Kulttuurilehti Elias 3/2020

Page 1

Kulttuurilehti

3/2020 Hinta 7,50 €

Runosvengi Runo in veritas ja viiniä pikari Sieravuoren lavarunofes�vaali Runotapahtuma Pusulan Nesteellä Näkökulma Lähi-idän runouteen

Koronakevät ja -kesä inspiroi kirjoi�ajia


SISÄLLYSLUETTELO 3 Päätoimi�ajan kynästä – Sirpa Suominen 4 Puheenjohtajan tervehdys – Lauri Vanhala 5 Huoltoasemarunou�a Pusulassa – Eija Tuomela-Leh� 6–7 In runo veritas ja pikari viiniä – Olli Sarpo 8–9 Kertovan lavarunouden fes�vaali Sieravuoressa – Päivi Lappalainen 10–11 Runosvengi ilahdu� pihapuistossa – Sirpa Suominen 12 Näkökulma Lähi-idän runoudesta – Lauri Vanhala 13 Sanat ja merkit eri kirjoituksissa – Jorma Hyvönen 14–15 Kari Varvikko 1944–2020. Vauhdikas kirjoi�aja on poissa – Pen� Peltoniemi 15 Vuosikokous: Vanha Ukirin hallitus jatkaa, yhtä jäsentä vähempänä – Sirpa Suominen 16–17 Poikkeusolojen kirjakahviloita – Jorma Hyvönen 18–23 Koronakirjoituksia. Novelleja ja runoja seuraavilta: Paula Kokkonen, Irene Honkanen, Tarja Sahramaa, Helena Numminen, Tarja Okkonen, Pirjo Kotamäki, Ursula An�la-Halinen, Kirs� Mäenpää, O.R. Helle-Kotka, Saara Keto, Rii�a Komppa, Rii�a Welroos. 24–25 Kirjoituskeho�eiden satoa: ”Sinä päivänä, kun rajat sulje�in olin juuri...” Koronakirjoituksia seuraavilta: Anneli Rosell, Seija Eklund, Ari Kokkonen ja Keijo Wääri. 26–29 Kirjanurkka: Naisen unia ja tosielämää – Jorma Hyvönen kertoo Helena Nummisen kirjasta Kurjen huuto. An� Tuurin taiteilijaromaanista Levoton mieli – Rii�a Welroos Rauol Palmgren ja dynas�a – Riku Räihän kannano�o Kri�ikin Uu�set -verkkolehden esseeseen Kri�ikkien kri�ikki eli muistokirjoitus dynas�alle. Kiamars Baghanin runokokoelma: Suomesta suomalaisille – Riku Räihä Weijon harhapolkuja ja sivuaskelia – Jorma Hyvönen kertoo Hannu Niklanderin Tyhjää toimi�amassa -romaanista. 30–31 Runoja: Oiva Björbacka, Kaija Räihä, Harri Roussi, Rauno Pen�, Yaseen Ghaleb (suom. Lauri Vanhala), Tarmo Manelius ja Rii�a Komppa. 32 Koronarunoja: Riika Helle-Kotka, Ulla Welin, Pirjo Kotamäki ja Helena Numminen. Takakannen kuva: Sanna Telkki-Kova. Kuvassa: Riika Helle-Kotka.

LIFTAUSTARINOIDEN KERUU -KISA Aika: 10.10.2020–31.3.2021 Kerro sinäkin elämäsi mieleen jäänein liftausmuisto. Se voi sijoittua mihin ikävaiheeseen tahansa. Runoa tai proosaa, 1–3 liuskaa, riviväli 1,5, fonttikoko 12. Lähetä tekstisi: kuukaudenkuu(at)outlook.com Merkitse kilpailutekstiisi nimimerkki ja henkilötiedot erikseen. Kolme parasta palkitaan tuotepalkinnoin. Järjestäjällä oikeus tekstien julkaisuun sille avattavalla alustalla, joka ilmoitetaan myöhemmin osallistujille, samoin kuin voittajan julkistuspaikka. Terveisin Liftaustarinat-ryhmä: Runoilija Päivi Lappalainen, Kirjoittajayhdistys Paltta ry:n puheenjohtaja Kirsi Komulainen ja ylin tuomari toimittaja Ulla Veirto.

2

Elias 3/2020


Päätoimi�ajan kynästä

Kulttuurilehti Eliaksen julkaisija: Uudenmaan Kirjoittajat ry Nylands Skribenter rf Päätoimittaja ja taitto: Sirpa Suominen Toimitussihteerit: Christine Hammar ja Paula Kokkonen Toimitus: Ukirin hallitus

ISSN 2243-3414 (painettu) ISSN 2243-3422 (verkkojulkaisu) Paino: Nurmiprint Oy, Nurmijärvi 2020 Kansikuvassa Runosvengi Kansallismuseon pihalla 9.8.2020. Leena Sainio (vas.), Pirjo Kotamaki, O. R. Helle-Kotka ja Ursula AnttilaHalinen. Kuvasta puuttuu Zoila Forss. Kansikuva ja s. 2 kuva: Sirpa Suominen

Uudenmaan Kirjoittajat ry Nylands Skribenter rf Puheenjohtaja: Lauri Vanhala Varapuheenjohtaja: Riku Räihä Sihteeri: Olli Sarpo Jäsenet: Sirpa Suominen, John Kiviranta ja Ulla Welin. Varajäsenet: Paula Kokkonen, Juhani Harju ja Maria Salo-Pulliainen. Taloudenhoitaja (hallituksen ulkopuolelta): Christine Hammar

www.ukir.info Elias ilmestyy pääsääntöisesti kaksi kertaa vuodessa: huhtikuussa ja lokakuussa. Seuraava Elias-lehti ilmestyy huhtikuussa 2021. Aineistot: Lehteen tulevat tekstit ja kuvat 28.2.2021 mennessä osoitteeseen uudenmaan@gmail.com Toimitus päättää julkaisusta ja pidättää oikeuden tehdä saamaansa materiaaliin toimituksellisia muutoksia. Tekstit: Lähetä vain täysin valmis teksti. Keskeneräisiä tekstejä ei huomioida. Tekstien pituus max. (5800–5900) merkkiä kaksi A4-sivua. Tallennusmuotona .RTF. Jos tekstin sommittelu on tärkeä, lähetä mukana lisäksi .PDF:ksi tallennettu versio (koskee runoja). Kirjoita tekstit omalla äänelläsi, älä kopioi suoraan toisten tekstejä. Mainitse lähteet. Kuvat: Mikäli tarjoat tekstisi kanssa kuvia, huomioithan, että valokuvia tai piirroksia EI saa kopioida internetistä tai kirjoista ilman lupaa. Jos löydät internetistä kuvan, jonka haluat tekstiisi, kysy valokuvan ottajan tai piirtäjän (kuvan oikeudenhaltijan) lupa, ja lähetä hänen antamansa lupa tekstisi yhteydessä, lisäksi hänen yhteystietonsa. Kirjoista otetuista, skannatuista tai valokuvatuista kuvista tarvitaan myös kustantajan lupa. Kuvat JPG-kuvina. Kuvien tiedostokoko väh. 2 Mt. Tarkista kuvan koko itse ennen lähettämistä. Kuvakoko 100–990 kt ei ole julkaisukelpoinen.

Koronavirus vaanii yhä Kun teimme viime Elias-lehteä ja kirjoi�n siihen Päätoimi�ajan kynästä -teks�ä 28.3.2020, oli Uusimaa juuri edellisenä yönä eriste�y muusta Suomesta sulkemalla maakunnan rajat. Tuolloin koronavirustartuntoja oli koko Suomessa 1 163 ja niistä Uudellamaalla 642. Maakunnan raja ava�in vapaalle liikkumiselle 15.4.2020, koska eristäminen oli hidastanut taudin leviämistä muualle Suomeen. Näin anne�in muille sairaanhoitopiireille aikaa varautua tau�tapausten lisääntymiseen ja niiden hoitamiseen. Kevät oli täynnä monia elämää kaventavia rajoituksia. Yli 70-vuo�aita velvoite�in pysymään kotonaan ja väl�ämään muiden ihmisten tapaamista. Vierailut vanhusten ja muiden riskiryhmien asumispalvelukeskuksissa kielle�in. Koulut, museot, tea�erit, kirjastot, harrastus- ja kerho�lat ym. sulje�in. Koulut antoivat opetusta etänä ne�n välityksellä ja monet työpaikat siirtyivät etätöihin. Ravintoloita, kahviloita ja anniskelupaikkoja sulje�in, mu�a ruuan ulosmyyn� oli kuitenkin salli�ua. Kokoontumiset rajat�in 10 henkilöön ja siksi myös Uudenmaan Kirjoi�ajien vuosikokous siirre�in myöhempään ajankohtaan. Vuosikokous pide�in 17.9.2020. Kun koronavirus�lanne alkoi kesän lähestyessä Suomessa helpo�aa, ale�in toukokuussa rajoituksia purkaa astei�ain. Ikäihmiset saivat luvan liikkua ulkona, ja he saivat taas tavata sukulaisiaan ja ystäviään, mieluiten ulkona turvavälit toisiin ihmisiin huomioiden. Kouluja ale�in avata porrastetus� toukokuun puolivälistä alkaen. Kesäkuussa kokoontumisrajoitusta lievenne�in 50 henkilöön yksityisissä �laisuuksissa, jotka eivät ole yleisö�laisuuksia. Myös 50–500 hengen yleisö�laisuuksia oli mahdollista järjestää, kunhan huomioi�in ihmisten väliset turvaetäisyydet ja hygieniaohjeistus. Kaikki paikat, jotka oli aiemmin sulje�u, saivat luvan avata oviaan yleisölle pikku hiljaa. Vanhainkodeissa ja riskiryhmien asumisyksiköissä saa�oi jälleen vierailla o�amalla turvavälit ja hygieniaohjeet huomioon. Myös matkustusrajoituksia ulkomaille höllennet�in, kun koronavirustartunnat vähenivät. Tau��lanne helpo�ui kesän aikana niin paljon, e�ä elokuussa anne�in lupa jo yli 500 hengen yleisö�laisuuksien järjestämiseen sisä�loissa. Etätyösuosituskin pää�yi ja ihmiset saa�oivat palata työpaikoilleen. Tuntui kuin koronavirus olisi jo voite�u. Vapauden riemu valtasi mielet, ken�es myös väsymys kaikenlaisiin rajoituksiin. Turvavälit unohtuivat, samoin käsihygienia. Tartuntojen määrä alkoi kasvaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antoi elokuun 13. päivä kasvomaskisuosituksen joukkoliikenteen käy�äjille ja �lanteisiin, joissa lähikontakteja on vaikea väl�ää. Tartunnat kuitenkin lisääntyivät ja yhä nuoremmissa ikäryhmissä. THL päivi� maskisuosituksen 24.9.2020 koskemaan myös julkisia sisä�loja ja yleisö�laisuuksia. Syyskuun 27. klo 11.58 THL:n �etojen mukaan varmiste�uja koronatartuntoja Suomessa on 9 682. Helsingissä ja Uudellamaalla tartuntoja on 27.9.2020 klo 11.53 varmiste�u 6 666. Muualla Suomessa tartuntoja on huoma�avas� vähemmän. Maahantulorajoituksia �ukenne�in jälleen 28.9.2020 alkaen. Saapa nähdä, millaiseksi tau��lanne kehi�yy ja mitä rajoituksia elämäämme on tulossa. Tässä Elias-lehdessä kirjoi�ajamme kertovat runoin ja novellein, miltä koronarajoitukset ovat tuntuneet. Helppoa se ei ole ollut, mu�a onneksi kirjoi�amalla voi purkaa tuntemuksiaan. Onhan lehdessämme toki muutakin kuin vain koronaa. Runous ja runotapahtumat nousevat tämän lehden teemaksi. Antoisia lukuhetkiä! – Ja pysytään terveinä! Sirpa Suominen

Elias 3/2020

3


Puheenjohtajan tervehdys

Kuva: Pasi Haaranen

Pohdin paljon kirjoi�amista ja sen tehtävää yhteiselle ymmärrykselle. Aihe sivuaa myös covid-19-pandemian vaikutuksia erilaisten yhdistysten toimintaan. Kokoontumisten rajoitukset, pelko, jopa hysteria taudin ympärillä vähentävät �laisuuksia ja esiintymisiä. Se pako�aa myös kirjoi�ajat kerrankin täy�ämään aikansa omilla mie�eillä. Kuinka moni onkaan saanut �laisuuden kunnolla perehtyä elämäänsä erilaisten sosiaalisten �laisuuksien väliin jä�ämisellä. Kaikilla meillä on kuitenkin arki ja ko�askareet tai vielä työkin hoide�avana. Yksinolo saa huomaamaan niin yhteisyyden kuin yksinolon arvon. Kirjoi�ajalle on tärkeää poh�a eristämisen ja eristäytymisen vaikutuksia hänen kykyynsä kommunikoida toisten ihmisten kanssa. Kirjoi�aminen ja puhuminen, ts. kieli, on kommunikoin�a, jolla teemme �e�äväksi ajatuksemme ja yhteisyytemme, kuulumisemme johonkin. Siten hahmotamme abstrak�ot ja oman erityisen todellisuutemme maailmasta. Kykenemme sanoin pukemaan sen mielikuviksi myös muille ja luomaan itsellemme illuusion yhteisyydestä muihin ihmisiin. Yhteisyys ja osallisuus ihmisiin näy�ääkin olevan yksi ihmisolentojen perustarpeista. Etäyhteydet sähköisten vies�mien kau�a johtavat kuitenkin eri syistä ja väistämä�ä rajoi�uneeseen vies�ntään ja kapeaan sosiaalisuuden kokemiseen. Kirjoi�aessa jäävät ilmeet, eleet, puheen äänenpainot ja asiayhteys pois joko kokonaan tai osi�ain. Silloin vies�n ajatus ei aina välity kuulijalle tai lukijalle tarkoitetulla tavalla. Vies� tulee ymmärretyksi oikein tai väärin tulkitsijan todellisuuskäsityksen kau�a. Ilman havaintoa vies�n syistä ja yhteydestä tapahtumiin ei synny samaistavaa mielikuvaa. Kaikilla ei ole sähköisiä vies�miä ja vaikka olisi, on asioin� nykyisin kulttuuri- ja muiden hallinnon ins�tuu�oiden kanssa etäyte�y. Kirjoi�ajat

4

Elias 3/2020

ja taiteentekijät eivät enää asioi suoraan virkamiesten luona omine henkilökohtaisine ja yksilöllisine pulmineen ja asioineen. Kul�uuritoimijatkin ovat sähköisen muurin takana ”bunkkereissaan” ja ratkaisevat taiteentekijöiden asioita hakemusten pohjalta ymmärtämä�ä täysin heidän yksilöllisiä ongelmiaan ja olosuhteitaan. Virkailijoita ja toimijoita ei enää tavoita silloin kun heitä tarvitsee. Niinpä asiat ratkaistaan sääntöjen, lakien tai mene�elytavan mukaan pii�aama�a siitä tekevätkö päätökset oikeu�a asianosaisille. Nyt osa yhteiskunnan ja yksilöiden sosiaalisista ongelmista hoidetaan erilaisten yhdistysten kansalaistoimintana. On syytä varautua niidenkin toimintamahdollisuuksien kaventumiseen ja yksipuolistumiseen sähköisen vies�nnän yleistyessä. Ainoa lohtu asiassa on, e�ä olosuhteet muu�uvat yleensä ensin hyvin vaikeiksi, ennen kuin helpo�aa. Vasta kun haitat käyvät kestämä�ömäksi, ovat ihmiset valmiita luopumaan käytännöistään, tai muu�amaan elintapojaan yksilökeskeiseksi. Sosiaalisuus kun rakentuu yksilöiden terveydelle ja se edelly�ää usein oireilua, kuume�a ja vastustuskykyä tavanomaisuuden tau�a vastaan. Mielipiteeni covid-19-pandemiasta on, e�ä mikäli eristäminen ja eristäytyminen sähköisen vies�nnän selän taakse yhdistystoiminnassa koetaan edistykseksi, se myös yksipuolistaa ihmisten kokemuspiiriä ja henkistä kasvua yleises�. Se vaikuttaa jopa kehitykseltä kohden umpioi�avaa taantumusta. Sil� hyvää ja tuo�eliasta syksyä ja loppuvuo�a kaikille yksin/yhdessä-kirjoi�ajille! Lauri Vanhala Uudenmaan kirjoittajat ry


Runoudesta kiinnostunu�a yleisöä oli niukanlaises�, mu�a sitä lämpimämpi oli tunnelma.

Huoltoasemarunoutta Pusulassa

Sateisena lauantaina 22.8.2020 kokoontui Nesteen huoltoasemalle Pusulan kirkolle pieni mu�a innokas runojen ystävien ryhmä. Mukana Lohjan kaupunkiin kuuluvassa Pusulan kylässä oli pari Uudenmaan Kirjoi�ajien jäsentä omine runoineen. Päätähdeksi oli huoltoaseman yri�äjä, laulua ja runoilua harrastava Jani Lipponen, kutsunut runoilija Anja Erämajan, jota säes� sähköpianolla säveltäjä Petra Lampinen. Anja esi� runojaan sekä lausumalla e�ä laulamalla.

– Tykkään säveltää runoja, sanoi Petra Lampinen. – Muitakin kuin Anja Erämajan runoja. Pusulassa hän esi� myös Ilpo Tiihosen tuotantoa. Omia runojaan esi�vät Jani Lipponen, Anja Muhonen de Abonce, Minna Herte ja Eija Tuomela sekä juontaja Jouni Puumalainen. Tuulikki Forsblom (ent. Timgren-Lillukkamäki) oli ”hengessä mukana” etänä. – Minä kirjoitan vain surullisia runoja, ilmoi� Minna ja nauroi hersyväs�.

Suurimman suosion saavu� Anja Erämajan lopetusbiisi ”Naapurilla on paremmat roskat”. Yleisö toivoi kovas� uusintailtoja. Jani Lipponen lupailikin niitä, vaikka vajaa sali ei yri�äjää �etys� kovas� mairitellut. Toivo�avas� ukirilaiset innostuvat seuraavalla kerralla sankoin joukoin mukaan! Runoilta huoltoasemalla oli juuri niin mieleenpainuva elämys kuin miltä se kuulos�kin. Runoiltaa jatke�in karaokelaululla. Teksti ja kuvat: Eija Tuomela-Lehti

Runoilta Pusulan Nesteellä, Lohjalla. Huoltoasemayrittäjä Jani Lipponen harrastaa itse runoilua ja kutsui Anja Erämajan ja häntä säestäneen Petra Lampisen vieraikseen. He esi�vät runoja vasta ilmestyneeltä CD:ltään Kuuluuko tämä teille.

Elias 3/2020

5


In runo veritas ja pikari viiniä Runon ja viinin ilta kirjapyhätössä Innostavampaa paikkaa runolle ja viinille omistetulle illalle saa hakea. Kul�uuritalo Wanhan rautakaupan miljöö Kouvolan Myllykoskella – kirjakauppa, kirjankustantamo, taidegalleria, kirjakahvila, valokuvastudio ja kirjahalli, kaikki samassa pihapiirissä – pysäy�ää ja rauhoi�aa kävijän kuin kävijän. Ja illan päänäy�ämö, kirjahalli, hengästy�ää sinne ensi kertaa astujan. En�sen rautakaupan varastohallin seinät la�asta ka�oon on vuora�u kirjoilla (romaanit toisella seinällä aakkosjärjestyksessä ja �etokirjallisuus aihepiirei�äin järjesteltynä toisella). Todellinen kirjapyhä�ö, jossa näkyy ja tuntuu Platonin ajatus: Sana on idean aineellinen muoto.

