JANETTE VÄLIMÄKI Toimittaja testaa — kansallispuvun tekeminen (Osa 2

TOIMITTAJA TESTAA — KANSALLISPUVUN TEKEMINEN (OSA 2)

Teksti ja kuvat: Janette Välimäki

Voit lukea jutun ensimmäisen osan Hälläpyörän 3/2018 numeron nettiversiosta osoitteesta issuu.com/hallapyora.

Kuva vasen:

Hämeenkyrön kansallispuvun paita, sekä pellavainen alushame.

Kuva alla:

Revinnäis- eli reikäommelta Hämeenkyrön puvun paidassa.

TOTUUS KÄSITYÖSTÄ NRO 2:

Kärsivällisyyden salaisuus on tekemisen ilo.

Soja Murto (2020)

Ja ilman tekemisen iloa, olisi tämä projekti saattanut hyytyä ylämäkeen. Jos jotain olen oppinut niin sen, että kansallispukua ei kannata tehdä ratkaisuna hätäiseen puutteeseen vaatekaapissa, vaan tekemisen ja oppimisen voimalla, laadukas ja vuosikymmeniä kestävä lopputulos tavoitteena. Tähän väliin sopiikin

TOTUUS KÄSITYÖSTÄ NRO 4:

Käsityö on parhaimmillaan meditointia. Mantra on käden rytmi.

Soja Murto (2020)

Perinnetekniikoilla käsin pukua tehdessä arvostus omaa työtä ja valmiita kansallispukuja kohtaan on omaa luokkaansa. Tavoitteena ei kuitenkaan ole tehdä ylivarjeltua, kaapissa pölyttyvää vaatekappaletta, vaan kaunis ja kestävä asu niin juhlaan kuin arkisempaan ’Tuunaa mun perinne’ -käyttöön (ks. mm. Karjalainen nuorisoliitto 2020, Tapio 2018).

Aloitin toiveikkaana kansallispukuprojektini syksyllä 2018. Toivoa on yhä, mutta niin on myös projektiin kuluneita kuukausia sekä kansallispukuteemaisia hankintoja enemmän kuin olin suunnitellut. Mikäli Hämäläiset pidot olisi ollut mahdollista tänä vuonna järjestää, olisin saanut pukea ylleni Hämeenkyrön naisen kansallispuvun, josta itse tehtynä olisi ollut paita, alushame sekä tykkimyssyn rusetti. Alkuperäisenä tavoitteena oli saada puku valmiiksi pidoille 2019 – työn hidas tahti kuitenkin yllätti, ja ensimmäiset osat valmistuivat vasta tänä keväänä.

Näiden puvun osien lisäksi olen onnellisten sattumien kautta kuitenkin lopulta myös Hämeenkyrön ja Hämeen kansallispukua, Hämeenkyrön kansallispuvun hame- ja liivikankaita, Pirkanmaan hamekangasta, kansallispukuteemaisia sisustustavaroita ja palapeliä, muutamia kansallispukusukkia, sidontanauhoja, ylimääräistä essua, feresin, silkkihuivin sekä muutamia supikkaita ja yhdet kansallispuvun solkikengät rikkaampi, kiitos jälleen kerran Facebookin Kansallispuku – Folkdräkt -ryhmän. Myös yhden pitoviikon kansallispukuiltaman olen kerennyt järjestämään keväällä 2019, toinen olisi ollut tänä keväänä, mikäli korona olisi sen sallinut.

”Neula, lankaa ja kankaat riittävät” – vai riittävätkö? Eli mitä taitoja ja tarvikkeita kansallispuvun tekemiseen tarvitsee, ja mikä on todellinen hinta? Entä kauanko kuluu aikaa?

TAIDOT

Mikäli haluaa tehdä kansallispuvun perinteisin menetelmin, tarkoittaa se käsin ompelua. Tätä helpottaa peruspistojen tunteminen etukäteen, mutta varaamalla enemmän aikaa tekniikoiden treenaamiseen lähtöpiste voi käytännössä olla mikä tahansa. Kansallispukukurssit esimerkiksi työväenopistoissa ovat suuri apu ja tuki projektin etenemiseen, mutta kannattaa huomioida, että useimmiten kukin tekee omaa pukuaan omassa tahdissaan, ja tekniikat ja vaikeustaso vaihtelevat pukukohtaisesti. Neuvoja kannattaa siis kysyä itse aktiivisesti.

Vaikka käytin parissa kohtaa ompelukonetta suoremman sauman varmistamiseksi, käsin ompelemisen etu on kauniit katesaumat, ja ompeleita saa myös ns. piiloon. Kenties isoin haaste käsin ommellessa on hitaus ja tarkkuus, kun välillä pitäisi jaksaa katsoa langan tarkkuudella mistä ompelee. Itselle antoisin, mutta samalla hitain ja alkuun haastavin tekniikka oli revinnäis- tai reikäompeleiden (kts. kuvan paidan kaulus ja rannekkeet), eli pitsimäisten koristelujen teko – into elvyttää perinteistä tekniikkaa muutenkin kuin kansallispuvuissa heräsi vahvasti, ja koen omaavani tämän myötä suorastaan kulttuuriperinnöllisesti merkittävää taitoa.

