Satamakatu kaikille – satamasta satamaan

Satamakatu kaikille

– satamasta satamaan

Eteläsatama on ajankohtainen Helsingin kaupungin kehittämiskohteena. Kuten viime vuoden Kaiussa kerrottiin, on Katajanokan rantavyöhyke tärkeässä roolissa.

Näkyvänä ja näyttävänä esimerkkinä on äsken puretun makasiinin K6 paikalle nouseva Katajanokan Laituri, Varman ja Stora Enson puurakentamisen hanke, jonne on tulossa pääkonttorin ja hotellin ohella julkisia tiloja palvelemaan kaupunkilaisia ja matkailijoita. Tämä antaa mainion tilaisuuden kehittää kaupunkitiloja laajemmin ja avata Satamakatua pitkin ainutlaatuinen tilallinen yhteys satamasta satamaan.

Satamakadun vaiheet Hieman yllättäen Katajanokka kuuluu Helsingin eniten suunniteltuihin kaupunginosiin. 1700–1800-luvuilla laadittiin yli kaksikymmentä asemakaavasuunnitelmaa, joista vasta viimeinen, vuodelta 1895, johti kaavoitetun kaupunginosan rakentamiseen. Sattumoisin kaavan laatinut kaupungininsinööri Herman Norrmén oli allekirjoittaneen isoäidin isä. (Norrménin palatsin oli rakennuttanut Hermanin veli Alfred v. 1897.) Asemakaava on edelleen voimassa, yhtenä Helsingin vanhimmista, juuri täällä Katajanokanlaiturin alueella. Sitä edeltävä, kaupungininsinööri Th. Tallqvistin v. 1882 laatima kaavasuunnitelma loi perustan Suomen nykyaikaisimmalle, rautatiehen tukeutuvalle satamalle. Junarata valmistui v. 1895.

Arkkitehti Lars Sonck kritisoi voimakkaasti artikkelissaan Modern vandalism (1898) insinöörihenkistä kaavasuunnittelua: ”Pienintäkään aluetta ei ole varattu sellaiseen, joka tarkoittaisi Helsingin asukkaiden viihtyisyyttä ja joka antaisi heille merenselkien ihanasti ympäröimällä niemellä virkistyspaikan: pieni paviljonki tai jokin muu sellainen, josta he voisivat nauttia näköalasta satamaan ja merenselille.”

Nyt olisi korkea aika toteuttaa Sonckin haaveilut!

Moni-ilmeinen kaupunkimiljöö Satamakadun paikka kahden kalliokukkulan ja kahden lahdenpoukaman välissä oli löytynyt jo varhaisissa suunnitelmissa. Jossakin suunnitelmassa siinä oli kanava, toisissa komea bulevardi tai esplanadi, Tallqvistin kaavassa rautatierata. Ja kulkihan kadun alapuolella Smith-Polvisen suuren liikenneselvityksen (1968) eteläinen moottoritielenkki noustakseen Eteläsataman alta Kasinon nurkalla maanpinnalle, kohti valtavaa moottoritieliittymää Tervasaaren kohdalla.

Satamakatu on lyhyt, mutta sisältää tiivistetysti monenlaisia julkisen kaupunkitilan ympäristöjä ja kulttuurikerrostumia: on mannermaista bulevardin ja kauppakadun tunnelmaa, on muotopuisto katedraalin suojassa, on klassismia, jugendia ja funkista, on risteilijälaituri ja pienvenesatama, on vilinää ja ratikkaa – Skattan elämänlinjaa. Satamakadun elämää ja asujaimistoa Jyrki Koulumies esitteli kymmenen vuoden takaisessa Kaiussa, joten siitä ei nyt sen enempää (sähköiset Kaiut löytyvät osoitteesta skatta.fi).

(Läntinen) Satamakatu löysi varhain nykyisen paikkansa Katajanokan korttelirakenteessa. 1800-luvun keskivaiheilla Pohjoissatama oli aktiivikäytössä, kun Eteläsataman ranta oli vielä luonnontilassa ennen vapaamuotoisen, vaatimattoman asutuksen rakentamista. Karta öfver Helsingfors 1866, C. Reuter. Doria.

Satamakadun jaksot – keskeltä kohti satamia Oheisessa piirroksessa on ideoitu, miten Satamakadun ympäristöä voisi kehittää kaikille sopivaksi

ja kiinnostavaksi. Tekstit antavat viitteitä tärkeistä paikoista ja mahdollisista toiminnoista.

Satamakadun keskeiseen jaksoon tiivistyy koko kaupunginosan ominaisluonne, paikan henki. Toisella puolella jugendkorttelit torneineen ja erkkereineen. Toisella puolella kohti Uspenskin katedraalia nouseva Tove Janssonin puisto. Uudempana kerrostumana entisen Keskon pääkonttorin ja Kanavakadun mäen laadukas toimitila-arkkitehtuuri – joskin Rahapajan naapuritaloista on kiistaa käyty. Ratikkapysäkin ohella uusittu päivittäistavarakauppa tuo vilinää ja asiakkaita myös kivijalkaliikkeisiin ja kioskeihin. Tuulahduksia mannermaisesta elämästä.

Alun perin bulevardiksi tai esplanadiksi kaavailtu katu ei sellaisena toteutunut – eikä eheä katutila muutenkaan – mutta urbaania vehreyttä on kyllä. Sitä voisi lisätäkin, mutta ennen kaikkea kaivataan puiston jatkeeksi tilaa tapahtumia, tapaamisia ja vaikkapa taiteita varten. ’Skattantori ’, lähentäisi ”vanhan Katajanokan” asuinkorttelit puistoon.

