulokset vahvistivat pitkälti opiskelijoiden käsityksiä ammatissa tarvittavista taidoista. Se, miten paljon tämä oman työn ohjaus ja organisointi, viestintä ja tuottaminen vaatii kuvataiteilijalta ajallisesti, oli tullut monille alumneille yllätyksenä. Muun työn määrä arvioitiin olevan jopa 70%. Ammattitaiteilijan tarvitsee näin olla paitsi monitaitoinen, myös henkisesti vahva pärjätäkseen alalla, vaikka erikoistuisikin taiteessaan hyvin spesifisti.

Elinikäinen oppiminen tuntuu liittyvän vahvasti taiteilijuuteen, toki osa alumneista myönsi hakeutuvan jatkoopintoihin kentän epämääräisyydestä ja epävarmuudesta johtuen. Koulu tarjoaa turvallisen ilmapiirin taiteen tekemiselle. Osa alumneista vierasti yrittäjyyttä ja taiteen soveltavia työnavauksia, samalla monet heistä viittasivat mm. verkostoitumistaitojen puutteeseen. Nämä taiteilijat haaveilevat usein apurahoista ja perustulosta siitä huolimatta, ettei perustuloa ole Suomessa saatavilla ja määräaikaisten työskentelyapurahojen myöntöprosentti on pieni (Taiteen edistämiskeskuksen kuvataiteen hakijoista 8% sai taiteilija-apurahan vuonna 2019).

Osalle opiskelijoista tulee yllätyksenä kuvataiteen opintojen ja työelämän monipuolisuus ja itsenäisenä taiteilijana toimimisen vapauden vastapainona vastuu oman itsensä johtamisesta. Kuvataiteilijan tulee heti valmistuttuaan kyetä etsimään rahoitusta omalle työskentelylleen ja hoidettava oma työhuone ja verkosto, missä toimia.

Kuvataiteen opetusta on jo pitkään kehitetty vastaamaan entistä paremmin aitoa työelämää. Jo opiskeluaikana käydään läpi muun muassa yrittäjyyteen, ammatillisen viestintään ja projektihallintaan liittyviä taitoja. Opetusta kehitetään myös entistä työelämälähtöisemmäksi viemällä oppimista osaksi

Nousu, 2020, pronssi, corten-teräs, kivikorit, kivi, 580 x 580 cm, Petri Haavisto ja Aku Koskinen.

Sijainti valtatie 23, Jämijärvi Kuva: Tomi Kuusimäki

15

autenttisia yhteistyöprojekteja. Yhteistyöprojekteissa opitaan kuvataiteen ammatissa tärkeässä osassa olevaa taitoa; vuorovaikutusta.

Yhteiskunnan muutoksen ja uuden työn myötä taiteilijoiden vuorovaikutuskyvyt korostuvat entisestään. Monet taiteilijat ovatkin siirtyneet perinteisiltä työhuoneilta kentälle erilaisten soveltavien taideprojektien ja aktiivisen yhteisötyöskentelyn pariin. Taiteilija nähdään edelläkävijänä uutta työtä laajemmin tutkien, sillä yhä yksilöllisempi työpolku vaatii paitsi vuorovaikutustaitoja ja itseluottamusta, kykyjä oman osaamisen ja tarpeiden tunnistamisessa, innostusta ideoida ja tulkita, epävarmuuden sietokykyä sekä vastuun ottamista.

Kirjoittajat Tomi Kuusimäki, lehtori, projektipäällikkö, Satakunnan ammattikorkeakoulu, tomi.kuusimaki(at)samk.fi Sade Kahra, alueprojektipäällikkö, Yrkeshögskolan Novia, sade. kahra(at)novia.fi

Julkisen taideteoksen prosessi vaatii moniammatillista yhteistyötä.

Kuva: Petri Haavisto

Opettajien yhteinen Turva Sinä ja muut opetusalan ammattilaiset luotte päivittäin Suomen tulevaisuutta. Saatte aikaan yhteistä hyvinvointia kannustamalla ja innostamalla.

Olette yhdessä tekemisen mestareita. Niin mekin Turvassa, vakuutusyhtiössä, jonka omistavat työn tekemiseen ja yhteiseen hyvään uskovat ihmiset.

OAJ on jo vakuuttanut jäsenensä muun muassa yhteisellä matka- ja tapaturmavakuutuksella.

Kun OAJ:n jäsenenä keskität vakuutuksesi Turvaan, pääset nauttimaan kaikista eduistamme.

Poikkea toimistollamme, soita tai tutustu etuihisi osoitteessa turva.fi/oaj

1616

Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva • turva.fi • 01019 5110

Korkeakouluopiskelijoilla on haasteensa

C

ovid-19-pandemia on vaikuttanut myös korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointiin tai suoraan sanottuna pahoinvointiin. Keski-Suomessa apuun tulivat alueen kaikki neljä korkeakoulua yhdessä. Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) halusi keskisuomalaisten korkeakoulujen hakemuksesta vahvistaa opiskelijoiden hyvinvointia, liikkumista ja yhteisöllisyyttä.

OKM:n rahoittamaa Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu -kehittämishanketta koordinoi Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Yhteistoteuttajina toimivat Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellinen tiedekunta, Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Ilmasotakoulu.

Essi Heimovaara-Kotonen. Hän toimii JAMKissa projektiasiantuntijana. ”Teemme yhteistyötä myös Liikkuva opiskelu -ohjelman kanssa ja uskomme, että yhteistyöllä ja yhdessä opiskelijoiden kanssa tehden vaikutamme aktiivisuuteen ja hyvinvointiin.”

Kirjoittaja Maarit Honkonen-Seppälä (FM, KM) toimii Humakissa lehtorina ja on hankkeessa Humakin edustajana.

THL tekee korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen. Vuoden 2021 KOTT-tutkimuksen lopulliset tulokset tulevat syksyllä. Tutkimukseen kutsuttiin mukaan 12 000 yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijaa. Vastaajia oli yli 6000. Lisää tietoa muun muassa KOTT-tutkimuksesta löytyy THL:n sivuilta www.thl.fi Infoa Liikkuva opiskelu -ohjelmasta löytyy www.liikkuvaopiskelu.fi

Pandemia vaikuttanut opiskeluun

Covid-19-pandemia on lisännyt korkeakouluopiskelijoiden haasteita opintojen ja elämänhallinnankin suhteen. Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen (THL) julkaisuista ennakkotiedoista selvisi, että jopa 70 prosenttia 18–26-vuotiaista korkeakouluopiskelijoista kokee, että opiskelu on vaikeutunut koronaepidemian aikana. Etäopiskelun lisääntyessä myös opiskelijoiden yksinäisyyden kokemukset ovat lisääntyneet niin yliopisto- kuin myös ammattikorkeakouluopiskelijoilla. ”Yli puolet korkeakouluissa opintojaan suorittavista kertoo yksinäisyyden tunteen lisääntyneen. Yksinäisyys koskettaa etenkin 18–22-vuotiaita yliopistossa opiskelevia naisia, joista jopa kolme neljästä on kokenut yksinäisyyttä aiempaa enemmän”, kerrotaan THL:n tutkimuksessa.

Yhteistyöllä eteenpäin

”Meillä on tavoitteena lisätä kaikissa alueen neljässä korkeakoulussa yhteisöllisyyttä, liikuntaa ja siten hyvinvointia”, tiivistää hankkeen projektipäällikkö

”Ennen kesän vapaita suunnittelimme tulevia toimenpiteitä ja työ jatkuu.

Tavoitteena saada korkeakoulupäiviin lisää toiminnallisuutta, aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä”, tiivistää Essi Heimovaara-Kotonen (vas ylhäällä) JAMKista. Riikka Hämylä Jyväskylän yliopistosta, Maija Jylhä (vas ala) JAMKista, Mikaela von Bonsdorff Jyväskylän yliopistosta sekä Pekka Natunen JAMKista tietävät, että tarvetta yhteisöllisyyden vahvistamiselle ja arkiliikunnan lisäämiselle on. Kuva: Maarit Honkonen-Seppälä

17

Haastattelun yhteydessä otetun kuvan taustaksi Miina valitsi haastattelupaikan läheisen Sorsapuiston, johon liittyy monia ryhmäkuvanottomuistoja Tampereen kesäyliopiston voimauttavan valokuvan opiskelijaryhmien kanssa vuosien varrelta. Miina tunnisti eniten omaa persoonaansa kuvasta, jossa hän ei hymyillyt.

Uusi koulutusryhmä Tampereella sekä myös Helsingissä, Raumalla, Kouvolassa, Joensuussa ja Rovaniemellä on juuri alkamassa.

Kuva: Aki Tulikari

18

Voimauttava valokuva ja Arvostavan katseen koulu M

uistan vuosia sitten selailleeni isoa kovakantista kirjaa äitini luona. Kirjassa oli suuria, kauniita, satumaisia valokuvia lastenkodissa kasvaneista tytöistä, joita luonto kuvissa kehystää. Muistan erityisesti veden pehmentämän kallion keskellä istuvan tytön. Muistan myös hienoisen kateuden piston siitä, kuinka hienoja kuvat ovat, sillä otan itsekin valokuvia ja tiedän ettei se ole helppoa. Voiko tuollaisia kuvia oppia ottamaan itsekin?

Maailman ihanin tyttö (2008) -kirja on koottu vuonna 1998 alkaneen projektin valokuvista. Pysähdyttävät kuvat ovat kiertäneet laajasti Suomessa ja ulkomailla taidenäyttelyissä. Opinto-ohjaaja -lehden haastatteleman Miina Savolaisen kehittämää voimauttavan valokuvan menetelmää esittelevä kirja on täynnä upeita kuvia maailman ihanimmista tytöistä. Tänä vuonna käynnistyi Miinan luotsaama Arvostavan katseen koulu -hanke. Hanke tuo voimauttavan valokuvan menetelmän kaksikymmenvuotisen käyttökokemuksen pedagogisella ja moniammatillisella kohtaamistyön kentällä peruskouluun. ”Päätyminen nykyiseen tilanteeseen on ollut pitkä prosessi. Mä olen nyt parikymmentä vuotta tehnyt työtä voimauttavan valokuvan parissa ja Maailman ihanin tyttö oli kuin lähtölaukaus – ja se asia, josta monet ihmiset tuntee tämän menetelmän.” ”Tällä hetkellä suuri osa mun perustyöstäni on sosiaali-, terveys- ja pedaalan ihmisten täydennyskoulutusta.