TARVIKKEET

Neulalla, langalla ja kankailla toki pääsee alkuun, mutta sujuvampaan työskentelyyn kannattaa hankkia lisää apuvälineitä ja keskittyä materiaalien laatuun. Lankoja tarvitsee eri kohtiin eri paksuisia ja laatuisia, ja käsin ommellessa langan tulisi olla paksumpaa, ja langat kannattaa vahata. Kirjontakehys taas helpottaa huomattavasti reikäompeleen ja kirjonnan tekoa, ja suurennusvalovalaisin auttaa nuoria silmiä tarkkuutta vaativissa kohdissa. Myös neuloja tarvitaan erilaisia. Pirtanauhan tekemiseen taas tarvitsee pirran, ja tykkimyssyn tekeminen on sitten oma numeronsa.

RAHA

Tähän mennessä Hämeenkyrön pukuni materiaalit paitaan, hameeseen, liiviin, alushameeseen ja tykkimyssyn rusetteihin ovat kustantaneet noin 630 euroa. Valmiin puvun käytettynä tykkimyssyineen päivineen ja nyplätyllä pitsillä taas löysin Facebookin Kansallispuku -ryhmän kautta hintaan 480 euroa. Hämeen puku löytyi vielä edullisemmin, 120 euroa, ja feresi eli karjalainen kansanpuku tarttui kirpputorilta mukaan 30 eurolla.

Käytettyjen kansallispukujen markkinat kannattaa siis ehdottomasti tarkistaa, mutta myös varautua siihen, että joitakin pukuja tulee hyvin harvoin vastaan. Näin oli myös Hämeenkyrön pukuni kohdalla, tosin onnellisten sattumien kautta omistan kuin omistankin tällä hetkellä koko puvun korua lukuun ottamatta. Tuplakappaleet tulevat siis paidasta, hameesta ja liivistä, ja myöhemmin teen pukuun myös flammuraitaisen essuvaihtoehdon.

Omiin havaintoihini perustuen aikuisten kansallispuvut maksavat teetettyinä tekijästä riippuen noin tuhannesta eurosta useampaan tuhanteen. Käytettyinä ne maksavat muutamasta kympistä kalleimmillaan noin reilu kolmeen tuhanteen. Itse tehtynä hinnat ovat taas keskimäärin noin muutamasta sadasta eurosta muutamaan tuhanteen, riippuen paljolti puvusta sekä siitä, ostaako kankaat – ja keneltä – vai tekeekö nekin itse.

Yksittäin ostettuna puvun osat maksavat enemmän suhteessa kokonaisen valmiin puvun hintaan, ja tarvikepakkauksia kannattaa usein suosia, joskin kannattaa myös ensin katsoa löytyykö sopivia vastaavia tarvikkeita jo kotoa. Kannattaa myös muistaa, että kokonaisuuksina pukuihin kuuluu myös monenlaisia asusteita, joita ei usein myydä uusien tai käytettyjen pukupakettien mukana.

AIKA

Jokainen on tietysti yksilö ja tekotavan (käsin, koneella, molempia) voi määritellä itse, mutta ehkä hyvänä lähtökohtana on se ajatusmaailma, että kansallispuvut ovat hyvin kaukana minkäänlaisesta pikamuodista. Tämä näkyy usein myös valmistuksen kestossa,

etenkin käsin tehden ja mikäli koristeluja tai reikäompeleita yms. on paljon.

Itselläni pelkän paidan tekemiseen reikäompeleineen meni lähes 1,5 vuotta – huomioiden kuitenkin, että pidempiä taukoja oli välissä, sekä lisäksi muita projekteja ja harrastuksia, opiskelua sekä töitä. Kuitenkin, etenkin näin koronan aikaan on saanut myös todistaa puvun osien valmistumista jopa päivässä tai parissa, eli etenkin jos tekniikat ovat tuttuja entuudestaan, tahti voi olla hyvinkin tiivis. Etenkin koristelujen sekä liivin tekemisen suhteen mallikappaleiden ja harjoitteiden teko olisi kuitenkin tärkeää istuvuuden ja laadun tasaisuuden takaamiseksi – nämä puvut ansaitsevat hutilointia parempaa.

Hämäläinen rauhallisuus ja hitaus on kansallispukujen kanssa eduksi, sillä hiljaa hyvä tulee. Myös lompakko kiittää, kun jaksaa hiukan selvittää mm. eri vaihtoehtoja tai mitä löytyy jo itseltä tai lähipiiristä – sekä tekemällä enemmän itse. Yksi keskeinen säästövinkki on myös puvun huoltaminen oikein. Kansallispuku kirpaisee helposti opiskelijabudjettia, mutta on myös todellista hidasta muotia. Viitteet

Karjalainen nuorisoliitto, 2020 #TuunaaMunPerinne -valokuvahaaste. 8.1.2015 https://www.karjalainennuorisoliitto.fi/ ?x118281=312952 Viitattu 26.4.2020

Murto, Soja, 2020a Kansallispuku, Soja Murto T:mi. https://www.facebook.com/SojaMurto/ photos/a.579646328789351/291739249 5014711/?type=3&theater Viitattu 26.4.2020

Murto, Soja, 2020b Kansallispuku, Soja Murto T:mi. https://www.facebook.com/SojaMurto/ photos/a.166833316737323/2933044136 782880/?type=3&theater Viitattu 26.4.2020

Tapio, Jaana, 2018 Kati tuunaa vanhoista kansallispuvuista arkivaatteita – hame sopii vaikka kumppareiden kanssa Voi hyvin Tyyli ja kauneus Saatavilla: https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ voi-hyvin/tyyli/kati-tuunaa-vanhoistakansallispuvuista-arkivaatteitahame-sopii-vaikka Viitattu 25.4.2020

Kuva:

Tekemäni rusetti Hämeenkyrön tykkimyssyyn, jonka ostin Kansallispuku-ryhmän kautta. Irtorusetin saa myssyyn valita yleensä itse.