Issuu

VAPAUS 4/2021

Vapaus “oikeus, valta, lupa, mahdollisuus tehdä jotakin vapaasti, esteettä” WIKISANAKIRJA

PÄÄKIRJOITUS

Vapaus

Opiskelijalla on monenlaisia vapauksia. Akateeminen vapaus, sananvapaus ja valinnanvapaus ovat opiskelijoille tuttuja termejä, mutta mitä ne käytännössä tarkoittavat? Onko vapaudella enää mitään sijaa nyky-yhteiskunnan opiskelijoiden arjessa vai ovatko opiskelijat täysin sidottuja liian tiukkoihin aikatauluihin ja täysiin kalentereihin? Tässä lehdessä artikkelit eivät ole tiukasti sidottuja mihinkään yhteen teemaan, vaan juttuja on kirjoitettu vapaasti eri teemoista. Vapauden suhteen meidän tulee olla kiitollisia. Suomessa asiat ovat moneen muuhun maahan verrattuna todella hyvin. Freedom House listasi Suomen maailman vapaimmaksi maaksi Ruotsin ja Norjan ohella. Mittarina käytettiin muun muassa sananvapautta, yhdistymisvapautta ja uskonnonvapautta. Suomi loistaa varsinkin sananvapautta mittaavissa tutkimuksissa. Suomi on keikkunut vuodesta toiseen listauksien kärkipaikoilla. Kaikissa maissa näin ei ole. Esimerkiksi Unkarissa opiskelijalehtien toimintaa on rajoitettu ja Venäjällä opiskelijalehti Doxa joutui aiemmin tänä vuonna viranomaisten hampaisiin julkaisujen vuoksi. Wikipedian mukaan: “Vapaus tarkoittaa mahdollisuutta tehdä tai saavuttaa jotain ilman rajoitteita, jotka estäisivät sen.” Mielestämme tähän tulisi lisätä myös mahdollisuus olla tekemättä tai saavuttamatta. Aina ei tarvitse suorittaa tai saavuttaa. Etenkin joulun aikana voi vapaasti ottaa rennosti, nauttia jouluherkuista ja lomasta. Rauhallista ja mukavaa joulun aikaa kaikille lukijoille. Vapautta ja vastuuta toivottaen, Hälläpyörän toimitus

Eero Reijonen

Janne Peltokorpi

SISÄLLYS

LEHDEN TIEDOT KUSTANTAJA Hämäläis-Osakunta PÄÄTOIMITTAJAT

05 05 07

EERO REIJONEN JA JANNE PELTOKORPI

Pääkirjoitus

OLLI NARINEN

Minne seilaa Narrien laiva? ROOPE KAUHANEN

Sinun rohkeudellasi on tilaa täällä Hälläpyörä Forssassa

Eero Reijonen ja Janne Peltokorpi TOIMITTAJAT Anna Fransas Milla Hallikas Noora Tamminen Olli Narinen Roope Kauhanen Graaffinen ilme Ella Rantanen

TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI hallapyora@gmail.com

15 18 20

NOORA TAMMINEN JA EERO REIJONEN

Leffa ja kirjavinkit

TAITTO JA KANSIKUVA Niko Molin

ANNA FRANSAS

Retki muinaiseen hämeeseen PAINO

MILLA HALLIKAS

Tietovisa

Lehtisepät Oy PAINOS 600 kpl

NIKO MOLIN

Osakuntaa kuvina

PRINTIN ISSN 1795-3634

Hälläpyörä on Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan lehti ja ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Minne seilaa Narrien laiva?

Heikki Aittokoski. Kuva: HS/Marja Väänänen

Mistä kaikki kärsimys, köyhyys, ahneus ja väkivalta tulevat maailmaan? Vastauksia näihin kysymyksiin saat lukemalla Helsingin Sanomien pitkäaikaisen ulkomaantoimittaja Heikki Aittokosken kirjoittaman Narrien laiva – Matka pieleen menneessä maailmassa (2013) kirjan. Aittokoski (s. 30 marraskuuta 1970) on opiskellut historiaa 1990-luvun alussa Frankfurt Am Mainissa, Saksassa. Tämän lisäksi hän opiskeli Helsingin yliopistossa poliittista historiaa Valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Helsingin sanomissa Aittokoski aloitti vuonna 1995, ensin kulttuuritoimituksessa. Vuonna 2014 Aittokoski sai Suomen kuvalehden journalistipalkinnon. Narrien laivassa lukija pääsee Aittokosken mukana tutkimusmatkalle, jossa vieraillaan neljällä eri mantereella. Kirjassa vieraillaan muun muassa levottomassa ja vaarallisessa Somaliassa, Lontoon eliitille kuuluvilla kauppakaduil-

la ja huutokaupoissa (joissa raha kirjaimellisesti haisee), Nicaraguan viidakoissa, Bangladeshin ihmisvaltamerissä ja vaarallisessa sekä epävakaassa Afganistanissa. Kirja saa nimensä keskiajan lopun ja uuden ajan alun murroksessa eläneen saksalaisen Sebastian Brantin teoksesta Das Narren Schyff, joka on vuodelta 1494. Brantin kirja sisältää 112 runoa. Runot ovat satiireja, jotka tuomitsevat inhimillisiä vikoja. Aittokosken kirjassa käsitellään puolestaan seitsemää inhimillistä pahuutta: vihaa, kateutta, ahneutta, ylpeyttä, laiskuutta, kohtuuttomuutta ja himoa. Jokaisella paheella on kirjassa oma kohdealueensa. Brantin ajan maailma oli hyvin erilainen kuin meidän 2000-luvun maailmamme. Aittokosken kirjassa hypätään moderniin narrien laivaan ja seilataan erilaisilla saastuneilla vesillä. Kaunista luettavaa kirja ei ole, mutta sitäkin tärkeämpää. Kirja avasi ainakin allekirjoittaneel-

le paljon uusia näkökulmia siitä, kuinka erilaista elämä eri puolilla maapalloa on. Kirjaa lukiessa alkaa arvostamaan yhä enemmän sitä, kuinka hyvin asiat meillä täällä Suomessa ovat. Aittokosken kirjoitustyyli on mukaansatempaava. Kirjaa lukiessa tuntuu melkein siltä kuin olisi oikeasti Aittokosken mukana eri mantereilla. Kirjan rakenne on mielestäni todella hyvin suunniteltu. Jokaisessa ”kohteessa” Aittokoski toimii kertojana ja lukija pääsee tutustumaan sitä kautta paikallisten elämään. Paikallisten arjen kuvailemisen ohella Aittokoski avaa lukijalle kohdealueen historiaa ja sen yhteiskunnan nykyistä tilannetta. Eri alueiden historian ja yhteiskunnan nykytilanteen avaamisen avulla oppii ymmärtämään, että miksi paikallisten elintaso on sellainen kuin se kirjaa kirjoittaessa on ollut. Kirjan ajankohtaisuus ja merkittävyys tuli uudelleen esille elokuussa 2021, kun Taleban valtasi Afganistanin takaisin haltuunsa. Aittokos-

