Pääkirjoitus

MERJA MÄÄTTÄNEN

PÄÄTOIMITTAJA

Yhteisen nimittäjän alla ihmisten keskinäinen erilaisuus helposti hämärtyy. Mistä me emme puhu?

MILLAINEN ERILAISUUS Tukiliiton toiminnassa näkyy ja saa näkyä? Kysymys on tullut mieleen monta kertaa tämän teemalehden kanssa. Perheet todella ovat moninaisempia kuin pintataso kertoo.

Sivulla 15 ulvilalainen Johanna Käpynen kirjoittaa siitä, miten uusperhetilanne pääsi yllättämään hänetkin, erityislapsen äidin, joka luuli jo kiehuneensa kaikissa liemissä. Hän on itse risteystoimija: äiti, äitipuoli ja tukiyhdistysaktiivi, joka on toiminut myös Suomen Uusperheiden Liitossa, etenkin erityislasten uusperheiden kanssa, ja lisäksi kehitysvammahuollon psykologi.

Johanna kertoi, että oman uusperheensä alkuvaiheissa hän teki kaksinkertaisen havainnon ulkopuolisuuden tunteesta. Erityisperheet tuntuivat olevan näkymättömiä uusperhekuvioissa ja uusperheet erityisperhekuvioissa.

Se on vähän yllättävää, kun samaan aikaan tiedetään, että erityislasten vanhemmat eroavat useammin kuin avioparit keskimäärin.

Johanna huomasi myös, että kun itse otti asian puheeksi, kohtalotovereita aina löytyi. Jotenkin se ei vain tullut kummankaan yhteisön perustoiminnassa esiin.

Itse arvailen, että sama dynamiikka pätee muihinkin erilaisuuksiin ja eroihin. Yhteinen nimittäjä – kehitysvamma tai mikä milloinkin – alkaa määritellä ja hallita yhteisiä puhetapoja. Puhetavat tuottavat ajatteluunkin tahatonta, näkymätöntä muottia, ja yhteisen nimittäjän alle kuuluvien ihmisten keskinäinen erilaisuus hämärtyy.

Tässä lehdessä tapaamme uusperheiden lisäksi maahanmuuttajataustaisia perheitä, harvinaisia perheitä ja perheen, jossa elää oman erityispojan lisäksi samanikäinen perhehoitoveli. Tutustumme äitiin, joka adoptoi erityislapsen yksin, ja Down pojan äitiin, jolla on MStauti.

Kaikkia heitä – ja kaikkia aivan muita tarinoita, jotka jäävät näiden sivujen ulkopuolelle – yhdistää moni asia. Ennen kaikkea se, että jokainen perhe on aina itselleen tavallinen. Jokainen tietää parhaiten, miten haluaa elää ja millaista tukea tarvitsee.

KUN TÄMÄ LEHTI ILMESTYY, Suomen ensimmäiset aluevaltuutetut ovat jo lähtötelineissä aloittaakseen työnsä hyvinvointialueiden ja uuden palvelurakenteen suunnannäyttäjinä. Työmaa on valtava, ja valtavan tärkeä – myös kehitysvammaisten ihmisten ja heidän läheistensä tuen, palveluiden ja osallisuuden kannalta.

Aluevaaleissa oli ehdokkaina tukiliittolaisia ympäri Suomen. Nostan hattua jokaiselle, joka toi vaalityössään esiin vammaisille ihmisille tärkeitä asioita. Lämpimät onnittelut valituille ja voimaa työhön ihan kaikille, kaikilla vaikuttamisen areenoilla!

On aika sanoa minun osaltani näkemiin, hetkeksi. Jättäydyn keväällä toimivapaalle, koska elämä vie pariksi vuodeksi Nairobiin. Poissaoloni aikana Tukiliiton viestinnästä vastaavat toiset ihmiset. Tukiviestin päätoimittajuuden jätän rauhallisin mielin luottotekijän, Mari Vehmasen, vastuulle. Ennustan myös, että lehteen saattaa ilmestyä tarinoita kehitysvammaisten ihmisten todellisuudesta Afrikassa.