Merten monitoimimies

Loviisalainen Sami Uolamo muistetaan järjestötoimistaan. Merelle palannut mies hallitsee hommat kabineteissa, konehuoneessa, komentosillalla ja tarvittaessa keittiössäkin.

teksti Pekka Karppanen kuvat Pekka Karppanen, Sami Uolamo

Vaasassa syntynyt Sami oli jo valmistunut ravintolakokiksi, kun lähti Kotkaan opiskelemaan merenkulkua viime vuosituhannen lopulla. Tavoitteena oli merenkulun insinöörin tutkinto, mutta vuodesta 2000 lähtien hän suoritti sivuaineina myös merikapteenin tutkintoon tähtääviä opintoja.

Energisellä miehellä riitti tekemistä Kaakkois-Suomessa ja aika tuppasi joskus loppumaan kesken. – Opinnot edistyivät välillä hitaasti. Tuli kaksi tytärtä ja päädyin mukaan järjestötoimintaan, Uolamo muisteli.

Hän työskenteli Ahtaus- ja Huolinta-alan Tekniset AHT ry:n toiminnanjohtajana ja oli ainoa kokopäivätoiminen työntekijä. Työtä riitti kirjanpidossa, palkanmaksussa, neuvotteluissa ja lehden toimittamisessa.

Konemestarina seilauksiakin kertyi ja vuonna 2008 hän valmistui merenkulun insinööriksi. Merikapteenin tutkintoon vaadittavia kursseja oli käytynä tietty määrä, mutta työ konehuoneessa oli tässä vaiheessa prioriteettina.

Järjestötyötä Helsingissä

Vuonna 2010 Sami aloitti Suomen Konepäällystöliitossa asiamiehenä. Kauppalaivastokysymysten lisäksi hän hoiti muun muassa Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen konemestareiden asioita. – Työtä riitti myös ympäristön ja kansainvälisten asioiden, opiskelijoiden ja kotimaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Neuvottelut olivat välillä kovia, mutta henkilökohtaiset suhteet pysyivät hyvinä, Uolamo muisteli.

Työhön kuului jonkin verran matkustamista kokouksiin ja seminaareihin, mutta laivakäyntejä olisi Samin mielestä saanut olla enemmänkin. Aikaa kului paljon muun muassa palavereihin, asioihin paneutumiseen, lausuntoihin ja lakiuudistusten valmisteluihin.

Ammattiyhdistystoiminnassa oli toki hyviäkin puolia. Se oli monipuolista, vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Parasta oli tunne, kun oli pystynyt avustamaan jotain jäsentä. Toisaalta etenkin työriidat olivat raskaita. – Illat ja viikonloputkin tahtoivat kulua työn merkeissä. Pelkästään saapuneiden sähköpostien määrä oli järkyttävä ja suurin osa niistä vaati toimenpiteitä, Uolamo kertoi.

Työ alkoi vaikuttaa perhe-elämään ja omaan terveyteen.

Kohti elämäntapamuutosta

Monelle järjestöaktiiville on käynyt samoin kuin Samille. Kun tekee tunnollisesti työnsä, kärsii helposti itse. Moni tulee huolehtineeksi kaikkien muiden asioita niin paljon, että omat asiat jäävät hoitamatta. – Terveys huononi, painoa alkoi tulla, harrastukset jäivät ja stressi heikensi elämänlaatua. Fyysinen kunto meni aivan nollaan, Sami muisteli.

Hän otti vuonna 2016 opintovapaata ja hankki käytetyn juoksukellon ryhtyen kohottamaan kuntoaan sen ohjelmien avulla. Ensimmäinen juoksulenkki päättyi 750 metrin jälkeen, mutta mies ei lannistunut. – Aloin suorittaa loppuun jäljellä olevia merikapteenin opintoja. Samalla elämään tuli vähän säännöllisyyttä ja pikkuhiljaa kuntokin parani, Sami kehui.

Hän oli kiinnostunut myös elämäntapahallintaan tähtäävästä ForMare – ohjelmasta, mutta siihen voivat osallistua vain varustamoiden vakituiset työntekijät. Kunto kohosi omin voimin ja usein lenkkikaveriksi lähti tytär.

Suoritettuaan kippariopinnot loppuun ja saatuaan oleelliset pätevyydet voimaan Sami palasi vielä opintovapaalta Suomen Konepäällystöliittoon vuoden 2018 alussa. Työmäärä iski saman tien kasvoille – kolmen kuukauden kuluttua hän lopetti ja lähti satamahinaaja Kalkkeen konepäällikköä tuuraamaan.

