Ritva Laine

Ja eräänä päivänä elämä erottaa toisiinsa vihityt. Koettelee rakkauttamme. Se tallettaa muistot ja jokainen niistä satuttaa erikseen. Ja jonakin yönä me saavumme tahoiltamme rakkautemme äärelle sinun miehiset huulesi kaarillani minun ahnaat huuleni soliskuoppasi sykkeessä sinun vaativat kätesi liehuvilla hiuksillani alati muuttumattomina. Ja eräänä päivänä sumujen hiljaisella sillalla minä rakastan sinua ja silmiesi pilkettä häpeilemättä, vaikka unta vain lienet vierelläni.

Ritva Laine

76

Una Furtiva lagrima

Eräänä aamuna herään peittyneenä muita pidempään varjoon. Aurinko ei jaksa kivuta niin korkealle, että näkisin. Mutta sen säteet hehkuvat kasvoillani havahduttavat unohtumattomaan valoon ja kauneuteen.

Silloin ystäväni tuulet viekää minut metsälehtoon laulurastaiden maille ja antakaa lehvien havista huilujen taustakuorona.

Sen päivän iltana pyydän: sadepisarat säihkykää luonnon kristalleina te ystävät, jotka jäitte viekää minut meren äärelle, sillä minä ikävöin suolaisen veden tuoksua ikuisuuden huokauksia.

Ritva Laine

77