2022
61. vuosikerta
ISSN 0787-7447
Julkaisija: Katajanokkaseura ry. – Skatuddssällskapet rf.
Toimitus:
Aurora Heickell, vastaava toimittaja Helena Alkula ja Tuula Palaste, toim.sihteerit
Martin Bunders Eija Halla Eero Nurmikko
Kannen kuva: Julia Vuori
Taitto ja sivunvalmistus: M.E.N. Oy/Eero Nurmikko
Painatus: Pekan Offset, Helsinki 2022
Ilmoitushinnat: Takakansi 1300 e 2- ja 3-kansi 900 e 1/1 sivu 500 e
1/2 sivu 270 e
1/4 sivu 150 e 1/8 sivu 100 e 1/16 sivu 60 e
Katajanokkaseura skatta.fi
Seuran pöllö-tunnuksen on piirtänyt taiteilija Pekka Vuori vuonna 1979. Aihe on peräisin Katajanokankatu 5:n ikkunaornamentista.
Elämää Katajanokalla 5
Pieni palatsi puiston laidalla 8 Koti Skattalla 20 vuotta – 30 vuotta sitten 12 Elämäkertoja 16 Antero Takala ja lumen valo 18 Eurohostel 30 vuotta Katajanokalla 19 Oma apteekki jo 105 vuotta 20 Pikkupojan elämää Katajanokalla 50-60-luvun vaihteessa 24 Katajanokan kärjen aloituskortteli uudelleen nähtynä 26 KOTI Hotel 28 Katajanokan Huolto 29 Pariisilaiskahvilan tunnelmaa 30 Monipuolisia valokuvauspalveluja Luotsikadulla 30 Katajanokan yhteisöllinen koirakulttuuri 32 Uusi koulunjohtaja 33 Allas Sea Poolin kelluvat saunat 34 Katajanokkalaisten väestönsuoja 36 Katajanokan ympärijuoksu Skatudden runt! 37 Katajanokan muusikoiden vauhdikas vuosi 40 Esa Pietilä – saksofonisti & säveltäjä 41 Laivastopuiston pallokentän avajaiset 12.5.2022 42 OmaStadi toteuttaa asukkaiden toiveita 43 Katajanokan venetsialaiset 43 Katajanokan Kunto 44 Talviterveiset avannosta! 45 Terveisiä partiolaisilta 45 Katajanokan venekerho KNV 46 60-vuotias Lionsklubi 46 Paikallista palloilua 47 Marttailu on kivaa! 48 Katajanokkaseuran johtokunta vuonna 2022 48 Ajankuva 50 Katajanokanranta ykkösen vihreä siirtymä 51 Kinokka - laatuelokuvia ympäri maailman 58
Tämä Katajanokan Kaiun 61. vuosikertanumero on Katajanokkaseuran lahja jokaiseen katajanokkalaiseen kotiin ja yritykseen. Varmista, että saat Katajanokan Kaiun myös ensi vuonna ja liity oman kaupunginosayhdistyksesi Katajanokkaseuran jäseneksi. Liittymisen voi tehdä seuran kotisivuilla skatta.fi. Jäsenmaksu 2022: Vuosijäsenet 20 e, yhteisöjäsenet 100 e.
Vuonna 1945 perustettu Katajanokkaseura ry –Skatuddssällskapet rf on Helsingin vanhimpia kaupunginosayhdistyksiä. Sääntöjensä mu kaan seuran tarkoituksena on edistää kaikinpuolista viihtyvyyttä Katajanokalla alueen omaleimaisuutta ja erityispiirteitä kunnioittaen. Asukkaiden etujär jestönä seura vaikuttaa ehdotuksin ja kannanotoin Katajanokan alueen suunnitteluun ja rakentamiseen. Tervetuloa liittymään jäseneksi Skatta.fi-sivuilla: Katajanokkaseura->Liity seuran jäseneksi
Älä jänistä: loikkaa Katajanokka-Seuraan!
Kaiun takakansi vuodelta 1974
Katajanokka on muuttunut vuosisatojen saatossa metsäisestä kallioniemestä ja kalastajien hökkelikylästä kokonaan kivestä rakennetuksi kaupunginosaksi. Katajanokalle on oleellista satama ja ranta-alueet. Näh täväksi jää pieneneekö matkustajasataman alue, miten käy suojellun terminaalirakennuksen ja mikä on Matruusinpuiston kohtalo tulevaisuudessa.
Ruotsinlaivat aiotaan tulevaisuudessa keskittää Katajanokalle ja Tallinnan liikenne Länsisatamaan. Muu toksessa olisi hyvää se, että tavaraliikenne vähenisi ja keskittyisi aamun ja iltapäivän tunteihin. Tästä Kaiku-lehdestä voit lukea katajanokkalaisten kuulumisista. Löydät myös juttuja sekä historiasta että muutoksesta:
- Katajanokanranta 1 on kaupunginosamme ensimmäinen taloyhtiö, joka siirtyy maalämpöön. Ensi vuonna saamme tietoa maalämmön tehokkuudesta verrattuna kaukolämpöön.
- Alueemme palvelut paranivat hienosti Jungmannin avattua ovensa keväällä. Jungmannissa on ravintoloita, leipomo-kahvila, ruoka- ja kukkakauppa ja erilaisia hyvinvointipalveluita. Katajanokan ensimmäinen Alko avasi ovensa Alkon perustamisen 90-vuotispäivänä.
- Apteekkarimme Susanna Remes on perehtynyt 105-vuotiaan Kata janokan apteekin historiaan.
- Rahapajankadun ja Satamakadun kulmassa oleva Byggnadsaktie bolaget Enen täyttää 125 vuotta ja juhlavuoden kunniaksi on Iris Helkaman johdolla julkaistu kirja. Tämä on upea lisä talon arkki tehdistä Gustaf Nyströmistä kertovaan Teppo Jokisen kirjaan Ar vorakennusten arkkitehti.
- Pirjo Hiidenmaa esittelee tietokirjailija Riitta Konttisen kirjan Kruunuvuorenkadulla asuneesta kirjailija Anni Swanista.
- Jarno Peltonen kertoo ajatuksistaan ympäröivästä arkkitehtuurista työmatkaltaan Linnankadulta Taideteollisuusmuseoon ja Kaupun ginmuseoon.
- Iloksemme pystyimme tänä vuonna vihdoin järjestämään 72. Katajanokan ympärijuoksun - kahden vuoden tauon jälkeen. Sydämellinen kiitos ilmoittajille, joiden tuen turvin pystymme julkaise maan lehteämme. Lämmin kiitos taiteilija Julia Vuorelle, joka on vuodes ta 2012 lähtien vastannut lehden kansikuvasta ja seuran postikorttien suunnittelusta. Tänä vuonna Katajanokan Kaiku on noudettavissa Katajanokan apteekista, Satamakadun K-Marketista ja Merisotilaantorin Alepasta. Katajanokkaseuran jäsenet saavat lehden postitse. Kannattaa liittyä seuran jäseneksi, niin saa lehden suoraan omaan osoitteeseensa.
Katajanokalla 12.11.2022
Aurora Heickell
Katajanokan Kaiun vastaava toimittaja
Tervetuloa Katajanokkaseuran sääntömääräiseen vuosikokoukseen tiistaina 21.3.2023 kello 18:00 - 20:00.
Katso tarkemmat tiedot kokouspaikasta ja ohjelmasta Katajanokkaseuran verkkosivuilta lähempänä ajankohtaa.
Läntisen Katajanokan sydän on Tove Janssonin puisto. Sen ympäristössä voi nähdä arkkitehtuuria 1860-luvulta 1990-luvulle.
Ensimmäinen kivitalo oli Ra hapaja, suunnittelija August Boman 1864. Gornostajevin 1868 suunnitteleman Uspens kin katedraalin kohdalle oli Carl Lud vig Engel kaavaillut 1800-luvun alussa keisarillista palatsia. Tallbergin talo, Gesellius–Lindgren–Saarinen 1897, aloitti art nouveau -kortteleiden vain pari vuosikymmentä kestäneen ra kentamisvaiheen.
Sonck käytti 1913 hyväkseen Ra hapajankatu 3:ssa puretun tohtori Florinin talon tiiliä. Myös Keskon en tisen pääkonttorin, Paatela 1940, Enso Gutzeitin toimitalon, Aalto 1962, ja Ulkoministeriön kehitysyhteistyötä varten alun perin rakennetun Meri pajan, Jokela–Kareoja 1993, alkupe räinen toiminta on muuttunut, jois sakin rakennuksissa moneenkin ker taan.
Yksi vanhimmista kivestä rakennetuista asuinrakennuksista on pieni palazzo Rahapajankadun ja Satama kadun kulmassa. Byggnadsaktiebola get Enen täyttää tänä vuonna 125 vuotta ja julkaisee juhlavuoden kun niaksi kirjan ENEN, Aikamatka Ka tajanokalla, En tidsresa på Skatud den. Sen avausartikkeli johdattaa lu kijan Katajanokalle ja kertoo läntisen Katajanokan kaupunkikuvan kehityk sestä, kirjoittajana itsekin katajanok kalainen Timo Keinänen, Arkkiteh tuurimuseon arkistonhoitaja emeri tus. ”Tove Janssonin puistoa reunus tavat rakennukset kertovat arkkitehtuuristamme yli sadan vuoden ajalta.
Ne kuvastavat oman aikansa arkkitehtuurikäsityksiä ja samalla rakentavat monikerroksista kaupunkikuvaa.
Vanhoja asemakaavoja tutkimalla voi seurata, mi ten aluetta on kehitetty. Satamakadusta on ideoitu milloin kanavaa, milloin reittiä pohjoisrannalle johta valle junaraiteelle tai kaksipuolista esplanaadiakin.
Enen-talo rakennettiin vuonna 1897, suunnitteli janaan professori Gustaf Nyström, joka tunnetaan ar vorakennusten kuten Säätytalon ja Valtionarkiston (sittemmin Kansallisarkiston) arkkitehtinä ja uuden arkkitehtipolven kouluttajana. Enen on kestänyt niin sodat, rappiotilat, konttoristumisen kuin vaihtuvat omistajat. Juhlapäivinä lipputangoissa liehuvat Suo men, EU:n ja Portugalin, aikaisemmin myös Intian liput. Talo on nähnyt Katajanokan rakentuvan ympärilleen ja puiston nousevan ikkunoittensa ja parvek keittensa eteen. Keväisin vanhojen syreenien tuoksu yltää sisätiloihin asti.
Kuka talon rakennutti? Asialla ei ollut vaurastunut venäläinen kauppias, kuten kaupunginosan ensim mäisten kivisten asuinkerrostalojen kohdalla: Uspens kin katedraalin alapuolelle rakennuttivat kiviset ”kar tanonsa”, oikeastaan vuokratalonsa, Nikolai Wavulin Satamakatu 7:ään (Boman 1869), ja Grigori Dement jeff Rahapajankatu 1:een (Blomqvist 1885). Kun uusi kaava vahvistettiin 1895 ja satamarata ulotettiin sa mana vuonna Katajanokalle, kaupunginosan uskottiin uusine satamajärjestelyineen ja rakennusjärjestyksi neen heräävän kukoistukseen ja muuttuvan Helsingin eloisimmaksi ja vilkkaimmaksi kaupunginosaksi. Kaupunki ryhtyi myymään tontteja huutokaupalla ja keskustan läheisyys teki niistä hyvinkin haluttuja. Rahapajankadun ja Satamakadun kulmatontin osti Katajan (ruotsiksi Enen) korttelista 1896 perustettu osakeyhtiö Byggnadsaktiebolaget Enen. Sen osakkaat olivat kahdeksan politiikan, liike-elämän ja kulttuurin vaikutusvaltaista ruotsinkielistä ja ruotsinmielistä edustajaa Helsingin kunnallispormestari Elias Öhman toimiessa hankkeen primus motorina. Tunnettu oli myös Nya Pressenin päätoimittaja, sittemmin RKP:n perustaja Axel Lille. Yhtiömuotoinen rakentaminen oli tuolloin vielä uutta, mutta yleistyi nopeasti. En simmäinen osakeyhtiölaki oli tullut voimaan 1895. Gustaf Nyströmin harvojen asuinrakennusten joukossa Enen on parhaimmistoa.
Julkisivu edustaa usein yleistetysti uusrenessans siksi nimitettyä suuntausta, kirjoittaa Nyström-tutkija, dosentti Teppo Jokinen ja jatkaa: ”Kyse ei ole tietyn historiallisen rakennuksen aikakauden kopioimisesta, vaan Nyström on siinä eloisasti sommitellut klassisen arkkitehtuurin muotokielistä edustavan ja ajanmukai sen asuinkerrostalon. - Enen tuo esiin hillityn ylätyy lisesti asukkaidensa yhteiskunnallisen aseman ja vau rauden.” Suunnittelun pääpaino oli tilavien ja miellyt tävien asuntojen sisustuksessa julkisivujen ollessa yk sinkertaisia, uutisoi Hufvudstadsbladet. Rakennuksen urakoi rakennusmestari August Pettersson. Talon kantava rakenne on tiilimuuraus.
”Välipohjissa ja parvekkeissa Nyström käytti rautarakenteita. Rakennustöiden kokonaiskustannukset olivat 268 000 markkaa (noin 1,5 miljoonaan euroa 2020). Maalaustöiden arvioitu hinta oli alle 10 pro senttia tästä summasta.
Talossa hyödynnettiin aikansa uusinta tekniikkaa. Asumismukavuutta paransivat alusta lähtien toimi neet sähkö, puhelin, keittiöiden kaasuvalo, vesi ja vie märi. Tosin vesi lämmitettiin kylpyhuoneissa ka miinoissa. Myöhemmin saatiin keittiöihin ja kylpy huoneisiin kaasu ja ”salaisiin huoneisiin” wc:t ilmaklosettien tilalle. Pihalla oli runsaalle palvelusväelle latriinit.
Sisäänkäyntiä on julkisivussa korostettu runsaalla koristelulla ja katon pienellä kulmatornilla, jota peittää taidokkaasti taiteltu pelti. Kun avaa pääoven, komea ristiholvattu vestibyyli ja sisäpihalta valonsa saava por taikko johdattavat neljään asuinkerrokseen, joissa kus sakin on kaksi miltei symmetristä noin 300 neliömet rin kokoista asuntoa. Vuonna 1912 porrashuoneeseen sijoitettiin Graham Brothers -yhtiön hissi. Pohjaker roksessa oli alun perin talonmiehen kaksihuoneinen asunto Rahapajankadun puolella ja vuokrattava viiden huoneen asunto Satamakadun suuntaisena. Vuonna 1934 ne päätettiin muuttaa liikehuoneistoiksi.
Maalauskoristelut porrashuoneessa ja asunnoissa ovat Salomo Wuorion liikkeen koristemaalarien työtä. Samanlaista siveltimenjälkeä kuin Satamakadun Ene nissä voi ihailla myös muun muassa Säätytalossa ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran rakennuksessa.
Monet koristemaalarit olivat saaneet koulutuksensa Ruotsissa, osa myös eurooppalaisissa taidekouluissa. Museoviraston ylikonservaattori emerituksen, Kata janokalla asuvan Pentti Pietarilan artikkeli kertoo seik kaperäisesti koristemaalauksen tekijöistä, työtavoista ja tekniikoista. Pietarila hämmästelee, että suhteellisen pieni joukko korkeatasoisten liikkeiden koristemaala uksen taitajia oli tekijöinä niin lukuisissa kohteissa runsaan kahdenkymmenen vuoden aikana. ”Kun te kijöiden taito vuosisadan lopulla oli kohonnut huip puunsa, tyylikertausten jakso ja samalla myös koris temaalauksen kukoistuksen aika päättyivät.”
Myös kaakeliuunien tuotannossa elettiin 1800-lu vun lopulla kulta-aikaa. Enenin huoneistojen kaakeliuunit ovat kaikki suomalaisia, Helsingissä toimineiden Andsténin kaakelitehtaan ja Ruoholahden kaake litehtaan mallistosta, mutta mallit ja koristeaiheet tu livat Keski-Euroopasta. Suomessa toimi useita kaake liuunitehtaita, joiden tuotteiden korkeasta laadusta kertovat palkinnot teollisuusnäyttelyissä ja vilkas vienti, erityisesti Venäjälle, tietää museoneuvos Kati Heinämies, kaakeliuunien asiantuntija. Enenissä on säilynyt 32 uunia. Alun perin lämmitettäviä huoneita oli yli 80, ja suurissa ruokasaleissa tarvittiin kaksikin uunia. Kattomaalaukset, tapetit ja uunit sovitettiin so pimaan toisiinsa. Tummasävyisten paneloitujen ruo kasalien ja herrainhuoneiden uuneiksi valittiin tyylil tään uusrenessanssia, vaaleiden salonkien kattomaa lauksiin soveltuivat rokokoouunit.
Arkisemmissa huoneissa tyydyttiin yksinkertaisempiin sileisiin malleihin, joissa suorat kaakelien sau
Enenin vestibyyli. Samat koristemaalarit ovat toimineet myös Säätytalossa ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran talossa. Porrashuoneen ja joidenkin asuntojen koristemaalaukset on restauroitu vuosina 1983–2011 itävaltalaissyntyisen maalarimestari Gebhard Toyerin johdolla.
mat, vinot, paremmin lämpöä luovuttavat sivuseinät ja kaksoispellit olivat erityisesti suomalaisia piirteitä, Heinämies kirjoittaa. Keittiöiden hellauunit oli kaa keloitu halvoin sekundakaakelein.