6 ken kirjassa käsitellään Afganistanin historiaa ja tilannetta vuonna 2013. Luin kirjan kesällä ja sen tapahtumat tuntuivat kesämökin riippumatolta käsin lämpimän tuulen puhaltaessa ja lintujen laulaessa hyvin absurdeilta. Esimerkiksi 10-ja 14-vuotiaiden nicaragualaisten poikien Juan-Carlosin ja Jeovannyn joka-aamuinen vaellus ennen kello viittä perheen ylängöllä sijaitsevalle lehmäaitaukselle lypsyä varten (josta perhe tienaa päivittäin selviytymisensä kannalta elintärkeät 4,7 euroa) kuulostaa todella rankalta. Tämän jälkeen pojat menevät vielä kouluun. Suomessa herääminen kotona klo 10 alkavalle Zoom-luennolle alkaa tuntua naurettavan helpolta. Aittokosken kirjasta mielenkiintoista tekee mielestäni se, että siinä käydään tutustumassa elämän ääripäihin. Yhdessä vaiheessa ollaan Lontoon Sothebysin huutokaupassa, jossa eräs ökyrikas rouva tulee viettämään aikaa huutokauppaan ja päätyy ostamaan n. 9000 eurolla Francis Baconin taideteoksen. Kyseinen rouva oli tullut huutokauppaan paetakseen konferrensimatkansa tylsiä kokouksia. Ostoksensa jälkeen rouva toteaa, että hänellä oli jo yksi Baconin teos, joka oli koristeellinen, muttei kuitenkaan erityisen arvokas. Toisaalla taas seurataan kuinka parikymppinen bangladeshilainen nainen tekee viikossa kuusi yhdeksän tunnin työpäivää tekstiilitehtaalla heikoissa työoloissa. Palkkaa hän saa ruhtinaalliset 40 euroa kuukaudessa. Näiden yksityishenkilöiden tarinoiden ohella kirjassa käydään läpi suurempiakin yhteiskunnallisia kysymyksiä. Aittokoski avaa esimerkiksi Nicaraguan hallituksen toiminnan historiaa. Nicaraguan hallitus on rikastunut muiden maiden kehitysyhteistyön avulla, samalla kun maan kansalaiset ovat eläneet äärimmäisessä köyhyydessä. Kirjassa käydään läpi myös päiväntasaajan Guinean tilannetta, jossa maalla on rikkaat

ja suuret luonnonvarat, mutta kansa elää kuitenkin – nicaragualaisten tavoin - äärimmäisessä köyhyydessä. Yksityishenkilöiden tarinat ovat mielestäni kuitenkin kirjan tärkeimpiä ja kiinnostavimpia kohtia, sillä ne avaavat ja kärjistävät hyvin yhteiskuntien erilaisuutta. Ne myös tuovat tämän erilaisuuden konkreettisesti lukijalle esille. Yksi kirjan suosikkikohdistani on sen viimeinen kappale, jossa Aittokoski liikkuu Turussa ja Tukholmassa. Näissä pohjoismaisissa kaupungeissa Aittokoski yrittää asettua ulkomaalaisen kenkiin. Hän pohtii, että miten Turun ja Tukholman katukuvasta tunnistaa, että niissä vallitsee yhteiskuntarauha. Aittokoski heittää esimerkkeinä, että mihin tahansa myymälään mennessä ei ovien edessä ole aseistettuja sotilaita tai sisään astuessa metallinpaljastimia, kaduilla ei näy kerjääviä lapsia, eikä Aittokoskea pidätettäisi jos hän alkaisi solvaamaan esimerkiksi Sauli Niinistöä julkisella paikalla. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole monissa maailmamme suurkaupungeissa. Kirjan loppupuolella Aittokoski pohtii, että mitä me voimme tehdä Narrien laivan suunnan kääntämiseksi? Aittokosken mukaan voimme tehdä vain rajoitetun määrän asioita, mutta silti valtavan paljon. ”Voimme ymmärtää pieleen mennyttä maailmaa. Voimme matkustaa, lukea, tukea. Voimme näyttää esimerkkiä ja pitää oman pesämme puhtaana. Voimme halveksia sortajia ja sanoa sen ääneen. Voimme vaatia Suomelta ulkopolitiikkaa, joka rakentaa rauhaa eikä hyysää tyranneja. Voimme vaatia läpinäkyvää ja tehokasta kehitysapua. Voimme lähettää sotilaita sinne, missä sotilaista on oikeasti apua. Voimme osallistua politiikkaan. Voimme osallistua kansalaisjärjestötoimintaan. Voimme tukea avustustoimintaa. Voimme sanoa asiat niin kuin ne ovat. Voimme

tehdä oman osuutemme näyttääksemme, että se, mikä ihmisyydessä on parasta, voi päästä voitolle.” Suosittelisin Aittokosken kirjan lukemista kaikille. Teos on erittäin yleissivistävä ja se avaa hyvin nykyisen narrien laivan tilannetta, sekä sen tulevaa kurssia.

