Eräs kiinnostava hylky, jonka luokse Vinhakin usein miehistöineen Katajanokan laiturista suuntasi kulkunsa on Gråskärsbodanin edustalla lepäävä M/S Coolaroo. Rahtialus ajoi täyttä vauhtia karille ja upposi vähitellen Helsingin eteläpuolelle väylän viereiselle karikolle lokakuussa1961. Väylien sivussa olevat karikot ovat vaarallisia, koska pienikin navigointivirhe saattaa olla fataali. Coolaroota yritettiin pelastaa monin tavoin, mutta siinä ei onnistuttu, ja nyt hylky on kolmena kappaleena kirkasvetisessä sorapohjassa. Coolaroo on edelleenkin erinomainen sukelluskohde, koska se tarjoaa haasteita monentasoisille sukeltajille. Sen keula on yli kahdenkymmenen metrin syvyydessä, keskiosa kuudessa metrissä, ja peräosa näistä kauempana, noin viidessätoista metrissä. Moni Katajanokalla asunut muistaa varmaan Vinhan ja sen laiturin, joku kenties myös vanhat viljaproomut. Timo Karkola tuumiikin, että Matruusinpuistoa kehitettäessä kannattaisi ottaa koppi sen omasta lähihistoriasta ja suunnitella sen kunnostusta meriteemaiseksi puistoksi... Tuulinen Suomenlinnaan ja Santahaminaan päin avautuvan selän ranta opastetauluineen olisi otollinen historiapuisto Helsingin merihistoriasta. Kasvustoa voisi muuttaa alkuperäisen meriluonnon suuntaan, jolloin se voisi toimia myös opetustilana kouluille. Aiheesta on tekeillä podcast, josta ensi vuoden puolella lisää tietoa Katajanokkaseuran sivuilla. Teksti: Tiina Harpf, kulttuuritoimittaja Kuva: Björn Ahlgren
Elämää mattolaiturilla
Mattolaiturilla on vilkasta vuorokauden ympäri.Talvellakaan ei ole hiljaista, vaan uimassa käydään niin kauan kuin jäätä voi vielä särkeä päästäkseen veteen. Osa kävijöistä siirtyy tosin minun laillani talviuimareiksi Jäänsärkijöihin.
K
esällä ensimmäiset uimarit käyvät aamuvarhaisella pulahtamassa raikkaaseen veteen kaupungin vielä nukkuessa. Joskus maisema on peittynyt sumuun, joka haihtuu auringon noustessa korkeammalle. Eräät tarmokkaat siistivät laituria yön jäljiltä. hmisiä saapuu tasaiseen tahtiin, lähellä asuvat tulevat aamutakeissa ja kauempaa saapuvat vaihtavat mutkattomasti uimapukuun laiturilla. Toivotetaan hyvät huomenet, kysellään veden lämpötilaa ja tarkkaillaan säätä. Auringossa on mukavaa kuivatella uinnin jälkeen, seurailla lokkien lentoa ja silkkiuikkujen sukeltelua sekä lukea vaikka päivän lehteä. Mattojen pesu kuuluu kesään. Mäntysuovan tuoksu leijuu silloin pesupaikalla ja kotona vielä pitkään. Matonpesun jälkeen on ihanaa pulahtaa uimaan ja juoda kahvit mattojen kuivumista odotellessa. Usein sattuu niin, että tutut ihmiset tapaavat olla samaan ai-
I
kaan uimassa. Uinnin jälkeen vaihdetaan kuulumisia, keskustellaan päivän uutisista ja ihmetellään maiseman muuttumista rakentamisen myötä. Näkymä Kalasatamaan ja Kruunuvuorenrantaan herättää keskustelua, Kruunusilloista puhumattakaan. Laituri on myös oiva jumppapaikka, jossa voi venytellä tai vaikka joogata. Puolen päivän jälkeen laiturilla alkaa olla vilkasta, kun lomalla olevat koululaiset ja lapsiperheet tulevat uimaan. Hypitään kaiteen päältä veteen ja odotetaan aaltoja, jotka syntyvät kauempana kulkevista veneistä. Joillain on eväät mukana, jotta jaksaa uida ja hyppiä. Illemmalla laiturilla näkee nuorisoa juomassa pussikaljaa ja nauttimassa kesäillasta. Mattolaituri on ylellinen keidas Katajanokalla kaikkien asukkaiden käytössä. Eläköön Mattolaituri! Teksti ja kuva: Päivi Seiskari
Katajanokan Kaiku 2021
37
