Kevät-Elias 1/2023

Mikael

Helasvuo

Huilutaiteilija ja

esikoiskirjailija

Pekka Arppe

Työ Libyassa

synny� romaanin

Liisa Mäntymies

sai kolumninsa kirjaksi

Auli Eho

Melkein Möllärimestari

Eija Tuomela-Leh�

Uudenmaan Kirjoi�ajien puheenjohtajaksi

Sisällyslue� elo

Muutosten aika

Olen saanut tehdä Elias-lehteä vuodesta 2016 alkaen. Olen tehnyt sitä suurella sydämellä ja kunnianhimoises�. Tavoi�eeni on ollut, e�ä Elias-leh� on laadukas sekä ulkoasultaan e�ä sisällöltään. Päätoimi�ajana minulle on ollut tärkeää nostaa esiin yhdistyksen kirjailijoita kirjoineen ja avata heille ovi julkisuuteen ihmisten �etoisuuteen. Lisäksi olen halunnut, e�ä lehden lukijat ja kirjoi�ajat saavat oppia ja vertaistukea kirjoi�amiseensa kirjailijahaasta�elujen ja kirjoi�amiseen lii�yvien ar�kkelien kau�a. Elias-leh� on myös toiminut hyvänä yhteishengen luojana, kun sen sivuilta on saanut lukea, miten upeita kirjailijoita yhdistyksessämme on. On ilo ja kunnia kuulua tällaiseen yhdistykseen.

Päätoimi�ajuuden ansiosta olen saanut tutustua moniin mielenkiintoisiin henkilöihin, joista jokainen on jä�änyt jälkensä sydämeeni. Olen myös löytänyt kirjoja, joihin en varmas�kaan muuten olisi törmännyt.

Lisäksi olen saanut tehdä Elias-lehteä loistavan porukan kanssa. Yhdistyksen hallitus on toiminut innoi�avana toimitusneuvostona, joka on aina hyväksynyt sisältöehdotukseni. Heiltä on tullut eri�äin hyviä ju�uideoita ja tekstejä Eliakseen.

Myös huipputarkat toimitussihteerit ja editoijat ovat puurtaneet ahkeras� lehteen lähete�yjen teks�en kanssa. He ovat tarkastaneet oikeinkirjoituksen ja korjanneet tekstejä, jos jonkin ilmauksen voi kirjoi�aa teks�ssä selkeämmin. Suuret kiitokset Elias-editoijille: Chris�ne Hammar, Paula Kokkonen, Anna Laaksonen ja Marja Naapuri. Heidän korjaustensa jälkeen on ollut ilo lähe�ää Elias-leh� kirjapainoon ja sieltä maailmalle. Lukijat eivät heidän korjauksiaan �edä, eivätkä ehkä tekstejään Eliakseen lähe�äneetkään, elleivät he vertaa lähe�ämäänsä teks�ä lehdessä olevaan teks�in. On tärkeää, e�ä kirjoi�ajayhdistyksen ja kirjoi�amisen erityisosaajien julkisuuteen menevät asiateks�t ovat mahdollisimman virhee�ömiä. Oikolukijan työ on kuin siivoojan työtä. Siivoojan tärkeyden huomaa vasta si�en, kun siivous on jäte�y tekemä�ä.

Eliaksen monipuolisesta sisällöstä kiitos kuuluu myös kaikille Elias-lehden avustajille, ju�uja kirjoi�aneille sekä novelleja, runoja ja muita tekstejä lähe�äneille.

Suuret kiitokset kaikille, joiden kanssa olen saanut tätä antoisaa ja arvokasta kulttuurityötä tehdä. On aika siirtyä eteenpäin. Oma kirjani, elämäkerta appiukostani odo�aa kirjoi�amistaan. Myös muut asiat vaa�vat huomiotani ja aikaani.

Uskon ja toivon, e�ä Kul�uurileh� Elias saa uusia ja raikkaita tuulia hyvin kantavien siipiensä alle. Inspiroivaa ja innostavaa kevä�ä kaikille!

Sirpa Suominen Päätoimittaja

s. 2 Päätoimi�ajan terveiset – Sirpa Suominen

s. 3 Eija Tuomela-Leh� Uudenmaan Kirjoi�ajat ry:n uudeksi puheenjohtajaksi – Chris�ne Hammar

s. 4 Hiekkaa silmille – Pekka Arppe

s. 6 Esikoiskirjailija, huilutaiteilija Mikael Helasvuo – Sirpa Suominen

s. 8 Uudenmaan Kirjoi�ajat sai uuden puheenjohtajan

s. 9 Valokeilassa yhdistyksemme jäsen, kirjailija Auli Eho – Chris�ne Hammar

s. 10 Kirjallisuuden monitoimija Liisa Mäntymies – Eija Sandberg

s. 12 Kustantamot vastaavat

s. 14 Pilkunviilausta: Sanat ja sukupuoli – Paula Kokkonen

s. 16–18 Kirjanurkka:

Sirva Kuor�: Ko�na koulu – Marja-Leena Lyyra-Kukkonen ja Astaterhikki Salonen

Risto As�kainen: Ylen onnekas mies – Pen� Peltoniemi

Hannu Niklander: Luovutetut alueet – Maria Salo-Pulliainen

s.19–23 Novelleja, runoja, aforismeja: Mari Cajanus, Seija Ekholm, Marita Engberg, Yaseen Ghaleb, Lo�a A. Jussila. O.R. Helle-Kotka, Irene Honkanen, Paula Kokkonen, Rii�a Komppa, Marja-Leena Lyyra-Kukkonen, Tarja Niemi-Korpela, Hannu Niklander, White Raven, Tarja Sahramaa, Sauli Salomaa, Rii�a Welroos, Keijo Wääri. s. 24 Kirjailijavierailut

Kulttuurilehti Eliaksen julkaisija: Uudenmaan Kirjoittajat ry Nylands Skribenter rf

Päätoimittaja ja taitto: Sirpa Suominen

Toimitussihteerit: Christine Hammar, Paula Kokkonen, Anna Laaksonen ja Marja Naapuri.

Toimitus: Ukirin hallitus

ISSN 2243-3414 (painettu)

ISSN 2243-3422 (verkkojulkaisu)

Paino: Nurmiprint Oy, Nurmijärvi 2023

Kansikuvassa: Mikael Helasvuo Musiikkitalossa, Helsingissä.

Kuvaaja: Sirpa Suominen

Uudenmaan Kirjoittajat ry

Nylands Skribenter rf

Hallitus

Puheenjohtaja: Eija Tuomela-Lehti

Varapuheenjohtaja: Riku Räihä

Sihteeri: Eija Rahikainen

Taloudenhoitaja: Christine Hammar

Jäsenet: Sirpa Suominen, Ulla Welin ja Anu Vihma.

Varajäsenet: Ninni Mäntylä, Maria Salo-Pulliainen ja Eija Sandberg.

www.ukir.info

Elias ilmestyy pääsääntöisesti kaksi kertaa vuodessa: huhtikuussa ja lokakuussa. Seuraava Elias-lehti ilmestyy lokakuussa 2023.

Aineistot: Lehteen tulevat tekstit ja kuvat 31.8.2023 mennessä osoitteeseen uudenmaan@gmail.com

Toimitus päättää julkaisusta ja pidättää oikeuden tehdä saamaansa materiaaliin toimituksellisia muutoksia.

Tekstit: Lähetä vain täysin valmis teksti. Keskeneräisiä tekstejä ei huomioida. Tekstien pituus max. (5800–5900) merkkiä kaksi A4-sivua. Tallennusmuotona .RTF. Jos tekstin sommittelu on tärkeä, lähetä mukana lisäksi .PDF:ksi tallennettu versio (koskee runoja).

Kirjoita tekstit omalla äänelläsi, älä kopioi suoraan toisten tekstejä. Mainitse lähteet.

Kuvat: Mikäli tarjoat tekstisi kanssa kuvia, huomioithan, että valokuvia tai piirroksia EI saa kopioida internetistä tai kirjoista ilman lupaa. Jos löydät internetistä kuvan, jonka haluat tekstiisi, kysy valokuvan ottajan tai piirtäjän (kuvan oikeudenhaltijan) lupa, ja lähetä hänen antamansa lupa tekstisi yhteydessä, lisäksi hänen yhteystietonsa. Kirjoista otetuista, skannatuista tai valokuvatuista kuvista tarvitaan myös kustantajan lupa. Kuvat JPG-kuvina.

Kuvien tiedostokoko väh. 2 Mt. Tarkista kuvan koko itse ennen lähettämistä. Kuvakoko 100–990 kt ei ole julkaisukelpoinen.

Eija Tuomela-Lehti Uudenmaan Kirjoittajat ry:n uudeksi puheenjohtajaksi

Yhdistyksemme vastavali�u puheenjohtaja ei kuulu sammaloituneiden, vaan vierivien kivien ak�iviseen joukkoon.

Eija Tuomela-Leh� toimi yhdistyksemme puheenjohtajana 1985–1988. Hän on yhdistyksemme julkaiseman Elias-lehden ”äi�”, sillä hänen edellisen puheenjohtajakautensa aikana Elias Lönnrot otettiin näkyvästi LänsiUudenmaan Kirjoittajien keulakuvaksi. Elias-leh� oli silloin mustavalkoinen sanomaleh� ja siinä oli 4–8 sivua. Nimensä leh� sai Samma�n suuren pojan mukaan, kun yhdistys pi� Samma�n ko�talousopistolla kesäkurssin. Jäsenkirjeen nimi muute�in Pikku-Eliakseksi, kun leh� muute�in aikakauslehden kokoiseksi.

Vuoden 1989–90 Elias-lehden numerossa 5 sivulla 3 Eija TuomelaLeh� jä�ää perhesyistä lämpimät jäähyväiset lehdelle, jonka päätoimi�aja hän silloin oli.

Tuomela-Leh� kustansi ak�ivises� kirjoja kustantamonsa, Kesuura Oy:n, kautta ja toimi ko�seutuseuran perustaman Käpylä-lehden päätoimi�ajana. Vuonna 2021 hänen kustantamonsa täytti 30 vuo�a. Käpylä-leh�, jossa hän työskenteli v. 1989–98 ja lehden päätoimi�ajana vuodesta 2013 läh�en, täy� samana vuonna 70 vuo�a.

Pelkästään verkkokirjakauppa Adlibriksen sivuilla on 131 Kesuura Oy:n kustantamaa kirjaa v. 1993–2021.

Kesuura Oy:lle oli kysyntää 1990-luvun alussa, koska kirjapainot haalivat painettavaa, mu�a samalla syntyi tarve kustan-

Kesuura

nustoimi�ajille. Eija Tuomela-Leh� tunsi itsessään sellaisen. Hänellä oli sekä kunnianhimoa että ammattiylpeyttä, eikä hän päästänyt huonos� toimite�uja kirjoja painoon.

Tuomela-Leh� oli myös mukana toimittamassa vuonna 2020 ilmestyny�ä PuuKäpylä 100 vuo�a – Wooden Käpylä 100 Years -kirjaa.

Vuoden 2022 alussa hän jäi eläkkeelle sekä kustantajan e�ä Käpylä-lehden päätoimi�ajan toimistaan tavoi�eenaan panostaminen kirjailijuuteen. Vuonna 2021 ilmestyikin – kuin alkusoi�ona – seitsemän vuo�a työste�y romaani Rehellinen sauna. Kirjailijan rooliin ei aiemmin jäänyt juurikaan aikaa, sillä kustanne�avaa rii�.

Eija Tuomela-Leh� pähkinänkuoressa:

– Syntyi 1951 Tukholmassa.

– Muu� vuonna 1952 Järvenpäähän.

– Kävi keskikoulun Järvenpään yhteiskoulussa.

– Pääsi ylioppilaaksi v. 1972 Käpylän iltaoppikoulusta.

– Opiskeli ko�maista kirjallisuu�a Helsingin yliopistossa.

– Kustannustoimi�aja ja vapaa toimi�aja vuodesta 1985 läh�en.

– Yhdistyksemme hallituksen jäsen v. 1983–1984 ja yhdistyksemme puheenjohtajana v. 1985–1988.

– Elias-lehden päätoimi�aja vuoteen 1990.

– Perus� vuonna 1991 Kesuurakustantamon.

– Valmistui vuonna 2001 työn ohessa humanis�sten �eteiden kandidaa�ksi.

– Akateeminen pienyri�äjätutkinto 1998 Helsingin Kauppakorkeakoulussa.

– Aloi� vuonna 2013 Käpylä-lehden päätoimi�ajana.

– Käpylän kirjastoyhdistyksen puheenjohtajana 7 vuo�a.

– Oma tuotanto sisältää yhdeksän kirjaa, runokokoelmia ja proosaa.

Paljon onnea yhdistyksemme vuosikokouksessa valitulle puheenjohtajalle!

Teksti: Christine Hammar

Kuva: Henry Streng

Lähteet: mm. Eija TuomelaLehden haasta�elu (Veijo Eronen) Keski-Uusimaa -lehdessä

8.9.2021 ja Kalevi Koivusen ar�kkeli ”Eliaksen äi�” (Kulttuurileh� Elias 2/2015) sekä Elias-leh� nro 5/1989–90.

Elias-leh�ä Kansalliskirjastossa: h�ps://kansalliskirjasto.finna.fi /Record/fikka.3429624

Määritelmä: runosäkeen sisältämä tauko.

Selite: Kesuuran avulla voidaan aikaansaada rytmises� tehokkaita vaikutuksia. Mikäli kesuuran edellä on pääpainollinen tavu, kesuuraa sanotaan maskuliiniseksi, jos painoton, feminiiniseksi. Kesuuran kohdalla on usein välimerkki, yleisimmin pilkku. Säkeeseen voi sisältyä yksi tai useampia kesuuroita tai ei ainoatakaan. Kesuurat voivat esiintyä säkeen alkupuolella, keskellä tai lopulla. Mikäli kesuura sijaitsee jokaisessa säkeessä samassa kohdassa, seurauksena on helpos� monotonisuus. Kesuurat voivat olla helpos� havai�avia tai vähemmän silmiinpistäviä – jälkimmäisiä kutsutaan sekundaarisiksi tauoiksi. Kesuura merkitään II. Esimerkiksi Aaro Hellaakosken runon ”Sairaalassa” (Runoja, 1916) säkeissä kesuurat sijoi�uvat: Mennyt mies.II Mennyt mies.

Näinkö sun II loppui �es?

Lähde: h�ps://�eteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:kesuura

kirjailija

Hiekkaa silmille

Vihdoin Hiekkaa silmille -kirjani on kansissa!

Kirja on autofik�ivinen tarina Lähiidästä 1980-luvulta, jolloin suomalainen rakennusvien�osaaminen oli kiivaimmillaan.

Olen kirjoi�anut tätä vuodesta 2010, siis yli kymmenen vuoden ajan. Siitä on aina oltu kiinnostuneita, ja siksi minulle oli tärkeää, e�ä sain sen lopulta valmiiksi. Kun minut vali�in vuoden rakennusinsinööriksi vuonna 2009, tulin kiitospuheessani juhlayleisölle kertoneeksi, e�ä olen kirjoi�amassa kirjaa kovista kokemuksistani Libyassa ja uskoin tarinan valmistuvan seuraavana vuonna. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja vuosien saatossa minulta on �va�u, miten Libyan-tarinani jaksaa, koska sitä ei vain näy kuuluvan.

To�a. Käsikirjoitus ja sen lukema�omat versiot uinuivat eri kovalevyillä, sillä minulla oli vaikeuksia pää�ää, miten tarinan lopulta kasaan.

Kirja ei ole dokumen� eikä yrityshistoriikki, vaan juonivetoinen tarina, joka etenee preesensissä ja minä-muodossa. Tällaisella kertojaratkaisulla toivon, e�ä lukija istuu päähenkilön vierellä autossa tai huomaama�omana olkapäällä seuraten, mitä kertoja aja�elee ja tekee kohdatessaan moninaiset yllätykset ja �lanteet.

Koelue�n käsikirjoituksen eri versioita niin amma�laisilla kuin kirjoi�amiseen perehtyneillä. Ennen kaikkea luetu�n sen henkilöillä, joilla oli kosketuspintaa Lähi-idässä työskentelystä. Sain varsin erilaisia palau�eita. Ilmaisua ei moi�ttu, päinvastoin teks�ni koe�in mielenkiintoiseksi ja hiukan omaperäiseksi, joten olin tyytyväinen onnistuessani säily�ämään oman tapani ja ”ääneni” teks�ssä. Näiden ominaisuuksien tärkey�ä koroste�in lukuisilla kirjoi�ajakursseilla, joita olen käynyt vuosien mi�aan, ja Kriit�sen korkeakoulun kirjoi�ajakoulussa.

