Merten monitoimimies Loviisalainen Sami Uolamo muistetaan järjestötoimistaan. Merelle palannut mies hallitsee hommat kabineteissa, konehuoneessa, komentosillalla ja tarvittaessa keittiössäkin. teksti Pekka Karppanen kuvat Pekka Karppanen, Sami Uolamo
V
aasassa syntynyt Sami oli jo valmistunut ravintolakokiksi, kun lähti Kotkaan opiskelemaan merenkulkua viime vuosituhannen lopulla. Tavoitteena oli merenkulun insinöörin tutkinto, mutta vuodesta 2000 lähtien hän suoritti sivuaineina myös merikapteenin tutkintoon tähtääviä opintoja. Energisellä miehellä riitti tekemistä Kaakkois-Suomessa ja aika tuppasi joskus loppumaan kesken. – Opinnot edistyivät välillä hitaasti. Tuli kaksi tytärtä ja päädyin mukaan järjestötoimintaan, Uolamo muisteli. Hän työskenteli Ahtaus- ja Huolinta-alan Tekniset AHT ry:n toiminnanjohtajana ja oli ainoa kokopäivätoiminen työntekijä. Työtä riitti kirjanpidossa, palkanmaksussa, neuvotteluissa ja lehden toimittamisessa. Konemestarina seilauksiakin kertyi ja vuonna 2008 hän valmistui merenkulun insinööriksi. Merikapteenin tutkintoon vaadittavia kursseja oli käytynä tietty määrä, mutta työ konehuoneessa oli tässä vaiheessa prioriteettina.
Järjestötyötä Helsingissä Vuonna 2010 Sami aloitti Suomen Konepäällystöliitossa asiamiehenä. Kauppalaivastokysymysten lisäksi hän hoiti
muun muassa Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen konemestareiden asioita. – Työtä riitti myös ympäristön ja kansainvälisten asioiden, opiskelijoiden ja kotimaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Neuvottelut olivat välillä kovia, mutta henkilökohtaiset suhteet pysyivät hyvinä, Uolamo muisteli. Työhön kuului jonkin verran matkustamista kokouksiin ja seminaareihin, mutta laivakäyntejä olisi Samin mielestä saanut olla enemmänkin. Aikaa kului paljon muun muassa palavereihin, asioihin paneutumiseen, lausuntoihin ja lakiuudistusten valmisteluihin. Ammattiyhdistystoiminnassa oli toki hyviäkin puolia. Se oli monipuolista, vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Parasta oli tunne, kun oli pystynyt avustamaan jotain jäsentä. Toisaalta etenkin työriidat olivat raskaita. – Illat ja viikonloputkin tahtoivat kulua työn merkeissä. Pelkästään saapuneiden sähköpostien määrä oli järkyttävä ja suurin osa niistä vaati toimenpiteitä, Uolamo kertoi. Työ alkoi vaikuttaa perhe-elämään ja omaan terveyteen.
Kohti elämäntapamuutosta Monelle järjestöaktiiville on käynyt samoin kuin Samille. Kun tekee tunnollises-
ti työnsä, kärsii helposti itse. Moni tulee huolehtineeksi kaikkien muiden asioita niin paljon, että omat asiat jäävät hoitamatta. – Terveys huononi, painoa alkoi tulla, harrastukset jäivät ja stressi heikensi elämänlaatua. Fyysinen kunto meni aivan nollaan, Sami muisteli. Hän otti vuonna 2016 opintovapaata ja hankki käytetyn juoksukellon ryhtyen kohottamaan kuntoaan sen ohjelmien avulla. Ensimmäinen juoksulenkki päättyi 750 metrin jälkeen, mutta mies ei lannistunut. – Aloin suorittaa loppuun jäljellä olevia merikapteenin opintoja. Samalla elämään tuli vähän säännöllisyyttä ja pikkuhiljaa kuntokin parani, Sami kehui. Hän oli kiinnostunut myös elämäntapahallintaan tähtäävästä ForMare – ohjelmasta, mutta siihen voivat osallistua vain varustamoiden vakituiset työntekijät. Kunto kohosi omin voimin ja usein lenkkikaveriksi lähti tytär. Suoritettuaan kippariopinnot loppuun ja saatuaan oleelliset pätevyydet voimaan Sami palasi vielä opintovapaalta Suomen Konepäällystöliittoon vuoden 2018 alussa. Työmäärä iski saman tien kasvoille – kolmen kuukauden kuluttua hän lopetti ja lähti satamahinaaja Kalkkeen konepäällikköä tuuraamaan.
30
1 ¦ 2021