Pohjoissataman suunnassa kadun toiminnallisuus vähenee. Katu on äskettäin kunnostettu, mutta väljempää tilaa jalankulkijoille ja pyöräilijöille on osoitettavissa pysäköintiä vähentämättä. Maanalaisen autohallin takia bulevardikujanne ei ole mahdollinen, joten on tyytyminen istutusaltaisiin, kunnes ’Bertha Pauligin aukion’ puut kasvavat korkeutta. ’Kipparinaukioksi’ merkitty kohta oli alkujaan satama-altaaksi kunnostettavaksi aiottu lahdenpoukama, joka kuitenkin täytettiin jokseenkin nykyiseen laajuu-

Avara mutta kaupunkimainen katutila satamasta satamaan on harvinaisuus kansainvälisestikin. Ei edes Tukholman tai Pietarin keskustoista löydy aivan vastaavaa.

’Bellevuen kulma’

katselutasanne

’Tove Janssonin puisto’

leikkipuisto ’Nuuskamuikkunen’ koirapuisto ’Ynk’ ’Lantinaukio’ katušakki /-koris

hulevesiallas/ leikkivenelammikko

liikunta-, kulttuuri- tms. julkinen rakennus

’Kaijan terde’ näkymä kohti Kalasataman torneja maa- ja merimerkki ’Pooki--Båk’

’Kipparinaukio’

’Bertha Pauligin aukio’

’Jugend-nokka’

’Skattantori’ urbaania taidetta

’Skattansolmu’

fillarireitti

juhlailtojen lasersäde

monitoimihuone ’Tulli ja Pakka’ kuntoilupiste ’Satamatori’ pääkonttori ja hotelli ’Katajanokan Laituri’

maa- ja merimerkki ’Kraana’

näköalapaikka ’Komentosilta’ näkymä Makasiinilaiturile ja Tähtitorninmäelle

teen 1900-luvun alussa. Sen laituri pienine varastorakennuksineen toimi keskeisimpänä Pohjoissataman rantautumispaikkana, kuten oheinen kuva kertoo. Nykyisen ulkoasunsa aukio sai vuosituhannen vaihteessa ja se kaipaa lähinnä harkittua toiminnallista ja ympäristöllistä ylläpitoa. Viereinen Kasino toimii arvokkaana vetovoimatekijänä.

Katajanokan laiturista on kehitettävä Eteläsataman helmi! Myös Eteläsataman puolella Satamakatu päättyi vielä 1800-luvun lopulla lahdenpoukamaan, jonka ranta sivusi Kanavakatua. Ennen vuosisadan vaihdetta alue täytettiin kuitenkin nykyaikaiseksi laivalaituriksi rau-

Sikari osoittaa sopivaa maa- ja merimerkin paikkaa. Kuva elokuvasta Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962). Kuvalähde: ALA & al. 2008. Kirjava satama - Helsingin Eteläsataman ranta-alueiden ideasuunnitelma ja käytön konsepti. Helsingin kaupunki.

tatieratoineen, merkittävimpänä rakennuksena Tulli- ja pakkahuone (Gustaf Nyström 1901). Alue on enemmän tai vähemmän ollut kaupunkilaisilta suljettuna – 1930–60-luvuilla satamavarastot katkaisivat näköyhteydenkin – meidän päiviimme asti, joten sen avaaminen ’Katajanokan Laituri’ -hankkeen yhteydessä on todella merkittävä mahdollisuus. Mikäli mahdollisuus laivojen kiinnittämiseen entisen Kanavaterminaalin kohdalle säilyy, tulee varmistaa jalankulku laiturilla. Piirroksessa on esitetty leveä julkinen tila Kanavakadulta meren äärelle (’Satamatori’) sekä esimerkinomaisesti siihen sopivat toiminnot ja rakenteet/ kalusteet/istutukset. Satamakadun päätteenä ’Laiturin’ parina voisi olla nostureiden ja valonheittimien perinteitä jatkava näköalarakennelma (’Kraana’) meren ylle kurkottavine ’Komentosiltoineen’.

Vaihtuvat tunnelmat Satamakatu on nimeltään ja näkymiltään merellinen. Näin myös pienilmastoltaan. Tunnelma vaihtuu säätilan ja vuodenajan mukaan. Satamakatua aina 16-vuotiaaksi tallanneen Tove Janssonin teksteistä nousee usein kausi syksystä kevääseen: ”…om dagarna kommer dimman in från havet, vi har haft snödimma en mycket lång tid nu och gått omkring i halvdager.”… ”Jag gick ut på gatan. Där var ljudet av framstörtande vatten nästan våldsamt, det rasslade och flödade över gata och trottoar och hela tiden de tunga dunsarna av fallande snö.”

Mutta urbaani kesä meren – elävän sataman – äärellä on lyömätön, kuten Allas Sea Poolista tiedämme!

Teksti ja piirros: Staffan Lodenius

Satamakadun historiaa koskevat lähteet Källor angående Hamngatans historia: Helsingin kantakaupungin rakennuskulttuuri, Katajanokan kaupunginosan inventointi. Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 2/1998. Katajanokan Kanavaterminaalin alue – asemakaavahistoria, rakennushistoria ja kaupunkikuvan kehitys. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto / Tmi Lauri Putkonen 1.3.2010.

Luotsikadun kulma, ”Jugend-nokka”.