Olli Narinen

Sinun rohkeudellesi on tilaa täällä Hälläpyörä Forssassa

Forssan kaupungintalo. Kuva: Mapio.net

Forssa Lukuina Väkiluku Pinta-ala Suurin puolue Perustamisvuosi Kunnallisvero

Forssa kartalla

16 616 (67. suurin) 253,26 km2 SDP 1923 20,50 %

Hälläpyörän vuoden ensimmäisessä numerossa 1/2021 aloitettu hämäläinen vaikuttaja -juttusarja saa jälleen jatkoa. Tavoitteena on siis haastatella aakkosjärjestyksessä kaikki rakkaan osakuntamme kanta-alueen kunnan- ja kaupunginjohtajat. Keväällä aloitimme Akaasta ja nyt aakkosjärjestyksessä seuraavana vuorossa oli Forssa. Siispä Hälläpyörän toimitus teki harmaana lokakuun lopun maanantaina juttukeikan Forssaan. Jutun otsikkona on Forssan kaupungin tuore slogan vuodelta 2020. Lähdimme selvittämään, onko sloganille katetta. Forssahan on aivan Kanta-Hämeen maakunnan länsiosassa sijaitseva reilun 16 000 asukkaan kaupunki, jonka naapurikunnat ovat Jokioinen, Tammela, Humppila ja Urjala. Kaupunki sai alkunsa vuonna 1847 tehtailija Axel Wilhelm Wahrenin perustettua kerhräämön Loimijoen varrelle. Pian Loimijoen varrella nousi myös lankavärjäämö, kutomo ja kankaanpainolaitos. Merkittävä ja vireä teollisuuskaupunki oli syntynyt. Sittemmin tekstiilitehtaat saivat rinnalleen muita teollisuuden aloja, kuten rakennus- ja elintarviketeollisuutta. Tekstiiliteollisuus on tänä päivänä muisto vain, mutta rakennus- ja elintarviketeollisuutta on yhä. Esimerkiksi Saint-Gobain valmistaa Forssan tehtaallaan lasivillaa, Parma betonielementtejä ja HK:lla on Forssassa teurastamo ja lihanleikkaamo. Paikkakunnan työpaikkaomavaraisuus on poikkeuksellisen korkea – noin 130 prosenttia - eli samaa luokkaa kuin Helsingissä. Perinteisesti korkea työttömyys on muuttunut työvoimapulaksi. Takavuosista väestö on vähentynyt muutamalla tuhannella asukkaalla, mutta muuttotappio on ollut kuitenkin perin maltillista. Eivätkä liikenneyhteydetkään aivan huonot ole: kaupunki sijaitsee Poriin johtavan Valtatie 2:n ja Turusta Hämeenlinnaan johtavan valtatie 10:n risteyskohdassa. Kaiken kukkuraksi Eduskunnassa istuu yksi forssalainen kansanedustajakin: Sanni Grahn-Laasonen (kok.). Ei siis voi olla kysymys mistään tuppukylästä. Vai voiko sittenkin? Sitä lähdimme selvittämään.

Kaupungintalolle Olemme sopineet tapaamisen Forssan kaupunginjohtaja Jari Kesäniemen kanssa klo 12:00:ksi. Ajamme renkaat ulvoen punatiilisen kaupungintalon pihaan, sillä päällystystyömaa kakkostiellä hidasti toimittajien matkaa pääkallopaikalle. Astumme sisään 70-lukua henkivään suureen aulatilaan ja ilmoitamme vahtimestarille saapuneemme tapaamaan kaupunginjohtajaa. Meidät opastetaan odottamaan kaupunginjohtajan työhuoneen ulkopuolelle. Ryhdymme kuumeisesti pimputtamaan ovisummeria, sillä pelkäämme olevamme myöhässä. Huoli osoittautuu hetken kuluttua turhaksi havaitessamme kaupunginjohtajan saapuvan paikalle. Siirrymme neuvottelupöydän ääreen ja aloitamme haastatteluun. Jälkikäteen tajusimme olleemme niin jännittyneitä, ettemme muistaneet edes esitellä itseämme. Onneksi tämä lehti lähtee Forssaankin, niin kaupunginjohtaja voi tarkistaa haastattelijoiden nimet jutun alusta 😊 Alkukankeuden jälkeen käy ilmi, että pöydän toisella puolella istuu hyvin rento ja vapaamuotoinen henkilö. Mennäänpä siis asiaan eli itse haastatteluun.

Kuka olet? Olen Kesäniemen Jari ja olen työskennellyt Forssan kaupunginjohtajana maaliskuusta 2017 lukien. Sitä ennen olin ollut yhteensä 16 vuotta kunnanjohtajana. Lisäksi olen toiminut myös sosiaali- ja hallintojohtajana. Olen valmistunut valtiotieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta. Luin pitkänä sivuaineena sosiaalityötä, jonka ansiosta sain pätevyyden toimia myös sosiaalityöntekijänä. Niitä töitä en ole päivääkään tehnyt, mutta pätevyys kuitenkin mahdollisti sosiaalijohtajana toimimisen. Lisäksi kävin nuorempana kauppaoppilaitoksen valmistuen julkishallinnon yo-merkonomiksi.

Perustiedot • Nimi: Jari Kesäniemi • Mistä kotoisin? Kotoisin Somerolta, käynyt koulua Turussa ja opiskellut Tampereella • Perheeseen kuuluu opettajana työskentelevä vaimo, lukion kakkosella oleva poika, Turussa opettajaksi opiskeleva tytär sekä ruotsalaistanskalainen pihakoira Alpo

Kuva Jari Kesäniemestä, kuva: Forssan kaupunki

Millainen työura edelsi tätä pestiä? Olen ollut töissä niin kunnilla, valtiolla, järjestöissä, säätiöissä kuin yksityiselläkin sektorilla. Olin muun muassa aikanaan hetken töissä Tukholman suurlähetystössä. Eräällä tavalla olen suvun musta lammas, sillä muut sukulaiset ovat yrittäjiä. Toisaalta tällainen tausta auttaa tehdessäni töitä yrittäjien kanssa – ymmärrän rahan hankkimisen tuskan. Olemme ammattijohtajia, joten vaihtuvuus on hyvä asia. Monet vanhan polven kunnanjohtajista saattoivat työskennellä 30 vuotta samassa kunnassa. Mielestäni optimaalinen on 5–8 vuoden ura tietyn kunnan johtajana. Sen jälkeen kehitystä ei enää tapahdu, eikä pysty enää olemaan samalla tavalla innovatiivinen.

