Satamakatu kaikille
– satamasta satamaan Eteläsatama on ajankohtainen Helsingin kaupungin kehittämiskohteena. Kuten viime vuoden Kaiussa kerrottiin, on Katajanokan rantavyöhyke tärkeässä roolissa.
N
äkyvänä ja näyttävänä esimerkkinä on äsken puretun makasiinin K6 paikalle nouseva Katajanokan Laituri, Varman ja Stora Enson puurakentamisen hanke, jonne on tulossa pääkonttorin ja hotellin ohella julkisia tiloja palvelemaan kaupunkilaisia ja matkailijoita. Tämä antaa mainion tilaisuuden kehittää kaupunkitiloja laajemmin ja avata Satamakatua pitkin ainutlaatuinen tilallinen yhteys satamasta satamaan.
Satamakadun vaiheet Hieman yllättäen Katajanokka kuuluu Helsingin eniten suunniteltuihin kaupunginosiin. 1700–1800-luvuilla laadittiin yli kaksikymmentä asemakaavasuunnitelmaa, joista vasta viimeinen, vuodelta 1895, johti kaavoitetun kaupunginosan rakentamiseen. Sattumoisin kaavan laatinut kaupungininsinööri Herman Norrmén oli allekirjoittaneen isoäidin isä. (Norrménin palatsin oli rakennuttanut Hermanin veli Alfred v. 1897.) Asemakaava on edelleen voimassa, yhtenä Helsingin vanhimmista, juuri täällä Katajanokanlaiturin alueella. Sitä edeltävä, kaupungininsinööri Th. Tallqvistin v. 1882 laatima kaavasuunnitelma loi perustan Suomen nykyaikaisimmalle, rautatiehen tukeutuvalle satamalle. Junarata valmistui v. 1895. Arkkitehti Lars Sonck kritisoi voimakkaasti artikkelissaan Modern vandalism (1898) insinöörihenkistä kaavasuunnittelua: ”Pienintäkään aluetta ei ole varattu sellaiseen, joka tarkoittaisi Helsingin asukkaiden viihtyisyyttä ja joka antaisi heille merenselkien ihanasti ympäröimällä niemellä virkistyspaikan: pieni paviljonki tai jokin muu sellainen, josta he voisivat nauttia näköalasta satamaan ja merenselille.” Nyt olisi korkea aika toteuttaa Sonckin haaveilut!
(Läntinen) Satamakatu löysi varhain nykyisen paikkansa Katajanokan korttelirakenteessa. 1800-luvun keskivaiheilla Pohjoissatama oli aktiivikäytössä, kun Eteläsataman ranta oli vielä luonnontilassa ennen vapaamuotoisen, vaatimattoman asutuksen rakentamista. Karta öfver Helsingfors 1866, C. Reuter. Doria.
siinä oli kanava, toisissa komea bulevardi tai esplanadi, Tallqvistin kaavassa rautatierata. Ja kulkihan kadun alapuolella Smith-Polvisen suuren liikenneselvityksen (1968) eteläinen moottoritielenkki noustakseen Eteläsataman alta Kasinon nurkalla maanpinnalle, kohti valtavaa moottoritieliittymää Tervasaaren kohdalla. Satamakatu on lyhyt, mutta sisältää tiivistetysti monenlaisia julkisen kaupunkitilan ympäristöjä ja kulttuurikerrostumia: on mannermaista bulevardin ja kauppakadun tunnelmaa, on muotopuisto katedraalin suojassa, on klassismia, jugendia ja funkista, on risteilijälaituri ja pienvenesatama, on vilinää ja ratikkaa – Skattan elämänlinjaa. Satamakadun elämää ja asujaimistoa Jyrki Koulumies esitteli kymmenen vuoden takaisessa Kaiussa, joten siitä ei nyt sen enempää (sähköiset Kaiut löytyvät osoitteesta skatta.fi).
Moni-ilmeinen kaupunkimiljöö
Satamakadun jaksot – keskeltä kohti Satamakadun paikka kahden kalliokukkulan ja kah- satamia den lahdenpoukaman välissä oli löytynyt jo varhaisissa suunnitelmissa. Jossakin suunnitelmassa
Oheisessa piirroksessa on ideoitu, miten Satamakadun ympäristöä voisi kehittää kaikille sopivaksi Katajanokan Kaiku 2021
17
