Ryhdy rohkeasti runoilijaksi Tapasin haastateltavan runoilijan, Henri Hirvenojan ensimmäistä kertaa joulukuussa 2021. Helsingin keskustassa sijaitseva Oodi tuntui heti luonnollisesta tapaamispaikalta. Minua on kiehtonut aina se, miten lyriikkaa tuotetaan. Millaista lahjakkuutta ja rohkeutta vaatii ryhtyä kirjoittamaan runoja ja onko runoilijalla oltava jokin erityinen ajattelumaailma kuin muilla ihmisillä? Näitä asioita pohtii varmasti moni muukin, joka ei ole rohkaistunut tuottamaan itse runoja tai ei jostakin syystä ole tuonut teoksiaan esille muiden luettavaksi.
Runoilija Henri Hirvenoja. Kuva: Eija Sandberg
Hirvenoja sanoo, että se on selvästikin enemmän työntekoa kuin lahjakkuutta. Hänen mielestään kuitenkin terve kriittisyys omaa tekstiä kohtaan on yksi avainasioista. – Jos mennään runon tuottamisessa yleisellä tasolla, niin tekniikoita on monia, esimerkiksi toisto/mantra. Joskus se toimii hyvin rytmittäjänä, mutta en suosittele sitä käytettäväksi liikaa. Tällöin voi tuntua, että toisto on eräänlainen pelastusrengas ja runot alkavat vaikuttaa tekemällä tehdyiltä. Runoilija hänestä tuli omasta mielestään täysin sattumalta. Kuitenkin isoäiti vaikutti omalta osaltaan mielipiteellään, että ajatuksia kannatti kirjoittaa ylös jo lapsena. Lisäksi se, että poika pärjäsi hyvin lasten ja nuorten kirjoituskilpailuissa, rohkaisi häntä jatkamaan kirjoittamista. – Ensimmäinen isoäitini kirjaama runo on vuodelta 1975, jolloin olin 5-vuotias, mutta jo 9-vuotiaana olin kykenevä kirjoittamaan itse. Henri 5