Koelukijoilta

toiveita tarinaan

Koelukijoista riippuen sain mielenkiintoisia toiveita. Ne, jotka työskentelivät 1980-luvulla Libyassa, halusivat vielä enemmän kuvauksia arkisesta aherruksesta ja siitä, millaista rakentaminen siellä todella oli. Naispuoliset lukijat vuorostaan toivoivat vielä enemmän perhe-elämän kuvausta, siis siitä, miten noissa karuissa olosuhteissa ja erilaisen kul�uuriin keskellä perheen äi� ja lapset pärjäsivät. He kaipasivat myös lisää kerrontaa paikallisten tavoista ja islamin vaikutuksesta arkiru�ineihin. Si�en oli lukijoita, joita erityises� kiinnos� tehty yrityskauppa ja siihen johtaneet syyt sekä paikallisen viranomaisen kohtuuton toiminta, joka joh� rankkoihin seuraamuksiin. Näitä kaikkia toiveita yri�n mahdollisuuksien mukaan o�aa huomioon, jo�a kirjani tarjoaisi mahdollisimman monelle mielenkiintoisia lukuhetkiä.

”En halunnutkaan aina pysytellä totuuden kaidalla polulla, vaan olen levennellyt kertomakaistaa, silloin kun tarina on niin edellyttänyt.”

Halusin tehdä tarinan juonivetoiseksi, jossa faktat ja fik�ot sekoi�uvat siten, e�ä pääkohdat ovat todellisia tapahtumia. Kirjailijan vapaudella olen kuitenkin etäänny�änyt niitä niin, e�en toivo�avas� joudu vaikeuksiin. Heille, jotka silloin työskentelivät Libyassa, on selvää, mistä tarina ammentaa juonensa, mu�a kyllä ra�ailla pysyvät hekin, jotka eivät ole varpaallakaan tuohon maahan astuneet.

Lukijat pitävät tarinaa totena

Saamistani posi�ivisista palau�eista olen kuitenkin huomannut, e�ä jotkut lukijat ovat lukeneet tarinan lähes absoluu�sena totuutena, vaikka olen korostanut sen autofik�ivisyy�ä. Muutamat Libyassa työskennelleet ovat yri�äneet oikaista joitakin tarinan koh�a ja kertoneet omat näkemyksensä tapahtuneista käänteistä ja asioista. Näihin kaikkiin olen vastannut, e�en halunnutkaan aina pysytellä totuuden kaidalla polulla, vaan olen levennellyt kertomakaistaa silloin kun tarina on niin edelly�änyt.

Tällaisen tarinan olisin voinut kirjoi�aa kymmenin eri tavoin: kliinisen siis�s�, räikeäs� yliampuen tai jotakin siltä väliltä, jollaista tämä edustaa. Hiukan minua on jälkikäteen askarru�anut, kirjoi�nko �e�yjen henkilöiden hahmot liian ronskeiksi, sillä Libyan asioista perillä olevat kyllä �etävät, keitä tarinassa kuvaan. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, e�ä uusien omistajien taholta toisella lähestymistavalla ja paremmalla keskinäisellä ymmärryksellä ja henkilökemialla yrityksen loppu Libyassa ei olisi ollut näin karmaiseva.

Koska sivumäärä on jo tällaisenakin suuri ja henkilöitä kirjassa lukuisia, kustannustoimi�aja halusi pitää henkilögallerian mahdollisimman pienenä. Kirjani kuvaamien tapahtumien aikaan henkilöitä työskenteli Libyassa kymmeniä, jotka olisivat ehdo�omas� ansainneet tulla mukaan tarinaan mukavina kavereina, mu�a hauskan ja mielly�ävän kuvaaminen ei mielestäni oikein sointunut tähän tarinaan…

Kirjan takakansi sai seuraavan teks�n: ”Oletko valmis osallistumaan eloonjäämispeliin, jossa ei ole tarjolla levähdyspisteitä, ei kannustusta eikä lohdutuspalkintoja?

Suomalaisyritys rakentaa Libyaan 1980-luvulla satamia. Menestystarina saa kuitenkin yllä�ävän käänteen viranomaisten taholta. Alkaa vuosia kestävä piina ja lopulta kuristusote estää hengittämisen. On löyde�ävä jokin ratkaisu ja sille toteu�ajansa.

Kirjailijan omiin kokemuksiin perustuvassa autofik�ivisessä selviytymistarinassa, Afrikan täh� -pelin libyalaisessa versiossa, nuori rakennusinsinööri joutuu kameleon�n tavoin vaihtamaan väriä selviytyäkseen paikallisten kynsistä.”

Lähes 800 sivua

Koska käsikirjoituksessa on sivuja lähes 800, kirjasta teh�in kaksiosainen kustannuksista välittämättä. Näin se on helpommin lue�avissa, sillä tällä ratkaisulla kirjasinkoko ja rivivälit saa�in rii�ävän isoiksi. Yhteen kirjaan puriste�una font� olisi ollut liian pientä ja rivivälit �heitä, jolloin lukeminen olisi työlästä ja ikävää. Nyt kaksiosaisena se ei myöskään vaikuta painavalta ”tiiliskiveltä”, vaan sitä on

kertoo

helppo lukea vaikkapa iltalukemisena sängyssä.

Kaikkien julkaisemieni kirjojen kannet on suunnitellut ty�äreni, kuvataiteilija

Johanna Johnsson

Aiemmat kirjani, Timan�napsut ja Hajonnan sisällä, on myös julkaistu Stresa Kustannuksen kau�a (www.stresa.fi), sillä olen yksi sen kahdeksasta kirjailijasta ja siksi halusin jatkaa sen suojissa, vaikka Hiekkaa silmille -kirjasta oli pari muutakin kustantamoa kiinnostuneita.

Kirja on ollut menestys, sillä lukuisat rakennusyritykset os�vat sitä joululahjoiksi niille työntekijöilleen ja toimihenkilöilleen, joilla on ollut jonkinlaista kontak�pintaa Lähi-idän projekteihin.

Varsinainen ostoryntäys syntyi, kun Rakennusleh� kiinnostui rakennusalaa sivuavasta tarinasta ja julkaisi siitä joulukuussa 2022 ar�kkelin. Se löytyy hakusanalla Rakennusleh� ja perään nimeni.

Sivun virallinen osoite on: h�ps://www.rakennusleh�.fi/2022/ 12/pekka-arppen-uran-alkuvuodetlibyassa-olivat-kuin-jannityskirjantarinasta-mu�a-todellisia/ Mikäli kirjani kiinnostaa, sen löytää h�ps://stresa.fi:n sivuilta.

Teksti: Pekka Arppe

Kuva: Jussi Helttunen

kirjailija

– Mä laitan sinne ne henkilöt kuin �naso�laat tai nukkekaapin tyypit ja kuin isä Jumala puhallan niihin henkeä. Joku kaatuu ja jää siihen, mu�a joku nousee ylös ja alkaa elää. Toivon, e�ä henkilöt kulkevat sillä tavalla, e�ä pystyn niitä seuraamaan, kuvailee Uudenmaan Kirjoi�ajien jäsen Mikael Helasvuo kirjoi�amistapaansa.

Kesällä 2022 ilmestyi ensimmäinen novellikokoelma Elisabethin kakku ja muita novelleja Aviadorin kustantamana. Kirjassa on 13 novellia, jotka ovat erikoisia tarinalliselta rakenteeltaan ja yllä�äviä ratkaisuissaan. Kun kerron löytäneeni tarinoista Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan piirteitä, Mikael myöntää muidenkin sanoneen samaa.

Draaman kaari on Mikaelille tu�u, mu�a hän ei halua täysin kulkea valmiiksi viitoite�uja polkuja.

– Olen irtautunut noista teorioista, kun olen miljoona kertaa kuunnellut luentoja Aristoteleestä ja siitä kaaresta. Se kaari on hyvä ja mä yritän toteu�aa sitä jossain määrin, mu�a aja�elin hei�äytyä modernis�ksi ja hei�ää sen kaaren…, Mikael nauraa. Hän vakavoituu nopeas� ja toteaa, e�ä leikki sikseen. Leikkimieli kuitenkin pirskahtelee esiin Mikaelin jutustelussa koko haasta�elun ajan, ja nauramme monta kertaa makeas� Musiikkitalon kaikuvassa kahvilassa.

Orfeus ei käännykään katsomaan taakseen

Elisabethin kakku ja muita novelleja -kokoelman novellit poikkeavat ilahduttavas� totutusta tarinankerronnan kaavasta rikkaalla mielikuvituksellisuudellaan. Lukija ei voi päätellä mistään, mi-

hin tarinat johtavat, mitä henkilöille tapahtuu ja millainen on novellin loppuratkaisu. Novelleihin putkahtaa yhtäkkiä hilpeitä ja järjenvastaisia, absurdeja tapahtumia.

Elisabethin kakku -novellissa Linnanmäen maailmanpyörä irtoaa akselistaan, kolistelee alas kukkulaltaan pitkin Helsinginkatua, päätyy Töölönlahdelle ja sukeltaa veteen.

Sormus-novellissa Töölöntorin rajumyrsky nostaa äidin ilmaan kuin Maija Poppasen. ”Äi� tempoilee ilmassa vailla suuntaa kuin mieletön sitruunaperhonen” – ja pläts! – äi� putoaa taksin etupuskuriin kohtalokkain seurauksin.

Samassa Sormus-novellissa komea sarvipäähirvi pelastaa uin�retkellä väsähtäneen nuoren miehen, Maxin.

”Vedestä kohosi valtava hirven pää, monihaarainen sarvikruunu auton

Esikoiskirjailija, huilutaiteilija Mikael Helasvuo: ”Kun alan kirjoittaa tarinaa, en tiedä mihin se johtaa.”

roiskesuojien kokoisten korvaleh�en välissä.” Max pitää sarvista kiinni ja hirvi koheltaa eteenpäin, kuin ketään ei selässä olisikaan.

Orfeus-myy� on saanut Mikaelin käsi�elyssä totutusta poikkeavan loppuratkaisun. Oopperan ystävät �etävät, että Orfeus ei saa katsoa taakseen, kun hän tuo rakaste�uansa Eurydikea Manalasta maan päälle, mu�a hän kääntyy kuitenkin, ja ooppera saa surullisen lopun. Mikaelin oopperassa Orfeusta esittävä Anton keksii näytelmään yllä�äen oman loppuratkaisunsa. Orkesteri katselee ihmetellen ympärilleen, ja yleisö nousee uteliaana seisaalleen seuraamaan oopperan saamaa erikoista käänne�ä.

Johann Sebas�an Bach tupsah� novelliin

Mikael kertoo, e�ä kaikissa teksteissä on aina murusia to�a, sillä miljöitä hän ei omien sanojensa mukaan pysty keksimään omasta päästään. Jokainen maisema tulee jostain nähdystä. Kun hän alkaa kirjoi�aa, hän ei �edä mihin tarina hänet johda�aa. Erääseen novelliin ilmestyi yllä�äen säveltäjä Johann Sebas�an Bach. – En mä �ennyt, e�ä se päähenkilö tapaa Bachin, Mikael tunnustaa. Grauer star -novellin päähenkilö poimii Saksassa Zwickau-järven rannalta Tunturi-mopedinsa kyy�in Herr Capellmeister Bachin, joka kärvistelee 1700-luvulla eläneen silmälääkäri John Taylorin tekemän epäonnistuneen kaihileikkauksen jälkeisissä komplikaa�oissa. Aikakaudet limi�ävässä novellissa on tosi tarina taustalla, sillä Taylor todellakin leikkasi Bachin kaihin. Hän myös operoi Georg Friedrich Händelin ja monien muidenkin silmät surullisin seurauksin.

Muista kuolevasi – memento mori

– Novellikokoelmissa tulisi olla jokin teema tai idea, mu�a tässä kokoelmassa ei ole mitään sellaista, Mikael sanoo.

Kerron huomanneeni kuoleman vierailevan hyvin useassa novellissa.

– Ai jaa, minä en ole huomannut… Mikael toteaa ja alkaa poh�a. – Se on hassua, kun ihmiset huomaavat niin eri tavalla. Olen itse huomannut vasta jälkeen päin, e�ä siellä on aika paljon isän sotatraumaa. Sotatraumahan menee suku-

polvien läpi. Ehkä siellä kuolemaakin sitten on.

Mikä on suhteesi kuolemaan?

– En minä kuolemaa niin hirveäs� mie�, Mikael sanoo. – Yksi ihmisen erehdyksistä on, e�ä se aja�elee kuoleman olevan rangaistus. Siis kaikkia rangaistaan lopulta sillä tavalla, e�ä ne kuolee. Se tuntuu hassulta. Kun vihamies kuolee, iloitaan, e�ä sille kävi huonos�. Eihän sille huonos� käynyt, kun sulle käy itselle ihan samalla tavalla. Niille surijoille käy huonos�. Jos sä ammut jonkun, ei se sun ivaasi näe, todennäköises�.

Mikaelista on hyvä asia, e�ä �etoisuus kuolemasta on läsnä. – Muista kuolevasi – memento mori, Mikael muistu�aa. – Viisaat pi�vät ennen työpöydällään pääkalloa, e�ä muistaisivat kaiken olevan suhteellista. Sillä tavalla minäkin aja�elen usein ja se auttaa monen vaikean �lanteen ohi. Vanhemmat ovat kuolleet, monia hyviä ystäviä on kuollut ja jotkut ovat tappaneet

itsensä. Jos sitä rupeaa kauhistelemaan, ei hyvä tule.

Orfeus-novellissa onkin eri�äin hyvä muistutus, miten pysyä elämässä mukana. Novellin päähenkilö Anton Vasilevitsh menee Orfeus-roolinsa takia saamaan lauluoppia maankuululta laulunope�ajalta Stefan Dimitrovitsh Malkovilta, joka potee kurkkusyöpää pienessä sairaalassa Irkutskissa. Malkov, joka on hauras ja nukkavieru vanhus, lai�aa Antonin laulamaan kymmeniä kertoja samoja koh�a, mu�a Anton ei tunnu ymmärtävän, mitä laulunope�aja tarkoi�aa, joten Malkov yllä�äen alkaa näy�ää itse mallia.

”Malkov nousi kiivaas� ylös, aika ja paikka näy�vät kadonneen hänen ympäriltään. Hän ei enää näy�änytkään vanhalta ukolta, vaan hänen ryh�nsä oli suora ja hänen silmänsä paloivat kuin kirgiisisoturilla. Hän yskäisi kerran, ve� syvään henkeä ja oli aloi�aa pitkän aarian näytelmän alkupuolelta, jossa

Huilutaiteilija ja huilunsoiton professori Mikael Helasvuo

Musiikkiperheessä kasvanut Mikael syntyi Helsingissä (1948) ja asuu siellä edelleen. Isä, professori Veikko Helasvuo oli muun muassa Sibelius-Akatemian rehtori ja musiikkikrii�kko. Äi�, Maili eli Maija oli pianonsoiton opettaja. Kaikki perheen lapset soi�vat. Jokainen heistä on päätynyt musiikkialalle, kuten myös Mikaelin serkut. – Olen kasvanut tavallaan flyygelin alla ja saanut ilmaiseksi musiikkioppia ihan hirveäs�, Mikael kertoo. Ensimmäisen ”tatsinsa” Mozar�in ja Beethoveniin Mikael sai lapsuudessaan, kun näiden musiikkia soite�in kotona nelikä�ses�. Tuolloin ei ollut televisioita olemassa, viemässä huomiota, vaan silloin juo�in teetä ja musisoi�in.

Huilu valikoitui Mikaelin soi�meksi luonnostaan. 1960-luvulla hän opiskeli musiikkia ensin Sibelius-Akatemiassa, jonka jälkeen hän haki oppia Prahan konservatoriosta sekä Freiburgin Musiikkikorkeakoulusta. Lisäksi hän oli ranskalaisen huilis�n Jean-Pierre Rampalin oppilaana. Rampalin on sano�u olevan 1900-luvun parhaimpia huilisteja. Tärkeimmiksi ope�ajikseen Mikael nimeää Juho Alvaksen Helsingistä ja Aurèle Nicolet’n Freiburgista. Mikael soi� vuosina 1973–1976 Helsingin kaupunginorkesterissa ja 1976–1988 hän oli Radion sinfoniaorkesterissa soolohuilis�na. Puhallinmusiikkia hän ope� lehtorina Sibelius-Akatemiassa v. 1976–1998, jonka jälkeen hän jatkoi huilunsoiton professorina. Hänet on palki�u Madetoja-palkinnolla 1992 ja Pro Finlandia -mitalilla 1993. Mikael on myös esiintynyt usein eri puolella maailmaa. Hän on soi�anut useissa yhtyeissä sekä levy�änyt paljon musiikkia. Lisäksi hän on ollut puheenjohtajana sekä Suomen Huiluseurassa sekä Suomen Solis�yhdistyksessä.

Orfeus rukoilee Amorilta armoa. Viime hetkellä hän kuitenkin hätkäh� kuin unesta, ja hänen liikkeensä pysähtyivät. Hän lope� laulun ennen kuin oli eh�nyt aloi�aakaan ja palasi tavalliseen olo�laansa.

Kuin hämillään hän kääntyi teepöytään päin, tar�ui kannuun ja alkoi täyttää kuppiaan, mu�a hänen kätensä tärisi, niin e�ä Antonin oli tultava avuksi. – Tässä iässä katoavat joskus realitee�t, Malkov sanoi ja meni noutamaan huoneen perällä olevasta lääkekaapista pullon gruusialaista konjakkia. Lorautettuaan siitä aimo annoksen teehensä hän sulki silmänsä, huokaisi ja sanoi: – Mu�a juuri se pitää tämmöistä ukkoa hengissä.”