Minulla oli kunnia saada toimia �laisuuden juontajana. Koe�n parhaani mukaan ohjailla illan kulkua draaman kaareen sopivaksi. Tilaisuudella kuin �laisuudella on alkunsa, keskikohtansa ja loppunsa. Alkuhetkiä lukuun o�ama�a käsikirjoi�amaton ilta kulki vapaas� hengittäen. Tavanomaisista runoklubi- tai openmic-�laisuuksista poiketen estradille sai nousta lukemaan paitsi itse kirjoite�uja myös itselle rakkaita runoja. Tai tuoda runonsa Reuna-kustantamon omien runoilijoiden esite�äväksi. Tai vaikka laulaa, jos niin mieli. Runous, viini, ainutlaatuiset pui�eet ja aurinkoinen torstai-ilta houku�elivat

Olli Sarpo:

AP Kivinen:

Mitä se runo on?

monta saman lajin edustajaa ohjeiden mukaan kulkuneuvoon, jonka etenemiseen ei voi vaiku�aa, hypätä kesken pois

muutamaan sanaan ahde�u ajatusten ryöppy ase�uu aloilleen

Kirjakauppakissa Nappi nau�i runoista. 6

Elias 3/20209

paikalle puolensataa kuulijaa, lausujaa ja kokijaa. Kaikille osapuolille anteliaaksi osoittautunut runoilta aloite�in, kuinkas muuten, tervetuliaispuheella. Kustantaja Tarja Tornaeus ja Kul�uuritalon pehtoori Göran Tornaeus toivo�vat leppoisin puhein yleisön tervetulleeksi. Käsikirjoite�u osuus jatkui lämmi�elijöiksi lupautuneiden reunalaisten runoilijoiden toimesta. Esiintymisjärjestyksessä: Olli Sarpo, Jere Pätäri, Johanna Hasu, AP Kivinen ja trubaduurina Timo Trygg kitaroineen.

onko tämä matka vain lääke, joka pei�ää tai näy�ää oireet e�ä juuret ovat maassa ja kun on aika laskeutua, aja�elen sinua, sinua sen olen yri�änyt sanoa


Johanna Hasu:

Jere Pätäri:

Puristaisitko lujas�, vaikka hermostuisin ja loukkaantuisin siitä, e�ä vieras mies on tar�unut käteeni ja kaikki tu�u on kadonnut, e�ä en �edä kuka olet, e�ä tahdon takaisin lapsuuteen, tahdon sinne, mikä on minulle vielä to�a, sinne, minkä muistan?

Kun rakentaa patoja Kun rakentaa patoja estää virtoja huuhtomasta rantoja joita vaalii näkee limaisia kalliota eväisiä lapsuuden lah�a joiden myrkkyvihreää luulee sadunloistoksi

Suu�uisitko, jos kieltäisin sinua koskemasta? Sitä rakastuu traumoihinsa Tulisitko, vaikka en muistaisi sinua? Jos en muistaisi itseänikään

Runsaiden aplodien lisäksi yleisön innostusta osoi� reak�o juontajan kuulu�amaan 15 minuu�n taukoon – noin viiden minuu�n hengähdyshetken jälkeen yleisöstä alkoi kuulua �ukkoja vaa�muksia jatkaa. Ihmiset olivat tulleet kuuntelemaan runoja eivätkä seurustelemaan keskenään. Tauot sikseen ja ennakolta suunniteltu ohjelma. Mikrofonin varressa vilahteli loppuillan omia runojaan esi�ävää yleisöä, reunalaisia lyyrikoita, pehtoori Göran ja trubaduuri Timo satunnaisessa järjestyksessä ja saa�oi lavalla käydä vielä muitakin. Pikkutaukoja esiintymisten väleihin aiheu� kulkutau�a loitolla pitävä mikrofonien desinfioin� ja toistuva käsidesin lotraaminen. Jokaista esitystä kuunnel�in intensiivises�, kaikille rii� raikuvia suosionosoituksia. Ko�inlähdön hetkellä monet �edustelivat seuraavan runoillan ajankohtaa. In runo veritas ja pikari viiniä -�laisuus teki selväksi, e�ä runo ja runous ovat lähellä ihmisten sydämiä. Maailma olisi haalea ilman runoutta. Viiniäkään väheksymä�ä. Teksti: Olli Sarpo

rakentaa toteemia jonka perustana oletuksia oikeasta murtunut moraali ja vimmaisena voimana oma pelko uuden mukana uhka virtauksista viimeinen kerta kun maisema muistu�aa hetkestä jolloin mikään ei ollutkaan to�a ja todellisuuden murtumisen helinä kiinni�yi ihmissuhteisiin lopu�omana äänimaisemana joka halkoo aavaa yksinäisyy�ä vaikka ympärillä jokainen haluaa au�aa

Kuvat: Markku Nykänen

Viereisen sivun yläkuva: Reunalaisia runoilijoita: (vas.) Timo Trygg, Olli Sarpo, Johanna Hasu, Jere Pätäri ja AP Kivinen. Kuva yllä: Kustantaja Tarjan ja pehtoori Göranin tervetulotoivotukset. Elias 3/2020

7


Heli Laaksonen seisoi esityksensä ajan jakkaralla.

Kertovan lavarunouden festivaali Sieravuoressa 2020 Runokansa ahtautuu heinäkuun loppupuolella Kiasman edestä lähtevään �lausbussiin, jonka päämääränä on ehkä kesä ainoa runofes�vaali Suomen Sieravuoressa. Yksinäiset, pariskunnat, edessäni perhe, jolla vuoden ikäinen poika. Takanani Kaisa-niminen iäkkäämpi nainen. Ohitamme musiikkitalon, Töölön tullin ja pian olemme jo moo�ori�ellä, välillä kuin Pohjanmaalla ja tultaessa Varsinais-Suomeen lähemmäs Sieravuorta �et kapenevat. Kylteissä lukee Aura, Turku, Lappi. Tarvasjoen �envii�a herättää etäisen bändimuiston 1980-luvulta. Olenko käynyt siellä? Salon seudulla pyörii tuulimyllyjä vihreikön takana kuin olisimme jossain Oulussa tai Hollannissa ilman hollannikkaita. Hirvistä varoitetaan usein.

Kukas minulle tätä matkaa suositteli? Fes�vaalin järjestäjä Harri Hertell ja ystäväni, runoilija Marja-Leena, joka ei lähtenytkään matkaan. Varasin jo alkukesästä mökin ja onneksi vaihdoin sen rivitalohuoneeseen, jossa jopa wc ja mikro. Tapahtuma on muutakin kuin sen tärkeimmät: esiintyjät. Paikkana puinen talo, jonka vieressä tönö�ää sinapinkeltaiset rivarit ja vasemmalla mäennyppylällä ekomökit ilman mukavuuksia, oikealla leirintäalue, kauempana sauna, uimaranta, jossa jo viherlevä velloo. Syyhkäisen bussista kämppääni ja teen itselleni chili-tonnikalasandwichin Tokmanni-eväistäni. Cappuccinon valmistan jauheesta: lisää vain kuuma vesi. Ennen iltaa tölkki Königsbacheria ja a�er work 8

Elias 3/2020

-suihku lämmitetyllä la�alla. Soi�o miehelle... Vara�u. – Joo ole siellä vaan... Ai, sulla on siellä seuraa, ääniä kuuluu. – Juu on, televisio ju�ukaverina. Harri Hertellin mukaan esitykseenkin valmistautuessa on tärkeää olla rehellinen edes itselle. En aio kuitenkaan esiintyä edes openmicissä. Mu�a aion olla aito ja kiroilla, jos siltä tuntuu.

Juho Kuusi aloi�aa Jo perjantai-illan alussa Juho Kuusen esityksessä kuulen sanan paska ja ymmärrän, e�ä lavarunous paljastaa kaikki tunne�lat syväs� ja rehellises�. Hienostelu ei kosketa ainakaan minua. Poetry Connec�onin kaksinkertainen Suomen mestari ja Talent-ohjelman finalis� Juho Kuusi aloi�aa juhlat, jonka jälkeen musiikkipedagoginakin työskentelevän Leena Sainion on vähintään haastavaa o�aa yleisö. Mu�a yleisö hurraa molemmille. Mieleen tulevat myöhemmin esiintyvän runoilija Heli Laaksosen sanat, joita päätoimi�aja Vesa Rantama Nuoren Voiman ar�kkelissaan Sieravuoresta siteeraa: ”Sisältö ei yleensä jää mieleen, mu�a väkevän esiintymisen pol�een tuntee vielä vuosien päästä.” Lauantaina tapahtumassa ehkä tunnetuimman esiintyjän Heli Laaksosen puheenvuoro on mal�llinen. Näen hänet ensimmäistä kertaa lavalla. Minua on aina ärsy�änyt työkseen murteella puhuvat ihmiset. Hänelle Lounais-Suomen murre sopii kuin toinen luonto tai rooli runoon. Hän lausuu o�eita kirjastaan Aurinko, Porkkana ja Vesi. Runo Mitä tekissit 1

kertoo miehestä, jolla on maailman kauneimmat silmät ja ”ne loistais ko kaks järve pääs, Päijänteet päilyis...” Huvi�aa etenkin se, e�ä sillä miehellä on vain kolme hammasta. Sanoo Laaksonen mitä tahansa murteellaan alkaa naura�aa. Jossain vaiheessa hän neuvoo myös kirjoi�ajia, e�ä älä toistele toisten tarinoita vaan keksi aina itse omasi.

Pahalta piilossa? Oloani helpo�aa, kun annan itselleni luvan nau�a bataa�ranskalaiset ja hanaolu�a. Luulen olevani ko�kaupungiltani piilossa. Vieressäni katsomossa odottavat salaa�aan hyvinkääläisen kahvila Arkikullan yri�äjät Niina Koskelin ja Marko Suomi. Täällä palvelu pelaa ravintolasta ulos pöy�in. Juuri äsken minua terveh� myös hyvinkääläinen tapahtuman �edo�aja-assisten� Sonja Reijonen. Muistelen nuoruuteni rockfes�vaaleja, joilla aina tapahtui jotain. Pui�eet ja alkukantaisuus tuntuvat yhtä aidoilta Sieravuoressa.

Myös juontajat lausuvat Harri Hertellin lisäksi fes�vaalia juontaa myös Nihkee Akka eli lavarunoilija ja koomikko Jonna Nummela, jonka muistan nähneeni Tampereella esiintymässä Annikin runofes�vaalien aikaan. Hän kehaisee olevansa selvin päin, itkeneensä paljon. Nyt hän esi�ää Larin Paraskea, joka kertoo tarinoita elävästä elämästä kaunistelema�a. Tervetuloa joukkoon, avoimuus, joka lavarunouteen kuuluu.


Piltonen, Sihvola ja Stoyanova Vakavaa sisältöä saamme kuulla myös Diliana Stoyanovalta ja Sampo Sihvolalta. Jonne Piltonen haluaa yhdistää runoissaan esi�ävyyden ja lue�avuuden niin, e�ä se toimi yhtä lailla lavalla, luettuna ja ääni�eenä. Runoilija ja lauluntekijä Sihvolalta olen kuullut rentoja kantrimaisia, mutta mie�eliäitä kappaleita: ”Halusin tulla toimeen mahdollisimman vähällä. Halusin nähdä, mitä aidan toisella puolella tapahtuu. Muu�n eläintarhaan…” Nyt si�en lausuntaa ja odotamme innolla syksyllä ilmestyvää esikoiskokoelmaa. Stoyanovan englanninkielisestä sanomasta mielessäni kummi�elevat yhä sanat: cut, in, out, shock, shock... shock! Jää vaiku�unut olo�la, vaikkei sanomaa ehdi aina suomentaa. Kuullaan myös paljon muita esiintyjiä, kuten queen of spoken word Elsa Tölliä. Uuden tuotantonsa lisäksi minuun on tehnyt vaikutuksen Töllin runo Kadut, jonka kuulin ensimmäisen kerran jo 2015 Aura Nurmen lavarunouskurssilla. Jos taiteen yksi tehtävä on herä�ää keskustelua kuten esimerkiksi kirjailija Teemu Mäki väi�ää, sen se tekee täälläkin ja keskusteluja käy�in ohjelmien jälkeen nuo�olla.

Taide�a, jota ei muuten tulisi hanki�ua Laterna Magican an�kvariaa�n viereisessä pöydässä uutuuksiaan tarjoavat Purukollek�ivin perustajat, runoilijat Mirkka Ma�heiszen ja Raisa Jän�. Yhtäkkiä muistan Juho Kuusen Lokki-runon ja tartun Ma�heiszenin Lokki-nimiseen kierrekan�sen kirjaan. Kyse on kuitenkin ehkä vain samasta lintunimikkeestä, jolla on monta merkitystä. Kirjan erikoisen ulkomuodon lisäksi mie�n mones�, kuinka moni on se Lokki. Ostan myös Raisa Jän�n Grand plieun, josta hän on saanut Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2019. Saan kosketuksen bale�n kouku�avaan ja julmaankin maailmaan runojen muodossa. Muistelemme Mirkan kanssa hetken edesmenny�ä Etäopistoa, jossa opiskelin hänen ohjauksessaan. Tunnen saavani pienille rahoilleni vas�ne�a. Fes�vaaleilla vaihtavat kuulumisia myös Annikin runofes�vaalin perustaja, �edo�aja Simo Ollila ja hänen nykyinen kollegansa Harri Hertell. Huomaan ole-

vani diplomaa�nen fisu vedessä, runouden Jorma Pulkkinen, joka lähe�ää kaikille tutuilleen terkkuja joka lähetyksessä: Hei hei vaan!

Lavarunoudessa ei ole ikärasismia ja huumoria kaivataan Jo toisen kerran järjeste�äviin runojuhliin on saatu mahtumaan sopiva määrä erilaisia runouden amma�laisia ja harjoi�ajia. Lavarunoudessa voi estradille astua lausumaan nuori tai vähän iäkkäämpikin henkilö luo�aen omaan teks�insä. Esitykset tapahtuvat tässä, nyt ja muistu�avat standup-komiikkaa. Mukana saa olla rekvisii�aa. Teks�t voivat olla omakohtaisia, ajankohtaisia, rytmikkäitä ja jopa populis�sia. Huumoria kaivataan aina. Yksi lauantain ilonpilkahduksista on Pulina Elli: espoolainen varhaiskasvatuksen asiantun�ja, koomikko ja kirjailija Elina Pulli. Hän osaa kertoa naisten harrastuksista ja hyvänolon elimistä hykerry�äviä ju�uja. Ne etenevät vaihdevuo�sen naisen kroppamuutoksiin eli aikaan, jossa �ssit tuijo�avat la�aa, jota takapuoli jo viistää. Hän tarjoilee nuorelle väelle muun muassa menopaussi�etoutta ja iäkkäille samaistumispintaa: burleskia ja vesijuoksurunou�a.

Yllä: Mirkka Ma�heiszen ja Lokki. Alla: Hyvinkääläinen Sonja Reijonen oli tapahtuman �edo�aja-assisten�.

Kun festareiden kaljapalkalla työskentelevä Harri Hertell perhe�ä käsi�elevän keskeislyriikkansa pää�eeksi luikau�aa ilmoille, kuinka rakastelun jälkeen on kaikki mahdollista, velatkin saatavia, alkaa tunnelma olla taivaissa. Mikkeliläinen Kaisa Kurki kertoo vielä openmic-osiossa unistaan: ”Elämäni on aika hurjaa / olen alas� / olen menossa tansseihin / etsin vaatekauppaa / alastomuuteni paistaa kaikille / äi�ni juoksee kirves kädessä kaduilla muita ihmisiä jahtaamassa / he ovat vaaraksi minulle...”

Musiikkia Molempina iltoina puhe-runo-osuuksien pää�eeksi soi�avat musiikkia yhtye Janne Masalin ja lauantaina Asa Masa. Väki tanssii. Toki lauantaina järjestetään myös Disco-Loponen. Päivemmällä jazzahtavaa runoelmapoppia laulaa Lyyti alias Lyydia Lehtola Helsingistä: ”Tule sydänjuurakoiden ja oksien välistä... avaa terälehdet ja silitä, lähde ystävänä.” 25-vuo�as joensuulaislähtöinen laulaja, lauluntekijä ja esseis� esiintyy soolona.

Kii�äviä arvioita saanut debyy�albumi Meitä ei ole kutsu�u julkais�in juuri ennen kuin korona lukitsi maailman. Ko�matkalla päässäni soi hänen esikoissinkkunsa: ”Tule kanssani kaatamaan patsaita, käytä kaikki rahasi tänään, kun patsaat on kaade�u, et tee niillä mitään...” Teksti ja kuvat: Päivi Lappalainen

Elias 3/2020

9


Runosvengi aloi� esityksensä rentoutusharjoituksella, jonka Riika Helle-Kotka (vas.) pi�. Leena Sainio pöydän ääressä istumassa. Lavan oikeassa reunassa Ursula Ant�la-Halinen. Hänen vieressään istuu Pirjo Kotamäki. Runosvengin viides jäsen, Zoila Forss ei päässyt osallistumaan esitykseen. Kaikki runosvengiläiset ovat Uudenmaan Kirjoi�ajien jäseniä.

Runosvengi ilahdutti pihapuistossa – Ota mukava asento. Laita silmät kiinni. Hengitä rauhassa. Sisään. Ulos. Syvä hengenveto... sisään. Ulos... Riika Helle-Kotka keho�aa rauhallisella äänellä Kansallismuseon pihapuistossa, Helsingissä. Samassa korviin kiirii kevyt, metallinen kumahdus. Se tulee Leena Sainion pallomaisesta soi�mesta ja Riikan äänimaljasta, joita he kumau�avat kapuloilla. Väräjävä ääni soi pitkään ja katoaa pikku hiljaa. Se rentou�aa ja rauhoi�aa kuulijat runolliseen �laan, jonne Runosvengi on kuulijoita viemässä. On sunnuntai, elokuun 9. päivä. Päivä on omiste�u Tove Janssonille ja suomalaiselle taiteelle, mikä sopii hyvin Runosvengin runoesitykseen. Aurinko paistaa kuumas�. Luulisi, e�ä hyvä sää saisi ihmiset liikkeelle, mu�a keväällä alkanut koronapandemia ei ole osoi�anut tal�umisen merkkejä. Medioissa on juuri uu�soitu viranomaisten terveysturvallisuuden uusista ohjeista ja maskisuosituksesta. Ken�es ne pitävät

ihmiset poissa julkisilta paikoilta. Kansallismuseon pihalla istuu vain pari kourallista ihmisiä. He eivät rohkene tulla lähemmäs esiintyjiä, vaikka Riika heitä yrittääkin houkutella. Siksi esiintyjien on puhu�ava kovalla äänellä, jo�a puheääni kantaisi yleisön korviin. Äänentoistolaitteita esiintyjillä ei ole.

naa lähteä pahaputki paukkuen Piurunnärviälle saakka, Leena lausuu. Itulimaska on Leenan piakkoin ilmestyvästä, lapsille tarkoitetusta Rapuooppera-runokirjasta. Kirja ei ole ihan pienten lasten lorutuskirja, vaan alaluokkalaisille, sitä vanhemmille ja lapsenmielisille aikuisille suunna�u.

Itulimaska autotallissa

Villit linnut olkapäillä

– Tämän runon idea on sanoissa. Löydät runosta monta kummallista sanaa, Leena seli�ää Itulimaska-runoaan. Runossa on hilpeitä sanoja, kuten edellä maini�u itulimaska, mu�a myös mustamörsky, palpakko ja pahaputki. Ne ovat hyönteisten, sienten ja vesikasvien nimiä, mu�a Leena on antanut niille uusia merkityksiä. Itulimaska onkin autotallissa ja se paljastuu isän mustamörskyksi, jota isä sanoo Harley-Davidsoniksi. – Isä on rassannut palpakkoja, sätkimiä ja sirmikkäitä koko kevään, ja nyt se mei-

Pirjo Kotamäki lukee muutaman runon upouudesta, Basam Booksin Puhu�ava runo -sarjaan kuuluvasta runokokoelmastaan Villit linnut olkapäillä. Se kertoo Franciscus Assisilaisen ihmeellisestä elämästä. Franciscuksen ajatukset, mielenliikkeet ja sielunmaisema piirtyvät Pirjon runoissa viehä�äväs�, kuin taitavan akvarellis�n keveät sivel�men vedot herkässä vesiväriteoksessa. Pirjo oli viime kesänä Nuoren Voiman Liiton Viikon runoilija. Vuonna 2010 hän voi� Työ, leikki ja luominen -kirjoituskilpailun lyriikkasarjan Tampereella.