Mun vetämässä ryhmässä voi olla opettajia, opinto-ohjaajia, terapeutteja, lääkäreitä tai koulupsykologeja opiskelemassa dialogisuutta. Koulumaailmassa aletaan jo hyvin ymmärtää positiivisen pedagogiikan ideologiaa, ja kuinka tärkeetä on kasvattaa myönteisen kautta ja vahvuuskeskeisesti. Mutta helpommin

sanottu kuin tehty. Välillä voi olla todella vaikeaa löytää yhteyttä tai edes jakaa samanlaisia arvoja opiskelijan kanssa.

Voimauttava valokuva on yksi keino, miten voi elämyksellisesti päästä näkemään asioita sen toisen ihan erilaisesta kokemuksesta käsin.”

Missä vaiheessa tajusit, mikä on toimiva prosessi voimauttavalle valokuvalle?

”Tajusin sen vähitellen. Ihan alussa olin lastensuojelussa töissä. Mä ajattelin sillon, että se on maailman tärkeintä työtä.

Mä olin tosi innostunut nuori sosiaalikasvattaja. Itse tulin aika ehjästä lapsuudesta ja koen, että mut oli nähty ja mulla oli sellainen lapsuus, jossa oli lapsuuden taikaa. Mua kosketti ihan kauheesti se lastensuojelun asiakaslasten sammunut olemus. Pettymysten ja häpeän paino, joka oli vetänyt heidät tavoittamattomiin. Mä ajattelin, että siinä työssä kaikista tärkeintä on, että se lapsi saa tietää, että hän on rakastettava ja tärkeä, ja että hänen kokemansa kaltoinkohtelu ei ole hänen vikaansa. Siihen oli huonosti välineitä, eikä sanat ole lapsille tunnetasolla uskottavia. Mä koin, että pitää olla jokin toinen tapa.”

”Oli kuva kuinka kiiltokuvamainen tahansa, se ei auta. Se ei muuta sitä pohjalla olevaa kokemusta omasta itsestä.”

Ei ollut itsestäänselvää, miten valokuva voisi auttaa, kun sanat eivät enää riittäneet. Aluksi Miina oli lähtenyt ihmettelemään ja ihailemaan lastensuojelun asiakkaitaan, kuinka mahtavia tyyppejä ja ihmisiä he ovat. Prosessi voimauttavaan valokuvaan on opittu kuitenkin kantapään kautta. Kesti pitkään ennen kun Miina ymmärsi, että ei ole kyse valokuvasta, vaan prosessista. Siitä, kuinka kuvattava saa kokea olevansa kuvaajalle

tärkeä. Valokuvalla on tärkeä roolinsa, mutta tärkeintä oli hyväksyvä katse.

Arvokkuuden tunne ei kasva tyhjästä, vaan ensin pitää kokea olevansa tärkeä jollekin. ”Omakuvan katsominen on vertauskuva itsen hyväksymiselle. Kirjankin nuorten kohdalla vasta vähitellen he rupesivat hyväksymään omia kuviaan ja katsomaan niitä lempeämmin. Aluksi he kokivat ne kuvat ihan järkyttävinä. Ei se auta, kuinka hienoja ne kuvat on. Se on täysin subjektiivinen asia. Nuori näkee kuvassa kaikki ne asiat, jotka ovat satuttavia. He näkevät oman kipunsa. Oli kuva kuinka kiiltokuvamainen tahansa, se ei auta. Se ei muuta sitä pohjalla olevaa kokemusta omasta itsestä.”

Kun Savolainen aloitti projektinsa vuonna 1998, elettiin valokuvauksen saralla vielä tukevasti filmiaikaa. Otettuja kuvia ei siis päässyt näkemään heti kuvaushetkellä, vaan kuvien onnistumista sai odottaa useamman päivän. ”Se tavallaan auttaakin, että kuvaa ei nähnyt vielä kuvaushetkellä. Filmille kuvattaessa kuva rakentuu siitä, miten minä kuvailen sen. Koska kuvattava ei näe itseään, mun pitää olla peilinä.

Miten mä kuvaajana reagoin ja herkistyn siihen hetkeen. Siitä syntyy tilanne, jossa hän voi kuvitella itsensä siihen kuvaan. Nykyäänkin koulutuksissa me käytetään välillä vanhoja filmijärkkäreitä ihan samasta syystä.”

Miten voimauttava valokuva toimii käytännössä?

”Kyseessä on enemmän prosessi kuin yksittäinen kuvauskerta. Enemmän juuri se katsomisen tapa. Kuvaamisen kautta kuvaaja opettelee luopumaan omasta ammatillisesta tietämisestä ja sen kautta syntyvistä bokseista: tällaiset tavoitteet, tällainen lapsi ja tällaiset häiriöt ja ongelmat. Pyrkimys on onnistua herkisty-

19

mään lapsen ja nuoren maailmaan, jonne lapsi itse saa johtaa ja ohjata. Kuva ei ole kuvaajan kuva, vaan päähenkilön kuvan.”

Eikö ole suuri riski sille, että kuvaaja ei pysty tuottamaan sellaista kuvaa, mitä kuvattava haluaa?

”Työväline ei olekaan itse valokuva, vaan katse. Idea on, että kuvaaja, vaikka juuri se opinto-ohjaaja, on se, jonka silmät syttyy näkemään mikä on nuorelle tärkeää. Siihen liittyy keskeisesti nähdyksi tulemisen kokemus.” ”On yllättävää, että vaikka me elämme tällaisessa pintakiiltokuvien maailmassa, niin silti nuorten oma suhde valokuvaan ei ole niin helppo. Nuoret voi haluta sellaisia kuvia joissa he näyttäytyvät ujoina, tai ovat vähän piilossa tai on vähän hämärää. Ei kannata myöskään olettaa, että kuvan pitäisi olla jokin paraatikuva, missä kaikki on esillä ja täydellisesti. Lapsi tai nuori ei välttämättä kaipaa mitään sellaista. Kyse ei ole kuvaajan taidoista. Pikemminkin ajatus siitä, että on itse hyvä kuvaaja voi tässä tapauksessa olla jotain, mistä pitää poisoppia. Tässä on paljon kyse omasta egosta luopumisesta. Kuva ei olekaan kuvaajan oma, vaan kuvattavan oma.”

Osaako nuoret olla niin empaattisia, että he hyväksyvät omat kuvansa?

Joo, kyllä! Mutta ei se välttämättä käy heti. On olemassa tavallaan pelisäännöt sille, miten niitä kuvia katsotaan. Se onkin se, mitä yhdessä opiskellaan. Jos voimauttavaa valokuvaa tehdään koululuokassa, niin luokka on vertaisryhmä toisilleen. Yhdessä harjoitellaan lempeää itsemyötätuntoista katsetta itseä kohtaan, ja arvostavaa, vilpitöntä katsetta toisia kohtaan. Jokainen joutuu kuulostelemaan omaa sydäntään, onko tämä antamani palaute oikeasti vilpitöntä ja arvostavaa. Usein tässä käy niin, että lapset ovat toisilleen apusilmiä ja muistuttavat arvostavasta katseesta. Toista nuorta käydään usein oikein hellimään, että: ”kuinka ihana sä ootkaan tässä ja miten taitava ja hieno…”

Keväällä alkaneen Arvostavan katseen koulu pyrkiikin vastaamaan osaltaan koulujen tarpeeseen löytää vaikuttavia keinoja kiusaamisen juurisyihin ja kouluhyvinvoinnin parantamiseen. ”Peruskoulu tarvitsee menetelmän avulla syntyviä ihmeitä: kokemusta siitä, että häpeän, pelon, uupumisen ja suorituspaineiden sijalle syntyy herkkyyttä, yhteyttä ja silmien syttymistä yhdessä.”

”Lasten kaipuu nähdyksi tulemiseen toteutuu. Ja kaipuu yhteyteen luokan kanssa, mutta myös halu olla hyvä toiselle. Tavallaan tämä on just ennalta ehkäisevää kiusaamiselle ja ulos sulkemiselle. Tässä luodaan arvostavaa dialogista toimintakulttuuria, joka on tunnetasolla turvallinen kaikille osapuolille.”

”Lapsilla on aika paljon kykyä vielä sellaiseen hyvyyteen, mikä meiltä aikuisilta saattaa jo vähän puuttua.”

Menetelmä kuulostaa näin opettajana tosi henkilökohtaiselta.

”Joo, sitä se onkin. On tärkeää aloittaa pienin askelin. Itse tein juuri koronakevään ja sitä edeltävän syksyn kuudesluokkalaisten kanssa koko vuoden projektia, luokan opettajan kanssa parina.

Siinä on paljon elementtejä, mitkä innostaa lapsia. Siinä on kyse seikkailusta, kun saadaan lähteä kuvausparina toisen kanssa makeisiin paikkoihin ja keksiä siellä jotain. Murrosiän kynnykselläkin olevat nuoret antaa sellaista palautetta, että ’mä tutustuin niihinkin kavereihin, joista mä en ole aiemmin tykännyt.’

Yhdessä tekemällä tulee mahdollisuus nähdä toinen eri tavalla kuin aikaisemmin. Lapsilla on aika paljon kykyä vielä sellaiseen hyvyyteen, mikä meiltä aikuisilta saattaa jo vähän puuttua.” ”Lapset saavat prosessissa sellaisia asioita itselleen, mitä yläkoululaiset tarvii.

Yläkoulun meininkihän perustuu sellaiseen pelkoon ja häpeään: Miltä mä näyttäydyn toisten silmissä? Oonks mä hyväksytty? Millainen mun pitää olla, että mä kelpaisin?” ”Mikään ei tietenkään tapahdu ilman komplikaatioita, minkä takia se koulun aikuinen tarvitseekin oman prosessinsa ja koulutusta menetelmän käyttöön.

Muuten siinä voi käydä köpelösti, sillä aikuinen ei oikein koskaan voi tietää mitä siellä lasten ja nuorten selän takana tapahtuu. Mitä se joku tietynlainen katse merkitseekään. Kiusaaminen menee sinne lonkeroihin, joiden merkityksistä aikuinen ei välttämättä voi olla selvillä.”

Kuva: Lempeä Katse V, Ulla Syngelmä

20

Mitä muuta luet menetelmän vahvuudeksi?