Taija Tuomisen kirjoituskurssi oli käänteen tekevä

Mikael sanoo olleensa kansakoulussa hyvä kirjoi�aja, mu�a ei enää oppikoulussa, koska krii�nen suhtautuminen opetuksen tasoon alkoi herätä. Anne�in vain otsikko ja sano�in, e�ä kirjoi�akaa tuosta. Hän ei keksinyt mitään kirjoitettavaa.

– Jukolauta, kun kirjallisuu�akin olisi opete�u. Sama kuin piirustustunnilla,

jossa laite�in kukkamaljakko kateederille ja sano�in ”piirtäkää tuo”. Eihän siitä mitään tullut, mu�a ne jotka osasivat piirtää, piirsivät sen he�.

Mikael kertoo hilpeästä piirustuskilpailuvoitostaan. Hän oli ravintolassa kaverei�ensa kanssa, ja jokainen väi� olevansa maailman huonoin piirtäjä. Huonoimmuudesta pi� o�aa selvää kilpailuhengessä, ja tehtäväksi anne�in piirtää lehmä. Huonoimman lehmän piirtäjä sai tarjota kaljat.

– Mä voi�n sen suvereenis�, kun unohdin utareet.

Palaamme tarinoinnissa takaisin koulun penkille, jossa Mikael sai lue�avakseen Nikolai Gogolin Päällystakki-kirjan ja siitä pi� kirjoi�aa analyysi. Mikael alkaa nauraa.

– En ymmärtänyt sitä kirjaa ollenkaan. Katselin takakannesta mitä siitä selitet�in. Kerroin sen omin sanoin vähän pitemmin ja sain hyvät pisteet. Se oli yksi minun parhaista koetuloksistani.

Mikael kertoo käyneensä 1980- tai 1990-luvulla vähän aikaa Kirjoita kirja -kirjekurssia, mu�a hän lope� sen jonkin ajan päästä, koska hänen lähe�ämänsä teks� oli korja�u pukki-merkein, kuten ope�ajat tekevät. Ei enää koulun penkille, hän aja�eli, mu�a oli kuitenkin

Uudenmaan Kirjoi�ajat sai uuden puheenjohtajan

tyytyväinen kurssin mukana tulleeseen oheismateriaaliin.

Avoimen yliopiston kirjoituskurssin

hän kävi kevällä 2011 tai 2012. Ope�ajana oli Joonas Kons�g Taija Tuomisen

Luovan kirjoi�amisen kurssi 2014 Oriveden Opistossa oli merki�ävä sysäys luovaan kirjoi�amiseen. Siellä syntyi myös viiteryhmä, joka on edelleen �ivis� kasassa ja osallistuu erilaisiin kirjallisiin �laisuuksiin ja matkoihin aina ulkomaita myöten.

– Taija rohkaisi ja avasi ihan uuden maailman. Se oli monessa suhteessa merki�ävä, koska siellä kynä rupesi sauhuamaan, Mikael kii�elee.

Tällä hetkellä Mikael osallistuu säännöllises� kirjailija Monika Fagerholmin kirjoitusryhmään Helsingissä.

Teksti ja kuva: Sirpa Suominen

Uudenmaan Kirjoi�ajien puheenjohtaja Chris�ne Hammar luopui tehtävästään ja vuosikokous valitsi yhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi Eija Tuomela-Lehden Chris�ne jatkaa hallituksessa edelleen, mu�a taloudenhoitajana.

Uusia jäseniä hallituksessa ovat Anu Vihma ja Ninni Mäntylä (varajäsen). He tulivat Paula Kokkosen ja Irene Honkasen �lalle.

Hallituksessa jatkavat Riku Räihä varapuheenjohtajana, Eija Rahikainen sihteerinä sekä Sirpa Suominen ja Ulla Welin

Varajäsenet: Maria Salo-Pulliainen ja Eija Sandberg.

Kokouksen puheenjohtajana toimi Jorma Hyvönen.

Uudenmaan Kirjoi�ajat pi� vuosikokouksensa lauantaina 11.3.2023.

Pasilan kirjaston Dino-kokous�lassa Eija Rahikainen (vas.), Riku Räihä, Jorma Hyvönen, Anu Vihma, Ninni Mäntylä, Chris�ne Hammar ja Anneli Rosell. Kuva: Eija Tuomela-Leh�.

Valokeilassa

yhdistyksemme jäsen, kirjailija

Auli Eho

Eho on sisaruksistaan vanhin ja esikoisena maatalon työt tulivat hänelle pienestä pitäen tutuiksi. Ylioppilaaksi päästyään hän jatkoi opintoja Helsingissä ja opiskeli ko�talousope�ajaksi Helsingin Ko�talousope�ajaopistossa ja myöhemmin �edo�ajaksi Markkinoin�-ins�tuu�ssa.

Hänen rakkaita harrastuksiaan ovat aina olleet kirjoi�aminen ja historia. Kirjoissaan hänellä on ollut mahdollisuus yhdistää molemmat.

Kirjoi�anut hän on koko työuransa ajan markkinoinnin ja vies�nnän parissa ko�maisen teollisuuden palveluksessa.

Eho toimi pitkään Ko�talous-lehden päätoimi�ajana ja Suomen Ko�talousleh� Oy:n toimitusjohtajana eläkkeelle jäämiseensä as�.

Auli Eho asuu Järvenpään ja Tuusulan rajalla sijaitsevassa vanhassa Per�län talossa, joka myös esiintyy hänen kirjoittamassaan kirjassa Per�lä, talo kylän laidalla (2013).

Milloin olet syntynyt ja missä?

Olen syntynyt toukokuussa 1948 eli tänä vuonna tulee 75 vuo�a täyteen. Kävin syntymässä Helsingin Naistenklinikalla, mu�a oikeas� ko�paikka oli Jokela silloisessa Hyvinkään maalaiskunnassa.

Minkä ikäisenä aloit kirjoi�aa ensimmäistä kirjaasi?

Aloin kirjoi�aa esikoistani, Kohtaamme Ma�lassa, vuonna 2013, jolloin olin 65-vuo�as. Per�lä, talo kylän laidalla -kirjaa aloin kirjoi�aa jo melkein ennen esikoisteokseni ilmestymistä. Molemmat valmistuivat vuoden 2013 aikana.

Talomme, tämä Per�lä, on siirre�y nykyiselle paikalleen 1893, joten halusin kirjan senkin takia valmiiksi 120-vuo�sjuhlavuonna.

Vuonna 2014 melkein voi�n Möllärimestari-��elin esikoiskirjallani Kohtaamme Ma�lassa Taivalkosken Päätalo-ins�tuu�n järjestämässä Möllärimestari 2014 -kilpailussa. Sain kunniakirjan ja perä� sadan euron palkkion.

Mitä kirjoi�aminen sinulle merkitsee?

Olisi komeaa sanoa, e�ä kaikkea. Kirjoi�aminen on kulkenut kouluajoista läh�en aina mukanani. Työelämässä kirjoi�n mm. �edo�eita ja erilaista koulutusmateriaalia ja pienen lehden toimi�ajana �etys� eri tyyppisiä ju�uja. Viime vuosina se on ollut tärkeä henkireikä. Sitä paitsi nau�n kirjoi�amisesta.

Mihin aikaan päivästä kirjoitat mieluiten?

Kirjoitan nykyisin mieluiten aamulla, aikaisemmin paljon myös yöllä.

Millaista kirjallisuu�a luet?

Olen aika kaikkiruokainen lukija. Rentoudun lukemalla tai kuuntelemalla dekkareita ja kevy�ä hömppää. Luen runsaas� �etokirjoja paitsi huvikseni, myös taustoi�aakseni kirjojani.

Aiheu�aako kirjoi�ama�omuus sinulle huonon omatunnon?

Nythän ei ole pakko kirjoi�aa, eli en saa tunnonvaivoja kirjoi�ama�omuudesta. Tauot kirjoitusprosessissa yleensä tekevät vain hyvää.

Kestääkö taustatyön tekeminen per kirja kauan? Entä kirjan kirjoitusprosessi?

Olen kerännyt erilaista taustamateriaalia jo ennen kuin olen huomannut löytäneeni uuden teeman. Kirjaan erilaisia ju�uja ruutuvihkoihin. Olen aika nopea kirjoi�aja, mu�a hiominen ja �ivistäminen vie enemmän aikaa ja silloin tauot tekevät hyvää.

Miten ja mistä olet kerännyt materiaalin kirjoihisi?

Kerään tausta�etoja hyvin monista lähteistä, joista �etenkin tärkeimmät ovat ne� ja �etokirjat. Olenkin ollut divareiden kanta-asiakas, sillä haluan vanhemmat lähdeteokset ihan omiin käsiini. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi vanhat pitäjänhistoriat ja historiikit.

Onko sinulla joku systeemi, jonka avulla kirjaat kirjojesi tapahtumien aikajanan? Kirjoitatko esimerkiksi listoja?

Ne ruutuvihot, ne ruutuvihot! Olen myös tehnyt ihan konkree�sia aikajanoja. Esimerkiksi Gustafva Björklundista (Kuninkaan Gustafva, 2019) kirjoi�aessani se oli väl�ämätöntä, kun kokosin �edot hänestä pieninä sirpaleina monista eri lähteistä.

Onko itse kirjoi�amisen aloi�aminen sinulle vaikeata?

Aloi�aminen ei ole kertaakaan ollut vaikeaa. On ollut luontevaa aloi�aa sitten kun aineistoa tuntuu olevan tarpeeksi. Materiaalin keruu �etenkin jatkuu koko prosessin ajan. On ollut metka huomata, miten yksi asia aina johtaa toiseen. Joskus kuitenkin on pakko lope�aa ja jatkaa eteenpäin, varsinkin kun �edän olevani aika vuolassanainen.

Miten pääset kirjojesi maailmaan ja henkilöidesi nahkoihin?

Toivo�avas� olen päässyt päähenkilöideni nahkoihin. Siinä au�aa se, e�ä itselläni on ollut aina jokin kontak� heihin, kuten sukulaisuus tai amma�.

Mikä merkitys kirjojesi lähdelue�eloilla mielestäsi on lukijoille?

Minulla ei ole tutkijan koulutusta, joten en ehkä tee lähdelue�eloita kovin oikeaoppises�. Jotain kuitenkin, jo�a lukija voi halutessaan hankkia lisä�etoja. Ja uskotellakseni, e�en sentään ihan kaikkea ole sepi�änyt omasta päästäni. Kirjanihan ovat faktaa ja fik�ota.

Teksti: Christine Hammar

Kuva: Auli Eho

Tutustu Auli Ehon teoksiin: Postlarista Rientolaan, Mediapinta 2021. Pehmeäkan�nen. 272 sivua. ISBN 9789528112075

Kuninkaan Gustafva – Gustafva Björklund, mestarikokki, kei�okirjailija ja kuninkaan rakastajatar, Mediapinta 2019. Pehmeäkan�nen. 139 sivua. ISBN 9789528107385.

Anna Olsoni – Pappilanneidistä kamreerskatädiksi, Mediapinta 2016. Pehmeäkan�nen. 172 sivua. ISBN 9789522359933.

Per�lä, talo kylän laidalla, Mediapinta 2013. Pehmeäkan�nen. 148 sivua. ISBN 9789522357861.

Kohtaamme Ma�lassa, Kris�ina Juhontytär kertoo. Mediapinta 2013. Pehmeäkan�nen. 262 sivua. ISBN 9789522355997.

Auli Ehon blogit:

Villiviinin uusi blogi. Kirjoituksia 2018–2019. Kuninkaan Gustafva -kirjan kirjoitusvaiheista lyhyes� em. blogissa.

Villiviinin blogi. Kirjoituksia 2010–2018

Villiviinin talot Kirjoituksia 2010–2016

Villiviinin ka�aus. Kirjoituksia 2006–2012

Kirjailija Liisa Mäntymies (ent. Suurla, s. Partanen) kii�eli lämpimäs� kutsusta Järvenpään kirjastoon, erityises� juuri laskiais�istaina, sillä se oli hänen syntymäpäivänsä. Tilaisuus aloite�inkin onni�elulaululla. Mäntymies oli mukana �imissä, joka perus� Länsi-Uudenmaan Kirjoi�ajat ry – Västra Nylands Skribenter rf -nimisen yhdistyksen vuonna 1969. Vuosien varrella nimi muu�ui muotoon Uudenmaan Kirjoi�ajat ry – Nylands Skribenter rf.

Liisa Mäntymies kertoo:

– Juhani Silván soi� ja kertoi minulle, e�ä Iris Kähäri oli saanut idean perustaa kirjailijayhdistys. Kähärin mielestä LänsiUusimaa tarvitsi kirjailijayhdistyksen kirjailijoille ja kaikenlaisille kirjallisuutta harrastaville henkilöille. Minua pyydet�in mukaan suunni�eluryhmään. Isäni tunsi Kähärin perheen ja läh� viemään minua Hyvinkäältä Lohjalle. Kähärille

kokoonnu�in suunni�elemaan yhdistyksen perustamista innolla.

Yhdistyksen virallisiin tehtäviin hän ei osallistunut perustamisen jälkeen, koska opiskelu ja työ WSOY:ssä vei kaiken ajan. Mäntymies on ollut mukana monen muunkin kirjallisuusryhmän perustamistyössä, mu�a ei ole jatkanut varsinaisena jäsenenä jäsenyyden liiallisen sitomisen takia. Sen sijaan hän on ollut Suomen arvostelijain liiton (SARV) jäsen vuodesta 1975 ja Suomen Kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1995.

Kähärin ja Mäntymiehen suvuissa on sveitsiläisiä juustomestareita, jotka olivat muu�aneet Suomen suuriruh�naskuntaan muiden mestareiden mukana. Toistasataa mestaria tuli silloisen Venäjän Pietarin talousalueelle. Hauska sa�uma sekin, e�ä molempien isoisien etunimi oli Go�ried ’Jumalan rauha’.

Käpylä-lehteen kolumneja

Liisa Mäntymiehen viimeisin kirja Kissa korvan päällä sai nimensä rai�ovaunupysäkillä.

– Kaksi naista keskusteli vilkkaas� ja kuulin, kun toinen kertoi, e�ä oli myöhässä töistä. Arvaapa miksi? Koska kissa oli nukkunut korvan päällä, siksi hän ei kuullut herätyskellon hälytystä. Se jäi mieleeni hauskana ju�una ja nappasin kirjalleni siitä nimen, Mäntymies nauraa. Hän luki yleisölle o�eita kirjastaan ja herä� paljon kysymyksiä ja keskusteluja. Hyvää palautetta Kissa korvan päällä -teoksesta on tullut paljon.

– Esimerkkinä kertomus kampaajaltani, joka sai houkuteltua miehensä Lontoonmatkalle, vaikka mies inhosi lentomatkustamista. Hän kertoi minulle, e�ä o� kirjani mukaan matkalle ja luki sitä ääneen miehen kuunnellessa vieressä meno- ja paluumatkalla. Päästyään ko�in mies huudah�: ”Olipas mukava matka!” Mäntymies nauraa ja saa yleisön mukaansa naurunremakkaan.

Mäntymies kirjoi�aa Käpylä-lehteen kolumneja edelleen. Ensimmäinen ju�u julkais�in Käpylä-lehdessä 1985. Si�en idea niiden kokoamisesta kirjaksi putkah� mieleen.

– Mielestäni idea oli toteu�amiskelpoinen. Eräänä iltana kävelyllä puolen yön aikaan tapasin Käpylä-lehden päätoimittajan Eija Tuomelan ja kerroin hänelle ideasta koota kolumneistani kirja, Mäntymies kertoo.

Tuomela oli sanonut jäävänsä pian eläkkeelle, eikä hän ollut enää aikeissa tehdä sen kaltaista työtä. Mäntymies oli ajatellut, e�ä asia on sillä ratkaistu. Hetken kulu�ua Tuomela kertoi innostuneena, e�ä Käpylä-leh� täy�äisi 70 vuotta seuraavana vuonna. Lisäksi Käpylän kaupunginosa täy�äisi sata vuo�a. – Minä puolestani kerroin, e�ä Käpylän kirjastoyhdistys täy�äisi 20 vuo�a. Asia oli sillä selvä, kirja tehdään! Mäntymies muistelee.

Elämän ensimmäinen

matka

Mäntymies kertoi muun muassa elämänsä ensimmäisestä matkasta. Vuonna 1947 ei ollut satanut yhtään lunta helmikuuhun mennessä, mu�a hänen syntymäyönään sitä tuli taivaan täydeltä. Neljän aikaan aamulla, kun hän oli syntynyt, maa oli lumen peitossa. Hänen äitinsä kertoi myöhemmin, että aamuaurinko helo� täydeltä terältä ja lumihanget sädeh�vät kuin miljoonat �man�t. Isä oli valjastanut hevosen ja läh� noutamaan heitä reellä, jolla matkustettiin kotiin

Kissa korvan päällä – kirjallisuuden monitoimija Liisa Mäntymies

Kuusankoskelta Marlebäckin kartanoon Ii�in.

