Ryhdy rohkeasti runoilijaksi – Eija Sandberg

Ryhdy rohkeasti runoilijaksi

Tapasin haastateltavan runoilijan, Henri Hirvenojan ensimmäistä kertaa joulukuussa 2021. Helsingin keskustassa sijaitseva Oodi tuntui heti luonnollisesta tapaamispaikalta. Minua on kiehtonut aina se, miten lyriikkaa tuotetaan. Millaista lahjakkuutta ja rohkeutta vaatii ryhtyä kirjoittamaan runoja ja onko runoilijalla oltava jokin erityinen ajattelumaailma kuin muilla ihmisillä? Näitä asioita pohtii varmasti moni muukin, joka ei ole rohkaistunut tuottamaan itse runoja tai ei jostakin syystä ole tuonut teoksiaan esille muiden luettavaksi.

Hirvenoja sanoo, että se on selvästikin enemmän työntekoa kuin lahjakkuutta. Hänen mielestään kuitenkin terve kriittisyys omaa tekstiä kohtaan on yksi avainasioista. – Jos mennään runon tuottamisessa yleisellä tasolla, niin tekniikoita on monia, esimerkiksi toisto/mantra. Joskus se toimii hyvin rytmittäjänä, mutta en suosittele sitä käytettäväksi liikaa. Tällöin voi tuntua, että toisto on eräänlainen pelastusrengas ja runot alkavat vaikuttaa tekemällä tehdyiltä.

Runoilija hänestä tuli omasta mielestään täysin sattumalta. Kuitenkin isoäiti vaikutti omalta osaltaan mielipiteellään, että ajatuksia kannatti kirjoittaa ylös jo lapsena. Lisäksi se, että poika pärjäsi hyvin lasten ja nuorten kirjoituskilpailuissa, rohkaisi häntä jatkamaan kirjoittamista. – Ensimmäinen isoäitini kirjaama runo on vuodelta 1975, jolloin olin 5-vuotias, mutta jo 9-vuotiaana olin kykenevä kirjoittamaan itse. Henri

Runoilija Henri Hirvenoja. Kuva: Eija Sandberg

Hirvenoja kertoo, että hän on kokeillut runoja eri pituuksilla. Niukka ilmaisu näyttää sopivan hänelle parhaiten. Runo saattaa syntyä hänen kuulemistaan sanoista ja/tai lyhyistä lauseista, jotka hän kirjaa muistiin. – Kokeilen aika usein sitä, että yhdistän kaksi raakaversiota ja teen niiden pohjalta yhden runon. Kirjoitan muistiin tiettyjä sanoja ja ilmaisuja, jotka vaikuttavat mielenkiintoisilta, ja katson myöhemmin, olisiko jostain niistä ainesta jo lähes valmiiksi tehtyyn runoon. – Olen aika tyly omaa tekstiäni kohtaan. Ensimmäinen vaihe eli raakaversion kirjoittaminen on mielestäni tylsin vaihe. Sen sijaan runon lähes loputon muokkaaminen on se, josta pidän eniten. Tekstini tai runoni voivat näyttää melko vaivattomilta lukea, mutta niiden kirjoittaminen on ollut kaikkea muuta kuin vaivatonta.

Hänen tyylilajinsa on erittäin niukkaa tekstiä, jolloin jokaisen sanavalinnan kohdalla on oltava erityisen tarkka. – Ehkä sitä voisi luonnehtia yhdeltä osin myös ns. punchline-runoudeksi, jossa lopussa tulee eräänlainen iskevä, napakka lopetus.

Ihmisiä kiinnostaa lavarunous niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Millaisia kokemuksia Hirvenojalla on tästä ja onko hänellä erityisiä suosikkeja? – Lavarunoudesta on vain myönteisiä kokemuksia. Se on upea, osallistava lajinsa. Tapaamani lavarunoilijat ovat kaikki olleet mukavia. Järjestin itse 90-luvulla kotonani ns. viini- ja runoiltoja, jotka noudattivat samaa kaavaa. Eli jokainen sai esiintyä ja esittää omia tai lempirunojaan. Halusin myös viestiä, että runous on arvokas asia, vaikka jäisikin marginaaliin. En voi sanoa, että jotain suosikkeja on, mutta sen sijaan luen paljon runokirjoja. Oikeastaan heti ensi aukaisulta näen, mistä ja minkälaisesta tekstistä on kyse.

