TEHO-lehti 2/2024

LUE TEHO DIGINÄ www.issuu.com/tts4

TEHO

TYÖTEHOSEURAN LEHTI JÄSENILLE JA SIDOSRYHMILLE 2/ 2024

Sisältö

2/2024

Pääkirjoitus

3

Opiskelijoiden juhlalounas

4

Floristimestarin kukkasidontanäyttely

6

Työtehoseuran opiskelijoille menestystä Taitaja-kisassa

7

TTS Testaa: SOUS VIDE -ruoanvalmistusta lempeällä lämmöllä

8

Juhlavuoden museoyhteistyö Metsämuseo Lusto

12

Vuosikirjat ja muuttuva ilme

13

Soveltuvuuskoe tunnistaa ammatissa tarvittavat kyvyt

14

Maataloustöiden aikatutkimustieto elää ajassan

16

Juhlavuotena tapahtuu

18

Simulaattorit kestävän kehityksen ajureina

20

Ravintola- ja matkailualan koulutukset - juuret Sammatissa 21 Astiankuivauskaappi pitää pintansa

22

Laatu edellä puuseppien ja verhoilijoiden koulutuksissa

24

Metsä-äkeen jäljessä

26

Kansainvälinen Työtehoseura

28

Työtehoseuran sattumuksia

30

Tiesitkö tämän Työtehoseurasta?

32

Vaikuttava valtuuskunta- ja hallitustyö

33

Yrittäjyyden iloja ja haasteita eri puolilla Suomea

34

Lehden julkaisija: Työtehoseura ry, PL 5 Kiljavantie 6, 05201 Rajamäki Puh. (09) 2904 1200 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0567 Toimitus Päätoimittaja: Minna Kuusela minna.kuusela@tts.fi Toimituskunta: Minna Kuusela, Sirpa Pussinen, Markku Lätti ja Henna Hurttala Taitto: Jani Mikkola Kansikuva: Juhani Piekkala, TTS Työtehoseura Painopaikka: Nurmiprint Oy, Nurmijärvi Seuraava lehti ilmestyy 4.10.2024 JÄSENEKSI TTS TYÖTEHOSEURAAN Vuosijäsenmaksut Yhteisöjäsen 150€, Henkilöjäsen 50 € Sisältää TEHO-lehden neljästi vuodessa Liity jäseneksi www.tts.fi/tts/jasenille TILAUKSET Tilaushinnat 2024 Vuosikerta 60 € / vuosi Kestotilauksena 50 € / vuosi asiakaspalvelu@tts.fi puh. (09) 2904 1200

2

TEHO

Pääkirjoitus

Henkilöstön hyvinvointi tehokkuuden lähtökohta

Henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara, hyvinvoiva henkilöstö on toiminnan perusta ja motivoitunut henkilöstö tuottaa innovaatioita.

Nämä kaikki ovat juhlapuheissa kuluneita ja kuuluneita lauseita, mutta käytännössä niin tosiksi havaittuja. Ja tottahan se on, ei Työtehoseurakaan olisi ollut olemassa 100 vuotta, ilman osaavaa, motivoitunutta ja itsensä likoon laittanutta henkilöstöä.

Mihin kaikkeen henkilöstöä tarvitaan? No käytännössä ihan kaikkeen, tekoäly ei ainakaan vielä ole pystynyt ihmistä korvaamaan. Ihmistä tarvitaan edelleen niin rutiinien tekijäksi kuin ongelmien ratkojaksi. Ihminen on verkostojen luoja, yhteistyön edistäjä ja kehittäjä, ilmapiirin rakentaja. Ihmisillä on keskeinen rooli yrityksen menestyksen aikaansaamisessa. Tyytyväiset työntekijät ovat lähes kaksi kertaa tuottavampia

kuin tyytymättömät, kertovat useat tutkimukset. Tässähän olisi ainakin yksi avain, jolla Suomen kohta vuosikymmeniä jatkunut olematon työn tuottavuuden kehitys saataisiin nousuun.

Työhyvinvointi on usein kiinni työn mielekkyydestä ja merkityksellisyydestä. Kun ihminen kokee, että hänen tekemällään työllä on merkitystä ja se on tärkeää, hän tekee mielellään sen mahdollisimman hyvin. Jos vielä lisäksi pystyy itse vaikuttamaan työhönsä, jos työntekijän ehdotuksia kuunnellaan, motivaatio paranee entisestään.

Yhdessä tehdään, yhdessä kehitetään, sillä periaatteella työhyvinvointi paranee kohisten. Avoin ja luottava ilmapiiri on tärkeää, tekemisen meininki, asioita tapahtuu, uudistuksia tehdään, työpaikka ja -yhteisö kehittyy. Työntekijälle

tulee tunne, että haluan olla tässä mukana, haluan olla tärkeänä osana kehittämässä tätä yhteisöä. Ja miten sen muuten tekisin kuin tekemällä työni mahdollisimman hyvin.

Yksi sanonta on, että yritykset ovat olemassa vain asiakkaidensa armosta. Tässäkin työntekijällä on se tärkein rooli. Yrityksen maine voi olla kuinka kova tahansa, mutta jos sen työntekijät eivät toimi maineen veroisesti, maine on menetetty hetkessä. Omasta työyhteisöstäni, Työtehoseurasta, voin ylpeänä sanoa, että teemme varsin merkittävää työtä. Koulutamme ammattilaisia yhä tuottavammiksi yhteiskunnan rakentajiksi ja kehitämme työyhteisöjä yhteistyössä henkilöstön kanssa. On hienoa olla osa tätä erittäin osaavaa ja ammattitaitoista porukkaa!

Anna Maija-Kirkkari on Työtehoseuran varatoimitusjohtaja. Työtehoseurassa on noin 200 työntekijää Nurmijärven, Turun sekä Vantaan Sarkatien ja Nuolikujan toimipisteissä.

TEHO

3

Työtehoseura 100 vuotta

Opiskelijoiden juhlalounas

Työtehoseuran juhlavuosi näkyy monin tavoin opiskelijoille. Ennen vappua nautittiin Työtehoseuran toimipaikoissa porukalla yhteinen erikoislounas limppareineen ja kakkukahveineen.

JOHANNA GIROD, LEENA MANNERI, EIJA LILJA-VUORI

”On hienoa, että TTS auttaa maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita pääsemään kiinni työelämään Suomessa”, juttelee opiskelija Rube, rinnallaan kouluttaja Albert Esmaili.

Rube opiskelee Kotoudu rakennus- ja kiinteistöpalvelualalle -koulutuksessa.

4

TEHO

Liikennepalvelut-yksikön johtaja Reijo Sippola kertoi opiskelijoille Työtehoseuran historiasta. Kuljetusalan koulutuksia on ollut jo 1970-luvulta saakka.

Vantaan Nuolikujan toimipisteessä ravintola täyttyi puheensorinasta.

Yhteinen lounas toi mukavaa vaihtelua opiskeluun.

Talonrakennusalan opiskelijaedustaja Jaana Weurlander ojensi onnittelukukat 100-vuotiaalle Työtehoseuralle. Kukat vastaanottivat Sarkatien toimipisteessä koulutuspäälliköt Timo Pitkänen ja Jari Suuronen.

TEHO

5

Floristimestarin kukkasidontanäyttely SIRPA PUSSINEN, TTS TYÖTEHOSEURA

Työtehoseuran floristiikan kouluttaja Tiina Eskelinen toteutti floristimestarin opintojen päättötyönä kukkasidonnan näyttelyn, johon idea syntyi Työtehoseuran satavuotisesta historiasta. Näyttävän kukkataulun tausta-ajatuksena on muisto tuleentuneesta viljapellosta.

