Tarja Sahramaa 28 Pirjo Kotamäki

Ohikiitävä hetki o o o

Maalasit kuvan, johon hahmottelit itsesi ja Mineon.

Mineo kannatteli kuuta käsillään Meri musta Silmät keltaiset Tiesitkö sen Mineo mistä meri alkaa.

Näin Sinut hulluuden kaikki sävyt. Ihailin kättesi ylevää otetta.

Yö muuttui vaaralliseksi.

Tarja Sahramaa

27

Gaius Viviuksen päivä

Vuorella tapahtuu outoja, sieltä ratkeilee tulenlieskoja päivään ja yöhön, ja yö nyt alkaa olla; ainakin tuon pimeyden mukaan ja jotakin siellä syntyy, luulen, uutta ruokaa, uusia mausteita jumalat hämmentävät, niin kuin Mithran pappi kertoo, mitä jumalat tahtovat (ne eivät kerro meille suoraan), ehkä annokset paranevat vielä, ehkä pahenevat syöjät, koirat syövät luun jo ennalta, minä tiedän ja kuulen, villisian syöksyhampaat taistelivat gladiaattorin kanssa, se oli vasta näytösten näytös, areenan huikea alkuottelu, vaan sitten tuli vastaan toinen, ja kolmas näytös jossa lihakset kohtasivat, veri valui korvasta ulos, ääni syöksyi tiehensä gladiaattorin suusta ja sinne osui keihäs, kuin vahingossa, gladiaattori Celadus kuoli (niin kuin meidän on kaikkien kuoltava), ja hänen hauislihaksiaan, ihanaa vartaloaan en näe enää koskaan.

Pirjo Kotamäki Runoja keväällä 2022 ilmestyvästä kokoelmasta, jonka työnimenä on ”Pompeji”. (Kustantaja: Kulttuurivihkot).

28

Äidin kohdusta ulos tullut Felicia

Silmämitalla he katsovat, ajattelevat nopeasti: kuka kukin on, minne hän menee, mistä on tullut: tuo on orja, tuo on vapaa: onko se merkittynä minuun, äidin kohtuko minut kasvatti orjaksi, sielläkö se jo tapahtui:

Senaattori Gaius Pompeius tuli käymään ja osoitti päätäni, kaulaani, selkärankaani siellä ja sanoi: tuo on minun, tuosta kohdasta ja tuosta, sinä tulet illalla minun luokseni.

Olen kuin kasvi, kasvatettu, viljelty orjuuteen, jo syntymästäni saakka, olen merkitty, summani on laskettu yhteen, ihoni arvo, käyvän sestertiuksen paino,

äitinikö tämän päätti, hänen verensä kehto joka keinahti nurin vain minun kohdallaniko:

missä ovat sisareni, missä sukulaiseni, vaikka huusin äitiäni, vaikka itkin: ei hän tullut, hän lähti pois. Pois minun luotani.

Pirjo Kotamäki Runoja keväällä 2022 ilmestyvästä kokoelmasta, jonka työnimenä on ”Pompeji”. (Kustantaja: Kulttuurivihkot).

29