Uusi peltoviljelyteknologia on rautaa ja softaa JANNE KARTTUNEN, ERIKOISTUTKIJA, TTS TYÖTEHOSEURA
Maatilojen nykyisen konekannan kirjava laatu hidastaa esimerkiksi täsmäviljelyssä tarvittavan uuden peltoviljelyteknologian käyttöönottoa. Teknologian vaihtoehdoista, kokemuksista, hyödyistä ja kustannuksista tarvitaan konkreettista tietoa. Teknologiset kehityspolut vaativat aikaa, ja kaikkea ei välttämättä kannata hankkia vain omaan käyttöön. Luonnonvarakeskus Luken, Helsingin yliopisto/Agroteknologian ja TTS Työtehoseuran asiantuntijat tarkastelevat yhteishankkeessaan uutta peltoviljelyteknologiaa monelta kantilta. Tietoa kerätään ja levitetään muun muassa sidosryhmätyöpajoissa. Seuraavassa on kahden ensimmäisen työpajan ydintuloksia TTS:n tutkimusteemojen osalta. Osaan esille nostetuista seikoista on jo tartuttu.
22
TEHO
Uuden teknologian haasteita Haasteena uuden peltoviljelyteknologian käyttöönotossa on maatilojen keskimäärin iäkäs, hitaasti uusiutuva sekä määrällisesti ja laadullisesti sekalainen konekanta. Teknologian potentiaalisia hyötyjä tai kustannuksia ei myöskään tunneta riittävästi. Teknologian käytettävyys ja yhteensopivuus voi myös olla haasteellista – teknologian on ensisijaisesti tuettava käyttäjää työssään, tiedonkeruu ja -käsittely ei saisi olla itseisarvo. Neuvonnan ja tuen saaminen esimerkiksi vikatilanteissa huolettaa tiloilla. Lisäksi tietoliikenneyhteyksien toimivuudessa (nopeus, alueellinen kattavuus) on maaseudulla edelleen liikaa vaihtelua.
