VLADIMIR HEISKANEN Huone täynnä kylmää — pohdintaa yksinäisyydestä

Huone täynnä kylmää: pohdintaa yksinäisyydestä

TEKSTI: VLADIMIR HEISKANEN KUVITUS: ELLA RANTANEN

Perinteisesti terveyttä on pyritty edistämään oikealla ruokavaliolla, liikunnalla ja päihteettömyydellä. Kuitenkin viime vuosina myös sosiaalisen elämän merkitys on saanut hyvinvointikentällä jalansijaa.

Yksinäisyydellä (loneliness) tarkoitetaan puutteellisiksi koetuista ihmissuhteista johtuvaa kielteistä, usein levotonta ja ahdistunutta olotilaa. Yksinäisyys voidaan jakaa sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen. Sosiaalinen yksinäisyys viittaa yksilön kannalta toimivien sosiaalisten verkostojen puutteeseen, kun taas emotionaalinen yksinäisyys tarkoittaa kokemusta läheisten ja merkityksellisten suhteiden puutteesta. Kiinnostavaa on se, että sosiaalinen yksinäisyys ei ole merkittävästi yhteydessä ystävien lukumäärään. Voidaankin sanoa ettei suhteiden määrällä voi korvata niiden laatua.

Väestötutkimuksissa ihmisten kokemus yksinäisyydestä on yhdistetty suurentuneeseen sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Vaikutuksia on havaittu muun muassa verenkiertoon, umpieritysjärjestelmään ja immuniteettiin liittyen. Englanninkielisestä kirjallisuuslähteestä kääntäen: “Yksinäisyyden on havaittu olevan riskitekijä lisääntyneelle verisuonien vastukselle ja verenpaineelle, metaboliselle oireyhtymälle, katkonaiselle unelle, lisääntyneelle HPA-akselin aktiivisuudelle, heikentyneeseen tulehdusprosessien hallintaan ja glukokortikoidiresistenssiin viittaaville

Sosiaalinen yksinäisyys

“Koen, etten ole osa ryhmää tai yhteisöä”

“Minusta tuntuu, ettei minulla ole mitään sanottavaa toisille” Emotionaalinen yksinäisyys

“Kaipaan ystävää, joka olisi minulle hyvin läheinen.”

“Minusta tuntuu, etten voi jakaa henkilökohtaisia ajatuksiani kenenkään kanssa”

Ihmisten kuvauksia yksinäisyydestä (YLEn teettämä kysely 2016)

”Viimeiseen viiteen vuoteen minulla ei ole ollut yhtään ystävää. Tuntuu tosi ahdistavalta, kun on täysin yksin vuodesta toiseen.”

”Yksinäisyyttä ei kannata paljastaa, koska kukaan ei halua hengata yksinäisen kanssa.”

”Se on sellaista, kun ei viikkokausiin ole muiden kanssa mitään juteltava paitsi kaupan kassalle moi ja kiitos. En muista milloin olisin viimeksi koskettanut ketään. Edes kätellyt.”

”Tunnen tyhmentyneeni vuorovaikutuksen puutteen takia. Vähitellen myös katkeroituneeni, kyynistyneeni, masentuneeni ja olen jotenkin jatkuvassa stressaantuneessa ja tulehtuneessa tilassa. Elämässä on viime vuosina ollut vaikea nähdä asioita positiivisesti ja minusta on tullut lohduton valittaja, kitisijä ja ruikuttaja. En ihmettele, että ystävät ja tututkin kaikkoavat vähitellen.”

geenien luennan muutoksille, heikentyneelle immuniteetille ja heikentyneelle impulssien hallinnalle”.

Koska väestötutkimuksista ei voida suoraan päätellä syy-seuraussuhteita, yksinäisyystutkijat vetoavat joskus myös kokeelliseen koe-eläinnäyttöön. Niissä sosiaalinen eristys on muun muassa aiheuttanut hiirille tyypin 2 diabetesta, heikentänyt aivohalvauksesta toipumista ja vähentänyt aivojen plastisuutta. Ihmisille on myös aiheutettu kokeellisesti hypnoosilla yksinäisyyden tuntemuksia.

Evoluutioteoriaa on käytetty apuvälineenä selittämään sitä, miksi ihmiset ylipäätään kokevat yksinäisyyttä. Lane Beckesin ja James Coanin Social Baseline Theory esittää, että ihmislaji on kehittynyt ympäristössä, jossa on paljon muita ihmisiä. Siksi poikkeava elinympäristö koetaan uhkaavana. Beckes ja Coan perustelevat näkökulmaansa tutkimushavainnolla, jossa koehenkilöt kokivat ylämäen loivemmaksi, kun he seisoivat pitkäaikaisen ystävän lähellä. Eläimillä yhteisöstä putoaminen yhdistyy usein korkeaan kuolleisuuteen, joten yksinäisyyden kokeminen voidaan nähdä suojamekanismina, joka saa yksilön hakeutumaan takaisin sosiaaliseen ympäristöön.