Sami on viime aikoina seilannut sekä kansi- että konepäällystössä. Juuri ennen haastattelua hän työskenteli konemestarina ESL Shippingin M/S Pasilassa.

Seilaamista kannella ja koneessa

Sami oli suorittanut merikapteenitutkintoon vaadittavia harjoittelujaksoja muun muassa Langh Shipin Ailalla. Kun vahtiperämiehen kirja oli taskussa, löytyi varustamosta myös kansipäällystöpaikkoja. – Vuoden 2018 aikana seilasin myös konemestarina Godby Shippingilla. Langhillakin oli usein tarvetta konepäällystöstä, Sami muisteli.

Töitä on riittänyt lisäksi OSM Shippingin ja ESL Shippingin laivoissa. Entisenä ravintolakokkina Sami on hetkellisesti hoitanut ruokapuoltakin, jos kokki on lähtenyt vapaalle ennen vaihtomiehen saapumista.

Hän on jonkin verran huolissaan kansipäällystön tulevaisuudesta suomalaisaluksilla. – Sekamiehityksen johdosta praktiikan kerääminen on vaikeutunut. Itseltänikin puuttuu vielä seilausta yliperämiehenkirjaa varten. Onko suomalaisia riittävästi kasvamassa förstin ja kipparin jobeihin, Sami mietti.

Hän pitää junioriperämiesjärjestelmää periaatteessa hyvänä, mutta asuntovelallisena ja elatusvelvollisena hän helposti ottaa mieluimmin normaalilla sopimuksella olevan konemestarin jobin, varsinkin kun niitä on usein tarjolla.

MEPAssa hallinnossa ja asiakkaana

Järjestövuosinaan Sami Uolamo oli jäsenenä Merimiespalvelutoimiston hallituksessa. Nyt seilausaikana hän on käyttänyt MEPAn palveluita. Laivalla ollessaan Sami on lukenut perinteisiä kirjoja ja lomilla hän on osallistunut tapahtumiin ja monelle kurssille, kuten itsepuolustukseen ja Malagassa pidetylle espanjan intensiivikurssille.

– MEPAn tarjoamia digitaalisia kirjapalveluita en ole vielä ehtinyt kokeilla, mutta keskiviikon virtuaalisilla kympin kahveilla olen käynyt, samoin etäjoogassa, Sami kertoi.

Laivalla ollessaan hän käyttää myös paljon kuntosalia ja käy maissa lenkillä. Joskus Sami on ottanut myös oman polkupyörän mukaan.

Lomilla ollessaan hän käy myös uimassa ja jatkaa juoksulenkkejä tyttärensä kanssa. – Juoksin M/S Lauran ilmastointihuoneessa olevalla juoksumatolla ensimmäisen puolimaratonin kahdeksan kuukautta lenkkeilyn aloittamisesta. Tämän vuoden tavoite on juosta koko matka Turussa Paavo Nurmen maratonilla elokuussa, Uolamo suunnitteli.

Seuraavana vuonna miehen on tarkoitus ottaa itsestään mittaa triathlonissa.

Havens mångsysslare

Vi minns Lovisabon Sami Uolamo från hans fackföreningsverksamhet. Sami arbetar numera till sjöss och sköter uppgifterna i kabinetten, maskinrummet, kommandobryggan och om så behövs även i köket.

Sami, som är född i Vasa, var redan färdigutbildad restaurangkock när han började studera sjöfart i Kotka i slutet av det förra millenniet. Tanken var att han skulle avlägga en mariningenjörsexamen, men år 2000 började han också studera till sjökapten som biämne.

Denna energiska man hade med andra ord mycket att göra i sydöstra Finland och tiden räckte inte alltid till.

– Ibland gick det långsamt framåt med studierna. Jag fick två döttrar och hamnade inom fackföreningsverksamheten, berättar Sami.

Han arbetade som verksamhetsledare för Ahtaus- ja Huolinta-alan Tekniset AHT ry och var föreningens enda heltidsanställda. Han skötte bokföringen, betalade ut löner, deltog i förhandlingar och var redaktör för föreningens tidning.

Han lyckades också få ihop seglingstid som maskinmästare och 2008 tog han sin mariningenjörsexamen. Han hade hunnit gått några av de kurser som krävdes för en sjökaptensexamen, men han prioriterade arbetet i maskinrummet i detta skede.

Föreningsarbete i Helsingfors

År 2010 började Sami som ombud för Finlands maskinbefälsförbund. Utöver han-

delsflottans ärenden ansvarade han för bland annat Försvarsmaktens och Gränsbevakningsväsendets ärenden. – Jag hade dessutom fullt upp med miljöärenden och internationella ärenden, studerande och inhemska samarbetspartner. Förhandlingarna var tuffa ibland, men de personliga relationerna höll sig goda, minns Sami.