”Voimauttavalla valokuvalla saadaan aikaiseksi jotain konkreettista. Ihmiset saa tehtyä jonkin muodon sille, mitä he kaipaa ja tarvitsee. Kuin vaikka opintoohjaajan työssä. On niin abstraktia, mikä susta voi tulla, mikä se polku on, mitkä sun lahjat on, mikä sun ydinminä on? Eihän kukaan nuori voi sitä oikeasti tietää. Pelkkä tieto ei ole vielä tarpeeksi.

Voimauttava valokuva on keino tehdä sellaista identiteettityötä, joka auttaa nuorta tunnistamaan oman erityislaatunsa ja tarpeet ja toiveet. Valokuvassa on hienoa se, että siinä voi tehdä näkyväksi sellaisia asioita, jotka ovat vielä tosi hauraita ja piilossa. Kuva on elämyksellinen ja tunnetasolla vaikuttava väline henkilökohtaiseen työhön.”

Menetelmää käyttävän opinto-ohjaajan ei tarvitse itse tarttua kameraan, vaan hän voi tuoda menetelmän ryhmätyön välineeksi. Menetelmä sopisi hyvin esimerkiksi oman koulutuspolkunsa suhteen epävarmojen opiskelijoiden vertaisryhmään. Ryhmän tuotoksia opinto-ohjaaja voi käyttää edelleen henkilökohtaisessa ohjauksessa. Toisaalta

opinto-ohjaaja voi käyttää menetelmää kohdennetusti jonkin erityisen tuen tarpeessa olevan opiskelijan kanssa, kotitehtävänä tai yhdessä perheen kanssa työskennellen.

Arvostavan katseen koulu -hanke on tuoreen idealistinen. Tavoite on synnyttää emotionaalisesti turvallisia kouluja, jossa jokainen lapsi ja aikuinen saa tulla nähdyksi omana ainutlaatuisena, myös rakastettavan kummallisena itsenään.

Suomen koulut ovat jo tässä vaiheessa täynnä opettajia ja kouluhyvinvoinnin ammattilaisia, jotka tuntevat arvostavan katseen ja tunneyhteyden merkityksen. Silti tällainen idealistinen pyrkimys voi helposti jäädä kyynisyyden ja uupumisen alle. Kouluun jalkautuva kulttuurinen muutos voi koskettaa syvästi yhteisöä ja purkaa tätä kyynisyyttä. Kovikset herkistyvät ja herkkyyden voima tunnustetaan. Menetelmä antaa sydämellään työtä tekeville teoreettisen selkänojan ja käytännön tasolla vaikuttavan työvälineen. ”Pitää ymmärtää, että voimauttavan katseen menetelmä ei ole mikään kikka kolmonen. Kyse on syvällisestä ajattelu-

tavan muuttamisesta – oman katsomistavan arvioimisesta ja muuttamisesta.

Prosessi, joka johtaa muutoksiin itsen katsomisen tapaan, oppilaan katsomisen tapaan, työkaverin katsomisen tapaan.”

Miinan seuraava kirja ei tulekaan olemaan valokuvakirja, vaan menetelmäopas. Selvästi kaikki ainekset ovat olemassa myös väitöskirjaan. Tutkimustietoa kertyy lisää myös Arvostavan katseen koulu -hankkeesta, joka jatkuu ja leviää Suomen kouluihin tulevina vuosina.

Lainasin haastattelun jälkeen kirjastosta Miinan kirjan. Kirjassa on upeita kuvia ja erinomaista grafiikkaa. Kuva pehmeän kiven keskellä istuvasta tytöstä on edelleen pysäyttävä. Tunnen hienoisen kateuden piston siitä, kuinka hienosti joku on osannut työssään kohdata nuoria ja auttaa heitä, sillä olen itsekin ollut vuosia opettaja ja tiedän, että se ei ole helppoa. Voiko tuollaisen taidon oppia itsekin?

Kirjoittaja: Aki Tulikari

Lempeä Katse V – voimauttavia valokuvia

Voimauttavan valokuvan jatko-opiskelijoittensa herkät ihmisyyden projektit korona-ajasta toipuvien suomalaisten iloksi. Lempeä Katse V – Voimauttavia valokuvia kertoo ihmisten mahdollisuudesta rakastaa ja ymmärtää paremmin toisiaan. ”Näenkö sinut oikein” on kysymys, joka meidän kannattaisi aika ajoin kysyä läheisiltämme.

Näyttelyn tekijät ovat kokeneita kohtaamistyön alojen ihmisiä, kuten psykoterapeutteja, pappeja, lastensuojeluammattilaisia, erityisopettajia ja psykologeja. He ovat opiskelleet neljä vuotta menetelmän työotetta voidakseen tehdä merkityksellisempää ja dialogisempaa työtä.

Kuva: Lempeä Katse V – Pirita Torvi

Emil Cedercreutzin museo, Harjavalta,19.9.2021 asti

21

Tarjolla eurooppalaista sosiaali- ja nuorisotyötä

E

ipä tiennyt ensimmäisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Emma Lasonen (21) vuosi sitten, että Euroopassa on toiminut yli 20 vuotta SocNet98-verkosto. Tai että hän pääsee itse yhdistämään sosiaali- ja nuorisotyön opiskelijoita, opettajia ja organisaatioita järjestämällä SocNet98-webinaariviikon Suomen Turusta.

Mukavia yllätyksiä

Emma oli mukana kokoamassa huhtikuussa yli 100 eurooppalaista nuoriso- ja sosiaalialan tekijää jakamaan osaamistaan, pohtimaan ja kehittämään uutta. ”Saimme osallistujia 10 maasta ja 13 eri korkeakoulusta. Luennot ja työpajat toimivat ja lopuksi kaikki olivat tyytyväisiä. Vaikka kaikki tehtiin covid-pandemian takia verkossa, niin suunnittelutyö kuin varsinainen toteutuskin”, pohtii ensimmäistä ammatillista harjoitteluaan tapahtumassa tehnyt helsinkiläinen.

Etänäkin on mahdollista luoda yhteisöllisyyttä

Lukion jälkeen Emma pääsi opiskelemaan ranskaa, englantia ja fonetiikkaa Turun yliopistoon. ”Kieliopinnot eivät tuntuneet omalta alaltani, joten vaihdoin opiskelemaan nuoriso- ja järjestötyötä. Ja pääsin heti tositoimiin. Kansainvälisen webinaariviikon järjestäjänä haastavinta oli varmaan yhteishengen ja yhteisöllisyyden luominen, siis etänä ja Zoomissa. Normaalisti meillä olisi varmasti ollut enemmän ohjelman ulkopuolista toimintaa ja ainakin itse koen, että uusiin ihmisiin tutustuminen on helpompaa kasvotusten”, pohtii Emma ja jatkaa, että opiskelijat pitivät heille järjestetystä ohjelmasta. ”Oli myös hienoa päästä keskustelemaan eri ihmisten kanssa pienemmissä breakout-roomeissa ja tutustua heihin vähän paremmin.

Tekniikka mahdollisti myös yhteisöllisyyden.”

Vuosittain SocNet-verkosto järjestää samanaikaisesti neljä kansainvälistä viikkoa, joissa jokaisessa on aina yksi verkoston jäsenkorkeakoulu vetovastuussa. Covid-pandemia peruutti vuoden 20 -tapahtuman ja muutti vuoden 21 -tapahtuman kokonaan verkossa järjestetyksi.

Humakin lisäksi saksalainen City University of Applied Sciences Bremen sekä tanskalainen UCL University College ottivat koppia ja järjestivät onnistuneet webinaariviikot verkossa.

Oman korkeakoulun tapahtuma harjoittelupaikkana

Helsinkiläinen yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelija Emma Lasonen teki ensimmäisen ammatillisen harjoittelunsa omassa korkeakoulussaan. ”Sain olla mukana toteuttamassa kansainvälistä sosiaali- ja nuorisoalan opiskelijoiden, opettajien ja organisaatioiden webinaariviikkoa. Jännitti, mutta kaikki sujui hienosti”, pohtii kevään tunnelmia Emma.

22

Ison ja kansainvälisen tapahtuman järjestäminen vaatii paljon työtä ja myös toimivan työtiimin. ”Onneksi meillä oli loistotiimi, jossa kaikki tekivät työnsä todella hyvin, kannustivat toisiaan ja ilmapiiri oli aina mukava” jatkaa Emma ja kiittelee harjoittelupariaan Annilotta Silvennoista ja Turun Humakin tiimiä ja tiimivastaava Jenny Honkaa. ”Tämä oli mahtava tilaisuus oppia ja saada kokemusta kansainvälisestä työskentelystä näin pandemia-aikanakin. Ihan huippu harjoittelupaikka, vaikka jännitin itse paljon sitä, miten viikko käytännössä toimii ja saammeko luotua yhteisöllisyyttä ja kontakteja osallistujien välillä. Tietysti myös kaikki tekniset puolet

TALOTEKNIIKKA-ALALLA ON MONENLAISIA TYÖPÄIVIÄ Veikko, kylmälaiteasentaja

vähän jännitti, sillä meillä oli käytössä monia alustoja, muun muassa padlet, menti ja tietysti zoomin chat. Student roomeissa käytettiin myös kahootia ja flingaa.”

Yhteistyötä yli 20 vuotta

SocNet98-verkosto on eurooppalaisten korkeakoulujen muodostama yhteisö, joka yhdistää sosiaali- ja nuorisotyön opiskelijoita, opettajia ja organisaatioita. ”Viime vuonna Covid-19 peruutti vaihtoviikot, tämäkin kevät oli vaarassa peruuntua. Olimme tosin jo Humakin Turun tiimin kanssa aloittaneet suunnittelun ja tehneet mainosvideonkin.

Sitten Turun rohkeat lehtorit päättivät näyttää meillä hankittua verkko-osaamista. Hetken perästä Tanskan Odensen ja Saksan Bremenin korkeakoulut lähtivät myös toteuttamaan omia viikkojaan verkossa”, kertoo viikon toteutukseen tyytyväinen Humakin SocNetkoordinaattori Sari Höylä.

Turun webinaariviikon ohjelma ja aineisto löytyy: www.socnet98-seminar.humak.fi Lisätietoja SocNet98 verkosta saat: www.socnet98.eu

Miisa, projektipäällikkö

Jenni, myyntipäällikkö

Roni, LVI-suunnittelija

FAKTOJA, VIDEOITA, URATARINOITA JA TÄMÄ INFOGRAAFI OSOITTEESSA

LVI-ALA.FI

LVI-ala.fi OPO-lehti 3-2021.indd 1

11.8.2021 13

Kirjoittaja Maarit Honkonen-Seppälä on Humakin lehtori Jyväskylän kampukselta.