Kaakeliuunit muodostivat 5 % Enenin rakennus kustannuksista.
Kulttuurihistorioitsija FT Elina Seppälän kiintoisat pienoiselämäkerrat kertovat perustajaosakkaista, joi hin kuuluivat Öhmanin ja Lillen lisäksi pankki- ja vakuutusmies Alfred Charpentier, kamarineuvos Berndt Grotenfelt, Svenska Litteratursällskapet i Finlandin
Ruokasalin panelit ja kasettikatto ovat säilyneet hyvin. Salonki rokokoouuneineen. Kattomaalaus on tehty grisailletekniikalla kultapohjalle.
tehtävissä toimineet Elis Lagerblad ja Sigfrid Kullhem sekä luotsilaitoksen päällikkö, kenraali Nikolai Sjöman. Prokuraattori Willy Calonius kuoli ennen talon valmistumista. Pietarissa palvellut Max Theo dor Alfthan osti sittemmin hänen leskeltään asunnon. Osa perustajaosakkaista oli Alfthanin tapaan saanut sotilaskoulutuksen, mutta siirtynyt virkamiehiksi tai liike-elämän palvelukseen. Sortovuosien aikana mo net menettivät virkansa perustuslaillisuutensa vuoksi mutta saivat ne takaisin myöhemmin olojen muutut tua. 1910-luvulta lähtien perustajaosakkaiden asun not alkoivat vaihtaa omistajaa. Talossa asui nuorena myös Adolf Ehrnrooth, joka näki Venäjän armeijan rappion ja todisti vuoden 1918 traagisia tapahtumia. Suomen Kukkasrahasto omisti 1960-luvulta alkaen neljä huoneistoa, joissa toimi vanhainkoti. Tunnetuin asukas lienee kirjailija Tyyni Tuulio. Asunnot myytiin ja palvelukoti rakennutti Merisotilaantorille oman, toiminnan vaatimukset täyttävän talon 1980-luvulla.
Enenissä lapsuudestaan asti asunut FK Antti Eerikäinen vie lukijan valloittavassa tekstissään seikkai lulle ”transitiotilassa” olleelle Katajanokalle. ”Kaupun kilapsuus on sisäpihojen, kellareiden ja oikoreittien lapsuutta. Jokainen sortumaisillaan oleva rakennus tarjoaa potentiaalisen seikkailun. Vuosikymmenten 1980–1990 taitteessa Katajanokka oli kiehtova yhdis telmä satamaa, vankilaa, raunioita, asuntolaa, frag mentteja, varastoja, joutomaata, upouutta rakennus kantaa ja nuhjuista porvarillisuutta.” Enen näkyi myös Hollywood-elokuvissa, esittämässä silloista Leningra dia tai Moskovaa.
Enenin perustajien tavoite oli tarjota viihtyisät ko dit monilapsisille perheilleen. Asunnot palvelivat myös edustustarpeita. Näin talossa eletään edelleen. Gustaf Nyströmin pohjaratkaisu toimii.
Ovaalinmuotoisesta eteistilasta on käynti yhteisiin tiloihin, niin sanottuun herrainhuoneeseen, salonkiin ja ruokasaliin. Ne ovat yhdistettävissä ja erotettavissa liukuovilla tarpeen mukaan. Kadunpuoleiset huoneet muodostavat valoisan juhlavan tilasarjan. Yksityinen puoli sijaitsee keittiön ja kylpyhuoneen lähellä.
Suojeltua rakennusta on sittemmin hoidettu ja kunnostettu pieteetillä niin sisältä kuin ulkoa, sekä taloyhtiön että asukkaiden toimesta, isännöitsijänä jo neljättä polvea Estlander.
Nykyiset osakkaat edustavat monipuolisesti kan sainvälistä talous- ja kulttuurielämää. Intian ja Portu galin noin joka neljäs vuosi vaihtuvat diplomaatit per heineen ja vastaanottoineen tuovat taloon lisää viehätystä ja arvokkuutta.
Teksti: Iris Helkama Valokuvat: Rauno Träskelin Lähteitä: Helkama, Iris (toim.) 2022: Enen, Aikamatka Katajanokalla, En tidsresa på Skatudden, SKS Kirjat. Jokinen, Teppo 2020: Gustaf Nyström, Arvorakennusten arkkitehti, Parvs. Raustela, Lasse 1990: Dementjeffin kiwikartano 1885–1985, Asunto-osakeyhtiö Skatan.”
Katajanokka oli ”ainoana mahdollisena” mielessä, kun etsimme omaa asuntoa 1969. Olin opiskelijana jo 1959 asunut siellä puolisen vuotta, ja enoni opiskelijana 1940-luvun puolivälissä. Tuntumaa vahvisti myös vaimo Kaarinan koti Olofsborgissa 1960-luvulla ja omat työkäynnit Upseerikerhon varastolla. Löytyi 3 h+k 96 m2 Linnankatu 5.
Katajanokassa oli tuolloin luonnetta, moni puolisuutta ja särmää – enemmän kuin ny kyään. Yhtenäisenoloinen asuinrakennusten alue rajautui rahtisataman vyöhykkeeseen laivoineen, nostokurkineen, varastorakennuksineen, tavarajunineen. Merikasarmin empire-fasadin edessä levittäytyi näyttävä telakka, Kauppiaankatu päättyi vankilan suljettuun porttiin ja muuriin. ”Vitonen” sa hasi reittiään Katajanokankadulta Töölöntorille. Kes kon pääkonttorin synkkä punatiilinen funkisrakennus ja Alvar Aallon pelkistynyt ”marmorikuutio” poikke sivat muuta rakennuskantaa uudempina, kuitenkin ne oli hyväksyttävä ”kuulumaan joukkoon”.
Vanhaa edustivat Rahapaja ja Uspenskin kated raali, joka loi kokonaisuuden ylle oman kulttuurisen arvonsa ja värinsä. Venäläispiirteiden historiaan liittyi ravintola Bellevue. Tuolloin 70-luvun alkuvuosina oli havaitsevinaan vielä hienopiirteisiä emigrantteja katukuvassa sataman ja telakan työmiesten ohella. Nokallekin oli hakeutunut Helsingin laitapuolta. Puiston lisäksi näitä ”pultsareita” näki muuallakin – talojen roskalaatikoilla tai nukkumassa portaikoissa. Muistan tentun pistävän hajun, joka tarttui myös ympäristöön.
Asuinaikanamme 70-luvun kuluessa ja 80-luvulla ympäristö alkoi muuttua satamajärjestelyjen johdosta. Satama muutti luonnettaan ja telakka lakkautti toi mintansa, Merikasarmi vapautui restauroitavaksi. Huikea ratayhteys Merikadun kautta VR:n tavarama kasiineille, nykyiselle Kansalaistorille, loppui.
Vapautuneille alueille Katajanokan kärkeen nousi uusi erillinen asuinalue, jonka arkkitehtuuri yhtenäi senä otti tutkitusti huomioon meren rannan, raken nusten suojaisat sisäpihat ja autojen pysäköinnin. ”Vitonen” muuttui ”neloseksi”, päätepysäkki siirtyi ”uudelle puolelle” Matruusintorille.
Tässä saumassa Katajanokka-seura toimi ponte vasti arkkitehti Anja Hämäläisen johdolla. Muutos yhdisti – seurattiin muutosta, otettiin kantaa, järjes tettiin asukasohjelmaa lasten kilpajuoksuista joulujuh laan, toimitettiin Katajanokan Kaikua, jota sitten jaet tiin porraskäytävittäin jalkautuneina asuntojen posti luukkuihin - niin kuin kai nykyäänkin.
Tuohon aikaan liike-elämän muutos tappoi suuren joukon kivijalkaliikkeitä – maitokauppoja ja sekata varaliikkeitä. Palvelut vähenivät – ruokaostoksilla käy tiin raitiovaunulla Stokkalla tai uudessa Aleksi 13:ssa. Asuinrakennukset kävivät 70- ja 80-luvuilla läpi putkijulkisivu- ja ikkunaremontit. Meillä keittiön komea puuhella sai lähteä, kylppärin kuparinen (aikoinaan puilla lämmitettävä) vesisäiliö samoin. Ulkorappauk sia tehtiin kahteenkin kertaan – oikeaa kun ei vielä oltu löydetty. Ikkunapuitteet uusittiin, ja ikkunat avau tuvat nyt sisäänpäin.
Katajanokka oli asuinalueena antoisa. Arvokas. Uspenskin katedraali loi tunnelmaa. Juhlapyhinä eri tyisen vaikuttavana tunnelmaan kuului kirkonkellojen huumaava soitto. Se kutsui seuraamaan jumalanpal veluksia. Poikiemme mielessä Uspenski on edelleen ”meidän kirkko”.
Pitkään laitakaupunkina pysyneen Katajanokan rakentaminen asuinalueeksi alkoi 1880-luvulla, mutta vauhdittui 1800- ja 1900-lukujen taitteessa silloisen jugendin henkeen lyhyessä ajassa aiemmin hyväksytyn ruutuasemakaavan mukaan. Rakennuskannan yhte näinen luonne on sen arvo. Suunnittelemassa on ollut useakin arkkitehti, toiset nuoria ja toiset jo kannuk siaan luoneet. Näiden arkkitehtoninen luovuus näkyy monina vaihtelevina ratkaisuina.
Mieleen jääneitä rakennuksia ovat Gesellius, Lind gren & Saarisen Satamakatu 7, Luotsikatu 5 ja Olofs
borg Kauppiaankatu 7 tai Selim A. Lindqvistin Aiolos, Satamakatu 5 ja Vyökatu 9, Nyström, Petrelius, Pentti län Kataja, Kruunuvuorenkatu 7 ja von Essen, Kallio & Ikäläinen Norma Katajanokankatu 3. Raskaita kansal lisromantiikan kivilohkarein luotuja fasadeja ei Kataja nokalle tarjottu, mutta monen talon jykevät kiviportaalit vievät ajatukset vanhojen linnojen antamaan innoitukseen. Usean talon ulko-ovet ovat laadukasta puu työtä, kaiverrettuine koristeineen aiheena jugendin ta paan eläin- tai kasvikuvioita. Luotsikadun yhtenäisyys häikäisee.
Työmatkani Helsingin kaupunginmuseoon Haka salmen huvilaan ja sittemmin Taideteollisuusmuseoon Korkeavuorenkadulla kulki ”Helsingin keskustan ra kennushistorian läpi”. Aamuisin töihin lähtiessä saa toin ensi näkymäksi valita joko Uspenskin katedraalin Kruunuvuorenkadun päätteenä tai Kanavakadulla En gelin tuomiokirkon. Kauppatorilla seisoi Keisarinnan kivi vuodelta 1835. Sen huipulla loisti Kaksipäinen kotka rinnassaan Suomen leijona – suuriruhtinaskun nan tunnus. Vuonna 1917 alas revitty kotka palloineen oli restauroitu sijoitettavaksi paikalleen. Tuon vaiheen olin saanut tehtäväkseni hoitaa 1971.
Työ ja tuo työmatka keskustan kautta oli täynnä järeitä tunteita.
Kaupungintalo oli ”restauroitavana”, sisätila kalut tuna tyhjäksi, jäljellä törrötti tiilinen ulkoseinä, Ap teekin talo ja Kämp oli osin purettu ja rakennettu uu destaan vanhaa noudattaen, Kappeli seisoi pari vuotta kylmillään. Purkamisesta huhuiltiin. Näihin purkamis vimman esimerkkeihin on lisättävä Helsingin Sano mien yleisöpalstalla julkaistu arkkitehdin kirjoitus, joka painotti että Katajanokan Aallon marmorikuu tiota noudattaen tulisi Pohjois-Esplanadin uusrenes sanssin röyhelöiset rakennukset purkaa ja antaa Aal lon luoda kadulle yhtenäinen ilme.
Illalla kaupungilta palatessa koin, kuinka erillinen ja kuinka omansa ja rauhallinen lähiömäinen Kataja
Satamakatu 5 vuonna 1971, jolloin raitiotie kulki vielä puiston halki ja pysäkki oli ilman kaiteita.
nokka oli. Senaatintorin kohdalla saattoi vielä kohdata jalankulkijan, sen jälkeen kulku oli varsin yksi näistä vielä Nokallakin.
Katajanokkalaisen oppi helposti tuntemaan, kun jalankulkuliikenne kulki parin sillan kautta. Oman talon asukkaiden kesken koettiin yhteisöllisyyttä. Pihoille hoidettiin istutukset talkoo työnä ja pannuhuoneeseen raivattiin tila, joka keräsi yhteen lähes kaikki asukkaat mm jouluaattona klo 12 kuuntelemaan joulurauhan julistusta, joka kuul tiin insinööri Hakasen korkealla kädessään pitämästä matkaradiosta.
Mieleenpalaavia tuttavuuksia oli useita. Ensimmäisiä olivat lähes naapuritalossa asuneet muotokuva maalari Oso ja radiosta koko Suomessa tunnettu Asta Heickell. Vanhimpia tuttavuuksia oli myös Kaisu Reh binder – ensimmäisiä lastenvaatteiden mallistojen luojia ja myyntiliikkeiden (Bunukka) perustajia ja myös taidegalleria Brondan perustaja. Kuvaamatai donopettaja Topi Heiskasen kanssa loimme kaupun ginmuseon ensimmäisen lapsille suunnatun näytte lyyn rakennettavan keskustan pienoismallin. Arvo kasta haastattelua ehdin tehdä tekstitiilitaiteen Grand Old Lady Eva Anttilan kanssa. Inspiroiva tekstiilitai teilija Irma Kukkasjärvi tuotti suurilla kangaspuilla näyttäviä pinnaltaan reliefimäisiä ryijyjä julkitiloihin. Kauppiaankadulla tuli usein vastaan Marimekolle henkeviä painomalleja suunnitellut japanilaissyntyinen Fujivo Ishimoto, joka 50-vuotispäivillään oli ri pustanut niitä pihan pyykkinaruille.
Maitokaupan ikkuna Linnankatu 5:ssä vuonna 1971.
Kullervo Kukkasjärven lisäksi elokuvantekijöitä oli vat Aito Mäkinen ja Virve Lehtinen. Mieleen muistuu kääntäjänä tunnettu Kalevi Nyytäjä ja hänen vaimonsa toimittaja Outi Nyytäjä, keramiikkataiteilijat Ritva Jarva ja Sini Nuotio (Ahla), muotisuunnittelija Irja Leimu, korutaiteilija Seppo Tamminen, puun käsittelyyn pe rehtynyt Markku Kosonen, restaurointiin erikoistunut Pentti Pietarila, Wallu Melanko, joka toimi Neuvosto liiton instituutin johtajana sekä Rakennustaiteen mu seon arkistonhoitaja Timo Keinänen. Hiekkalaatikolla oli poikamme leikkitoverina Susanna Pettersson (ny kyinen Nationalmuseetin johtaja Tukholmassa).
Vankila oli vielä vankilana muurin sisällä, portti suljettuna. Joskus vankeja oli valvottuna ryhmänä sii voamassa katua. Vankilan olemassaolo näkyi katuku vassa varsinkin vierailutuntien aikoihin. Kerran hil jaisena iltapäivänä vankilan muurin yli lensi varsiluuta narun päässä. Hetken päästä hyppäsi mies, jonka vartijat kuitenkin juoksivat kiinni. Miesten asuntola Linnakadulla toi myös osansa katukuvaan. Välillä asun tolan eteen ajoi poliisiauto, välillä ambulanssi. Ikku nasta saattoi seurata katukauppaa, ”tavara” odotti as valtin lokerossa ostajaansa. Asuntola muuttui sittem min edulliseksi ja suosituksi ”hosteliksi”.
Katajanokka ei ollut ns. kysytty alue. Ihmettelin, miksi ikkunastamme näkyvän Kaivopuiston asunnot oli vat kolme kertaa kalliimpia, vaikka meillä oli samat ihanuudet kuten merinäköala. Sataman muuttumi nen toi eteemme ”rautaesirippuna” ensin Finlandia ja sittemmin Viking Linen alukset. Kun asuntoa 80-lu vun lopulla myytiin, luki ilmoituksessa ”osa-aikainen merinäköala”. Kaivopuistoon suuntautuvan näkymän lisäksi oli näkymä Lonnaan. Saaren näin tyynyltäni. Eräänä aamuna olin luomassa Lonnaan katseen, mutta havahduin, näkymä oli katkennut – rakenteilla olevan uuden talon viimeisen kerroksen elementtiseinä oli nostettu paikoilleen ikuisesti.
Museoita alettiin ymmärtää 70- ja 80-luvuilla. Syntyi uusia ja vanhat olemassa olevat toivat esiin tilatar peensa. Katajanokalla alkoi vapautua tiloja. Stock mannin ja Victor Ekin purettavaksi kaavailtu suuri varastorakennuskompleksi tuli ajatuksiini ihanteel lisena kaupunginmuseona, jossa olisi runsaasti näyt tely- ja varastotilaa. Arkkitehti Pekka Pakkalan kanssa laadimme suunnitelman koko kompleksiin. Hanke ei päässyt etenemään, kun tukevia voimia ei ilmennyt.