Työtehoseuran Rajamäen kampuksella huhtikuussa esiteltyyn kukkasidonnan näyttelyyn kuuluivat taiteenomaiset kukitetut akryylitaulut, erilaisia tekniikoita yhdistävä pukukoru sekä viherkasvikimppu. Teokset ilmentävät Työtehoseuran arvomaailmaa ja historiaa kiinnostavalla tavalla. - Innovatiivisuus tulee esille kaikissa kolmessa työssä. Olen yhdistänyt yllättäviä materiaaleja kukkasidontaan ja käyttänyt erilaisia tekniikoita, kuten akryylimaalausta. Ekologisuus näkyy materiaalien uusiokäytössä ja luonnonläheisyydessä.

Esimerkiksi pukukorun osana on vanha kauluspaidan kaulus, kertoo Tiina Eskelinen.

Erilaisia tekniikoita on käytetty viherkasvikimpussa, joka koostui pääasiassa oppilaitoksessa jo olemassa olevien viherkasvien ja ruukkukasvien osista. - Tutkin kotitalouksien viherkasvien käyttöä sadan vuoden ajalta

6

TEHO

ja hyödynsin eri aikakausien kasveja viherkasvikimpussa.

Tein kimppukonstruktion liriopesta ja paperipäällysteisestä rautalangasta. Liriopesta on myös punottu nauhoja, joiden avulla sain kimppuun ilmavuutta, taustoittaa Eskelinen.

Pääteoksena oleva kukitettu akryylitaulu henkii maalaismaisemaa. Teoksen työstäminen on ollut pitkä prosessi, kaikkiaan yhdeksän kuukautta, ja sisältänyt useita työvaiheita. Ensin on pohjamaalattu lähes pari metriä korkea vaneri, minkä jälkeen on lisätty tauluun struktuuria paperilla ja hiekalla. Työvälineinä on käytetty palettiveistä ja pesusientä. Vasaralla on hakattu kullan värisiä naulapyssyn nauloja, joiden avulla on tehty myrttilangasta kehikko kasvien kiinnitykseen. Työ on viimeistelty lehtikullalla. - Idea syntyi tuleentuneesta syksyisestä viljapellosta, jossa hehkuu kultainen värisävy.

Työtehoseuran opiskelijoille menestystä Taitaja-kisassa MINNA KUUSELA, TTS TYÖTEHOSEURA TTS TYÖTEHOSEURA

Taitaja2024:ssa eli ammattitaidon SM-kilpailuiden finaalissa 20.-23.5. Kuopiossa kilpaili tänä vuonna 500 ammatillista opiskelijaa 50 kilpailulajissa.

Tulevaisuuden osaajat näyttivät taitonsa, ja voittajat kruunattiin Suomen parhaiksi ammattilaisiksi.

Työtehoseurasta olivat finaaliin saakka tiensä raivanneet Nina Liukko ja Eelis Kosunen. Ninan matkaa floristiikan Taitaja-finaaliin seurattiin edellisessä TEHO-lehden numerossa, ja hän tuli kilpailussa lopulta upeasti hopeasijalle äärimmäisen tiukalla 0,01 pisteen erolla voittajaan! Eelis Kosunen puolestaan saavutti infrarakentamisessa hienon viidennen sijan. TEHO-lehti onnittelee lämpimästi.

-Taitaja-kilpailut ovat opiskelijoille hyvin merkitykselliset.

He pääsevät tapaamaan ja näkemään valtakunnallisesti muita huippuopiskelijoita ja verkostoitumaan työelämän edustajien kanssa. Lisäksi kilpailu opettaa paineen alla työskentelyä, kun tehdään töitä tuomarien ja yleisön tarkkaillessa jokaista liikettä, ja aika on rajallinen, kommentoi Työtehoseuran maarakennuksen koulutuspäällikkö Jani Vottonen, joka oli paikalla joukkueenjohtajana.

Eelis Kosunen suorittamassa ensimmäistä kilpailutehtäväänsä 8-9-tonnisen kaivinkoneen kanssa.

-Maarakennusalalla, kuten muillakin aloilla, Taitaja-kilpailun voitto on tärkeä merkki osaamisesta. Myös oppilaitoksille on Taitaja-kilpailulla suuri merkitys, kun päästään verkostoitumaan työelämän ja muiden oppilaitosten kanssa ja keskustelemaan opetuksen arjesta ja kehittämistarpeista. Taitaja-kilpailussa menestyminen on myös vahva viesti tuleville työnantajille opiskelijan osaamisesta.

Taitaja 2024 –kisan tulokset ja lisätiedot www.taitaja2024.fi

Nina Liukon viimeinen finaalitehtävä oli kannettava kukkaasetelma annettuun astiaan.

TEHO

7

TTS testaa:

SOUS VIDE -ruoanvalmistusta lempeällä lämmöllä ANNE KORHONEN, SARI LISKI-MARKKANEN JA TARJA MARJOMAA, TTS TYÖTEHOSEURA

8

TEHO

Kuva: Pixabay

Sous Vide eli ruoka-aineiden tyhjiökypsennys on tuttua ammattikokeille, mutta kiinnostaa myös hifisteleviä kotikokkeja. Ruoanvalmistus vesihauteessa on helppoa ja lopputulos maukasta ja mehevää. TTS Työtehoseura testasi kaksi Sous Vide -laitetta koeolosuhteissa sekä Living Lab-menetelmällä erilaisissa talouksissa.

Testeissä verrattiin laitteiden suorituskykyä ja käyttöominaisuuksia.

Sous vide -menetelmässä raaka-aineet pakataan ilmatiiviiseen, elintarvikekelpoiseen ja kypsennystä kestävään muovipussiin tai astiaan ja kypsennetään vesihauteessa.

Vesihauteen lämpötila säädetään kullekin tuotteelle sopivaksi ja se pysyy tasaisena koko kypsennyksen ajan.

Vesihauteessa kypsennetyn ruoan rakenne säilyy hyvänä ja aromit vahvistuvat. Ruoka ei myöskään ylikypsy tai pala pohjaan, vaikka kypsennysaika on usein pitkä.

Väriä ja paistopintaa ei muodostu, joten esimerkiksi liha voidaan ruskistaa paistinpannulla ennen tarjoilua.

Vakumointilaitteella ilmatiivis pakkaus Kypsennyksessä tai Sous Vide-laitteissa käytetään tavallisesti Sous Vide-kypsennykseen soveltuvia muovipusseja tai pussirullasta sopivan kokoiseksi leikattuja paloja. Ilma poistetaan pakkauksesta, joka suljetaan esimerkiksi kuumasaumaamalla. Minigrip-pusseja ei ole suunniteltu Sous Vide -menetelmään ja esimerkiksi kotimainen Amerplast Oy ei suosittele Amegrip-salpapusseja kypsennykseen.

Markkinoilla on eritehoisia vakumointilaitteita, joilla ilma saadaan imettyä pois pussista ja samalla kuumasaumattua pussin suu tiiviisti. Vakumoinnilla voidaan pidentää tuotteiden säilytysaikaa ja vahvistaa käytettyjen mausteiden ja yrttien aromia. Raaka-aineet voidaan vakumoida ennalta ja säilyttää jääkaapissa tai pakastimessa ennen Sous Vide -kypsennystä.

Sous Vide -laitteita kotikäyttöön Ammattikäyttöiset Sous Vide -laitteet ovat hintavia, mutta kotitalouksiin myydään edullisempia vaihtoehtoja. Sauvanmuotoisia sirkulaattoreita käytetään kuumuutta kestävässä astiassa. Joissakin laitteissa on oma vesihaudeallas. Laitteet kierrättävät ja kuumentavat vettä kattilassa tai laitteen vesialtaassa ja pitävät vesihauteen lämpötilan tasaisena.

TTS:n testaamat laitteet olivat Kiinassa valmistetut Clas Ohlsonin sauvasirkulaattori sekä Julan vesihaudekypsennin.