Havis Amanda ja Runomatkaopas Riika aloi�aa kertomalla pujon yr�sestä katkusta ja mesiangervojen makeudesta, jotka tar�uvat puseroon elämyspuistossa. Siitä hän siirtyy kuvaamaan trombin aikaansaannoksia, kuinka trombi nostaa ilmaan talojen katot, lennä�ää autoja ja lentääpä hän itsekin, koh� voimalinjaa.

Kansallismuseon pihapuiston tel�akatoksen etureuna oli Runosvengin esiintymisareenana. Runosvengiläisillä ei ollut äänentoistolai�eita. Puheäänen pitäminen koko ajan voimakkaana ja kuuluvana ei ole helppoa, ellei ole harjaantunut esiintyjä. 10

Elias 3/2020


Runosvengin runoesitys alkoi runoharjoitelmalla, runokollaasilla, ja kuulijat saivat kunnian olla tes�yleisönä. Jokainen esiintyjä lausui vuorollaan runosäkeitä omista runokirjoistaan, ja si�en koko ryhmä tois� kuorona jonkun juuri lausutun säkeen. Vaikka runosäkeet olivat irrallisia, Runosvengi halusi testata ”laulavatko ne yhtään yhteen ääneen”. Riika Helle-Kotka luki myös Zoila Forssin runosäkeitä.

Lopuksi Riika arvuu�elee, mitä tunnettua Helsingin nähtävyy�ä hän viimeisessä runossaan kuvaa. Varmas� moni hoksasi, e�ä kyseessä on Havis Amanda. Riika esi�elee myös pikaises� tekemänsä Runomatkaopas-kirjan, joka on runoharjoituskirja kaikille lapsille ja lapsenmielisille. Riikan lisäksi tekijöinä ovat olleet Elina Pulli, Johanna Venho ja Pirkko Ilmanen, jotka kaikki ovat sanataiteen amma�laisia.

Runorouvan riimit ja säkeet Ursula An�la-Halinen kertoo kirjoi�aneensa kaksi runokirjaa ja kolmas on kehi�eillä. Hän on kirjoi�anut myös kolme dekkaria, mu�ei mainitse niistä mitään yleisölle. Ursula lausuu muutaman lyhyen runon runokirjastaan Runorouvan riimit ja säkeet. Ensimmäisessä runossa hän piirtää sanoilla �lannekuvan huoneesta, jonka lat�an yli valo liukuu. Toisessa runossa näkyy pienen pieniä jälkiä, tassun painalluksia. Kolmannessa runossa hän haluaa janoonsa yhden pisaran ve�ä, me�ä, ja sekä e�ä.

Tuulahdus Burmasta Openmic -osuuteen, ilman mikkiä tosin, esiintymään astelee burmalainen runoilija Ye Yint Thet Zwe. Hän lukee runon kirjastaan We hate war, mother burman kielellä. Kirjassa on runoista myös suomennokset, jotka on tehnyt Uudenmaan Kirjoi�ajien puheenjohtaja Lauri Vanhala. Ye Yin�n esiintymisen jälkeen Riika lukee runon suomenkielisen version, johon pää�yy Runosvengin noin 35 minuu�a kestänyt runotapahtuma.

Runoilijoiksi vasta aikuisena Runosvengiläiset kertovat kirjoi�aneensa runoja lapsesta as�, mu�a vasta aikuisena runojen kirjoi�amiseen on tullut amma�maisempi ote, kun muu elämä on tarjonnut siihen mahdollisuuden:

lapset ovat kasvaneet, eläkeikä lähestynyt jne. Kaikki ovat olleet Nuoren Voiman Liiton kursseilla ja Nihil Interi�ssä. – Meistä oli neljä Tommi Parkon runokurssilla: Pirjo, Riika, Ursula ja minä, kertoo Leena esityksen jälkeen. – Siellä Tommi Parkon kurssilla tuli sellainen palo, e�ä haluan esi�ää niitä runoja enkä vain kirjoi�aa, Riika muistelee Runosvengin syntyvaiheita. – Tuntui ihan hurjalta mennä ihan yksin esiintymään. He olivat kyllin ennakkoluulo�omia ja tar�uivat tarjoukseeni, kun pyysin heitä mukaani. Zoilaan tutustuin Nihil Interi�n kurssilla ja pyysin häntäkin mukaan, Riika kertoo. Niin syntyi Runosvengi vuonna 2017. Riika ja Zoila ovat ryhmän koordinaattorit, jotka sopivat esiintymiset. Riika on hoitanut kaikkien Runosvengin keikkojen järjestelyt. Jokainen ryhmäläinen myös ky�ää hyviä esiintymispaikkoja ja -�laisuuksia. Ursula on järjestämässä Klaukkalan kirjastoon �laisuu�a 5.12.2020. – Minulle esiintyminen on tärkeää. Jänni�n aikaisemmin hirveäs�, mu�a esiintyminen on tuonut lisää esiintymisvarmuu�a, Pirjo tunnustaa. Kun esityksiä tehdään, esityksen teema mie�tään, mu�a kukaan ryhmäläisistä ei �edä etukäteen, millaisia runoja joku toinen aikoo esi�ää. Aiheena voi olla luonto, naiseus tai jokin muu. Ryhmä ei ole runopiiri, joka kri�soi toistensa runoja tai ehdo�aisi, e�ä tuon voisi kirjoi�aa toisin, vaan jokainen tekee runonsa itsenäises�. Kolme Runosvengin ryhmäläisistä on ope�ajia: Riika, Ursula ja Leena. Leena on laulunope�aja, ja hän tekee myös keikkaa yksinään. Uudenmaan Kirjoi�ajien 50-vuo�sjuhlaan osallistunut muistaa varmas� Leenan ”Laina Sieniö” -shown. Ursula on eläkkeelle jäänyt äidinkielenope�aja,

jonka kirjallisuusblogi on Lumousta etsimässä, lumoustaetsimassa.blogspot.com Riika ope�aa alaluokkalaisia ja lai�aa heidät kirjoi�amaan runoja, haikuja tai mitallista runou�a, he� kun he oppivat kirjoi�amaan. Hän opastaa lapsia runoilemaan kirjastojen Kirjastokurre-Youtubekanavalla ja ylläpitää Facebookissa Runokino-sivua. Pirjo kertoo tehneensä työuransa kirjastovirkailijana. Zoila on Runosvengin graafikko, joka tekee ko�sivut ja esi�eet. Perulaissyntyinen Zoila on ope�anut Suomessa espanjaa, ollut lähihoitajana, opiskellut painovies�ntää ja toimii pienkustantajana toiminimellä Rose�a Versos. – Minä jaksan tehdä ope�ajan työtä sillä, e�ä minulla on tämä kirjoi�aminen. Olkoot se si�en novellia tai runoa, Riika sanoo. Leena sanoo jäävänsä parin vuoden päästä eläkkeelle laulunope�ajan työstä, ja Runosvengissä mukana olo on pehmeä siirtymävaihe eläkeläisen rooliin. – E�ä minulla olisi si�en eläkkeellä järkevää tekemistä ja voin vaan luiskahtaa kirjallisuuden puolelle, Leena sanoo ja maalailee eläkepäiviensä sisältöä. Teksti ja kuvat: Sirpa Suominen

Elias 3/2020

11


Näkökulma Lähi-idän runoudesta Minulla on ollut harvinainen �laisuus tutustua elämäni aikana Lähiidän kul�uuriin ja kirjallisuuteen. Edelleen Suomessa vaiku�aviin irakilaisiin, kirjailija-runoilija Yaseen Ghaleb Aldhadiin ja kuvataiteilijamietelmärunoilija Muhaned Durubiin. Tällä on ollut suuri vaikutus aja�eluuni, lukemiseeni ja kirjoi�amiseeni. Perimmäisenä tarkoituksenani on kuitenkin ollut tehdä kirjallinen tutkimusmatka ihmisen sisään ja yleismaailmalliseen elämään sekä ilmiöihin sinänsä. Yritän tässä lyhyes� tuoda esille sirpaleita siitä, minkälaisia mielikuvia arabiasta suomeksi käänne�y Lähi-idän, sekä erityises� Iranin ja Irakin kirjallisuus ja kul�uuri on minuun yleisellä tasolla jä�änyt. Lähi-idän vanhaa, ns. perinteistä ja muis�in merki�yä kirjallisuu�a, kuten koko maailman kirjallisuu�a, on viimeiset 5 000 vuo�a hallinnut �e�y jähmettynyt kaavamaisuus ja eeppinen tarinankerronta. Ennen sitä tarut, tarinat ja lorut kulkivat ja muotoutuivat suullises� jopa tuhansia vuosia sukupolvelta toiselle. Se tapahtui kaupan ja kansainvaellusten mahdollistaman kanssakäymisen välityksellä myös kaukaisista maista toisiin. Itä-Afrikasta, Meluhhasta (nyk. In�a) ja myöhemmin, etenkin läh�en ajasta 1200 vuo�a ennen ajanlaskun alkua (eaa.) Silkki�en vaikutuksesta kaukaa Kiinasta. Lähi-itä on saanut huoma�avia kirjallisia ja kul�uurisia vaiku�eita myös KeskiVenäjän alueelta n. 3 500 vuo�a eaa. tulleiden heimojen yhdistyessä arjahiiteiksi (arya) ja tunkeutuessa etelään. Osa arjahiiteistä ase�ui nykyisen Pakistanin ja In�an alueelle. Osa jatkoi nyk. Etelä-Iraniin ja muodos� mm. Elamin, joka myöhemmin n. 600 vuo�a eaa. yhdessä monen pienen arjahii�-kuningaskunnan kanssa muodos� Persian imperiumin. Kaavamaisen kerronnan loivat kiertelevät Gala- ja Nar-tarinankertojat, joiden oli helpompi muistaa ja kertoa ”uu�sensa” runon ja laulun rytmisessä ja perin-

12

Elias 3/2020

teiden määräämässä muodossa. Kielen soinnillisin riimein he sovi�vat ne pillein, Sars-luutuin ja Sistrum-helis�min sekä kehärummuin soite�uun ja laule�uun musiikkiinsa. Vanhimmat muis�in merkityt ja säilyneet kirjalliset runot, tarut ja lorut ovat ajalta n. 2 500 vuo�a eaa. Lähi-idän kirjalliset aiheet poimi�in elämän eri alueilta, luonnosta ja merkittävistä tapahtumista. Filosofia, teosofiateologia, psykologia ja sosiologia, matema�ikka, geometrisen �lan hahmo�aminen ja fysiikka sekä astronomia ovat hallinneet kirjallisia tarkastelukulmia. Indoeurooppalaisen kul�uurin, kielen ja kirjallisuuden leviäminen Eurooppaan kansainvaellusten myötä, myös Ukrainan kau�a osin Bal�aan sekä Suomeen, on paitsi sanakantojen osalta kieli�eteellises�, niin myös genee�ses� todenne�u. Koko länsimainen kul�uuri kirjallisuu�a myöten on Kreikan kau�a heijaste ja kehitelmä indoeurooppalaisesta aja�elusta ja arvoista. Lähi-idän moderni kirjallisuus ja runous on muuttunut ja muuttuu kiihtyvällä vauhdilla koko ajan. Joukkovies�mien, �edonvälityksen ja kul�uurivaihdon sekä saatavilla olevien kirjallisuuden käännösten vaikutus on nähtävissä myös nykyisissä arabiankielisissä maissa. Na�onalismin ja yhteiskunnan perinnäisarvojen vaikutus Lähi-idän kirjallisuuteen on huoma�ava, myös sen ahdistavassa ja rajaavassa merkityksessä. Kaikkialla maailmassa eletään edelleen polii�ses� epäoikeudenmukaisessa, alistavassa ja väkivaltaises� hyväksikäy�ävässä luokkayhteiskunnassa. Taiteen ja kirjallisuuden erityispiirteenä otan esille myös ns. ”akateemisuuden” eri syistä suhtee�oman, jopa perusteettoman arvostuksen ja korostamisen. Kaikilla elämän osa-alueilla, myös �eteissä, taiteessa ja siis kirjallisuudessakin, se tuntuu pyrkivän korostamaan ja väli�ämään ajatusta tekijänsä omasta erinomaisuudesta; ei niinkään ajatusta tämän mo�ivien ja aikaansaannosten erinomaisesta moraalista ja e�ikasta. Sosiologises� tarkastellen se heijastuu yhteiskunnissa kaikille tasoille. Kirjallisuudessa se ilmenee kirjoi�ajien asia�oma-

na ja perustee�omana luoki�eluna, syrjimisenä, puhutun ja kirjoitetun kielen snobismina, taloudellisten resurssien jakamisena sosiaalises� samanmielisille ja -arvoisille kuppikunnille sekä vain yhteiskunnan ins�tuu�oiden toimijoiden arvoja viihteenä hyödy�äville tahoille. Näin tapahtuu kaikkialla ja kaikilla eri tasoilla yhteiskunnissa. Maailmassa on vaikea löytää asioista mitään kaikille ”yhteistä” henkistä pohjaa. Voiko siis mitään yhteiskun�a olla olemassakaan muutoin, kuin asiat eri tavoin sisäistäneiden ja valistuneiden yksilöiden arjen kohtaamisissa sekä konkree�sten elämän�lanteiden ilmapiirissä? Lähi-idän kirjallisuus ja runous on muuttumassa modernimmaksi ja vapaammaksi, joskin tuskallisen maltillisesti. Se seuraa nykyisin ulkomaailmaa ja vieraita trendejä yhä enemmän ja paremmin. Tästä hyvänä esimerkkinä mainitsen syyrialaisen Libanonisssa ja Ranskassa asuvan runoilijan ja esseistin Ali Ahmed Said Adunisin (Adonis). Nähtyäni Adunista koskevan dokumentin minun on helppo yhtyä irakilaisen kuvataiteilija-runoilija ystäväni Muhaned Durubin luonnehdintaan Adunisista: ”Hän on merki�ävä Lähi-idän runouden uudistaja, Goethe-palkinnon saaja ja arabimaailman kehi�ymä�ömiä, korruptoituneita ja väkivaltaisia hallintoja sekä fundamentalis�-islamisteja kri�soiva runoilija; pakanarunoilijaksikin itseään luonneh�va mies.” Lukekaa suomenkielinen teos: Tomun taikuri: runoja (Al-A’mál ash-shi’riyya 1–3, 1996) Suomentanut ja valikoinut Jaakko Hämeen-An�la Helsinki: Otava, 2007 ISBN 978-951-1-21875-3 Lauri Vanhala


Kirjallista matema�ikkaa

Sanat ja merkit eri käsikirjoituksissa Edellisessä Eliaksessa Chris�ne Hammar kirjoi� mainion jutun ”Tarinan rakenteesta ja kirjallisesta matema�ikasta”. Hän rajasi taulukossaan kertomuksen jänni�een nousut ja laskut sanamäärien mukaan. Lähtökohtana oli 50 000 sanaa käsi�ävä teos. Aloin pähkäillä asiaa. Itse olen to�unut laskemaan tarinan pituuden paitsi liuskojen, sivujen ja myös merkkimäärien mukaan. Suomalaisissa lehdissä on kokemukseni mukaan käsikirjoituksen pituuksia laske�u fon�en, kirjainten ja merkkien mukaan. On esimerkiksi ju�ua �lattaessa sano�u, e�ä merkkimäärä voi olla 6 000–7 000 merkkiä eli tabloidikokoisen lehden aukeama tai korkeintaan 2 500 merkkiä, noin neljäsosa sivua – riippuen kuvituksen määrästä ja taiton �ukkuudesta.

Vertailun vuoksi Niinpä laadin seuraavan laskelman. Vertailussa on viisi eri mi�aista käsikirjoitusta. Tässä ne ovat lyhyimmästä pisimpään. Sanojen lukumäärän suhteen merkkien määrään olen ilmaissut prosen�eina. Merkit laskin välilyönteineen. Liuskojen määrä vaihtelee teks�n asettelun mukaan. Luvut pyöriste�yinä.

Kun verrataan prosen�eina ilmaistuja suhdelukuja keskenään, vaihteluväli mahtuu 0,5 prosen�yksikön sisään. Mitä opimme tästä? No, kummallakin tavalla laskien, merkein tai sanoin, päästään samaan tulokseen. Käsikirjoituksen voi jakaa osiinsa kummalla tahansa järjestelmällä. Kun Hemingwaylta �la�in ju�u tai hän kertoi kustantajalleen, kuinka laaja käsikirjoitus on tulossa tai missä vaiheessa työ on, mi�ana käyte�in sanojen määrää. Sanojen määrä riippuu monesta asiasta, kuten kielestä. Esimerkiksi suomen kielen sanat ovat joidenkin tutkimusten mukaan eurooppalaisista kielistä pisimmät, englannin sanat lyhyimpiä. Kun on kyse pääosin yhdestä kielestä, jolla käsikirjoitus on laadi�u, se voidaan jakaa sanojen, liuskojen tai merkkien mukaan osiin kuten Hammarin ar�kkelissa. Tarkoitus on oikean jänni�een vaihtelun hahmo�aminen. Entä kuinka paljon merkkejä mahtuu yhdelle liuskalle?

Kovin monta näin täyteen kirjoite�ua liuskaa ei esimerkin käsikirjoituksista löydy. On kappalejakoja, vajaita liuskoja, otsikoita ja vajaita rivejä. Jos tarina jakautuu useampaan osaan, osan numero tai muu otsikko on yleensä omalla sivullaan, jossa ei muuta teks�ä olekaan. Oheisten käsikirjoitusten liuskoilla on keskimäärin 230 sanaa ja 1 783 merkkiä liuskalla keskimäärin. Esimerkin täyteen kirjoitetun noin 2 000 merkin liuskaan mahtuu noin 270 sanaa. Ja kuten sanottu: näin täy�ä liuskaa ei käsikirjoituksessa juuri ole. Jorma Hyvönen

Jk. Tässä kirjoituksessa on 3 125 merkkiä ja 424 sanaa. Jos numero, esimerkiksi nelinumeroinen luku on ryhmitelty kahteen jaksoon välilyönnillä, kumpikin puoli lasketaan omaksi sanakseen.

Merkit ja liuskat Tämän esimerkin käsikirjoituksissa täydessä liuskassa on 30 riviä 1,5 rivivälillä ja reiluin marginaalein – vasen marginaali 4 sen�ä, oikea 2 cm, ylhäällä 5 cm ja alhaalla 3 cm. Näin liuskalle mahtuu noin 2 300 merkkiä välilyönteineen.

Sanoja

Liuskoja

Merkkejä

Suhde

Merkkejä liuskalla keskimäärin

42 500

187

332 000

12,8 %

1 775

49 600

213

389 000

12,7 %

1 826

53 800

219

407 000

13,2 %

1 858

53 000

237

415 000

12,8 %

1 751

64 000

286

488 000

13,1 %

1 706

Elias 3/2020

13


Kari ja Kaija Varvikko. Kuva: Pen� Peltoniemi

Kari Varvikko 5.3.1944–8.7.2020

Vauhdikas kirjoittaja on poissa Kari ”Kartsa” Varvikko oli jo kokenut toimi�aja, kun vein alkutalvesta 1972 Suomen Sosialidemokraa�n toimitukseen Paasivuorenkadulle sos.dem. nuorten piskuisessa vasemmistoryhmässä tarkkaan mie�tyn jutun. Ajatuksena oli, e�ä ju�u olisi mennyt toimitussihteeri Seppäläisen kau�a lehteen. Tämä ei ollut paikalla, vaan Kartsa luki liuskan teks�n nopeas� ja totesi, e�ä ei tämä ole journalismia. ”Ei ju�uja tehdä noin, ja pitääkö tämä edes paikkansa.” Aikansa opaste�uaan hän viivasi kynällä isot pätkät teks�stä yli, teki muutaman korjaavan lisäyksen ja sanoi, e�ä tällaisena se menee lehteen. Ymmärsin, e�ä opi�avaa on.