Lihakauppa, Linnankatu 3, 1971
Upseerikerhon piharakennukseen oli kerätty me renkulkuhallituksen esineistöä tulevaa merimuseota varten. Tuon esineistön siirtoa Hylkysaareen olin jo 60-luvulla hoitamassa. Punatiilivarasto liittyy myös Taideteollisuusmuseon historiaan. Wienin maailman näyttelystä 1873 alkunsa saaneella museolla ei ollut pysyvää sijaa, se oli ollut esillä mm Ateneumin rakennuksessa, Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilassa, jopa Stockmannin tavaratalon matalassa siipiosassa Keskuskadulla. Sota-ajan varastoinnin jäl keen kokoelmalle ei löytynyt esityspaikkaa eikä toi minnalle jatkuvuutta. Kokoelmat pakattiin ja sijoitet tiin Victor Ekin varastoon Katajanokalle 1952. Kun Taideteollisuusmuseolle saatiin vapautuva koulura kennus Korkeavuorenkadulla 1978, varastoitu esi neistö siirrettiin sinne. Kaikille kokoelman osille ei siellä kuitenkaan ollut tilaa. Tiedossani oli Merikasar min restaurointisuunnitelmat – ja muutos ulkominis teriön käyttöön. Hanke ei heti edistynyt, mikä tarjosi esineistölle turvapaikan joksikin aikaa.
Katseeni kohdistui myös vapautuvaan viisikerroksisen varastorakennukseen Kanavakadulla. Varastotarvetta potevat museot yhdistyivät ja tekivät opetus ministeriölle tuloksettomaksi jääneen aloitteen.
Katajanokan muutoksessa ulkoministeriö sai tiloja Kanavakadun varastorakennuksissa, Rahapajan vie reen nousseesta uudisrakennuksesta ja ennen kaikkea alkuperäiseen loistoonsa entisöidystä Merikasarmista, missä yhteydessä alun perin rakentamatta jäänyt flyy geliosa rakennettiin, samoin pihaa rajaavat siipiraken nukset. Viime aikoina ulkoministeriö on supistanut tilansa vain Merikasarmin kompleksiin, muista raken nuksista on luovuttu.
Teksti ja kuvat: Jarno Peltonen Museonjohtaja Helsingin kaupunginmuseo 1970–1978 Museonjohtaja Taideteollisuusmuseo 1978–1997
Riitta Konttinen: Tarinankertoja. Anni Swanin elämä. Siltala 2022. Anni Swan (1875–1958) tunnetaan parhaiten lasten kirjoistaan: Iiris rukka, Tottisalmen perillinen, Kaari nan kesäloma, Ollin oppivuodet, Pikku Pappilassa… Tämä 11 laajan kirjan joukko on kuitenkin vain jää vuoren huippu hänen tuotannossaan. Ennen näitä teoksia ja näiden jälkeen hän julkaisi satuja lapsille ja kertomuksia aikuisille. Näiden lisäksi hän kirjoitti jatkuvasti sanoma- ja aikakauslehtiin artikkeleita tai teesta, kirjallisuudesta, koulusta ja kasvatuksesta, nais ten asemasta. Suomentajana Swan teki merkittävää työtä, ehkä uraauurtavin oli Lewis Carrollin fantasiakirjan suomennos Liisan seikkailut ihmemaassa. Lastenlehti Pääskysen toimittajanakin hän ehti olla vuosikaudet.
Taidehistorian emeritaprofessori Riitta Konttinen on laatinut laajan ja perusteellisen elämäkerran Anni Swanista. Kirja kuvaa Swanin kirjallisen ominaislaa dun ja tuotannon, mutta mukana kulkevat sävykkäästi myös yksityisyys ja perhe. Lisäksi aikakausi Swanin
Elämme elämäkertakirjallisuuden kulta-aikaa. Joka vuosi ilmaantuu uusia taitavia kirjailijoita, joilta sujuu tekstin laadinta ja sitä tukeva ar kistotyö.
Erityisen runsaasti viime vuosina on valo tettu 1800-luvulla alkanutta kansallisen herää misen aikaa ja itsenäistyneen Suomen alkukym meniä. Ikään kuin yhteisestä sopimuksesta elä mäkertojen tekijät ovat kiinnittäneet huomionsa vuosisadan alun merkkinaisiin. Tässä pieni otos tämän vuosikymmenen elämäkerroista (sul keissa elämäkerran kirjoittaja): Maissi Erkko (Reetta Hänninen), Mary Gallen-Kallela (Helena Ruuska), Hilma af Klint (Pirkko Kotirinta), Helmi Krohn (Marjut Hjelt & Maarit LeskeläKärki & Hilkka Oksama-Valtonen), Aino Sibelius (Riitta Konttinen), Ellen Thesleff (HannaReetta Schreck). Listan jatkoksi sopii hyvin Suvi
syntymästä v. 1875 kuolemaan v. 1958 tulee kuvatuksi niin politiikan, valtiollisen elämän kuin kulttuurin kannalta.
Anni Swan aloitti opinnot yliopistossa, mutta Konttisen kuvauksen mukaan ei saanut niihin suuntaa ja tavoitetta. Oli siis parempi hankkia työelämää var ten taitoja ja opiskella kirjanpitoa. Tämä avasikin työ tehtävän pankissa. Ura ei kuitenkaan tuntunut omalta, joten oli aika hankeutua uuteen koulutukseen, tällä kertaa Jyväskylään opettajaseminaariin Opettajana ja kasvattajana Anni Swan ennätti tehdä toisen uran.
Riitta Konttisella on tarkkanäköinen kuvaus Anni Swanin miessuhteista. Swan epäröi avioliiton sitovuutta: entä jos se ei teekään onnelliseksi? Ja onko avioliitto edes tarpeen? Ystävälleen Swan kirjoitti haa veesta, että ”haikara voisi tuoda satuvaltakunnasta lapsen sellaisille, jotka sitä haluavat, mutta eivät miestä tahdo”. Ja vaikka seurustelu ja avioliitto tuntui sivat luontevilta, tuntuu toinenkin kysymys askarrut taneen: kenen kanssa? Tarjolla oli kaksikin runoilijaa, Eino Leino ja Otto Manninen, joista jälkimmäisestä tuli Swanin puoliso.
Elämäkerran tietojen mukaan Swan – Mannisen kirjailija-avioliitto oli onnellinen. Kaupunkikoti oli Kruunuvuorenkadulla Katajanokalla ja kesäkoti Kangasniemellä. Haikarakin vieraili kolmesti.
Rikkaasta elämästä saa rikkaan elämäkerran, mutta ei se itsestään synny. Taidehistorian emeritaprofessori Riitta Konttinen on taitava tutkija ja harjaantunut kir joittaja, joka pystyy sanallistamaan ja juonellistamaan rikkaat elämänkäänteet. Aineistoa elämäkerrantekijällä on ollut ulottuvillaan valtavasti. Oli laaja kirjeenvaihto, Swanin ja monien kirjailijakollegoiden arkistot, päivä
Ratisen kirja, jossa kuvataan 10 kirjoittavan naisen työhuonetta ja työskentelyoloja. Ja lisää on tulossa.
Jos edellä mainitut kirjat lukee – ja miksei lukisi! – saa sydämen kyllyydeltä kuvauksia 1900-luvun alun Suomesta, jossa naiset etsivät paikkaansa yhteiskun nassa samaan aikaan, kun suomalaisuutta ja itsenäistä kansakuntaa rakennettiin luomalla taiteita, tieteitä, kustantamoita, sanomalehtiä ja muita kulttuuri-ins tituutioita. Usko koulutukseen ja lukemiseen oli vah vaa. Suomen kieli ja sen asema yhteiskunnan kaikissa toimissa oli suunnannäyttäjille sydämen asia. Suoma laisuuden edistäjät olivat samalla hyvin avoimia, kan sainvälisiä ja kielitaitoisia. Taiteilijat hakivat vaikut teita ympäri Eurooppaa, ja kirjailija-kääntäjät suo mensivat teoksia mm. italiasta, ranskasta, saksasta, tanskasta, ruotsista ja englannista.
Vaikka vuosisadan alku oli vahvaa eteenpäin kat somisen ja kulttuurin kasvun aikaa, ei murheiltakaan voinut välttyä. Elämäkerrat kuvaavat kukin omien
Pirjo Hiidenmaa Tietokirjallisuuden professorikirjat, sekä kirjallinen tuotanto, kirjat ja lehtikirjoi tukset ja näiden luonnokset. Paljon on elämäkerturi saanut mahtumaan 430-sivuiseen teokseen. Ja suun nattoman paljon on Anni Swan ennättänyt saada ai kaan.
Helsinki ei ole älynnyt (vielä) laittaa katua, puis toa, kirjastoa tai muuta tunnustusta Anni Swanille, vaikka Pisa-Suomi olisi hyvin voinut juhlistaa merkit tävää lasten ja nuorten lukukulttuurin kehittäjää. On neksi Mikkelissä on katu sekä Anni Swanille että Otto Manniselle.
Anni Swanista ja hänen suvustaan voi lukea myös Hellevi Arjavan teoksista: Kiltti tyttö Katajanokalta (Tammi 1999), Swanin tytöt. Kulttuurihistoriallinen kertomus autonomian ajalta (Tammi 2007) ja Mer killinen isoisä ja muita kertomuksia Wegeliuksesta ja Swaneista (Tammi 2010).
Romanialaissyntyinen viulisti ja säveltäjä Teodor Nicolau (s. 1947) on säveltänyt Anni Swanin sadun pienestä viu lusta. Nicolau oli Helsingin kaupunginorkesterin viulisti vuosina 1976–2012.
päähenkilöidensä kautta vuoden 1918 tapahtumia ja niitä seuranneita espanjantautia, lamaa ja poliittisen kuohunnan aikoja. Suru, kuolema ja ahdistus eivät olleet menestyjillekään vieraita. Venäläistämistoimia vastustanut vastarintajärjestö Naiskagaali yhdisti mo nia, mm. Maissi Erkkoa, Tekla Hultinia, Helmi Kroh nia ja aluksi myös Anni Swania.
Kaiken lisäksi vuosisadan alun piirit olivat niin pienet ja seuraelämä sen verran vilkasta, että kaikki nämä elämäkertojen sankarit, Krohnit, Swanit, Sibe liukset, Edelfeltit ja Järnefeltit tunsivat toisensa ja viet tivät aikaa yhdessä. Loput voittekin arvata: aviolii toista, myös -eroista, kilpakosijoista, sydänsuruista, seuraelämästä ja perhejuhlista voi lukea jokaisesta kirjasta. Asuinpaikatkin kasvavassa Helsingissä olivat muutaman neliökilometrin säteellä Ullanlinnassa, Ka tajanokalla ja Kruununhaassa. Luontokaipuuta tyy dytti kesänvietto maaseudulla tai muutto kokonaan maaseutuyhteisöön.
Pirjo Hiidenmaa Tietokirjallisuuden professoriNäyttelyn
historian vaiheista ja yhteyksistä me aikuiset ehkä tiedämme pal jon, lapsella puolestaan on vielä koko tulevaisuus edessään.
Hiljainen alkuillan Kruunu vuorenkatu näyttää lumisateessa arkeaan salaperäisemmältä. Kaksi ihmishahmoa on palaamassa lai vamatkalta. Katsoja ei tiedä on nistuiko matka, ei myöskään sitä minne he ovat menossa. Tekisi mieli kertoa heidän tarinansa. Mutta hetki on tässä ja nyt, lumi hiutaleet, pysäytetty liike ja hiljai suus.
Lumenvaloa-valokuvanäyttely on esillä 16.11 - 3.12.2022 Kruu nunhaassa galleria Laterna Magi cassa osoitteessa Rauhankatu 7.
Takala on asunut Katajanokalla jo lähes 50 vuotta. Teoksen ja näyttelyn kuvat on otettu kävelyretkillä aina pyry kerrallaan, niin kauas kuin yhden pyryn aikana Katajanokalta ehtii.
Kuvissa voi aistia lumisateen vaientamat äänet; kaupungin äänimaisema on muuttunut rauhal lisemmaksi, levollisemmaksi. Mustavalkoisen maisemakuvauk sen mestariksi kutsuttu valokuva taiteilija, professori Antero Takala tutkii uudessa teoksessa ja näytte lyssä kaupunkitilaa lumen ja valon kautta. Suomen pohjoinen valo eri vuodenaikoina on aina kiinnosta nut Takalaa ja hänen useat näytte lynsä ovat ansiokkaasti kiertäneet maailmalla.
Pieni lapsi kelkkoineen ja rep puineen on kenties kulkemassa kohti kotia, jossa ruoka jo odottaa. Lumi pehmentää maiseman, jonka
Mustan Taiteen kustantamaa Lumenvaloa - Snowlight -valoku vateosta on saatavilla kirjakaupoista. Teos on sekä suomen- että englanninkielinen.
Teksti: Tiina Harpf Kuvat: Antero Takala
Helmikuussa 1992 avattu Eurohostel oli Suomen Retkeilymajajärjestö-SRM ry:n pitkäaikainen haave ja toiveiden täyttymys.
Uutta retkeilymajaa Helsinkiin oli etsitty jo 10 vuotta, sillä Sta dionilla toimiva retkeilymaja oli käynyt liian pieneksi lisäänty vän matkailun myötä. 1980-lu vun lopulla ulkomaalaisten mat kailijoiden määrä lisääntyi ja se näkyi retkeilymajoissa (nykyisin hostelleissa). Kapasiteetti uhkasi loppua eritoten kesäisin. Eurohostelin syntyminen oli SRM ry:n pääsihteerin Kalevi Vaaran ja hallituksen jäsenen Börje O. Löfmanin pitkäjän teisen työn tulosta.
Eurohostel osoittautui menestykseksi alusta lähtien, mistä kertoi asiakasmäärien nopea kasvu lähes 70 000 yöpymiseen vuodessa. Alkuvuosina oli myös haasteita, sillä 90-luvun alun lama oli synkimmillään ja Eurohos telin perustamista oli osittain rahoitettu valuuttaluo toilla. Kun Suomen markka devalvoitui, lainapääoma kasvoi samalla melkoisesti. Taloudelliset haasteet oli vatkin koitua Eurohostelin kohtaloksi, mutta edullisen majoituksen suosio auttoi selviämään niistä.
Vuosituhannen vaihteessa Eurohostelin yöpymismäärä kasvoi jo 80 000 vuosittaiseen yöpymiseen, mikä tarkoitti yli 90 %:n huonekäyttöastetta läpi vuo den. Käyttöastevertailussa Eurohostel onkin ollut Hel singin kärkipäässä koko historiansa ajan. Vuosituhan nen alussa nousimme yöpymismäärissä mitattuna Suomen suurimmaksi hostelliksi ja yhdeksi suurim mista Pohjoismaissa.
Ulkomaalaiset asiakkaat ovat aina olleet Eurohoste lin merkittävin asiakasryhmä, ja eri kansallisuuksien yöpymisten muutokset hostellissa ovat heijastelleet globaalia matkailun muutosta. Ensimmäisinä vuo sina suurimmat matkailijamäärät tulivat Virosta ja Venäjältä. Myös matkailijat saksankielisestä Euroopasta olivat merkittävässä roolissa ja ovat sitä edelleen. 2000-luvun alkuvuosina nousivat Iso-Britannia
ja Välimeren maat. Kun päästiin 2010-luvulle, Kau koitä lähti melkoiseen kasvuun, eritoten Japani, Ko rea ja Kiina.
Eurohostel on ollut matkailutrendien muutoksen näyteikkuna, sillä muutokset näkyvät usein ensin bud jettimajoituksessa. Lähestyvä lama tai kriisi ja niitä seuraava uusi nousu näkyvät nopeasti Eurohostelin asiakasmäärissä ja kansallisuuksissa. Jopa uuden len toyhteyden avaaminen Helsinkiin näkyy Eurohoste lissa nopeasti asiakasmäärien lisääntymisenä uudesta kohdemaasta.
Eurohostelissa on kirjattu 30 vuoden aikana noin 1,8 miljoonaa yöpymistä. Tuollaiseen määrään mahtuu monta tarinaa. Nostan esiin yhden: intialainen Vikas Singh saapui eräänä helmikuun aamuna Eurohoste liin. Vikaksen missiona oli kävellä rauhan puolesta ympäri maailman ja matkaan olikin kulunut jo vuo sia. Suomesta oli tarkoitus jatkaa Keski-Eurooppaan ja edelleen Pohjois-Amerikkaan. Tarina ei kerro mi ten lopulta kävi, mutta viesti on edelleen relevantti: Rauhaa kaikille.
Teksti ja kuva: Kyösti Karjarinta
Aluksi apteekki sijaitsi osoitteessa Kruunu vuorenkatu 3. Katajanokka sai oman ap teekkinsa 22.10.1917, kun apteekkari Hugo Th. Bengelsdorff avasi Helsingin 13. perus tettavan apteekin.
