Uudet henkilöt

Minä olen 24-vuotta täyttänyt pyörätuoliin joutunut nuori nainen. Luonteeltani olen sosiaalinen, puhelias ja nauravainen. Minä olen kotoisin Nakkilasta. Nuoruuteni vietin huostaanotettuna lastensuojelulaitoksissa eri puolilla Poria. Lopulta sain sijaisperheen Köyliöstä. Siellä asuin, kunnes täytin 18-vuotta. Sen jälkeen muutin Riihimäelle sen aikaisen miesystäväni luokse. Tulin raskaaksi ja sain lapsen samana päivänä, kun itse täytin 20-vuotta. Poikani jäi asumaan isänsä luokse onnettomuuteni jälkeen. Nykyään asun Kankaanpäässä Ihanakalliossa miesystäväni Jannen ja koirani Vippen kanssa, mutta mieleni haluaisi takaisin Poriin, mutta mieheni yrittää karttaa koko kaupunkia.

Pyörätuoliin jouduin vuonna 2019 tapahtuneen ulosajon seurauksena. Matkustin takapenkillä ilman turvavyötä. Se olikin kaikkein traagisin opetus minulle. Kolarin tapahduttua vaivuin puoleksi vuodeksi koomaan. Eräänä päivänä minä kuitenkin heräsin, mikä oli todellinen ihme lääkäreidenkin mielestä. Se, mitä opin ulosajosta, oli, että kannattaa vähän miettiä, kenet luottaa kuskiksi. Moni on minulle tosin sanonut, että eikö tuo edes opettanut turvavyön käyttöä? Kyllä se opetti. Nimittäin sen, että auto ei saa liikkua ennen kuin kaikilla on vyöt kiinni. Nyt olen sen verran erakoitunut, että en enää jaksa oikein nähdä ketään. Vaikka olenkin todella sosiaalinen, niin joskus vain tahtoo olla omassa rauhassa. Nykyään, kun kysytäänkin luonteenpiirteitä, niin en vain osaa vastata siihen. Tai muutenkaan, en osaa enää kertoa itsestäni tarkemmin, koska tuntuu siltä, että en vain tunne itseäni enää niin hyvin, kuin ennen. Minulle eläimet ovat olleet aina todella tärkeitä. Ennen onnettomuutta toimin eläintenhoitajana Huittisissa, vaikka minulla ei koulutusta siihen ollutkaan. Sitä ennen työskentelin Porissa raviradalla. Kuten työkokemuksestanikin huomaa olen todella eläinrakas.

Minulla oli saksanpaimenkoira nimeltään Karma, joka kuoli 1,5 vuotiaana luusto sairauteen. Karman nimi on myös tatuoituna rintakehääni. Muutenkin minulla on paljon tatuointeja, esim. kasvoissa, käsissä, sormissa, ja kämmenselissä. Sen kanssa harrastin vähän kaikenlaista. Kävimme yhden kehitysvammaisen nuoren tytön luona, koska hän tykkäsi erittäin paljon koirista ja ihastui myös Karmaan. Kävimme myös jäljestämässä, pelastuskoiratoiminnassa ja myös hakumetsässä. Kävimme myös muutaman kerran näyttelyissä, mutta ne eivät oikein jaksaneet kiinnostaa minua eikä koiraa.

Karman jälkeeni otin uros dobermann-pennun, sen kanssa harrastin jäljestystä. Rotu ei kuitenkaan osoittautunut minulle sopivaksi, joten luovuin siitä. Seuraava koirani oli saksanpaimenuros Vaurio. Sen kanssa kävin tottelevaisuuskokeissa. Innostuin myös koirahieronnasta. Minun pitikin mennä opiskelemaan koirahierojaksi, mutta en ehtinyt ennen onnettomuutta. Nykyään se ei onnistuisi, kuin pienillä koiraroduilla, joita voi hieroa hierontapöydällä. Vaurio oli kookas uros. Se totteli kuin ihmisen mieli. Vaurio päätyi kasvattajalleen takaisin kolarini jälkeen. Myös sen kanssa kävin näyttelyssä.