Sous Vide immersion circulator

Bright Sous Vide Oven

Myyjä/markkinoija

Clas Ohlson

Jula AB

Hinta

69,90 €

89,90 €

Teho

1000 W

800 W

Lämpötilansäätöalue

0–95 °C

0–90 °C

Laitteen korkeus / halkaisija 38 cm / 9,5 cm (levein kohta)

22 cm x 25 cm x 37 cm

Ajastin/ajannäyttö

0–95 h

0–99 h 59 min

Liitosjohdon pituus

150 cm

110 cm

Laitteen paino

1 450 g

3 170 g

Huomioita

- astia hyvä peittää esim. foliolla, sillä estetään veden haihtumista - laitteen vesimäärän min- ja maxmerkinnät melko selkeät - käyttöohjeessa kalkinpoisto-ohjeet - merkkiääni hiljainen - vie vähän säilytystilaa - kuluttaa enemmän sähköä kuin Jula

- irrallinen kansi pitää lämmön ja kosteuden laitteen sisällä - vesisäiliön min- ja max -merkinnät erottuvat huonosti - varottava voimakkaita ja hankaavia puhdistusaineita ja -välineitä - selkeä näyttötaulu - vaatii tilaa sekä käytössä että säilytyksessä - kannen sisäpintaan tiivistyy runsaasti vettä

TEHO

9

Laitteiden käytössä eroja Clas Ohlsonin sauvasirkulaatoria käytetään tukevassa, kuumuutta kestävässä astiassa. Astiaan lisätyn veden määrän on ulotuttava vähintään sauvaan merkittyyn minimirajaan. Käytännössä tämä tarkoittaa vähintään 4–5 litran kattilaa, jos pohjan halkaisija on 18–20 senttiä.

Julassa on kahdeksan litran vesiallas, neljälle pussille tarkoitettu teline ja kansi. Altaassa on oltava vähintään 4,5 litraa vettä, jotta laite käynnistyy.

Kypsennettävien tuotteiden on peityttävä veteen ja veden on päästävä kiertämään niiden ympärillä, jotta kypsyminen on tasaista. Kuumennettavan veden määrä vaikuttaa myös laitteen sähkönkulutukseen.

Sauvasirkulaattoria käytettäessä vesi kuumennetaan ennen tuotteiden lisäämistä. Julassa esikuumennusta ei tarvita, joten tuotteet voi laittaa laitteen vesihauteen telineeseen jo alkuvaiheessa. Altaan pohjalle ei saa laittaa pakkauksia, sillä ne haittaavat vedenkiertoa.

Näyttötaulusta voi tarkistaa valitun sekä reaaliaikaisen lämpötilan ja jäljellä olevan ajan. Äänimerkki ilmoittaa ajan umpeutumisesta. Clas Ohlsonin sauvasirkulaattori

10

TEHO

menee pois päältä. Jula jatkaa toimintaa vielä tunnin ajan, minuutin välein piippaillen. Laitteet kuumenevat pinnoiltaan ja sauvasirkulaattorin kanssa käytettävän astian alle tarvitaan kuumuutta kestävä alusta. Laitteiden puhdistus on helppoa, jos ruoka-aineita ei pääse kypsennysveteen.

Tasainen lämpötila, sähkönkulutuksissa eroja Clas Ohlsonin sauvasirkulaattorin käyttöohjeessa on neuvoja eri ruoka-aineiden valmistamiseen, kuten suosituksia kypsennettävien tuotteiden paksuudesta, haudutuslämpötiloista ja kypsennysajoista. Julan käyttöohjeessa ei ollut valmistusohjeita. Laitteilla kypsennettiin erilaisia raaka-aineita käyttöohjeita soveltaen.

Laitteiden käytettävyyttä sekä suorituskykyä verrattiin toisiinsa. Molempien laitteiden lämpötilannäytön lukema vaihteli noin puolen asteen tarkkuudella säädettyyn lämpötilaan nähden. Pikalämpömittarilla mitattuna lämpötila vaihteli 0,5–2 astetta verrattuna säädettyyn.

Porkkanasuikaleita, bataatti- ja perunaviipaleita sekä ruusukaalia kypsennettiin 84 asteessa kolme tuntia.

Ruusukaalit, porkkanat ja perunat olivat suutuntumalta hyviä, mutta bataatti oli pehmeää ja hieman ylikypsää.

Clas Ohlsonin sauvasirkulaattorin sähkönkulutus oli lähes kaksinkertainen Julaan verrattuna.

Porsaan ulkofileepihvejä kypsennettiin 75 asteessa 2,5 tuntia. Sauvasirkulaattorilla kypsennetyn lihan sisälämpötila oli kypsennyksen päätyttyä 73,2 astetta ja Julassa kypsennetyn lihan 75 astetta. Ennen tarjoilua pihvit ruskistettiin pannulla värin saamiseksi. Lopputuloksissa ei ollut eroa. Liha oli maukasta ja mehevää.

Clas Ohlsonin sauvasirkulaattori kulutti sähköä noin kilowattitunnin, eli kolme kertaa enemmän kuin Jula.

Porsaan 800 gramman ulkofilepalaa kypsennettiin sauvasirkulaattorilla kuusi tuntia 72 asteessa. Lihan sisälämpötila oli kypsennyksen päättyessä 71 astetta.

Tulos oli raadin mielestä hieman kuiva ja lihasnestettä oli irronnut jonkin verran. Menetelmä tuo maut esiin, mausteet ja yrtit maistuivat lihassa voimakkaasti.

Aterian valmistaminen vaatii suunnittelua Eri tuotteet vaativat erilaisen kypsennyslämpötilan ja -ajan, joten ateriakokonaisuutta valmistettaessa on ruoanvalmistusjärjestys suunniteltava ennalta. Ateriakokonaisuus valmistettiin molemmilla laitteilla siten, että 84 asteen lämpötilassa kypsennettiin ensin puoli tuntia maustettuja porkkana- ja perunaviipaleita, sitten lisättiin bataattilohkot ja kypsennystä jatkettiin toiset puoli tuntia. Tämän jälkeen vesihauteen lämpötilan

annettiin laskea 65 asteeseen ja hauteeseen lisättiin maustettu lohipala, jota kypsennettiin puoli tuntia.

Ateriakokonaisuuden valmistamiseen kului aikaa kolme tuntia. Sähkönkulutus oli Clas Ohlsonin sirkulaattorilla 1,2 kWh ja Julan vesihauteella 0,8 kWh. Kokonaisuudessaan ateriakokonaisuus onnistui hyvin. Kasvisten ulkonäkö ja maku miellyttivät raatia, mutta kalan kypsyysaste jakoi mielipiteitä.

Koetalouksissa Sous Vide -laitteilla valmistettiin monipuolisesti erilaisia ateriakokonaisuuksia ja lopputuloksiin oltiin pääosin tyytyväisiä. Myös jälkiruokien, kuten Creme Bruleen ja annosjuustokakkujen valmistus onnistui hyvin.

Sous Vide onnistuu myös induktiolla Vakumoitua broilerin rintafileetä kypsennettiin 2 tuntia 70 asteessa Julan vesihauteessa sekä vertailun vuoksi kattilassa induktioliedellä. Broilerinrintafileestä saatiin molemmilla tavoilla kypsää, mureaa, maukasta ja mehevää, mutta ulkonäkö oli kalpea ja hieman kelmumainen. Pinnan ruskistaminen lopuksi teki ulkonäöstä herkullisemman ja antoi lisämakua. Sous Vide -kypsentäminen onnistuu myös induktiotasolla, jossa voidaan yleensä valita riittävän alhainen keittoalueen teho. Kattilassa olevan veden lämpötila pysyy silloin sopivana ja tasaisena. Valurautalevyllä ja perinteisellä, vastuksilla kuumenevalla keittoalueella voi tasaisen ja riittävän matalan lämpötilan ylläpito olla vaikeaa.