”Mielestäni optimaalinen on 5–8 vuoden ura tietyn kunnan johtajana. Sen

jälkeen kehitystä ei enää tapahdu, eikä pysty enää olemaan samalla tavalla innovatiivinen.” Millainen on tavanomainen reitti kunnan- tai kaupunginjohtajaksi? Millaisia edellytyksiä työssä pärjäämiselle on? Edellytyksenä on soveltuva korkeakoulututkinto. Naapurikunnassa on hallintotieteilijä, Humppilassa kunnanjohtajana oli ennen teologisesta valmistunut pastori, Ypäjällä on nyt konetekniikan diplomi-insinööri, ennen siellä oli Maanpuolustuskorkeakoulusta valmistunut komentajakapteeni evp. Kunnassa kaikki perustuu tekstien, etenkin esityslistatekstien, tuottamiseen. Kirjoitustaito on siis hyvin keskeinen. Juristin koulutus on siinä mielessä hyvä, että se auttaa hallintokielen ymmärtämisessä.

Entä kielitaito? Matkoilla ja kansainvälisessä yhteistyössä muutoinkin tarvitsee englantia. Kekkonenkin sanoi, että kielet ovat suurinta pääomaa, mitä suomalaisella voi olla. Katsokaa vaikka karttaa! Toisaalta suomeakin on ihmisille puhuttava kohderyhmän mukaan, selkokielellä ja kansanomaisia kielikuvia sekä rautalankavertauksia hyväksi käyttäen. Asiasta on säädetty kuntalaissakin.

Miten työ Forssan kaupunginjohtaja eroaa aiemmista työpaikoista? Forssa on väkiluvultaan huomattavasti isompi kuin aiemmat työpaikkani Aura ja Koski TL. Lisäksi täällä on selkeä konsernirakenne, joka tuottaa omat haasteensa. Omistajapolitiikassa ja -ohjauksessa onnistuttava, sillä koko konsernin velat lasketaan kunnan taloutta arvioitaessa.

Miten sote-uudistus toteutuessaan vaikuttaa Forssaan ja meneekö sinulta paljon työaikaa soteen liittyviin asioihin? Uudet hyvinvointialueet eivät aloita vielä vuoden 2023 alussa, kuten on väitetty. Esimerkiksi ICT-järjestelmien yhteensovittamiseen liittyvät kysymykset ovat tässä esteenä. Ei lukuisia järjestelmiä saada pelaamaan yhteen tällä aikataululla. Tuskaa tulee. Koko uudistuksen suurin ongelma asuu yksityiskohdissa. Forssassa sote merkitsee sitä, että rahoituksesta 2/3 häviää. Kaupungille jää sivistykseen, tulevaisuuteen, elinkeinopolitiikkaan, kulttuuriin ja nuoriin liittyvät asiat sekä tekninen toimi. Joku onkin leikkisästi sanonut, että kunnanvaltuustosta tulee yksi iso sivistyslautakunta. Työaikaa sote-uudistukseen sekä soteen liittyviin asioihin menee yllättävän paljon. Esimerkiksi Kanta-Hämeen keskussairaalahanke lisää ensi vuoden talousarvion valmisteluun käytettävää aikaa. Yllättävän paljon aikaa menee myös erilaisissa hyvinvointikuntayhtymän seminaareissa.

Millainen on tavanomainen työviikkosi? Kaikki viikot ovat täysin erilaisia, eikä tämä (haastatteluhetken) viikko ole aivan tavallinen. Maanantait alkavat aamulla johtoryhmän kokouksella, jossa käydään asiat läpi henkilökunnan kanssa läpi. Lähimpiä yhteistyökumppaneitani ovat toimialajohtajat sekä kaupunginlakimies. Iltapäivällä klo 15 käydään (valtuustoryhmien) puheenjohtajiston kanssa kaupunginhallituksessa käsiteltävät asiat läpi. Maanantai-iltaisin kokoontuu joko kaupunginhallitus tai kaupunginvaltuusto. Tänään kokoontuvat poikkeuksellisesti molemmat. Maanantaisin on joko kunnanvaltuuston tai kunnanhallituksen kokous. Tänään on poikkeuksellisesti molemmat kokoukset. Kaupunginhallitus kokoontuu aina klo 17 ja kaupunginvaltuusto klo 19. Viikolla on lautakuntien ja konserniyhtiöiden kokouksia siten, että keskimäärin kolmena iltana on joku kokous. Etenkin näin loppuvuodesta lähes joka viikonloppu on jonkin yhdistyksen, järjestön tai seuran juhlatilaisuus. Yrittäjät kutsuvat joulujuhliin ja pikkujouluihinsa. Nytkin on kutsuja pöytä täynnä. Tällaista edustamistakin siis on. Lisäksi sidosryhmätyö paikkakunnan yrittäjien sekä Forssan seutukunnan kanssa työllistää. Esimerkiksi tulevana keskiviikkona lähdemme seutukunnan kanssa Ahvenanmaalle seminaarimatkalle, jolla mietitään seutukunnan yhteisiä asioita ja tavoitteita. Puhelimeen ja sähköpostiin saa vastailla aamusta iltaan. Ilahduttavaa on ollut huomata, että kuntalaiset ottavat paljon suoraankin yhteyttä. Pyrin pitämään toimistoni oven aina auki. Kunta on kuitenkin palveluorganisaatio, joka on olemassa kuntalaisia varten. Kuntalaisten pitäisi olla kuninkaana kunnanjohtajan pöydällä. Olenkin järjestänyt esimerkiksi kuntalaiskävelyjä eri kohderyhmille, joilla on päässyt keskustelemaan suoraan kuntalaisten kanssa asioista.

