Martti Karlsson toimi MEPAn pääsihteerinä 1983-1986 ja toiminnanjohtajana/ toimitusjohtajana 1986-2013 sekä vielä vs toimitusjohtajana 2014.
Merimies MEPAn keskipisteessä teksti: Pekka Karppanen kuvat: MEPAn arkisto
Kolme vuosikymmentä Merimiespalvelutoimistossa työskennellyt Martti Karlsson ehti toimia johtajana kolmeen eri otteeseen. Vallanpitäjien ja virkamiesten kanssa verkostoitunut mies piti aina merenkulkijoiden puolia.
M
ara tuli Finnlinesin laivakeittiöiden, Tampereen Yliopiston ja Merimies-Unionin kautta MEPAan vuonna 1983 pääsihteeriksi. Työhön kuuluivat aluksi kaukoliikenteen alusten palvelut, merimieskulttuuri ja muu operatiivinen toiminta. – Taitaa olla viimeinen kerta, kun MEPAn hallituksessa äänestettiin, kun sain kolme ääntä toisen pääsihteeriehdokkaan kahta vastaan, Mara arveli. Hän paneutui heti alussa MEPAn imagon parantamiseen, joka ei tuolloin ollut erityisen hyvä alan toimijoiden keskuudessa. Vuorovaikutusta merenkulkijoiden kanssa lisättiin. Laivoilla käytiin, eikä vain istuttu toimistolla. Merenkulkuala oli silloin vaikeuksissa, mutta Karlsson oli tyytyväinen, kun sai kääriä hihat ja paiskia töitä. Varsin pian hänet nimettiin tuuraamaan johtajaa, joka oli muutaman kuukauden poissa. Vuonna 1986 aukesi toiminnanjohtajan vakituinen paikka. Päästyään ”puikkoihin” mies alkoi uudistaa palveluita. Lähes neljänkymme-
nen hengen organisaatio tuntui tilanteeseen nähden melko raskaalta. ”Ei tää oo tästä maailmasta”, lienee Mara todennut, minkä lauseen työkaverit monesti saivat kuulla myös jälkeenpäin.
Merenkulun vaikeat vuodet Laivoja myytiin ja ulosliputettiin vauhdilla. Suomen lippu katosi valtameriltä ja muutaman matkustajalaivankin ahterista. MEPAn piti sopeutua pieneneviin palvelumaksuihin. – Luovuimme Kotkan majoitustoiminnasta ja Helsingin merimieshotelli ulkoistettiin. Hotellinpitäjän kanssa neuvoteltiin alennukset merenkulkijoille. Henkilöstö pieneni myös luonnollisen poistuman kautta ja työtehtäviä kierrätettiin, Mara muisteli. Säästyneitä varoja käytettiin kurssitoiminnan tehostamiseen ja palvelutarjontaa matkustajalaivoille lisättiin, koska hakurahtiliikenne kuihtui. Ulosliputettujen laivojen kanssa tehtiin merimiespalvelusopimuksia. Karlsson on todennut koko merimiespalvelu-uransa olleen uhanalaista aikaa merenkulun kannalta. 1990 –luvun alussa
oli lyhyehkö seesteinen aika pientonnistosopimusten ja rinnakkaisrekisterin myötä. Uusia laivoja rakennettiin ja vanhoja palasi Suomen lipun alle. Laivapalvelut tehostuivat ja vaatimukset MEPAn lakkauttamiseksi alkoivat laantua.
Lakeja ja sopimuksia Mara teki paljon yhteistyötä merimiespalvelutoimintaan liittyvien hallintoelimien kanssa. Hän oli mukana Geneven merityökonferenssissa ja valmisteli yleissopimuksen 163 tekstejä yhdessä läntisten naapurimaiden kollegojen kanssa. – Pohjoismainen yhteistyö säilyi hedelmällisenä koko työurani ajan. Merimiespalvelulaitosten henkilöstömäärä laski tuntuvasti kaikissa maissa, mutta yhteiset kokoukset ja vuonna 1989 aloitettu valokuvauskilpailu jatkuvat edelleen, Mara totesi. Pohjoismaat ovat olleet kantava voima myös kansainvälisessä merimiesurheilussa sekä merimiespalvelutoiminnan kattojärjestöissä, ensin ICSW:ssa ja nyt ISWAN:ssa. Mara toimi pariin otteeseen ICSW:n presidiumissa. Kansainvälisissä kokouksissa syntyi
40
1 ¦ 2021