– Vanhempieni evakko�e Sortavalasta oli pää�ynyt Marlebäckin kartanon �luksille. 25-vuo�as isäni, joka oli juuri tullut sodasta, joutui he� kartanon pehtoriksi ja huoleh�maan kuudestakymmenestä siellä asuvasta ihmisestä.

Koko suku kirjoi�

Mäntymies kertoi, e�ä oli syntynyt sukuun, jossa kaikki puhuivat ja kirjoi�vat paljon.

– Tätini Maria Partanen julkaisi 1963

Valkeat talot, jonka aiheet ovat Sortavalan ajoilta. Setäni Yrjö Partanen julkaisi esikoiskirjansa 84-vuo�aana. Hän oli kirjoittanut muistelmia koko elämänsä. Myös Kaarlo-setä julkaisi muistelmat 84-vuo�aana. Ukkini kirjoi� hevosleh�in ja mummi kirjoi� upeita kirjeitä sukulaisille ja ystävilleen. Itse opin 6-vuo�aana kirjoi�amaan ja aloi�n runoilla. Ensimmäisen runon alkusanat: ”Kotkolan puhelin soi ja sisäänkin lensi juuri koi…”, Liisa Mäntymies naurahtaa.

Myöhemmin hän teki myös näytelmiä naapuruston lapsille. Ensimmäisen leh�jutun hän laa� salanimellä Helsingin Sanomien nuorten palstalle 14-vuo�aana. Aiheena oli ma�kantunnit, joita pi� pelo�ava ope�aja.

– Kirjoi�aa osasin hyvin, mu�a ma�kka tuo� suuria vaikeuksia. Ju�u julkais�in! Olikohan ope�ajani lukenut sen, Mäntymies tuumaili.

Tuurausta, töitä ja konjakkia

Mäntymies on toiminut Hyvinkään oppikoulujen ope�ajana ja vakituisena tuuraajana eri aineissa, jopa matema-

�ikassa, sekä pari vuo�a Vehkojan koulussa englanninope�ajana. Asuessaan Hyvinkäällä 1970 Mäntymies haki Werner Söderströmille (WSOY) töihin. WSOY etsi �etokirjaosastolleen sihteeriä. Hän haki paikkaa, vaikka työstä ei ollut minkäänlaista käsitystä. Ei tullut valituksi, mu�a si�en jonkin ajan kulu�ua hän sai puhelinsoiton kirjallisen osaston johtajalta, Vilho (Ville) Viksteniltä. Hän tarvitsi sihteeriä ja �esi Liisa Partasen hakeneen sihteerin paikkaa WSOY:ltä ja e�ä hän opiskeli kirjallisuu�a yliopistossa. – Sain paikan hakema�a ja opin tuntemaan siellä kul�uurihenkilöitä ja muita mielenkiintoisia ihmisiä, Mäntymies sanoo.

Sihteerin töiden lisäksi hän on toimittanut äänilevyn Kirsi Kunnaksen lastenrunoista, joita Vesa-Ma� Loiri iloises� ja sydämeen käyväs� lauloi. Se on Mäntymiehen mielestä Loirin paras, ihana ja hauska levy, jota ei löydä enää mistään.

WSOY:ssä tehtäviin kuului myös saapuvien pos�en vastaano�o ja käsi�ely. Kerran oli tullut pos�pake�osoitus hänen omalla nimellään. Pake�ssa oli käsikirjoitus ja viiden tähden konjakkipullo. Käsikirjoitus osoi�autui heikoksi ja se palaute�in. Mitä tehdä konjakkipullolle?

– Ville jä� pullon kohtalon harki�avakseni. Vein pullon kahvitunnille, jolle oli kokoontunut parisenkymmentä työtoveriani. Olimme juuri nostamassa maljaa, kun ovesta astuu sisään johtajamme seuranaan ystävällinen, vaa�maton 50vuo�as Väinö Linna

Ville Viksten ei häkeltynyt, vaan totesi: ”Tällaista meillä on aina.” Vuonna 2015 kirjoi�n si�en kolumnin Kun Väinö Linna kahville tuli. Se on julkaistu Kissa korvan päällä -kirjassani, Mäntymies kertoo ja nauraa.

Liisa Mäntymiehen julkaistut teokset, joita saa myös äänikirjoina:

Kissa korvan päällä. Kootut kolumnit Käpylä-leh�, Kesuura, 2022.

Punainen nei� ja muita salaisuuksia. Novelleja. Kirjapaja 2000.

Sydäntalven ruusu. Joulukertomuksia ja -mie�eitä. Kirjapaja 1998.

Tänään sunnuntaina. Tutkielmia, kertomuksia. WSOY 1997.

Neitsyt Marian kuva-albumi. Esseekirja taidekuvin. Kirjaneliö 1995.

Posteljooni. Romaani. Tammi 1994

Sukellus ja muita kirjoituksia. Kertomuksia, esseitä. Kirjapaja 1991.

Aramnaas. Romaani. Kirjapaja 1990.

Suru, ankara ilo. Romaani. Kirjapaja 1–3 painosta 1987, 5. p. 2007.

Ripeä ja pystyvä, mu�a omapäinen

WSOY:n käännöskirjaosaston päällikkö Rauno Velling kirjoi� Mäntymiehelle työtodistuksen.

– Vieläkin huvi�aa, kun siinä luki, e�ä olin työssäni ripeä ja pystyvä, mu�a alaisena joskus raivostu�avan omapäinen ja aja�elin omilla aivoillani ja ääneen. Velling toivo� minulle ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Ihana työtodistus! Ville Viksteniltä saadun työtodistuksen laadin itse, hänen pyynnöstään.

Liisa Mäntymies aloi� freelancerina vuonna 1988. Hänen kirjallinen uransa on ollut monipuolinen: hän on muun muassa ollut mukana monissa toimituskunnissa sekä kirjoi�anut satoja kolumneja eri leh�in. Lisäksi hän on tehnyt paljon radio-ohjelmia sekä toiminut krii�kkona ja luovan kirjoi�amisen koulu�ajana. Runoja, novelleja, esseitä ja kaunokirjallisia tekstejä on syntynyt runsaas�. Val�on �edonjulkistamispalkinto tuli vuonna 1987 Saa�ohoito – lähimmäisenä kuolevalle -kirjan työryhmän jäsenenä.

Illan pää�eksi Mäntymies luki meille vielä uudesta kirjastaan hauskan tarinan kynsisaksista. Mistä tahansa voi kirjoittaa!

Teksti ja kuva: Eija Sandberg

Saa�ohoito – lähimmäisenä kuolevalle. Kirjapaja 1986. Työryhmä: Kirs� Aalto, Pirkko

Ekman, Harri Helle ja Liisa Suurla.

Ko�sivu: h�p://liisa-mantymies.net

Kustantamot vastaavat

Elias-leh� lähe� joulukuussa 2022 sähköpos�tse alla olevat 16 kysymystä kustantajille. Tarkoituksena oli saada vastauksia kirjoi�ajia askarru�aviin kysymyksiin. Vastausaikaa oli 15.2.2023 as�. Kysymyksiin vastasi neljä kustantamoa. Vastaukset alempana.

Kustantamot, joille kysymykset lähete�in: Art House Oy, Basam Books Oy, Bazar Kustannus, Docendo, Gummerus Kustannus Oy, Karisto, Johnny Kniga, Kosmos, Kumma-kustannus, Kustannus-Mäkelä Oy, Kustannusosakeyh�ö Otava, Like, Minerva Kustannus, Myllylah� Oy, REUNA Publishing House Oy, Siltala, Tammi, Teos ja WSOY.

Kysymykset:

1. Paperikirjan kuolemasta on keskusteltu aika lailla, samoin julkaistujen kirjojen lukumäärän laskusta. Mikä on oma näkemyksesi paperisen kirjan �lanteesta ja sen markkinasta maassamme?

2. Miksi luulet, e�ä joidenkin kustantamoiden sivuilta ei löydy ohjeita kirjoi�ajille?

3. Ovatko genremääri�elyt mielestäsi ongelma suomalaisille kustantamoille?

4. Kuinka moni kirja, joita vuosi�ain julkaise�e, on ennen julkaisema�oman kirjoi�ajan?

5. Top kolme asiaa, joita etsit käsikirjoituksesta?

6. Mitkä ovat kirjoi�ajan suurimmat virheet, kun tämä kauppaa kirjaansa kustantajalle?

7. Neuvosi uusille, julkaisema�omille kirjoi�ajille, jotka etsivät kustantajaa?

8. Mikä on kustantajan panos kirjan markkinoinnissa? Mistä se muodostuu?

9. Ase�aako kustantaja rajat sille, miten ja missä kirjailija voi itse markkinoida kirjaansa? Onko tästä sovi�u esim. kustannussopimuksessa?

10. Onko kirjailijalla sananvaltaa kirjan nimestä ja kansikuvasta pääte�äessä?

11. Miten ja mistä kirjailijalle makse�ava ennakkomaksu muodostuu?

12. Mikä on yleisin rojal�prosen� ja miten se lasketaan?

13. Kuka omistaa kirjan tekijänoikeudet (vieraskieliset ja muu media)?

14. Palaavatko julkaisuoikeudet kirjailijalle, jos kustantaja menee konkurssiin? Sovitaanko tästä kustannussopimuksessa?

15. Miten saa joltain kirjailijalta takakansiteks�n kirjalleen ja maksaako se? Kuka sen pyytää?

16. Minkä kysymyksen toivoisit e�ä olisin kysynyt? Mitä vastaisit siihen?

Mikko Aarne, Kosmos: ”Moi, Kiitos kyselystä. Nämä ovat sen verran laajoja kysymyksiä ja/tai niitä on paljon, e�ä valite�avas� en mitenkään pysty kirjoi�amaan teille järkeviä vastauksia minkään inhimillisen ajan pui�eissa. Näistä saisi ainakin kokonaisen Aiotko kirjailijaksi -kirjan.

Jos haluat, voin antaa puhelinhaastattelun, jonka perusteella voit kirjoi�aa itse journalis�ses� jutun. Inspiraa�ota!”

Touko Siltala, Siltala Publishing:

”1. Olen ikävä kyllä pessimis�nen. Paperikirjan elin�la ku�stuu koko ajan. Kirjakaupan �lanne on todella hankala, kun asiakkaat näy�ävät kaikonneen.

2. Ei aavistustakaan.

3. Pelkään e�en ymmärrä kysymystä.

4. 1–2 vuosi�ain, tuskinpa enempää.

5. Omaperäinen näkemys, kirkas sano�ava, ero�uva kieli.

6. Kustantaja kaipaa käsikirjoitusta, ei selityksiä, pyrkimyksiä eikä laveita myyn�puheita.

7. Lähetä käsikirjoitus päteviksi katsomillesi tahoille äläkä turhaudu kun vastausta ei väl�ämä�ä he� kuulu.

8. Kustantaja toimi�aa kirjan meta�etoineen saataville logis�ikkatoimi�ajan kau�a ja pitää huolta e�ä se on �la�avissa kaikkiin myyn�pisteisiin. Kustantaja �edo�aa kirjasta mediaan, lähe�ää arvostelukappaleita ja tekijä�etoja toimittajille, tekee mahdollises� mainontaa ja on yhteydessä jälleenmyyjiin asiakas�laisuuksien yms järjestämisestä. Osa markkinoin�a on myös vapaakappaleiden toimi�aminen kirjallisuuspalkintojen raadeille.

9. Käytännöt varmaan vaihtelevat. En oikein näe syytä siihen, e�ä kustantaja millään lailla rajoi�aisi kirjailijan omaa markkinoin�a.

10. Aivan varmas�. Kirjailijan toki kanna�aa kuunnella kustantajan argumentoin�a. Tavoite kumminkin on yhteinen: kirjan menestys markkinoilla, joista kustantamossa on yleensä enemmän kokemusta.

11. Perinteinen lähtökohta on ollut määritellä ennakko kirjan ensipainoksen puolikkaan laskennallisen tekijänpalkkion kokoiseksi. Mu�a mitään sääntöä ei ole, vaan ennakosta sovitaan tekijän ja kustantamon kesken.

12. Rojal�prosen� lasketaan kustantajan saamasta arvonlisävero�omasta myyn�tulosta. Ei ole mitään �lastoa tai �etoa yleisimmästä royal�prosen�sta mu�a ko�maisen kaunokirjallisuuden kohdalla lähde�äneen melko yleises� neuvo�elemaan n. 20 %:sta ylöspäin.

13. Kirjailija, mikäli hän si�en ei erikseen ole niitä luovu�anut kustannussopimuksessa kustantamolle.

14. Kyllä ja kyllä!

15. Ymmärränköhän oikein? Siis e�ä joku tunne�u kirjailija kehaisee vaikkapa esikoistekijän kirjaa ja kehu painetaan takakanteen? Jos tarkoitat tätä, kysyjä voi olla tekijä itse tai kustantaja, enkä ole kuullut e�ä suomalaiset kirjailijat kehuistaan lasku�aisivat.

16. Hyvää joulua!”

Ou� Karemaa, Minerva Kustannus: ”1. Paperikirja ei tule missään tapauksessa kuolemaan, mu�a äänikirjamarkkina kasvaa loivas� edelleen ja muutaman vuoden tähtäimellä suhde voi olla jopa 60 % digikirjaa (enimmäkseen äänikirjaa) ja 40 % paperikirjaa. Äänikirjan kasvu ei kuitenkaan ole syönyt painetun myyn�ä, vaan sen myyn� on laskussa muista syistä. Painetun kirjan jakelukanava�lanne on Suomessa hankala, koska kirjakauppaken�ä on hyvin keskittynyttä (Suomalainen kirjakauppa hallitsevassa asemassa) ja kirjakauppojen myyn� on tällä hetkellä vaikeuksissa kulu�ajien kiriste�yä kukkaronnyörejään energiakriisin yms. vuoksi. Esimerkiksi alalle tärkeä painetun kirjan joulumyyn� oli pe�ymys kaikille. Kirjojen omistamisen halu paine�uina on myös samalla lailla trendinä laskussa kuin minkä tahansa omistaminen ja tavaran kerääminen – vrt. vaatelainaamot, kierrätys yms. Äänikirjan nousu koronavuosina on ollut alalle pelastus, etenkin koska niitä kuuntelevat monet, jotka eivät koskaan ostaisi paine�uja kirjoja eli on saatu uu�a yleisöä kirjoille. Äänikirjassa jokainen kuuntelija myös maksaa kirjasta, paine�ua on aina voinut kierrä�ää vaikka kuinka monella

lukijalla ilman e�ä kirjailija tai kustantaja hyötyvät.

2. Tarkoitetaanko tällä ohjeita käsikirjoituksen tarjoajille? Useimmilla kustantamoille varmas� ohjeet käsikirjoituksen tarjoajille on, ainakin lyhyet, varsinaisia kirjoi�ajaohjeita jaetaan si�en kustannussopimuksen tehneille tarpeen mukaan. Jos ohje käsikirjoituksen tarjoajille puu�uu kustantamon sivuilta, ei varmaan olla ajateltu loppuun as� sen tärkey�ä.

3. En näe ongelmana ollenkaan, kustantajilla on hyvä kokemus ja osaaminen siitä mitä genreä kirja on ja miten kirjastoluokka ja teemaluokitus kirjalle määritetään.

4. Vaikea sanoa yksiseli�eises�, riippuu lajityypistä (�eto-, kauno-, lastenkirjat). Tietokirjailijoissa on enemmän esikoisteoksen tekijöitä kuin kaunokirjallisuudessa, mu�a toisaalta vaikkapa kokenut �etokirjailija voi joskus kirjoi�aa esikoisromaanin eli olla uusi kirjoi�aja sillä saralla.

5. Kaunokirjallisuudessa hyvää kielitajua, vetävää juonta/tarinankerrontaa tms. (toki lajityypin mukaan: dekkarin juonenkuljetus on eri asia kuin historialliseen viihteen tai nykyhetken ongelmia käsi�elevän romaanin) ja omaa ääntä. Tietokirjallisuudessa toki eniten uu�a, suurta yleisöä kiinnostavaa aihe�a mu�a siinäkin hyvä kielitaju on tarpeen ja omaperäisyys, oma ääni plussaa.

6. Lähe�ää vies� monelle kustantajalle samalla kertaa niin, e�ä osoitekentässä näkyvät kaikki kustantajat! Lai�aa mukaan oikolukematon saate täynnä kirjoitus- ja yhdyssanavirheitä, saa�eeseen kanna�aa oikeas� panostaa. Kertokaa saatevies�ssä, e�ä teks� on nyt aivan kokonaan valmis eikä sanaakaan saa muu�aa.

7. Kirjoita aiheesta/miljööstä, jonka tunnet tai tee kunnolla taustatyösi. Ei vakuuta, jos vaikkapa historiallisessa romaanissa historiallinen kehikko on päin honkia. Älä kuvaa kaikkea yksityiskohtaises� (esim. jokaisen kirjan henkilön tai talon ulkonäköä yksityiskohtaises�), vaan lue teks�si valmiina muutamaan kertaan ja mie� mitä voisi vielä �ivistää. Laita mukaan kustantajalle lyhyt saate, jossa kerrotaan kirjan lajityypistä ja lyhyt synopsis juonesta.

