Nurmikosta niityksi

EIJA KESKI-KORPELA, KOULUTTAJA, TTS TYÖTEHOSEURA VASTAVALO, SIRPA VIRTANEN

Nurmikon muuttaminen niityksi on ekoteko luonnon monimuotoisuudelle. Niittymäisen lajiston kehkeytyminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta lopputulos palkitsee.

Leikattu nurmikko on viime vuosiin saakka ollut useimmissa kotipuutarhoissa välttämättömyys ja itsestäänselvyys. Smaragdinvihreä samettinurmi voi olla ylpeyden aihe, mutta sammaloituva rikkaruohokenttä aiheuttaa usein myös huolta ja vaivaa. Luonnon monimuotoisuuden hiipuminen ja erityisesti hyönteiskato on havahduttanut pohtimaan myös kotipihojen merkitystä tässä kokonaisuudessa.

Pieni käytännön ekoteko on leikatun nurmikon tai nurmikon osan muuttaminen kukkivaksi niityksi. Niitty on vaihteleva ja viehättävä, se tukee monimuotoisuutta ja mikä parasta, helppohoitoisena säästää energiaa – niin leikkurin kuin tarhurinkin. Niityillä elää monia uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja. Joidenkin arvioiden mukaan jopa kolmannes kaikista Suomen uhanalaisista lajeista on ketojen ja niittyjen lajistoa. Pienikin niitty voi olla merkittävä keidas muuten niukkalajisessa kaupunkiympäristössä.

Yksinkertaisimmillaan niittyä voi lähteä kehittämään jättämällä osan nurmikosta leikkaamatta. Alue niitetään maaperän rehevyydestä riippuen kerran, kahdesti tai kolmesti kesässä. Niittojäte kuljetetaan pois, jotta maaperä köyhtyy niittykasveille optimaaliseksi. Lajistoa pyritään kehittämään paikan ehdolla – valmiiksi hiekkaisella, paahteisella, niukkaravinteisella kasvupaikalla menestyvät kuivan kedon lajit. Rehevämmällä kasvupaikalla viihtyvät monet niittymäisesti leviävät perhosperennat kuten kurjenpolvet, illakko, nauhukset, asterit ja päivänhatut. Yksivuotiset rikat häviävät niityltä muutamassa vuodessa itsekseen. Liian dominoivia lajeja kuten voikukkaa, leskenlehteä, ohdaketta, pujoa ja juolavehnää voi joutua aluksi kitkemään.

Nurmikon siemenpankista saattaa putkahdella iloisia yllätyksiä, kun säännöllinen leikkaaminen loppuu. Lähtökohtaisesti kuitenkin tarvitaan uutta siementä. Niittyjen lisääntyneen suosion ansiosta siemeniä on puutarhamyymälöissä hyvin tarjolla, tässäkin valinnassa on syytä suosia suomalaista. Vanhan nurmen pintaan rikotaan mulloslaikkuja, joihin niittysiemenet kylvetään. Kukkivat lajit leviävät vähitellen ja valtaavat alaa nurmiheiniltä. Monivuotiset luonnonkasvit kehittyvät alussa hyvin hitaasti, joten ensimmäisten vuosien kukkaloiston varmistaa kylvämällä joukkoon myös yksivuotisia lajeja kuten kehäkukkaa, ruiskaunokkia, unikkoja, pellavaa ja malvikkeja. Niitylle on mukava niittää kulkua helpottavia polkuja ja suuremmalle alalle piknik-aukkoja.