Kuinka paljon tulee negatiivista palautetta? Tuleehan sitä jonkin verran – Forssa-lehden lyhyiden kirjoitusten vilkaiseminen riittää toteamaan asian. Toisaalta ilman kritiikkiä ei ole kehitystä. Kokonaisuus ratkaisee. Toisaalta joskus kadulla kulkiessa tulee jopa positiivista palautetta kuntalaisilta. Monesti kuntalaisten huolenaiheet ovat oikeinkin perusteltuja, mutta rahaa ei vain ole. Kiristäminen ja sopeuttaminen on jatkuvaa. Rahoitus ei kasva, mutta tämäkin hallitus on entisestään lisännyt kuntien lakisääteisiä tehtäviä. Esimerkiksi oppivelvollisuuden laajentaminen merkitsee meille säästötoimia, sillä saimme lisärahoitusta ainoastaan 69 € / oppilas. Jokainen tajuaa, ettei se lähellekään riitä. Poliitikot puhuvat omille kannattajilleen ja poliittisin perustein on helppo tehdä kaikenlaisia avauksia. Samat henkilöt leikkaavat kunnilta Arkadianmäellä, mutta vaativat lisärahoitusta omassa kunnassaan.

Kunnan- ja kaupunginjohtajien pallit ovat monesti aika tuulisia. Kuinka paljon Forssassa on ollut poliittista ristipainetta? Tuulinen palli tämäkin on ollut. Diplomaatin taitoja, pelisilmää sekä kykyä sovitteluun pitää. Neuvotellen, sovitellen ja kompromisseja rakentaen päästään eteenpäin.

Tulevaisuudennäkymät kuntasektorilla ovat sumuiset ja aika paljon negatiivista viestiä on tullut tässäkin jutussa. Miksi kuitenkin kuntauralle kannattaa tähdätä? Mikä siinä motivoi? Ei tämä mitään negatiivista ole ollut (nauraen). Tässä on mahdollisuus vaikuttaa konkreettisesti ihmisten arkeen, tavata ihmisiä päästä vaikuttamaan ja tehdä hyvää. Kuntia arvostetaan ja minäkin käyn säännöllisesti Helsingissä kuultavana. Kuntien- ja kansainvälinen yhteistyö on aktiivista. Ennen kaikkea on todettava, että tätä työtä tehdään ihmisten kanssa.

Onko työsi kuormittavaa? Totta kai, kaikki työt kuormittavat. Tämä on kuitenkin elämäntapa – hieman kuten yrittäjyyskin. Töissä ollaan koko ajan, mutta toisaalta lomat ovat pitkät – yhteensä kahdeksan viikkoa täydellä palkalla. On tässä ehdottomasti puolensa! Tässä työssä on läsnä eräänlainen jatkuvuuden puute. Valtakunnanpolitiikka on lyhytjänteistä: neljän vuoden välein valitaan uudet päättäjät, jotka ryhtyvät säätämään lakeja, jotka monesti toimeenpannaan kunnissa. Usein ryhdytään uudistamaan, kun edellisistä muutoksistakaan ei ole vielä toivuttu. Soteakin on tullut tehtyä jo 15 vuotta, eikä se taida vieläkään loppua.

Mikä on ratkaisu politiikan lyhytjänteisyydelle? Pitäisi miettiä, mikä on se tulevaisuuden kunta. Vuoden 2023 jälkeen kuntien valtionosuudet lasketaan pääosin nuorempien ikäryhmien määrän mukaan. Suomessa on kuitenkin muistaakseni 103 kuntaa, joihin ei synny luokallistakaan lapsia. Mikä on näiden kuntien tulevaisuus, kun valtionosuudet on sidottu lapsilukuun? Tuloksena syntynee kuntaliitoksia.

Forssa on ollut muuttotappiokunta. Korona-aikana on puhuttu paljon aluekehityksen suunnan kääntymisestä. Ehkä kaupungistuminen ei olekaan luonnonvoima. Mitä ajattelet tästä? Kyseessä on puhdas klisee. Paluumuutto maalle -jutut ovat saaneet paljon palstatilaa. Maailman megatrendi on se, että ihmiset muuttavat kaupunkeihin. Virrat suuntautuvat kaupunkeihin. On selvää, että saadaan hyviä vastauksia kysyttäessä gallupeissa muuttaisitko maalle. Todellisuus voi olla toinen.

”Kyseessä on puhdas klisee. Paluumuutto maalle -jutut ovat saaneet paljon palstatilaa. Maailman megatrendi on se, että ihmiset muuttavat kaupunkeihin.” Millaisia erityispiirteitä Forssalla on? Meidän työpaikkaomavaraisuutemme on 130 %:a, mikä on samaa tasoa muiden Kanta-Hämeen kuntien kanssa. Historiallisesti tämä on ollut teollisuuspainotteinen paikkakunta. Vielä tänäkin päivänä joka viidennellä forssalaisella ei ole mitään peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Tämä johtaa ylisukupolvisiin sosiaalisiin ongelmiin.

Puhutaan hieman identiteetistä. Puheestasi kuuluu Turun murre. Pidätkö kuitenkin itseäsi hämäläisenä? Olen ehkä jotain varsinaissuomalaisen ja hämäläisen välistä.

Tehdessäni taustatyötä ajattelin, että jo historiallisistakin syistä (SDP on perustettu Forssassa) kaupunginjohtajan on oltava demari. Olet kuitenkin sitoutumaton? Onko tästä ollut hyötyä? Kyllä, sitoutumattomana pystyy tekemään joustavammin kompromisseja. Toisaalta puolueiden erot kuntatasolla eivät ehkä ole niin suuria. Esimerkiksi ulkoistuksia tapahtuu sitä enemmän, mitä vasemmistolaisempi kunta on kyseessä. Voitteko uskoa?

Sulkeeko pitkä ura kuntapuolella ovia tai leimaako se? Osataanko kunnissa kerrytettyä osaamista arvostaa? Kyllä sitä osataan arvostaa, eikä se mielestäni sulje ovia. Tässä saa hyvin näkemystä henkilöstöhallinnosta, rahankäytöstä sekä tässä työssä saa kerrytettyä itselleen laajan kontaktiverkoston. Melkein koska vain pystyy järjestämään tapaamisen ministerin tai etujärjestön kanssa.

Jutun kuluessa on maalailtu Forssasta kuvaa ihan hyvänä, mutta kuitenkin hiljalleen näivettyvänä, asuinpaikkana. Miksi kuitenkin vastavalmistuneen ammattilaisen pitäisi muuttaa Forssaan? Meillä on matala veroprosentti (20,50 %). Lisäksi satsaamme vuotuisesti kuntalaista kohden 100 euroa keskimääräistä enemmän liikuntapaikkoihin. Meillä on esimerkiksi pari jäähallia, pari frisbeegolfrataa sekä mahdollisuus harrastaa ammuntaa ja golfia. Palvelutkin ovat hyvät; pari elokuvateatteriakin on. Tonttien hinnat ovat aivan toiset kuin pääkaupunkiseudulla.