8. Kustantaja vastaa teoksen markkinoinnista. Kustantaja valmistaa teoksesta ennakkomarkkinoin�materiaalit, kirjoi�aa kuvausteks�n, pyytää kirjailijalta valokuvan tai kuvau�aa kirjailijan, teetä�ää etukannen markkinoin�tarkoituksiin ja ennakkomyy kirjaa kirjakaupoille ja muille jälleenmyyjille sekä kirjastoille

myyn�tapaamisissaan, huoleh�i kirjan media�edotuksesta ja -kontaktoinnista sisältäen myös somevaiku�ajat ja kirjabloggarit, toimi�aa arvostelukappaleita sekä sähköisinä e�ä paine�una, mainostaa kirjaa valituissa kanavissa, tekee markkinoin�yhteistyötä kirjakauppojen, ääni- ja e-kirjapalveluiden kuten Bookbea�n ja Storytelin kanssa jne.

9. Jos kirjailijalla on itsellään hyviä markkinoin�kanavia, niitä voidaan hyvin hyödyntää. Asiasta sovitaan siksi, e�ä kirjailija ei voi eikä hänen kannata markkinoida samoille kanaville kuin mitä kustantaja tekee, siinä ei olisi järkeä. Mu�a esim. omissa somekanavissaan kirjailija voi halutessaan markkinoida kirjaa ja esim. puhumassa tai kouluttamassa olevat usein haluavat itsekin jopa myydä kirjaansa. Sovitaan siis tapauskohtaises�, enemmistö kirjailijoista ei halua osallistua markkinoin�in muuten kuin omassa somessaan kirjasta kertomalla.

10. Kustannussopimuksen mukaan kustantaja pää�ää teoksen nimen ja kannen ulkoasun, mu�a ilman muuta kirjailijaa konsultoidaan erityises� nimessä ja pyritään siihen, e�ä nimi mielly�äisi kumpaakin. Romaaneissa kirjailijalla on usein hyviä ehdotuksia nimestä itsellään, joskus jopa työnimi voi tulla lopulliseksi nimeksi. Kustantajalla on kuitenkin laaja kokemus siitä, millainen nimi toimii millekin kohderyhmälle ja missäkin genressä, tätä kirjailija ei usein itse tule ajatelleeksi.

11. Ennakkomaksu on osa tekijänpalkkiota, siitä etukäteen makse�ava ennakkosumma, kun suurin osa palkkiota tulee myynnin mukaan kerran vuodessa jälkikäteen. Ennakon suuruus on neuvoteltavissa, mu�a se on suhteessa kirjan odote�uun myyn�arvioon, eikä esikoiskirjailijalla ole yleensä kauhean suuri. Mitään ei kuitenkaan koskaan mene hukkaan, koska jälkikäteen makse�avaa tekijänpalkkiota tulee sitä enemmän mitä paremmin kirja myy, jokainen myyty kpl vaiku�aa.

12. Rojal�prosen�t vaihtelevat henkilöi�äin ja kustantamoi�ain eivätkö ole valite�avas� julkista �etoa eikä niistä ole kustantamoalalla yhteistä �lastoa.

13. Tekijänoikeuksista sovitaan tarkas� kustannussopimuksessa, myös oikeuksien luovu�amisesta jollekin kolmannelle osapuolelle ja mitkä oikeudet jäävät tekijälle. Käännösoikeudet on mahdollista joko sopia kustantajalle tai jäämään kirjailijalle.

14. Julkaisuoikeuksien palau�amisesta sovitaan myös yksityiskohtaises� kustannussopimuksessa.

15. Normaalin takakansiteks�n kirjoit-

taa kustantaja, tarkoitetaanko tässä toisen kirjailijan kehulause�a takakanteen? Mikäli tarkoitetaan, vastaan siihen. Käännöskirjoissa tapa on yleinen, esim. Stephen King saa�aa takakannessa kehua kollegansa kirjaa. Kustantajan ostaessa käännösoikeudet nämä kehut tulevat mukana. Ko�maisissa kirjoissa tapa on paljon harvinaisempi, mu�a toisinaan kirjasta tehdään ennakkolukukappale ja varsinaiseen painokseen kerätään näin etukäteen kehuja esim. kirjabloggareilta tai toisilta kirjailijoilta. Jos ennakkolukukappale�a ei tehdä, voidaan kirjan arvosteluista ym. kehuista o�aa sitaa�eja takakanteen tai lieveteks�in kirjan seuraaviin painoksiin, sarjan seuraaviin osiin tai käy�ää niitä markkinoinnissa. Kustantaja vastaa kokonaisuudessaan myös takakannesta ja markkinoinnista, joten kustantaja pyytää kaiken tällaisen ja pää�ää sen tarpeesta. Toki aina voi ehdo�aa ja tuoda ideoita!

16. –.”

Myllylah� Oy, Nina

With, kustannuspäällikkö, Lassi Junkkarinen, toimitusjohtaja:

”

1. Paperikirjojen myynti sekä kirjakauppojen määrä vähentyy hitaasti. Moni lukija kuitenkin pitää paperikirjoista ja tulee kirjansa paperimuodossa hankkimaan. Ennen kaikkea kaunokirjallisuuden osalta paperikirjat tulevat säilymään merki�ävässä roolissa. Tietokirjojen osalta myyn� vähentyy vauhdikkaammin.

2. Meillä on ohjeita ja vinkkivideoita. Emme osaa muiden kustantamoiden osalta arvailla syitä puu�uviin �etoihin.

3. Ei.

4. Vuodessa julkaisemme keskimäärin 3–5 esikoiskirjailijan teosta, osa aikuisten, osa lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolella.

5. Hyvä tarina, samaistu�avat henkilöhahmot ja läpi kirjan kantava jännite.

6. Yksi harmillinen virhe on lähe�ää käsikirjoitus hioma�omana – sen ensimmäisen vaikutuksen kun pystyy tekemään vain kerran, eli �laisuu�a ei kannata turhaan hukata. Etenkin teks�n alkuosalla on suuri merkitys.

7. Selvitä ensin, mitkä kustantamot julkaisevat mitäkin kirjallisuu�a ja laadi käsikirjoituksesi saatekirje siten, e�ä siitä käy ilmi, mitä (ja miksi ja kenelle) olet kirjoi�anut ja miksi tarjoat sitä juuri kyseiselle kustantamolle. Houku�eleva ja sopivas� �etoa tarjoava saate on oiva pohja lähteä lukemaan käsikirjoitusta, joskin itse tarina on se, joka ratkaisee. Ja ennen lähetä-napin painamista mie�

Sanat ja sukupuoli

Euroopan neuvoston suosituksesta (The elimina�on of sexism from language. Council of Europe. Recommenda�on No. R (90) 4) kertoo Ulla Tiililä (Kielikello 2/1994). Suosituksen mukaan sen jäsenval�oiden tulisi kiinni�ää huomiota �edotusvälineiden sekä lainsäädännön, julkishallinnon ja koulutuksen kieleen ja edistää sellaisen kielen käy�öä, joka parantaa miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. Jäsenval�oiden on mahdollisuuksien mukaan rohkaistava ei-seksis�sen kielen käy�ämistä.

Ei hätää! Suomen kielessähän ei ole kieliopillista eikä luonnollista sukua. Adjek�ivin taivutukseen tai verbin menneeseen aikaan ei vaikuta sukupuoli. Sukunimiämme ei muotoilla sukupuolen mukaan eikä isänimi kummi�ele etunimemme perässä. Sukupuolineutraalit hän ja se ovat yksikön 3. persoonan pronominit. Ruotsissa on kehitelty pronominien han ja hon rinnalle sukupuolineutraali hen. Saksan kielessä rakennellaan edelleen sukupuoli�avia sanapareja der Student – die Studen�n. Englan�laisia kaikertaa sana woman, se kun sisältää harmillises� sanan man

Mu�a, mu�a… Sukupuoli voi pilkistää esiin suomen sanoistakin monin tavoin alkaen äidinkielestä ja isänmaasta. Piilofeminiinisyy�ä kantavat sanat ompeluseura, lastenhoitaja, sairaanhoitaja, kimi�ää, kailo�aa, söpö, hemaiseva ja pros�tuoitu

Ydinmerkitykseltään naissukupuoliset sanat

Niitä ovat: nainen, rouva, nei�, äi�, sisar, ty�ö, tytär, morsian, anoppi, tä�, käly, mummo, emäntä, piika, akka, eukko, nunna ja eläinnaaraat: emo, emä, lehmä, hieho, tamma, emakko, uuhi, kana, koppelo. Näille sanoille löytyy vastaavat maskuliinit. Sanavalintamme paljastavat usein arvo- ja tunnelatauksia; naimaton nainen voi olla neito, nei�, vanhapiika tai poikamiesty�ö (jääköön tässä sohaisema�a halventavaa seksuaalisanastoa).

Ajanmukaisen päivityksen on saanut miniä, joksi voidaan kutsua paitsi pojan vaimoa myös ty�ären naispuolista puolisoa. (Vastaavas� vävy on sekä ty�ären mies e�ä pojan miespuolinen puoliso.) Vaimo on sekä aviovaimo e�ä naispuolinen rekisteröidyn parisuhteen osapuoli ja mies aviomies tai miespuolinen rekisteröidyn parisuhteen osapuoli. Alkuperäinen leksikaalinen sukupuoli ei kuitenkaan muutu.

Puoliso on esimerkki sukupuolineutraalista sanasta, jonka merkitysken�ää on laajenne�u aina ajan vaa�musten mukaiseksi: avioliiton osapuolesta avoliiton ja nyt myös rekisteröidyn parisuhteen osapuoleksi.

vielä kerran, onko käsikirjoituksesi niin hyvässä muodossa kuin mihin itse pystyt sen saa�amaan. Jos on, on hetki oikea! Lisäksi suosi�elemme tutustumaan ko�sivuillamme (www.myllylah�.fi) olevaan Kirjailijaksi Myllylahdelle? -osioon ja etenkin videoihin, joilla annamme vinkkejä kirjailijoille kustantajan näkökulmasta.

8. Kustantajan rooli markkinoinnissa on suuri, ja siihen kuuluu mm. markkinoin�- ja vies�ntäsuunnitelman tekeminen yhdessä kirjailijan kanssa, arvostelukappaleiden lähetys sekä vies�ntä medioiden, blogis�en, bookstagrammaajien jne. suuntaan.

Tietenkin myös perinteisissä medioissa sekä digimedioissa käyte�ävien mainosten suunni�elu ja digimarkkinoinnin toteu�aminen jne.

9. Käytännössä ei. Lähes kaikki kirjailijan markkinoin�toimenpiteet ovat kannate�avia ja niihin kannustetaan.

10. Ilman muuta on sananvaltaa, ja näistä kirjailijan kanssa yhdessä keskustelemme.

11. –

12. –

13. –

14. –

15. Emme nyt ihan ymmärrä kysymystä. Tarkoitetaanko tällä esim. USA:ssa laajas� käytössä olevaa mallia, jossa tunnetut henkilöt / kirjailijat suosi�elevat kirjaa muutamalla sanalla?

Tämänkaltainen malli ei ole kovin laajas� käytössä Suomessa ainakaan tällä hetkellä, mu�a ihan hyvin tällaistakin voisi tehdä. Asiasta voivat sopia kirjailija sekä kustantaja keskenään ja samalla

sopia siitä, kuka o�aa yhtey�ä mahdollisiin suosi�elijoihin. Emme usko, e�ä suosituksen saaminen maksaa, mu�a ei tällekään osa-alueelle ole vakiintunu�a toimintamallia muodostunut. 16. –. ” * * * * * * * *

Tiedoksi: Werner Söderström Osakeyh�öön kuuluvat kustantamot WSOY, Tammi, Johnny Kniga, Kosmos, Bazar, Readme.fi, Docendo ja Minerva.

Kustantamot vastaavat

Naisten nimiä kantavat erityises� huviveneet ja risteilyalukset (Aallotar, Salmetar, Cinderella, Mariella), kun taas jäänmurtajien ja hinaajien kyljessä lukee: Tarmo, Urho, Sisu tai Kalle Tihveröinen. Kulkiessani Savonlinnan rantoja olen ihastellut kahta ”tuplas� sukupuolite�ua” pikku laivaa, peräkkäin laiturissa olevaa vaaleanpunaista Peppiä ja vihreää Eetua.

Feminiinijoh�met

Feminiinijoh�milla syntyy naissanoja maskuliinimuodoiksi mielletyistä sanoista, esimerkiksi arvo- ja amma�nimistä.

1. Yleisin feminiinijohdin on -tar/-tär. Sillä muodostetaan hallitsijoita tai heidän puolisoitaan sekä upseerien ja aatelisten vaimoja: ruh�natar, tsaaritar, kuningatar, kenraalitar, paronitar, vapaaherratar. Vaikka prinssin vas�ne on prinsessa, joissakin kuningaskunnissa kuninga�aren puoliso on ”vain” prinssi. Britannian uuden kuninkaan rinnalla kävelee kuningatarpuoliso (queen consort).

Vanhoissa ko�maisissa elokuvissa esiintyy sellaisia naisamma�eja kuin ope�ajatar, myyjätär, hoitajatar, palvelijatar, ompelijatar ja laulajatar. Paikannimistä johdetut italiatar, pariisitar tai roomatar �hkuvat glamouria, kuopiotar ja raahetar ehkä vähemmän. Pitkät paikannimet (Uuskaarlepyy, Kris�inankaupunki) tuntuvat kar�avan feminiinijohdinta, mu�a eivät kuitenkaan sukupuolineutraalia johdinta -lainen/ -läinen.

Mytologiassa vilisee naisolentoja: jumalatar, papitar, hal�jatar, kohtalotar, runotar, syöjätär, ko�hengetär, Ilmatar ja arvontojen onnetar, joka voi olla myös mies, sanalta kun puu�uu miespuolinen vas�ne. Ystävätär, rakastajatar, sankaritar, suojelijatar ja kaunotar kantavat konteks�sta riippuen eri sävyjä. Yliopistoperinteisiin kuuluu seppeleensitojatar. – Wikipediassa Hilja Haahden amma�na on ”neutraalis�” kirjailija; menestyksen myötä kirjailijasta kerrotaan tulleen Kirjailijoiden kuningatar ja Painosten herratar.

Itäsuomalaiset naiset saa�oivat vuosisatoja si�en erottautua miehisiksi koetuista -nen-sukunimistä -tar/-tär-joh�mella: Mateli Kuivalatar, Kaisa Karhutar, Kokkotar, Leinotar. – Ja muiste�akoon Kalevalan rinnalle 1840 ilmestynyt sisarteos Kanteletar Suometar on harvinainen etunimi; nimipäivä hänellä on 8.4. Wikipediasta löytyy ar�kkeli Suome�aresta.

2. Muitakin feminiinijoh�mia löytyy, esimerkiksi ruotsista laina�u: -nna/-nnä (keisarinna, tohtorinna, evers�nna, ruus�nna, rovas�nna).

3. Vanhahtava ja ehken nega�ivinen sivumielle lii�yy toiseen ruotsalaisperäiseen joh�meen -ska/-skä (Virtaska, Niemiskä, Janssonska, professorska, pastorska).

4. Sävyherkkiä ovat myös -kko/-kko- ja -kka/-kkä -johdokset (nuorikko, sihteerikkö, vaaleaverikkö, hupakko, venakko; hempukka, huitukka, letukka), joskin amma�eihin vii�aaviakin löytyy joukosta (karjakko, kylmäkkö, sisäkkö).

5. Kirkon piiristä löytyvät -ssa/-ssä-johdokset abbedissa ja diakonissa; samaa johdostyyppiä on myös prinsessa

6. Silkkoja raakalainoja (-ienne-johdoksia) ovat komedienne ja tragedienne

Korostava etuliite nais-

Kun naissukupuolta täytyy erityises� korostaa, käytetään etuliite�ä nais- (naislääkäri, naisteologi, naisalokas). Urheilumaailma suorastaan lietsoo sukupuoliero�elua: naisjalkapalloilija, -koripalloilija, -jääkiekkoilija, -seiväshyppääjä, naisleijonat. Pesäpalloken�llä kilpailevat kiri�äret, maila�aret ja roihu�aret. – Ja hiihtokuningatar on useana talvena ollut norjatar!

Täysin eivät ole esi�ävät taiteetkaan luopuneet nimityksistä naisar�s� ja naiskoomikko, joiden rinnalla sinni�elevät edelleen laulajatar, näy�elijätär ja tanssijatarkin.

Ongelmalliset -mies ja -herra

On kri�soitu, e�ä liian moni amma�, toimi tai asema on -miesloppuinen (esimies sekä puhe-, leh�-, laki-, lauta-, vara-, varus-, palo-, vene-, laiva-, auto-, mopo-, kala-, onki-, virka- ja �edemies). Korvaavuuksia kuitenkin löytyy: virkamies on korva�u viranhal�jalla, marjamies on marjastaja ja varusmies varushenkilö tai asevelvollinen. Johtotehtävissä toimii esihenkilö, lähijohtaja ja päällikkö. Sukupuolineutraali sana on löytynyt helpos�: naisasiavaltuute�u, lapsiasiavaltuute�u (naisasiamies ei saanut rinnalleen naisasianaista!), liikkeenharjoi�aja ja yritysjohtaja. Historiaa ovat liikenainen ja liikemies. Hienoista arvonnousuakin on uumoiltavissa, kun talonmies/huoltomies vaihtuu kiinteistönhoitajaksi ja lautamies maallikkotuomariksi

Maaherra on saanut rinnalleen maaherra�aren, ja lanseerasipa eräs tv-ohjelma maajussin rinnalle maajussi�aren, joka ei ole ”isännän vaimo” vaan nainen �lanomistajana.

