Runojen kirjoittamisesta – Vilja-Tuulia Huotarinen

Runojen kirjoittamisesta

Kun haluaa kirjoittaa runoja, kannattaa lähteä liikkeelle runokirjojen selailusta. Millaisia tapoja on tehdä runoutta? Niin monia! Kirjoittaessaan saa etsiä ihan oman äänensä. Runous on kapinallinen laji. Ääni vahvistuu lukemalla, löytämällä runoja, joista pitää… Runo on ajatusten tekemistä konkreettisiksi, aineksen muovailua. Jokin runo saattaa olla tulilla pitkän aikaa, toinen taas valmistua hetkessä. Monesti tiedän tarkasti sen mitä ajattelen vasta kun olen kirjoittanut aiheesta. Runon kirjoittaminen on myös etsimistä: monesti runo on jo siellä, minne ihminen on vasta menossa. Ilman runojen kirjoittamista tietäisin maailmasta huomattavasti vähemmän. Rytmi on tärkeä, ja sitä voi onneksi harjoitella, ihan kuin soittimienkin kanssa. Ryhmä voi olla avuksi, jos ryhmä kuuntelee. Myös lukemalla kuitenkin oppii paljon, ja jos löytää opettajia, saa rohkaisua ja tukea. Runous ei ole mikään hienosteleva kaapu, joka puetaan ylle. Loppujen lopuksi on kysymys sanoista ja niiden asettelemisesta peräkkäin tai allekkain: mistä tahansa sanasta voi aloittaa. Kannattaa etsiä sitä, mikä on totta ja mikä soi.

Teksti: Vilja-Tuulia Huotarinen. Kuva: Mikko Palonkorpi