Forssa sijaitsee aika lailla keskellä kolmiota, jonka kärjet ovat Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Kaiken lisäksi meillä on paha työvoimapula: työpaikkoja on pilvin pienin. Tästä syystä maakunnalla on edusnainen Brysselissä ajamassa maakunnan asioita ja lisäksi olemme suunnitelleet työvoiman kohdennettua hakua Kaukoidästä. Kuntapuolella on vapautumassa äärettömän mielenkiintoisia työtehtäviä, eläköitymisvauhti on kova.

”Päätimme kuitenkin ostaa ja nauttia hieman punaviiniä. Ryhdyimme sitten keksimään toinen toisillemme erilaisia peiteprofiileja.” Kerrotko vielä loppuun jonkun muiston opiskeluajoilta. Olin tilastotieteen peruskurssilla Tampereella 1990-luvun alussa. Kurssilla piti tehdä tutkimus, jossa on haastateltava vähintään 30 henkilöä. Meitä oli neljän henkilön retkue, eikä tilastotiede oikein ollut meidän juttumme. Pohdimme ensin, että pitääkö lähteä tuonne kadulle haastattelemaan. Päätimme kuitenkin ostaa ja nauttia hieman punaviiniä. Ryhdyimme sitten keksimään toinen toisillemme erilaisia peiteprofiileja. Milloin joku oli Maija ja milloin Lissu. Äkkiäkös siinä oli 30 vastausta täynnä. Tuli hyvät käppyrät ja palautteet opettajalta. Onneksi haastattelut olivat anonyymeja ja kurssi arvioitiin hyväksytty / hylätty -menetelmällä.

Kiitos haastattelusta, Jari Kesäniemi.

Hylätty tehdasrakennus, kuva: Roope Kauhanen

Kansalaisten pariin Kaupungintalolta suuntasimme kohti Forssan Prismaa syödäksemme lounasta ja haastatellaksemme ihmisiä. Toimittajan vaikeudet kävivät kouriintuntuvasti ilmi yrittäessämme pysäyttää ohikäveleviä ihmisiä rakkaan osakuntalehtemme haastatteluun. Lopulta onnistuimme kuitenkin saavuttamaan huikean kolmen henkilön otannan, joista yksi oli haastatteluhetkellä pakettiautomaattia täyttävä postityöntekijä.

Nimi, ikä ja ammatti Mitä mieltä olet Jari Kesäniemen suoriutumisesta kaupunginjohtajana? Pirkko, 69, eläkeläinen Ihan hyvin, vaikka alkuun meni huonosti Sauli, 72, eläkeläinen Eiköhän ihan hyvin. Lari, 30, kuorma-autonkuljetEi ole mielipidettä asiasta taja

Miksi pääkaupunkiseutulaisen pitäisi muuttaa Forssaan? Tämä nyt on vain kiva kaupunki. Olen viihtynyt oikein hyvin. Syitä ei ole. Ei mitään syytä. Täältä on kaikki lähtenyt.

Vastausten perusteella välittyy samanlainen kuva, kuin kaupunginjohtaja Kesäniemen puheista: kyllä Forssassa varmasti asiat ihan mallillaan ovat, mutta kehitys ajaa ihmisiä kaupunkeihin ja katugallupiimme vastanneen Larin sanoin: täältä on kaikki lähtenyt. Eihän se mikään mairittelevin lähtökohta uusien kaupunkilaisten houkuttelemisen kannalta ole. Kehityksen suuntaa on huomattavasti helpompi muuttaa juhlapuheissa kuin käytännössä.

Ulos, kuva: Roope Kauhanen

Noora Tamminen ja Eero Reijonen

Leffa- ja kirjavinkit

Kirjat jouluun Anni Kytömäki; Margarita Mitä yhteiskunta vaatii ja vie yksilöltä? Tämä sotien jälkeiseen Suomeen sijoittuva käsittelee yhä edelleen polttavan ajankohtaisia teemoja esimerkiksi itsemääräämisoikeudesta tai tartuntataudeista. Hieman hitaamman alun jälkeen kirja vie lukijan mukanaan, ja onkin yksi allekirjoittaneen lempikirjoista pitkään aikaan. Jos et ole vielä lukenut tätä Finlandia-voittajaa, nyt on sen aika!

Richard Powers; Ikipuut Palkittu vuoden ekoromaani kertoo tarinan yhdeksästä eri päähenkilöstä ja heidän kohtaloista, ja kantavana teemana näyttäytyy kirjan nimen mukaisesti puut. Koukuttava ja tarinanomainen kerronta vie lukijan ajankohtaisten yhteiskunnallisten ongelmien ääreen. Tämä kirja sopii loistavasti joululahjaksi lukemisen ystävälle!

Nader Mousavizadeh; Elämäni sodassa ja rauhassa, Kofi Annan

Obaman ihannoiman rauhannobelistin elämästä kertova teos. Kofi Annan toimi YK:n pääsihteerinä lähes kymmenen vuotta. Näiden vuosien aikana Annan ehti kokea monia kansainvälisiä konflikteja, selkkauksia ja sekaannuksia. Kyseinen kirja kertoo etenkin näistä tilanteista Annanin näkökulmasta. Mielenkiintoisia ajatuksia ja yhä ajantasalla olevia linjauksia löytyy kirjasta pilvin pimein. Kirjan heikkoudeksi on kuitenkin luettavissa hieman kömpelöhkö suomennos.

Leffavinkit Kuriiri Pidit sitten James Bondista tai ihailit salaa Benedict Cumberbatchia, tätä elokuvaa et halua missata! Sinänsä perinteinen vakoilutrilleri sijoittuu Kuuban ohjuskriisin ratkaiseviin hetkiin, ja on hieno tositapahtumiin perustuva kuvaus brittiläisestä liikemiehestä ja hänen roolistaan kansainvälisestä kriisissä. Tämä elokuva herättää tunteita niin naurusta kyyneliinkin!

