Jokainen runo ansaitsee paikkansa maailmassa – Anne Lukkarila

Jokainen runo ansaitsee paikkansa maailmassa

Näillä sanoilla rohkaisen aloittelevia runoilijoita, kun he empivät osallistumista runokursseille. Runo kumpuaa ihmisen sisimmästä. Tunnemuistoista, haavoista, haaveista, matkan varrelle jääneistä jäähyväistä. Eletystä elämästä. Oman metatason altistaminen toisten katseille hirvittää. Entä jos runoni on huono? Entä jos en osaa kirjoittaa runoa?

Karsastan snobismia runoudessa. Mielestäni jokaisella ihmisellä on oikeus runoiluun ja halutessaan niiden julkaisuun. Jos ei muuten,

10 niin omaksi iloksi. Runous saa tulla näkyväksi kaikilla inhimillisillä tasoilla – runoilu on parhaimmillaan myös terapeuttista tunteiden purkamista. Runoudessa voi harjaantua kuten missä tahansa kirjoittamisessa. Eiväthän seiväshyppääjätkään kehity taidoissaan pelkästään hartaasti asiaa toivomalla, saati viulistit! Siispä rohkeasti runouden harjoittelemista päin ja jo muutamalla pienellä kikalla huomaat, miten runosi kehittyvät ja jalostuvat.

Tärppi runosi jalostamiseen

Usein ensimmäiset runomme ovat keskeislyyrisiä, minäkertojan kerrontaa. Muodoista säkeistömuoto on meille tutuin laulusäkeistöjen kautta. Astuminen mukavuusalueen ulkopuolelle voi viedä runosi aivan uudelle tasolle.

Tässä sinulle pieni harjoite runosi jalostamiseen: – ota esille jokin kirjoittamasi runo, joka on säkeistömuotoinen ja minä-muodossa – kirjoita se uudelleen sinä-muotoon – riko säkeistömuoto: riko rivejä, katkaise säe kesken, lisää taukoja lisäämällä välilyöntejä sanojen väliin – ole rohkea, irrottele!

Saatat huomata, miten sinä-muoto tuo aivan uuden näkökulman runoosi. Säemuodon rikkominen voi puolestaan paljastaa runostasi aivan uusia tulkinta-avaruuksia. Anne Lukkarila kirjoittajaohjaaja ja kirjailija

AK Kustannus & Kirjoita Paremmin

www. kirjoitaparemmin.fi

www. akkustannus.com

11