Kokeilemalla oppii, mielikuvitus rajana Testatut laitteet pitivät vesihauteen lämpötilan tasaisena ja kullekin ruoka-aineelle ihanteellinen kypsennyslämpötila varmistaa hyvän lopputuloksen. Sous Videssä etenkin sopivan kypsennyslämpötilan arvioiminen vaatii tietoa ja kokeiluja. Ruoanvalmistusta ei tarvitse erityisesti valvoa, sillä onnistuminen ei ole kiinni tarkasta kypsennysajasta kuten perinteisessä ruoanlaitossa.

Parasta lopputuloksessa on mehukkuus ja aromikkuus, eli yrttien ja mausteiden sekä tuotteen itsensä makujen vahvuus. Ravintoaineiden liukenemistappioita ei synny eivätkä tuotteet kuivu.

Laite saattaa jäädä alkuinnostuksen jälkeen kaapin perukoille, jos maltti ei riitä kokeiluihin tai laitteelle ei ole tilaa keittiössä. Testiryhmä koki perinteiset valmistustavat monien ruokalajien kohdalla Sous Videä näppärämmiksi, mutta erityisesti lihan ja kalan valmistuksessa menetelmä on mainio. Netistä löytyy paljon Sous Vide -ohjeita ja vinkkejä. Kokin innokkuuden ja kokeilunhalun palkitsee ravintolatason lopputulos.

TEHO

11

Juhlavuoden museoyhteistyö

Metsämuseo Lusto SIRPA PUSSINEN, TTS TYÖTEHOSEURA METSÄMUSEO LUSTO

Osana Työtehoseuran juhlavuoden toimintaa on museoyhteistyö. Työtehoseuran tervehdyksenä uudistuneelle Metsämuseo Lustolle luovutettiin metsäaiheisten vanhojen valokuvien kokoelma.

Metsämuseo Luston uudistunut näyttely houkuttelee kävijöitä Punkaharjun kansallismaisemaan. Laajamittaisessa uudistuksessa on tehty peruskorjaus museorakennukseen ja kiinteistötekniikkaan, uudistettu ydinnäyttely ja uudelleenmuotoiltu museokonseptia. Metsäsuhteiden maa -näyttely tarjoaa uudenlaisia sisältöjä eri kävijäryhmille. - Uusi ydinnäyttely on monikanavainen, elämyksellinen ja vuorovaikutteinen kokonaisuus, joka houkuttelee käymään metsäkeskustelua. Näyttelyn kuusi näkökulmaa kertovat monipuolisesta ja muuttuvasta metsäsuhteesta, taustoittaa Luston kehittämisjohtaja Leena Paaskoski.

esineiden ja arkistoaineistojen lisäksi puoli miljoonaa valokuvaa sekä elokuva- ja videotallenteita ja julkaisuja. - Uudistetun Luston ja Työtehoseuran juhlavuoden kunniaksi halusimme Työtehoseurassa luovuttaa noin 200 metsäaiheista arkistovalokuvaa Luston kokoelmiin.

Näin arvokkaat metsäkuvat saavat arvoisensa kotipaikan, näkee Työtehoseuran toimitusjohtaja Juha Ojala.

Keskeinen osa Luston toimintaa on tutkimus- ja kokoelmatyö. Lusto tallentaa, säilyttää ja asettaa saataville suomalaisesta metsähistoriasta ja -kulttuurista kertovaa aineistoa. Mittavat kokoelmat pitävät sisällään

Metsäsuhteiden maa -ydinnäyttelyn Voimavara-osio esittelee metsistä saatavaa hyvinvointia. Monille metsäsuhde on metsän virkistysarvoja, kun aiemmin useimmille metsä merkitsi työtä ja toimeentuloa.

Myöhemmin syksyllä Työtehoseuran museoyhteistyö saa jatkoa Loimaalla, jolloin Maatalousmuseo Sarkan ravintolasalissa on nähtävillä Työtehoseuran valokuvanäyttely 5.9.-31.12.2024.

Luston taustaorganisaationa toimii Suomen Metsämuseosäätiö, jonka perustivat vuonna 1988 nelisenkymmentä metsä- ja puutalousalan yhteisöä ja sidosryhmää. Työtehoseura ry oli yksi näistä.

12

TEHO

Vuosikirjat

ja muuttuva ilme Vuosikymmenten logoissa näkyvät niin kuokkamies kuin tehoviritin ja kansien värisävyt vaihtelevat pastellista punaiseen.

Mikä on oma suosikkisi?

Työtehoseuran vuosikirjoja on julkaistu jo satakunta. Julkaisujen kansikuvat ilmentävät hyvin muuttunutta graafista ilmettä.

Vuosikirjat olivat ennen aikaan merkittäviä tietolähteitä, joihin koottiin katsauksia, merkittävimpiä tutkimuksia ja tapahtumatietoja. Painotuotteina julkaistut vuosikirjat ovat nyttemmin muuttuneet napakoiksi vuosikertomuksiksi, jotka löytyvät sähköisessä muodossa Työtehoseuran nettisivuilta.

TEHO

13

Soveltuvuuskoe

tunnistaa ammatissa tarvittavat kyvyt EILA LAUTANEN & NIKO KARHU, TTS TYÖTEHOSEURA EILA LAUTANEN

Kuusi metsäkonekoulua valmisteli ja pilotoi vuonna 2023 TTS Työtehoseuran koordinoimana metsäkoneenkuljettajakoulutukselle yhteisen soveltuvuuskokeen. Tavoitteena oli saada opiskelijoiksi alalle paremmin soveltuvia hakijoita.

Tavoitteeksi soveltuvuuskokeelle asetettiin tunnistaa ja mitata ne ammatissa tarvittavat kyvyt, joita ei opetuksella ole mahdollista kehittää ammatissa vaaditulle tasolle. Näitä ovat havainnointikyky, kyky loogiseen päättelyyn ja päätöksentekoon sekä itse hienomotorinen suoritus (Kuva 1). Näitä kaikkia testataan soveltuvuuskokeessa.

Lisäksi pyritään saamaa esiin hakijan motivaatio sekä oppimisen ja taitojen kehittymisen vaikeudet.

Soveltuvuuskoetta testattiin kattavasti vuonna 2023. Seitsemän metsäkonekoulua: Riverian Valtimon ja Joensuun yksiköt, Sakkyn Toivalan ja Kajaanin yksiköt, Tredu (Kuru), Sedu (Ähtäri) ja Esedun Pieksämäen yksikkö pilotoivat kevään 2023 yhteisvalinnan. Kokeen piirissä oli yhteensä 660 hakijaa. Kokeeseen osallistui ja pilotoinnin tulosdataa kerrytti 386 hakijaa. Jatkuvan haun valinnoissa koetta testattiin neljässä metsäkonekoulussa: Riverian Valtimon ja Joensuun yksiköissä, Sedussa ja TTS Työtehoseuralla. Pilottikokeella valittiin vuonna 2023 48 jatkuvan haun opiskelijaa.

Viisiosainen koe soveltuvuuteen Viisiosainen koe mittaa loogista päättelyä, havainto- ja hienomotorisia kykyjä sekä tarkkaavaisuutta ja työmuistia. Esitietolomakkeella kartoitetaan kykyä noudattaa ohjeita. Haastattelulla mitataan hakijan motivaatiota sekä taustoitetaan edellytyksiä menestyä opinnoissa. Matematiikkatestissä arvioidaan loogista päättelykykyä.

Hahmottamisen ja tarkkaavaisuuden tehtävissä mitataan havaintomotorista kykyä sekä työmuistia ja tarkkaavaisuutta.

Motoriikkatestissä taas mitataan hakijan hienomotorista kyvykkyyttä.