17 Hymyilevä mies Olli Mäki oli Suomen ensimmäinen nyrkkeilijä, joka pääsi ottelemaan nyrkkeilyn maailmanmestaruudesta. Täpötäyden Olympiastadionin edessä koettu murskaava tappio harvoin jää urheilijan mieleen erityisen positiivisessa valossa. Olli Mäki on kertonut sen olleen hänen elämänsä paras päivä. Paras urheiluelokuva ja yksi parhaista kotimaisista elokuvista, joita olen koskaan katsonut. Hymyilevä mies keräsi peräti kahdeksan Jussi-palkintoa, palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla ja oli Suomen virallinen ehdokas parhaan vieraskielisen Oscarin saajaksi. Elokuva on mustavalkoinen.

No time to die Daniel Graigin jäähyväiset Bondin roolille. Pitkään odotettu uusin James Bond -elokuva saapui vihdoin valkokankaille tänä syksynä. Koronan jälkeisen leffanälän ja elokuvateatterien ahdingon pelastajaksi toivottu elokuva täytti monin paikoin odotukset. Elokuva keräsi teatterit täyteen ja keräsi ylistystä myös kriitikoilta. Niille, jotka nauttivat Sean Conneryn tai Roger Mooren tähdittämistä Bond-elokuvista on mainittava varoituksen sanana, että elokuva poikkeaa suuresti vanhoista bondeista. Kokonaisuudessaan onnistunut teos, joka pitää mielenkiinnon yllä läpi elokuvan. Klassisesta agenttielokuvasta on tosin muotoutunut jo jotain muuta.

Retki muinaiseen Hämeeseen Unohtakaa Antiikin Kreikka: ympäri Suomea, ja Hämettä, on mahdollista vierailla upeilla muinaismuistokohteilla. Hämeen alueella on ollut yhtäjaksoista asutusta aina kivikaudelta lähtien. Suomessa kivikauden määritellään alkaneen viimeisen jääkauden jälkeen eli noin 8850 eaa. Menneisyydestä on jäänyt monia jälkiä, joista osaa suojelee muinaismuistolaki. Lain suojelemia kohteita on kivikaudesta aina huomattavasti lähempään historiaan, kuten toisen maailmansodan aikaan. Tässä jutussa esittelen muutaman vanhemman kohteen Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan alueelta. Suurempi Reuharinniemen lapinraunioista kuvattuna ylhäältä

Lehmät huolehtivat Retulan saaren maaston ylläpidosta Kirkkovalkaman miekanhientokiven urat näkyvät selvästi,mutta mikä kiven tarkoitus on aikoinaan ollut?

Reuharinniemen lapinrauniot Tampereen Lentävänniemessä

Reuharinniemen lapinrauniot Reuharinniemen lapinrauniot ovat kaksi matalaa kiviröykkiötä, jotka sijaitsevat upealla paikalla Näsijärven rannalla Tampereen Lentävänniemessä. Lapinrauniot on nimetty lappilaisten eli saamelaisten mukaan, jotka nykytiedon valossa ovat asuttaneet Tampereen seutua, myös ”Tampere”-nimen ajatellaan olevan saamelaista alkuperää. Reuharinniemen lapinraunioita on tutkittu pitkään ja ensimmäisiä merkintöjä paikasta löytyy jo 1700-luvulta. Viimeisimmät kaivaukset on tehty 1990-luvulla. Näissä kaivauksissa suurempi kahdesta kiviröykkiöistä on kaivettu ja entistetty. Suurempi röykkiö on kooltaan n. 7x7 metriä ja tutkimusten perusteella se ajoittuu myöhäiselle rautakaudelle n. vuosiin 708-883 jaa. ja on kahden tai kolmen ihmisen hauta. Alueen muiden löytöjen perusteella lapinraunioiden lähistöllä on sijainnut myös varhaisempi pyyntileirityyppinen asuinpaikka, joka ajoittaa kivikauden loppuun tai pronssikauden alkuun. Lapinrauniolle pääsee Tampereen keskustasta esimerkiksi bussilla numero 12. Lentävänniemen Venepuistosta kohteelle kulkee noin 300 metrin metsäpolku. Joidenkin lähteiden mukaan maasto on paikoittain vaikeakulkuista, mutta oman kokemuksen mukaan kyseessä on normaali, paikoittain kallioinen metsäpolku, josta selviytyy hyvin lenkkareilla kuin varvassaandaleillakin.

Päivääniemen kalmisto Päivääniemen rautakautinen kalmisto sijaitsee Lempäälässä Pirkanmaan maakunnassa. Suomen alueella tunnetuista kalmistoista Päivääniemen kalmisto on yksi suurimmista koostuen noin 130 röykkiöstä tai vastaavasta maansekaisesta kivilatomuksesta. Useissa näistä röykkiöistä on keskellään näkyvä, suuri kivi, jota kutsutaan myös silmäkiveksi.

Päivääniemen kalmisto on ollut käytössä pitkään, noin vuosina 300-1000 jaa. Runsaimmat löydöt sijoittuvat vuosiin 600-800 jaa. ja pitävät sisällään esimerkiksi keihäänkärkiä, koruja ja hevosiin liittyvää välineistöä. Osa röykkiöistä on tutkimusten perusteella hautoja ja osa mahdollisia uhriröykkiöitä, joista on löytynyt esimerkiksi eläinten jäänteitä. Kalmistosta on olemassa säilyneitä kirjallisia lähteitä jo 1700-luvun lopusta, mutta ensimmäiset kaivaukset on suoritettu vasta 1800-luvun lopussa. Kaikkiaan röykkiöistä on tutkittu

kokonaan tai osaksi ainoastaan 16 kappaletta. Päivääniemen kalmisto on helposti saavutettavissa autolla tai bussilla Lempäälä-Vesilahti tien varressa. Kohteen vieressä sijaitsee parkkipaikka, josta löytyy opastekyltti ja lisätietoja kohteesta. Osa alueesta on nykyään aidattua laidunta, jota kesäisin hoitavat lampaat.

