TOIMINNANOHJAAJAN TERVEISET
5
Jotta kestää olla erillään, täytyy ensin päästää irti Olen pohtinut viime aikoina paljon sitä, miten täytyy pystyä päästämään irti, jotta voi sietää erillään olemista. Koin itse hyvin nopeatempoisen fyysisen erkaantumisen osakuntaelämästä: yhtenä päivänä istuin toimistossa, toisena olin kanta-alueella ja Uudenmaan raja oli suljettu. Osakuntaelämä, tämä vuosi ja siihen liittyvät haaveet eivät kuitenkaan noin vain jääneet rajan toiselle puolen, vaan kaipuu ja menetyksen tunne ovat vaanineet arjessani joka päivä viimeisen viiden viikon ajan. Opinnoissani mietin usein, että on olemassa mielenterveyden kannalta tärkeitä taitoja, joita meille harvoin kotikasvatuksessa tai koulussa opetetaan. Tarkoitan näillä erilaisia mielenhallinnan keinoja, kuten epävarmuuden sietämistä, itsemyötätuntoa tai kykyä
rauhoittaa pään sisällä käyvä kohina ennen nukkumaanmenoa. Oma veikkaukseni on, että moni oppii aikuistumisen myötä näitä taitoja eri muodoissaan, mutta ei tarkalleen tiedä, mistä on kyse. Näihin mielensisäisiin, usein nimeämistä vaille jääviin taitoihin lukeutuu mielestäni myös irti päästämisen taito ja kyky päästä pettymyksistä yli. Pettymykset herättävät voimakkaita tunteita, jotka eivät usein laannu yhdessä yössä. Osakuntakevään tapahtumien peruuntuminen on ollut minulle ajoittain kuin pään päällä leijuva ukkospilvi. Pahan mielen vallitessa tulee käytettyä sellaisia kognitiivisiksi coping-keinoiksikin kutsuttuja mielensisäisiä menetelmiä, jotka eivät tarkemmin tarkasteltuna ainakaan edistä yli pääsemistä. Näitä ovat muun
muassa itsesäälissä vellominen, jatkuva murehtiminen ja kauhuskenaarioiden maalailu. Olen myös moneen kertaan harmitellut sitä, miten mikä tahansa muu kevät olisi ollut parempi ajankohta Korona-kriisille, ja miettinyt esimerkiksi, olisinko mieluummin luopunut toimarikeväästä vai ensi kevään vaihto-oppilaskokemuksesta. Tällaisilla puntaroinneilla ei loppujen lopuksi ole mitään väliä, koska ennemmin tai myöhemmin tulee aika kohdata karu totuus: vaikka kuinka haluaisimme, ihminen ei täysin kontrolloi sitä, mihin suuntaan elämä milloinkin menee. Miten siis voi sietää epävarmaa tilannetta, päästää irti suunnitelmista ja saada vaikeat tunteet käsiteltyä? Siinäpä vasta pähkinä purtavaksi. Ensimmäinen askel