Matemaattinen looginen päättely on

14

TEHO

positiivisesti yhteydessä havainto- ja hienomotorisiin kykyihin. Soveltuvuuskokeen osien välillä on havaittavissa selvää korrelaatiota. Menestyminen matemaattista päättelykykyä mittaavassa testissä sekä hahmottamisen ja tarkkaavaisuuden testeissä näyttäisi kertovan hyvistä hienomotorisista kyvyistä. Yhteisvalinnan hakijoista 35 prosenttia sai matemaattisen päättelyn testissä huolestuttavasti nolla pistettä. Heikot matemaattiset päättelytaidot näkyivät soveltuvuuskokeen hienomotoriikan testissä hitautena ja kömpelyytenä. Hakijat, jotka olivat hyviä matemaattisessa päättelyssä, pärjäsivät hyvin myös hahmottamisen ja tarkkaavaisuuden testissä. Pilottiaineiston valossa hyvä matemaattinen päättelykyky on positiivisesti yhteydessä sekä hyviin havainto- että hienomotorisiin kykyihin (kuvat 2 ja 3).

Kuva 1: Havaintomotoriset taidot ohjaavat kuljettajan fyysisiä toimintoja.

Soveltuvuuskokeesta saa lisäpisteitä valintaan Soveltuvuuskokeeseen osallistuneet yhteisvalinnan 2023 hakijat saavuttivat kokeessa keskiarvona 7,3/10 lisäpistettä. Heitä, joilla on heikko peruskoulun päättötodistus, mutta korkea motivaatio ja ammattiin tarvittavat kyvyt, pärjääminen testissä edistää saamaan halutun opiskelupaikan.

Soveltuvuuskokeella on siis mahdollista ohjata metsäkoneenkuljettajakoulutukseen enemmän alasta kiinnostuneita ja ammattiin soveltuvia opiskelijoita. Koulujen hakijamääriin vuoden 2023 yhteisvalinnassa kokeella ei ollut vaikutusta. Soveltuvuuskokeeseen osallistuneet, valituksi tulleet hakijat ottivat 98,83 % opiskelupaikan vastaan ja aloittivat opinnot, mikä kertoo sitoutumisesta opiskella metsäkoneenkuljettajan ammattiin.

Soveltuvuuskokeen testaus jatkuu 2024 laajennetulla metsäkonekoulujen joukolla.

Lisäksi dataa kerrytetään ammatissa toimivien kuljettajien verrokkiryhmätesteillä.

Kuva 2: Hienomotoriikkatestin keskiarvoajat, sekuntia, matemaattisen päättelyn testin tehtäväpisteiden mukaan yhteisvalinnan 2023 pilotoinnissa, n=286

Kuva 3: Hahmottamisen, tarkkaavaisuuden- ja hienomotoriikkatestien välinen korrelaatio yhteisvalinnan 2023 pilotoinnissa, n=286

Tutustu lisää: Työtehoseuran julkaisu Metsäkoneenkuljettajakoulutuksen soveltuvuuskokeen valmistelu ja pilotointi 2023 https://www.tts.fi/wp-content/uploads/2023/10/ Metsakoneenkuljettaja-koulutuksen-soveltuvuuskokeenvalmistelu-ja-pilotointi-2023.pdf

TEHO

15

Maataloustöiden aikatutkimustieto elää ajassa EERIKKI KAILA, MARKKU LÄTTI JA VELI-MATTI TUURE, TYÖTEHOSEURA

Työtehoseuralla on satavuotiset perinteet työajan aikatutkimuksessa.

Työntutkimukset aloitettiin jo yhdistyksen ensimmäisenä toimintavuotena 1924. Tavoitteena oli kohottaa maataloustuotantoa tehostamalla työnkäyttöä.

Yhtenäinen työntutkimusmenetelmä kuitenkin puuttui pitkään. Aluksi työaikatietoa kerättiin Maataloushallituksen tutkimustoimiston ja maatalouden kannattavuustutkimusten kirjanpitotiloilta. Työn kehittämisen lisäksi työaikatietoa käytettiin palkkaustason määrittämiseen.

Työtehoseuran aikatutkimukset kohdistuivat aluksi urakkatöihin. Urakkatyön vähetessä maataloudessa siirryttiin selvittämään keskimääräistä työnmenekkiä eri töissä. Tutkimuksissa sovellettiin teollisuuden käyttämiä menetelmiä, vaikka ne eivät olleetkaan suoraan maatalouteen sopivia. Keskimääräisiä työsaavutuksia (määrä/h) maataloustöissä mitattiin epäedullisissa, keskimääräisissä ja edullisissa olosuhteissa.

Maatalouden aikatutkimuksiin oma järjestelmä Vuonna 1976 Työtehoseura sai määrärahan Maatilatalouden kehittämisrahastosta keskimääräisiin työnmenekkeihin ja työsaavutuksiin perustuvan Maatalouden työnormit -julkaisun (1970) uudistamiseen. Tutkimuksessa kehitettiin maataloustöiden standardiaikajärjestelmä, joka sisältää yksityiskohtaista tietoa töiden kulusta ja eri työnvaiheiden vaatimista ajoista (1980). Nykyiset standardiajat perustuvat kehitettyyn järjestelmään.

Järjestelmän pohjalta voidaan johtaa erilaisiin työketjuihin työnmenekki- ja -tuotostiedot - eli työnormit.

Maatalouden työnormit vuodelta 1980 ovat esimerkki standardiaikajärjestelmän käytöstä. Vuosina 1980–2015 työnmenekkitietoja - standardiaikoja, työnormeja ja

Tilaa maksutta koekäyttöön TTS Manager https://ttsmanager.tts.fi

16

TEHO

niihin perustuvia muita työnmenekkilaskelmia - julkaistiin pääosin useina kymmeninä Työtehoseuran tiedotejulkaisuina.

TTS-Manager työkaluksi töiden suunnitteluun ja työmäärän hallintaan Syksyllä 2004 alkoi TTS-Managerin kehitystyö työministeriön Tykes-ohjelman rahoittamana. Tavoitteena oli kehittää viljelijöille ja neuvojille työkalu, jolla voidaan dynaamisesti laskea maatilan kokonaistyömäärää, työn tuottavuutta ja töiden ajoittumista erilaisilla aikajänteillä.

Kehitystyön lopputuloksena 2007 julkaistiin ensimmäinen Windows-ympäristössä toimiva laskentaohjelma.

TTS-Manager–ohjelma hyödyntää maatalouden työaikatietoa.

Käytännön Maamies -lehden kanssa 2007 tehty sopimus toi ohjelman yli 17 000 kestotilaajan saataville. Lisäksi ohjelmaa käyttivät useat ProAgrian asiantuntijat sekä lukuisat luonnonvara-alan oppilaitokset. Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela otti ohjelman käyttöön vuonna 2009 lomittajien työajan mitoitukseen.

Kätevästi internetissä toimivan selainpohjaisen TTS-Managerin kehitystyö alkoi 2020 maa- ja metsätalousministeriön päärahoituksella, ja ensimmäinen selainversio ohjelmasta julkaistiin 2022. Uudella ohjelmalla saa monipuolista tietoa työnkäytöstä, työn tuottavuudesta ja kustannuksista maatilan strategiseen suunnitteluun, päätöksentekoon ja tuotannon kehittämiseen.

Ohjelmalla voi tarkastella myös töiden ulkoistamisen tai palkatun työvoiman käytön vaikutuksia kasvi- ja eläinkohtaisiin työkustannuksiin. Viimeisin versio ohjelmasta on julkaistu maaliskuussa 2024, ja kehitystyötä jatketaan edelleen. Kesän 2024 aikana myös Valion maidontuottajat saavat ohjelmaan käyttöoikeuden Valma-palvelun kautta.

Esimerkki kirjanpitotiloilta kerätystä työaikatiedosta 1930-luvulta (Aate Kallio 1935, opinnäytetyö Helsingin yliopistolle).

Aikatutkimuksen historiaa Aikatutkimusten pioneeri, yhdysvaltalainen Frederick Winslow Taylor (1856–1915) kartoitti voimakkaimpien ja taitavimpien työläisten työsaavutuksia, joiden pohjalta määriteltiin palkkausnormit lisäpalkkioineen. Lisäpalkkioiden suuruus riippui

Vuosisadan aikana maatalouden työaikatiedon keruu- ja käyttötavat ovat muuttuneet. Tiedon tarve muuttuvassa ympäristössä pysyy ja kasvaa, joten Työtehoseura jatkaa maataloustyön kehittäjänä sekä tiedon ja suunnittelusovellusten tuottajana tulevaisuudessakin.

siitä, miten lähelle ihannesaavutusta työläinen pääsi. Myös Suomessa rakentamisessa kirjattiin ainakin jo 1920-luvulla työennätyksiä, suoritettua työmäärää aikayksikössä.

