4
Jokainen runo ansaitsee paikkansa maailmassa Näillä sanoilla rohkaisen aloittelevia runoilijoita, kun he empivät osallistumista runokursseille. Runo kumpuaa ihmisen sisimmästä. Tunnemuistoista, haavoista, haaveista, matkan varrelle jääneistä jäähyväistä. Eletystä elämästä. Oman metatason altistaminen toisten katseille hirvittää. Entä jos runoni on huono? Entä jos en osaa kirjoittaa runoa? Karsastan snobismia runoudessa. Mielestäni jokaisella ihmisellä on oikeus runoiluun ja halutessaan niiden julkaisuun. Jos ei muuten, 10
niin omaksi iloksi. Runous saa tulla näkyväksi kaikilla inhimillisillä tasoilla – runoilu on parhaimmillaan myös terapeuttista tunteiden purkamista. Runoudessa voi harjaantua kuten missä tahansa kirjoittamisessa. Eiväthän seiväshyppääjätkään kehity taidoissaan pelkästään hartaasti asiaa toivomalla, saati viulistit! Siispä rohkeasti runouden harjoittelemista päin ja jo muutamalla pienellä kikalla huomaat, miten runosi kehittyvät ja jalostuvat.
