TUKI // PÄÄKIRJOITUS
Mistä me emme puhu?
MERJA MÄÄT TÄNEN PÄÄTOIMITTAJA
Yhteisen nimittäjän alla ihmisten keskinäinen erilaisuus helposti hämärtyy.
MILLAINEN ERILAISUUS Tukiliiton toiminnassa näkyy ja saa näkyä? Kysymys on tullut mieleen monta kertaa tämän teemalehden kanssa. Perheet todella ovat moninaisempia kuin pintataso kertoo. Sivulla 15 ulvilalainen Johanna Käpynen kirjoittaa siitä, miten uusperhetilanne pääsi yllättämään hänetkin, erityislap sen äidin, joka luuli jo kiehuneensa kaikissa liemissä. Hän on itse risteystoimija: äiti, äitipuoli ja tukiyhdistysaktiivi, joka on toiminut myös Suomen Uusperheiden Liitossa, etenkin erityis lasten uusperheiden kanssa, ja lisäksi kehitysvammahuollon psykologi. Johanna kertoi, että oman uusperheensä alkuvaiheissa hän teki kaksinkertaisen havainnon ulkopuolisuuden tunteesta. Erityisperheet tuntuivat olevan näkymättömiä uusperheku vioissa ja uusperheet erityisperhekuvioissa. Se on vähän yllättävää, kun samaan aikaan tiedetään, että erityislasten vanhemmat eroavat useammin kuin avioparit keskimäärin. Johanna huomasi myös, että kun itse otti asian puheeksi, koh talotovereita aina löytyi. Jotenkin se ei vain tullut kummankaan yhteisön perustoiminnassa esiin. Itse arvailen, että sama dynamiikka pätee muihinkin erilai suuksiin ja eroihin. Yhteinen nimittäjä – kehitysvamma tai mikä milloinkin – alkaa määritellä ja hallita yhteisiä puheta poja. Puhetavat tuottavat ajatteluunkin tahatonta, näkymätöntä muottia, ja yhteisen nimittäjän alle kuuluvien ihmisten keski näinen erilaisuus hämärtyy. Tässä lehdessä tapaamme uusperheiden lisäksi maahanmuut tajataustaisia perheitä, harvinaisia perheitä ja perheen, jossa elää oman erityispojan lisäksi samanikäinen perhehoitoveli. Tutustumme äitiin, joka adoptoi erityislapsen yksin, ja Down- pojan äitiin, jolla on MS-tauti. Kaikkia heitä – ja kaikkia aivan muita tarinoita, jotka jäävät näiden sivujen ulkopuolelle – yhdistää moni asia. Ennen kaik kea se, että jokainen perhe on aina itselleen tavallinen. Jokainen tietää parhaiten, miten haluaa elää ja millaista tukea tarvitsee. KUN TÄMÄ LEHTI ILMESTYY, Suomen ensimmäiset aluevaltuutetut ovat jo lähtötelineissä aloittaakseen työnsä hyvinvointialueiden ja uuden palvelurakenteen suunnannäyttäjinä. Työmaa on val tava, ja valtavan tärkeä – myös kehitysvammaisten ihmisten ja heidän läheistensä tuen, palveluiden ja osallisuuden kannalta. Aluevaaleissa oli ehdokkaina tukiliittolaisia ympäri Suomen. Nostan hattua jokaiselle, joka toi vaalityössään esiin vammai sille ihmisille tärkeitä asioita. Lämpimät onnittelut valituille ja voimaa työhön ihan kaikille, kaikilla vaikuttamisen areenoilla! On aika sanoa minun osaltani näkemiin, hetkeksi. Jättäydyn keväällä toimivapaalle, koska elämä vie pariksi vuodeksi Nairobiin. Poissaolo ni aikana Tukiliiton viestinnästä vastaavat toiset ihmiset. Tukiviestin päätoimittajuuden jätän rauhallisin mielin luottotekijän, Mari Vehmasen, vastuulle. Ennustan myös, että lehteen saattaa ilmestyä tarinoita kehitys vammaisten ihmisten todellisuudesta Afrikassa.
4