Hänelle oli myönnetty privilegio apteekin perus tamiselle jo vuonna 1915, mutta vaikeista olosuhteista johtuen Katajanokan apteekki päästiin lopulta avaamaan Suomen itsenäistymisen aikoihin. Kruunuvuo renkatu 3:ssa apteekilla oli suuret varasto- ja säilytys tilat. Tilaa tarvittiin paljon, sillä suurin osa lääkkeistä
valmistettiin apteekissa. Varastoon valmistettiin esi merkiksi ilman reseptiä toimitettavia särkypulvereita, tinktuuroita, lääkeseoksia ja vatsalääkkeitä. Resepti lääkkeitä sen sijaan valmistettiin asiakkaille aina tar peen mukaan. Varastotilaa tarvittiin myös Tampereen rohdoksen sivuliikkeelle, jonka apteekkari Bengels dorff oli perustanut apteekin yhteyteen. Toiminta jatkui sellaisenaan aina vuoteen 1923, niin kauan kuin Bengelsdorff oli Katajanokalla apteekkarina. Koska suurin osa lääkkeistä valmistettiin aptee kissa, oli asiointi toisenlaista kuin nykypäivänä. Lääk
keitä ei useinkaan saanut suoraan mukaansa. Ne pa kattiin lasipulloihin ja paperipusseihin, ja niihin kiin nitettiin signatuuri. Signatuuriin kopioitiin lääkärin kirjoittama määräys, lääkkeen annosteluohje, lääkärin ja potilaan nimi, päiväys ja lääkkeen hinta. Lopuksi lasipullot käärittiin silkkipaperiin. Jokaisella apteekilla oli oma signatuurinsa, jossa oli apteekin oma logo. Katajanokan signatuurissa komeili upea purjelaiva me ren läheisyydestä muistuttaen.
Silloisen apteekin historiaa on valottanut arvos tettu katajanokkalainen toimittaja Asta Heickell artikkelissaan ”Elämää Katajanokan apteekin ympärillä”, joka julkaistiin vuonna 1997. Artikkelissa kerrotaan lapsuus- ja nuoruusvuotensa Katajanokalla asuneesta jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothista. Hän on muis tellut asioineensa Katajanokan apteekissa äidin lähettämänä hakemassa Pertussin-yskänlääkettä. Par haiten jalkaväenkenraalin mieleen oli kuitenkin jäänyt itse apteekkari Hugo Th. Bengelsdorff, joka innok kaana metsämiehenä oli halunnut kuulla kaikki uuti set Ehrnroothin miesten metsästysretkistä ja koirista. Katajanokan pienessä lähiapteekissa on siis aina ollut aikaa kuulumisten vaihtoon!
Hugo Theodor Bengelsdorff oli aikaansaava ap teekkari. Hän kirjoitti monia julkaisuja, muun muassa Farmaseuttisen Kompositiokirjan vuonna 1929. Kirja on nähtävissä Katajanokan apteekissa. Bengelsdorff siirtyi apteekkariksi Tampereelle vuonna 1923.
Katajanokan apteekin signatuuri, kuva: Apteekkariliitto.
Hänen jälkeensä Kruunuvuorenkadulla on ollut hyvin pitkäaikaisia apteekkareita. Apteekkari Axel Sternberg työskenteli Katajanokalla apteekkarina 25 vuoden ajan aina kuolemaansa saakka. Myös Stern berg kirjoitti monia julkaisuja, ja hän oli aktiivinen toimija Farmasian järjestöissä, esimerkiksi Helsingin Apteekkariyhdistyksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1923–1934.
Myös apteekkarit Alli Joutsiala ja Eini Alkula toimivat Katajanokalla noin 20 vuoden ajan. Alli Joutsiala toimi farmaseuttina Katajanokan apteekissa ennen proviisoriksi valmistumistaan. Hän sai Orionin stipen din 1943 ja 1945 suomalaisen torajyvän tutkimusta varten. Vuonna 1969 Katajanokan apteekissa aloitti apteekkarina Eini Alkula. Hän toimi varapuheenjoh tajana Farmasian Naisissa sekä Helsingin proviisori kerhon puheenjohtajana ennen apteekkariuraansa. Vuonna 1969 otetussa kuvassa Kruunuvuorenkatu 3 sijaitsevassa apteekkitilassa oli upeat, vielä tuolloin harvinaiset valkoiset apteekkikalusteet.
Heidän jälkeensä Katajanokan apteekissa tapahtui suuri muutos, sillä apteekkari Markku Suominen siirsi apteekin Kauppiaankadulle, ja apteekki sai uu-
den nimen - Neptunus-apteekki. Heraldiikkaa har rastava apteekkari Suominen suunnitteli myös upean Neptunus-apteekin logon. Nykyisessä apteekissa on muistona Neptunuksen ajoilta suuri seinävalokuva apteekkilogoineen.
1980-luvulla apteekeissa alettiin kehittää sekä asia kaspalvelua että lääkeneuvontaa, myös Neptunus-ap teekin tilat rakennettiin paremmin ajan henkeen so piviksi. Apteekkiin valmistui pieni itsehoito-osasto, jossa asiakkaat pääsivät näkemään osan apteekin tuo tevalikoimasta. Aikaisemmin kaikki tuotteet ja lääk keet olivat olleet apteekin tiskin takana.
Myös tietokoneet otettiin laajalti käyttöön resep tinkäsittelyä helpottamaan. Apteekeissa oli kuitenkin edelleen paljon lääkevalmistusta ja pieni laboratorio. Apteekkari Suominen oli perehtynyt myös homeopa tiaan, joten hänen aikanaan Neptunus-apteekista oli mahdollista hankkia myös homeopaattisia valmisteita. Markku Suomisen siirryttyä apteekkariksi Erottajan apteekkiin, aloitti Tuulikki Astala työnsä Kataja nokan apteekissa. Hänen ja Ulla Svedströmin aikana apteekki kulki edelleen Neptunus-nimellä sijaiten Kauppiaankadulla.
Neptunus-apteekin isot tilat kävivät tarpeettomiksi lääkevalmistuksen loppuessa Katajanokalla. Apteek kari Maarit Hannu siirsi apteekin takaisin Kruunu vuorenkadulle - lähelle sen alkuperäistä sijaintia, ja
apteekin nimi palautettiin Katajanokan apteekiksi. Monella tapaa ympyrä sulkeutui, sillä apteekin naa purina oli ollut jo 1960-luvulla parturi-kampaamo, ja nyt vuosien jälkeen apteekin naapurina on jälleen kampaamo. Aikoinaan suuri APTEEKKI-kyltti ohjasi asiakkaita paikalle, nykyään Apteekkariliiton iso, vih reä risti toimii viitoittajana Katajanokan apteekkiin. Nykyisessä apteekkitilassa ei ole enää lääkevalmis tustiloja ja itsehoito-osasto on suurempi kuin resep titoimituksen osasto.
Sijainnista johtuen Katajanokan apteekilla on myös pitkät perinteet tarjota laiva-apteekkien tarkastuspal velua. Tänä päivänä Katajanokan apteekissa tarkiste taan edelleen kaikkein alusluokkien laiva-apteekkeja, sekä tarjotaan lääkkeiden annosjakelupalvelua.
Kansainvälisyys on aina huokunut Katajanokalla. Apteekkityöhön tämä tuo oman raikkaan tuulahduk sen, sillä lääkkeiden toimituskäytännöissä on isoja maakohtaisia eroavaisuuksia, erityisesti antibioottien toimituksen osalta. Katajanokalla etsitään päivittäin sopivia itsehoidosta löytyviä valmisteita matkailijoiden tarpeisiin tai heitä ohjataan tarvittaessa lääkäriin.
Nykyisin apteekin tärkein tehtävä on opastaa ja oh jata asiakkaita lääkkeen oikeassa käytössä. Itsehoito lääkkeet ovat turvallisia vain oikein valittuina ja käytet tyinä. Lääkkeet ovat perustellusti vain apteekkien myynnissä turvallisuuden ja lääkkeiden saatavuuden takaamiseksi. Apteekkiasioinnilla varmistetaan lääkkeen sopivuus asiakkaalle ja huomioidaan muu lääkitys.
Apteekki toimii edelleen myös opetusapteekkina, ja moni farmasian ammattilainen on saanut vuosien varrella ensikosketuksensa apteekkimaailmaan Kata
Valkoinen paperipussi, apteekin signatuuripussi, jossa silloisen apteekkari Axel Sternbergin nimi. Lääkepussi on sisältänyt yskänpulveria. Kuvan omistaa Turun museokeskus.
Työtodistus, kirjekuori logolla ja pari tilinauhaa Neptunus-apteekista, yksityiskokoelma Elina Aaltonen, Apteekkariliitto.
Lääkepullo, jossa Katajanokan apteekin etiketti, on sisältänyt hammaslääkäreiden käyttämää Eugenolia, v.1979. Helsingin kaupunginmuseo.
janokalla. Farmasian opintoihin on aina kuulunut pitkä apteekkiharjoittelu, jossa farmasian oppilaat perehdy tetään käytännön työhön. Aiemmin oppilaat harjoittelivat apteekissa kahden vuoden ajan ja painopisteenä oli erityisesti lääkkeenvalmistus. Nykyisin oppilasaika on jaettu kahteen kolmen kuukauden jaksoon, jossa farmasian opintoja sovelletaan käytäntöön ja pereh dytään lääkeneuvontaan, asiakaspalveluun ja muihin apteekin tarjoamiin palveluihin.
Vaikka lääkkeenvalmistuksesta on Katajanokan ap teekissa luovuttu vuosien saatossa, niin apteekissa käy dessä voi aistia historian siipien havinaa. Apteekissa on säilynyt vanhoja apteekkipulloja, ja lasivitriinissä on nähtävillä lääkevalmistuksessa käytettyä välineistöä, kuten pillerinpyörityslauta, sekä kirjallisuutta ja van hoja lääkepakkauksia.
Lainsäädäntö muuttui viime vuonna siten, että Helsingin apteekit saavat sijoittua vapaasti kaupungin alueella. Ainoastaan Meilahden alue on rajattu omaksi alueekseen. Sijaintialueiden vapautumisesta huoli matta nykyinen apteekkari Susanna Remes haluaa säi lyttää lähiapteekin palvelut Katajanokalla. Palveluita tullaan edelleen kehittämään, jotta asiointi olisi mah dollisimman vaivatonta ja sujuvaa. Tarkoituksena on tarjota ammattitaitoista ja asiantuntevaa farmaseut tista osaamista kaikille Katajanokalla asuville ja täällä työssä käyville.
Katajanokan apteekki täytti 105 vuotta 22.10.22. Syntymäpäiviä juhlittiin apteekilla viikon ajan. Asiak kaat ja henkilökunta saivat jakaa apteekkimuistojaan Katajanokan apteekin vieraskirjaan. Apteekin oma väki vietti syntymäpäivää juhlaillallisella viereisessä Ravin
Katajanokkalaisten oman apteekin historiassa on nyt 10 apteekkarin nimet: Hugo Theodor Bengelsdorff 1917-1923
Axel Sternberg 1923-1948
Alli Joutsiala 1948-1969 Eini Alkula 1969-1988 Markku Suominen 1988-2000
Tuulikki Astala 2000-2006
Ulla Svedström 2006-2014 Maarit Hannu 2014-2018 Marianne Torkko 2018-2021
Susanna Remes 16.12.2021 lähtien
tola Bellevuessa, jolla on Katajanokan historiassa yhtä pitkät perinteet, aina vuodelta 1917 lähtien.
Suuret kiitokset kaikille Katajanokan asukkaille, Katajanokalla työskenteleville, matkailijoille sekä muuten täällä asioiville kuluneesta vuodesta; lukuisista lämpimistä kohtaamisista, kaikista ihanista, kannus tavista palautteista, joita olemme vuoden mittaan saa neet!
Katajanokan apteekissa on perinteinen glögitar joilu 16.12.22, jälleen parin vuoden tauon jälkeen. Sil loin tulee myös kuluneeksi vuosi siitä, kun allekirjoit tanut aloitti apteekkariuransa Katajanokalla. Tervetu loa!
Lääkepakkaus Katajanokan apteekki, DIASCO, Dr. I.Stenberg. Lääke kuumetta, päänsärkyä, hammassärkyä, kuukautiskipua, reumatismia ym. vastaan. Nautitaan yksi pulveri 1-3 kertaa päivässä syönnin jälkeen. Turun museokeskus.
Apteekkari Susanna Remes Kruunuvuodenkadulla vastapäätä apteekkiaan.
Toimittaja Asta Heickell; Elämää Katajanokan apteekin ympärillä, 1997 Apteekkari Maarit Hannu; Katajanokan apteekki 100 vuotta, itsenäisyyden ajoista nykypäivään, 2017 Apteekkari Bengt Mattila; Apteekkarimatrikkeleiden poiminnat, sekä haastattelu
50–60-luvun
Asuimme Vyökatu 2 B:ssä neljännessä kerroksessa ja talon nimi on edelleen Borg. Sieltä oli erinomaiset näkymät - mutta valitettavasti liiankin hyvät kadun toisella puolella olevan muurin yli vankilan pihalle. Joskus sieltä tunnisti pahimpien konnien joukosta jonkun. Vangit kävelivät kerran päivässä rinkiä pihalla ja silloin tällöin pelasivat lentopalloa. Kaikilla oli harmaanpunaraidalliset vanginpuvut ja tyyliin sopiva lippalakki. Joskus he pääsivät muurin ulkopuolelle lumitöihin vartijoiden kanssa.
Talossamme asui 1. kerroksessa silloin paras kaverini Tumppi. Hänellä oli lukuaineissa keskiarvo 10 niin kauan kuin muis tan, mutta laulu ja urheilu/voimistelu olivat viiva. Minä opin häneltä ruotsia ja hän minulta suomea. Tumpista tuli myö hemmin yliopiston dekaani.
Siihen aikaan Skatalla oli kolme poikajengiä: Laivastokadun, Lu tikkalinnan (armeijan henkilökunnan talo) sekä Luotsikadun veijarit. Kavereideni kanssa tunsimme katujen pakoreitit ja kellarien ovet olivat avoinna, joten talon toisesta päästä kykeni juoksemaan karkuun toi seen rappuun ja läpi talon kadulle tai pihalle. Pojat kinastelivat kaduit tain ja tappelivat toisiaan vastaan, paitsi silloin kun Kruununhaan jen git hyökkäsivät Uspenskin katedraalin rinnettä ylös. Silloin skatalaiset liittyivät yhteen puolustamaan kaupunginosaansa. Usein paikalle tuli musta maija ja hyökkäys loppui siihen. Joskus Kallion kundit ottivat
Kerran jouduin pakosta tappelemaan Skatan ka tujen mestaruudesta Uspenskin katedraalin edessä olevan puistikon nurmella. Ympärille oli kerääntynyt iso rinki, ja ryhmät kannustivat omiaan. Minua pit kään kiusannut räkänokka luovutti puolessa tunnissa ja sen jälkeen sain kulkea rauhassa. Olin näet oppinut toiselta Kruunuvuorenkadulla asuneelta ystävältäni Klasulta hieman nyrkkeilemään.
Nykyisen Viking Linen risteilyalusten laiturin koh dalle tuli usein banaanilaiva ja silloin naperot riensivät sen kylkeen. Laivan miehistö tapasi heitellä irtonaisia banaaneja ja rikkimenneitä terttuja laiturille. Vielä vihreitä banaaneja meillä oli tapana kypsyttää kella rissa, joka oli lämpimänä kuumakattiloiden vuoksi. Kerran juostiin poliisiautoa pakoon Tumpin kanssa verkkoaidan ali ja taas takaisin. Mielikuvitus lensi jos kus liikaakin. Kerran olin näkevinäni Hitlerin laivan kannella vartijana, sillä hänellä oli samanlaiset viikset ja ilme.
Töölössä sijaitsevasta ruotsalaisesta kansakoulusta päästyäni kävin Katajanokan kansakoulua, joka sijaitsi aivan talomme vieressä Linnankadulla. Sieltä ehti flen gaten keittiönportaita kaiteesta kiinni pitäen hyvin jonon päähän, johon koululaiset aamuisin kellon soi dessa kerääntyivät. Koulun pihalla ollut rakennus oli pommitettu ja vain muurit jäljellä. Välituntien lisäksi pelasimme siellä usein tai leikimme, sillä meillä oli useampi pakoreitti, jos muiden katujen joukot sattui vat väijymään. Koulusta päästyämme lähdimme heti ulos, koska siihen aikaan ei ollut sisällä paljonkaan muuta tekemistä kuin syödä.
Lähellä oli myös Katajanokan Asuntola, jossa usein asui epämääräistä sakkia, joita kukaan ei tuntenut ja heitä vältimme. Katajanokan kärki, ns. kärtsy oli myös lempipaikkamme. Siellä oli Viktor Ek:in tyh jiä kuorma-autojen laatikoita, jossa asuivat ne, jotka eivät asuntolaan päässeet. Kärtsyyn teimme usein nuotion ja paistoimme makkaraa. Veden ollessa riit tävän lämmintä kävimme uimassa vaikka spurgujen heittämiä pullojen lasinsiruja joutuikin varomaan. Tal vella oli kylmä ja meri yleensä jäätyi ja kinokset olivat isoja. Laivastokadun puolella järjestettiin hiihtokilpai luja ja kaikki kynnelle kykenevät lapset olivat mukana. Sain minäkin sieltä mitalin.
50-luvulla tuskin kellään oli televisiota. Kruunu vuorenkadulla Satamakadun puoleisessa päässä oli ravintola, jossa kuitenkin oli telkkari. Sinne satamajätkät kokoontuivat iltaisin ryyppäämään ja polttamaan röökejään. Savu oli hirmuinen, sillä tuuletusta
tuli vain oven avaamalla, mitä talvella ei tehty. Saimme kuitenkin tulla sinne katsomaan Rin Tin Tin sarjaa, kunhan ostimme kolmeen Pekkaan yhden limun. Nykyään siellä on Oluthuone Poseidon. Kauppiaanka dulla oli pieni kioski, josta sai ostaa myös lehtiä. Äitini oli kylläkin kieltänyt sarjakuvien lukemisen, koska mielestään ne olivat roskalehtiä. Sain kuitenkin viik korahoilla kerran kuussa osta ruotsinkielisen Aku An kan ja joskus salaa Pecos Billin.