Keskimääräiset työennätykset ilmaistiin ”miehen työennätyksenä 8 tunnissa urakkatöissä”. Ensimmäiset normaaliaikalaskelmat tuotettiin ns. Bedaux’n (Charles Bedaux (1886–1944)) järjestelmän mukaan

1920-luvulla USA:ssa, myöhemmin 1930–40-luvuilla Euroopassa. Saksassa kehitetty Refa-järjestelmä yleistyi Euroopassa. Normaaliaika on ”se aika, jonka normaali työntekijä tarvitsee määrätyn työn suorittamiseen tarkoituksenmukaisimmalla tavalla, kiirehtimättä ja rauhallisesti työskennellen”.

TEHO

17

Juhlavuotena tapahtuu

18

TEHO

Työtehoseura 100 vuotta -henkilöstöjuhla Työtehoseuran henkilöstö nosti maljan arvokkaalle historialle ja kiinnostavalle tulevaisuudelle 17.5.2024 Helsingin Pörssitalolla. Yhdessä opiskelijoiden, kumppaneiden ja asiakkaiden kanssa on luottavaista suunnata tuleville vuosikymmenille.

TEHO

19

Simulaattorit kestävän kehityksen ajureina MINNA KUUSELA, TYÖTEHOSEURA TYÖTEHOSEURA RY

Ajosimulaattorien tarkoitus on simuloida erilaisia liikenne- ja olosuhdetilanteita kuljettajaopetuksessa ja niitä käytetään kaikissa ajokorttiluokissa.

Etenkin vaikeita ja vaarallisia liikennetilanteita voidaan simulaattorilla harjoitella turvallisesti.

Simulaattoriopetus ei saastuta ympäristöä eikä kuluta polttoainetta, eli on myös osa kestävää kehitystä.

Simulaattorilla tapahtuva opetus on erittäin tehokasta, ja harjoitukset on suunniteltu niin, että ne vaikuttavat mahdollisimman paljon oikean auton ensimmäisiin ajotunteihin. Käytännössä opetellaan auton mittoja esimerkiksi käännöksissä ja peruutuksissa. Lisäksi varmistetaan liikennesääntöjen hallitsemista.

Timo Manninen on toteuttanut Työtehoseurassa kymmenisen vuotta pääosin simulaattorikoulusta rekka- ja bussisimulaattorilla. - Opetus pyritään aloittamaan simulaattorilla linja-auton ajokorttiin tähtäävässä koulutuksessa. Näin saadaan vähennettyä opiskelijoiden jännitystä, aiheutetaan vähemmän vahinkoja oikeaan kalustoon, ja opiskelijoiden on helpompi aloittaa oikealla kalustolla. Simulaattorilla tapahtuvat käsittelyharjoitukset ovat mittojen puolesta osa aika haastavia. Eli mikäli selviytyy simulaattoritehtävistä kunnialla, niin oikealla linja-autolla se sujuu hyvin, kuvailee Timo Manninen.

Simulaattoreilla toteutetaan myös ammattipätevyysopinnoissa ennakoivan ajon käytännön harjoitukset.

Tämän suorittavat myös tavaralogistiikan, metsäkoneiden ja maarakennuksen opiskelijat. Työtehoseuran ajokorttiopetuksessa on opetusmäärä simulaattoreilla nykyään noin 5-10 prosenttia minimiopetusmääristä.

Ammattipätevyysopinnoista opiskelijoille tulee siis vähintään seitsemän tuntia simulaattorilla. - Simulaattorikoulutus tukee toki myös kestävää kehitystä ja hiilineutraaliutta. Se ei saastuta ympäristöä, vaikka tietysti sähköä tarvitaan laitteiden käyttöön. Esimerkiksi aikaisemmin kävimme Huittisissa liukkaalla radalla, ja nykyisin se toteutetaan simulaattorilla. Vuositasolla jää siis pois tosi paljon polttoaineen käyttöä, kuvailee Manninen. - Lainsäädäntö antaa mahdollisuuden suorittaa opetusta simulaattoreilla enemmänkin, eli enimmillään puolet opetuksesta.

Työtehoseura otti käyttöön ajosimulaattorin linja-autonkuljettajien koulutuksessa ensimmäisenä Euroopassa vuonna 2004. Vuonna 2006 Työtehoseura hankki rekkasimulaattorin, ja samana vuonna Nuolikujalle avattiin raskaan liikenteen simulaattorikeskus.

20

TEHO

Ravintola- ja matkailualan koulutukset

Juuret Sammatissa MINNA KUUSELA, TTS TYÖTEHOSEURA

Tärkeä osa Työtehoseuran lähiaikojen historiaa on ollut matkailu- ja ravintolaalan koulutus Lohjan Sammatissa. Sammattiin perustettiin 1897 Elias Lönnrotin testamenttirahoilla hänen nimeään kantanut emännyyskoulu. Sadan vuoden emännyys- ja kotitalousoppilaitosvaiheen jälkeen kiinteistö siirtyi 1999 Työtehoseuran omistukseen. Nimi muuttui Työtehoseuran Lönnrot Opistoksi ja Työtehoseura aloitti matkailu- ja ravintola-alan koulutustoiminnan.

Emäntäkoulun aikana opetusohjelmaan kuului Lönnrotin elämäntyöhön tutustuminen. Työtehoseurassa jätettiin kuitenkin Kalevala syrjään – vaikka Lönnrotin kipsipää tarkkailikin yhdessä salissa, oli koulutusten sisältö tiukasti kiinni ajassa olevaa matkailu- ja ravintola- sekä puutarha-alan tutkintokoulutusta. Yhtenä viimeisimmistä toteutettiin suosioon nousseita eräopaskoulutuksia.

Lönnrotin perinteitä vaaliva Eliaksen yrttitarha kunnostettiin ja uudessa kasvihuoneessa kasvatettiin taas lähiruokaa opetusravintolan tarpeisiin. Näin myös muistettiin emännyyskoulun aikoja, jolloin koululla oli lehmiä ja kanala, puutarhan antimet hyödynnettiin tarkkaan, säilöttiin ja myytiin vihanneksia myös kesäasukkaille ja naapureille.

Opetusravintola keräsi runsaasti lounastajia lähialueilta, olihan ruoka loistavaa. Lönnrot Opisto tukeutui vahvasti suomalaiseen ruoka- ja kulttuuriperinteeseen, mutta toimintaan kuului myös kansainvälisyys; opiskelijavaihdot, maahanmuuttajataustaiset opiskelijat sekä kouluttajien kansainväliset yhteydet ja hankkeet.

Ajat ja tarpeet kuitenkin muuttuvat. Työtehoseura luopui matkailu- ja ravintola-alojen koulutuksesta osana organisaatiouudistusta 2016 ja Sammatin kiinteistö myytiin. Kevääseen 2024 saakka koulun rakennuksessa on vuokralla Sammatin vapaa kyläkoulu -steinerkoulu, eli Lönnrot-opiston historia oppilaitoksena on yhä jatkunut.

Lönnrot-opistoon kuuluivat iso koulurakennus, kivinavetta, opettajien ja oppilaiden asuntolarakennukset, hakelämpövoimala, peltoa ja metsää sekä tontin alkuperäisenä rakennuksena Männistön mökki (kuvassa), mikä remontoitiin Museoviraston ohjeiden mukaan museokahvilaksi. Koulurakennuksen toiseen siipeen peruskorjattiin vuonna 2011 hoivakoti Syysviiru.