Tuleeko naispuolisesta kirkkoherrasta kirkkoherratar vai johtava pastori? Entäpä val�omies ja nimismies, kun hän on nainen?

Perkausken�ää rii�ää lopu�omiin, jollei si�en -mies voisi olla pelkkä johdin johdinten joukossa… On kuitenkin paljon vakiintuneita ilmaisuja (jokamies, suurmies, miesmuis�, miespolvi, jalkamies, miesluola, ole-kuin-mies, miehen puhe�a), joista veistellään nais-ilmaisuja vain huumorimielellä.

Paula Kokkonen

…ihan muina miehinä, apunaan mm. ISK (Iso suomen kielioppi) ja Kielitoimiston sanakirja (www.kielitoimistonsanakirja.fi)

Kuva: succo from Pixabay

Kustantaja:

Julkaistu:

215 sivua.

ISBN 9789529463848

Isovanhemmat muistoineen ovat tärkeitä ihmisiä. Kertomalla jälkipolville elämästään he siirtävät perimä�etoa sukupolvelta toiselle. Kertomusten kokoaminen kirjaksi mahdollistaa �edon siirtymisen sukua laajemmalle yhteisölle.

Muistonsa kirjaksi Solja Toivion avustamana on koonnut Sirva Kuor�, lumimyrskyjen keskelle kevä�alvella 1933

Ko�na koulu -teos (Kustantaja Solja Toivio) on koo�u yhtenäiseksi kokonaisuudeksi Sirva Kuor�n eri �lanteissa luomista erillisistä tarinoista.

Alussa mukaan pääsyä vaikeu�vat monet pikkutarkat paikkojen ja ihmisten nimet, jotka eivät tuntuneet tutuilta ja joiden merkitystä en löytänyt. Edetessäni ymmärsin niiden merkityksen kirjoi�ajan maamerkkeinä. Pukkilan naapurikunnassa Mäntsälässä kasvaneena, Järvenpäässä oppikoulun käyneenä ja Porvoossa työssä olleena löysin pian paljon tuttua ja pääsin sisään kirjoi�ajan tunnelmiin. Kunnanlääkärin nimikin oman perheemme hoitojen �imoilta on perin tuttu.

Otsikoidut tarinat kulje�avat lukijaa eri puolille maatamme ja Eurooppaa 1930luvulta läh�en aina 1950-luvun loppuun. Ne muistu�avat meitä so�en aikana tai he� niiden jälkeen syntyneitä omasta lapsuudestamme ja nuoruudestamme ja avaavat nuoremmille silloisia tunnelmia, asenteita ja maailmankuvaa. Matkustelu ei kirjan tapahtuma-aikoina ollut vielä yleistä, ja esimerkiksi Sirva Kuor�n

syntynyt ty�ölapsi. Sirva Kuor� sai syntyessään kodikseen 1904 valmistuneen Torpinkylän koulun, olivathan Sirvan vanhemmat Iivari ja Mandi kansakoulunope�ajia. Ope�ajien palkkaetuihin kuului Sirvan syntymän aikoihin asunto koululla.

Koulu puutarhoineen oli turvallinen ja hyvä kasvuympäristö seitsenlapsisen perheen kuopukselle. Kiinnostavas� ja tarkas� Sirva Kuor� kuvaa vanhempiaan ja sisaruksiaan sekä lapsuu�aan koululla. Myös harvinainen etunimi Sirva saa selityksensä: isä oli ehdo�anut tytön nimeksi Sirpaa, mu�a äi� sai kuin saikin ris�äisiin osallistuneiden rouvien kannustamana nimeksi Sirvan, joka oli äidin mielestä kauniimpi nimi kuin Sirpa.

Lapsuus loppui 1947 Sirva Kuor�n kertoman mukaan 10-vuo�aana, kun Sirva vuonna 1947 pääsi oppikouluun Porvooseen. Koulu toi Sirvan elämään uusia ope�ajia, kavereita ja ystäviä. Uudet oppiaineet, ope�ajat, harrastukset ja pohjoismaiset leirit rikastu�vat elämää. Vuonna 1950 Sirva pääsi ylioppilaaksi ja elämässä alkoi uusi vaihe ulkomaanmatkojen ja opintojen myötä. Teos pää�yy avioliiton solmimiseen, lasten syntymään ja ensimmäisen kunnollisen kodin löytymiseen.

Sirva Kuor�n teos Ko�na koulu etenee kronologises� kirjoi�ajan elämänvaiheita seuraillen. Teos jäsentyy vaihtelevan mittaisiksi luvuiksi vaihtelevine otsikointeineen. Kuvat havainnollistavat teks�ä ja tuovat kuvatun aikakauden eläväs� lukijan ulo�uville. Kokonaisuuden hahmottamiseksi lukija jää kaipaamaan sisällyslue�eloa ja jonkinlaista esipuhe�a, joka olisi voinut valo�aa teoksen lähtökoh�a ja syntyhistoriaa.

Kaiken kaikkiaan Ko�na koulu on kiinnostava lukukokemus. Erityises� 1930ja 1940-luvulla syntyneet lukijat tunnistavat teks�stä elämänpolkunsa ja sen kul�uuriset ulo�uvuudet. Teos on erinomainen ajankuva. On mielenkiintoista huomata, miten monet �ukat asenteet ovat väljentyneet.

Ko�na koulu -teoksen viimeisimmillä sivuilla Sirva Kuor� kertoo toimineensa alakoulunope�ajan sijaisena. Kirjoi�ajan matka on kulkenut koulusta kouluun, oppimisympäristöstä toiseen. Oppia ikä kaikki -sanonnan voisi muuntaa kirjoittajan ja monen lukijankin elämää kuvattaessa muotoon Koulua koko elämä.

kuvaus Tukholmaan matkustamisesta nos� eläväs� mieleen omat kokemukset 1960-luvulla.

Kirjoi�ajan sukellukset oman mielen maisemiin ja tapahtumiin nostavat lukijan eteen sen Suomen, jossa yhteisöllisyys kukois�, pienen kylän ope�ajien rooli oli keskeinen ja jossa ope�ajat olivat olennainen osa kylän väkeä – kylät, joissa kaikki au�oivat toisiaan hädän hetkellä.

Kun oppikoulut olivat vain suuremmilla paikkakunnilla, monet joutuivat muu�amaan yksin vieraaseen paikkaan jo 11vuo�aina. Kouluunmeno ja muu�o edelly� tukiverkostoa, jonka avulla löytyi alivuokralaisasunto ja perusturva. Siitäkin kirja kertoo värikkääs�.

Sodan jälkeen aikuistuneen sukupolven vahva tarve päästä tekemisiin ”suuren maailman” kanssa on vahvas� mukana tarinoissa, joissa kirjoi�aja ui Helsingin kul�uuripiireihin, ja ennen muuta kertomuksissa matkoista ja asumisesta muissa maissa.

Kuvat vuosien varrelta valaisevat fyysistä ympäristöä ja sen muutosta kerto-

musten vuosina.

Tartuin kirjaan luullen saavani lukea koulukeskeisen tarinan siitä, millaista on kasvaa ja elää ope�ajan lapsena. Sain senkin, mu�a sain myös paljon enemmän. Tajusin, miten voimakas vaikutus meillä ja kohtaamisillamme on toinen toisiimme. Ymmärsin, e�ä jokainen nimi kirjoi�ajalle on ollut elävä ihminen.

Koin saavani eväitä ymmärtääkseni, että ihminen kasvaa, oppii ja kehi�yy monenlaisissa �lanteissa elämässään ja kohdatessaan avoimin mielin oman elämänpiirinsä ulkopuolelta tulevia ihmisiä.

Haluan �ivistää muutamaan sanaan kirjan vaikutuksen itseeni: ”Elämä on koulu” ja ”Ele�in sitä ennenkin”.

Toivo�avas� Sirva jaksaa muistella vuosia 1960-luvulta eteenpäin.

Suosi�elen lukemista sekä kirjoi�ajan sukupolven lukijoille e�ä oman sukupolveni (1946) muistelijoille ja meidän jälkeemme tulleille.

Marja-Leena Lyyra-Kukkonen

Astaterhikki Salonen

Koulua koko elämä

Sirva Kuor�: Ko�na koulu

Solja Toivio

2022-01-01.

Ymmärtäen �edon rajoilla

Onko kirjallista muistelemista seuranneiden piirissä kovinkin yleinen käsitys, e�ä usein julkises� näkyvän työuran tv-toimi�ajana työskennelleen muisteluksissa korostuu heh-heh-pintajulkisuus.

Jos on, niin se ei päde ”TV:stä tutun” Risto As�kaisen muistelmateokseen Ylen onnekas mies (Mediapinta 2022). Kirja on hyvin kirjoite�u, aikamuodot ovat kohdallaan, asiaa on, kipeäs�kin hauskaa.

Lisäksi muistelija ”As�s” rao�aa ovea sähköisen vies�nnän valtavien muutosten yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Nokia-hurmoksen päässä ei ollutkaan ihmemaa. Ylen työntekijöille murros pää�yi toimitusjohtaja Mikael Jungnerin (20052010) ”dreamteamin” kuusikymppisille antamiin potkuihin. Julkisuuspaineen ja työntekijäliiton tuen ansiosta lähes kaikki potkut peru�in jo ennen raastupaa. Yle maksoi kalliit oppirahat.

To�a kai ”perutut potkut” kirpaisivat tovin, mutta evakkoperheen poika (s. 1945) ei jäänyt haikailemaan. Hän käänsi katseensa, o� liiton hankkiman kädenpuristuksen, alkoi kurssi�aa nuorta väkeä, kiersi maata ja touhusi järjestöissä. Virtaa on rii�änyt. Nyt TV-katsojat ovat voineet tavata TV:stä tutun miehen silmästä silmään museoissa, kirjastoissa tai luentosalin korokkeella.

Kirjassaan As�kainen palaa journalisminsa keskeiseen vies�in, informaa�oon, ja sen väli�ämiseen. Lähtökohta: TV-toimi�aja on journalis� ympäristössä, jossa ”kaikki tv on viihdettä. Jos katsoja ei viihdy, ei katso”. Katsojaluvut alkoivat tulla Ylelle tärkeämmäksi mi�ariksi, kun ko�mainen TV-toiminta pääosin vapaute�in lamavuosien jälkeen valistustehtävästään. Eihän tämä Eino S. Revon (Ylen pääjohtaja 1965–1969) lanseeraaman informa�ivisen ohjelmapoli�ikan teko kovin helppoa ollut. Idea oli missien ja linnanjuhlien sijaan antaa kuuntelijoille ja katsojille �etoa ja faktaa maailmankuvan rakentamiseen.

Tähän maailmaan nuori Tampereen yliopiston maisteri As�kainen oli astunut, viihtynyt ja jatkanut neljä vuosikymmentä. Arkistoiduissa ohjelmissa vilahtavat aikansa suuret innovaa�ot, kuten veturitallien edustan raskaas� pyörite�ävät kääntöpöydät ja vesistöjen kanavat. Ne ovat Yleisradio-yh�ön historiaa. Toisenlaisesta, As�kaiseenkin lii�yvästä, sai lukea helmikuun lopussa 2023. Helsingin

Sanomien krii�kko Veli-Pekka Leppänen oli haastatellut 80 vuo�a täy�ävää, Ylen en�stä toimitusjohtajaa Arne Wessbergiä. Tämä ei ollut kärkikaar�a kuten Erkki Raa�kainen (virassa 1970–80), Sakari Kiuru (1980–89) tai Reino Paasilinna (1989–94), sillä syntymäpäiväsankarin aikana sivistysyleisradio keikaute�in raiteiltaan. Markkinavoimat tahtoivat ja saivat lisää kilpailua avi�aakseen Yleä! Osana sitä kruununjalokivi, oma jakeluyh�ö, myy�in ulkomaille. Ranskalais- ja australialaiskapitalis�t rahas�vat mielensä mukaan lähetysverkolla. As�ksen kollega, radiopuolen Seppo Kon�nen kuvaa menoa omissa muistelmissaan Suora lähetys (Siltala 2012, s. 102–117).

Ymmärrä mitä puhut

As�ksen ohjelmissaan tarvitsemaa �etoa ei löytynyt aina edes �etokirjoista vaan usein se oli etsi�ävä empiriasta, kokeilemalla. Vasta kun toimi�aja oli ”ilmiön” itsekin ymmärtänyt, oli asiaa kameran eteen. Tärkeintä oli kyetä näyttämään ja kertomaan TV-katsojalle jostakin, joka perustui johonkin ja aiheu� jotakin.

Muistelmissa on esimerkkinä ”typpi, jota ympärillämme on eniten, osoi�autui kiintoisaksi, kun Oulussa pakkashöyryistä nestetyppeä kanniskelin ämpärissä ja metallia katkoin päälle kaatamalla. Mutta harvoille tarjoutuu tällaisia kokemuksia.”

Ja olla ruutukasvo: ”Julkisuushan tässä amma�ssa näy�ää nuoria eniten kiehtovan (---) oman naaman näkyminen ennen kaikkea”, As�s havainnoi jatkaen, että ei ”pahaa sanaa siitä, kun on sitä vuosikymmeniä itse tehnyt”.

Hän oli toimi�aja, joka �esi mistä, miten ja keille ohjelmiaan teki, ei juontaja tai ulkopuolisen ”firman” tuo�aman Yle-ohjelman isäntä.

Aristoteles ja Herakleitos

As�kainen kertoo taustoi�avas� lapsuudestaan: syntyi kohta rauhan tultua Orima�laan sijoite�uun siirtokarjalaiseen perheeseen. Kylässä lapsia oli kaikkialla, ja kaikkea touhu�in.

Muistelija oppi lukemaan varhain. Onnekas sunnuntailapsi, joka nyt ikäluokastaan, sen – edeltäneiden ja myöhempienkin – tekemisiä punniten kirjoittaa. Vaa’assa on aina vastapaino. Skarvit voi-

192 sivua.

ISBN 978-952-81-1286-0

vat olla yllä�äviä kuin runossa tai viiltäviä kuin aforismissa.

Teks� nouda�aa muistelijan kahta tulkintaa Aristoteleen ope�amasta: alku, keskikohta ja loppu sekä ”sopivan kokoinen eläin näy�ämölle”

Muistelmien ensimmäinen osa taustoi�aa, toinen näy�ää teot ja kolmannessa sidotaan osasia finaaliksi Herakleitosta mukaillen: ”Kukaan ei voi astua samaan virtaan kahta kertaa.”

As�kaisen vies�n voi lukea, e�ä keskusteluun pitää nostaa yhteiskunnalliseen muutoksen vaiku�avia tekijöitä – kuten digitaalisen maailman, jonka suurin henkinen kuormitus on hämmennys: ”Vapau�ahan se on, käden ulo�uvilla (---). Tavaraa on ja se liikkuu, sitä tehdäänkin vasta ja he� kun sen �laat.”

Miten tämä on mahdollista? Kirjassa on ei�ämätön päähenkilö, joka lähes 200 sivun matkalla kirjoi�aa tekemisistään, löytää klassises� – tosin aikakauteemme poikkeuksellises� – lukemiaan tai oivaltamiaan lauseenpätkiä, sananparsia, rivejä isosta kirjasta, runoista, romaaneista, aikakauslehdistä ja Runebergin vänrikeistä, teemasta, jota oli vuosia työstänyt. Tekijää kiinnosti ”miten se sota 1808 pi� hävitä, jo�a kävi näinkin hyvin”. Voi�o olisi vain jatkanut kitku�elua osana Ruotsia. Toisaalta taas, jo�a uusi isäntä kunnioi� hieman, pi� sotaa käydä ja sietää tappiot. Pohdinta kiteytyi – normaali? – dilemmaan: rivimies kärsi ja aatelisto sai uuden val�on virat. Pitkään valmisteltu noin sataosainen dokumen�sarja oli valmis tuotantoon juu-

Risto As�kainen: Ylen onnekas mies Mediapinta 2022.

Hannu Niklander: Luovutetut alueet

Julkaistu: 2022

Kustantannusliike Robustos

ISBN 9789525758887

Luovutetut alueet on Hannu Niklanderin isänsä elämästä kertovan kirjasarjan Loivaa alamäkeä kolmas itsenäinen osa. Tässä kolmannessa osassa päähenkilö

Weijo (Weio) Niklander on eh�nyt keskiiän kynnykselle, seestynyt ja löytänyt rinnalleen rakastavan ja luote�avan vaimon, Maija-Liisan, johon tutustu�in jo kirjasarjan toisen osan loppupuolella.