Tumpin ja hänen koulukaverinsa Paulin kanssa perustimme bändin 13–14 -vuotiaina ja nimeksi piti saada joku s-loppuinen kuten esim. Beatles. Nimeksi tuli Brainless. Tumpin äiti kysyi, että tiedättekö pojat mitä se on suomeksi. Ei meillä ollut aavistustakaan kun minä luin pitkää saksaa ja Tumpilla oli muistaak seni latina alaluokilla oppikoulussa. Tumppi oli bassokitaristina tosi hyvä oppimaan matemaattisen lahjakkuutensa ansiosta vaikka laulaa ei osannutkaan mutta tahti- ja nuottikorva oli erehtymätön. Tree nasimme kotonani ja seinät olivat paksut. Kun saimme kunnon vahvistimet ei kukaan rapun asukas tai koti joukot halunneet enää kuunnella sitä meteliä, joten harrastus loppui siihen.
Viimeisenä Katajanokka-vuotena isäni osti naapu ritalon pojalta Tunturi-Sporti-merkkisen mopedin. Jostain syystä sen magneetto oli siirtynyt ja mopo al koi kulkea takaperin. Talkkarin rouva riemastui kun sitä yritin korjata ja kokeilla pihalla.
- Ei täällä saa ajaa mopolla, varsinkaan takaperin, huudahti hän.
Lauantaina 11.6. järjestettiin talossa Merikasarmikatu 3 – Puolipäivänkatu 3 grilli- ja kakkukahvijuhlat sen kunniaksi, että talon valmistumisesta oli kulunut pyöreitä vuosia (40+). Viereinen HITAStalo oli jo ehtinyt pitää juhlansa ennen pandemiaa. Saunaterassilla ja pihalla oli talon väkeä vieraineen ja tunnelma oli katossa eli taivaassa. Taloissa on asuntojen ohella toimitiloja, joista skattalaisille tutuin lienee alusta alkaen korttelin nurkassa ollut Katajanokan Huolto. Myös lasten päiväkotitoiminta on ollut jatkuvaa, mutta muut liiketilat ovat olleet vaihtelevassa käytössä.
Väljä ja vihreä korttelipiha tarjosi ihanteelliset puitteet leppoisalle yhteiselolle grillin ja herkkupöydän äärellä.
Katajanokan kärjestä järjestetty arkkitehtikilpailu rat kesi vuonna 1972, ja viisi vuotta myöhemmin vahvis tettiin alueen asemakaava. Vuonna 1979 käynnistettiin rakentaminen (ks. tarkemmin Martin Bundersin ar tikkeli Katajanokan Kärki 40 vuotta, Kaiku 2019, s. 7–9). Aloituskortteli asettuu Merikasarminkadulla Puolipäivänkadun ja Amiraalikadun väliin. Kauniina syyskuun päivänä rakennusten arkkitehdit – pääsuun nittelija Eric Adlercreutz ja projektiarkkitehti Tapani Kajaste – kävivät paikalla muistelemassa suunnittelun vaiheita ja arvioimassa korttelin nykyistä tilaa.
Ja varsin hyviltähän talot ympäristöineen yhä näyttävät ja tuntuvat!
Asemakaavan määräykset ja ohjeet olivat tiukat ja yksityiskohtaiset, mutta suunnittelevalle arkkitehdille ne toimivat pikemminkin tukena kuin rajoitteena. Kun käsillä oli ilmeinen käänne Suomen kaupunkirakenta misessa – tunnusmerkkeinä umpikortteli ja punatiili julkisivu – oli väliä, miltä uuden alueen ”portti” näyttää. Adlercreutz suosi pikemmin ajatonta ja moni-ilmeiseen kokonaisuuteen sopeutuvaa kuin poikkeavuutta ja ajan trendejä korostavaa arkkitehtuuria. Hallittu ja laadukas perusmiljöö sallii vahvatkin yksilölliset piirteet yksit täisissä kohteissa. Tämä voisi olla yksi jugend-Kataja nokan antama oppi; Luotsikatu oli arkkitehtitoimiston A-Konsultit osoite Kärjen kilpailun aikoihin. Kajaste sai muuten kilpailussa jaetun toisen palkinnon, joten into päästä mukaan rakentamaan aluetta oli suuri.
Hyvän asumisen laatutason perustana olivat koh tuullinen kerrosluku ja väljä, vihreä piha – ”ei kuiten
kaan yhtään liian suuri” – sekä maltillinen runkosy vyys, joka mahdollisti kaksi asuntoa porrastasannetta kohti. Näin asunnoista tuli valoisia, pohjaratkaisultaan toimivia, sopusuhtaisia ja keskenään vaihtelevia. Tii viissä kaupunkirakenteessa erkkerit tarjoavat näkymiä katuja pitkin, ”kuin sammakonsilmät”. Kaivattua inhi millistä mittakaavaa syntyi erityisesti jalankulkukujien varsilla.
Uuden, laadukkaan kaupunkiasumisen piirteitä edusti arkkitehtonisten ratkaisujen ohella pyrkimys so siaaliseen moninaisuuteen. Sen merkkinä on, että aloi tuskorttelissa oli neljä eri asuntojen hallintamuotoa. Tärkeä inspiraation lähde löytyi siihen aikaan Amsterdamista.
Vastaavanlaista asuinympäristön laatua nykyraken taminen ei tarjoa.
Kohteen rakentamisesta vastasi HAKA, ja työmaa päällikkö oli ”rento, vanhan polven herrasmies”, jonka kanssa yhteisymmärrys suunnittelussa ja toteutuksessa oli sujuvaa. Mitään ns. tinkimiskierroksia ei tarvinnut käydä.
Raaka meri-ilmasto on ollut haaste Kärjen raken neratkaisuille, jonkin verran julkisivuja on jouduttu korjaamaan. Hissit on vastikään uusittu, kylpyhuonei den peruskorjaus on neljän vuoden päästä edessä. Pää osin rakennukset ja niiden ulkoasu vastaavat kuitenkin alkuperäistä.
Teksti: Staffan Lodenius
Kuvat: Aurora Heickell, Staffan Lodenius
40-vuotisjuhlat käynnistyivät kattoterassilla hattupäisen Maunu Korkan toimiessa isäntänä.
Eric Adlercreutz (kesk) muistelee rakenneratkaisuja Maunu Korkalle ja Tapani Kajasteelle.
”Uusi Katajanokka alkaa valmistua. Ensimmäiset perheet muuttaneet, viimeiset talot valmiina 1982. Helsingin keskustaan, kalliiden asuntojen ja ikääntyvän väestön keskelle on nousemassa lapsi perheitä suosiva ja verraten edullinen asuntoalue. Katajanokan itäkärkeen suunniteltu talorykelmä on monin tavoin poikkeuksellinen: talot on pyritty sopeuttamaan vanhaan ympäristöön mm. erkkerien ja monenmuotoisten ikkunoiden avulla, rakennuk sissa on paljon yhteisiä tiloja kuten kerhohuoneita, ja alueen pihat ja tiet ovat huolellisesti suunniteltu aina asfaltin ruutuja myöten. Ratkaisevinta ei kuitenkaan ole arkkitehtuuri vaan asuntojen hinnat ja tulevat asukkaat. Nokalle kohoaviin kerrostaloihin ei suunnitelmien mukaan muuta kaupungin kermaa vaan tavalliset ihmiset, asuntosäästäjät ja vuokralaiset, mieluummin vielä lapsiperheet.
Kellastuneessa lehtileikkeessä (HS, kesäkuu 1979) aloituskorttelin hahmo ja Katajanokan huollon nurkkaus ovat hyvin tunnistettavissa Eric Adlercreutzin perspektiivikuvassa. Merkittävä toteutunut ero on tammikujanne puurivin sijasta.
Valmistuvien talojen myötä Katajanokka saa kaikkiaan 2 000 uutta asukasta entisen 3 000 lisäksi. Alueelle on suunniteltu ra kennettavaksi lähes 93 000 kerrosneliömetriä, joista vajaa puoilet on vuokra-asuntoja. Tähän määrään sisältyvät myös opiskeli ja- ja vanhusten asunnot. Omistusasunnoista 35 000 kerrosneliötä on vapaarahoitteisia, ja lopuille on valtion asuntolainaa. Ensimmäisenä valmistunut talo, Merikasarminkatu 6, täyttää melko yvin asetetut tavoitteet. Vapuksi valmistuneen aravatalon osakkeenomistajat maksoivat neliömetristä 2 350 markkaa, ja yhtiövastike on 13 mk/m2. Vaikka myyntihinta ja vuokra ovat noin 20 prosenttia muita aravataloja korkeammat, ei määriä pidetä kohtuuttomina.”
Jungmannissa sijaitseva KOTI Hotel on uusin majoituspalvelu Katajanokalla.
Hotellin vastaanotto avautuu Linkosuon kahvi laan, jossa voi nauttia aamiaista ja lounasta. Vas taanoton seinällä on arkkitehti, taiteilija Wille Mikkolan kuuluisa maalaus Katajanokasta jään murtajan hahmossa – monelle katajanokkalaiselle tuttu suosittuna postikorttina, jota Katajanok kaseura painatti ja myi muutama vuosi sitten.
Hotellin johtaja Mikko Roos kertoo, että ho telli tarjoaa 64 kalustettua, 30–90 m² suuruista huoneistoa, jotka varustuksensa puolesta sopivat myös pitkäkestoiseen asumiseen. Täysin varus tetussa keittiössä on astiasto, kylpyhuoneessa pyykinpesukone ja kuivausrumpu. Hotelliasukkaiden käytössä on Jungmannin kattoterassi työntekoa tai kuntoilua varten. ”KOTI” soveltuu tavallista pidemmän työmatkan ajaksi, ulkomailta palaaville ja kodin kaltaista, hyvää palveluvarus tusta arvostaville asiakkaille. Jungmannin palve lutarjonta tuo erityisen lisän asiakkaille. Tavoite on tarjota kävijöille maailman toiseksi paras paikka. Kodin jälkeen.”
Teksti ja kuvat: Martin Bunders
Jungmann kiinteistössä sijaitseva Café Skatta palvelee päivittäin aamuvarhaisesta saakka Iltaisin tila on varattavissa yksityistilaisuuksiin.
Skattalla järjestät illanvietot, after workit ja vaikkapa yhtiökokoukset.
Istuen Skattaan mahtuu n. 50 henkilöä, Cocktailtilaisuuksissa 100.
Viikonloppuisin tarjolla brunssi sekä koko viikon vitriini täynnä erilaisia kakkuja ja muita herkkuja!
Toteutamme myös catering tilaisuudet ammattitaidolla, kysy tarjous skatta@linkosuo.fi
Café Skatta Kruunuvuorenkatu 4 00160 Helsinki
Katajanokan Huolto Oy on yhtäjaksoisesti pisimpään Katajanokalla toiminut alueellinen kiinteistönhoitoyhtiö. Tämä vuosi on yhtiön 45. toimintavuosi.
Yhtiön palveluita ovat isännöinti ja huolto, asiakas palvelu sekä osakaskiinteistöjen autopaikkojen hal linnointi, vuokraus ja kunnossapito.
Yhtiön ensimmäinen yhtiökokous pidettiin 5.5.1978. Perustaminen tapahtui aikana, jolloin Hel singin kaupungilla oli tapana perustaa alueellisia huol toyhtiöitä, joiden osakkaaksi alueelle rakennettavien kiinteistöjen oli liityttävä sekä tehtävä huoltosopimus yhtiön kanssa. Kärjen vuosina 1979–85 valmistuneet kiinteistöt ovat edelleen osakkaina, mikä mahdollistaa osakasyhtiöille palvelujen kehittämisen ja vaikuttami sen sekä osallistumisen alueen kehittämiseen.
Varsinainen huoltotoiminta käynnistyi vuonna 1979, jolloin alueelle valmistuivat ensimmäiset raken nukset. Katajanokan Huollon toimisto muutti Valli lasta Katajanokalle, kun omat toimitilat Merikasar minkatu 4:ssä olivat valmistuneet alkukesästä 1979. Tuolloin oli suoritettava ensimmäiset merkittävät in vestoinnit, kuten huolto- ja konttorikalusteiden han
kinta sekä lämmi tettävien autopaik kojen sähköistämi nen.
Katajanokan Huollon yhtiöjärjestykseen sisältyy myös Katajanokan alueen kaavoitukseen, alueen ke hittämiseen sekä alueen kiinteistöihin olennaisesti vaikuttavien selvitysten ja tutkimusten suorittaminen sekä edellä mainittuihin liittyvän yhteydenpito viran omaisten kanssa sekä niihin liittyvien palvelujen tuot taminen ja myynti.
Katajanokan Huolto on yhdessä osakasyhtiöiden kanssa pyrkinyt vaikuttamaan erityisesti Katajanokalle esitettyihin kaupungin kaavoitussuunnitelmiin. Esi merkkinä mainittakoon Matruusinpuisto, joka tulee säilyttää kansallismaisemassa olevana puistona.
Teksti: Sirpa Pääsky, Katajanokan Huolto Oy:n hallituksen pj 2014–2022
Kuva: Aurora Heickell
Ayoub Boukhet’n puolisen vuotta sitten Satamakadulle avaama Le Paris -kahvila on tuonut pariisilaistunnelmaa Satama katu 5:een. Kahvilan varhainen aukea minen arkisin kello 6 on kannattanut: aamukahvilla kävijöitä on riittänyt. Syys kuinen Helsingin Sanomien pikatestijuttu toi myös heti uusia asiakkaita. Testin julkaisupäivänä kahvilan vitriini tyhjeni ennätysajassa.
Kahvilan tuotteet leivotaan omassa leipomossa Herttoniemessä. Valikoi massa on peruscroissanttien lisäksi man telicroissanteja, perinteisiä suklaaleipiä eli pain au chocolat, macaron- ja éclairleivoksia, ooppera- ja muita kakkuja sekä marjaleivonnaisia. Kahvilasta saa myös patonkeja ja bâtard-leipää. Valikoi maa laajennetaan kysynnän mukaan.
Le Paris haluaa olla paikallisten yhteisöllinen tapaamispaikka heti aamusta. Kahvilan ovat löytäneet niin paikalliset kuin tu ristitkin.
Teksti: Eija Halla Kuvat: Eija Halla ja Aurora Heickell
Valokuvastudio Artisan Photography on kahden valokuvaajan, Anton Lindströmin ja Micke Sjöströmin noin vuosi sitten perustama yritys. Toiminta siirtyi Katajanokalle Luotsikatu 5:een huhtikuussa, kun sopiva liiketila löytyi. Keskustan läheisyys ja miljöö ovat valoku vastudiolle tärkeitä.
Katajanokan studion lisäksi kuvataan myös pop up -tiloissa, esim. kauppakeskuksissa, ja ulkona. Valokuvaukseen voi tulla matalalla kyn nyksellä: tuleminen maksaa ainoastaan 10 euron varausmaksun. Va rausmaksun lisäksi maksetaan vain tilatuista kuvatuotteista.
Tuote- ja palveluvalikoima on monipuolinen. Studiokuvausten li säksi palveluihin kuuluu mm. häiden ja hautajaisten valo- ja videoku vaukset. Passikuvan saa ilman ajanvarausta, ja kuva lähetetään suoraan poliisille sähköisesti. Asiakkaan omia kuvia tulostetaan ja kehystetään. Valikoimaan kuuluu suuri määrä sekä mittatilaus- että valmiskehyksiä. Yrityksille tehdään kuvapankki-, tuote-, tilaisuus- ja asiakastapaamis kuvauksia. Studion voi myös vuokrata omaan käyttöön.
Teksti: Eija Halla
Kuva: Anton Lindström
Shetlanninlammaskoira Sydney tepastelee Kruunuvuo renkatua auringon kurkistaessa jäänmurtajien takaa. Le Paris -kahvilasta kantautuu tuoreen croissantin tuoksu ja haen mukaan cappuccinon aamulenkille. Rannassa viimeiset purjeveneet on siirtymässä tal veksi lepoon. Koira alkaa kiihdyttää Casinon jälkeen vauhtia, sillä kaverit on jo puistossa, kuten jokaisena aamuna Katajanokalla.
Kaksi Kreikasta Katajanokalle muuttanutta rescuekoiraa Nunu ja José odottavat puistossa. Joukkoon liit tyvät Faaraokoirat Putti ja Lippo. Koirien juostessa ja cappuccinon vielä lämmittäessä käsiäni, voin vaan to deta muiden koirien omistajille ääneen miten onnekas sitä on, että koirapuistosta aukeaa näin kaunis merimaisema.
Katajanokalla on eniten koiria Helsingissä Katajanokalla on asukasmäärään nähden eniten koiria Helsingissä. Katajanokalla kasvaneet koirat on keski vertoa koirasosiaalisempia, joka tekee kanssaelosta kai kille helpompaa, kunhan muistetaan antaa tilaa myös niille koirille joiden on päästävä ohi.
