Maikki Etsola 52 Leo Karetvaara

48

Uudelleen

Kolmasko kerta uudelleen hikeä, verta? Paikoilleen jäädä ei saata, vaan rakentaa. Tai sohvalla maata ja vaikertaa.

Yhteen jos puserran vanhan ja uuden saisinko paremman tulevaisuuden? Osaanko kuurata kipeät kolot muruista muurata paremmat olot?

Aamulla herään ja tuhkasta helmiä kerään – on raikasta. Kaikki on tässä huominen kantaa löytymässä jotain voin antaa.

Maikki Etsola

Runo on runosikermästä ”Kahdeksan runoa kovalevyltä” V. A. Koskenniemi runokilpailu 2021, toinen sija

Koirani silmät

Milloin sä tulet takaisin? Odotan tässä tietenkin kuononi lepää tassujen päällä odotan hiljaa sinua täällä.

Rapussa uudet askeleet monet on ohitse kulkeneet taas meni joku, et ollut se sinä ovea rakasta vartioin minä.

Väsyttää hieman, kuuntelen tovin joku nyt jossakin meluaa kovin. Silmäni suljen, torkahdan varmaan ei ollut ääni tuo ihmisen armaan.

Taas meni joku jonnekin sinua odotan vieläkin ikkunan takaa nyt katosi valo äänettömäksi muuttuu jo talo.

Koirani katseessa ehdotonta rakkautta näen ja tunnetta monta ajaton luottamus suunnaton anteeksianto loputon.

Maikki Etsola

Runo on runosikermästä ”Kahdeksan runoa kovalevyltä” V. A. Koskenniemi runokilpailu 2021, toinen sija

49

Melkein kohta

Sisällä ulkona sittenkin ikkunan takana vieläkin taivas on tallessa kukat ja puut koira on kupeessa lasten suut kyselemässä. Nauran ja vastaan. Hetki on tässä aavistus arka ainoastaan.

Korkeat männyt jaksavat tuulta vastustaa, huojuvat ikkunan takana, pitelen lasta se juuri lakkasi huutamasta. Silitän poskea kosteaa huokaisu, sitten nukahtaa koirakin huokaa, ymmärtää voitettu taas on päivä tää.

Maikki Etsola

Runo on runosikermästä ”Kahdeksan runoa kovalevyltä” V. A. Koskenniemi runokilpailu 2021, toinen sija

50

Askeleet

Lapion ylitse taipuneena vartalo tuttu, nyt tuntematon itsensä sisään vaipuneena katse ei kohtaa, kadonnut on.

Ohitse kulkee, käsi ei tapaa kosketa rintaa, poskea, suuta tahtooko olla jostakin vapaa tahtooko lähteä, tahtooko muuta?

Melkein jo menee, jäädä ei saata mikään ei helpota outoa miestä yhä vain kaivaa routaista maata otsa on tumma ja märkänä hiestä.

Vieläkö jaksaa lämpöä antaa peittää piilevät kyyneleet? Kauan kun kaunaa sisällä kantaa muuttuvat turhiksi askeleet.

Maikki Etsola

Runo on runosikermästä ”Kahdeksan runoa kovalevyltä” V. A. Koskenniemi runokilpailu 2021, toinen sija

51

52 Näinä hiljaisina minuutteina, keväällä

Keho ja mieli raukeana saunan edessä on hiljaista ja onnellista kylki kylkeä vasten istua ja katsella näinä hiljaisina minuutteina auringon vaipuessa ulapan taa, kun aika lakkaa kulumasta eikä hetkeen huolta mistään.

Monta huolta olikin syksyllä ja talvella puut kaadettu tontti ja pelto raivattu keväällä toukotyöt tehty naapureiden auttamana, kahdestaan ei olisi jaksettukaan naapuriapua saatu ja annettu...

Nyt näinä hiljaisina minuutteina sota- ja pulavuosien jälkeen keväällä ajatukset ajautuvatkin syksyyn kummallakin yhdessä istuen, sillä syksyllä olisi talo valmis oma koti muutto saunasta tupaan ja kamariin kamareita kaksikin...

Mutta on jotain vieläkin tärkeämpää jonka luki sanoitta toisen katseesta, sillä syksyllä muutettaessa omaan kotiin muuttajia kahden sijasta olisikin kolme...

Näin ajatukseton ajatus näinä hiljaisina minuutteina auringon vaipuessa ulapan taa, kun minuutit eivät kulu eikä aika on onnellista, kun syksy tulee mieleen keväällä.

Leo Karetvaara

53

54 Näinä hiljaisina minuutteina, syksyllä

Keho ja mieli raukeana saunan edessä on hiljaista ja onnellista kylki kylkeä vasten istua ja katsella nyytissä nukkuvaa elämän suurinta ihmettä näinä hiljaisina minuutteina pimeän tultua hämäränkin häivyttyä, kun aika lakkaa kulumasta eikä hetkeen huolta mistään.

On muutettu saunasta taloon valmista täällä tuolla kasvimaa tuottanut satoa pelto viljaa metsästä saatu marjoja Ahti suonut antejaan –kaikki varastossa.

Omin voimin, naapuriavuin varsinkin synnytyksen lähetessä, naapurista kirvesmies naapurilla peltotöissä pankista lainaa metsätöillä maksettaisiin.

On ehditty iloitakin lavatanssit alkukesällä hiljennytty kirkossa sukuloitu naapureissa käyty.

Elämässä eteenpäin toiveikkaina esikoiselle pikkusisko pikkuveli oma karja kana porsas vasikka karitsa navetta varsa ja talli

suomenhevonen metsätöihin peni suomenpystykorva kasvamaan metsästäjän kaveriksi kissanpentu, lahja naapurista, nukkuu jo korissa.

Ajatusten lentoa! Toiveiden tulvaa! Vaan nuoriahan ollaan!

Keho ja mieli raukeana saunan edessä pimeän tultua hämäränkin häivyttyä kylki kylkeä vasten pieni ihminen hellässä sylissä sanattomien katseiden kohdatessa silmissä sanoja kaipaamaton sanoin kuvaamaton hellyys... toivossa parempi huominen on onnellista, kun kevät tulee mieleen syksyllä.

Leo Karetvaara

55

Silmäsi sanovat sen

Olisi sanottava suu ei sano pitäisi lohduttaa kieli ei kerro

Ei ystävä kuule vaikka toivoo kuulevansa Vaitiolo hävettää Kyyneleet kummallakin kuivuneet

Muista: kosketus auttaa kömpelöilläkin käsillä!

On katse myötäelävä rakastava

Mitä piti sanoa kun sanat olivat poissa silmäsi sanovat sen!

Leo Karetvaara

56