Luovutetut alueet alkaa todella kauniilla, yksityiskohtaisella luontokuvauksella, kun Weijo on luistelemassa Keravanjärvellä. Niklander on taidokas kertoja, kuvaus on todella elämänmakuista.

Lukija pääsee lähelle kuva�avia henkilöitä ja heidän elämäänsä.

Kirja sijoi�uu ajallises� jatkosodan jälkeiseen jälleenrakennuksen aikaan. Kirjan nimi on ovela, koska ennen kuin luin tämän kirjan, luulin sen kertovan itärajan taakse jääneistä luovutetuista alueista. Kirjan nimi vii�aa kuitenkin Weijon henkilökohtaisessa elämässä kohtaamiin menetyksiin: rakkaiden paikkojen mene�ämiseen ja unelmien ja haaveiden murenemiseen. Onneksi Maija-Liisa on kuitenkin vahvana tukena Weijolle.

Haasta�elin Hannu Niklanderia marraskuussa Vallilan kirjastossa. Saadakseni kokonaiskuvan luin koko Weijo Niklanderin elämästä kertovan trilogian.

Ensimmäinen osa Nuoriherra kertoo Weijon lapsuudesta ja nuoruudesta ja on suorastaan hengästy�ävän �heää ja intensiivistä kerrontaa pää�yen todella

dramaa�ses� kun Weijo saa �etää, e�ä hänestä ei tulekaan kartanonherraa vih�läiseen Salmen kartanoon niin kuin hänelle on luva�u. Tästä alkaa viidentoista vuoden riita Weijon ja hänen isänsä välille.

Toisessa osassa Tyhjää toimi�amassa tämä riita painaa Weijoa ja Weijon elämä on melkoista sekoilua. Toisen osan loppupuolella riita saadaan kuitenkin sovittua.

Kolmannessa osassa Weijo on isänsä kanssa sovussa ja on saanut mäntsäläläisen Järvelän talon isännyyden. Tämä Järvelä on hänen lapsuutensa rakas kesänvie�opaikka, jonne hän nyt on ase�unut Maija-Liisan kanssa asumaan ympäri vuoden, viljelemään ja hoitamaan ko�eläimiä. Elämä näy�ää auvoiselta, mu�a auvoa ei kestä kauaa, koska siirtokarjalaiset tulevat mullistamaan elämää ja heille pitää luovu�aa maita ja rakennuksia. Yhteiselo ei suju ongelmi�a, vaan törmäykset ovat välillä rajuja ja suoranaista kiusantekoakin esiintyy.

Lopulta Weijo ja Maija-Liisa päätyvät asumaan kaksioon Helsingin Käpylään.

Weijo Niklanderista piirtyy kuva todella monipuolisena ja monisärmäisenä henkilönä, tekisi mieli puhua renessanssi-ihmisestä. Hän on lahjakas ja sivistynyt, taitava piirtäjä ja musikaalinen. Hän on herkkä ja eläinrakas ja kiinnostunut luonnosta ja maanviljelystä. Nuoruudessaan hän harrastaa monipuolises� urheilua ja seikkailee maalla ja merellä. Toisaalta hänellä on omat varjonsa: ajoittain hänen elämäänsä varjostaa vakava alkoholiongelma, joka saa hänet tekemään moraalises� arvelu�avia tekoja ja päätymään aika ajoin alkoholisteille tarkoite�uun parantolaan. Välillä hän antaa äkkipikaisuudelleen vallan. Äkkipikaisuuden kohteeksi voi joutua kilpakosija tai karjalaisperheen kollikissa, joka kiusasi Weijon ja Maija-Liisan kissaa Marke�aa ja tämän pentuja. Kollikissan kävi Weijon käsi�elyssä huonos�.

Weijon herkkyys tulee esiin erityises� siinä, miten hän kiintyy paikkoihin ja ikävöi niitä. Luovutetut alueet pää�yy todella liiku�avaan kuvaukseen siitä, miten Weijo hyvästelee Järvelän: hän käy läpi jokaisen huoneen, hyvästellen ja kiitellen tapu�elee niiden uuneja, jotka monta vuo�a soivat kodin lämmön. Hän astuu verannan ovesta portaille, mu�a palaa vielä takaisin ja vilkaisee ulos jokaisesta ikkunasta.

Weijo tulee ulkoportaille, hivelee kä-

ri kun tervaajan nii�omiehet saapuivat Tohloppiin.

Työ pää�yi, työskentely jatkui.

Mieleenjäävä on välähdys 2000luvun alkuvuosilta. Muistelijaa lämmi�ää se, e�ä myös Dinosaurus tunsi ja noteerasi hänet Näsilinnankadun ja Kauppakadun kulmauksessa, kun ”jonkin aikaa ennen loppuansa siinä mestari Rauni Mollberg kadun toisella puolen kulkee, näkee minut ja huutaa: ’As�kainen, oletko v...�ua saanut!’ Tu�ua kaikille, jotka miehen tunsivat. Mu�a en loukkaantunut, en hämmästynyt. Sen sijaan oli kuin olisi minut ritariksi lyöty.”

Ylen onnekas mies on pienkustantajan pokkari, jonka kansi tai graafinen ulkoasu eivät ponnahda silmille, huolellisuus, joka ei synny hutaisemalla, kuten eivät kirjan kuvituksessa Tohlopin piirtäjävelho Risto Nurisalon muutaman viivan kiteytyksetkään. Retki Suomeen ja Suomen historiaan toteutuu siten, e�ä Suomi mahtuu sijoilleen ja ymmärtää sen.

Pentti

Peltoniemi

dellään sileää ovenpintaa, koske�elee saranoita, tar�uu kahvaan kuin hyväillen ja sulkee Järvelän oven.

Luovutetut alueet on antoisa lukukokemus niin kuin koko Loivaa alamäkeä -trilogia. Kiinnostavaa henkilöhistoriaa, kiinnostavaa Suomen historiaa ja mestarillista kerrontaa.

Maria Salo-Pulliainen

Merikotkana karin päällä

Rantaan ajautuvan levän tuoksusta muistuu mieleen etäisen moo�oriveneen surina. Ja miksei myös vielä kaukaisempi jostain horison�n vaiheilta hetki�äin kantautuva rah�laivan jyskytys, kun ääni pääsee salmia pitkin kuulumaan.

Sipoon Björnsössä sijaitsi pikkulapsuudessani 1950-luvulla Kisakallion liikuntaopisto. Äi� sai suhteilla tai ansioilla sieltä minulle ja hoitotädille muutamien viikkojen oleskelun. Tunnelma oli reippaan tömisevä. Meidän kohdallamme asiaan kuului ruokailua, kävelyä ja tädin mielestä päivän kohokohta, ruokalepo.

Kuggvikin rannassa kuuntelimme �irojen huutoa ja tä� näy� merelle, e�ä katsos kuinka hiekkajaala seilaa. Siellä niitä menikin, hetken saarten välistä näkyen, pieniä rah�aluksia perässään soutuvene�ä hinaten. Välillä niillä oli purjeet ylhäällä ja tä� seli�, e�ä ne tuovat santaa jostain Porvoon �enoilta. – Tre abborrar fick jag bara! saa�oi joku onkivapa olallaan vastaan kävelevä lippalakkimies vähätellä saalistaan. Huomasin, e�ä ikämiehet voivat huvi�unees� kertoa epäonnistumisistaan, nuoremmat eivät koskaan. Tä� vastaili ontuvalla ruotsillaan, mu�a itse Kisakallio oli jonkinmoinen suomenkielisyyden saareke Svenskfinlandin keskellä. Olipa Björnsöllä

Viidenkympin ärrä

Mari istui mökin terassilla. Ilta-aurinko väri� maisemaa. Toukokuu oli tavanomaista lämpimämpi, mu�a järveen tuskin kanna� vielä mennä.

Polkua pitkin viipo� pieni poika ja hänen takanaan pojan äi�. Naapurit.

– Se on si�e taas se aika vuodesta, nainen huikkasi matkan päästä.

– Niinhän se taitaa olla, täytyy panna mökki kesäkuntoon, Mari vastasi.

Poika eh� ensin Marin luokse. Äi� istuutui Marin viereen terassin penkille ja huokasi.

– Miten talvi on mennyt, Mari kysyi jotain sanoakseen.

– Onhan se, pojan kanssa tekemistä, nainen vastasi ja katsoi to�sena poikaa.

– Mikäs pojalla, terve reipas pikkuvesseli, Mari aloi�.

Äi� alkoi seli�ää, miten poika ei opi sanomaan ärrää. Ei si�en millään. Ei ope�amalla. Ei käskemällä. Ei puheterapiassa. Ei siis missään eikä mitenkään.

suomenkielinenkin nimi Karhusaari, ja Kisakalliossa ol�in niin itserii�oisia, e�ä koko saarta kutsu�in Kisakallioksi.

Kuinka si�en kävikään? Vuonna 2009 Helsingin kaupunki lii� osia Sipoosta itseensä, valituksista huolima�a. Siinä meni mukana Björnsökin, ja saman annektoinnin uhriksi joutui myös mantereen puolella Zachris Topeliuksen vanhuudenko� Björkudden.

Olin saanut vanhemmiltani mukaan kirjan Linnut värikuvina. Se oli alkujaan ruotsinmaalainen Fåglar i färg. Siinä oli hyvä piirroskuvitus, joka realis�sena on yleistävyydessään havainnollisempi kuin naturalis�ses� sa�umanvarainen valokuvitus. Erikoinen joskin toimiva ratkaisu oli, e�ä lintu kuva�in niin, e�ä sen luontainen oleskelupaikka saa�in mukaan, tosin paljon todellista pienempänä. Kun pensastasku keikkui katajassa, se näy� vähintään metson kokoiselta. Erityisen komea oli merikotkan kuva, yksinäisellä karilla istui ehkä hevosen suuruinen petolintu vaahtoavalla merellä.

Leikin merikotkaa. Kisakallion tasaisella pihalla oli isohko kivi. Kuvi�elin, e�ä piha on ulappaa ja se kivi siitä näkyville pistävä kari. Vieras tä� sa�ui kulkemaan ohitse ja sanoi, e�ä älä vain

putoa. Minä seli�n, e�ä tässä on kari.

– Vai olet sinä Kari nimeltäsi. Mu�a tulepa alas kiveltä!

– En minä ole Kari vaan Hannu, tai oikeastaan merikotka, vastasin ja laitoin kädet selän taakse niin kuin istuva lintu siipensä ase�aa.

– Kuulepas nyt, kyllä minä arvelen, e�et sinä ole kotka vaan pikkuinen poika ja nimeltäsi Kari.

Silloin paikalle ilmaantui hoitotä�ni. Siinä hän terveh� vierasta tä�ä ja sanoi, e�ä mennäänkin Hannun kanssa rantaan päin.

– Vai Hannu sinä oletkin, ja minulle sanoit, e�ä olet Kari, ai ai sentään! vieras tä� nuhteli.

Olin jo laskeutunut kiveltä, tapu�n sen kylkeä ja sanoin, e�ä tämä se kari on. – Vai yrität sinä vieläkin juksata minua! vieras tä� jatkoi.

Kävelin hoitotädin kanssa mie�eliäänä koh� Böls�ärdin rantaa. Tuolloin taisi olla ensimmäinen kerta, kun oivalsin, e�ä on ihmisiä, joille ei kannata yri�ää seli�ää yhtään mitään.

Hannu Niklander

– Ärrä nyt pitäisi oppia ennen kuin koulu alkaa. Jos ei osaa, kiusaavat, äi� purki suruaan.

Mari kaappasi pojan syliinsä. Sanoi, e�ä jos parin viikon päästä, kun Mari tulee uudelleen mökille, poika osaa sanoa ärrän, niin Mari maksaa viisikymppiä.

Poika katsoi epäileväs� Maria silmiin. – Saanko valmas�?

– Aivan varmas� saat. Lyödään kä�ä päälle.

Niinpä he löivät kä�ä päälle.

Parin viikon päästä Mari palasi mökille viikonlopuksi. Hän oli varannut viiskymppisen taskuunsa valmiiksi. Jäi terassille istumaan ja odo�amaan pojan tuloa. Tulihan poika. Pinkoi juoksujalkaa. Tuli Marin eteen ja pärskäy� niin rankan ärrän, e�ä ovista oli saranat irrota.

Poika jäi katsomaan Maria käsi ojossa. – Saanko nyt sen…?

– Minkä sen? Mari kiusoi�eli. – Sen RAHAN, poika täräy� ärräsanan voimalla.

– Bisnesmieshän sinusta vielä tulee, Mari sanoi ja antoi rahan pojan ojenne�uun käteen.

Tarja Sahramaa

Kahvi on kor�lla

– Päivää. O�aisin kupin kahvia.

– Hei. Minkähänlaista? Americano, la�e, cappuccino, café au lait, espresso…

– Ihan vain tavallista, suoda�n…

– Teikövei vai juotko täällä?

– Täällä.

– Iso vai pieni kuppi?

– Pieni.

– Vaalea vai tumma paahto?

– Vaalea.

– Tuleeko maitoa tai kauramaitoa?

– Lehmästä lypse�yä.

– Rasvatonta vai kevytmaitoa?

– Kevyt.

– Laktoositontako vai…

– Vaikka sitä.

– Tuleeko sokeria?

– Joo, kiitos.

– Valkoista vai ruokosokeria?

– Ihan sama.

– Rii�ääkö yksi annospussi?

– Rii�ää.

– Entä kahvileipää: muffinseja, kanelipullia…

– E-eei, pelkkä kahvi vain.

– Löytyykö café-bonuskor�? Joka 10. kahvi maksu�a…

– Ei, mu�a jokohan sen kahvin saisi… siis porsliinikupissa tuonne pöydän ääreen.

– Meillä ei ole pöy�in tarjoilua, joten tässäpä se. 3,60. Ja santsikupin saa noutaa puoleen hintaan.

– Kiitos… vihdoin. Käteisellä maksan.

– Voi, meillä käy vain kor�.

Paula Kokkonen

Haluaisin asua Helsingissä Triplan vieressä, uudessa talossa, jonka asunnossa ei kukaan ole asunut minua ennen. Haluaisin asua paikassa, josta pääsee samaa lippua käy�ämällä matkustamaan HSL:n busseissa, raitsikoissa ja lähijunissa ja joiden pysäkit olisivat alle 10 minuu�n matkan päässä asunnostani.

Haluaisin asua Keskuspuiston läheisyydessä, jossa on leveät �et ja �enviitat näkyvissä. Siellä ei voi eksyä citykanikaan. Haluaisin, e�ä lähellä on kauppoja, jotka ovat aina auki kuten Prisma. Kesäaamuina lenkin jälkeen olisi kahvila, jossa saa jääla�ea korkeasta lasista, oikean vahvuisena ja pillikin vielä.

Haluaisin, e�ä lähialueella olisi kuoro ikäiselleni. Sekakuoro isossa juhlasalissa, jossa hyvä ilmanvaihto, mukavia kanssalaulajia ja ohjelmassa ikivihreitä.

Haluaisin päästä ra�kalla sunnuntaiaamuisin uimahalliin kellumaan lämpimään altaaseen. Sauna ja kahvila, jossa ei vielä olisi väkeä niin aikaisin aamulla.

Haluaisin päästä lähijunalla Oodin puoleiselle pysäkille. Pasilasta viisi minuu�a. Haluaisin ison valikoiman DVDelokuvia ja kirjauutuuksia.

Haluaisin tavata ystäviäni Stockan yläkerran kahvilassa tai Espan Strindbergin kahvilassa. Tavata hyviä ystäviä Triplan Fazerilla uuniperunan ja punaviinin merkeissä.

Haluaisin lii�yä johonkin liikuntaseuraan, jossa olisi ikäiselleni sopivaa lempeää liikuntaa, vaikka pari kolme kertaa viikossa.

Haluaisin käydä kirjakahvilassa kuuntelemassa oikei�en kirjailijoiden haasta�eluja sekä juoda kahvia pahvimukista ja jutella Uudenmaan Kirjoi�ajien kanssa Vallilan kirjastossa.

Haluaisin tavata ty�äreni perhe�ä useammin. He asuvat Oulunkylässä ja matka olisi sopivan lyhyt.

Ihania unelmia, jotka kaikki toteutuivat vuonna 2022!!!!

Uneksin, e�ä olisin lentäjä, lentäisin pilvien läpi Helsingistä Australiaan. Uneksin, e�ä olisin kuuluisa kirjailija, minua haastateltaisiin, minusta kirjoite�aisiin. Uneksin, e�ä olisin modernin musiikin säveltäjä, sävellyksiäni rakaste�aisiin. Ja vielä: uneksin, e�ä olisin kuvataiteilija, värikäs, maalaisin öljyllä lilalle pohjalle kuin vain minä osaisin.