Muutenkin Sammatin toimipistettä kehitettiin tehokkaasti. Navettaan kunnostettiin työ- ja kokoustilat, minne kansainvälinen savirappausryhmä teki seinärappaukset.

Toteutettiin Tuoksujen puutarha ja ulkoilureitti laavuineen, ulkoliikuntavälineineen ja frisbeegolf-ratoineen.

Suunnitteilla oli myös ekologisten mallitalojen asuinalue opiston viereen.

Tänä päivänä Työtehoseura toteuttaa johtamis- ja esimieskoulutuksia ravintola-alan yrittäjille ja ammattilaisille. Liiketoiminnan kehittämisen tueksi on koottu www.toimivaravintola.fi -sivusto.

TEHO

21

Astiankuivauskaappi pitää pintansa TARJA MARJOMAA, TTS TYÖTEHOSEURA TYÖTEHOSEURA RY JA TARJA MARJOMAA

Työtehoseuran Maiju Gebhardin 1940-luvulla lanseeraama astiankuivauskaappi lukeutuu merkittäviin suomalaisiin keksintöihin. Sen esikuva oli ruotsalainen, pöydällä pidettävä astiankuivausteline, minkä Gebhard totesi epäkäytännölliseksi. Työtä sujuvoittava keksintö on varmasti kaikille suomalaisille tuttu.

Maiju Gebhard käynnisti Työtehoseuran kotitalousosastolla astianpesutyön rationalisointitutkimuksen ja astiankuivauskaapin tuotekehityksen. Laskelmien mukaan pientilan emäntä käytti elämästään lähes 30 000 tuntia tiskaamiseen ja astioiden kuivaamiseen.

Työkirjanpito osoitti, että jopa kolmasosa ajasta säästyy, kun astiat kuivuvat omin avuin. Kehittämisessä oli kolme vaihtoehtoa. Ensimmäinen oli käyttää kauniita, myös tarjoiluun sopivia keittoastioita ja vähentää näin tiskin määrää. Toinen keino oli työtilan ja -järjestyksen parantaminen, eli tiskaaminen pesusoikoissa oikealta vasemmalle. Kolmas ratkaisu oli kuivattaa astiat telineessä, joka säästi työaikaa 0,5–2 tuntia päivässä ja vähensi pyyheliinapyykkiä. Gebhardille syntyi ajatus hyödyntää pesupöydän yläpuolella olevaa seinää kuivaustelineelle.

Tiskipöydälle tippuva vesi oli helppo pyyhkäistä pois ja työtaso vapautui muuhun käyttöön. Seinäkaapin alaosa jätettiin avoimeksi ilmankierron varmistamiseksi.

Kuka kaapin keksikään?

Gebhard esitteli seinään kiinnitettävän astiankuivaustelineen rakennusohjeineen Pienviljelijäemännän kotitalousoppaassa jo vuonna 1930. Hän kirjoitti oppaassa seuraavasti: ”Voitaisiin valmistaa astiain kuivaamista varten erikoinen teline, joko pienempi astiainpesupöydällä pidettävä tahi suurempi, seinään astiainpesupöydän yläpuolelle kiinnitettävä kuivausteline”. Gebhard kreditoi astiankuivauskaapin rakenneratkaisun rakennusmestari T.E. Survosen nimiin, mutta ei patentoinut keksintöään. Myöhemmin keksinnön alkuperästä on kiistelty. Yhdysvaltalaiselle Louise R. Krauselle myönnettiin samantyyppisen, tiskipöydän ylle asennettavan dish drying cabinetin patentti 1932. Gebhardin keksintö oli kuitenkin julkaistu kaksi vuotta ennen tätä.

22

TEHO

Astiankuivauskaapin rakennepiirustusten ja valmiiden tuotteiden myynti aloitetiin Työtehoseuran työpajoilla 1945. Vuonna 1948 Enso-Gutzeit Oy käynnisti keittiökalusteiden teollisen valmistuksen, ja markkinoille tuli Työtehoseuran kehitystyöhön pohjautunut Enso-keittiömallisto. Keittiökalusteita tehtiin tunnetuksi myös Työtehoseuran ensimmäisessä suurnäyttelyssä 1948.

Yleisö sai ihasteltavakseen modernin keittiön, jossa oli kuivauskaappi, tiskialtaat, kuuma ja kylmä juokseva vesi, sähköhella, erilaisilla sisätilaratkaisuilla varustettuja kaappeja sekä korkea keittiöjakkara.

Tuotekehitystä vuosien mittaan Astiankuivauskaapin ritilät olivat aluksi puuta. Hygieeniset muovipinnoitetut teräslankahyllyt tulivat käyttöön vuonna 1954. Vuonna 1965 todettiin, että astiankuivauskaappi kuului vakiona kotimaisiin tehdasvalmisteisin keittiökalustesarjoihin. Samoihin aikoihin Työtehoseurassa tutkittiin keittiökalusteiden mitoitusta.

Toimivaksi ratkaisuksi osoittautui astiankuivauskaapin sijoittaminen mahdollisimman alas, jotta myös sen ylimmille hyllyille ulottui kurottelematta eikä vesi valunut pitkin käsivartta. Työntutkimukset osoittivat, että jos astianpesupöydässä oli upotetut altaat, sopiva välitilan korkeus oli 30–35 cm.

Nykyisin välitilan korkeus vaihtelee 40–70 cm. Suunnittelussa mennään usein ulkonäkö edellä, vaikka korkealle sijoitettuihin kaappeihin on vaikeaa ylettyä.

Vuonna 1993 toteutettiin astiankuivauskaapin sisustusratkaisujen tuotekehitystutkimus. Kuluttajakyselyllä selvitettiin, miten astianpesukoneiden yleistyminen on vaikuttanut astiankuivauskaapin käyttöön ja minkälaisia uusia ratkaisuja kaappeihin toivotaan. Kaapin sisätilaratkaisuihin kaivattiin lisää muunneltavuutta ja ovien hyödyntämistä ehdotettiin. Käyttäjien toiveissa olivat aiempaa tiheämmät kuivausritilät, erilaisia telineitä ja lokerikkoja puisille keittiötyövälineille sekä pesuaineille ja -välineille. Ehdotusten pohjalta valmistettiin kuivauskaapin prototyyppejä, joihin toteutettuja ratkaisuja mm. Novart Oy hyödynsi tuotevalikoimassaan.

Edelleen käyttökelpoinen klassikko Vielä 1990-luvun alussa vain kolmasosalla Suomen talouksista oli astianpesukone. Nyt astianpesukone on yli 70 prosentilla kotitalouksista, mutta siitä huolimatta astiankuivauskaapille on käyttöä. Kaikkea ei voi pestä ja kuivattaa astianpesukoneessa. Pienessä taloudessa likaisia astioita saattaa tulla niin vähän, ettei konepesu ole järkevää. Monelle riittää myös kapea kaappi. Turhan tiukkapipoisesti kaapin käyttöön ei kannata suhtautua.

Jos kuivaustarve on satunnaista, voi kaappia hyödyntää muuhun säilytykseen.

Astiankuivauskaappi on malliesimerkki tarkoituksenmukaisesta, kestävää kehitystä tukevasta muotoilusta ja se on päässyt myös Keksintösäätiön Suomen merkittävimpien keksintöjen listalle. Samalla listalla komeilevat myös muun muassa AIV-rehu, Abloy-lukko, sykemittari, ksylitoli ja kolesterolia vähentävä margariini.

Astiankuivauskaapin maailmanvalloitus ei kuitenkaan valitettavasti onnistunut. Kuivauskaappeja on Suomen lisäksi jonkin verran Ruotsissa ja Italiassa, mutta muualla se on melko tuntematon.