Me-lehden suuruuden päivät Seuraavan kerran tapasimme ju�ujen merkeissä vuoden 1976 alussa Fennian talossa Mikonkadulla, minne kolmekymppinen Kartsa oli siirtynyt työväen osuustoimintaliikkeen Me-lehden toimituspäälliköksi. Kartsa �lasi jutun Portugalin polii�sesta �lanteesta. Tein toisen freelancerin kanssa viikon aineistonkeruumatkan Lissaboniin ja lähiseuduille. Portugali oli 14

Elias 3/2020

vuoden 1974 demokra�an tuoneen vasemmistolaisen so�lasvallankaappauksen jälkeen siirtymässä takaisin koh� taantumusta. Pääministeriksi oli noussut sosialis�en Mario Soares, jonka vähemmistöhallitus alkoi ”uudistustensa” osana rajoi�aa suurta kiinnostusta herä�äny�ä työläisitsehallintoa. Kolmelle sivulle taite�u ju�u oli hyvin taustoite�u, mu�a kärki – ingressi – puu�ui. Amma�mies puhisi hetken. Otsikoksi tuli Portugalissa kysytään: MITEN meidän käy? Ja ingressi kertoi: ”Astellessamme jokin aika si�en Lissabonin pääkatua, Vapauden katua, puhalsi tuuli etelästä vielä kuumas� vastaamme. Tuulen mukana eivät tulleet enää vapauden tuoksut, vaan tuuli toi vastaamme inhon löyhkän niiltä Etelä-Portugalin osuustoiminta�loilta, jotka maan hallitus oli pää�änyt luovu�aa takaisin yksityisille maanomistajille.” Upea ingressi, mu�a ilmeises� väärässä lehdessä. Alkoi kolista. Päätoimi�aja Olavi Hurrin mukaan SDP:n puheenjohtaja, Kartsan kaveri, Kalevi Sorsa oli painokkaas� ehdo�anut paikkaavan – siis myönteisemmän Portugali-jutun tekemistä. Meni muutama kuukausi ja Me-leh-

dessä tuolloin työskennellyt Jorma Melleri tuli kii�ämään: hän oli saanut viikon työmatkan Portugaliin. Melleri teki uuden jutun, joka käsi�eli aivan muuta kuin poli�ikkaa. Se kaike� tyydy� Soaresin suomalaisia aatetovereita.

Journalis�en edunvalvoja Alkuvuodesta 1982 odo�n ra�kkaa Hagiksessa, kun joku huusi nimeäni. Kartsahan se sieltä tuli täy�ä vauh�a raiteiden yli loikkien ja intoa puhkuen: ”Mä sain fudut!” Se ei kuitenkaan ollut Kartsan asia. Hän oli juuri käynyt haasta�elemassa Emmi Jurkkaa. ”On seitsemänviiden ja täydessä iskussa.” Si�en perään joukko superla�iveja ja: ”Emmistä pitää tehdä kirja!” Itse Kartsa ei kuitenkaan sitä tehnyt, vaan pari vuo�a myöhemmin Ou� Pakkanen. Me-lehden antamien potkujen taustasta Kartsa kertoo hyvin kiihko�omas� Kääpiöitä ja jä�läisiä -muistelmakirjassaan. 80-luku oli mielestäni Kartsan merkittävimmän yhteiskunnallisen toiminnan


vaihe. Muun järjestötoiminnan, patsashankkeiden ja piipunkaatamisten ohella hän joh� 1985–87 Suomen Aikauslehdentoimi�ajain Lii�oa ja Journalis�liiton freelancer-osastoa vuosina 1984–89. Uudenmaan Kirjoi�ajien varapuheenjohtajana Varvikko toimi kahdeksan vuo�a ja hallituksen jäsenenä vuodesta 2006 kuolemaansa saakka. Kartsa luki hyvin lehdistön ja koko mediakentän tulevia muutoksia. Markkinavoimat söivät moniäänisyy�ä, leh� toisensa perään kaatui oikean laidan Uudesta Suomesta vasemman laidan työväenleh�in. Journalis�en työ�ömyys harppasi pitkiksi ajoiksi ennätyslukuihin. Suuri toimi�ajajoukko tuli etsimään freetöitä täysin ummikkoina. Ehkä olisi kanna�anut kuunnella kokeneen varoituksia. Ei ole vakituisten journalis�en etu, mikäli freelancereiden asiat eivät ole kunnossa.

Uudenmaan Kirjoi�ajat ja Tommy Tabermann -palkinto Tulimme jostakin kirjapressistä elokuun puolivälissä 2009. Poikkesimme kahville kuppilaan, joka sijaitsi Elannon Aleksin tavaratalon vanhoissa �loissa.

Kartsa oli etsimässä Uudenmaan Kirjoi�ajille uu�a puheenjohtajaa tuolloisen vetäjän Chris�ne Hammarin tarvitessa aikaa omaan kirjoi�amiseensa. Tulin valituksi. Kartsa jatkoi varapuheenjohtajana. Tuli keksiä uu�a toimintaa ja näkyvyyttä. Niin syntyi ajatus Tommy Tabermann -palkinnosta. Syy-yhteys oli selvä: nuori aloi�ava runoilija Tommy oli ollut yksi Uudenmaan Kirjoi�ajien perustajajäsenistä ja tuki edelleen järjestön pyrkimyksiä – siis Tommyn nimeä kantava palkinto. Kuka muu olisi ollut rii�ävän toimelias viemään asiaa eteenpäin kuin Kartsa. Hän ve� yhdessä palkintotoimikunnan valitseman kuraa�orin Risto Laakkosen ja Jorma Hyvösen kanssa ajatuksen maaliin. Oli selvä, e�ä osa palkinnosta oli rahaa ja pysyvämpänä elemen�nä muistoesine. Yllä�äen esine olikin rahaa hankalampi toteu�aa. Tradeka sponsoroi palkinnon ja Muurla Design lasiesineen. Kartsa pi� härkäpäises� kiinni ajatuksestaan, e�ä kahvipake�n kokoinen täyslasinen palkinto kätkisi sisäänsä Tommyn kuvan ja jonkin runoriimin. Itse halusin nostaa esille Tommyn esikoisteoksen Ruusuja Rosa Luxemburgille

sisältämän runon, jossa höyryveturin talvitaivaalle puskemasta savusta piirtyy Lenin. Kun savu haihtuu, niin runoilija palaa tähän aikaan. Juna kolisee pois ja runoilija aja�elee, e�ä jos se olisi ollut Lenin, niin talvi olisi pian jo ohi. No, ei päässyt savu, Karjaan silta eikä Lenin Tommy-palkintoon, vaan nuoren runoilijan kuva. Ensimmäisen Tommy Tabermann -palkinnon joulukuussa 2012 kul�uuriministeri Paavo Arhinmäki ojensi Toni Edelmannille. Ja toisen palkinnonsaajan valitsi viisi vuo�a myöhemmin toimi�aja Baba Lybeck. Palkinnon sai runoilija Erkka Filander Ukirin järjestämillä Kirjailijaliiton ja Kirjailijayhdistysten verkoston talvipäivillä 2018. Ehkä nyt olisi aika poh�a Kartsan nimeä kantavaa tapahtumaa, palkintoa, laa�aa tai huomionosoitusta. Pentti Peltoniemi

Vanha Ukirin hallitus jatkaa, yhtä jäsentä vähempänä

Kun koronaviruspandemian takia annetut kokoontumisrajoitukset helli�vät elokuussa, pysty�in Uudenmaan Kirjoi�ajien vuosikokous lopultakin järjestämään. Kokous pide�in torstaina 17. syyskuuta Arabianrannan kirjastossa. Väkeä kokouksessa oli vähän. Se saa�oi johtua siitä, e�ä koronatartuntamäärät ovat Suomessa kasvamaan päin. Vuosikokouksessa käsitel�in sääntömääräiset asiat, kuten puheenjohtajan ja hallituksen jäsenten valinta. Henkilömuutoksia ei tullut. Lauri Vanhala vali�in yksimielises� jatkamaan puheenjohtajana, samoin vanha hallitus, joka järjestäytymiskokouksessaan pää�ää kuka hallituksen varajäsenistä nousee hallituksen varsinaiseksi jäseneksi kesällä kuolleen Kari Varvikon �lalle. Hallituksen jäsenet: Riku Räihä, Olli Sarpo, John Kiviranta, Ulla Welin ja Sirpa Suominen. Varajäsenet: Juhani Harju, Paula Kokkonen ja Maria Salo-Pulliainen. Yhdistyksen toiminnantarkastajana jatkaa Hannu Rajala.

Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi jälleen Oiva Björkbacka (kesk.) ja sihteerinä Jorma Hyvönen (oik). Riku Räihä seuraa tarkkana kokousasioiden käsi�elyn etenemistä.

Taloudenhoitajana on Chris�ne Hammar, hallituksen ulkopuolelta. Vuosikokous oli korkeassa ja ilmavassa kirjastosalissa, samassa kohtaa missä Uudenmaan Kirjoi�ajien kirjakahvila pidetään, kun se on Arabianrannan kirjastossa. Nykyisin yhdistyksen kokoukset, myös hallituksen kokoukset, on pide�y kaikille avoimissa �loissa, jolloin kuka tahansa yhdistykseen kuulumatonkin voi tulla kuuntelemaan, miten Uudenmaan Kirjoi�ajat ry:tä johdetaan, millaisia asioita kokouksissa käsitellään ja minkälaisia ak�ivihenkilöitä yhdistyksen toiminnassa on mukana. Näin ken�es madaltuu kynnys tulla mukaan yhdistyksen toimintaan. Teksti ja kuvat: Sirpa Suominen

Elias 3/2020

15


Poikkeusolojen kirjakahviloita Koronaepidemia aiheu� sen, e�ä kevään kirjakahviloita joudu�in siirtämään eteenpäin. Syyskuun ensimmäisestä läh�en olemme taas järjestäneen niitä, ja mikäli korona�lanne sallii, jatkossa niitä pidetään edelleen. Viime kevään viimeisen kirjakahvilan vieraana pi� olla kirjailija Hanne Dahl (eli Anne Syrjä) dekkarinsa kanssa ja haasta�elijanaan kirjailija Timo Saarto. Kirja on Viimeiset vuorosanat (Myllylah�, 2020). Olemme sopineet Annen ja Timon kanssa, e�ä tämä �laisuus siirretään aina ensi vuoden toukokuuhun saakka. Silloin Hanne Dahlilta ilmestyy jo seuraava kirja, joten niistä si�en keskustellaan. Silloin myös Timon seuraavasta kirjasta on kerro�avaa. Järjestämme �laisuudet kirjastojen kanssa pandemia huomioon o�aen ja turvavälit säily�äen.

129 kirjakahvilaa 10 vuodessa Uudenmaan Kirjoi�ajien kirjakahvilat käynnistyivät keväällä 2010. Silloin vieraana oli kirjailija Timo Sandberg, jota haasta�eli toimi�aja Kari Varvikko. Kirjailijavieraita on tullut lisää, niin myös haasta�elijoita, mu�a jotkut vieraat, kuten Sandberg, ja haasta�elijat ovat jatkaneet vuodesta toiseen. Eikä suo�a. Syyskuun 2020 alkuun mennessä kahviloita on järjeste�y 129. Ensin kokoonnuimme Työväenliikkeen kirjastossa. Sen jälkeen kahvilaamme on pide�y Vallilan kirjastossa ja tästä syksystä läh�en Vallilan lisäksi Arabianrannan kirjastossa. Kokemuksemme ovat olleet hyvät; kirjastojen �lat ovat aina hyviä ja henkilökunta amma�taitoista ja avuliasta. Takavuosina olemme vierailleet muissakin kirjastoissa Uudellamaalla: Porvoossa, Järvenpäässä, Hyvinkäällä ja Nurmijärvellä. Tarkoitus on ensi vuodesta läh�en vierailla myös uusissa paikoissa ja muutenkin kehi�ää kahviloidemme konsep�a. Jos hyvin käy. Ja miksi ei kävisi. Yleensä kirjakahvila on �istaina, mu�a poikkeuksiakin on, kuten tänä syksynä Jani Saxellin vierailu keskiviikkona 7.10. Jorma Hyvönen

1.9. �istaina kirjailija Olli Sarpo (Sisäolennoista, Reuna, 2020) avasi syyskauden ja Arabianrannan kirjaston vierailut. Helsingin Arabianrannan kirjasto uudiste�in kesän aikana, ja uudistus jatkuu. Kirjakahvilamme oli ensimmäinen järjeste�y �laisuus tässä kirjastossa uudistamisen jälkeen. Samoin Olli Sarpo oli ensimmäinen kirjailijavieraamme si�en pandemian alkamisen jälkeen, kesän jälkeen ja syyskauden avaus. Ja hyvin hän avasikin. Sarpolta livah� �eto, e�ä kaksoset

lisääntyvät keväällä kolmosiksi eli Olemisen tapaluokkia (Reuna, 2018) ja Sisäolennoista (Reuna, 2020) saa keväällä seurakseen ja lukijoiden iloksi Vajannon (Reuna, 2021) – näin meidän kesken kerro�una. Kirjojensa otsikoilla ja sisällöllä kirjailija kunnioi�aa suomen kieltä ja kielioppia. Kirjat ovat saaneet nimensä kielioppimme taivutusmuotojen suomenkielisistä nimistä. Kirjailija Lauri Vanhala haasta�eli Ollia. Heidän keskustelunsa oli paitsi hauskaa myös säkenöivää ja syvällistä. Kuva: Jorma Hyvönen

8.9. �istaina kirjailija Marjut Helminen oli vieraana Arabianrannan kirjastossa. Pilven piirtäjä (Partuuna, 2020) on Marjut Helmisen toinen romaani. Hän kertoi, e�ä kirjoi�aminen on aina vaikeaa, mu�a kun hän oli yhden romaanin kirjoi�anut (Appelsiinilehto, Minerva, 2016), toisen kohdalla hän �esi monia asioita. Niinpä se ei ole samalla tavalla vaikeaa. Kesken kaiken hän oli vaihtanut kahdesta kertojasta yhteen, ja siitä oli jäädä ilmaisuja, jotka eivät sopineet tälle yhdelle kertojalle. Mu�a siitä selvi�in kustannustoimi�ajan valppauden ansiosta.

Henkilöhahmoista Mikola oli helppo, sillä häntä tarinassa seurataan pikkupojasta läh�en. Pilven piirtäjässä on hämmästy�ävän tarkkaa kuvausta ja yksityiskoh�a aina 1920-luvulta läh�en. Kirjailijan mielestä yksityiskoh�a kertyi aivan liikaa. Niinpä romaani lyheni kolmasosaan alkuperäisestä eli nykyiseen 342:een sivuun. No, ne kirjaan jääneet yksityiskohdat ovat paikallaan ja ilmaisevia. Marjut Helmistä haasta�eli kirjailija Katri Merikallio. Kuva: Jorma Hyvönen

Kirjakahvilat klo 17–19. Vapaa pääsy. Tarjoamme kahvia ja mehua. Tervetuloa! Tuoreen kirjakahvila�lanteen saat �etää seuraamalla Uudenmaan Kirjoi�ajien Facebook-sivua. Arabianrannan kirjasto, Hämeen�e 135 A, Helsinki. Vallilan kirjasto, Päijänteen�e 5, Helsinki. 16

Elias 3/2020


29.09. VALLILAN KIRJASTOSSA vieraana oli kirjailija Pauliina Susi. Hän kertoi romaanistaan Pulssi (Tammi, 2020). Saa nähdä, jatkuuko sarja vai marssittaako kirjailija uudet hahmot ja uudet �lanteet areenalle. Ei ole helppoa luopua hahmoista, jotka on vuosien mi�aan kirja kirjalta rakentanut. Toisaalta... kaikki on mahdollista. Pauliina Susi oli mukana myös ensimmäisenä kirjakahvilasyksynämme vuonna 2010. Tällöin keskustel�in hänen romaanistaan Nostalgia (Tammi, 2010). Pulssi on kolmas trilleri sarjassaan, ensimmäinen on Takaikkuna (Tammi, 2015), joka palki�in vuonna 2016 Dekkariseuran Johtolankapalkinnolla. Takaikkunasta kirjailija oli kertomassa kahvilassamme vuonna 2015. Vuonna 2017 hän oli vieraanamme myös. Tällöin aiheena oli sarjan keskimmäinen trilleri Seireeni (Tammi, 2017). Kaikissa näissä kahviloissa haasta�elijana toimi Jorma Hyvönen. Kuva: O�o Virtanen, Tammi

13.10. VALLILAN KIRJASTOSSA on vuorossa Timo Sandberg. Hän kertoo kirjastaan Kostonkierre (Karisto, 2020). Romaani on jo viides Otso Kekki -sarjan kirja. Nyt on ede�y 20 vuo�a sarjan ensimmäisen kirjan tarinasta. Eletään välirauhan aikaa Lahdessa. Uu�a sotaa enteillään. Val�ollinen poliisi lisää paineita toisinaja�elijoita, rauhan puolesta puhuvia ihmisiä vastaan, kuten Suomen– Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran jäseniä vastaan. Iso kuva hämärtää kentän tasoa, kun Kekki saa ratkaistavakseen kuolemantapauksia, joista toinen on selvä murha ja toinen ei selvä – onko uhrien polii�sella värillä merkitystä. Oikeudenmukainen ja totuuteen pyrkivä ylietsivä Kekki joutuu puskemaan läpi ennakkoluulojen väri�ämien odotusten. Myös ko�rintamalla tapahtuu. Kekin perheeseen kuuluu venäläissyntyinen Vera ja heidän poikansa Urho. Reunan palstan väki on edelleen värikästä ja Lahden kaupunki kuin yksi päähenkilöistä. Haasta�elija Jorma Hyvönen. Kuva: Jukka Sandberg.