23

Potentiaali-hanke kehittää yhdenvertaisuutta ja itsetuntemusta tukevia ohjausmenetelmiä

O

hjauksella voidaan avartaa ja tukea nuorten koulutusalavalintoja. Ohjauksen tueksi tarvitaan kuitenkin työkaluja, tietoa ja vertaistukea.

Nuoret valitsevat koulutusalansa paikallisten valintahorisonttiensa perusteella.

Purkutalkoot-selvityshankkeen mukaan nuorten käsitys ammateista perustuu pinnallisille mielikuville, jolloin kaverien, suvun ja paikallisten mahdollisuuksien vaikutus on vahva. Toiselle asteelle siirtyvillä nuorilla ei välttämättä ole rohkeutta tai itsetuntemusta tehdä yllättäviä valintoja, mutta sukupuolen tai muun henkilöön liittyvän seikan kannalta epätyypillisten valintojen osuus kasvaa aikuistumisen myötä.

Uskaltaako hakea ilman tukiverkkoja alalle, jolla pelkää joutuvansa silmätikuksi?

On kaikkien etu, että nuorten osaamispotentiaali pääsee sitä parhaiten vastaavalle alalle. Opinto-ohjaaja auttaa nuoria hahmottamaan omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksenkohteitaan, mutta voi lisäksi haastaa miettimään, mitkä sei-

24

kat saavat harkitsemaan joitain aloja ja sivuuttamaan toiset. Nuorten kanssa voi lisäksi pohtia miten toimia, jos kokee joutuvansa valitsemallaan alalla syrjinnän kohteeksi.

Alanvalinnassa nuorelle on tärkeää oman jutun löytämisen ja kiinnostavan alan lisäksi se, missä hän uskoo tulevansa hyväksytyksi. Opinto-ohjauksen kannalta henkilökohtaisten asioiden käsittelyn ei kuitenkaan tarvitse rajoittua haasteista keskustelemiseen, vaan se voi sisältää esimerkiksi nuorten mielikuvituksen ruokkimista, ohjeistusta yksilön oikeuksista ja nuorille näkymättömien vaikuttimien arviointia.

Tieto ja yhdessä suunnittelu helpottavat vaikeiden asioiden käsittelyä

Millaisia kysymyksiä esittää nuorelle, joka harkitsee yllättävää koulutusalaa tai jota huolettaa alalla pärjääminen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi? Entä miten käsitellä tasa-arvoja yhdenvertaisuuskysymyksiä opintoohjauksen tunneilla?

Potentiaali-hanke selvitti keväällä 2020 kerätyssä kyselyssä opinto-ohjaajien

näkemyksiä asioista, joita on vaikea käsitellä ohjauksessa. Suuri osa kyselyn 148:sta vastanneesta opinto-ohjaajasta osasi kertomansa mukaan käsitellä koulutuspaikan- ja ammatinvalintaa hyvin esimerkiksi sukupuolen tai sosioekonomisen taustan näkökulmasta. Keskustelua ammatinvalinnasta voi virittää esimerkiksi palkkatilastojen avulla, mutta lisäksi nuoria voivat huolettaa henkilökohtaiseen pärjäämiseen liittyvät seikat, kuten opiskelun rahoittaminen vieraassa kaupungissa, ainoana sukupuolensa edustajana oleminen tai jokin sukupuolen ilmaisuun liittyvä seikka. Uskaltaako hakea ilman tukiverkkoja alalle, jolla pelkää joutuvansa silmätikuksi?

Sukupuoli, luokka ja koulutusvalintojen eriytyminen koskettavat kaikkia tavalla tai toisella, joten kynnys keskustella niistä opinto-ohjauksen tunneilla lienee matalampi. Vaan miten käsitellä vaikeaksi koettuja aiheita kuten vammaisuutta, uskontoa, etnisyyttä tai seksuaalista suuntautumista? Kyselyn vastaajista kaksi kolmasosaa piti valmiuksiaan käsitellä tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä aihealueita keskimäärin hyvänä, mutta vaikeiden aiheiden kohdalla osuus oli vain noin

40–50 prosenttia. Valmiuksiaan piti puutteellisena noin joka kymmenes ja vammaisuuden kohdalla jopa joka seitsemäs.

Yhdenvertaisuuskysymykset ja henkilökohtaiset aiheet voivat olla keskeisiä nuorten valintahorisontteja määrittäviä tekijöitä. Ne ovat kuitenkin haastavia käsitellä eikä huoliin välttämättä löydy tyydyttäviä ratkaisuja. Siten ei ole yllättävää, että Anne-Mari Soudon (2021) mukaan ohjaustyötä tekevät herkästi välttävät aiheita, jotka kokevat liian vaikeiksi tai ahdistaviksi. Hänen mukaansa valmiiden vastausten antamista tärkeämpää on kuitenkin kuunteleminen ja nuorelle annettu mahdollisuus kertoa

Kyselyn vastaajista kaksi kolmasosaa piti valmiuksiaan käsitellä tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä aihealueita keskimäärin hyvänä, mutta vaikeiden aiheiden kohdalla osuus oli vain noin 40–50 prosenttia..

Potentiaali-hankkeen kysely antaa viitteitä siitä, että haastavissa tilanteissa toimimista helpottaa aktiivisessa käytössä oleva oppilaitoksen toiminnallinen tasaarvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma.

Jos yhdenvertaisuushaasteet ja nuoria askarruttavat aiheet tunnistetaan ennalta, niihin voidaan varautua ja siirtyä yksittäisen opettajan ja opinto-ohjaajan osaamisesta koko oppilaitoksen hyviin käytäntöihin. Suunnitelman laatiminen käynnistyy opiskelijoita, henkilökuntaa ja sidosryhmiä osallistavalla nykytilan arvioinnilla, mihin Potentiaali-hanke on kehittänyt työpajamallia.

Menetelmien kehitystyö jatkuu vuoden loppuun saakka

Potentiaali-hankkeessa on vuosien 2020 ja 2021 aikana pilotoitu tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioiden käsittelyä helpottavia menetelmiä, joista osaa esitellään alla. Lisäksi hanke on kasannut verkkosivulleen tietopankkia hyvistä käytännöistä ja lisälukemistoista.

Teflonte oppitun sti pohjustaa teja työpajo Tefl ja

on-testi ja on nop tarkaste lla sitä, o easti toteutettav a ta nk yhdenve rtaisuus o kohdannut elä pa lain mää mässään teita. Te rit stin tulo ksia ei ta tämiä syrjintäpe sillä testi rvits rusn tää ajatu tarkoituksena on e kertoa muille, ksia ja a e nsisija vointa k eskustelu isesti herätHarjoitu a. sk jotka pis oostuu kahdesta tey k 1) Kuink tetään asteikoll ysymyksestä, a Usein– a usein jo En kosk udut elä viin tilan aan: mä te kohteek isiin tai epämuk ssäsi epämukasi seuraa avan erit vien yis 2) Kuink a usein ta ominaisuuksie huomion si takia? rkoituks seuraavis ja ella ta johtavan ominaisuuksista jätät kertomatt a epämuk si, koska aviin tila epäilet s vaan hu nteisiin omioon e n tai epäm ? u k a Harjoitu s on mu ka tituutin Teflon-te iltu Rauhankasv a stistä ja tuottaa o Potentia tusinshjeet tes a li ti -h n purku syksyn 2 keskuste anke 021 aika lua varte na. n

Potentiaalipolku.fi

jonka avulPotentiaalipolku.fi on pohdintapeli, timaan la opiskelija tai oppilas syventyy poh jaan ja into omaa tulevaisuuttaan, koulutusval än kauttäm työuraansa kolmenkymmenen väit palauavaa ta. Nuori saa pelin aikana kannust miatta tetta ja neuvoja itsetuntemuksen kasv isen ttim mie sen, hyvinvoinnin ja työtoiveiden t ja ttaja ope tueksi. Lisäksi verkkosivun avulla lla uste kesk ohjaajat voivat kokea helpommaksi in niih ja nuorten kanssa heidän valinnoistaan vaikuttavista tekijöistä.

25

Lähteet Lahtinen, Jenni (toim.) (2019). ”Mikä ois mun juttu” – nuorten koulutusvalinnat sosialisaatiomaisemien kehyksissä: Purkutalkoot-hankkeen loppuraportti. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-287-805-2 Potentiaali-hanke. https://www. potentiaalihanke.fi/materiaalit/ Souto, Anne-Mari (21.6.2021). Mitä en uskalla kohdata ja kannatella ohjauksessa? Opetushallituksen blogit. https://www.oph.fi/fi/blogi/ mita-en-uskalla-kohdata-ja-kannatella-ohjauksessa Potentiaali – Stereotypioita purkavan ohjauksen kehittämishanketta toteuttavat Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Hämeen, Oulun ja Jyväskylän ammattikorkeakoulut, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus ja Nuorisotutkimusseura. Hanketta rahoittaa Sosiaali- ja terveysministeriö Euroopan sosiaalirahaston ohjelmasta Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020.

Jukka-Pekka Jänkälä, Tutkija, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus

26 26

nti hjauksen tu pioita ty mattistereo

opinto-o Yläkoulun

am sovat lyhyen idaan Oppilaat kat ä jälkeen ideo iihin k in m , n eo d vi n ärille n käsittelevä mattien ymp am i ta n te is Tehtävään ei joko osaam i osaamisia. ta ä vi tä h te ö an syntyneisliittyviä ty vastauksia, va iä är vä i ta ole oikeita yhdessä. eskustellaan k ta is eo id tä oppilaiden set siirretään k u at aj si k u ymyksen Tunnin lop iin neljän kys is ve aa sh tu i joskus omiin koulu tushaaveitas lu u o k o k n isia voi avulla: 1) O Mistä osaam ) 2 ?, tu et st liä sukupuokyseenalai ötehtävissä vä ty o k n O ) 3 ä tms.? ja hankkia?, suuksilla, iäll ai in m o lä il ikäisenä?. lella, fyysis i hankkia erivo ia is am sa iilla vas4) Miten o toteuttaa valm :issa. i vo n u el st u ahoot!

Purkukesk nestyspeli K ää la il o d eh tausvaihto

Asiantuntija

ve

rkosto Opinto-ohjaa jat työskentele vät usein oppi laitoksiensa ai noana opinto -o hjaajana, mik tekee asiantun ä tijuuden jaka misesta haast Potentiaali-han avaa. kkeen pilotoim an keskustelu- ja kehittäm isverkoston ke skeistä antia ol mahdollisuus i keskustella ve rtaisten kanss onnistumisista a ja haasteista se kä kokeilla uu menetelmiä yh sia dessä.

