Katriina Edman ”Kata”
M
inä olen 24-vuotta täyttänyt pyörätuoliin joutunut nuori nainen. Luonteeltani olen sosiaalinen, puhelias ja nauravainen. Minä olen kotoisin Nakkilasta. Nuoruuteni vietin huostaanotettuna lastensuojelulaitoksissa eri puolilla Poria. Lopulta sain sijaisperheen Köyliöstä. Siellä asuin, kunnes täytin 18-vuotta. Sen jälkeen muutin Riihimäelle sen aikaisen miesystäväni luokse. Tulin raskaaksi ja sain lapsen samana päivänä, kun itse täytin 20-vuotta. Poikani jäi asumaan isänsä luokse onnettomuuteni jälkeen. Nykyään asun Kankaanpäässä Ihanakalliossa miesystäväni Jannen ja koirani Vippen kanssa, mutta mieleni haluaisi takaisin Poriin, mutta mieheni yrittää karttaa koko kaupunkia.
Nyt olen sen verran erakoitunut, että en enää jaksa oikein nähdä ketään. Vaikka olenkin todella sosiaalinen, niin joskus vain tahtoo olla omassa rauhassa. Nykyään, kun kysytäänkin luonteenpiirteitä, niin en vain osaa vastata siihen. Tai muutenkaan, en osaa enää kertoa itsestäni tarkemmin, koska tuntuu siltä, että en vain tunne itseäni enää niin hyvin, kuin ennen. Minulle eläimet ovat olleet aina todella tärkeitä. Ennen onnettomuutta toimin eläintenhoitajana Huittisissa, vaikka minulla ei koulutusta siihen ollutkaan. Sitä ennen työskentelin Porissa raviradalla. Kuten työkokemuksestanikin huomaa olen todella eläinrakas.
Pyörätuoliin jouduin vuonna 2019 tapahtuneen ulosajon seurauksena. Matkustin takapenkillä ilman turvavyötä. Se olikin kaikkein traagisin opetus minulle. Kolarin tapahduttua vaivuin puoleksi vuodeksi koomaan. Eräänä päivänä minä kuitenkin heräsin, mikä oli todellinen ihme lääkäreidenkin mielestä. Se, mitä opin ulosajosta, oli, että kannattaa vähän miettiä, kenet luottaa kuskiksi. Moni on minulle tosin sanonut, että eikö tuo edes opettanut turvavyön käyttöä? Kyllä se opetti. Nimittäin sen, että auto ei saa liikkua ennen kuin kaikilla on vyöt kiinni.
Minulla oli saksanpaimenkoira nimeltään Karma, joka kuoli 1,5 vuotiaana luusto sairauteen. Karman nimi on myös tatuoituna rintakehääni. Muutenkin minulla on paljon tatuointeja, esim. kasvoissa, käsissä, sormissa, ja kämmenselissä. Sen kanssa harrastin vähän kaikenlaista. Kävimme yhden kehitysvammaisen nuoren tytön luona, koska hän tykkäsi erittäin paljon koirista ja ihastui myös Karmaan. Kävimme myös jäljestämässä, pelastuskoiratoiminnassa ja myös hakumetsässä. Kävimme myös muutaman kerran näyttelyissä, mutta ne eivät oikein jaksaneet kiinnostaa minua eikä koiraa.
20