Virpi (Vippe) tuli meille alkusyksystä -21. Vippe on sekarotuinen narttukoira, jossa on dobermannia ja saksanpaimenkoiraa. Se on nyt 4-vuotias. Vippen oikea nimi on Virpi, mutta en itse pitänyt siitä, joten keksin lempinimen. Se ei mukamas tullut toisten koirien kanssa toimeen. Virpin entinen omistaja oli aika arka. Koira vei häntä, eikä hän koiraa. Päätimme sitten yhteistuumin, että ehkä Virpin on parempi meillä ja sille tielle Virpi jäi ja päivääkään en kadu. Minulla ei siis ole koulutusta mihinkään. Mielummin tein töitä kuin istuin koulun penkillä. Minulla on ollut paha ADHD lapsesta asti. Nyt minulla on siihen lääkitys. Onnettomuuden seurauksena minun vasen jalkani amputoitiin. Jalkaproteesia pystyn käyttämään hyvin vähän. Minulle jäi myös karsastus ja hajataitto silmiin. Jouduin käyttämään silmälaseja. En pitänyt silmälaseista, joten toivoin pääseväni silmäleikkaukseen. Minut hyväksyttiinkin leikkaukseen ja näköni palautui normaaliksi. Enää en tarvitse silmälaseja. Minulla on myös ollut pienenä lapsena syöpä suussa, jonka seurauksena minulta poistettiin hampaita oikealta puolelta suuta. Onnettomuuden vuoksi minulta jouduttiin poistamaan vielä lisää hampaita.

Minä aloitin Valtissa pitkän sairasloman jälkeen joulukuun 2021 alussa mediapajalla. Kävin kyllä kokeilemassa vähän kaikkea, mutta mediapaja vei voiton. Valtti on tuonut arkeen vähän sisältöä ja rytmiä. Nyt Valttiin päästyäni aloin kirjoittamaan Valtin lehteen erilaisia juttuja. Valtin ajalta toivon, että voimavarani paranisivat niin, että voisin hakea töitä. En vielä tiedä mitä tulevaisuudessa haluan tehdä. Pyörätuoliin joutuminen murskasi haaveeni tulla rekkakuskiksi. Se on ollut haaveeni lapsuudesta asti.

Hei minä olen Arja. Tulin Valttiin työkokeiluun vuoden 2021 lopulla. Vuoden alusta aloitin Valtti lehdessä toimittajana. Olen syntynyt Ulvilassa. Jo pienenä muutin äitini kanssa isäni kotitilalle Siikaisiin. Ja palasin taas peruskoulun jälkeen Ulvilaan, jossa kävin lukion. Nyt asun taas Siikaisissa mieheni ja nuorimman poikamme kanssa. Asumme ”valtatien” varrella keskellä ei mitään, kuten tapaan sanoa. Koska talomme on entinen osuuspankin konttori, on minua tituleerattu pankinjohtajaksikin. Olen sanonut, että rahaa otetaan yhä vastaan, mutta takaisin sitä ei voi nostaa, eikä meillä lainoja myönnellä. Kaksi vanhinta lastani ovat jo lentäneet pesästä ja opiskelevat Turun yliopistossa. Toinen on tällä hetkellä töissä eduskunnassa ja valmistelee samalla maisterin tutkintoa. Toinen opiskelee englantia. Nuorin poikani valmistuu kohta kokiksi Sataedusta. Lemmikeitä meillä on tällä hetkellä kaksi. Kissat Manta ja Mortti. Aiemmin meillä on aina myös ollut koira, mutta kun viimeisin koiramme sairastui luusyöpään ja jouduttiin lopettamaan, ei ole vielä hankittu uutta. Voi olla, ettei rankan kokemuksen jälkeen enää hankitakkaan. Aika näyttää.

Olen koulutukseltani laskentatoimen yo-merkonomi. Valmistuin viimeisten Yo-merkonomien joukossa Kankaanpään kauppaoppilaitoksesta. Olen suorittanut myös taloushallinnon ammattitutkintokoulutuksen ja etätyöhön valmentavan koulutuksen. Olen osallistunut myös useille muille kursseille ja niiden kautta päässyt työharjoitteluun erilaisiin työpaikkoihin. Esim. olen ollut Kankaanpään Seudussa harjoittelijana. Siellä sain tehdä toimittajan hommia. Lehtiö, kynä ja kamera mukaan ja jutun tekoon. Siitä vaan ilman kummempia opastuksia. Toinen mielenkiintoinen työharjoittelu oli etätyöhön valmentavalla kurssilla. Silloin kirjoitin eräälle firmalle käyttöohjeita pikku kaivurin käyttöön eri kielillä. Aika haastavaa erikoissanaston selvittämistä.

Töitä olen tehnyt monilla aloilla. Ensimmäinen työpaikkani ylioppilaaksi pääsyn jälkeen oli baarimyyjän paikka. Sen jälkeen ajauduin pieneen metalli firmaan konttoristiksi. Kun firma myytiin jäin ensimmäistä kertaa työttömäksi ja päätin lähteä opiskelemaan saadakseni paremmat mahdollisuudet työllistyä. Valmistumiseni aikaan Suomessa elettiin kuitenkin lama-aikaa ja työnsaanti oli vaikeaa. Aloin myös odottamaan esikoistani, mikä ei sekään helpottanut työnsaantia. Jäin kotiin hoitamaan lasta. Pian toinenkin poikani ilmoitti maailmaan tulostaan. Palasin työelämään, kun toinen lapseni oli kahden vuoden ikäinen. Tuolloin sain lomittajan paikan paikallisesta Salesta. Työtä kesti vain alle vuoden ja taas olin työtön.