07.10. ARABIANRANNAN KIRJASTOSSA vieraili Jani Saxell. Hän kertoi kahdesta uudesta kirjastaan: romaani Helsinki Underground (WSOY, 2020) ja kirjoi�ajaopas Tanssii kirjainten kanssa – Inspiraa�ota tämän päivän kirjoi�ajille (Art House 2020). Myös Jani Saxell oli ensimmäisen kirjasyksymme kirjailijoita kymmenen vuo�a si�en. Tällöin häntä haasta�eli Pen� Peltoniemi kirjasta Unenpäästäjä Florian. Saxellin So�lasrajan unet (WSOY, 2015) oli vuorossa vuonna 2015, jolloin haasta�elijana oli Jorma Hyvönen. Helsinki Underground alkaa jänni�äväs�: eletään vuoden 2047 Helsingissä. Katukuvaan alkaa ilmestyä ihmisiä menneisyydestä, Eino Leino ja Uuno Kailas istuvat ra�kassa leppoisas� keskustellen hämmentäen ja innostaen vuoden 2047 helsinkiläistä työväenopiston ope�ajaa. Villiä menoa, joka muu�uu yhä villimmäksi. Mu�a dekkaria ja scifiä aiemmissa romaaneissaan sulavas� sekoi�anut Saxell ohjaa monikerroksisen tarinansa sujuvas� maaliin. Tanssii kirjainten kanssa todellakin inspiroi. Aina voi oppia jotain uu�a. Ja mukavaa tässä on kaiken asian lisäksi teoksen kirjoi�ajan oma ääni, joka tuo teks�n lähelle lukijaa. Jorma Hyvönen haasta�eli. Kuva: Per� Nisonen, WSOY

10.11. VALLILAN KIRJASTOSSA vierailevat runoilijat Julia Hietakangas Nuda veritas – paljas totuus (Mediapinta, 2019) ja Ulla Welin Talvisia valoja (Ulla Welin, 2018). Kokoelma on Hietakankaan kolmas ja ehkä kaikkein henkilökohtaisin. Runoissa esiintyvä Sirja on epäilemä�ä sama kuin Julia. Runot nousevat ankarista elämänkokemuksista, mu�a niissä on myös ystävyyden ylistyksiä, rakkauden ja onnen hetkiä. Kokoelma pää�yy anteeksipyyntöön ja sovintoon. Julia Hietakangas on myös filosofi ja järjestöihminen, yhteiskunnallises� ak�ivi. Ulla Welinin kirjailijan ura on pitkä. Hän on julkaissut proosaa ja runoja, lapsille ja aikuisille. Talvisia valoja on Ulla Welinin 15. runokokoelma. Hän on riimikuningatar, joka taitavas� �ivistää sano�avansa. Silloinkin, kun runoilija ei riimi�ele, hänen runoissaan rytmi svengaa. Talvisia valoja on runoja joulusta. Se on kuvite�u joulunaikaan lii�yvillä valokuvilla. Kirjailijoita haasta�elee John Kiviranta. Kuvat: Sirpa Suominen

8.12. ARABIANRANNAN KIRJASTOSSA kohdataan Rii�a Welroos. Hän kertoo kokoelmastaan Maailma rajautuu – runoja ja proosarunoja (Rii�a Welroos, 2020). Welroosin runoissa kohdataan psykiatri, matkustetaan maailmalla, kuljetaan unissa, eletään tässä ajassa, jossa maailma tulee vastaan leh�en otsikoissa ja television ruudulla. Ihmisillä on erilaisia rooleja, runoissa tavataan näy�elijöitä ja urheilijoita. Paljon on musiikkia, erilaista musiikkia – klassikoista nykymusiikkiin. Si�en on runoja Helsingistä. Runoilijaa haasta�elee kirjailija Olli Sarpo. Kuva: Jorma Hyvönen Elias 3/2020

17


Uu�eras� koronavirus on väri�änyt myös sähköpos�viestejä, joita itse kukin lienee saanut jonkin yhteisön jäsenenä ja mainonnan uhrina. Olen seurannut maaliskuusta 2020 alkaen saamieni e-vies�en sanomaa ja poiminut viesteistä lauseen sieltä toisen täältä (lisäämä�ä omiani). Vies�t tuntuvat jakautuvan koronan alkuviikkojen sanomaan: Tilanne päällä & varoi�elu. Si�en seurasi jakso: Ak�voin� & hengennostatus. Vies�en loppupuoli on aina Rauhoi�elua ja toivotuksia. Ymmärre�äväs� apa�aa ja toivo�omuu�a ei viesteissä ole lietso�u. Tässä proosarunomaises� laa�mani

Pyydämme malttia – viestejä korona-aikana Pyydämme mal�a Sinun ei itse tarvitse o�aa meihin yhtey�ä. Etenkään riskiryhmään kuuluvien ei olisi väl�ämätöntä lähteä asiakaspalvelupisteelle poikkeus�lanteessa olemme jo jonkin aikaa joutuneet harkitsemaan muutoksia Jos sinun tarvitsee yskiä tai aivastaa, yski tai aivasta kertakäy�öiseen nenäliinaan tai hihaan käteväs� kotona, mökillä tai vaikka matkalla Elämme poikkeuksellisia aikoja... elämme outoa ja pelo�avaakin aikaa Osallistumislinkki lähetetään sinulle sähköpos�tse. muu�uvat naapuruudet au�aa muu�uvan arjen haasteissa Ensi vaiheessa perutaan suurimmat �laisuudet konser� siirtyi tulevaisuuteen Lippuvarauksesi siirtyy ja paikkasi on sinulle vara�una esitykseen kesällä 2021, eikä siirto vaadi sinulta toimenpiteitä. Suuremmat sukukokoontumiset on lykä�ävä tulevaisuuteen Arbete, kärlek och släkt är drivkra�er Noudatamme viranomaisten antamia ohjeita, ja yhteyden saa nopeiten sähköpos�tse. Vaikka tuntuu siltä, e�ä maailmanpyörä on pysähtynyt Ko�maan lähetykset kulkevat tällä hetkellä normaalis� Ota kotoilusta kaikki ilo ir�! Pysy kotona, pysy kauniina! On aika hemmotella hiuksia! Kun haluat muistaa, koske�aa, piristää, onnitella tai ihan vain ilahdu�aa, tee se tunteella. Än ser vi inte epidemin kulminera – vi får leva med virus och restrik�oner

Nyt on aikaa unelmoida matkoista Kerro meille unelmistasi ja suunnitelmistasi tulevalle kesälle, niin voimme palvella sinua en�stä paremmin. Erä kesälöytöjä tasahintaan! Varaa matkasi vuodelle 2021 jo nyt: Meitä on moneen junaan. Si�en on heitä, jotka valitsevat mieluummin laivan. jää odo�amaan seuraavaa vuoroa, jos mahdollista Nojatuolimatkalle voi lähteä milloin vain Nyt on aika unelmoida tulevaisuuden matkoista. Etu voimassa vain verkossa Ei sitoutumispakkoa Nyt kanna�aa muistella jo tehtyjä matkoja ja lähteä vaikkapa nojatuolimatkalle uuteen, kiehtovaan kohteeseen – voit saada siitä hyvitystä koronavirusepidemian aikana Kanna�aa väl�ää matkustamista ruuhka-aikana. Joskus loistava lomakohde löytyy ihan läheltä. 18

Elias 3/2020

Suosi�uja ja arkea piristäviä ohjelmia koronaa kodeissaan väl�elevien suomalaisten iloksi Oletko varautunut ko�karanteeniin? Arkistojen aarteet nyt verkossa! laajal� linkkejä kul�uurielämyksiin löytyy kaikkea ajankohtaisohjelmista elokuviin Muista pysähtyä nau�maan. Elokuva-arkistot ympäri maailman ovat mukana ainutlaatuisessa ikävän karkoituksessa. Museoiden ollessa sulje�una voit kuitenkin vierailla näyttelyssä ko�sohvalta. joten meillä voit asioida turvallisin mielin Videoiden kuvalaatu ei ole aivan parhaasta päästä, mu�a ääni kuuluu hyvin. Nyt elämäkertoja lukemaan! Hyviä lukuhetkiä ja iloa poikkeus�lanteeseen KÄY TÄNÄ KEVÄÄNÄ KIRJOITTAEN KORONAA VASTAAN Joustava lisätyö meiltä Piristä varusmiehen arkea kor�lla tai kirjeellä! Taistele oikeita pelaajia vastaan – laitetarjouksia kotoiluun ja etätyöskentelyyn. Seniorin lihaskuntoharjoi�elu – ope�ele helpot liikkeet Jos sinua kiinnostaa podcas�n tekeminen, ota yhtey�ä. Pysytään terveinä ja hyvissä kirjoissa!

Varmistamme, e�ä liikkeessä on väljää ja turvallista asioida Olet meille hyvin tärkeä! Toimeen tar�uminen on au�anut keski�ymään posi�ivisiin asioihin kriisin keskellä ja tuonut toivoa – ei ole väl�ämätöntä lykätä suurempia hankintoja Pöydässä on ko�maista ruokaa poikkeusoloissakin Lisäksi käsien desinfioin�pisteitä on saatavilla aiempaa enemmän siivoustoimia tehostetaan ja pintoja desinfioidaan säännöllises� henkilökunta käy�ää kertakäy�ökäsineitä, tarvi�aessa myös kasvosuojusta. Vältä turhaa pintojen koske�elua. Muista hyödyntää asiakasetusi! maksuvapaat kuukaudet maksu�a Saat laivassa myytäviä tuo�eita suoraan ko�ovellesi. Valitse toimitusviikot itse Kylmäkuljetus ko�ovelle Ko�noutopalvelu pääkaupunkiseudulla

Livetapahtumat jatkuvat syksyllä 2020 (?) Vuoden 2020 keväästä on tullut koronakevät. Nyt on aika puutarhalle Epävarmassa �lanteessa puutarha hoitaa sekä kehoa e�ä mieltä. Keltainen on energinen väri Tämän kevään pääsiäishi� on popcornien kasvatus!


-

Koronaviruskevät Joku suomalainen oli tullut tammikuussa Italiasta ja hänellä oli tode�u koronavirus. Luultavas� viranomaiset olivat jo saaneet viruksesta �etoa ennen kuin tämä ihminen palasi matkaltaan ko�maahan. Tapauksia tuli lisää. Hallitus kokoontui kuulemaan terveysviranomaisia. Muutaman päivän kulu�ua alkoivat hallituksen �edotukset. Kuulin, e�ä Pauli oli kuollut. Pauli oli jonkin verran päälle kahdeksankymmentä. Hän luki runoja ja lausui pienissä juhla�laisuuksissa. Häneltä jäi vaimo, tytär ja ty�ärentytär. Minulle hän oli vahvan ihmisen esikuva. Hän oli sillä tavoin vahva, e�ä tunsi omat vajavaisuutensa ja uskalsi puhua niistä. Hän kertoi omia kokemuksiaan väsymä�ömäs� ja kuunteli, kun oli tarvis. – Hyvin surullista. Hyvää matkaa, Pauli. Sinulta ei jäänyt paljon hyvite�ävää, koska hyvi�t jo eläessäsi. Minun ty�äreni ja hänen miehensä jäivät etätyöhön. Heillä on 2,5-vuo�as ty�ölapsi. Tytär teki työtä päiväaikaan, koska hänellä on paljon oppilaita, joihin voi olla yhteydessä vain päivisin. Miehen työ on joustavampaa ja lii�yy atk-tekniikkaan. Sitä voi tehdä myös yöllä. Mummona kuuntelin ensin, kun lapsi syksyllä meni päiväko�in. Isä oli viikon hänen kanssaan päiväkodissa. Ty�ö on hyvin ujo. Muutaman viikon kulu�ua hän alkoi jo pitää päiväkodista. Hän sai sieltä ystävän, Oiva-pojan. Hän läh� aamulla iloisena leikkimään kavereiden kanssa päiväko�in ja oli onnellinen. Koronan vuoksi päiväko� sulje�in. ”Äi�, mennään päiväko�in, siellä on kivaa.” ”Kulta, päiväko� on kiinni, sinne ei kukaan pääse.” Lapsi unoh� päiväkodin. Kun se uudelleen ava�in, tämä ujo lapsi,

joka oli alkanut pitää päiväkodista, meni sinne, mu�a ei sanonut kenellekään sanaakaan. Hän istui pöydän alle eikä sanonut hoitajille eikä toisille lapsille mitään. Ty�äreni oli kysynyt, miten päivä oli mennyt. ”Huonos�”, oli ty�ö vastannut. Hoitajat eivät ehkä olleet ymmärtäneet, e�ä lapsi oli tulkinnut omalla tavallaan, e�ä ei ole tervetullut päiväko�in, koska päiväko� laite�in kiinni. Ty�äreni puhui hoitajien kanssa, Oivakin ilmestyi takaisin päiväko�in, ja niin ty�ö uudelleen sopeute�in hoitoon. Minkälaiset arvet hänen pieneen sydämeensä jäivät tämän episodin vuoksi? Minä, joka kuulun riskiryhmään, tapasin lasta Porvoossa ylämäki-alamäki-puistossa. Hän esi� minulle taitonsa ajaa potkupyörällä. Hän kävi äi�nsä ja isänsä kanssa myös Savelan–Pihlajamäen isossa nurmiken�äpuistossa, jossa on lasten leikkivälineitä ihan kiite�äväs�. Juna jyrisi yli Vantaanjoen. Ty�ö halusi nähdä junan. Men�in pienelle kävelysillalle katsomaan. Silmät lois�vat, kun iso juna ilmestyi junasillalle. Toiset olivat viole�eja ja toiset vihreitä. Pää�n, e�ä vien hänet joskus junamatkalle. Istu�elin pihakukkia touko-kesäkuussa. Elokuun alussa istu�n kuolleiden �lalle krysanteemeja. Pihakukat kuolivat, koska olimme kolme viikkoa kesästä Hangon Lappohjassa kesäkämpässä. Orvokit kasvavat yli, ja ne voi täysin palvelleina lai�aa biojä�eisiin. Minä huomasin koronaviruksen todistavan, e�ä olen ollut eräässä asiassa oikeassa. Halailen oikein mielelläni läheisiäni ja ystäviäni, mu�a en mielelläni halaile enkä aina edes kä�ele mielelläni tuntema�omia ihmisiä. Niissä piireissä, joissa liikun, vanhemmat miehet ovat väkisin yri�äneet ope�aa minua kä�elemään jokaviikkoisissa kokouksissa. Tämä tar-

koi�aa, e�ä pitäisi kätellä tu�uja ihmisiä sen sijaan, e�ä moikkaisi, kun astuu sisään kokous�laan. Tein pari kertaa niin, e�ä varasin save�eja pinoon ja jokaisen kä�elyn jälkeen pyyhin käteni ja nakkasin save�n roskakoriin. Käsi�n asian niin, e�ä kä�elemä�ömyyteni kävi herrojen kunnialle. Akka pi� saada ruotuun ja varmas�. Mitähän herrat nyt poh�vat, kun kasvonaamiot astuvat sisään kokous�laan, eikä kukaan heitä kä�ele? Pää�nkin, e�ä en mene enää yhtään ainoata kertaa näihin kokouksiin, sillä tämän asian �imoilta on sellaisiakin kokouksia, jotka on tarkoite�u vain naisille. Niissä saatan käydä, silloin kun siltä tuntuu, mu�a käyntejäni harvennan kerrasta viikosta kertaan kuukaudessa. Mielenrauhani säilyy eikä tarvitse kotona paiskia ovia. Jätän velvollisuudekseni vain kuntoni ylläpidon, eli käyn kolmes� viikossa kuntoilemassa 50 minuu�a niin, e�ä hiki virtaa ja hengästyn. Tämä on sillä tavoin pakko, e�ä korvaan sillä diabeteslääkkeet. Saan elää ilman lääkitystä. Ystäviini pidän �etenkin yhtey�ä, mutta vielä ei ole oikein turvallista tavata kuin ulkosalla. Syksymmällä ehkä pääsee heitäkin perusteellisemmin jutu�amaan. Muutoinhan virus ei minun elämääni juurikaan ole muu�anut. Olen syrjäänvetäytyvä ihminen enkä koe puu�eeksi sitä, e�ä ei tarvitse turpaansa pieksää puolitu�ujen kanssa lähietäisyydeltä. On hyvä pitää ihan kunnon hajurako. Kirjoi�ajan elämä ei ole koskaan tylsää. Aina voi o�aa koneen eteensä ja ryhtyä napu�elemaan. Aikansa kun napu�aa, saa�aa ajatus alkaa kirkastua ja löytyä punainen lanka tahikka kaksi. Irene Honkanen

Tästä keväästä meille kaikille jää muistoja poikkeusoloista. Kun hetki odotellaan, niin ihana loma-aika on pian taas käsillä. Yhdessä tästäkin selvitään! Ole�e tärkeitä kaikki uudet ja vanhat jäsenet! Jos koronaviruspandemia jollain ratkaistaan, niin �eteen voimin ja yhteistyöllä. Onneksi kuitenkin on kevät! Aurinkoista kevään jatkoa! Thank you from all of us here – we are proud you are our community Ystävällisin terveisin, Lämpimin terveisin, Nostalgiaterveisin Onko elämää muilla planeetoilla? Paula Kokkonen Elias 3/2020

19


Unelma lomasta Mari makoili hotellin uima-altaalla. Luki dokkaria ja nau� auringonpaisteesta. Vihdoin pitkäaikainen unelma etelän auringosta ja lomasta toteutui. Hän oli varannut rivitalosta huoneiston itselleen eikä hyväksynyt siihen kämppistä. Mistä sen �esi, millaisen reuho�ajan olisi kaveriksi saanut. Viereisessä asunnossa oli eläkkeellä oleva äi� ja keski-ikää lähentelevä aika lailla rillu�eleva tytär. Heillä oli kovia riitoja. Tytär näy� olevan koko ajan viihteellä. Äi� viihtyi uima-altaalla kuten Marikin. – Olisipa minun ty�äreni samanlainen kuin sinä. Äi� oli erään kerran uima-altaalla tokaissut. Mari ei vastannut. Eiväthän he tunteneet toisiaan. Marilla tuli oma äi� mieleen. Ei toivo�anut hyvää lomaa, oli tylys� kysynyt: – Huoraamallako matkarahat on hanki�u? Asuntovelkainen mitään etelänmatkoja pysty palkkatuloillaan tekemään. Mari ei vastannut mitään. Katkaisi yhteyden ja pää�, e�ä nyt rii�ää. Aina samanlaista. Mikään ei kelvannut. Huomautella pi� kaikesta inho�avimman jälkeen. Milloin vaa�eista. Milloin siitä, e�ä kävi vanhempia katsomassa liian harvoin. Mari lisäsi käyn�kertoja ja sen jälkeen sai huu�a siitä, e�ä mitä kotona koko ajan ramppaa, perintöäkö ky�ää. Milloin siitä, e�ä hyvähän se on valmiiksi

kate�uun pöytään käydä. Jos Mari toi tuliaisiksi kakkua, olisi pitänyt tuoda pullaa. Kun toi pullaa, olisi pitänyt tuoda kakkua. Lomanaapurin höläytys oli kuin olisi vetänyt Marin kölin alta. Kertaheitolla raapaisi ruvet verille. Viikko kului hiljalleen. Mari ei osallistunut retkiin, koska niihin ei ollut varannut rahaa. Hän mie�, e�ä niin oli hyvä, koska kentältä hotellille tulevassa bussissa hengitystä salpaava katku nousi jostain bussin uumenista matkustus�laan ja jos retkibussit olivat yhtä katkuisia, olikin parempi, e�ei retkille lähtenyt tukehtumaan ja maksamaan itseään kipeäksi. Naapurihuoneiston taistelevat metsot pi�vät en�seen tapaan melkoista meteliä. Tytär oli löytänyt suuren rakkauden ja oli pää�änyt jäädä maahan. Siitä taittoivat peistä. Äi� haki oppaan avuksi. Pi� o�aa selvää miehestä ja tehdä selväksi ty�ärelle, e�ei noin vain voi maahan jäädä. Ty�ären mielestä voi. Ty�ären mielestä äi� oli idioo� ja kateellinen, koska oma elämä oli romanssimielessä ele�y. Ei soisi ty�ärelleenkään onnea ja rakkau�a. Opas tuli kertomaan, e�ä mies oli pitänyt vain hauskaa. Ollut viihteellä. Ei hänellä ollut mitään vakavaa tarkoitusta, ja se pi� olla kummallekin osapuolelle selvä. Opas oli sopinut, e�ä mies katoaisi maisemista vähin äänin

toistaiseksi tai ainakin siihen saakka, kunnes tytär saadaan ko�maahan palaavaan koneeseen. Lähtöpäivän aamuna tytär oli muiden turis�en kanssa palaamassa Suomeen. Juovuksissa näy� hieman olevan. Silmät turvoksissa itkemisestä, valvomisesta ja ryyppäämisestä. Siinä haihtui ilmaan yksi elämää suurempi rakkaustarina. Maria tytär sääli�. Ihan sekaisin ja kuutamollahan tuo mimmi oli. Apua olisi tarvinnut. Lentokoneessa äi� ja tytär istuivat Marin vieressä. Se hieman harmi�. Mari oli toivonut, e�ä pääsisi näistä, mu�a ei. – Kansainvälinen terveysjärjestö varoi�aa pandemiasta. Kiinassa on alkanut tappava koronavirus levitä. – Ebola on Afrikassa ja korona Kiinassa. Meitähän se ei koske. Tytär hei� sanoillaan kuin rapaa äi�nsä silmille. – Vaikka olenkin eläkkeellä oleva sairaanhoitaja, osaan arvioida �lanne�a. Nyt on vakavas� ote�ava paikka. – Ole mikä sairaanhoitaja hyvänsä, mitään �edä. Lentokone laskeutui Helsinki-Vantaan lentoasemalle 15.12.2019. Ensimmäinen koronatartunta tode�in kiinalaisnaisella Lapissa 26.1.2020. Tarja Sahramaa