Kyselytutkimuksissa yksinäisyyden esiintyvyys Suomessa on pysynyt liki samoissa lukemissa jo muutaman vuosikymmenen ajan. Noin kahdeksankymmentä prosenttia väestöstä kertoo kokevansa yksinäisyyttä harvoin tai ei lainkaan. Loput kaksikymmentä prosenttia kokevat yksinäisyyttä joskus, ja heistä neljäsosa usein tai jatkuvasti.

Yksinäisyydellä on usein tapana kroonistua. Suomalaisten yksinäisyys -hankkeen huolestuttava havainto oli, että itsensä useimmiten yksinäisiksi kokeneista keski-ikäisistä vastaajista puolet uskoi pysyvänsä yksinäisenä lopun elämäänsä. Yksinäisyys saattaa ruokkia itseään lisäämällä ujoutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Eräässä klassikkotutkimuksessa hypnoosilla aikaansaatu yksinäisyyden tunne lisäsi koehenkilöiden kokemaa ujoutta ja vähensi seurallisuutta. Tutkimuksissa on myös saatu viitteitä siitä, että ihmiset suhtautuvat kielteisemmin yksinäisiin. Lisäksi vaikeasti yksinäiset käyttävät usein passiivisia keinoja (televisio, internet, päihteet) yksinäisyyden tunteen lieventämiseksi, kun taas lievemmin yksinäisillä aktiivinen elämäntapa (luonto, liikunta, kulttuuri) auttaa todennäköisemmin muiden ihmisten pariin.

Yksinäisyyden hoitoon ei ole yksinkertaista ratkaisua. Erilaisiin yhteisöihin ja tapahtumiin meneminen, omien ajatusmallien työstäminen, sosiaalisten taitojen tietoinen harjoittelu ja ammattilaisen avun hakeminen muodostavat yhdessä kuitenkin hyvän pohjan. Aloittaessani omat yliopisto-opintoni koin itse hetken aikaa voimakasta yksinäisyyttä ja tyytymättömyyttä ihmissuhteisiini. Kävin tuolloin viikonloppukurssin ihmissuhdetaidoista ja luin opaskirjoja, joiden kautta opin muuttamaan tapaani olla muiden ihmisten seurassa. Saavutin lopulta hallinnan tunteen sosiaalisesta elämästäni.

Suomalaisten kokema yksinäisyys vuonna 2013 (ELO/HYPA)

Jatkuvasti

Melko usein

Joskus

Hyvin harvoin

Ei koskaan 1%

3%

17%

36%

44%

Yksinäisyys voi tuntua kylmältä

Vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että yksinäiset ihmiset ottavat enemmän lämpimiä kylpyjä, ja fyysisen kylmyyden kokeminen voimistaa yksinäisyyden kokemusta. Mielenkiintoisesti kotimainen Uniklubi-yhtye oli tehnyt samansuuntaisen havainnon jo vuonna 2004 musiikkikappaleessaan: “Huone täynnä kylmää, kun et oo mun luonani (...) Niin helvetin kylmää, kun et oo mun kanssani”

Kirjallisuutta

Bargh, John A., and Idit Shalev. The substitutability of physical and social warmth in daily life Emotion 12.1 (2012): 154.

Cacioppo, John T., Stephanie Cacioppo, and Dorret I. Boomsma. Evolutionary mechanisms for loneliness Cognition & emotion 28.1 (2014): 3-21.

Cacioppo, John T., and Stephanie Cacioppo. Social relationships and health: The toxic effects of perceived social isolation Social and personality psychology compass 8.2 (2014): 58-72.

Reis, Harry T., and Susan Sprecher, eds. Encyclopedia of human relationships Sage Publications, 2009.

Saari, Juho, ed. Yksinäisten Suomi Gaudeamus, 2016.

Yksinäisyystutkimuksen kenttä

• Akateemisella kentällä yksinäisyystutkimuksen keskeinen merkkiteos on sosiologi Robert S. Weissin Loneliness: The experience of emotional and social isolation (1973).

• Viime vuosina yksinäisyyden vaikutuksista terveyteen on näkyvimmin kirjoittanut toissavuonna edesmennyt John T. Cacioppo.

• Suomessa tunnetuimpia yksinäisyystutkijoita ovat olleet professorit Juho Saari ja Niina Junttila.

• Tutkimuskirjallisuudessa yksinäisyyttä koskeva vuotuinen julkaisumäärä on kolminkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.