Riitta Welroos Kirjoituskehote lokakuu 2022

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Minusta pi� tulla alun perin Pekka. Näin ehdo� seitsemänvuo�as sisareni, kun synnyin. Isä oli kuitenkin toista mieltä, joten minut kaste�in Sauliksi. Olen siitä hyvilläni, koska Pekkoja näy�äisi rii�ävän, mu�a Sauli on harvinaisempi nimi. Onhan se meidän pressakin Sauli eli Sale. Naapurin ty�ö keksi kutsui minua Samppanjaksi ja kansakoulun miesope�aja Samuliksi. Työpaikoissa olen ollut Sämpy ja ulkomaan reissukaveri kutsui Sakeksi. Paras lapsuuteni kaveri keksi salanimekseni Simon (Templar). Nimi juontui TVsarjasta Veijareita ja pyhimyksiä. Olimme perustaneet salapoliisietsivätoimiston. Kaverini salanimi oli Fido. Sen alkuperää en muista, mu�a joskus nälväisin, e�ä kaverini oli keksinyt nimensä Ido-merk-

kisestä wc-pöntöstä. Lai�anut vain f-kirjaimen sanan eteen. Armeijassa minua kutsu�in Vänskäksi he� sen jälkeen, kun jouduin maitojunalla takaisin aliupseerikoulusta alokaskomppaniaan. Vänrikkiä ei tullut, mu�a tulipa panssarimies eli vaunutaa�o. Pikkumustaksikin pilkat�in johtuen panssarivaunupataljoonan miesten käy�ämästä mustakarvaisesta talvilakista.

Pääasiassa minua kutsutaan ihan vain Sauliksi. Mitään sen kummempaa lempinimeä en enää näin eläkeiässä hyväksyisikään. Lapsenlapseni, kaksostytöt, kutsuvat ihan vain Sauli-vaariksi. Karaokelappuunkin kirjoitan vain Sauli. Varsinkin silloin, kun kajautan Sauli Lehtosen Mun aika mennä on

Minä tosin laulan silmät auki, koska ihmisten kasvoissa on mielestäni niin paljon lue�avaa.

Kirjoi�ajapiireissä runoilija Kari Aronpuro kehui nimeäni tavatessamme ensimmäistä kertaa. Syy tähän oli hänen mielestään se, e�ä nimi soveltui hienos� juuri nimenomaan runoilijalle sen alkusoinnillisuuden vuoksi. Aika usein käytän nimimerkkinä Jose-nimeä johtuen toisesta nimestäni, joka on Johannes. Nämä omat etunimeni eivät kulje suvussamme. Olen ollut tyytyväinen isäni valintoihin. Äidilläni ei ole ollut käsittääkseni silloinkaan mielipidettä asiasta.

Sauli Salomaa

Kirjoituskehote tammikuu 2023: ”Kirjoita nimestäsi tarina”

Seija Ekholm Kirjoituskehote lokakuu 2022

”Jos vain olisi mahdollista...”

Minun nimeni tarina

Äidilläni oli identtinen kaksoissisar, jonka kanssa hän vie� varhaislapsuutensa Puijon metsissä samoillen ja leikkien. Äi� sai kutsumanimekseen Annikki. Kaksoissisar sai kutsumanimekseen Aino. Heidän äi�nsä, eli minun isoäi�ni kutsumanimi oli myös Aino.

Sisarukset pää�vät antaa mahdollises� syntyville ty�ärilleen toistensa nimet. Minä sain nimekseni Aino Irene ja Aino-tädin ty�ären nimi oli Paula Annikki. Minun kutsumanimeni on aina ollut Irene ja serkullani se oli Paula.

Aino ja Annikki ovat molemmat Kalevalasta kotoisin. Ainolla oli traaginen kohtalo ja osin on ollut minullakin. En kuitenkaan ole hypännyt veneestä veteen ja jäänyt sinne, vaikka olen aina uinut paljon ja käyn vieläkin vesijuoksussa joka keskiviikko.

Irene-nimen sain äidin työtoverilta, jota äi� ihaili. Äi� ja Irene olivat töissä Kuopion ammuslataamolla. Irene oli satu�anut sormensa veitseen niin, e�ä siihen oli tullut syvä haava. Hän oli kietaissut sormensa ympärille nenäliinan, e�ei veri olisi �ppunut pöydille ja la�oille. Sen jälkeen hän oli jatkanut töitään tyynen rauhallises�. Sain melkoisen ihanteen tavoiteltavakseni.

Irene-nimi on lähtöisin Kreikasta. Se merkitsee rauhaa. Suomalaisissa nimenselityksissä kerrotaan sen merkitsevän rauhaisaa. Nimeä olivat käy�äneet kreikkalaiset papit muodossa Eirene. Nimi oli kuulunut rauhan jumala�arelle.

Kyllä minä suurimman osan ajasta olenkin rauhallinen. Temperamen�tyyppini vain on koleerinen, joten on ollut pakko hyväksyä luonteeni tui�upäisetkin puolet. Temperamen�tyyppiäänhän ihminen ei pysty muu�amaan.

Wäärin käsityksiä

Isältäni sain sukunimen Rissanen. Sen alkuperä on myös Kreikasta. Lárisa on kaupunki Kreikan Thessaliassa. Kaupungin arvellaan saaneen nimensä joko sanasta lárisa, joka merkitsee tukikohtaa tai kreikkalaisen mytologian nymfiltä nimeltä Lárisa.

Larissa oli yksi 300-luvulla eläneistä kris�tyistä, jotka goo�lainen ruh�nas Krimin niemimaalla määräsi sulje�avaksi jumalanpalveluksen aikana kirkkoon, jossa heidät polte�in elävältä.

Suomen ortodoksikirkko vie�ää tämän legendan mukaan 26.3. Larissan päivää. Tuo päivä on myös suomalaisessa nimipäiväkalenterissa Larissan nimipäivä.

Minulla oli työtoverina Irene Annikki Rissanen. Hän oli syntynyt v. 1951 Heinävedellä. Minä olen syntynyt v. 1951, mu�a Kuopiossa. Minulle tuli monta puhelua, jotka oli tarkoite�u kaimalleni. Joskus palkanmaksutkin menivät sekaisin. Työnantaja alkoi kutsua minua erotukseksi Aino-nimellä, joka kajah� ontolta korvissani. Kun menin vielä yli viisikymppisenä naimisiin, vaihdoin sukunimekseni miehen sukunimen, jo�a nämä sotkut eivät häiritsisi.

Suomalais-savolais-kreikkalainen nimi Irene Rissanen sai minut opettelemaan lausumaan r-kirjaimen oikein. Lapsuusmallini opin yhdeltä tädeistäni, joka lausui sen ranskalaisittain.

Irene Honkanen Kirjoituskehote tammikuu 2023: ”Kirjoita nimestäsi tarina”

Nimeni on Wääri, Keijo Wääri. Alun alkaen se oli Vääri, joksi isoisäni sen vaihtoi Fiskaalista suuressa nimenmuutosruljansissa, jo�a 1930-luvulla ruotsalaisista sukunimistä päästäisiin eroon. Pappa oli myöhässä, niin kuin aina. Suomalaisten nimien lista oli täyte�y ja jäljellä oli vain nimi Vääri.

Synnyin vahinkoäpäränä, kaalon lapsena. Sain siis äi�ni sukunimen. Luoja �etää, olisiko Hagert ollut parempi sukunimi. Se oli isäni Kaarlon sukunimi, joka heppiä oli heilu�anut. Hevosmies henkeen ja vereen.

Elämänpolkuni kulki Helsinkiin 1980luvun alussa. Kun aloi�n julkisivu-urakoitsijan urani, pää�n o�aa syystäkin yhden sakaran lisää Vääriin. Väestörekisteri antoi kuukausia poh�neena muutosluvan ja näin Vääristä tuli Wääri.

Tietojeni mukaan tupla-W-Vääriä ei ole kenelläkään muulla Suomessa. Ainakin erotun joukosta.

Etunimien esikuvista puheen ollen yksi ja ehkä tärkein ja kuuluisin on Keijo Keke Rosberg. Kävin moikkaamassa Kekeä Unkarin Formula 1 -kisassa 1986. Hän ajoi McLarenilla viidenneksi. Vähäks olin ylpeä nimestäni sillä kertaa.

Kirjoi�elin vuosikymmeniä kolumneja ja pakinoita Väri ja Pinta -lehteen keksimälläni otsikolla Wäärin käsityksiä. PS Kirjoitan vieläkin.

Kun pyrin ja pääsinkin Forssan kaupunginvaltuustoon, käy�n sloganina: Valitset oikein niin valitset Wäärin. En �edä oliko se ainoa syy.

Hyvän nimen Kontulan pojat ovat keksineet lager-oluelle. Nimi on �etys� Keijo. Olut on virolaista, ja ensimmäisenä vuotena myyn� on ollut miljoona tölkkiä. Hyvä Keijo. Itse en tosin ole oluen ystävä, mu�a nimi tuntuu toimivan.

Ja lopuksi: en muista Wäärin, vaan väistän muurin.

Pari aforismia

Keijo Wääri Kirjoituskehote tammikuu 2023: ”Kirjoita nimestäsi tarina” Kivullakin on pisteensä.

Ra�n kääntäjä on suunnan näy�äjä.

Marita Engberg

Kuva:Marjaana Manninen

Mitä jos

Mitä jos rakkaus �etää Mitä jos rakkaus antaa anteeksi

Mitä jos sanoo sinä pieni ihmeeni tänne tarkoite�u

Mitä jos rakkaus on harvinainen kolikko leimuava hopearaha sieluni taskussa

Mitä jos se supa�aa ota mieluummin tämä hetki kuin ne muut ainiaaksi

Mari Cajanus

lumisade antaa uuden mahdollisuuden tuoreet jäljet vanhojen �lalle

White Raven

Lasi ja kivi

Sinä olet minulle kuin lasi

joka väl�elee kiveä

minä olen sinulle kuin tuuli

joka seisoo kaupungin ka�ojen yllä

yhdellä jalalla kompastuma�a, kun aika istuu kaikkialla

levällään olevien kansioidensa päällä, sinä olet kanssani.

Aina kun hauko�elemme karko�aaksemme jonkun

päivi�äisiltä kiertoradoiltamme, tai kellojemme värinästä

hänen silmiensä edessä, ilman hienotunteisuu�a, niin me eroamme ja tulimme perille kulje�uamme puolikkaan lumimyrskyä, joka oli nielaissut meidät, kuin raivostuneen kroko�ilin leuat. Näin haluni kietoutui itseensä ikuises� sinä puolestasi olet sulkeutunut neliö, jolla on kipua tuo�avat, terävät kylkiluut.

Poem © Yaseen Ghaleb

Translation: Saari Cuustola

Mukaelma pantoum-kaavalla toteutetusta runosta

mä pelaan nyt, sanot näy�öruutu vilkkuu etusormesi painaa hiirtä sankari tappaa hirviön

mä pelaan nyt, sanot äänitehoste räjähtää sankari tappaa hirviön somessa so�laat juoksevat

äänitehoste räjähtää

talo luhistuu somessa so�laat juoksevat miksi täällä on niin kylmä, kysyt

talo luhistuu

”game over” välkkyy ruudulla, kunnes pimenee miksi täällä on niin kylmä, kysyt

heität hiiren nurkkaan, karjut peli jatkuu naapurin pos�laa�kossa käsky rintamalle

O.R. Helle-Kotka

Jos sanat olisivat kiviä

Jos sanat olisivat kiviä hei�äisin niitä veden pintaan ja laskisin kuinka monta leipää saisin.

Jos sanat olisivat kiviä niin hei�äjä koi�aisi osua, satu�aa ja kaataa maahan kuoliaaksi kivite�ävän.

Jos sanat olisivat kiviä kasaisin niistä suuren kasan, jonka taakse voisin piiloutua.

Jos sanat olisivat kiviä o�aisin kauneimmat niistä ja tee�äisin niistä kaulakorun, jota kanssaihmiset ihailisivat ja kadeh�sivat, eikä kukaan katsoisi minua, vaan he katsoisivat kaulakorua.

Marita Engberg

Ruusuja – ruusuja

voi ruusuisia päiviä

voi ruusuisia öitä

kun ilman kipua

ilman turhia töitä

sain huole� kulkea

arjessa normaalissa

toki tänäänkin jaksan

pienet puuhani hoitaa

ja vaivani hinnan maksan

kun ruusuja ruusuja piirtelen mielipahani kuviin siirtelen

Lotta A. Jussila

Terra incognita

Kuin metsää Sinua samoan, etsin, löydän minä

Kuin merta mielesi ulappaa purjehdin tuulia seuraten minä.

Kuin �etä kuljen koh� Sinua, piste�ä, jossa taivas ja maa yhtyvät, minä.

Kuin sade�a kuuntelen Sinua, kun puhallat hengen jokaiseen soluuni, Sinä.

Kuin metsää, merta, �etä, sade�a ja tuulta Sinua rakastan minä.

Viimeisellä rannalla

Yön tummat varjot häilyvät ne eläviltä näy�ävät kuin maahiset, keijut, menninkäiset tanssivat laulavat ikiaikaiset.

Vielä aamun koi�o hyväilee kuin lempeä äi� lastaan tyynny�elee sointu pehmeä kaunis hiljaisen on onni jokaisen ihmisen.

Vielä muis�ssa uinuu eilinen jokainen ero voi olla viimeinen.

Tarja Sahramaa

Ajatukseni, Äi�, sinulle sinne pilvien päälle. Aja�elen sinua, mu�a en aina.

Onnenpensas, suruvaippa

Onnenpensaat hehkuvat, ilmassa rä�see keltaisten soihtujen joukko keväinen lumisade yllä�ää yli Broadwayn Keskuspuiston päälle.

Miten eh�ikin hipaista jokaista terälehteä ennen kuin säntää itään nyhtäisee mennessään sateenkaaren puiston ylle. Pensaiden kuoro laulaa onnestaan tanssisi jos pystyisi y�missä värähtää ehkä perimä muu�uu piirun verran.

Kuoron kullanheleä soin� herä�ää suruvaipan sateenkaaren pää ohjaa sen pensaiden luo huomaavaisin tarjoaa täyden pikarin keväthuumame�ä.

Perhonenkin häikäistyy sulavista hiutaleista ja kun mesi valuu suoniin sen siipi värähtää kuin kokisi déjà-vun ja unta tai to�a, maa tärähtää mantereen toisella laidalla ja ruostunut soi�orasia särähtää takeltelevaan tuutulauluun.

Riitta Komppa

Kunnioitan tämän päivän muistoa. Katso minun perääni, mu�a älä aina. Vain joskus, kun jää aikaa.

Tarja Niemi-Korpela

Äi� Tulisit käymään. Äi�. Sen verran e�ä kahvit. Lai�aisin niitä voileipiä ja ihan ruuankin. Minä osaan.

O�aisit lomaa, vapaata. Kyllä ne pärjäävät sen aikaa. Onhan siellä ylhäällä paljon muitakin. Tulisit käymään.

Äi�. On ikävä.

Tarja Niemi-Korpela

Marja-Leena Lyyra-Kukkonen

Kirjailijavierailut

Uudenmaan Kirjoi�ajien järjestämät Kirjakahvilat kirjastoissa ovat toukokuusta 2022 lähten nimeltään Kirjailijavierailu. Yhdistyksen hallitus pää�, e�ä �laisuuksissa tarjotaan kahvia ja pikkuleipiä tapauskohtaises�, riippuen kahvinkei�omahdollisuuksista. Kirjailijavierailuja on järjeste�y v. 2022 Vallilan, Keravan ja Järvenpään kirjastoissa, ja tavoi�eenamme on järjestää niitä muissakin Uudenmaan alueen kirjastoissa.

Keravan kaupunginkirjasto, Satusiipi.

Ke 21.9.2022 klo 17–19

Timo Sandberg (Oik.): Rikosromaani

Kuolontuoksu

Haasta�elija: Jorma Hyvönen (Vas.)

Kuva: Eija Sandberg

Vallilan kirjasto, Helsinki.

Ti 8.11.2022 klo 17–19

Hannu Niklander: Luovutetut alueet.

Haasta�elija: Maria Salo

Järvenpään kaupunginkirjasto

Ti 27.9.2022 klo 18–19

Eija Tuomela (Vas.): Rehellinen sauna. Haasta�elija: Eija Rahikainen (Oik.)

Kuva: Eija Sandberg

Viikin kirjasto, Helsinki.

Tiistai 17.1.2023 klo 17–19

Ulla Welin: Mummin tarina ja Isoisän tarina. Haasta�elija: Jorma Hyvönen

Järvenpään kaupunginkirjasto

Ke 25.1.2023 klo 18–19

Elina Salonen (Vas.): Runovitamiinia

Haasta�elija: Eija Sandberg (Oik.)

Kuva: Anja Kähönen

Järvenpään kaupunginkirjasto

Ti 21.2.2023 klo 18–19

Liisa Mäntymies (vas.): Kissa korvan päällä.

Kuva: Eija Sandberg

Pasilan kirjaston auditorio, Helsinki.

La 18.3.2023 klo 12–13

Ulla Welin kertoi kirjoistaan ja loruili.

Keravan kaupunginkirjasto, Satusiipi.

Ke 21.12.2022 klo 17–19

Maria Salo (Vas.): Poika, joka ei tahtonut olla hirviö

Rii�a Mononen (Oik.): Kirjan kuvi�aja

Haasta�elija ja kuvaaja: Sirpa Suominen

Jokelan kirjasto

Ti 22.3.2023 klo 18–19

Eija Tuomela: Rehellinen sauna