Kun alan töitä ei löytynyt päätin kokeilla haastattelijan/edustajan töitä. Kankaanpäässä ja ympäristökunnissa tehtiin kotiseututeosta, johon haastateltiin asuinrakennusten omistajia. Kerrottiin talon historiaa ja nykyisistä omistajista/asukkaista. Työ oli todella haastavaa ja mielenkiintoista. Voidaan sanoa, että työssä näki ihmiselämän koko kirjon. Oli paljon positiivista vastaanottoa, mutta törmäsin myös ihmisiin, joilla ei ollut hyvä päivä. Tähän työhön palasin myös myöhemmin, kun samaa teosta tehtiin Siikaisten, Ahlaisten, Merikarvian ja Pomarkun alueella.

Seuraava työpaikkani oli Merikarvian Seudun Työnhakijoilla. Aluksi olin töissä kierrätyksessä/kirpparilla. Kun he sitten päättivät laajentaa toimintaa Siikaisiin, minusta tuli siikaisten toimipisteen hoitaja. Työhöni kuului työttömien neuvonta ja avustaminen esim. työhakemusten esittelykirjeiden tekemisessä. Työ oli mielenkiintoista ja haastavaa, kun sain itse organisoida tekemiseni. Tämä työ oli määräaikainen ja päättyi, kun kolmas poikani syntyi.

Olen toiminut myös 4H-kerhon ohjaajana, kuljettanut vanhuksille ruokaa, hoitanut matkahuolto ja tehnyt taloushallinnon toimistotöitä Siikaisten kunnassa. Ennen tänne tuloani viimeisin työpaikkani oli työnohjaajana kuntouttavassa työtoiminnassa Siikaisten toimintatuvalla. Ensin Kankaanpään tekevien ja sitten Siikaisten kunnan palkkalistoilla. Työ oli määräaikainen ja loppui, kun kuntouttavatyötoiminta siirtyi Posan hoidettavaksi. Olen siis ollut monessa mukana. Jokainen työ ja työpaikka ovat antaneet paljon ja ennen kaikkea elämän kokemusta ja paljon uusia ystäviä. Valttiin tulin tutustumaan, kun työttömyyteni tuntui pitkittyvän. Työpaikkoja hain ahkerasti, mutta ei vaan onnistanut. Yo-merkonomin koulutus ei enää tuntunut riittävän. Nykyään tuntuu, että pitää olla vähintään tradenomin tai maisterin paperit saadakseen alan töitä. Eikä yli 50. v. ikäkään ole työnsaantia helpottava tekijä. Aluksi aloitin kahden kuukauden työkokeilulla. Tuo aika meni tosi nopeasti. Suoritin ECDL tutkinnon osia (nykyisin ICDL) ja tutustuin kuvankäsittely ja lehdentaitto ohjelmiin. Näin sain päivitettyä tietojani. Työkokeilu jakson jälkeen sain tarjouksen ryhtyä lehteen toimittajaksi, kun entinen päätoimittaja Marja jätti pitkäaikaisen tehtävänsä. Olin valmis tarttumaan haasteeseen. Odotan kovasti, mitä työ tuo tullessaan. On aina hauskaa saada uusia ja erilaisia haasteita.

Minua kiinnostaa myös mahdollisuus kouluttaa itseäni Valtissa työskentelyn aikana. Erityisesti kiinnostaa kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto. Varsinkin kun minulla on jo työnohjauksesta aiempaa työkokemustakin. Täällä sen voisi suorittaa kätevästi työn ohella. Opinnot olisivat suurelta osalta etäopintoja ja työssäoppimista. Voi olla, että lehden ilmestyessä olen jo aloittanut koulutuksen.

Harrastukseni liittyvät yhdistystoimintaan ja kunnallisiin luottamustoimiin. Tällä hetkellä toimin Siikaisten kunnassa Valtuutettuna ja kunnanhallituksen puheenjohtajana sekä oman puolueeni paikallisyhdistyksen puheenjohtajana. Luottamustoimet ovat haastavia ja vievät melkoisesti aikaa, mutta antavat myös paljon. On sekä mukavaa että haastavaa työskennellä erilaisten ja eri ajattelutavan omaavien ihmisten kanssa. Oppii kuuntelemaan ja tekemään kompromisseja. Olen saanut monia uusia ystäviä ja saanut tutustua kaikenlaisiin ihmisiin. Olen todennut, että vaikka olisi kuinka tunnettu ja ”suuri” poliitikko tahansa kaikki ovat lopulta ihan tavallisia ihmisiä.