Verkossa tapah tuva yhteyden pito toi haasteita, vaikka ta rjosikin yhteyd enpitovälinee pitkienkin etäi n syyksien poikk i. Verkossa ta paikallisesti ko i koontuva keh ittämisverkos saattaa olla hy to vä lisä opinto -ohjaajan työk pakkiin – joko al uitsejärjestäytyv änä tai jonkin tahon vetämän ä.

Pelastusopistosta auttajien ammattiin

Dialogit

a

Aidosti y idot ja kuun t hdenver tainen ja eleminen tähtäävä yhdessä keskuste aja lu on yk sittelemä si tapa ro tteluun än itselle h kaistua k vieraita a Helena A äsio ar jan tavoit nion dialogitaito ita ohjauksessa. ja mukail teena ei tällöin o len ohjaa vaan san le tie ata avaamin rkka kuuntelu ja don jakaminen, en puhta to illa, avoim isen ajattelun jotka eiv ät sisällä illa kysy my oh mahdoll isesta ratk jaajan omaa näk ksillä, emystä aisusta.

Dialogit aito tehtävien ja voi harjoitella erilaisten avulla ja n destaan että ryhm iitä voi soveltaa oppimissekä kah ä omia en nakkokä ssä. Keskeistä on s ta it y ympäris tö osallis ksiään, luoda tu rkastella tumisell rvallinen luun osa e ja llistujat v ertaisina kohdata keskuste . Älä ole ta, vaan kysy.

Kuopiossa sijaitseva Pelastusopisto järjestää pelastusalan ja hätäkeskustoiminnan ammatillista perus- ja täydennyskoulutusta sekä pelastusalan päällystökoulutusta.

Tutkintokoulutuksemme etuja:

• sisällöltään ja kestoltaan tiivis koulutus • hyvät opintososiaaliset edut • arvostettu ala, osana sisäisen turvallisuuden ammatteja • hyvä työllisyystilanne

Tutkintoihin on suora haku porrastetusti vuoden aikana, ei yhteishaussa. Tutkintomme ovat myös Opintopolku.fi-palvelussa.

Hätäkeskuspäivystäjätutkinto

90 op / 1,5 vuotta Elokuussa 2022 alkavan koulutuksen hakuaika 3.1.–28.1.2022.

Pohjakoulutusvaatimuksena lukion oppimäärä, ylioppilastutkinto, ammatillinen perustutkinto tai ammattitutkinto.

Pelastajatutkinto

90 op / 1,5 vuotta Elokuussa 2022 alkavan koulutuksen hakuaika 7.2.–4.3.2022.

Pohjakoulutusvaatimuksena lukion oppimäärä, ylioppilastutkinto, ammatillinen perustutkinto tai ammattitutkinto.

Alipäällystötutkinto

60 op / 1 vuosi Elokuussa 2022 alkavan koulutuksen hakuaika 7.3.–1.4.2022.

Pohjakoulutusvaatimuksena pelastajatutkinto.

Pelastusalan päällystötutkinto (AMK)

240 op / 4 vuotta Elokuussa 2022 alkavan koulutuksen hakuaika 14.3.–8.4.2022.

Pohjakoulutusvaatimuksena lukion oppimäärä, ylioppilastutkinto, ammatillinen perustutkinto, ammattitutkinto tai erikoisammattitutkinto.

Lisätietoja verkkosivuiltamme, PELASTUSOPISTO.FI tai opintosihteeri Pirjo Paldanius, puh. 0295 453 490, tutkintokoulutus@pelastusopisto.fi

PL 1122 (Hulkontie 83), 70821 Kuopio

27

Motivaation puute ja prokrast i n a a t i o A

apo Lahdenkaupin matka korkeakouluopiskelijana on yleinen, mutta vähän puhuttu. Neljä vuotta sitten lietolainen Aapo Lahdenkauppi (26) oli uuden edessä. ”Jyväskylässä alkavien opintojen myötä olin ensimmäistä kertaa muuttamassa Varsinais-Suomen ulkopuolelle ja yli 30 minuutin matkan päähän lapsuudenkodistani. Päällimmäiset tuntemukseni ensimmäisinä päivinä olivat jännitys ja innostus. Täysin uudelle paikkakunnalle muuttamisessa oli myös sellaista mystistä viehätystä”, muistelee Lahdenkauppi.

Henkinen valmistautuminen tärkeää

Lahdenkaupin omien sanojen mukaan opinnot sujuivat hyvin vaihtelevalla tavalla, tahdilla ja menestyksellä. ”Muutaman välivuoden lukion jälkeen en ollut valmistautunut henkisesti opiskelemaan, tai siltä tuntuu ainakin näin jälkikäteen pohdittuna. Hankin kuiten-

28

kin kaksi muumien kuvilla koristeltua muistivihkoa varsinaista opiskeluakin varten. Silmissä kimmelsivät lähinnä edulliset lounaat, haalarit ja kaikenlaiset opiskelijakarkelot. Vielä viimeisiin metreihinkin asti opinnot etenivät paikoitellen hyvin varovaisesti ja takkuavasti, mutta etenivät kuitenkin”, reflektoi Lahdenkauppi.

”Vasta jälkikäteen ajatellessani olen oppinut antamaan tarpeeksi kiitosta ja arvostusta sille, että virheistä ei rankaistu vaan ne olivat oppimisen paikkoja.”

Syyllisyyden tunne

Yhteisöpedagogi (AMK) -opinnot ovat laajuudeltaan 210 opintopistettä ja kestävät noin kolme ja puoli vuotta. ”Minulla meni neljä vuotta, sillä opintojen alkupuolella hidastivat naiivius, liialli-

nen huolettomuus ja paikoitellen myös motivaation puute ja prokrastinaatio.

Motivaatiota meinasi löytyä ainoastaan kiinnostavista asioista, kuten oppilaskuntatoiminnasta ja yhteisistä tapahtumista. Kaikki muu oli helppo lykätä hamaan tulevaisuuteen”, pohtii Aapo ja paljastaa, että opiskelujen edetessä haasteeksi taas tuli tekemättömistä asioista kasvanut häpeän ja ahdistuksen vuori, jonka ylittäminen ei ollut helppoa. ”Tähän sain kuitenkin valtavasti apua sekä koulun lehtoreilta että opiskelutovereilta”, kiitollinen Lahdenkauppi kertoo.

Virheitä saa tehdä ja niistä oppii

”Silloin tällöin koen edelleen vihlaisuja omassatunnossa siitä, miten asioita on tullut tehtyä ja hoidettua. Niistä on onneksi kuitenkin otettu opiksi, kasvettu ja kehitytty. Jaksamista ja lisämotivaatiota toi usein se, että koulutehtäviin perehtyessä huomasi aiheet oikeasti kiinnosta-

viksi. Sellaisiksi, joita tahtoisi tehdä tulevaisuudessa työkseen. Mielestäni onkin tärkeää, että on tilaa kaikkiin virheisiin.

Vasta jälkikäteen ajatellessani olen oppinut antamaan tarpeeksi kiitosta ja arvostusta sille, että virheistä ei rankaistu vaan ne olivat oppimisen paikkoja. Olen saanut tukea, kannustusta ja opastusta koulun henkilökunnalta enemmän kuin edes osasin pyytää”, jatkaa Aapo kasvuaan nuorisotyön ammattilaiseksi.

Ohjaustyötä omalla persoonalla

Opintojen loppumetreillä Aapo haki palkkatöihin kotiseudulle Turun NMKY:n nuorisotyöntekijäksi. ”Tein harjoittelua Turun NMKY:ssä ja harjoittelu sujui niin hyvin, että uskon sen vaikuttaneen valintaani. Nuoriso- ja järjestötoiminta on kuulunut omiin harrastuksiini jo useamman vuoden, mutta yhteisöpedagogiopintojen aikana ammatillinen osaamiseni on kehittynyt valtavasti, ainakin omasta mielestäni.

Suurimpina oppeina koen, että olen oppinut itsestäni, ympärilläni olevasta yhteiskunnasta sekä omasta paikastani ja vaikutuksestani siinä. Tuntuu siltä, että itsestäni oppimisen myötä ammatillinen osaaminen on myös sitoutunut kiinni omaan identiteettiini. Uskon, että ohjaustyötä on tehtävä vahvasti omalla persoonalla ja sydämellä ja että silloin tehty työ on laadukasta ja mieluisaa.

Kun tehdyssä työssä näkyy pala omaa itseä, voi siitä varmasti olla ylpeä”, pohtii Lahdenkauppi.

Aapo Lahdenkauppi (vas) yhdessä opiskelijakaverinsa Miro Ruismäen ja opettajansa Maarit Honkonen-Seppälän kanssa Korpilahden Teatterilla Humakin lukuvuoden avajaisissa syyskuussa 2018. ”Olin toiminut vuoden tutorina ja saimme Miron kanssa kutsun juontaa avajaiset Korpilahden Teatterilla, jonne ohjelman tuottavat aina aloittavat opiskelijat osana puheviestinnän opintoja”, kertoo Aapo. Kuva: Virpi Ruuska

Nyyti ry:n sivulla www.nyyti.fi on monia ohjeita opiskelijoille ja ohjaajille mielenhyvinvoinnista. Sieltä löytyy myös tietoa stressiä lisäävästä prokrastinaatio eli asioiden lykkäämisestä.

Teksti: Maarit Honkonen-Seppälä, Humakin opettaja

Aapo Lahdenkauppi toivoo, että opiskelija saisi tehdä opintojensa ja harjoittelujensa aikana virheitä, sillä niistä oppii. Hän toivoo myös ohjaajilta kannustusta ja aitoa kohtaamista. Opiskelijat tarvitsevat tukea läpi opintojen. Kuva on otettu Turun NMKY:n leirisaaressa Harvassa, joka sijaitsee Turun saaristossa. Lahdenkauppi toimii nykyään nuorisotyöntekijänä Turun NMKY:llä.

Kuva: Ilpo Lahdenkauppi

29

Toimikunnilta Perusopetustoimikunta

Hyvää syksyn alkua hyvät kollegat!

