Satu Pihlaja 68 Pentti Salmela

Ennen lunta

Ennen lunta, harmaa pimeys peittää alleen kaiken. Ennen lunta, jäinen asfaltti kiiltää katulampun valossa.

Palelee luissa ja ytimissä, kun kävelen kaduilla yksin. Ennen lunta, kävelen pimeydessä, matkalla ei-mihinkään.

Ennen lunta, on toivotonta, taistella pimeyttä vastaan kellertävillä sähkövaloilla.

Kun tulet minua vastaan, alkaa sataa lunta. Kaikki muuttuu pehmeäksi. Lumi valaisee tiemme, enkä enää muista pimeää marraskuuta.

Satu Pihlaja

67

68

Suo

Voit piirtää mielenmaiseman järvenselän kirkkaan avaran taikka kadut, puistot siistin kaupungin Silti tajuntamme taustalla suo ja hyinen halla, silmäkkeet, suolammen mustat, kylmät veet

Tuoksut väkevämmät tuulissaan suopursun, turpeen, ruppamaan Värit, kuvat okran, ruskean ja harmaan, siellä yhteen sekoittuvat Siellä varoin astu, ettet hetteikössä kastu Siellä sammalturve tumma, siellä ihmisellä rauha, turva kumma

Suo tuo koti korpin, kuovin, kurjen, toukkain, kotiloin ja sammakoiden Suo tuo aitta, kasvupaikka muurainten ja karpaloiden

Muinoin väkipyörin, auroin, kuokin viljapelloks’ taipui suokin Tarjos raivaajalleen peltomaan muita maita muhevamman Antoi vilja-, peruna- ja naurismaalle kasvualan savimaata suotuisamman

Luonnon, elon kiertokulun, ajan elää, ajan kuolla, kaikki elämisen rajat, kevään, syksyn, vuoden ajat selvimmin sen näet suolla Metsät kasvaa, menestyvät kunnes soiksi rämettyvät

Vielä jossain siellä tiettömällä tiellä sadut, tarut elää vielä Hiipii hiidet takamailla noilla Tanssii keijut korpisoilla Sieltä syvät värit, tunnot karun maamme iäks’ syöpyneet on tajuntaamme.

Pentti Salmela

69