Nyt hän sanoo Koko elämänsä vaienne�u nainen ei suostu enää hiljaa olemaan. Nyt hän sanoo, mitä et ikinä luullut hänen sanovan. Kauneus ei ole tärkeää, hyvyy�ä turhaan ihaillaan, täydellisyys on tympeää, ja nuoruus ei katoa milloinkaan. Mummoissa se elää, kun ne nousee puolustamaan eloaan, eivät suostu kuolemaan. Katsokaa, vaviskaa! Kauneus ei olekaan niin kovin tärkeää, täydellisyys on tympeää, ja nuoruus, nuoruus ei katoa milloinkaan. Helena Numminen 20

Elias 3/2020

Loitsu Naiset, vanhat ja mehukkaat, miksi tule�e niin unisin huulin, miksi kulje�e sammunein silmin? Voi, antakaa roihunne nousta, niin kauan kuin rinnassa palaa. On halunne väkevä ja aikanne nyt, merkit jo täy�ävät taivaan. Oi naiset, vanhat ja mehukkaat, ei ole aikaa odo�aa. Tulkaa voimalla, tulkaa nyt! Helena Numminen


Huhtikuun ensimmäinen viikko Hylätyllä ton�lla kasvihuoneiden raunioilla repeilleet muovit sortuneissa puukehikoissa hakkaavat tuulessa. Toimistorakennelma ilman seinää, pöydällä levykeasema, PC:n palat la�alla, käy�ämätön pallogrillin ri�lä, pajunkissat kasvavat ikkunasta, palmusunnuntai tulossa. Katkon pajusta oksia. Luojan kiitos on kevät! Koronakevät, ei syksy, auringon siivi�ämänä tämän jaksaa. Luonto on auki. Hylä�y ton� auki, kuin �lataideteos, jota tulkitsen ilman taiteilijan selitystä seinällä. Jonkun bisnekset kusseet ehkä 90-luvun lamassa, tavarat jostain sieltä ja kauempaa, joku väsynyt ja lähtenyt, jä�änyt kaiken. Maassa on uuden näköinen istutuslapio, maassa poikkeus�la, kuinka moni nyt väsyy, kaatuu poikkeusajan vaikeuksiin. Luonto o�aa sotkua haltuunsa, kätkee mustaa muovia, menneiden istutusten suojaksi laite�ua, joka jatkaa olemistaan kuolleen, kohta elävän, taas kuolevan ruohon pei�ämänä. Lasinsiruja joka paikassa, tynnyreitä asetelmissa, vadeissa kasvaa sammalta, puutarhajyrsin, lasten turvaistuin, luhistuneiden kasvihuoneiden puukehikoissa hakkaavat muovit tuulessa. Ton�n laidalla mökki, ikkunat rikki, ovi on �ivis, kiskon sen auki, onko täällä ketään, tällaisesta paikasta voisi löytää ruumiin. Kynnyksellä linnun siipi, kaapeissa retrot värit, kirjoja. Ruskeassa nojatuolissa ruudullisten miesten housujen päällä punakan�nen Autoilijan Suomi -kartasto. Kei�össä arjen esineet kasassa hyllyjen välissä ja turkoosi tynnyri. Makuuhuoneen patjan vieressä kirja auki mahallaan, Ilmojen halki, odo�amassa lukijaa. Täällä on yövy�y usein. Muovit paukkuvat, säpsähdän, kuin joku olisi tulossa. Olenko jonkun �lapäis-

majoituksessa? Olisi kohteliasta sanoa, vaikka huhuu, kun tulee sisälle, kukkuu, jos joku olisikin ollut patjalla lukemassa tai �es mitä tekemässä, mu�a onhan nyt vielä liian kylmä asua ikkunalasi�omassa talossa. Toisaalta sentään ka�o ja seinät ja �ivis ovi, toisin on taivasalla. Maassa palovaroi�n, marjapuuron punaisen taulun jäänteet ja bikinien yläosa, maassa poikkeus�la. En �edä, miten suhtautua koronaan, minulla olisi aikaa odo�aa, mu�a lapsenlapsi on jo oppinut kon�aamaan minun näkemä�ä. Häneen on istute�u kehitys eteenpäin, haluaisin nähdä kaikki vaiheensa, mu�a emme �edä, miten koronaan tulisi suhtautua. 20 kuollu�a, ihmisiä kuolee ja syntyy. Jätän mökin. Maassa Aku Ankan taskukirja, Puutarhakalenteri 1993, arkkupakas�n ja joulukuusen palloja, maassa poikkeus�la. Kuusien alla kahdeksan akkua, kuusien alla ympäristörikos. Puinen keinulauta heiluu tuulessa.

maaksi olet ruostuva maa sisääsi tunkeutuva päällesi kiipeävä pensas katollasi kasvava villiintynyt puutarha sinut syliinsä vetävä sisäänsä imevä kyhmyinen puunoksa sinut tavoi�ava koronakevään kävelijä sinua kuvaava olet oleva poikkeusolojen mannekiini kuvaajan linssissä �ppa iloa ja surua konepel�si alla jokin elävä rapisee Tarja Okkonen

Jätän ton�n. Se on kiehtova, se on ällö�ävä. Tuntuu kuin olisin saanut kirppuja. Viereisellä ton�lla kaksi hylä�yä mökkiä, hylä�y puutarha. Puutarhassa omenapuun vieressä keula kuusiaitaan, puiden raoista näkyvät okrat pellot, viiskytluvun kaunotar ruostunut auto ajan syömä. Tulin kuvaamaan sitä.

Julkinen �la alkaa olla liian julkinen. Katse tulee liian lähelle. Etäisyys

Maan pei�ämä

muistan etäisyyden.

Kosketan itseäni ja pelästyn.

kesään heräävä uhmaa koronaa kauneus kirsikkapuiden Ursula Anttila-Halinen

Pirjo Kotamäki Pirjon runo julkaisemattomasta runokokoelmasta: Kuninkaantammi, muuton ja koronan aikaan Elias 3/2020

21


Koronaton päivä Keskikesän aurinko poro�aa keskellä pihaa olevan jä�läiseksi kasvaneen vaahteran leh�en lomitse. Istun terassillamme mieheni kanssa päiväkahvilla. Olemme raataneet pihalla monta tun�a istu�aen pieniä kuusen taimia näkösuojaksi naapurin rivitaloa vasten. Meitä on ärsy�änyt siellä jou�laina maleksivat äijänkäppyrät, jotka mi�a�kkujen kanssa kiertelevät kuin kehäketut mi�aamassa, ovatko siinä reunalla kasvavien pensaiden oksat kuinka paljon rivitaloton�n puolella. Jos on sen�nkin yli rajan, katkovat he pensassaksilla oksan juuresta poikki. Tästä asiasta näen punaista. Mieheni on siivo ja kaiken ymmärtävä. Ei hän anna minun huudella kaikkia niitä rumia sanoja, joita olin valmis latomaan suustani. Siispä kihisen voima�omuu�ani niin, e�ä kahvikin menee ”väärään kurkkuun”. Kohta kahvit on juotu ja nousemme ylös jatkamaan puutarhurin töitä. Minä osoitan sormellani kohdan, johon mieheni kaivaa kuopan, tökkäsen virkeän näköisen kuusen taimen siihen, ja yhdessä tapu�elemme multaa juurille, ja niin uusi alku sojo�aa suorana valmiina kasvamaan omaan tehtäväänsä. Pyyhin hikeä otsalta, ei se työn raskaudesta johdu, vaan auringon ihanasta lämmöstä. Mieheni on riisunut ajat si�en paitansa, kuten kaikkina muinakin keväinä, jo huh�kuusta alkaen. Se on varma kevään merkki, paidaton mies lapioimassa lunta ja jäätä pos�laa�kolle menevältä �eltä. On ruokatauon aika. Tiilikivistä kyhätyllä pihagrillillä paistamme makkaroita ja pieniä lihan palasia, joista tulee pääasiassa mus�a, nokisia kokkareita. Siinä me istumme katoksen alla ja nau�mme hetkestä, tässä ja nyt. Pöydällä on ruokailuun lii�yvien as�oiden keskellä levällään Aurinkomatkojen esiteleh�.

Samalla kun syömme, teemme mielikuvitusmatkoja johonkin lämpimään tulevana talvena. Näissä haaveissa elämme lukema�omat kerrat, kun on lepohetki päivän väl�ämä�ömistä tehtävistä. Usein makaamme parhaat päivänsä nähneellä sohvalla kyljikkäin ja suhisemme toistemme korviin, mitä kaikkea pitäisi vielä nähdä, kun nyt kerrankin on aikaa eläkkeelle päästyä. Ruokatauon jälkeen suunnistamme keskustaan kaupoille. Menemme paikkakunnan suurimpaan ostoskeskukseen. Tu�uja ja puhu�elijoita rii�ää, kuulemme tuoreeltaan kaikki tässä pikkukaupungissa tapahtuneet asiat, osa �etys� runsaalla värityksellä. Ruokaa on ostettava koko kärryllinen, saimme juuri �edon, e�ä lapset jälkikasvuineen ovat tulossa viikonlopun vie�oon ko�in ja mummolaan. Tästä alkaa kova tohina. Keitän kalakei�oa ja riisipuuroa kymmenen litran ka�lalliset, paistan pullia, jotka luonnollises� hieman kärähtävät tummanruskeiksi ja koviksi. Petaan nukkumapaikkoja valmiiksi. Koska meille kummallekin rakkaat pesueet ovat tulossa, au�aa mieheni imuroimalla talon ylä- ja alakerrat pyytämä�ä. Iltasella kuuluvat tutut autojen pörähdykset pihalta ja iloinen mekastus, räminä ja romina, pienten jalkojen töminä lasten kirmatessa jo pihalla. Seinäkelloni moukau�aa kuusi kertaa ja kuulen sen unen läpi. On aamu. Olen nukkunut kokonaiset kuusi tun�a yhtäjaksoista unta, mikä on suuri harvinaisuus (itselleni). Edellisinä päivinä olen käynyt ankaraa taistelua mielessäni ajan tuomaa kovaa totuu�a vastaan. Tau� nimeltä korona on nyt koko maapallon väestön arkea sanoi�ava tekijä. Tuhannet ihmiset sairastuvat ja kuolevat, tau-

Tämä virus on sydämentahdistaja, muutosvoima, epeli kerrassaan: suudelma suoraan suulle, ja olet hänen vallassaan: Olet minun, se sanoo ja jää asumaan taloon, se käy isännän o�ein jääkaapille ja o�aa kaljatölkin huulilleen: ”tämä kaikki on minun! minun, minun, Sinä olet minun, hän on minun, me olemme me, nyt, aina ja ikuises�, ja planeetat täh�en välillä kasvavat, renkaat ihmisen silmien alla, kuin luonnostaan syvenee ikuisuus, täh�tarhain valo. Pirjo Kotamäki 22

Elias 3/2020

�in ei ole lääke�ä. Se on kuin tsunami aikoinaan, arvaamaton ja yllä�ävä voima, jonka edessä ihminen on pelkkä maasta tullut tomu. Mieheni on puolen kilometrin päässä vanhusten hoivassa, ollut jo kolme vuotta. Nyt tämän koronan takia emme saa tavata toisiamme, emmekä edes lapsiamme perheineen. Itse olen neljän seinän sisällä karanteenissa ikäni takia, koska meitä vanhoja varjellaan taudilta eristämällä kuka minnekin, ko�in tai laitoksiin. Tätä kaamea totuu�a vastaan kapinoin. Useimmiten valvomalla yöt ja itkemällä päivät. Nyt olin kuitenkin jo niin uupunut, e�ä uni tuli kuin varkain ja näin koko yön unta menneestä elämästämme. Elämästä nuorempana ja ennen koronaa. Siinä unessani olin onnellinen. En nyt tarkalleen muista, osasinko silloin, kun tuota touhuaikaa elimme, olla jokaisesta päivästä onnellinen vai marma�nko kaikille kaikesta. Joka tapauksessa unessa olin vapaa, en ollut yksin, ja mieheni käsi oli vyötärölläni iltaisin. Se oli niin itsestään selvyy�ä, sitä osaa arvostaa vasta nyt, kun se on ote�u pois. Tänä kriisiaikana yritän selviytyä sanoi�amalla elämääni ilman koronaa. Seuraavana yönä sujahdan vieläkin varhaisempaan aikaan, nuoruusvuosiini, jossa rakkaus siivi� askelia. Läpi heinikon kulkee joelle polku, aamukasteen varpaita pestessä mekkoni helmat käsiini käärin. Tuuli hulmu�aa �ukasta palmikosta auenneita hiuksiani. Aivan vierestä lehahtaa lepinkäinen lentoon. Minä tulen. Tulen joelle, jonka rannalla jo odotat. Peipponen pomppii rinnassani. Kirsti Mäenpää

Tervetuloa Kuninkaantammeen, Taidemaalarinkadulle, mu�a tammi kaade�in juuri ja maalari maalasi talon ja läh�; mitä Kuninkaalle tapahtui, ken �etää kun virus suuteli suoraan otsalle, si�en suulle ja si�en silmille: en nähnyt enää kauemmas kuin ko�nurkkiin ja siellä pölypallot kierivät la�anrakoon kuin amerikkalaisen pellon kuivassa pyörteessä ja ruumis päätyy, minne päätyy, sinne minne Kuningas, sinne Alamainen, kaikki me joudumme, sinne minne… Missä tapaamme kerran,

tapaammeko kerran?

Pirjo Kotamäki Pirjon runot ovat julkaisemattomasta runokokoelmasta: Kuninkaantammi, muuton ja koronan aikaan


Lumihiutaleille koronakeväänä Poikkeus�la Hänelle sanotaan älä panikoi, älä vähä�ele. Hän jähme�yi Loo�n suolaiseksi vaimoksi. Ei ota askeltakaan, jano�aa. O.R. Helle-Kotka

Piiloleikki Hei�äydyimme varjoiksi varjollemme. Hamsterit söivät tyhjiksi hyllyt. Virusvivaldi soi, katoavat vuodenajat kunnes kesä saapuu muis�mme polaroidiin, jatkamme matkaa, nousemme piiloistamme. O.R. Helle-Kotka

Kevyes�, ääne� leijailee lumihiutaleet keväiseen maahan. Ne löytävät sinivuokosta sylin. Ne löytävät krookuksesta kodin. Linnut! Linnut pörhistelevät oksallaan untuvaista takkiaan. Kylmä! Kuin talvi tullut ois... Maa viheriöi ja enteilee kesää; nyt lumi pei�ää sen. Seison jouten – ikkunan ääressä. Katselen hiutaleiden tanssia. Ei ole kiire�ä, ei touhua. Meidät ikäihmiset on sulje�u ko�in, jonne kukaan ei tule. Hiljaiset päivät vaihtuvat aamusta iltaan, aamuun. Kevät tulee, kesä tulee, kun aika on. Saara Keto

mökin ikkunasta iltapäivän lopulla katselen ulos ikkunasta ja muistelen miten muina kesinä tähän kellonaikaan matkaan lähtevät lentokoneet kaartavat etelätaivaalla muutaman minuu�n välein jyrinä vuoroin kasvaa vuoroin hetkeksi vaimenee tänään sateen jälkeen on ihan hiljaista, pysähtyny�ä tuuli on tauolla ruohonleikkurien äänet kaikonneet linnut odo�avat vai� kärhöt ja pallohortensiat eivät hievahdakaan pergolan takana naapurin isot omenapuutkin ovat liikkuma�a kauimpana eteläistä taivasta vasten kohoavat korkeat haavat värisevät hillitys� ja si�en haapojen takana jyriseekin jo lentokone nousee vähitellen ylemmäs ja hetken kulu�ua seuraava... paluu en�seen alkamassa? Riitta Komppa

pajunkissojen päällä lunta tyhjä bussi nollahetki nilku�n kadulla runon perässä rakkaus ei pelko yhdis� eris� Ursula Anttila-Halinen

Tänä yönä voin kirjoi�aa, e�ä korona on lopuillaan – ehkä. Tänä yönä voin kirjoi�aa, e�ä koronan toinen aalto on tulossa – ehkä. Tänä viikonloppuna voin kirjoi�aa, e�ä viimeisiä rajoituksia poistetaan. Katselen kaleidoskoopista koronaa, se heijastuu laajana; huomenna on uusi päivä. Riitta Welroos

Elias 3/2020

23


Kirjoituskeho�eiden satoa Kirjoituskehote 15.4.2020

Ovat sulkeneet rajan, valtakunnan, maakunnan, vetäneet viivan meidänkin välillemme: tästä et saa tulla, et sinä tänne, enkä minä sinne. Mu�a näen sinut unessani, makaamme kasvotusten, iho vasten ihoa, vailla mitään rajaa, rakastan sinua raja�omas�. Tuskin hengitän, e�ei uni haihtuisi.

Koska elämme outoa aikaa outoine poikkeuslakeineen, niin kirjoi�aisitko aiheesta. Kertoisitko tarinassasi mitä tapahtui, kun Suomen rajat sulje�in? Miltä se tuntui? Miten olet kestänyt karanteenin? Mitä posi�ivista olet löytänyt �lanteesta? Vai etkö ole löytänyt siitä mitään hyvää? ”Sinä päivänä, kun rajat sulje�in olin juuri...”

Anneli Rosell

Sinä päivänä, kun rajat suljettiin Tunsin suurta tyytyväisyy�ä, kun itäraja napsaute�in kiinni. Sieltäpäin ei juuri muutenkaan ole mitään hyvää tullut. Ruotsiin päin olevan rajan sulkeminen oli myös hyvä. Pysyisivät siellä kahviloissaan kermapullia syömässä. Eipä sil�, ei ruotsalaisia ole koskaan kiinnostanut erityises� Suomeen tulo. Maan tavatkin kun ovat jotenkin tylyjä ja si�en tuo outo muinaismurteinen ruotsin kieli, jota suomalaiset puhuvat? Tähän mennessä ruotsalaiset ovat saaneet vielä liikkua vapaas� ja miksei kuollakin.

Tähän ikään mennessä olen itse käynyt läpi kaikki riekkumiset, joten minkään sulkeminen tai lope�aminen, kuten vaikkapa rokki-tango-messu-tea�eri-ooppera-konser�-urheilukisat eivätkä edes kirkonmenot hetkauta pätkääkään. Taidan olla ihan empa�akyvytön. No ehkä kirjastot voisi avata. Pääsisin kahmimaan dvd-leffoja.