Kesäloma päättyi mutta koronatilanne vain jatkuu. Luultavasti kaikissa Suomen peruskouluissa on jatkettu samanlaisilla rutiineilla asian suhteen kuin viime keväänäkin: käsidesillä, maskeilla, turvaväleillä ja ilmastoinnilla. Onnistumisprosentit näiden suhteen ovat varmasti vaihdelleet päivittäin.

Toimikunta jatkaa kokoontumisiaan etänä, kuten kaikki muutkin. Keväällä jatkoimme yhteistyökeskusteluitamme OKM:n kanssa ja he ovat siellä päässä kiinnostuneita kuulemaan, miten oppivelvollisuuden laajentuminen on onnistunut eri puolilla Suomen kouluja. Olettehan siis yhteyksissä meihin kuulumisten suhteen! On hyvä kuulla sekä onnistuneista että ikävistä kokemuksista, vaikka toki SOPO eikä OKM eivät ole tahoja, jotka voivat suoraan epäkohtiin vaikuttaa. Näistä vastaavat paikalliset AVIt. OKM:n hankerahoitus jaettiin kevään aikana ja monessa kunnassa/kaupungissa on aloittanut opintoohjauksen koordinaattoreita. Heidän tilalleen ja selvästi myös kuntien omalla rahoituksella on palkattu lisää opintoohjaajia, mikä näkyi joillain alueilla runsaina avoimina työpaikkoina sekä myöhäisinä rekrytointeina. Tällä hetkellä on vieläkin auki opinto-ohjaajan paikkoja, esim. Tampereen seudulla, alkaen tästä syksystä. Kelpoisten opintoohjaajien saaminen ei ole ollut kaikkialla mahdollista suuren kysynnän vuoksi.

Hienoa, että opinto-ohjaajia arvostetaan ja että heitä halutaan palkata lisää.

Loppukeväästä SOPOn hallituksen aiheeksi nousi myös syksyn tulevat TES-neuvottelut ja toimikunta kokosi aiempia ja uusia toiveita hyödyntäen perusopetuksen opinto-ohjaajien muutostavoitteet. Nostimme esiin kolme meille tärkeintä asiaa, jotka olivat lehtorin viran peruspalkan nostaminen, lisätyön korvaaminen ja lehtorin viran työajan soveltamisohjeen 13 § 3 mom. muutta-

30

minen (”muuhun koulussa tapahtuvaan ohjaustehtävään valmistautumiseen”).

Koska jokaisella toimikunnalla ja kouluasteella on omat tavoitteensa, katsotaan mitä näistä OAJ päättää lähteä edistämään.

Toinen iso loppukevään ja elokuun aihe oli yhteistyö jatko-opintosuunnitelmalomakkeesta Visman kanssa. Tehostettu oppilaanohjaus astui voimaan 1.8.2021 ja siten myös siihen kuuluvan jatkoopintosuunnitelman teko tehostettuun oppilaanohjaukseen otettujen oppilaiden kanssa. TEHOn käytännöt ovat vielä kovin epäselvät ja siksi OPH on palkannut uuden työntekijän käytänteiden ja toimeenpanon selkeyttämiseksi. Visman kanssa tehty ensimmäinen versio jatko-opintosuunnitelman lomakkeesta on valmis ja se tulee heidän palveluissaan tarjolle, kunhan saavat siihen ohjeet kirjoitettua. Lehteä lukiessasi sen pitäisi olla jo kaikkien Visma-käyttäjien saatavilla ja siten myös muokattavissa.

Näillä eväillä kohti syksyä 2021!

Terveisin pj Emmi Hannuksela, Kirsi Jarkia, Jyrki Karjalainen, Päivi Nurminen, Antti Nyman ja Jouni Oinonen

Ammatillisen koulutuksen toimikunta Ihana lämmin kesä on juuri tänään vaihtunut koleaan ja sateiseen syksyyn.

Toivottavasti saitte ladattua akkuja kesän aikana tähän alkaneeseen lukukauteen. Lueskelin viime syksynä ilmestyneen lehden toimikuntien palstaa ja olisin voinut kopioida tekstin ammatillisen koulutuksen palstalta tähän lehteen. Korona se jatkuu, etäopetus ainakin osittain jatkuu, maskipakko jatkuu, rokotukset jatkuvat, huh huh. Kyllä nyt alkaisi jo riittää tämä tauti.

Uudet opiskelijat ovat aloittaneet opintonsa ja nythän meillä on uusi oppivelvollisuuslaki astunut voimaan. On monenlaisella rahoituksella väkeä talossa

ja opinto-ohjaajien pitäisi hallita kaikki rahoitusmuodot. Kenelle kuuluu matkatuki ja mihin hintaan hän sen saa? Kuka saa kaikki tarvikkeet ilmaiseksi ja kuka hankkii itse? Ja uusi järjestelmä Valpas on opeteltavana. Huh huh, vierivä kivi ei sammaloidu – opinto-ohjaaja on kyllä monen lajin taitaja!

Ammatillinen toimikunta kokoontui teamsin välityksellä 7.5.2021. Käsiteltävinä asioina oli mm. lausuntopyyntö yhteisistä tutkinnon osista, IAEVG:n konferenssi Riiassa 19.-21.10.2021, Sopon diaesitys ja lausuntopyyntö vammaisalan ammattitutkinnosta.

Lausuimme yhteisistä tutkinnon osista, edelleen ammatillisen koulutuksen opiskelija on epätasa-arvoisessa asemassa lukiolaiseen nähden, koska opiskeluja urasuunnitteluvalmiudet opintojakso on arvioitava asteikolla 1-5. Tästä on keskusteltu niin monesti ennenkin, josko nyt asia korjaantuisi.

IAEVG:n konferenssi Riiassa 19.21.10.2021 on muuttunut virtuaalitapahtumaksi hintaan 325 €. Sopon hallitukselta on mahdollista hakea apurahaa (200 €) tähän tapahtumaan.

Yhdessä toimikuntana koostettiin hallituksen pyynnöstä parannusehdotukset ammatillisen opinto-ohjaajan virkaehtoihin aikaisempien vuosien tavoitteiden pohjalta.

Seuraava toimikunnalta pyydetty kannanotto koskee Tyrsky-hankkeen suunnittelemaa Aikuiskoulutus-opasta.

Oppaan tavoitteena on luoda ammatillisen koulutuksen tietopaketti opiskelijoille, joilla uudistuneen ammatillisen koulutuksen mukaiset toimintatavat ja oppimismenetelmät ovat vieraita.

Oppaassa kerrotaan mm. oman osaamisen kehittämisen mahdollisuuksista ja osaamisperusteisuudesta sekä esitellään avoimien ammatillisten opintojen/ tutkinnonosien suorittamismahdollisuuksista. Onko meillä sisältötoiveita Aikuisopiskelijan-oppaaseen? Toiveita voitte esittää suoraan Leila Arposelle, leila.arponen@ahlman.fi Tämän vuoden toimintasuunnitelmassamme lukee näin: toimikunta valmistelee loppuvuodeksi suunniteltavaa

kartoitusta, miten oppivelvollisuus näyttäytyy arjessa. Tähän työhön tarvitaan jokaisen ammatillisen opinto-ohjaajan apua ja mielipidettä. Toimikunta alkaa valmistelemaan tätä kartoitusta, joten seurailkaa sähköpostianne ja vastatkaa meille, kun pyydämme teiltä mielipiteitä.

Aurinkoista syksyä toivottavat Erika, Leena, Virpi, Hans, Timo ja Tuula

Lukiotoimikunta

kehittämisessä hukassa. Silti uudistuksien osalta pitää jaksaa olla aktiivinen ja tehdä vaikuttamistyötä. Arjessa toivon kuitenkin jokaiselle mahdollisuuksia pysähtyä ja rauhoittua, nauttia mukavista hetkistä.

Laulun sanoin: ”Kun syksysateet alkaa Laitan kumpparit jalkaan Mut vielä vilja vihreänä kasvaa Ja lounastuuli lämmittää mun huulii On vielä aikaa lantsareihinvaihtaa” – Mikä kesä? Valvomo Mukavaa alkanutta lukuvuotta kaikille!

Heini Kelosaari Lukiotoimikunnan puheenjohtaja

Viime kevät paketoitiin lukioissa sangen samanlaisissa tunnelmissa kuin edellinenkin eli sekavissa. Viimeisiä kouluviikkoja vietettiin sen hetkisiä rajoituksia pähkäillen ja ylioppilasjuhlien striimauksia ja muita järjestelyjä pohtien. Toiveissa oli koronan suhteen rauhallisempi kesä, mutta toisin kävi. Lämmöstä saatiin kesällä toki nauttia – osan mielestä varmasti liikaakin.

Jonkinasteinen poikkeustila jatkuu nyt syksyllä aina vaan ja tätä lukuvuotta on aloiteltu kaiken epävarmuuden keskellä. Samalla, kun otetaan uutta opetussuunnitelmaa käyttöön, saadaan miettiä karanteeneja ja yksittäisten luokka-asteiden etäopetusta useiden koronatartuntojen johdosta jne.

Lukiotoimikunta on toiminut tämän kaiken keskellä ottaen parhaansa mukaan kantaa mm. opettajien ja lukiolaisten jaksamiseen ja hyvinvointiasioihin ja useisiin ajankohtaisiin asioihin esim. ylioppilaskirjoituksiin liittyviin uudistuksiin, TUVA-koulutukseen, OAJ:n tuleviin palkkaneuvotteluihin jne.

Takana on kaikilla rankka lukuvuosi ja edessä olevasta emme vielä tiedä.

Uuden opetussuunnitelman käyttöön ottaminen ja oppivelvollisuuden laajentumisen mukanaan tuomat muutokset haastavat ainakin arkea koronan lisäksi. Sanonnan: Hiljaa hyvää tulee, ajatus tuntuu tällä hetkellä olevan koulutuksen

Korkeakoulutoimikunta

Toivottavasti myös sinä olet nauttinut kesän auringosta, valoisista öistä ja vapaajaksosta! Vielä tätä kirjoittaessani emme tiedä miten paluu syksyllä kampuksille tapahtuu ja jatkuuko etäopetus kuinka laajana. Aloittavat opiskelijat, ainakin osittain pääsevät myös lähiopetukseen omassa organisaatiossani, toki riippuen koulutuksesta ja sen hetken koronatilanteesta paikkakunnalla.