Retulan saari Entisen Tyrvännön, nykyisen Hattulan alueen Retulansaari on Vanajaveden suurin saari, joka sisältää yhteinäisen, valtakunnallisesti merkittävän kulttuurimaisema-alueen. Saarella sijaitsee nykypäivänä Alikartanon, Ylikartanon ja Laurilan tilojen tiivis asutusrykelmä ja vanhojen karttojen perusteella kyläkeskus on muodostunut jo 1600-luvulla. Retulansaaren alueelta löytyy satoja maansekaisia kumpareita, joista suurimman osan ajatellaan olevan rautakautisia röykkiöitä. Saarelta löytyy lisäksi uhrikiviä, mahdollinen polttokenttäkalmisto ja mahdollisia

rakennusjäännöksiä. Retulansaarelle on helppo päästä autolla, mutta valitettavasti suurin osa kohteista sijaitsee nykyisissä aitauksissa, joista osassa asustaa maisemaa hoitavia lehmiä. Koko saarialue on yksityisomistuksessa.

Kirkkovalkaman miekanhientokivi Kirkkovalkaman miekanhiontakivi sijaitsee Tyrvännössä, nykyisessä Hattulan kunnassa Kanta-Hämeessä. Miekanhiontakiviä tunnetaan Suomesta vain muutamia. Ne ovat kiviä, joista löytyy miekan jälkeä muistuttava ura ja ne on ajoitettu rautakaudelle. Nimestään huolimatta kivet eivät kuitenkaan ole olleet miekanhiontakäytössä, vaan niiden tarkoitus on jossain määrin mysteeri. Kivien arvellaan liittyvän uskontoperinteeseen ja rituaaleihin. Runsaampia määriä miekanhiontakiviä löytyy Ruotsin puolelta, Etelä-Ruotsista ja Gotlannista. Kirkkovalkaman miekanhiontakivi on helppo saavuttaa autolla. Se sijaitsee maantie 3061:n kaarteessa, pienen metsikön keskellä Vanajaveden rannalla. Lähistöllä sijaitsee myös toinen, valtakunnallisesti merkittäväksi muinaismuistoksi merkitty Anttilan rautakautinen miekanhiontakivi. Muinaismuistoista löydät lisätietoja esimerkiksi vuonna 2001 Museoviraston julkaisemasta Maiseman muisti-teoksesta, jonka vastaava toimittaja on Paula Purhonen. Osittain 20 vuotta vanha julkaisu alkaa jo olla vanhentunut ja tuoreempia tietoja löytyy esimerkiksi sivulta muinaismuistot.info. Sivustolta löytyy kartta muinaismuistolain suojelemista kohteista. Kartassa on tähdellä merkittynä valtakunnallisesti merkittävät kohteet, joista muinaismuistoretkeily on helppoa aloittaa.

Anna Jarske-Fransas

Tietovisa: vapautta luonnosta Luonto tarjoaa mahdollisuuden vapautua arjen haasteista ja kiireestä niin Hämeessä kuin Helsingissäkin. Osaatko vastata näihin luontoaiheisiin tietovisakysymyksiin? Vastaukset seuraavalla sivulla. Helsinki

Häme

1. Kuinka monta saarta Helsinkiin kuuluu?

1.Kuinka monta kävijää

a. 158 b. 315 c. 402 2. Milloin citykanit ilmestyivät Helsingin katukuvaan? a. 70-luvulla b. 80-luvulla c. 90-luvulla 3. Mistä Helsingin valkoposkihanhikanta on peräisin? a. Korkeasaaresta 80-luvulla vapaaksi päästetyistä hanhenpoikasista b. Turistien Euroopan lomamatkoilta 70-luvulla tuomien hanhien poikasista c. Valkoposkihanhet ovat kotoperäinen laji pääkaupunkiseudulla 4. Mikä on Helsingin nimikkoeläin? a. joutsen b. valkoposkihani c. orava 5. Kuinka suuri on Helsingin keskuspuisto? a. 1000 hehtaaria

Aulangon luonnonsuojelualueella käy vuosittain? a. yli 200 000 b. yli 400 000 c. yli 500 000 2. Kuinka pitkä vaellusreitti on Hämeen Ilvesreitti? a. alle 170 kilometriä b. n. 200 kilometriä c. yli 250 kilometriä 3. Milloin urheiluseura Tampereen Ilves perustettiiin? a. 1925 b. 1931 c. 1940 4. Kuinka monta järveä on Kanta-Hämeen alueella? a.625 b. 694 c. 785 5. Mikä on Kanta-Hämeen maakunnan nimikkokala? a. lahna b. muikku c. ahven

b. 1200 hehtaaria c. 1600 hehtaaria

Milla Hallikas

Osakuntaa kuvina

Vuosijuhlissa laulua johdettiin hämäläisellä tarmolla Kuva:Joel Rainti

Osakunnan kirjaston pitkäaikaisella kirjastonhoitajalle myönnettiin kunniamerkki osakunnan vuosijuhlissa Kuva:Joel Rainti

Oikeat vastaukset:

Syksyllä järjestettiin myös suurta suosiota saaneet euroviisusitsit jotka möivät lloppuun 40-sekunnissa Kuva:joel Rainti

Helsinki 1. b. 315 2. b. 80-luvulla 3. a. Korkeasaaresta 80-luvulla vapaaksi päästetyistä hanhenpoikasista 4. c. orava 5. a. 1000 hehtaaria Häme 1. b. yli 400 000 2. c. yli 250 kilometriä 3. b. 1931 4. c. 785 5. a. lahna

Hämiksen kuraattoreita usealta vuosikymmeneltä talon 90-vuotisjuhlilta Kuva:Nina Mönkkönen

Talon 90-vuotisjuhlilla julkaistiin myös kauan odotettu historiikin 3. osa Kuvassa historiikkitoimikunta ja kirjoittaja Lari Ahokas Kuva:Nina Mönkkönen

90-vuotisilla oli myös laaja delegaatio virolaisia vieraita Kuva:Nina Mönkkönen

”Joka löylyn heittää, nin kylpököön sen loppuun saakka.” HÄMÄLÄINEN SANANLASKU

Vailla tekemistä uutenavuotena?

oo b ce

ha p

fa i d

oo -k an R a Q m tu

Täällä nährään!

Pa rh

aa t ev bile er et