Millainen asuinympäristö Katajanokka on koirien mielestä? Pieni rescue-koira Yoda kertoi seuraavasti: ”Skatta on täydellinen paikka asua. Täällä on mu kavia ihmisiä, jotka pientä tanssia vastaan tarjoavat herkkuja. Täällä on ihan hirveästi koirakavereita. Täällä on merenranta, jossa voi juosta tuulen kanssa kilpaa ja voittaa herkkuja. Täällä on vesilintuja, joita ihmetellä ja jäniksiä, jotka papanoivat meille herkkuja. Kyllä meillä koirilla on täällä Skattalla hyvä olla”.
Skattaa voi haukkua Helsingin koiratystävällisimmäksi paikaksi.
Tiivis koirayhteisö helpottaa ja rikastuttaa arkea
Katajanokan koirayhteisö pelaa tiiviisti yhteen ja kes kustelua käydään niin Facebook - kuin Whatsappryhmässäkin. Paikalliset koiranomistajat on aktiivi sia myös kaupungin suuntaan kehitysehdotuksista ja tällä hetkellä tahtotila on, että kaupunki korjauttaisi Tove Janssonin koirapuiston aidat turvallisemmiksi. – Kun muutimme Katajanokalle jouluksi 2013, Corgimme Merlin oli vielä pentu. Koirapuistossa tu tustuttiin heti muihin koiriin ja heidän omistajiinsa. Perustimme WhatsApp -ryhmän, jotta voitaisiin sopia koiratreffejä koirapuistoon. Aluksi ryhmässä oli vain kourallinen koiria, mutta Keskon talon valmistuttua ryhmän suosio räjähti kun koirien määrä Katajano kalla moninkertaistui. Ka tajanokan koiratreffit -ryhmä muutti Katajano kan koirakulttuuria mer kittävästi. Ystävyyssuhteet niin koirien kuin emän tien ja isäntien välillä sy ventyivät. Monet koirat ja omistajat ovat tuttuja ja kohdatessa vaihdetaan kuulumiset. Tällaista yh teisöllisyyttä emme kokeneet aiemmin, kertoo Carola Broms.
Elokuun alussa saimme kouluun uuden johtajan, Marko Sirénin. Marko siirtyi Katajanokalle Itä-Pakilasta Metsolan koulusta, jossa oli yhteensä 14 vuotta, joista kaksi vuotta rehtorin viransijaisena. Marko Sirén on pärjännyt hyvin johtajatehtävissä ja halusi ko keilla siipiään uudessa paikassa.
Katajanokan koululla on hyvä veto- ja pitovoima, tänne tullaan mielellään ja myös pysytään hyvin. Marko on ainut uusi henkilö koulun opetustehtävissä tänä vuonna.
Katajanokan koulussa on 214 lasta ja yhdeksän yleisopetus luokkaa. Lisäksi koulussa on alueellinen erityisopetusluokka, jossa on tällä hetkellä yhdeksän lasta, yksi opettaja ja kolme avustajaa.
Markon perheeseen kuuluu yksi päiväkoti-ikäinen ja kolme kouluikäistä lasta, jotka kaikki harrastavat jalkapalloa. Marko on vaihtanut jalkapallon polkujuoksuun. Tässä liikuntamuodossa voi yhdistää urheilun ja luonnossa olemisen. Reilun neljän tunnin matkalla on omaa aikaa ja mieli rauhoittuu. Tänä vuonna hän on juossut Lapissa peräti sadan kilometrin matkan Pallakselta Ylläk selle.
Markon mielestä Katajanokka on hyvä paikka kasvaa, oppia ja tehdä töitä.
Haastattelua seuraavana päivänä koulunjohtaja oli lähdössä maratonpituiselle polkujuoksulle Eerikkälään Forssan seudulle. Teksti ja kuva: Aurora Heickell
Koulunjohtaja Marko Sirénille lämpimästi tervetuloa luotsaamaan Katajanokan koulua. Sydämellinen kiitos koulunjohtaja Eeva Tuorille upeista yhteisistä kouluvuosista katajanokkalaisten lasten ja heidän vanhempiensa kanssa.
Ekaluokkalaisten mielestä koulun alkaminen on mukavaa, välitunneilla leikitään ja pelataan ystävien kanssa.
Allas Sea Poolin kelluvat saunat suunniteltiin ratkaisuna yllättävään tilanteeseen, kun alkuperäiset saunat vaurioituivat risteilyaluksen törmäyksen johdosta. Jotta uimarit pääsisivät taas saunomaan, suunnittelimme erilliset kelluvat saunat, jotka voitiin uittaa aivan altaiden tuntumaan, alkuperäisten saunojen ollessa vielä remontissa. Tällä ratkaisulla uimakausi saatiin onnistuneesti avattua kesäksi.
Uudet saunat tuovat mökkitunnelman Helsingin syk keeseen. Kolme pientä saunaa ovat mitoitettu inhi millisesti ja kuten maalla, uusilta saunoilta pääsee kätevästi pulahtamaan suoraan veteen sekä vilvoittelemaan ulkoilmaan terassille. Metsämaiseman si jaan vastakkain asetetut diagonaalikatot piirtävät si luetin Kauppatorin rantaviivaan. Kelluvat elementit on helppo uudelleen sijoittaa toiseen paikkaan mah dollistaen tarinan jatkumisen toisaalla.
Kompaktit toisiaan toistavat moduulit jakautuvat miesten ja naisten sekä unisex-saunaan. Rakennukset on sijoiteltu muutaman metrin päähän toisistaan. Ra kennusten väleihin muodostuu näin luonnolliset si säänkäyntikäytävät, jotka mahdollistavat sujuvan lii
kenteen isommillekin kävijämäärille. Pukuhuoneiden tervaleppäpanelointi nousee ylös diagonaalikattoon luoden lämpöä ja harmoniaa. Mittatilatut kiintoka lusteet tekevät tilasta yksilöllisen sekä toimivan. Va laistuksessa on hyödynnetty epäsuoraa valaistusta tunnelman vahvistamiseksi.
Saunaan astuttaessa avautuu päätyikkunasta näkymä veden yli Kauppatorille ja Vanhalle Kauppahallille, joiden menoa voi löylyistä ihmetellä. Iltojen hä märtyessä saunat hohtavat lahdelle lyhtyjen lailla. Valo siivilöityy kauniisti rimoitettujen ikkunapintojen vä leistä tarjoten samalla yksityisyyttä Altaan lempeistä löylyistä nauttiville.
Teksti: Studio Puisto Arkkitehdit Oy Kuvat: Riikka Kantinkoski
lapset juoksivat hiekkakentän ympäri. Van hempien lasten lenkki oli koulun ja Ulkoministeriön edessä olevan puistikon ympäri. Aikuiset juoksivat 3 km. Juoksijoita oli yhteensä 105. Kahden vuoden tauon jälkeen Katajanokan ympärijuoksu oli suuri menestys. Juoksijat saivat perinteiset todistukset osallistumises taan. Kiitos koululle, partiolaisille, Katajanokan huollolle, K-Marketille sekä apteekille tapahtuman tukemisesta. Erityiskiitos kaikille osallistujille ja tukijoukoille, teidän ansiostanne katajanokkalainen juoksuperinne elää!
Katajanokan muusikoiden vuosi lähti käyntiin helmikuun alussa Balderin salissa Ikoneja-konsertilla. Konsertissa oli 50 kuulijan koronarajoitus, mutta koska se taltioitiin, se oli kuunneltavissa Yle Audio Areenassa toukokuun loppuun asti. Saimme konsertille satoja kuulijoita lisää!
Konsertti keskittyi säveltäjiin, joilla on yhteys Kata janokkaan. Vanhempien teosten lisäksi ohjelmassa oli saksofonisti ja säveltäjä Esa Pietilän jousikvarte ton Icons of Blue, Black and Sun kantaesitys, jossa debytoi kapellimestari-viulisti Erkki Lasonpalon ko koama jousikvartetti Skatta. Teos on tämän jälkeen kiertänyt ympäri Suomea. Muidenkin taiteilijoidemme elämä on ollut vauh dikasta. Miina-Liisa Värelä laulaa päärooleja Euroo passa ja Suomessa sekä esiintyy konserteissa Yhdys
meisten kiusausten Suomen kiertueilla. Lauri Suppo nen toimii mm. ääniteknikkona kokeellisessa musii kissa, jota hän haluaa lisää myös Katajanokalle. Jonas Rannilan Kansallisoopperan kapellimestaridebyytti on jo takana. Sami Junnonen on levyttänyt Telemannin huiluteoksia, ja levynjulkistamiskonsertti kuuluu Ka tajanokan muusikoiden tulevaan ohjelmaan. Pianisti Tuomas Turriago on yhä vakionimi konserttiohjel missa ympäri Suomea.
Vuoteen on kuulunut myös pienempiä tapahtu mia, mutta Katajanokan muusikoiden seuraava laa jempi projekti on Aleksis Kivi -teemailta tammi- tai helmikuussa 2023, jolloin Pekka Hako haastattelee kahta eturivin kirjailijaamme. Keskustelun lomassa kuullaan lauluja Aleksis Kiven teksteihin. Ilta toteutetaan yhteistyössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa.
Teksti: Tuula Paavola, puheenjohtaja, Katajanokan muusikot ry
Katajanokan Muusikoihin kuuluva Esa Pietilä on kansainvä lisesti arvostettu saksofonisti ja säveltäjä jonka moniulot teinen ilmaisu ja omintakeinen tyyli operoi monilla moder nin musiikin genrealueilla ja sekoittelee niitä luovasti.
Pietilä esiintyy ympäri maailmaa soolosaksofonilla, jazzyhtyeiden ja kamarimuusikoiden kanssa sekä kon sertoi orkesterisolistina.
Pietilä on esiintynyt kapellimestari Esa-Pekka Sa losen, Ville Matvejeffin, Santtu-Matias Rouvalin, Tibor Boganyin, Jan Söderblomin, Hossein Pishkarin ja Erkki Lasonpalon johdolla ja on kantaesittänyt mm. omat konserttonsa Graffiti Play ja Pulses, Waves & Dialo ques, sekä Kalevi Ahon ja Eero Hämeenniemen Te norisaksofonikonsertot, jotka ovat molemmat sävel letty ja omistettu Pietilälle.
Pietilän muita vakituisia yhteistyokumppaneita ovat mm. viululutaiteilija Pekka Kuusisto, harmonik kataiteilija Veli Kujala, urkutaiteilija Petur Sakari, ki taristi Raoul Björkenheim, lyomäsoitintaiteilija Janne Tuomi, kamariyhtye Tampere Raw sekä jousikvartetit Kamus ja Skatta.
Seuraava merkittävä Pietilän kantaesitys on vasta valmistunut kaksoiskonsertto Kairos Ludus viululle,
saksofonille ja orkesterille, jonka esittävät joulukuussa -22 viulisti Pekka Kuusisto, Pietilä, Jyväskylä Sinfonia sekä Australialais-Itävaltalainen kapellimestari Elena Schwarz. Parasta aikaa Pietilä säveltää uutta konsert toa, joka on suunniteltu kahdelle saksofonisolistille ja orkesterille.
Teoksissaan Pietilä on usein laajentanut nykymu siikin ilmettä jazzmusiikin keinoin. Häneltä ovat tilan neet teoksia mm. Avanti! Kamariorkesteri, Zagros En semble, Tampere Raw, Mikkelin Kaupunginorkesteri, Osuma Ensemble, Kamus Jousikvartetti ja UMO Jaz zorkesteri.
Pietilä on julkaissut kaksi soolosaksofonialbumia, Karhea (2009) ja Times & Spaces (2012). Kolmas soo loalbumi on suunnitteilla vuodelle 2023. Yhteensä Pie tilä on julkaissut omalla nimellään 12 albumia erilai silla kokoonpanoilla.
Pääsimme vihdoin pitämään uuden, hienon tekonurmen avajaiset toukokuisena alkuiltana. Virallisesti kenttä otettiin käyttöön jo 2.6.2020, mutta koronarajoitukset estivät avajaistilaisuuden pitämisen aikaisemmin. Siten juhlan syytä oli monin kerroin. Osallistujia oli runsaasti. Katajanokkalaiset ja lähialueiden asukkaat osallistuivat innolla yhteiseen tapahtumaan pitkän hiljaiselon jälkeen.
Ohjelma suunniteltiin yhdessä Sapan ja Ka tajanokan Kunnon kanssa. Jalkapalloseura Sapa toimii Kruununhaan ja Katajanokan alueella ja junioritoiminta on vilkasta. Sapa iloitsee uuden tekonurmen avaamisesta alu eelle ja siellä pidetään harjoituksia ja talviai kaan seura harjoittelee Katajanokan palloi luhallissa. Sapan juniorit pelasivat avajaisissa 3 peliä keskinäisin joukkuein ja kannustajia riitti kentän laidalla. Sapan pelien jälkeen ohjelmaa jatkettiin kahdessa päässä kenttää. Toisessa päässä Sapa järjesti kaikille lapsille avoimen palloilutapahtuman, jossa harjoi teltiin ja kisattiin erilaisissa jalkapalloiluun liittyvissä tempuissa ja taidoissa. Toisessa päässä kenttää Katajanokan Kunto piti ai kuisille suunnatun liikuntatuokion. Kaikkiin ohjelmiin riitti innokkaita osallistujia ja kai kille jaettiin Katajanokkaseuran puolesta mehu ja kiitosdiplomi osallistumisesta pal lokentän avajaisiin. Ruumiin ravinnostakin pidettiin huolta. Katajanokan Martat pitivät kahvilaa ja kahviteltan antimille oli koko ajan jono. Katajanokan Karhunkaatajat piti huolen grillistä ja makkarat myytiin hyvällä menestyksellä. Tapahtumassa oli mukava ja yhteisöllinen henki. Pienet sadekuurotkaan eivät haitanneet tapahtumaa. Oli mukava kokoontua yhteen, nauttia lasten ja aikuisten yhteisestä ilosta.
Viime kierroksella asukkaiden äänestämänä 75 ehdotusta eteni kaupungin toteuttaviksi. Näistä 15 toteutuu eteläisen suurpiirin alueella. Ehdotusten tiedot ja eteneminen päivittyy koko ajan OmaStadi. hel.fi -seurantasivustolla.
Kaupunkiympäristön toimiala toteuttaa valtaosan ehdotuk sista. Ehdotusten valmistelu on käynnissä. Kevään ja kesän 2023 aikana alkaa toteutus.
Summa jaetaan seitsemän suurpiirin ja koko kaupungin kes ken. Eteläisen suurpiirin kehittämiseen on varattu yli 1,3 miljoonaa euroa. Eteläinen suurpiiri pitää sisällään 18 eri kaupunginosaa, joista yksi on Katajanokka.
OmaStadi on pysyvä tapa osallistua ja vaikuttaa Osallistuvan budjetoinnin prosessia on kuluneen vuoden aikana kehitetty yhdessä asiantuntijoiden ja asukkaiden kanssa, jotta siitä saataisiin entistä toimivampi. Kolmas kierros käyn nistyy, kun kehitysprosessi saadaan päätökseen. Toivottavasti jo syksyllä 2023 asukkaat voivat taas jättää ideoita sekä myöhemmin äänestää niitä. OmaStadi mahdollistaa avoimen osallistumisen ja vaikuttamisen asuinalueen ja koko kaupungin kehitykseen. Stadiluotsina haluan osaltani tukea asukkaiden osallisuutta.
OmaStadin myötä Katajanokan ulkokuntosalilaitteet kunnostetaan ja alueelle lisätään uusia laitteita, kertoo Stadiluotsi Jarkko Laaksonen.
Teksti: Jarkko Laaksonen Kuva: Arian Vruzhi-Savander
Katajanokkaseura kutsui kaikkia skattalaisia osallistumaan ja nauttimaan omista herkuistaan hyvässä seurassa Matruusin puistoon lauantai-iltana 27.8. Matruusin puiston illallisemme liittyi ”Venetsialaiset stadissa” -tapahtu makokonaisuuteen. Katajanokan lisäksi tapahtuma järjestettiin monessa kaupungiosassa samana iltana. Seura hankki kahdeksan pöytää, jotka katettiin valkoisin liinoin; kuhun kin pöytään mahtui n. kahdeksan ensiksi tullutta. Muut levittäytyivät kau niina iltana puiston nurmikolle. Illallinen auringon laskun ja kynttilälyhtyjen valossa oli tunnelmallinen ja onnistunut. Tervetuloa mukaan taas ensi kesänä!
Kuvat: Aurora Heickell
Illallinen taivaan alla pikinik Matruusin puistossa oli osana Venetsialaiset Stadissa tapahtumakokonaisuutta lauantaina 27.8.2022 klo 18-21.
Paljon puhutaan lähiruoasta, mutta oletko kuullut lähiliikun nasta? Katajanokan Kunto on liikut tanut katajanokkalaisia ja muita lä hialueiden asukkaita kohta jo 20 vuoden ajan (jää kuulolle: 20-vuotis juhlat ovat tulossa) ja tavoite on jat kaa ainakin toinen mokoma.
Urheiluseuramme tavoite on alusta lähtien ollut tarjota monipuolisesti liikuntamahdollisuuksia mah dollisimman matalalla kynnyksellä. Yksi kynnystä ma daltavista seikoista on ehdottomasti keskeinen sijainti Katajanokan sydämessä. Matka liikuntahallille on lyhyt joka puolelta Nokkaa, eli hallille voi puikahtaa vaikka suoraan jumppavaatetuksessa säässä kuin säässä!
