Pääsiäistarina

Kun pikkupupu syntyi, emo oli hyvin onnellinen pienoisesta, kun tämä syntyi juuri pääsiäisaattona. Pikku pupu kehittyi ennen aikojaan, eikä emo ollut huomatakkaan, kun pupu oli jo aikuinen. Jälleen pääsiäisaaton aikaan Pupu huomasi, että aina pääsiäisenä hän muni suklaisia munia. Pupu muutti pienen pojan luokse, missä hän oli hyvin onnellinen. Pupu tykkäsi myös pääsiäisen aikaan syödä rairuohoa heinän sijaan. Poika toi aina Elmerille rairuohoa koulustaan ja monet ihmettelivätkin, minne rairuohot aina hävisivät.

Mutta eräänä päivänä poika lupasi, että seuraavana pääsiäisenä hänen luokkakaverinsa saisivat pääsiäismunia. Hänelle naurettiin, että pääsiäismunia ei ole kuin saduissa. Mutta poika vannoi sydämensä puolesta, että on. Kului aikaa ja tuli talvi. Poikaa alkoi jännittää tuleva pääsiäinen saisiko hän pidettyä lupauksensa. Mutta, pupu vannoi pojalle, että suklaamunia saadaan taas pääsiäisen aikoihin. Aika kului hyvin hitaasti ja pojalle muistuteltiin joka päivä, että muistathan lupauksesi? Ja poika kertoi, että hän muistaa kyllä. Pupun aika kävi hyvin pitkäksi odotellessa.

Kun pääsiäistä edeltävänä iltana pupu söi kunnon rairuoho annoksen, pieni poika toivotti hyvät suklaamunantäyteiset yöt. Pupu söi vatsansa täyteen, köllähti pedilleen lepäämään ja nukahti. Kun aamu alkoi sarastaa, pieni poika heräsi ja meni syömään aamiaista ja juomaan aamumehunsa. Pupu nukkui vielä sikeää unta, sillä kello oli vasta puoli seitsemän. Yleensä hän muni suklaamunia yhdeksän aikoihin. Hänelle pääsiäinen oli hyvin tärkeää aikaa. Ja aina aamupalan aikaan, hänelle maistui mämmi ja koti oli koristeltava pajunkissoilla.

Ovikello soi, ja siellä oli pääsiäistipu tulossa vierailulla. Pääsiäistipua näkyi hyvin harvakseltaan, sillä hän oli hyvin kiireinen. Hän maalasi varastoonsa normaaleja pääsiäismunia ja jakoi niitä kylän lapsille. Lapset olivat hyvin onnellisia saadessaan munia. Tipu vain maalasi ne keltaiseksi kauttaaltaan ja lapset saivat hoitaa loppumaalauksen. Lapset hakivat myös puista hiirenkorvia muniin koristeeksi. Kun aamu valkeni ja kello lähestyi yhdeksää, niin tipu tuli pupun luokse ja ojensi hänen pedilleen hiirenkorvat. Poika tuli pedin luokse ja kuiskasi: ”Shhh, pupu nukkuu”. Samalla sekunnilla pupu heräsi ja kertoi, että hän näki unta, että hän ei muninutkaan unessaan suklaamunia, vaan pääsiäistipu hoiti sen homman pupun puolesta, ja niin siinä sitten kävikin. Tipu muni oikein suklaisia munia, ja pupu hihkui onnea ja Elmeri myös. Tipu toi myös mukanaan rairuohoa, mämmiä, ja kylän lapsille munat. Elmeri otti niistä yhden ja maalasi sen kaikilla eri väreillä. Pupu ja Tipu hehkuivat kirkkaina, kuten myös yöllä askarrellut vitsat. Tipu muni yhteensä yli 13 munaa, kaikki täynnä ihanaa suklaata. Pieni poika oli onnensa kukkuloilla ja alkoi pukeutumaan. Hän valitsi päälleen kirkkaan keltaiset housut, pinkin paidan sekä värikkäät sormikkaat, joissa joka sormi oli eri värinen. Hän laittoi munat koriin ja siihen kortin, jossa luki, että hyvää pääsiäistä! Hän meni keittiöön, otti mehulasinsa ja ihmetteli, kun hänen mehunsa väri on vaihtunut. Tipu nauroi mielessään, että kohta poika nielaisee aimoannoksen kuravettä. Poika otti kulhoonsa mämmiä ja istuutui tuolille. Hän hörppäsi mehumukistaan ja alkoi nauraa, kunnes Tipu huusi, että ”HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ JA VIELÄ KURAVEDEN KERA!”

Poika kertoi, että kyllä hän tämän aavisti, koska joka vuosi Tipu tekee saman pilan. Pupukin nauroi, ja ojensi puoliksi syödyt hiirenkorvat pojalle, joka nauroi jo vatsa kippuralla. Pojan kyyti kouluun saapui, hän otti munat ja pullon kuravettä mukaansa. Hän toivotti hyvät päivän jatkot Pupulle ja Tipulle. Koulussa kaikki olivat riemuissaan saadessaan maistella maailman parhaita suklaamunia. Kaikki lähtivät riemumielellä koteihinsa viettämään pääsiäistä.

- Katriina Edman ”Kata” -