Maan pyörät voisivat taas alkaa pyöriä, kakarat mennä tarhoihin ja kouluihin. Miehet ja naiset pääsisivät tuo�avaan työhön takaisin, mikäli niitä on vielä olemassa. Sairaanhoitajille kunnon palkka, jo�a pätevät ja sopivat hakeutuisivat alalle. Ope�ajille myös palkkaa Mu�a takaisin omaan �laani. lisää, jo�a kasva�aisivat Suomelle vasToistaiseksi ei ole tau� tar�unut mituuntuntoisia kansalaisia eikä pelkkiä kunuun. Sota-aikana oli jo tubi keuhkoislu�ajia. sani. Se saa rii�ää. Terveet elämäntavat takaisin! Metsät Suomessa on oltu kuuliaisia hallituksuojeluun ja eläimille niiden oikea arvo. sen määräyksille, mitä nyt vähän uusmaalaiset napisivat lyhytaikaisesta rajan Ei vain syötäväksi, lemmikeiksi tai muihin sulkemisesta. Olisi pitänyt päästä mökille huvituksiin. No, nyt taisi jo tulla sanotuksi liikaa. saunomaan ja grillaamaan. Se on tämä korona, kun tekee tavallisLapsiperheillä on ollut ehkä myös ahdistavaa, kun kaikki ovat kotona yhtä ai- ta ärhäkämmäksi. En aio pyrkiä poli�ikkaa. Vain lenkkipolulle ja kauppaan pää- kaan. Meillä on nyt nuoria, osaavia naisia johdossa. see, eivätkä pubiin kaljalle, eivätkä naiset pääse shoppailemaan tai nuoriso Toistaiseksi ei ole ollut kasvosuojapakmäkkäriin. Kaikki huvitukset ovat pykoa, niin kuin monissa maissa. Kohta varsähtyneet toistaiseksi.

maan meilläkin. Ei se mitään. Ei kulu huulipunaa. Kiinalaisten tapaan voisi joka aamu olla pihalla puolen tunnin musiikillinen jumppahetki. Ilmaista ja kaikille sopivaa, ainakin kesäaikaan. Saa�aa olla, e�ä yli seitsemänkymppiset määrätään vielä osi�aiseen karanteeniin, jo�a vanhukset olisivat poissa tuo�avien ihmisten jaloista rollaa�oreineen, eivätkä tukkisi kassalinjoja hitailla rahankaivelemisillaan. Tosin tällä hetkellä tuo oranssi linja on ollut erinomainen, kun kukaan ei Prismassa työnnä ruokakärryjään nilkkoihini. Uusi rokote on �etys� hyvin tervetullut. Se voi estää koronan, mu�a ei paranna ihmisten ahneu�a, itsekkyy�ä, erakoitumista, työ�ömyy�ä tai eriarvoisuutta jne. Nyt on hyvä aika ryhtyä kuolinsiivoukseen. Ei sitä koskaan �edä, koska joutuu muu�amaan hiippakuntaa. Seija Eklund

Tilaa Uudenmaan Kirjoi�ajat ry:n ILMAINEN kirjoituskehote sähköpos�isi kerran kuukaudessa! Kirjoituskeho�een tarkoituksena on antaa kirjoitusideoita ja potkaista luovuus liikkeelle. Kehote on ilahdu�anut kirjoi�ajia jo vuodesta 2006 ja listalla on �laajia yli 80. Ilmoita sähköpos�osoi�eesi osoi�eeseen uudenmaan(at)gmail.com ja olet mukana. Mainitse myös haluatko palaute�a teks�stäsi. 24

Elias 3/2020


Kirjoituskeho�eiden satoa ”Sinä päivänä, kun rajat suljettiin olin juuri...” Istun tässä hetken ja huomaan täh�en tuikkivan taivaalla. Talo on hiljainen, en näe sen asukkaita. Naapurit ovat kadonneet jonnekin kuukausi si�en. Aika on mene�änyt merkityksensä. En �edä mikä päivä, viikko tänään on, tuntuu kuin sillä ei ole enää merkitystä. Kaupan kulmalla ollut kaljaporukkakin on kadonnut. Ennen he seisoivat siellä kuin tammet tuiskussa ja tuulessa, pakkasilla ja helteillä. Tuntui kuin mitkään luonnonvoimat eivät olisi estäneet heitä olemasta siellä. Mu�a nyt, hekin ovat kadonneet. Aivan kuin jokin vielä suurempi voima olisi kado�anut heidät.

Naapuritalon vanha nainen ei ole poistunut kotonaan kuuteen viikkoon. Hänen lapsensa tuovat ruokaa oven taakse, vetäytyvät ulko-ovelle, kuuden metrin päähän. Vanha nainen avaa oven, o�aa ruokakassit, lai�aa roskapussit niiden �lalle, vilku�aa lapsille, yri�ää hymyillä hetken. Hän ei ole käynyt ulkona kuuteen viikkoon, astunut huoneestaan ulos. Miten tämä kaikki vaiku�aa meihin? Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, sanotaan. Joidenkin on vain oltava. Kaikilla ei ole lapsia tuomassa ruokaa.

Varmaan kotonani, missäpä muualla. Aika moni oli kotonaan, harva sanoisi, hiekkarannalla, joidenkin oli pakko olla töissä, onneksi, ainakin ne meidän pelastajat, hoitajat ja lääkärit. Naapuri oli pakannut tavaransa ja lähtenyt jonnekin viruskriisin alkaessa. Ajatteli, e�ei täällä ole turvallista enää olla. Meni varmaan takaisin Iraniin, siellä olikin turvallisempaa. Rollaatorilla oli vaan hieman hankalaa kulkea hiekkaerämaissa, sellaisissa, joita on he� kaupungin ulkopuolella. Suomessa kukaan ei ymmärtänyt heitä, Iranissa sai puhua omaa kieltään, siksi ne varmaan läh�vät. Ei siellä sen turvallisempaa ollut, ehkä päinvastoin. Olen mie�nyt onnea, saanut selville sen olevan elämän sivutuote. Onnea it-

sessään ei ole olemassa, se tulee aina jonkun muun lisänä, sivutuo�eena. Tarvitaan toinen ihminen onneen, vaikka voi sitä lumihiutaleistakin olla onnellinen, mu�a siinäkin se ulkopuolinen asia, lumihiutale. Toinen asia, jota olen poh�nut kirjoittaessani novellia, on: mitä tapahtuisi, jos Jumala ilmoi�aisi jollekin aivan tavalliselle ihmiselle haluavansa puhua ihmiskunnalle. Nyt olisi juuri sopiva aika muistu�aa asioista. Kuka uskoisi tätä tavallista ihmistä. Ensin hän varmaan o�aisi yhtey�ä omaan seurakuntaansa. Pappi varmaan yri�äisi pidellä hymyään piilossa ja ohjaisi kahvin jälkeen ulos ystävällises�. Harva olisi se pappi, joka uskoisi sellaista tarinaa, e�ä Jumala haluaisi puhua ihmiskunnalle. Kenelle hän seuraavaksi puhui-

si? Piispalle? Poliisille ei nyt ainakaan, tuskinpa kenellekään polii�kolle, uskoisikohan Päivi Räsänen häntä. Piispa tuskin edes vastaisi hänelle, tuskin edes näkisi vies�äkään, sihteerin deletoidessa sen roskakoriin. Piispan ei tarvitse lukea tuollaisten hullujen viestejä, sihteeri aja�elisi. Mu�a jos joku uskoisi häntä ja järjestäisi �laisuuden, siitä tulisi ihmiskunnan suurin hetki, yhteys Jumalaan.

Kaupunkimme valtuusto teki jo vuosi si�en päätöksen, e�ä kaupungin ympärille rakennetaan 5,5 metriä korkea muuri. Työ aloite�in puoli vuo�a si�en, ja muuri on edennyt jo Forssan�en yli Tammelasta Somerolle. Parman betoni on toimi�anut suuret laatat ja Jankon betoni vahviste�una muutamalla kirgiisillä ja moldovalaisella suori� laa�ojen asennukset. Kakkos�en päälle jäte�in viisi metriä korkea aukko, e�ä tarvikekuljetus toimisi. Tavarankulje�ajilta vaadi�in viisumi. Ote�in verikokeet, tarkiste�in hampaiden kunto. Op�kko tarkis� näön ja kulje�ajille teh�in täitarkastus, paitsi jos oli kalju. Someron�elle jäte�in muuriin vain miehen mentävä aukko. Jos joku yri� sitä kau�a ryömiä, niin passi takavarikoi�in.

Ennen muurin valmistumista on muille sisääntuloväylille asete�u varoituksia. Kymppi�etä tulijoilla on ensimmäinen varoitus Ypäjällä. Tien viereen on asenne�u 10 metriä korkea ja viisi leveä valomainos ”Korona tappaa vaikka hevosenkin. Käänny ennen kuin on myöhäistä.” Jokioisten kohdalla on liikennemerkkiin asenne�u ns. Rengon keinuun riippumaan hirte�y noita-akka, jonka rinnassa lukee ”Ken tästä käy saa kaiken toivon hei�ää”. Vähän ennen Forssaa, siihen Autokeitaan risteyksen siltaan on asenne�u kylt�, jossa lukee venäjäksi, ruotsiksi, la�naksi ja somaliksi ”Pääsy kaupunkiin kielle�y yli 70-vuo�ailta elinkau�sen uhalla”. Urjalasta päin tullessa siinä hautausmaan kiviaidassa on musta kyl�, jossa lukee suurin kyrilisin kirjaimin ”Kun tau� on taputeltu, niin huilataan haudassa”.

Nyt kun muuri lähestyy Tammelaa, on helppo huokaista. Olemme Suomen koronavapain alue. Itsenäinen Forssa. Yksi asia, jonka olin unohtaa. Torille on pystyte�y ilmatorjuntapa�eristo. Koijärven metsästyseuran hirvimiehet siellä istuvat yön, päivän kanssa kiväärit ojossa, e�eivät helikopterit tai dronet pääse häiritsemään asukkaiden rauhaa ja pudo�elemaan viruspussukoita. Kaiken lisäksi kapunkimme pormestari Kesäniemi on pää�änyt vaihtaa koko nimensä Kim Jong-uniksi. Tiedä si�en minkä takia. E�ä tervetuloa vaan korona.

Kävelen aikaisin aamulla kauppaan ja huomaan, e�ä jaksan nyt paremmin. Kaupassa on vain muutama ihminen, parkkipaikka on lähes tyhjä. Palatessani katselen metsäpolulla luontoa. Se on aina erilainen, joka kerta. Siinä ensimmäisessä ojassa oli sammakonkutua vielä muutama vuosi si�en. Nyt se on lähes kuivunut. Vihreitä silmuja alkaa jo näkyä, luonto kulkee koh� kevä�ä. Sitä ei virukset pysäytä. Laitan ostokset jääkaappiin, kaadan kahvia, istun tässä hetken. Ari Kokkonen

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Ari Kokkonen

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Keijo Wääri

Elias 3/2020

25


Kirjanurkka Naisen unia ja tosielämää Helena Numminen Kurjen huuto Novelleja, Kustantamo Helmivyö, 2020, 242 sivua ISBN 978-952-7211-51-9 Kurjen huuto on Helena Nummisen kahdeksas teos. Häneltä on aiemmin julkaistu rikosnovellikokoelma Murhaavas� (2008), romaanit: Manzesen madonnat (2002), Punainen mökki (2010) ja Tarinoiden joella (2016), matkakertomus Savannin värit (2010) sekä runokokoelma Klovni nauraa (2016). Kurjen huuto koostuu 17 novellista. Ne ovat eroo�ssävyisiä, fantasialla ja mielikuvituksella sävyte�yjä tarinoita sekä kypsien e�ä puoliraakojen miesten ja naisten seksuaalisuudesta. Kirjailijan ko�sivuilta ilmenee, e�ä hän on poh�nut ympäristökysymyksiä syväekologiselta kannalta, ihmisen ja muun luonnon suhde�a. Nämä teemat kulkevat lukijan näkökentässä. Novellien ”päähenkilöillä on shamanis�nen suhde metsään, suohon ja luonnon eläimiin”, kerrotaan kirjan takakannessa. Onko näin? Shamanis�suudesta en �edä. Novellissa Juhannusheila on juhannusyön taikaa, jossa Lisbet kohtaa metsän kuninkaan, eikä asia jää vain näköhavainnon varaan. Vanhoissa kansantarinoissa tällaisista leikeistä kerrotaan. Shamaanin matka aliseen ja yliseen maailmaan tapahtuu loveen lankeamalla,

unessa. Novelleissa liikutaan unenomaisessa �lassa, ajassa, odotetaan ja toistetaan tapahtunu�a. Viimeisenä päivänä -novellissa sairaalan naispo�laat liitävät ikkunasta ulos ja kohtaavat miesten osaston po�laat taivaan laella. Ja he jäävät sille �elleen.

Naisen tehtävät Useassa novellissa vanha nainen muistelee lapsuu�aan ja muuta menny�ä elämäänsä. Muistelut ovat milloin hauskoja, milloin helly�äviä ja jopa riehakkaita. Novellissa Naisen kunniatehtävä kertoja toteaa: ”Naisella on juuri sellainen mies kuin hän ansaitsee.” ”... mies on naisen kunniatehtävä” – tämä on siis novellin henkilön näkemys. Kertoja on varakas nainen, jolla on ollut monta miestä, näillä on ollut tapana kuolla varhain tavalla jos toisella. Tämä nykyisen pitää jäädä naisen jälkeen. Novellin loppu on arva�ava, mu�a matka siihen on ais�en juhlaa. Novelli Ikuinen rakkaus katsoo parisuhde�a miehen silmin. Tarinan kertojan ei tarvitsisi olla mies, mu�a olisiko tarina si�en samanlainen. Ehkä siinä on hiukan stereotyyppinen näkemys miehen ja naisen eroista, mitä tulee ihmissuhteiden valtasuhteisiin, toisen alistamiseen. Kokoelman niminovelli Kurjen huuto voisi olla kuvaus shamanis�sesta matkasta. Ensin lähtee Elli Peni-koiran kanssa metsään. Make kyllästyy odo�amaan ja tekee oman ratkaisunsa. Kumpikin tekee matkan, joka on todellinen ir�o�o normielämästä. Vaan meneepä ihminen minne tahansa, hän pysyy itsensä mukana. Pisin matka on si�enkin ihmisen sisimpään. Jorma Hyvönen

Taiteilijaromaani An� Tuuri: Levoton mieli Otava 2019, 444 s. ISBN 978-951-1-33686-0 Arvid Broms, kuvataiteilija, surrealis� ja symbolis�kin on soutumatkalla uuteen ko�insa Lappajärven Leh�niemeen mieli�e�ynsä Helvi Inkerin kanssa. An� Tuuri kuvaa vuo�a 1958 Etelä-Pohjanmaalla. Silloin pariskunta muu� kymmeneksi vuodeksi vuokraamaansa Jaakontupaan. Ensimmäisen kerran he olivat tavanneet jo 1930-luvulla Terijoella, mu�a tuolloin Arvid oli ihastunut myös Emmi Jurkkaan, ja niin sai näy�elijä Jussi Jurkka alkunsa. Paljol� Bromsin elämä keski�yy kuvataiteeseen: maalaamiseen ja maalauksien myyn�in, jolloin hän risteilee paikkakunnan keskeisen kaupungin Seinäjoen – ”Seinejoen” – ympärillä. Erilaiset amma�nharjoi�ajat ostavat surrealis�lta maalauksia, ja niin hän saa värejä ja kangasta sekä leipää ja särvinta itselleen ja Helvi Inkerille. Voin vain aavistaa fik�ivisen aineksen osuuden – varmas� en sitäkään. Arvid hakee usein tausta�etoja ja kuvausta ihmisistä sekä maisemasta, myös maala�avan seudun historiasta. 26

Elias 3/2020

Tässä kuvataiteen tekeminen tulee lähelle sanataide�a: molemmissa on samaa tausta�etojen penkomista ja kuvitteellisen aineksen kartoi�amista. Jopa merenneito eksyy hänen maalaukseensa Järviseudulta. An� Tuuri kulje�aa lukijaa Etelä-Pohjanmaalla, ja loppupuolella kirjaa kuvaus laajenee Helsinkiin, jossa Arvid ja Helvi Inkeri pitävät yhteisen taidenäy�elyn Strindbergin taidesalongissa Pohjois-Esplanadilla keväällä 1967. Arvidilta on näy�elyssä 20 työtä, Helvi Inkeriltä 16 maalausta. Väkeä tulee vain vähän näy�elyn avajaisiin. Arvid Broms pitää kuitenkin reippaan avajaispuheen ja kertoo heidän taiteensa taustoista ja pyrkimyksistä kauneuteen ja totuuteen, jotka ovat taiteen ikuinen päämäärä. Arvosteluja odotetaan ja vasta viikon kulu�ua on Helsingin Sanomissa Tuuli Reijosen kri�ikki näy�elystä. Suomen Sosialidemokraa�ssa ja Kansan Uu�sissa arvostelut ovat hieman myöhemmin. Kri�ikit ovat hyvinkin vähä�eleviä, ja mielestäni taiteilija Arvid Broms ei saa ansaitsemaansa arvostusta. Kirjassa esiintyvät maanmi�ari ja hänen vanhin poikansa, joka on itse Levo�oman mielen kirjoi�aja, kirjailija An� Tuuri, lapsena. Riitta Welroos


Kirjanurkka Raoul Palmgren ja dynastia Kannano�o Kri�ikin Uu�set -verkkolehdessä 10.6.2020 ilmestyneeseen Anssi Sinnemäen esseeseen Kri�ikkien kri�ikki eli muistokirjoitus dynas�alle, jossa käsitel�in romaanit, Raoul Palmgrenin 30-luvun kuvat (Tammi 1953) ja Esa Adrianin Heinäsirkka kulkee kankeas� (WSOY 1968). Olen lukenut melko hilja�ain kummatkin kirjoituksessa käsitellyt romaanit. Niiden kri�ikiltä saamaa vastaano�oa olisi voinut referoida monipuolisemmin kustannusyh�öiden arkistojen tai Arvostelevan kirjalue�elon avulla, joka vielä tuolloin, 1953 ja 1968, ilmestyi Kirjastolehden lii�eenä. Näen moraalisen syy�elyn leimaa siinä, e�ä kri�ikkiä on referoitu vain kaikkein ymmärtämä�ömimmältä osalta (Kalle Salo, Heimo Pihlajamaa, Esa Adrianin osalta myös Max Rand). Nimimerkki R. Palomeren (Raoul Palmgren, 1912–1995) 30-luvun kuvat -romaani kuvaa hänen koulupojan taistoaan rauhan puolesta 1930-luvun Suomi-fasismia vastaan. Voin vain ihmetellä, ja ihaillakin, hänen varhaista �etoisuu�aan kutsumuksestaan ja kul�uuriradikalismiaan, jolla hän kävi kaihtelema�a suoraan silloista äärioikeistolaista valtavirtaa vastaan. Krii�kko minussa kuitenkin kysyy: Missä määrin tämä sankaritaru on to�a? Esa Adrianin Heinäsirkka kulkee kankeas� -romaanista, 30-luvun kuvien päivityksestä, on kirjoituksessa melko jyrkkä väite, e�ä se olisi tuomi�u unohtumaan. Itse muistan sen yhtenä ilmestymisvuotensa kiinnostavimmista ko�maisista uutuuksista. Ryömä–Sinervon perheestä ja heidän lähisukulaisistaan olen nähnyt monenlaista kirjoite�avan, mu�en vielä nimite�ävän heitä ”dynas�aksi”. Tosin olen epäillyt eräiden heistä saaneen asemiaan vallanperimyksellisin dynas�sin syin, tarvitsema�a edeltäjiensä lailla itse o�aa isoja riskejä aa�eellisista syistä, kuten demokra�an, työväenliikkeen tai rauhan vuoksi. Muistokirjoitus heille on luonnollises� vain esseen kirjoi�ajan leikillinen ehdotus. Kirjoituksessa ihmetellään, miksi Raoul Palmgren on jä�änyt Esa Adrianin romaanin mainitsema�a Kapinalliset kynät -teoksessaan (1983–84), Suomen työläiskirjallisuuden vaiheiden tähän mennessä an-

siokkaimmassa esi�elyssä. Syyn täytyy olla ”oman pesän likaaminen”, Palmgrenille rakkaan Kirjailija- ja taiteilijayhdistys Kiilan mustamaalaaminen. Sen vuoksi Esa Adrianin parjaava kuvaus vasemmistosivistyneistöstä ei ole ”työläiskirjallisuu�a” eikä ”hyvää kirjallisuu�a”, vaan osa Aa�eeseen kohdistuvaa petosten sarjaa. Työväenliikkeen ansioihin kuuluu, e�ä se yleensä antaa ihmisten olla ihmisiä, näkemä�ä siinä jotain rii�ämätöntä tai kielteistä. Posi�ivisten sankarien stalinis�sella legendalla sitä vastoin on dekaden� kääntöpuoli – siten kuin huippu-urheilulla ruskeine kirjekuorineen ja anabolisine steroideineen. Kun vaaditaan mahdo�omia, seurauksetkin ovat ”mahdo�omia”. Sen sijaan vaadi�akoon kirjailijoilta parempaa ihmiskuvausta. ”Dynas�an” äi�hahmo Elvi Sinervo avautui keväällä 1980 Sinnemäelle eräistä äkkijyrkistä polii�sista käänteistään kuvaillen niiden johtuneen ”raja�omasta rakkaudesta Mauriin”, aviomieheen. Sinnemäki kuittaa rakkauden sovi�avan kaiken. Paremman puolustuksen esi�ää Kai Lai�nen muistu�aen Sinervon kohtuu�omasta vankilakäsi�elystä sodan aikana: vankilakokemus ”jä� herkkään ihmiseen ikuisen särön ja katkeruuden”. Polii�sen maailmankatsomuksen ehdo�omuus ja määräävyys leimasi kau�aaltaan Elvin tuotantoa. Aa�eensa ahtaasta karsinasta päästessään hän vapautui kirjoi�amaan koske�avaa lyriikkaa, kuten runossa Kuiskaus. Lai�sen tasapainoista puolustuspuheenvuoroa olen referoinut Jaana TorninojaLatolan tuoreesta Elvi Sinervon elämäkerrasta Yhä katselen pilviä (2017), s. 420– 421. Anssi Sinnemäen mielenkiintoinen ja suositeltava, vanhojakin asioita tuorees� käsi�elevä, kirjallisuusessee on lue�avissa verkko-osoi�eessa: h�ps:// www. kri�ikinuu�set.fi/2020/06/ 10/kri�ikkien-kri�ikki-eli-muistokirjoitusdynas�alle/ Riku Räihä fil. maist. Suomen arvostelijain liiton jäsen