Vielä kesäkuun alkupäivinä työstimme toimikunnassa viimeisiä lausuntopyyntöjä ja artikkelia tulevaan lehteen. Toimikuntaan kuuluvat kaudella 2021—2022 Siru Kilpilampi LAB ammattikorkeakoulu, Paula Lindqvist Metropolia ammattikorkeakoulu, Kati Mäenpää Oulun ammattikorkeakoulu, Katri Sillanpää Tampere yliopisto, Tuija Syväjärvi Lapin ammattikorkeakoulu sekä Pia Oförsagd Turun ammattikorkeakoulu.

Kansainvälinen toimikunta

SOPO ry:n kansainvälinen toimikunta on viimeisen parin vuoden aikana saanut mukavasti uusia jäseniä. Pitkään toimikunnassa työskennelleet Heli Piikkilä ja Peter Edelsköld jättäytyivät viime toimikauden jälkeen pois toimikunnasta.

Antonia Lindqvist jäi myös muuttuneen työtilanteensa takia jo yhden vuoden jälkeen sivuun. Haluamme suuresti kiittää pois jääviä työstään toimikunnassa!

Kansainvälisen toimikunnassa jatkavat allekirjoittaneen lisäksi Mia Gerdt ja Tony Valtonen. Uusia jäseniä toimikunnassa ovat Eeva Joutsenlahti, Paula Lindqvist ja Arja Nikkanen, kaikkien jäsenten yhteystiedot löytyvät SOPO:n nettisivuilta. Työ uuden toimikunnan kanssa on lähtenyt oikein mukavasti liikkeelle.

Kevään aikana valmistelimme kansainvälisen toimikunnan kanssa esitystä opinto-ohjauksen tapahtumista ja ajankohtaisista kysymyksistä NFSY:n vuosikokousta varten. Huhtikuussa pidettyyn vuosikokoukseen osallistuivat Mia Gerdt ja Tony Valtonen. Toimikunta käänsi lisäksi SOPO:n uudistettuja eettisiä periaatteita ruotsiksi ja englanniksi.

Hans Kankkonen Toimikunnan puheenjohtaja

Hyvää alkanutta syksyä kaikille!

Tuija Syväjärvi, Korkeakoulutoimikunnan pj.

31

: ä l l e

t i s oe

k n aa

N O n a Vanta

S

Vantaan perusopetuksen oppilaanohjauksen ONNIhanke

Osana Oikeus oppia –kehittämisohjelmaa Opetus- ja kulttuuriministeriö avasi vuodenvaihteessa haettavaksi valtion erityisavustuksia koskevan haun opinto-ohjauksen kehittämisohjelman tavoitteita perusopetuksen alalla tukeville alueellisille kehittämis- ja yhteistyöhankkeille. Vantaan perusopetukseen myönnettiin tämä avustus, jonka avulla nyt elokuussa polkaistiin käyntiin perusopetuksen oppilaanohjauksen ONNI-hanke. ONNI tulee sanoista ohjauksella notkeat nivelet, sillä yhtenä hankkeen tavoitteena on kehittää perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheen siirtymiä tukevia oppilaanohjauksen toimintatapoja. Lisäksi tavoitteena on vahvistaa perusopetuksessa oppilaanohjauksen vaikuttavuutta sekä tukea, kehittää ja vahvistaa oppilaanohjauksen toimintatapoja, erityisesti tehostettua oppilaanohjausta. Näiden lisäksi tavoitteena on edistää maahanmuuttajataustaisten oppilaiden jatko-opintoihin siirtymistä, purkaa koulutuksellisen ja yhteiskunnallisen eriarvoistumisen syitä sekä työelämän sukupuolisegregaatiota.

Näitä tavoitteita kohti lähti työskentelemään kolme koordinaattoriopintoohjaajaa (kuvassa) Maria Laukka, Mari Nilsen ja Pia Kummola. Kaikki ovat työskennelleet aiemmin Vantaan kau-

32

O P P E T NI ja

pungilla perusopetuksessa oppilaanohjaajina ja ovat nyt tuomassa omaa asiantuntijuuttaan ja verkostojaan hankkeen hyödyksi. Heidän työnsä suurimpana tukena ovat Vantaan perusopetuksen yli 40 oppilaanohjaajan verkosto sekä perusopetuksen oppilaanohjauksen virastoasiantuntija. Ohjauksen kehittämiseen on nyt hyvät mahdollisuudet, sillä Vantaalla yläkoulujen oppilaanohjauksen resurssi on kohdallaan (ka n. 215 oppilasta/opinto-ohjaaja).

Koordinaattorien työn tavoitteena on laatia nivelvaiheeseen Vantaan perusopetukseen ja perusopetuksesta toiselle asteelle ohjauksen malleja, jotka sisältävät perusopetuksen aikaisen henkilökohtaisen tehostetun ohjauksen sekä tiiviin ohjausyhteistyön jatkumisen nuoren toisen asteen opintoihin. Samalla kehitetään yhteistyötä erityisesti toisen asteen ja nuorisopalveluiden kanssa tehostetun henkilökohtaisen ohjauksen ja -tuen osalta.

Hankkeen kohderyhmä on tehostetun ohjauksen piirissä olevat 8.–9.-luokkalaiset. Tämän ryhmän tunnistamiseen ja ohjaamisen luodaan hankkeen kautta toimivia malleja koko kaupungin perusopetuksen opoverkoston käytettäväksi.

Koordinaattoriopinto-ohjaajien tehtävä sisältää kokeiluja tehostetun henkilökohtaisen ohjauksen mallien toteutuksesta pilottioppilasryhmien kanssa kouluilla. Lisäksi koordinaattoriopintoohjaajat vahvistavat perusopetuksen koko koulu ohjaa -ajattelua järjestämällä oman vastuualueensa täydennyskoulutuksia, verkostotapaamisia ja infoja.

Toinen tunnistettu hankkeen erityinen kohderyhmä on vahvan erityisen tuen piirissä olevat oppilaat, joita ovat mm. paja-luokilla ja vammaisopetuksessa opiskelevat nuoret.

Työelämäpainotteinen perusopetus TEPPO

Kolmas koordinaattoriopinto-ohjaajien kohderyhmä on työelämäpainotteisesti opiskelevat nuoret.

Vantaan kaupungin jokaisessa ylä- ja yhtenäiskoulussa (19 koulua) tarjotaan 8. ja 9. luokan oppilaille mahdollisuutta opiskella joustavasti työelämäpainotteisesti joko JOPO-luokassa tai ei-luokkamuotoisessa TEPPO-toiminnassa.

Koska työelämä on isossa muutoksessa ja tulevaisuuden työntekijöiltä edellytetään erilaista osaamista, Vantaan perusopetuksessa pyritään vastaamaan tähän tarpeeseen vahvistamalla oppilaiden työelämätaitoja, luomalla joustavia opiskelupolkuja ja monipuolistamalla osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Lisäksi Vantaan perusopetuksessa pyritään työelämäpainotteisella opiskelulla vaikuttamaan toisen asteen korkeisiin keskeyttämislukuihin tukemalla oppilaiden vahvuuksien tunnistamista ja itsetuntemusta, luomalla

mahdollisuuksia tutustua työelämään sekä tarjoamalla tehostettua oppilaanohjausta.

Nyt käynnistyi kolmas lukuvuosi, jolloin oppilaillla on mahdollisuus työelämäpainotteiseen opiskeluun toiminnan nykyisessä muodossa. Viime lukuvuonna työelämäpainotteisesti opiskelevia peruskoululaisia oli koko Vantaalla 317, joista TEPPO-oppilaita 266.

Tärkeintä on, että nuoren uskotaan syystä tai toisesta hyötyvän työelämäpainotteisesta tavasta oppia.

TEPPO-oppilaiden opinnoissa vuorottelevat työssäoppimisjaksot työpaikoilla sekä opetus koululla. Yhteensä työelämäjaksoja voi olla 4–7 viikkoa lukuvuotta kohden. Muun ajan TEPPO-oppilas opiskelee omassa lähikoulussaan tutussa luokassaan ja suorittaa yläkoulua normaalisti opetussuunni-

telman mukaisesti. TEPPO-toiminnan kautta pyritään vahvistamaan oppilaiden työelämätaitoja luomalla joustavia opiskelupolkuja ja monipuolistamalla osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Toiminnalla tuetaan oppilaiden vahvuuksien tunnistamista ja itsetuntemusta sekä luodaan erilaisia mahdollisuuksia tutustua työelämään.

Tärkeää TEPPO-toiminnassa ovat oppilaan omat vahvuudet ja yksilöllinen oppimispolku. Joustavassa työelämäpainotteisessa opetuksessa noudatetaan Vantaan perusopetuksen opetussuunnitelmaa toiminnallisilla työmenetelmillä.

Jokainen halukas nuori voi hakea opiskelemaan työelämäpainotteisesti oman koulunsa vaihtoehdon mukaan eli joko JOPO- tai TEPPO-oppilaana.

TEPPO-toimintaan otetaan vuosittain maksimissaan 18 tai 24 oppilasta koulun kokonaisoppilasmäärästä riippuen.

Yhteinen hakuaika on aina keväällä ja kaikki hakijat ja heidän huoltajansa haastatellaan. Tärkeintä on, että nuoren

33 33

uskotaan syystä tai toisesta hyötyvän työelämäpainotteisesta tavasta oppia.

Nuoren pitää itse olla motivoitunut ja sitoutunut työelämäpainotteiseen opiskeluun. Hakea voi, jos oppilas hyötyy erilaisiin työympäristöihin tutustumisesta ja varhaisista työelämäkontakteista mm. uravalinnassaan tai kotoutumisessa tai jos oppilas kaipaa tukea tai vastaavasti lisähaastetta opintoihinsa.

Tärkeää on myös se, että oppilaan perhe on sitoutunut työelämäpainotteisen opiskelun tukemiseen, sillä opiskelua tuetaan tiiviissä yhteistyössä kodin ja koulun välillä.

Vantaalla TEPPO-opiskelua toteutetaan 14 ylä- tai yhtenäiskoulussa. Jokaisessa koulussa TEPPO-oppilaiden työelämäpainotteisen opiskelun tukena toimii TEPPO-oppilaanohjaajana tai -opettaja. TEPPO-oppilaanohjaajan tehtäviin kuuluu mm. TEPPO-oppilaiden ohjaus ja heidän työelämäjaksojensa tukeminen. TEPPO-opinto-ohjaaja vierailee oppilaiden työpaikoilla ja tekee yhteistyötä työnantajien kanssa. Koululla TEPPO-opinto-ohjaaja työskentelee moniammatillisessa yhteistyössä sekä toimii oppilaiden ja aineenopettajien välisenä linkkinä auttaessaan työssäoppimisjaksojen opinnollistamisessa.