Tuntitarjontamme on myös siten laaja, että sopi
via tunteja löytyy kaikenkuntoisille ja -ikäisille liik kujille. Ikähaarukkamme onkin lukiolaisista yli 80-vuotiaisiin, lajeja tanssista lihaskuntotreeneihin. Ohjaajamme myös suunnittelevat tunnit siten, että kukin voi liikkua oman kuntonsa ja fiiliksensä mu kaan.
Lähiliikunnan tulevaisuus on turvattava ja siihen tarvitsemme lisää innokkaita liikkujia nykyisten aktiivisten jäseniemme joukkoon. Tällä kaudella ilok semme olemme huomanneet, että samasta perhekun nasta tiensä hallille löytää useampi liikkuja. Oletko jo yksi heistä, eli yksi meistä?
Teksti: Nea Kanto ja Sanna-Maria Lanki Kuva: Kati Rosendahl
Ympäri maailmaa Kanadasta Kiinaan talviuinnin suosio kasvaa. Suomessa, avannon luvatussa maassa, on pitkään tiedetty, että kylmä vesi tekee ihmeitä.
Avanto tuottaa mielihyvää, parantaa unen saantia, kehittää vastustuskykyä ja nostaa stressinsietoa. Sillä on monia muitakin terveysvaikutuksia: elimistö polttaa tehokkaammin rasvoja, aineenvaihdunta vilkastuu ja verenkierto vahvistuu.
Avannosta tulee hyvä mieli ja hymy.
Helsingin paras avantouintiseura on Katajanokalla! Tal viuimarit ovat elävöittäneet rantavesiämme jo vuodesta 2001 lähtien. Katajanokan Jäänsärkijät ry:llä on 500 jä sentä. Talviuinnin huima suosio on jatkunut jo pitkään. Jonossa on noin 225 talviuinnista haaveilevaa. Katajanokan jäänsärkijöiden kausi avataan perinteisesti joka marraskuun ensimmäisenä päivänä lipun nostolla ja symbolisella jääpalojen heitolla mereen talven siemeniksi.
Avantouinnin kautta yhdistyksemme tarkoitus on edistää jäsentemme terveyttä, elämänlaatua ja sosiaalisia suhteita. Lauteilla otetaan löylyt ja vaihdetaan kuulumiset.
Teksti: Katja Pantzar Kuva: Katja Tähjä
Syksy hiipii jälleen salakavalasti kohti, ja niin olemme me Katajanokan Karhunkaatajatkin (KNKK) pyörähtäneet taas yhden kierroksen planeettamme pinnalla. Ja lujaa onkin menty! Tänä kesänä Karhunkaatajia on nähty jos jonkinmoisissa puuhissa.
Aivan kesän alussa nuorimmat partiolaiset pääsivät leiritunnelmaan Karhunkaatajien ikiomalla Vivaldikesäleirillä Loviisan Rönnäsissä. Vivaldilla leiriä vietettiin neljän vuodenajan tahdissa, ja ohjelmassa oli muun muassa hiihtämistä, pääsiäismunien etsimistä, kesäfestarit, rakentelua, paljon uimista ja itse tehty telttasauna. Heinäkuun puolivälissä Karhunkaatajien ryskettä ja ryminää kuultiin myös Hämeessä finnjamboree Ka jolla. Ehtivimmät skattalaiset viettivät Kajolla jopa kaksi viikkoa: ensin kaatosateessa rakennusleirillä ja lopulta lämpimässä säässä leiriohjelman ja pestien merkeissä. Kajolla näkyi totisesti partiolaisten ihanne rakentaa ystävyyttä yli rajojen. Karhunkaatajat toimivat leirillä tiiviisti yhdessä Etelä-Helsingin muiden lippukuntien kanssa, ja kansainvälisiä vieraita oli Ugandaa ja Australiaa myöten.
Näin toimeliaasta kesästä saadaan hyvät vauhdit käynnistyvään partiosyksyyn. Kaikki ryhmät uutta su denpentulaumaa myöten käynnistivät partiokauden syyskuun alun Partioparaatissa.
Lykkyä pyttyyn, ryskettä syksyyn!
Katajanokan Karhunkaatajat
Teksti: Lumi Ylirisku Kuva: Aura Rissanen
Katajanokan venekerho KNV ry:n perustamiskokous pidettiin heinäkuussa vuonna 1982. Nyt venekerhon viettä essä toimintansa 40. juhlavuotta jäsen määrä on kasvanut alun 77 jäsenestä noin 180 veneilijäjäseneen. Nykyiset lai turit satamassa valmistuivat runsas 20 vuotta sitten. Venekerhon hallinnassa on 87 venepaikkaa. Laitu ripaikkoja vapautuu vuosittain 5-10, ja niitä voi tie dustella venekerhon satamakapteenilta. Tietoa vene kerhosta, sen toiminnasta, tapahtumista ja jäseneksi hakemisesta löytyy kerhon kotisivuilta: www.knvry.fi.
Kuluvana vuonna olemme taas, koronapandemi aohjeistuksen lievennyttyä, järjestäneet kerholaisille laituritapaamisia. Vaalimme niissä yhteisöllisyyttä, ta paamme uusia ja vanhoja kerholaisia sekä vaihdamme veneilykesän kokemuksia ja kuulumisia. Juhlistimme myös kerhon 40-vuotista toimintaa kokoontumalla veneilykauden päätyttyä kerholaisten yhteiseen tapah tumaan Katajanokalla.
Panostamme vesillä liikkumisen turvallisuuteen mm. seuran katsastustoiminnalla. Veneen vuosittai nen katsastus on seurassamme välttämätön ja myös edellytys laituripaikkaan satamassamme. Katsastus toiminta onkin toteutunut aina mallikkaasti ker
homme omien katsastajien toimesta. Turvallisuustee malla olemme myös järjestäneet jäsenillemme ensi apu- ja veneilijän radiotutkintokoulutusta.
Venekerholla on yhteiskäytössä Vesivaaka Ry:n kanssa saaritukikohta keittokatoksineen ja saunoineen Högholmenissa. Högholmen sijaitsee Porkkalan nie men eteläkärjen tuntumassa noin 18 merimailia Ka tajanokalta länteen. Saaritukikohdan käyttöoikeus on laiturissamme olevan venepaikan haltijalla. Kesäisin veneilijöiden käytössä on Katajanokalla seuran hallin nassa oleva alue autojen pysäköintiin. Talvisin alueelle telakoidaan osa kerholaisten veneistä. Venekerhon kivijalkatoimisto sijaitsee osoitteessa Luotsikatu 2. Toi misto palvelee jäsenistöä veneilykauden alkaessa maa nantaisin klo 18-19 toukokuun alusta kesäkuun puo leenväliin. Jäsenasioiden lisäksi kerromme toimisto aikoina mielellämme venekerhon toiminnasta kaikille kiinnostuneille. Tervetuloa käymään!
Teksti: Juha Kari, kommodori Katajanokan venekerho KNV ry.
Itämeripäivän vietto sai uutta sisältöä hei näkuussa, kun Stena- nimen suomalaisilta saanut 600- kiloinen mursu ilmestyi rannoillemme. Stena kiinnitti meidän huomiomme taas kerran Itämeren huolestuttavaan tilaan. Klubimme halusi herättää Katajanokan ala-asteen oppilai den kiinnostusta tärkeään asiaan ja innostaa heitä kerto maan piirustuksen keinoin Stenasta ja Itämeren suojelusta. Klubimme palkitsi kolmessa sarjassa järjestetyn pii rustuskilpailun voittajat rahapalkinnoin. Vieressä 70 kil pailutyön joukosta poimittu Iinan 4.lk. näkemys aiheesta. Uskomme, että oppilaiden myönteinen asenne ympäris tömme siisteyteen kannustaa myös meitä kaikkia.
Päättyneenäkin vuonna olemme tukeneet nuorison terveitä elämäntapoja edistäviä paikallisia toimijoita sekä avun tarpeessa olevia lapsiperheitä ja ikääntyneitä. Kiitämme katajanokkalaisia, jotka ovat osallistuneet palautuskuittikeräykseemme K-Marketissa ja adventti aikana yhdessä Tuomiokirkkoseurakunnan kanssa järjestämäämme Jouluvesperiin. Tänä vuonna toivotamme katajanokkalaiset jo 53. kerran tervetulleiksi hiljentymään hyvän musiikin parissa joulun odotukseen lauantaina 10.12. klo 19 Tuomiokirkon kryptaan.
Teksti: Markku Talvio
Suomessa on eletty viime vuosina jalkapallobuumia.
On Huuhkajien ja Helma reiden EM-kisoja, futsalme nestystä, ja harrastajamää rissäkin mitattuna kehitys on ollut hienoa. Vuonna 2021 jalkapalloa tai futsalia harrasti useampi suomalainen kuin koskaan ennen.
Kansallinen urheilumenestys on mukavaa, mutta jalkapallo tuo paljon muutakin sisältöä ja merkitystä arkeen. Harrastajamäärien kasvun edellytys on har rastuksen saavutettavuus, kustannus ja henkilökoh taiset motivaatiotekijät, jotka saavat pelaajat palaa maan yhä uudestaan kentälle. Näitä edellytyksiä SAPA; Katajanokan ja Kruununhaan alueen oma jalkapalloseura, on vaalinut toiminnassaan yli puoli vuosisataa.
Vuonna 1970 Kruununhakalaisesta Savanna-ravit semusliikkeessä alkunsa saanut SAPA on toiminut Kruununhaan ja sitä ympäröivien kaupunginosien alu eella pitkään. Seura sai alkunsa kaveriporukan pää töksellä ja tarinan mukaan ensimmäisiä harjoituksia pystytettiin halkolaiturin eteen meren jäälle. Seuran junioritoiminta ja perinteiset lasten futiskoulut saivat alkunsa 80 luvulla.
Juuret näkyvät toiminnassa edelleen. Valtaosa SAPA-junioreista asuu Katajanokalla ja Kruunun
haassa. Alkuvuosien jäsenet, tukijat ja vapaaehtoistoimijat seuraavat edelleen kiinnostuneina SAPA:n edes ottamuksia. Desitonnarit –nimeä tunnustavat sapa laiset ovat mukana tukemassa toimintaa mm. stipen dein ja ennen kaikkea todistaen, miten paikallinen seura voi toimia elämänmittaisten kaverisuhteiden pohjana. DETO Juha Penttinen toteaa osuvasti: ”SAPA antaa mahdollisuuden harrastaa jalkapalloa lähellä hy vien kavereiden kanssa. Kaikki ovat tervetulleita SAPA:an”.
Katajanokalla SAPA liikuttaa erityisesti pienimpiä junioreita. Laivastopuiston kenttä ja liikuntahalli li säävät mahdollisuuksia harrastaa lähellä. Vaikka ka verit ja hauskat pelit motivoivat pienimpiä pelureita, SAPA:ssa panostetaan harjoituksissa myös laatuun. ”Pallokosketuksen määrä maksimoidaan, ja ryhmät pidetään pieninä mm. seuran omien junioriohjaajien avulla”, seuran valmennuspäällikkö Tuomo Känsäkoski toteaa. ”Harjoitus voi olla samalla lapselle hauska ja taidon oppimista tukeva”.
Sanat- Sydän, Asenne, Pallo ja Ajatus on maalattu Haapaniemen kentän pukukoppiin. Sanat tarjoavat hyvän perustan vaalia SAPAlaisuutta nyt ja tulevai suudessa.
Teksti: Sampsa Luomaniemi, SAPA ry hallituksen pj
Tule mukaan Katajanokan Marttoihin! Olemme yksi yli 1200:sta Martta-yhdistyksestä, jotka toimivat 14:ssa Marttapiirissä ympäri Suomea. Joka toinen torstai tapaamme mukavan ohjelman mer keissä. Meillä on mielenkiintoisia esityksiä mm. kulttuurista, taiteesta, historiasta, oman talouden, hyvinvoinnin ja ympäristön huolehtimisesta. Tapaamisen lomassa nautimme pientä iltapalaa ja vaihdamme hyviä reseptejä. Käymme yhdessä myös museoissa, näyttelyissä ja teatterissa.
Tervetuloa tutustumaan Katajanokan Marttoihin torstaina 15.12.2022 klo 17-19. Pidämme myyjäiset osoitteessa Kauppiaankatu 8-10 B, Katajanokan seurakuntakoti, 2 krs. Myynnissä on riisipuuroa (myös kotiin ostettavaksi), glögiä, joulutorttuja ja pipareita sekä käsitöitä.
Kevään marttatapaamiset alkavat 26.1.2023. Luet meistä www.martat.fi sivuilta ja olemme facebookissa. Marttailu-terveisin Eeva-Liisa Tuomi-Kyrö puh. 050 3501865
Kokoukseen osallistui paikan päällä Uspens kin katedraalin kryptassa 20 ja Teamsin kautta 20 henkilöä. Sääntömääräisten asioiden lisäksi päätettiin hyväksyä johtokunnan esitys seuran sääntömuutoksista. Pöytäkirja on luettavissa skatta.fi->katajanokkaseura->pöytäkirjat
Kokouksen jälkeen Helsingin Sataman tek ninen johtaja Pekka Hellström kertoi Sataman uusista järjestelyistä ja rakentamisesta. Tallin nan laivat siirtyvät Länsisatamaan ja Katajano kalle jäävät ruotsinlaivat. Siirtäminen edellyttää Länsisataman laajentamista ja satamatunnelin (kustannusarvio 260 M€, jonka maksaa Helsingin Sa tama) rakentamista Länsiväylälle. Tunneli tulee ole maan vain satamaliikennettä varten.
Kati Laasonen, puheenjohtaja, p. 050 50528 9911
Tuula Palaste, varapuheenjohtaja, p. 050 585 1332
Helena Alkula, rahastonhoitaja, p. 040 591 7789
Martin Bunders
Eija Halla, sihteeri
Sinikka Harpf, kokousemäntä, p. 040 500 3843
Aurora Heickell, Katajanokan Kaiku, vastaava toimittaja
Marja Karppanen, kulttuuritoimikunta, p. 040 527 2068
Erkki Leimu
Staffan Lodenius, ympäristöasiat
Sisko Lounatvuori
Aarno Teittinen
Kirsti Tolvanen
Länsisataman muutosten toteuttamisen jälkeen on mahdollista siirtää Ruotsin laivaliikenne Katajanokalle. Katajanokalle suunnitellaan uutta matkustajaterminaa lirakennusta, nykyinen on mm. liian lähellä merta. Ra kentamisvaihe tullee olemaan vuosina 2028-2029. Muutoksen myötä tavaraliikenne Katajanokalta vähe nee, mutta tulee edelleen olemaan ajallisesti keskitty nyttä aamupäivään ja iltapäivään. Kaavoitus- ja suun nitteluprosessi 2023-2024.
Kysymyksiin vastasivat myös suunnittelupäällikkö Satu Aapra ja viestintäpäällikkö Eeva Hietanen.
Katajanokkaseuran sähköpostiosoite: katajanokkaseurary@gmail.com
Seuran ympäristötoimikunta kävi syyskuun alussa molemminpuolista tietämystä kartuttavaa keskustelua aluearkkitehti Salla Hopun sekä liikennesuunnittelijoiden Pekka Nikulaisen ja Taneli Nissisen kanssa Kaupunkiympäristön (KYMP) talossa Kalasatamassa mm. seuraavista aiheista:
Keskustelussa kävi ilmi, että satama- ja puisto alueen kaavahankkeen (kts. Kaiku 2021) osalta suunnitteluperiaatteiden esittely kaupunki ympäristölautakunnalle siirtyy vuoden 2023 lopulle. Suunnittelijat päivittävät lähtötietoja. Jää nähtäväksi, pieneneekö matkustajasataman alue ja miten käy suojellun, mutta toiminnalli sesti haasteellisen terminaalirakennuksen. Matruusinpuisto on esimerkki yleiskaavan joustavuudesta: puistoasemakaava, rakentaminen puistoksi ja nyt kaavahanke tonttimaaksi. Todettiin, että kaupungin päättäjät ovat anta neet tavoitteet kaavoittajille, mutta ratkaisut niiden toteuttamiseksi ovat avoinna.
Katajanokanlaiturin eli Allas Sea Poolin ja Flying Cineman aluetta aiotaan kaupunki suunnittelussa kehittää huolella. Aidatulla sa tama-alueella liikkuminen pysyy rajoitettuna ja kontrolloituna alusten ja satamarakenteiden kansainvälisten turvasäännösten (ISPS) mukai sesti. - Seura peräänkuuluttaa teknistä ratkai sua, missä laiturialueet olisivat avoinna, kun satamakäyttöä ei ole (toimi 1990-luvulla) tai ainakin risteilykauden ulkopuolella.
Kaupungin puisto- ja ympäristöpuolen tietä mystä mattolaiturien monipuolisesta virkistys käytöstä olisi lisättävä.
Pyöräilyn ja jalankulun reitit Liikennesuunnittelijat kaipaavat lisää lähtötie toja, mm. pyöräilläänkö kujilla. Ulkoministe riön parkkialueen katkaiseman oikoreitin kor vaava uusi linjaus on valmis.
Suojatiet, pyöräpysäköinti ja Merikasarminkatu
Seuran lähettämä kirje Kärjen puuttuvista suo jateistä on suunnittelijoiden tiedossa. Heillä on tekeillä selvitys suojateistä ja niiden sijoitta misperiaatteista. Katajanokalla kritiikkiä herät tänyt uusien pyörätelineiden sijoittelu ja ul konäkö on konsulttityö, jota toteutetaan koko kaupungin alueelle.