Elias 3/2020

27


Kirjanurkka

Suomesta suomalaisille Kiamars Baghbani (s. 1958) on iranilais-suomalainen kul�uurityöntekijä. Hän on mm. kääntänyt persian kielelle suomalaisia myy�ejä ja kansansatuja sekä suomentanut Leevi Lehdon (1951–2019) kanssa Persian kuuluisimman runoilijan, Omar Khaijamin (1048–1131) rubaioja, nelisäkeitä: ”Jotkut mie�skelevät uskontojen �ellä toiset hakee pelastusta viisauden hiellä pelkään, e�ä vielä joskus totuus paljastuu: ”Houkat hoi! Tie ei ole täällä – eikä ole siellä!” (s. 33) Kiamarsin juuri ilmestynyt runokokoelma Suomesta suomalaiselle ilmentää maahanmuu�ajan tunnelmia uudessa ko�maassa:

Kiamars Baghani: Suomesta suomalaisille Julkaisu: Hakunilan kansainvälinen yhdistys. Kustantaja: Kul�uuritarha. 94 s. ISBN 978-952-69156-2-3

”Maahanmuu�ajakirjailija on kasvi, joka on noste�u maasta juurineen päivineen siirre�y tutusta savesta uuteen maljaan …” (s. 90) Kiamarsilla on ehkä kerro�avaa itämaisista mielenhallintatekniikoista, joista länsimailla olisi opi�avaa: ”Olisi hyvä jos varhaisaamun hiljaisuudessa kävisi läpi unelmiaan ja haaveitaan yksin itsekseen …” (s. 56) Myös hänen tuoreet havaintonsa ja kokemuksensa täkäkäisen työelämän käytänteistä kiinnostaisivat. Vähemmistöjen tulee sopeutua enemmistöön: maahanmuu�ajien sopeutua suomalaisiin ja – isommassa kuvassa – suomalaisten sopeutua ihmiskunnan enemmistöön. ”Kirjallisuuden profe�a ei ole vihan levi�äminen. Kirjailijan täytyy näy�ää ihmisille: Kuinka elää paremmin toisten kanssa miten kehi�ää itseä ja yhteiskuntaa ope�aa ja oppia yhtenäisyy�ä, rakkau�a ja myötätuntoa. kri�soida ja korjata ohjata ihmiskuntaa koh� korkeampaa inhimillisyy�ä.” (s. 90) Kiamars Baghbani työskentelee Helsingin Vuosaaren kirjastossa. Hän ei pahastuisi, jos kirjastossa kävijät haluaisivat ostaa hänen teoksiaan. Riku Räihä fil. maist. Suomen arvostelijain liiton jäsen

28

Elias 3/2020


Kirjanurkka

Weijon harhapolkuja ja sivuaskelia Hannu Niklanderin romaanitrilogian toinen kirja jatkaa hänen Weio-isänsä tarinaa. Weio on Alwar Niklanderin poika, ja Alwar eli Ipa on kartanonherra, Rake Oy:n omistaja, klassisen musiikin säveltäjä ja piinkova liikemies. Alwar o�aa eron Weion äidistä löyde�yään uuden ja paljon nuoremman vaimon omasta kon�oristaan. Sitä Weio ei voi hyväksyä ja riitaantuu isänsä kanssa. Riita johtuu myös siitä, e�ä Weio mene�ää esikoisoikeutensa Salmen kartanoon, jonka isännyyteen hän on henkises� valmistautunut pienen ikänsä. Tämä on trilogian ensimmäisen osan (Nuoriherra – Loivaa alamäkeä, Robustos, 2019) tarinaa. Tyhjää toimi�amassa – Loivaa alamäkeä alkaa vuodesta 1929, jolloin Weio palvelee vänrikkinä Tuusulan Hyrylässä. Aselaji on tykistö, joka tuohon aikaan tarkoi� Hyrylän kenttätykistöä. Weio pää�ää olla tästä läh�en Weijo. Hän korjaa nimensä kuitatessaan toimistovääpeliltä palkkansa. Weijo on elämänsä huipulla: nuori upseeri ja kihloissa. Hän on kielitaitoinen, musikaalinen, vahva, urheilullinen, maailmaa nähnyt ja varakkaassa perheessä kasvanut. Mikäpä on nuoren miehen pullistellessa. Ja tästähän loiva alamäki sitten alkaa. Kehityksen suunta ei johdu pahasta maailmasta, ainakaan kokonaan, vaan kyllä Weijo itse on toimiva ihminen, joka tekee omat ratkaisunsa. Ei kuitenkaan aina selvin päin. Romaanin aika sijoi�uu vuosiin 1929–1945. Sarjan ensimmäisessä osassa Weio osallistuu koulupoikana vuoden 1918 taisteluihin. Vuonna 1939 hän lähtee talvisotaan. Lyhyitä reissuja molemmat. Weijon työura koostuu pätkistä, naissuhteet jäävät lyhyiksi ja mies ajeleh�i elämässään.

Uu�styyliä Kuten Nuoriherra-romaanissa tarina kulkee vuosi kerrallaan. Myös Tyhjää toimi�amassa jokaisen luvun otsikko on vuosiluku. Tämä tuntuu hyvältä ratkaisulta. Vuosiluvut jäsentävät kerrontaa, joka muutenkin etenee kuin päiväkirja ilman päiväyksiä. Kunkin vuoden Weijolle tärkeimmät asiat eivät kaipaa muita ajanmääreitä kuin vuoden- ja vuorokaudenaikoja kuvaavat. Niklander ei kirjoita ”helmikuun pommitukset”, vaan kuvaa Helsinkiin kohdistuvia pommituksia talviaikaan ja Weijon kokemana vuonna 1944. Eivät ihmiset tapahtuma-aikana �enneet, e�ä kyseessä oli Neuvostoliiton kaukopommitusvoimien massiivinen pommitus kolmena helmikuun iltana ja yönä. Tarkoitus oli tuhota Helsinkiä, ellei suorastaan raunioi�aa, ja kiireh�ä Suomen irtaantumista sodasta. Tarkoitus ei toteutunut. Tämän �edämme näin jälkikäteen.

Hannu Niklander Tyhjää toimi�amassa – Loivaa alamäkeä -trilogian toinen osa Robustos, 2020 263 sivua ISBN 978-952-5758-74-0

Romaanin tapahtumat etenevät sujuvas� ilman turhia seli�elyjä. Se kerrotaan, mikä on tarinan kannalta väl�ämätöntä, muuta ei. Lukeminen on helppoa, sillä tyyli on sekä simppeli e�ä kuvaava: tapahtuu vakava onne�omuus. Se kerrotaan juuri niin kuin Weijo sen näkee. Selkeää leh�miestyyliä tarvi�avia yksityiskoh�a unohtama�a. Hannu Niklanderin kirjan henkilöt ovat moniulo�eisia. On monenlaisia kohtaloita. Weijon hahmo kehi�yy 16 vuoden aikana nousun jälkeen loivaa alamäkeä laskevaksi. Alwar näkee, miten maa makaa ja maailma kehi�yy, mu�a Weijo ei. Kirjailijalla on ihmisten puheelle herkkä korva. Niinpä keskusteluissa on usein huumoria. Myös maan�eto on kirjailijalla hanskassaan: lukija voisi kartasta seurata, missä mennään ja millainen maisema oli romaanin tapahtuma-aikaan. Jatkoa odo�aen. Jorma Hyvönen

Elias 3/2020

29


Mistä runot syntyvät

Lauha tammikuu

Sanovat, e�ä runot syntyvät tunteenpalosta, luonnon pakahdu�avasta kauneudesta, ikirakkaudesta, joka mielen täy�ää.

ei näin sakean sumun ja lumilaen takaa erota kaupungin tornitaloja laidunmaasta nuoskan hapso�ama silmä jää vaille horison�a kinokseen pariutuu tuuleton lempeä tammikuu lumi kuolaa suukkoja saappai�esi varsista

Ja mitä vielä… moni riimi�elee runojaan vain piruu�aan – pöytälaa�kkoon. Kelle näitä näy�äisi, kuka niitä lukea viitsisi.

yksin sakeimman usvan ja nuoskan hauteissa muistat naiskumppanin jota kaipaat niin palavas� e�ä lumi valuu silmiltä noroina… rakas – sinäkö sumuharson takaa ripautat kasteen tälle poskelle?

Koiruu�ani annan mielikuvilleni vallan, ajatusten lentää sinne tänne. Kynä eh�i piirtää vain kalpean jäljen, neutronien törmäyksestä hiukkaskiihdy�messä.

kai turhia kuvi�elin oksistot vaan sihajoivat ja �huu�avat kulkusina pisaroita tälle naamalle vain sumupilvi kohtaa rakaste�unsa lumilaipasta H. Roussi

Oiva Björbacka

Runo

Haavesankari

Se on tämä! Sana sieltä toinen täältä hyvä sana paha sana Sanat rivit välimerkit :;,.!? - ´= + * / Aikaa, tuskaa. Veren maku suussa Hakkeri hakkaa mikron näppylöitä, Näy�öruutu vilkkuu::: HUPSIS! Sinne katos Päivän työ jo hukkaan Missä, mistä, minne? HELP! Ota pois tämä talkki, kalkki, kalkyloin� Kynä välkky vielä viran täy�ää! – huokaa runoilija.

Katsoi sisäänsä, kuro� sieluunsa, näki mustana pinnan. Koe� sen puhtaaksi saada, valoksi hangata, vaan ei sy�ynyt karsta, pahaksi pantu. Näki murheella mielensä säröt, kuvitelmiensa naarmut. Tuijo� sielunsa peiliin, koe� kuvansa nähdä, itsensä tavata, vaan tyhjyys ammo� vastaan. Menneet olivat ihanteet, arvot arvokkaammat. Poissa olivat aa�eet, usko jalompaan. Kaikki olivat kadonneet. Mustaan kulki mielen �e. Toisin oli kerran. Kultana päilyi taivaanranta, kulki suorana valoisa �e. Kevyes� kantoi nuoruuden voima, elämän usko. Neroksi, kaiken taitajaksi, �etäjäksi itsensä käsi�. Koe� kaiken tehdä, osata omat asiansa, tehdä toisenkin työt. Vaan haaveet hänet valtas, unelmat omat huumas. Mielen kummat mie�eet harhaan vei. Joutavat kuvitelmat tyhjyyteen joh�. Mu�a haaveeksi kaikki kaikkos, mielen mie�eet karkas, �e hukkui, poluksi muu�ui. Pois katosi sekin. Aurinko laski toiveiden ylle, pimeys koi�. Ei rii�änyt enää aa�een valo, heikoksi jäi sydämen kajo. Eksyi sielunsa pimeyteen sankar. Istui ja mie�, aja�eli minkä saa�oi, vain haaveita kalvenneita mielessä kantoi, ois niistäkin kunnian o�anut, mu�a ei jaksanut, vaan vaipui säälinsä syliin.

Oiva Björbacka

Rauno Pentti

Suo Haukka on kalamies tarkka silmä mi�aa suon kynsi iskee hiiren harmaaseen turkkiin. Tyhjät pitkospuut vuodesta toiseen, sääskien hyräily on kimeää Kaija Räihä 30

Elias 3/2020


Secret rivers – Salaiset joet 2020 © Yaseen Ghaleb Edit. ja suom. Lauri Vanhala Follow secret flowing rivers, not fixed on my childhood maps, to mislead me so that I´d be lost from generals in forests as you lost, or all of us had lost in. Where is no innocent picnics or grilly Smell Smile, unless fear, Great fragility grows there, with rough arms growing around, and surrounded with and inconsequen�al orders and sounds. Seuraa salaises� virtaavia jokia, lapsuuteni kar�oihin kiinni�ymä�ömiä, jotka joh�vat minua yleensä harhaan niin, e�ä katosin kenraaleilta metsiin, aivan kuten sinäkin hävisit, joihin me kaikki hävisimme. Missä ei ole via�omia piknikkejä, tai grilla�ua ”Haista Hymyä”, ellei si�en pelkoa. Siellä avautuu suuri hauraus, ympärillään kasvavat karkeat kädet piiri�äen käskyjen epäolennaisilla äänillä. Forest inside forest were its controlled daylight and purity of the moons, fungus of commanders orders, that grow behind the blue monitoring screens sides. There were no berries, baobabs, or tulips growing there, but trees in official uniform layed down on borders closed arms. Some officers tried to stop the �me and strip off its carefully hidden clocks. Metsän sisällä metsä oli sen halli�u päivänvalo ja kuiden puhtaus, komentajien komentojen sieni, joka kasvaa sinisten valvontanäy�öjen takana. Siellä ei ollut marjoja, baobabeja tai tulppaaneja; vaan puita virallisissa univormuissa asete�uina sulkemaan rajaa asein. Joku upseeri yri� pysäy�ää ajan ja irro�aa sen huolellises� piilo�amat kellot. No wind moves stony windmills of passion in thick skin sky, and no woodcu�er nightly returned a bundle of fire to his child heart. There were well shaved trees, faces of silence and obedience blindness lighted the rusty mouths of unlimited robot: Yes sirs, yes sir, sir… sir! Yksikään tuuli ei liiku�anut intohimon tuulimyllyjä paksunahkaisessa taivaassa, eikä yksikään puunkaataja palau�anut paloa lapsensa sydämeen. Oli hyvin ajeltuja puita, hiljaisuuden kasvot ja to�elevaisuussokeus valaisi rajoi�ama�oman robo�n ruosteisen suun: Kyllä herrat, kyllä herra, herra, herra! There is a huge green flaming in generalforests. Nature recycle itself, no orders, no borders, nor unfriendly doors. No human, means no charted sources. Kenraalimetsissä on valtava vihreä liekki, luonto kierrä�ää itsensä; ei �lauksia, ei rajoja, ei myöskään epäystävällisiä ovia. Ei ihmistä, tarkoi�aa kartoi�ama�omia lähteitä.

Savikiekkoja

Nuoruuden lyhy�ilmin repaleissa poliisi ratsioi. Köydenpunojankadulla. Kysyvät mitä teet täällä salkun kanssa. Opiskelet elämää iltakursseilla. Se vanha puutalo on pure�u. Laa�kossa lompakkovanhus, ei muista sitä valokuvaa, et itse rakkaasi kasvoja. Se ikä säilyy muiston Grönlannissa, ei lohkea kasvihuoneilmiöön. Vihaat omia piirteitä. Montako rotkoa huomaat tänään? Tarmo Manelius

Dolores tanssii valssia Lännen lokarin kanssa kunnes Punertaa marjat pihlajan ja saadaan Kuuliaiset Ko�lassa vauh�in Lapsuuden mökillä grammari soi ja rahisee Savikiekko pyörii huojuu hiukan pyörii niin kauan kuin vetoa rii�ää ja päässä pyörii nuo suuren maailman ihmeet Parasta on kuitenkin Vain merimies voi �etää ja Tapio Rautavaaran tumma ääni taustanaan ko�järven aallokko rantakoivujen humina Riitta Komppa

Elias 3/2020

31


Kuva: Sanna Telkki-Kova. Kuvassa: Riika Helle-Kotka

Ihmisyys alkaa ja loppuu hengityksen mitalla, koronan aikaan, joku muu�aa, joku lai�aa oven kiinni salaiseen paikkaan: pääsy kielle�y paikkaan jota ei ole, ollutkaan, Sinä siellä kodissasi, ikäihminen: sielläkö olet kaikki nämä vuodet jo ollut? Siellähän sinä olet nämä kaikki vuodet jo ollut. Pirjo Kotamäki Runo julkaisemattomasta runokokoelmasta: Kuninkaantammi, muuton ja koronan aikaan

Vanhan rouvan roskat Loitsu Taivaannaula, rautakynsi sulalla sui virukset pois. Polta pelko karrelle, tulilintusemme. Nouse taivaan hissikuiluun, kokko tarkkanäköinen. Tuo vies� kaukaa sanansaa�ajamme, virvatulista toivomme. Iske tulta taivaannaula, iske kynsilläsi kiveen, sinkoa kipinästä liekki. Anna liekkiaallokon huuhtoa epäilyn yskös. Anna toivolle siipiä kannateleva ilmavirta, tuulitunneli huomiseen. Riika Helle-Kotka

Koronasta Kokoonnu�inpa kiva kaveriporukka kulmakunnan kahvilaan kulmapöydän kantamille keskustelemaan koronasta. Kimpaantuneina keskustel�in, kyllästyneinä karanteeniin. Kuuluimme kaikki riskiyhmään, keskiöön: kuudestakympistä kuolemaan. Kuka kestää kaikenaikaa keskenänsä köpö�elyä. Kavereita kaivataan, keskusteluja, kävelyä, kahvi�elua, kaikenlaista kanssakäymistä, kokouksista konser�eihin. Kolmekymppiset kiekkuvat kartanolla, kuudenkympin käyneet koteihinsa kätketään. Kimmastu�aa, kummastu�aa, kun klasin kau�a kurkitaan. Kyljen kohdalla kaipuuta kakaroi�en kosketuksehen. Kriisikeskustelu kävi kovana, kaarteli, kiemurteli; kahvia kului kuppikaupalla, korvapuustejakin, kunnes ko� kutsui. Ulla Welin

On koronan ensimmäinen aalto ja yli seitsemänkymppisiä suojellaan. Vapaaehtoiset kantavat ruokaa ko�in, e�ei vanha rouva vaan läh�si pois kodistaan ja, voi kauheaa, sairastuisi koronaan. Mu�a kuka kantaa ulos vanhan rouvan roskat? Vapaaehtoisia ei nyt olekaan, eikä vanha rouva kehtaa sellaisia ehdotella, löyhkääviä roskiaan. Ruokaa tulee, rouva lihoo, roskakassit kerääntyy, täy�ää eteisen ja kei�ön, makuu�lankin. Vaan vanha rouva pääsee yhä kotonansa liikkumaan, jos täy�ää vielä parvekkeen. Lopulta rouvalla on ongelma! Vaan seitsemänkymmentä vuo�a nähneet ovat jo oppineet ratkaisemaan ongelmia. Eikä kukaan koskaan saa �etää miten se tällä kertaa tapahtuu. Paitsi �etenkin vanhojen rouvien hyvin salainen ryhmä facebookissa. Mu�a, voi kauhistus, ryhmän kaikki jäsenet eivät ole palanneet, vaikka pandemian ensimmäinen aalto laantuu. Silloin vanhat rouvat äityvät etsimään, kunnes löytävät viimeisenkin roskajumiin jääneen jäsenensä. Kas, mummosta huoleh�i lopulta vain toinen mummo, livenä tai ne�stä. Helena Numminen