Lisäksi TEPPO-oppilaille on tarjolla useassa koulussa TEPPO-opon vetämä valinnaisaine, jonka kautta oppilaat pääsevät tapaamaan toisiaan ja vertailemaan työelämäkokemuksiaan.

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa kuvataan oppilaanohjauksen tehtäviä ja osa näistä tehtävistä korostuu erityisesti työelämäpainotteisessa opiskelussa. Näitä ovat mm. tehostettu oppilaanohjaus, tuen saaminen opintojen nivelvaiheissa ja työuran siirtymissä sekä tuen saaminen omien valmiuksien kehittymisessä. TEPPO-toiminta myös laajentaa oppilaiden käsityksiä työelämästä, työtehtävistä, yrittäjyydestä ja tulevaisuuden osaamistarpeista, jotka on myös mainittu oppilaanohjauksen tehtäviksi opetussuunnitelmassa. Lisäksi TEPPO-toiminnassa mukana olevat nuoret saavat paljon tietoa opiskeltavien oppiaineiden merkityksestä jatko-opintojen ja työelämätaitojen kannalta hei-

34

dän päästessä testaamaan näitä oppimiaan tietoja ja taitoja työpaikoilla. Myös onnistuneet kokemukset työelämässä siirtyvät usein myös koulutyöhön.

TEPPO-oppilailla on myös mahdollisuus päästä TEPPO-viikkojen puitteissa tutustumaan Vantaan ammattiopisto Varian eri aloihin. Näiden Varia-viikkojen avulla saadaan ohjattua nuori tutustumaan itseään kiinnostavaan alaan, kun hän pääsee viikoksi opiskelemaan alan opiskelijoiden mukana. Tutustumisviikot auttavat yhteishaun päätöksenteossa sekä kiinnittymisessä mahdolliseen tulevaan opiskelupaikkaan.

Tavoitteena tänä lukuvuonna on käynnistää vastaavat viikot myös vantaalaisten lukioiden ja Mercurian kanssa.

Lisätietoa työelämäpainotteisesti perusopetuksesta Vantaalla: https://www.vantaa.fi/tyoelamapa-

inotteinenopetus Kirjoittajat: Maria Laukka koordinaattoriopinto-ohjaaja Vantaan perusopetuksen oppilaanohjauksen ONNI-hanke maria.laukka@vantaa.fi TEPPO on paras -kuva: Pia Ranna Kuvat oppilaista: Pekka Elomaa

Kolu mni

– Matti Strömmer

a

Uusi LOPS koeajoss

E

i mennyt kuin muutama vuosi ja taas uutta opetussuunnitelmaa ajetaan sisään lukioissa. Vanha ops pyörii jaloissamme ainakin pari vuotta vielä. Osalla opiskelijoista kolmekin vuotta, jos on valinnut opinnot neljään vuoteen.

Ylioppilaaksi valmistumisessakin on vanhaa ja uutta. Nyt on vielä epäselvää, onko mahdollista kompensoida hylättyä yo-arvosanaa? Ja jos voi kompensoida, niin miten? Lukiotoimikunnaltakin on pyydetty tähän kantaa. Ja jotakin kompensaatiomallia toivotaan.

vielä hämärtää omaa ymmärrystäni. Ehkä se siitä aikanaan valaistuu minullekin?

Uutena on tullut uudet käsitteet vanhoille kursseille. Pakolliset ja valtakunnalliset valinnaiset opintojaksot, jotka muodostuvat joko yhdestä tai useammasta moduulista. Myös laaja-alainen oppiminen lisättiin käsitteenä. Maksuton toinen aste ja oppivelvollisuus tähän sitten vielä.

Oppivelvollisuus lukioiden osalla ei tuo merkittävää muutosta ohjaustyöhön, mutta lisätyötä toki monien muiden muutosten lisäksi! Lukioikäisten kanssa toimiminen on luontevaa. Vaikeudetkin ovat erilaisia kuin murrosikäisillä. Huolta pidetään yhdessä nuoren, huoltajien ja auttajien kanssa. Emme liikaa korosta velvollisuutta, vaan korostamme mahdollisuuksia.

35 35vasta muutama viikko on oltu lukiotyössä, niin nyt on Kun vasta ensitunnelmia muutoksista. Ehkä vähän sekavalta ja ”muuttuiko sittenkään mikään” –tunnelma on nyt tässä kohtaa. Ehkä jatkossa tulee esille sitten niitä arkihavainnoilla enemmän tietoa muutosten vaikutuksista. Mitä muutoksen laatijat ovatkaan toivoneet?

Kun muutos on sekä mahdollisuus että riski, niin ainakin meidän lukiossa aika varovaisesti olemme lähteneet liikkeelle. Moduuleja on muodostettu, joista osa etenee kahden opetusjakson yli. Osa pidempäänkin. Arvioinnit tehdään moduuli kerrallaan aivan kuin vanhassakin järjestelmässä tehtiin kurssi kerrallaan. Opettaja antaa sitten lopullisen arvosanan opintojakson lopussa. Omassa pienessä mielessäni mietin mikä tässä muuttui käsiteltävän asian kokonaisuuden ymmärtämisen logiigassa? Kokonaisuuksien ymmärtäminen kun on aina ollut lukio-opetuksen keskeinen tehtävä.

Oppiaineita yhdistäviä moduuleja ja opintojaksoja opettajat ovat miettineet uutta Lopsia laatiessaan. Arkiopsiin meidän lukiossamme niitä tosi varovasti sitten lopulta tuli. Vanhojen opsienkin aikaan opettajat tiesivät yhdistää eri oppiaineita laajojen kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Hiukan tämä

Toisen asteen siirtyminen maksuttomaksi oli kuitenkin selkeä parannus opiskelijoille. Meidän yläkoulusta siirtyi normaalia enemmän nuoria vaihtoehtoisiin koulutuksiin.

Nuoria hakeutui mm. erityislukioihin. Ehkä omien vahvuuksiensa vuoksikin? Enää ei ole valintaan taloudellista estettä.

Nuorille varmasti hyvä juttu.

Opiskelunsa keskeyttäneiden opiskelijoiden seurantaan on järjestetty VALPAS-järjestelmä. Lukioissa on ollut aiemminkin perinteenä järjestellä yhdessä nuoren kanssa seuraava jatkopaikka keskeytymisen yhteydessä. On vain marginaalissa olevia nuoria, jotka joka tapauksessa siirtyvät aikanaan sosiaalityön tai terveydenhuollon erityiseen tukeen. Mutta heidänkin asiaa on huolehdittu ennakkoon. Itse en pidä hyvänä erilaisten kontrolli- ja henkilöiden seurantajärjestelmien tuomista lukioon hyvänä kehityksenä. Tiedän toisin ajattelijoitakin olevan.

Vielä jää pohtimatta miten korkeakouluyhteistyöt ja työelämäkurssit lukioissa saadaan luontevasti mahtumaan lukiolaisen jo nyt painavaan reppuun. Niitä valmistellaan lukioissa syksyn aikana. Osassa lukiotahan korkeakoulukursseja on ollut käytössä eri muodoissaan.

Ehkä tästä usvaisesta syksyn alusta vähitellen siirrymme selkeämpään kevääseen. Näin toivon.

Matti Strömmer

35

Opinto-ohjaajan työn eettiset periaatteet Opinto-ohjauksen tavoitteena on tukea ohjattavan hyvinvointia ja kehitystä sekä lisätä ohjattavan itsetuntemusta ja itseohjautuvuutta. Opinto-ohjauksen tarkoituksena on auttaa ohjattavaa oman koulutuksensa ja tulevaisuutensa osaamistarpeiden suunnittelussa. Opintoohjauksen perusperiaatteina ovat ohjattavan kunnioittaminen sekä koulutuksen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen. Opinto-ohjaaja on ohjauksen asiantuntija, joka on aidosti ja välittäen läsnä jokaisessa kohtaamisessa.

Itsemääräämisoikeus

Opinto-ohjaaja kunnioittaa ohjattavan itsemääräämisoikeutta. Opinto-ohjaaja tuo vaihtoehtoja esille monipuolisesti ja kunnioittaa ohjattavan omia valintoja.

Totuudellisuus

Opinto-ohjaaja toimii rehellisesti ja hienotunteisesti. Opinto-ohjauksessa annettavan tiedon on oltava ajankohtaista, luotettavaa, monipuolista ja tiedon kriittiseen arviointiin ohjaavaa.

Luottamuksellisuus

Opinto-ohjaus on luottamuksellista. Luottamuksellisuus on säilytettävä myös muuttuvissa ohjausympäristöissä. Tietoja voidaan luovuttaa, mikäli se on ohjattavan edun kannalta välttämätöntä. Tällöin pyritään ensin keskustelemaan ohjattavan kanssa. Tietojen luovutuksessa noudatetaan voimassa olevia lakeja.

Riippumattomuus

Opinto-ohjaajan on tiedostettava omat arvonsa sekä yhteiskunnan ja muista kulttuureista tulevien arvoja, jotta hän voi antaa eettisesti kestävää ohjausta. Opinto-ohjaaja tiedostaa omien, työyhteisönsä ja muun yhteiskunnan odotusten vaikutukset työhönsä. Opinto-ohjauksen on oltava esteetöntä ja kaikkien saavutettavissa. Opinto-ohjaus on sukupuolisensitiivistä.

Ammattitaidon kehittäminen

Opinto-ohjaaja arvioi ja kehittää omaa työtään. Hän huolehtii ammattitaitonsa päivittämisestä osallistumalla täydennyskoulutukseen ja hankkimalla ajantasaista tietoa.

Yhteistyö

Opinto-ohjaajan työ edellyttää yhteistyötä koulun sisällä ja ulkopuolella eri toimijoiden kanssa. Opinto-ohjaaja verkostoituu oman kouluasteensa lisäksi toisten kouluasteiden kanssa sekä vapaan sivistystyön, työ- ja elinkeinoelämän että kolmannen sektorin kanssa. Opinto-ohjaaja tekee moniammatillista yhteistyötä ja arvostaa muiden ammattitaitoa ja osaamista.

Oma hyvinvointi

Opinto-ohjaaja huolehtii omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Opinto-ohjaaja tunnistaa oman rajallisuutensa ja on valmis hakemaan apua, kun sitä tarvitsee.

Suomen opinto-ohjaajat ry, vuosikokous 30.1.2009, hallitus päivittänyt 8.5.2021