Kanavaranta ja Satamakatu
Suunnittelijat tutkivat eri vaihtoehtoja huoltoja taksiliikenteen järjestämiseksi. Läpiajon kieltäminen, tolppia, kävelykatu, uusi huollon järjestely? Staffan Lodeniuksen idealuonnosta ”Satamasta satamaan” (Kaiku 2021) pidettiin mielenkiintoisena avauksena.
Asuntohotelliasukkaat eivät ole kirjoilla Hel singissä, eikä heitä siksi lasketa asukaslukuun. - Miten se vaikuttaa alueen palvelujen mitoi tukseen tai virkistysaluetarpeeseen?
Tulli- ja Pakkahuone
Tätä arvokasta, arkkitehti Gustaf Nyströmin piirtämää rakennusta ei koske mikään muu suojelumerkintä kuin, että se on osa koko Ka tajanokan vanhan osan käsittävää valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä (RKY). Rakennus ei kuulemma ole uhattuna. Raken nuksen tulevasta käytöstä ja omistajasta ei ole toistaiseksi tietoa.
Vierasvenesataman pysäköintiongelma Alueen käyttäminen yleiseen pysäköintiin niin, että kulku alueen läpi on vaikeutunut, on har mittanut katajanokkalaisia. Seura aikoo jatkaa keskustelua vuokrasopimuksesta vastaavan kaupungin tahon kanssa.
Vuonna 2015 taloyhtiössämme alkoi keskustelu siirtymisestä kohti maalämpöä. Tällöin aika ei ollut vielä kypsä, mutta vuonna 2020 energian hinnan uhkaava nousu ja hyvät kokemukset taloyhtiöiden maalämpöhankkeista saivat selvitystyöhön vauhtia.
Ansiokkaan hankesuunnittelun, ripeähkön ra kennusluvituksen, toteutussuunnittelun sekä urakkakilpailutuksen jälkeen päästiin itse to teuttamisvaiheeseen. Sisäpihalle on porattu yhdeksän noin 435 metriä syvää maalämpökaivoa, joiden kytkentä- ja putkitustyö on juuri nyt käynnissä. Maalämpöpumput ja siihen liit tyvät lämminvesivaraajat mahtuvat nykyiseen lämmönjakohuoneeseen melko kivuttomasti. Maalämmön pitäisi olla täydessä käytössään marraskuun lopussa.
Maalämpöön siirtymistä vauhditti osaltaan myös ARA:n energia-avustus. Taloyhtiö teetti tarkasti optimoidun energiaselvityksen, jossa vertailtiin eri energiatehokkuuden parannustoi mia, jotta yhtiö pääsisi avustuksen piiriin. Au rinkosähkön tuottaminen, lämmön talteenoton lisääminen keskitettyyn koneelliseen ilmanvaih toon sekä itse maalämpö todettiin selvityksessä tehokkaimmiksi tavoiksi parantaa energiatehokkuutta vuonna 1981 valmistuneessa rakennuk sessa.
Näillä teknisillä toimilla yhtiökokous päätti viime keväänä vihreästä siirtymästä. Vesikatolle asennetaan vuositasolla 34 000 kWh tuottava aurinkovoimala, josta kesäkautena riittää ener giaa valtakunnan verkkoonkin myytäväksi asti. Ilmanvaihtokoneet olivat muutenkin vaihtokun nossa, joten sekin osaltaan helpotti päätöksen tekoa.
Yllättävän mittavat maatyöt ovat porausme lun lisäksi muutoksen suurin haitta asukkaille. Kaikista kaivoista pitää vetää putket lämmönja kohuoneeseen. Kun tämä vaihe on ohi, ensi keväänä alkavat myllätyn pihan kunnostustoimet.
Ensi vuodesta tulee mielenkiintoinen, kun yhtiö saa vertailukelpoista kulutusdataa maalämmön tehokkuu desta verrattuna kaukolämpöön. Viime vuoden hinta tasolla ja ARA:n energia-avustuksella saneerauksen takaisinmaksuajaksi on arvioitu 8–10 vuotta, nykyisellä kaukolämmön hintatasolla aika taitaa tosin olla vieläkin lyhyempi. Suosittelen taloyhtiöitä tarttumaan ripeästi maalämmön ja energiatehokkuuden parantamistoimiin, jos vain tontti ja rakennus mahdollistavat sen.
Pauli Siponen, hallituksen puheenjohtaja As Oy Katajanokanranta 1
Ydinkeskustan elävöittäminen Pandemian aikana keskusta ja erityisesti Aleksin korttelit Stock mannilta Senaatintorille hiljenivät pahaenteisesti. Vieläkään ei katuelämä ole vilkastunut, vaan tyhjien liiketilojen määrä näyttää kasvavan. Helsingin kaupungin kaupunkiympäristö on nyt laati nut Elämyksellinen ydinkeskusta nimellä kulkevan ydinkeskustan maankäytön kehityskuvan 2032. Yksi keskeinen teema on ja lankulkualueiden laajentaminen ja siihen liittyvänä keinona sekä Pohjois- että Eteläsplanadin ajoradan kaventaminen yksikaistai seksi.
Katajanokkalaisille ydinalueen elävöittäminen ja jalankulkuym päristöjen kohentaminen ovat varmaankin mieluista, mutta yksi aihe synnyttää huolta. Skattalaiset ovat innokkaita ratikoiden, pyörien ja muiden keveiden vempainten sekä jalkojensa käyttä jiä, mutta välillä tarvitaan myös autoja. Ja saareltamme pääsee pois ainoastaan Esplanadeja pitkin länsisuunnassa ja Pohjois rantaa pitkin pohjois- ja itäsuunnassa. Ydinkeskustahankkeen mukaan liikenteen vuorokausimäärä vähenee 2 000 ajoneuvolla suuntaansa, mikä väistämättä ruuhkauttaa katuja ja siirtää pai neita läheisille asuntokaduille. Ennusteen mukaan katajanokka laisten automatkojen määrä vähenisi – vaikka asukasmäärä nou see. Päätöstä noin 1,5 vuotta kestävästä Esplanadien kokeilusta ei kuitenkaan ole vielä tehty. Muutoin ydinkeskustan elävöittä mishanke koskee lähivuosikymmenenä Katajanokkaa lähinnä Eteläsatama-hankkeen kautta.
Kaupunginvaltuuston helmikuussa 2021 tekemän päätöksen mu kaan Tukholman matkustajalauttaliikenne keskitetään Katajano kalle ja Tallinnan liikenne Länsisatamaan. Aivan heti ei siirto to teudu. Länsisataman kasvava liikennemäärä edellyttää Terminaali T1 uudistamista ja Länsiväylälle johtavaa satamatunnelia. Tun nelista on esitetty useita linjausvaihtoehtoja. Kun Länsisataman hankkeista on hyväksytty suunnitelmat ja tehty päätös toteutta misesta, voidaan aloittaa Katajanokan matkustajaterminaalin ja alueen rakentaminen. Katajanokan satama-alueesta tehtävien selvitysten ja päätösten jälkeen vasta tiedetään, vapautuuko aluetta muuhun rakentamiseen. Valmista matkustajaterminaalia saadaan odottaa vielä vuosia. Se tiedetään jo nyt, että tavaralii kenne Katajanokalta muutoksen myötä vähenee ja keskittyy aa mun ja iltapäivän tunteihin.
Vuokra-autot, pakettiautot, moottoripyörät, veneet
Hlö-autot per vrk
Pieni 50 € Keskikokoinen 60 € Iso 70 € Minibussi 90 € Avoauto 100 € Pakettiautot Pieni 40 € Keskikokoinen 50 € Mopot 50 € Moottoripyörät Pieni 75 € Keskikokoinen 90 € Iso 120 €
Veneet Pieni 100 € Keskikokoinen 120 €
Myytävänä autoja SKODASTA CADILLACIIN!
Autojen, mp:ien, veneiden ja peräkärryjen maahantuontia Euroopasta ja USA:sta vuodesta 1989!
Kauppiaankatu 6, SKATTA, P. 040 545 7000
AVOINNA
Helsingin kaupunki päivittää Katajanokanrannan pitkään vireillä olleen kaavahankkeen (Osallisuus- ja arviointisuunnitelma, OAS 2019) lähtötietoja. Suunnittelussa tarkastellaan myös Eteläsata man Katajanokan puoleista osaa. Helsingin Sataman omat suun nitelmat ja päätökset tarvitsemastaan alueestaan vaikuttavat kaa vailtuun rakentamiseen. Suunnitteluperiaatteet on tarkoitus esitellä kaupunkiympäristölautakunnalle (Kylk) vuoden 2023 lopulla. Kä sittelyssä nousee varmasti esille, pitääkö kaupunki lähipuistoja, kuten Matruusinpuisto, vain tonttireserveinä.
Ti - Pe klo 9.45 -16.00 La klo 11.00 - 14.00 Puh. 044 27 64 064 Luotsikatu 14, Katajanokka
VAATTEIDEN
Asuntohotelli Noli Kanavakatu 1:ssä saa naapurikseen saman ket jun hotellin. Vuonna 1929 valmistunut varastorakennus, jossa ai koinaan toimi ravintola Kaksi kanaa, uudistetaan 226 huonetta sisältäväksi hotelliksi. Viimeksi rakennus oli ulkoministeriön käy tössä. Vaikka taloon tehdään suuria muutoksia, niin sen ulkoasu ei juuri muutu. Muutostyön suunnittelijana on Avarrus Arkkitehdit Oy. Sen arvioidaan valmistuvan 2023 jälkipuoliskolla.
Anna
Tiesitkö, että voit antaa palautetta Helsingin kaupungille helposti netissä ja saada jopa vastauksen? Eräs valpas katajanokkainen sai syksyllä seuraavan vastauksen kysymykseensä, joka koski viheralueittemme hoitoa: ”Kataja nokka ei ole tippunut kartalta. Alueen viheralueita hoidetaan niille määritettyjen hoitoluokkien mukaan. Suurin osa puistoista on A2-luokan käyttöviheralueita ja osittain A3-luokan käyttö- ja suojaviheralueita. Viherhoidon puolesta alueet ovat pääsääntöi sesti hoitoluokan mukaisessa kunnossa. Tämän olen itsekin to dennut alueita kierrellessäni.
Välitän viestinne hajonneesta roska-astiasta urakoitsijalle. Pyri tään saamaan uudet astiat rikkinäisten tilalle mahdollisimman pian, ellei näin ole jo käynyt.
Suomenlinnan lautan viereinen nurmialue ei kuulu Kaupunkiym päristön yleisten alueiden kunnossapidon vastuulle. Alue on osa lautan terminaalialuetta parkkipaikan kanssa ja siitä vastaa Kau punkiliikenne Oy.
Ville Immonen, projektinjohtaja, eteläinen ja läntinen Helsinki”
X I T E L I V E G A M E S - P A K O P E L E I H I N
Vuonna 1907 valmistunut, arkkitehti Selim A. Lindqvistin suun nittelema pitkään ulkopuolisilta suljettu makasiinirakennus on avannut ovensa. Jungmann tuo Nokalle uuden palvelukonseptin, rakennuksen pituisen kauppakäytävän, oikeastaan hallin, johon avautuu liikkeitä kauneudenhoidosta kukkakauppaan, leipomo kahvilasta ravintoloihin ja Alepasta Alkoon. Hallista on käynti myös vuokra-asuntoihin ja KOTI-huoneistohotelliin. Huoneistohotellin vastaanotto palvelee kaikkia talon asukkaita, samoin suuri katto piha, mistä löytyy tilat niin kuntoiluun kuin illanviettoon. Katolle asennettu aurinkovoimala tuottaa lähes 20 % koko rakennuksen käyttämästä sähköstä.
Since 1997
Luotsikatu 12, Katajanokka, Puh. 050 471 7003 Katso listamme netistä www.everestnokka.fi Aukioloajat: ma–pe 10.30–22, la–su 12–22 Lounas arkisin 10.30–15 Tällä kupongilla tarjoamme -15% alennusta kun ruokailijoita on vähintään 4 henkilöä
Jungmannin hankkeesta vastaa Mrec Investment Management Oy. Kohteen pää- ja arkkitehtisuunnittelusta on vastannut arkki tehti Petteri Piha ARCO Architecture Company Oy:stä. Muina aikona sopimuksen mukaan Myös kotikäyntejä
Katajanokkaseura lähetti 11.11.2022
Helsingin kaupungille oheisen kannanoton:
Katajanokan mattolaituri on Laivastopuiston kiinteä osa. Se tarjoaa asukkaille mahdollisuuden päästä veden ää relle, ympäri vuoden ja maksutta. Tätä mahdollisuutta Katajanokalla on todella käytetty hyväksi. Laiturille poi ketaan lenkkipolulta jutustelemaan tuttujen kesken. Hy vällä säällä istuskellaan pöydillä ja otetaan aurinkoa. Laituri on nuorison suosima tapaamispaikka. Isovan hemmat opettavat lapsenlapsia onkimaan (ja kalaa tu lee!).
Pienimuotoisia juhliakin laiturilla on nähty, pöydät hie nosti katettu ja vieraat kutsuttu paikalle. Mattolaiturista on moneksi. Laituri suvaitsee ja sitä kunnioitetaan asuk kaiden omana paikkana. Häiriöt ovat harvinaisia. Niin, ja mattojakin toki pestään kauniina kesäpäivinä.
Stara on pitänyt kiitettävästi huolen siitä, että laituri on kunnossa ja turvallinen. Siitä asukkaat ja Katajanokka seura ovat esittäneet Staralle monet kiitokset. Veteen pulahtaville Stara on rakentanut tukevat portaat – oiva pelastustie merestä. Sitä suurempi oli tyrmistys, kun (20.10.2022) kulkusilta varoittamatta poistettiin talven ajaksi. Laiturille pyrkivät jäivät suu auki ja pyyhe kädessä todistamaan tapahtu vaa. Arvelemme, että kaupungilla tapahtuneessa hen kilövaihdoksessa ei sovittua käytäntöä ole välitetty eteenpäin. Syrjäinen mattolaituri ei ole sattunut viran omaisten kävelyreiteille, eikä laiturin vilkkaasta asukas toiminnasta ole kiirinyt tietoa Kaupungintalolle saakka. Katajanokan mattolaituri toteuttaa kaupungin omia ta voitteita, edistää lähiulkoilua ja kaikenikäisten ja -taus taisten kaupunkilaisten kanssakäymistä. Hyvää kaupun kielämää.
Katajanokkaseura toivoo katajanokkalaisten puolesta käyntisillan pikaista palauttamista ja siihen merkintää ei talvikunnossapitoa.
Katajanokkaseuran puolesta Kati Laasonen, puheenjohtaja Martin Bunders, seuran ympäristötoimikunta
Mattolaituri on katajanokkalaisten ykkösvirkistyskohde.
Staran nosturi nosti mattolaiturille johtavan sillan pois 20.10.2022. • Kemiallinen pikapesula • Valkopesu • Matto/verhopesu • Ompelu- ja korjauspalvelu • Noudamme ja tuomme • Nopea ja ammattitaitoinen palvelu
Katajanokan kärjestä pääsee taas suorinta tietä kaupungille UM:n rakentama pysäköintialue katkaisi epävirallisen, mutta va kiintuneen kulku- ja pyöräily-yhteyden Laivastokadulle. Katajanok kaseuran aloitteesta Kaupunkiympäristön maisemasuunnittelija suunnitteli korvaavan väylän. Se on toimiva oikotie Vanhan Kata janokan ja Kärjen välillä ja nopea pyöräilyreitti kaupungille.
Katajanokkalaisille 15% alennus!
Luotsikatu 16 • puh./fax 09-2709 1432 • ma-la 10.00 14.00
Myynti Kauppatorilla pääsiäisestä jouluun Tarjolla havuja, kransseja, ruukku- ja leikkokukkia, taimia ja satokausituotteita sesonkien mukaan
Terttu Vahtera 050 341 1687 tertuntaimi@gmail.com, facebook, tertuntaimijakukka.tk
Kevään 2023 ohjelmisto ei ole vielä vahvistunut, mutta neuvottelemme elokuvasarjasta Cinema Mondon kanssa, jolla on maine erinomaisten elokuvien maa hantuojana.
Vu onna 2022 koronarajoitusten takia esitimme viisi elokuvaa. Rajoitusten ja yleisen hintatason nousun ta kia jouduimme tarkistamaan lipun hintaa. Hinta nousee vuonna 2023 kahdeksaan euroon. Kantakortti maksaa 2€ ja on voimassa näytettäessä. Harmiksemme Kino kalla ei ole enää tarjoilulupaa elokuvien aikana, mutta Kino K13 buffetista voi ostaa kahvia ja virvokkeita. Kinokalla on komea esityshistoria ja pyrimme pitämään laatua yllä valikoimalla kerhoelokuvien listalta aina hie man harvinaisempia ja erikoisempia elokuvia. Kinokan keskuskomitea panostaa esityksissä erityisesti muihin kuin Hollywood-tuotantoihin ja haluaa tuoda esille eksoottisempiakin elokuvamaita. Meille on tärkeää myös esittää vähintään yksi suomalainen leffa vuodessa tai mieluiten kaudessa.
Laasonen
Suurenmoisen lahjakkuuden sietämätön taakka Tom Gormicanin elokuva on sydämelli nen ja aidosti naurattava kunnianosoitus Nicolas Cagen mielettömälle uralle.