Mikä sinusta tulee isona, kysytään lapsilta. Saman kysymyksen voisi esittää minullekin Vastaus olisi, etten tiedä vielä. Osaako kukaan nykyaikana varmaksi sanoa? Työelämä ja sen vaatimukset muuttuvat koko ajan. Voi olla, että huomenna et enää olekaan pätevä siihen työhön missä olet toiminut useita vuosia. Näin on käynyt monille, kun vaatimuksia on äkisti muutettu. Mutta toivon, että minusta tulee parempi ihminen, että opin kuuntelemaan muita paremmin, löydän paikkani työelämässä ja saan elää suhteellisen terveen ja onnellisen elämän.

“Vielä ei ole savolaisvitsejä kerrottu kahvipöydässä liikaa” kertoo Päivi, joka on syntyjään Savonmuan tyttö.

Nykyään hän asustaa avomiehensä kanssa tämän kotitilalla Karviassa, minne hän muutti Mikkelistä. Avomies asusti Karviassa ja hän oli myös matkatöissä. Päivillä oli työpaikka Savonlinnassa, jonne hän ajoi päivittäin Mikkelistä. Viikonloppuisin hän ajoi sitten vielä kolmisen sataa kilometriä miehen luokse Karviaan. Autoilu alkoi pikkuhiljaa riittämään ja kun tilaisuus muuttoon tuli mahdolliseksi, he päättivät, että nyt aika tehdä lopullinen päätös Karviaan muutosta. Päivi on kotiutunut hyvin ja tykkää asustaa Satakunnassa. Korona aika on tietenkin hieman haitannut ihmisiin tutustumista, kun kodin ulkopuoliset kontaktit ovat olleet vähäisiä. Päivi sanoo kuitenkin olevansa kotona viihtyvä ihminen, joten isoa haittaa koronasta ei ole ollut. Kankaanpäästä löytyvät kaikki tarvittavat palvelut ja matka Karviasta Kankaanpäähänkin on ihan sopiva.

Päivi on koulutukseltaan restonomi YAMK (Ylempi ammattikorkeakoulututkinto). Ammatiltaan hän on ammatillinen erityisopettaja. Työuransa hän on aloittanut aikoinaan ravintolakokkina ja keittiöpäällikkönä. Päivi on toiminut opetustehtävissä kaikkiaan 17 vuotta. Hän on opettanut ravintolakokkeja Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Ivalossa, Kainuun ammattiopistossa Kuusamossa, Saimaan ammattiopistossa Imatralla ja opetusravintola Paviljongissa Savonlinnassa. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Mikkelissä hän on kouluttanut restonomeja ja ympäristöinsinöörejä.

Miten Päivi sitten löysi tiensä Valttiin? Karviaan muuton jälkeen Päivi alkoi etsiä itselleen uutta työpaikkaa. Paikkoja olisi ollut tarjolla lähinnä lähihoitajille ja hitsaajille, mutta oman alan hommia ei oikein ollut tarjolla. Sitten hän ilokseen huomasi, että Valttiin etsittiin projektityöntekijöitä työhön, joka oli lähellä Päivin osaamisaluetta ja johon liittyi monia osa-alueita, jotka olivat lähellä hänen sydäntään. Hän päätti hakea paikkaa ja tuli valituksi. Hän oli todella iloinen, kun valinta osui häneen. Hänen työnsä Valtissa liittyy hävikistä hyvinvointiin- ESR hankkeeseen, jonka kohderyhmänä on työttömiä, alan vaihtajia, ilman koulutusta olevia tai koulutuksen keskeyttäneitä. Tavoitteeksi on asetettu jopa 60 henkilön osallistaminen. Hankkeessa on tavoitteena opinnollistaa uuden hävikkiruokalan työtehtäviä. Ruokalan tilojen remontti on jo aloitettu, ja viikolla 24 pitäisi asiakastilojen olla valmiina. Oppimista tapahtuu työtä tekemällä ja sen myötä myös teoriapuolen osaaminenkin pikkuhiljaa karttuu.

Opiskelijaan ja työntekijään täytyy luottaa, että hän pystyy tekemään ja oppii uusia asioita. Ilman tuota luottamusta he eivät koskaan uskalla tehdä mitään. Onnistuminen ja oppiminen voimauttaa ja vie asioita kuin itsestään eteenpäin. Osaamisen kehittäminen ei rajoitu ainoastaan ravintola- ja cateringalalle vaan mukana on myös puhtaanapito- ja logistiikka-alan työtehtäviä. Paikkoja löytyy myös asiakaspalvelusta ja myyntityöstä. Jokaiselle halukkaalle löytyy varmasti oma paikka ja mieluisa työtehtävä. Työtehtävien opinnollistamisen tavoitteena on osaamisen vahvistaminen ja todentaminen. Kun asiakas saa osaamisestaan todistuksen, on hänen helpompi päästä kiinni opiskelu- tai työpaikkaan.