Hänen mielestään runous voi Suomessa hyvin ja ulkomailla kirjo on kasvanut entisestään. Hirvenoja toivoo, että suomalainen runous saisi lisää kansainvälistä näkyvyyttä ja menestystä. Kansainvälinen menestys on yleensä se mittari, jolla noteerataan todellista tasoa.

Mikä inspiroi Hirvenojaa runojen kirjoittamieseen ja miksi hän kirjoittaa? – Se on eräänlaista kielipeliä, sanojen palapeliä. Auttaa tosi paljon kes-

6

kittymiseen sekä tarkkuuteen ja näkemään asioita uudella tapaa. Se miksi kirjoitan runoja, liittyy varmasti siihen, että minulla on jo pitkäaikainen kokemus. Haluan löytää aina jotain uutta ja eritoten haastaa itseäni kuvittelemalla teeman tai aihepiirin, mikä olisi mahdollisimman vaikea.

Tuotantoa hänellä on laidasta laitaan, ja ensimmäinen kirja Gare du Midi käsitteli virkamiehen elämää Brysselissä byrokratiarunoineen. Pulu huhuili sinua on luonteeltaan aika lyyrinen ja vaihteleva. Sisarkirjat Diminuendo ja Crescendo edutavat niukkaa ilmaisua sekä tiettyjä teemoja, kuten suru sekä elämänkaari juhlineen. – Olen juuri saanut valmiiksi valikoitua runot vuosilta 1975–1985, 1994–1995. Niitä on ollut osin jo antologioissa, ja koska ne ovat nuorena tehtyjä, niin niitä ei ole voinut muuttaa vaan ne julkaistaan sellaisenaan. Kokoelma ilmestyy toukokuussa 2022 nimellä Venus ja Jupiter.

Mitä muuta runoilija on tehnyt elämässään työkseen kuin kirjoittanut runoja, ja onko muita projekteja meneillään? – Olen ollut töissä useissa eri asiantuntijatehtävissä ulkomailla, ja työnkuvani on myös vaihdellut paljon. Nykyisin olen keskittynyt tekemään asioita, mistä tykkään eikä niin millainen prestiisi niillä on. Pitkän tähtäimen projektina on tehdä lisää runokirjoja ja saada niistä valitut runot kokoelma, joista saada myös kieliversioita. Koen olevani asemassa, jossa pitkälti voin valita, mitä haluan tehdä. Perheen vaikutus on aina ollut positiivinen eli perhesuhteeni ovat hyvät. Samat läheiset kuin aiemminkin tukevat minua työssäni.

Mitä runoilija haluaa sanoa aloittelevalle runoilijalle? – Oikeaa oppia ja sääntöjä ei ole. Älä pelkää epäonnistumisia tai palautetta, silloin olet jo heikoilla jäillä. Rohkeasti vain eteenpäin!

Henri Hirvenoja

Runoilija, yhteiskuntatieteiden maisteri Syntynyt 1970 Asuu Helsingin Kruununhaassa Toiminut ETYJ:n vaalitarkkailijana, EU-komission ja alueiden neuvoston lehdistövirkamiehenä Tuotantoa: Diminuendo (Basam Books) 2020, Crescendo 2021. Tulossa keväällä 2022: Venus ja Jupiter (Basam Books)

Henri Hirvenoja aloitti jo alle kouluikäisenä runojen kirjoittamisen. Ensimmäinen runo on Kirje pöllölle:

KIRJE PÖLLÖLLE Pöllö, miten sujui matkasi, kun pyydystit hiiriä ja rottia paistiksesi yöllä? Onko sinulla hauskaa pikkupoikiesi kanssa?

Minä olen luonnonsuojelija, mutta varo! savolaiset ovat metsästäjiä. Minkä puun kolossa asut? Lupaan tulla joskus katsomaan.

8

Teksti ja kuvat: Eija Sandberg