Arbetet innebar en del resor till möten och seminarier, men Sami tycker att det kunde ha fått vara fler fartygsbesök. Han ägnade mycket tid åt att föra diskussioner, sätta sig in i olika frågor, göra utlåtanden och bereda lagreformer.

Fackföreningsverksamheten hade dock även sina positiva sidor. Arbetet var mångsidigt, varierande och intressant. Det bästa var känslan när man hade lyckats hjälpa en medlem. Å andra sidan var framför allt arbetskonflikterna jobbiga. – Det hände att jag jobbade även på kvällar och veckoslut. Bara mängden e-post som kom in var chockerande och merparten av den krävde åtgärder, berättar Sami.

Arbetet började påverka familjelivet och hans hälsa.

Mot en livsstilsförändring

För många föreningsaktiva har det gått likadant som för Sami. När man jobbar ambitiöst är de lätt hänt att man själv blir lidande. Många börjar oroa sig för andra så pass mycket att de glömmer bort att ta hand om sig själva. – Hälsan försämrades, jag började gå upp i vikt, jag slutade med mina fritidsintressen och stressen försämrade min livskvalitet. Min fysiska kondition var nere på noll, minns Sami.

År 2016 tog han ledigt för studier och köpte en begagnad löparklocka för att förbättra sin kondition med hjälp av programmen i klockan. Den första löprundan slutade efter 750 meter, men det fick honom inte att ge upp. – Jag började studera de återstående kurserna på min sjökaptensutbildning. Samtidigt blev livet lite mer regelbundet och sakta men säkert förbättrades även min kondition, berättar Sami.

Han var även intresserad av ForMare, som är ett program för livsstilsförändring, men det är endast rederiernas fast Nu när Sami åter seglar har han använt SSB:s tjänster och har bland annat gått på en självförsvarskurs.

anställda som får delta i det. Han förbättrade konditionen på egen hand och fick ofta sällskap av sin dotter på löprundan.

När Sami var klar med skepparstudierna och de väsentliga behörigheterna trädde i kraft återvände han till Finlands maskinbefälsförbund i början av 2018. Arbetsmängden var som ett slag i ansiktet – efter tre månader slutade han och började som avbytare för maskinchefen på hamnbogseraren Kalkke.

Segling på däck och i maskinrummet

De praktikperioder som krävs för en sjökaptensexamen hade Sami gjort bland annat på Langh Ships Aila. När han hade vaktstyrmansbrevet i fickan hittade han även däcksbefälplatser hos rederiet. – Under 2018 seglade jag dessutom som maskinmästare på Godby Shipping. Även Langh hade ofta behov av maskinbefäl, minns Sami.

Därtill har han jobbat på OSM Shippings och ESL Shippings fartyg. Som före detta restaurangkock har Sami dessutom tillfälligt hoppat in på måltidssidan om kocken har gått på ledighet innan avbytaren har anlänt.

Han oroar sig lite för däcksbefälens framtid på de finska fartygen. – På grund av blandbesättningarna har det blivit svårare att samla ihop till praktik. Jag själv saknar fortfarande segling till överstyrmansbrevet. Finns det tillräckligt många finländare till de allt fler jobben som förste styrman och skeppare? funderar Sami.

I princip tycker han att systemet med juniorstyrmän är bra, men då han själv har bostadslån och försörjningsplikt tar han hellre maskinmästarjobb med normalt avtal, framför allt eftersom sådana ofta erbjuds.

På SSB i styrelsen och som kund

Under sina fackföreningsår var Sami Uolamo medlem i Sjömansservicebyråns styrelse. Nu när han seglar har han använt SSB:s tjänster. Ombord har Sami läst traditionella böcker och under ledigheterna har han deltagit i evenemang och många kurser, till exempel i självförsvar och intensivkursen i spanska som hölls i Malaga. – Jag har inte hunnit testa SSB:s digitala boktjänster än, men jag har besökt det virtuella tiokaffet på onsdagar och deltagit i distansyoga, berättar Sami.

När han är på fartyget använder han ofta gymmet och tar en löprunda i land. Ibland har Sami tagit med sig sin cykel ombord.

Under ledigheterna simmar Sami och har fortsatt med löpturerna med sin dotter. – Åtta månader efter att jag började med löpning sprang jag mitt första halvmaraton på löpbandet på M/S Laura. Årets mål är att springa hela sträckan i Paavo Nurmis maraton i Åbo i augusti, planerar Sami. Nästa år tänker han tävla i triathlon. ☸