Emännän tietokirja (1948) opasti astianpesusta vielä seuraavasti: ”Pesemistä varten tarvitaan kaksi pesusoikkoa, pesuriepu, pataharja, lipeätä sekä kylmää ja kuumaa vettä. Oikeanpuoleista soikkoa käytetään varsinaisena pesusoikkona ja vasemmanpuoleista huuhteluun. Pesemistä seuraa kuivaaminen. Kukin astialaji kuivataan omaan pyyhkeeseen ja se on suoritettava hyvin huolellisesti, ettei minnekään jää nöyhtää. Sitten astiat viedään paikoilleen”.

Myös YouTubessa: https://www.youtube.com/ watch?v=Q96qhYVTDWY&t=12s

TEHO

23

Puutyöalan koulutus aloitettiin Työtehoseurassa Rajamäen kampuksella vuonna 1971, jolloin perustettiin Työtehoseuran ammatillinen kurssikeskus AKK.

Laatu edellä puuseppien ja verhoilijoiden koulutuksissa TIMO PITKÄNEN, LEENA SARSILA JA MINNA KUUSELA, TTS TYÖTEHOSEURA

TTS TYÖTEHOSEURA

Puuseppä- ja verhoilualat ovat perinteisiä ja vahvasti kädentaitoihin perustuvia. Näihin ammatteihin liittyviä kädentaitoja ei voi oppia muuten kuin harjoittelemalla ja tekemällä alan työtehtäviä. Alat perustuvat tinkimättömään ammattitaitoon ja laadukkaaseen työhön. Digiloikka ja tekoäly eivät näillä aloilla ole yhtä oleellisia kuin monella muulla alalla. Työtehoseurassa voi jatkaa puusepän ja verhoilijan opintoja ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon eli mestariksi asti. Käsityöaloilla ei tule koskaan valmiiksi, vaan aina riittää uusia haasteita ja uutta opittavaa. Siksi muutaman kerran vuodessa järjestetään aloilla toimiville ammattilaisille lyhytkursseja eri aiheista.

24

TEHO

Puuseppä-artesaanien harjoitustöinä voivat olla esimerkiksi huonekalut ja sisustuksen kiintokalusteet.

Verhoilualan ensimmäiset perustutkinnon näyttötutkinnot järjestettiin vuonna 1997. Samana vuonna peruskorjattiin verhoilualalle uudet toimitilat, jotka paransivat huomattavasti opiskelumahdollisuuksia.

Verhoilualan koulutus on suosittua.

Puusepät hallitsevat vanhat ja uudet tekniikat Puuseppiä koulutetaan kahdella osaamisalalla: Puuseppä-artesaani ja Puuseppä. -Tavoitteena on, että opintojen aikana opiskelijalle syntyy osaamisen ja tutkinnon lisäksi kontakteja työelämään, lisäosaamista mahdolliseen nykyiseen toimenkuvaan, kenties yritysidea ja valmiudet hakeutua halutessaan jatko-opintoihin, kuvailee koulutusten vastuukouluttaja Marko Pölönen. Koulutuksen edetessä puuseppä-artesaanit keskittyvät erilaisten käyttöesineiden suunnitteluun ja valmistamiseen.

Työskentelyssä kunnioitetaan perinteisiä menetelmiä, mutta hyödynnetään myös nykyaikaista valmistusteknologiaa, kuten CNC-työstöä ja 3D-mallinnusta. Puusepänteollisuuden puuseppien keskeistä osaamista on työn toteutuksen suunnittelu, puuteollisuuden materiaalien ja jatkojalosteiden osaaminen, puun ominaisuuksien ja käyttäytymisen tunteminen ja huomioiminen tuotteiden valmistuksessa, teollisuuden koneiden käytön hallinta puusepäntuotteiden valmistuksessa ja teollisen valmistustekniikan hallinta.

Verhoilu ja huonekalujen kunnostaminen ovat kestävän kehityksen ytimessä Perinteinen verhoilijan työ vaatii taitoa, huolellisuutta ja kärsivällisyyttä, ja se perustuu useisiin käsityötaitoihin ja nykyaikaisiin sekä perinteisiin tekniikoihin.

Joskus verhoilu käsitetään ”päällystämisenä”, mutta verhoilukankaan kiinnitys on vain pieni osa työtä verhoiltavissa huonekaluissa. Suurin työ tapahtuu näkyvän pinnan alla.

Hyvin tehty, perinteisesti verhoiltu huonekalu kestää pitkään ja jousitukset ja täytemateriaalit täytyy vaihtaa joskus jopa vain sadan vuoden välein. -Huonekalujen kunnostuksessa kohtaavat kestävä kehitys ja ekologiset arvot, korostaa koulutuksen vastuukouluttaja Leena Sarsila. - Design-huonekalut ovat usein hyvinkin kalliita tai arvokkaana perintönä kulkeneita ja niiden kunnostaminen on verhoilijan arkipäivää. Monesti kalusteissa on myös tunnearvoa ja ne halutaan säilyttää jälkipolville. Monet huonekalutehtaatkin verhoilevat uudelleen tuotteitaan asiakkaille - eli työpaikkoja löytyy, jatkaa Sarsila.

Koulutuksessa saattaa kiinnittää huomiota, että uusimpien teollisuusompelukoneiden rinnalla on vanhempaa konekantaa, jopa 1960-luvulta. Koneet on aikoinaan tehty kestämään ja ne ovat pysyneet säännöllisellä huollolla käyttökelpoisina näihin päiviin. Verhoilijakoulutuksen yhteydet työelämään ovat tiiviit ja työssäoppimispaikat löytyvät vuosittain kaikille alan opiskelijoille. Työtehoseuran verhoiluopinnoissa painottuu yrittäjyys yhtenä tärkeänä työllistymismuotona; jokaiseen kunnostettavaan huonekaluun suhtaudutaan asiakastyönä ja sille lasketaan arvo, myös euroina.

TEHO

25

Metsä-äkeen jäljessä HENNA HURTTALA, TTS TYÖTEHOSEURA TYÖTEHOSEURA

Metsissämme on enemmän puuta kuin koskaan tunnettuna aikana, 1800-luvun alun jälkeen. Iso merkitys puun määrän kasvuun on metsien uudistamisella talousmetsissä nopeasti ja tehokkaasti päätehakkuiden jälkeen.

Maanmuokkaus antaa puun taimien alkukehitykselle mojovan alkusysäyksen. Kun metsämaata muokataan, pikkuinen taimi ei heti joudu kilpailemaan valosta, ravinteista ja vedestä. Tällä kilpailuedulla nopeutetaan taimien kasvua monen vuoden ajan. Maanmuokkaustavat eroavat toisistaan monen tekijän suhteen. Yksi erottava tekijä on paljastetun kivennäismaan määrä.

Kun kivennäismaata paljastetaan vähän, maaperän hiilivarasto säilyy melko koskemattomana ja vesakkoakin syntyy vähän. Tällainen vähän kivennäismaata paljastava muokkausmenetelmä on kääntömätästys, jossa kaivinkoneen kauhalla kuopaistu paakku käännettään samaan paikkaan, mistä se otetaankin. Tässä paljastetussa paikassa taimi saa olla rauhassa, nauttia lämpimästä pienilmastossa ja kompostoituvasta humuksesta. Äestys on enemmän maata paljastava muokkausmenetelmä kangasmaille, joiden vesitalous on kunnossa.

Nykyäänkin äestystä käytetään männyn kylvöön ja luontaiseen uudistamiseen. Työtehoseuran historiaankin nivoutuu kehitystyötä metsäuudistamisen koneellistamisessa. Silloisen Työtehoseuran Metsäkoeaseman konekehityksen ja valmistuksen pääartikkeliksi muodostui TTS-metsä-äes, jonka sarjavalmistus myös aloitettiin.

Kotimaan markkinoiden lisäksi metsä-äestä vietiin Englantiin, Ranskaan ja Puolaan, muutaman vuoden kuluttua myös Ruotsiin ja Kanadaan.

26

TEHO

Työtehoseuran metsäkoeasema kehitti kasvupaikan muokkaustyöhön soveltuvia metsä-äkeitä.

Metsäkoeaseman tarina Työtehoseuran Rajamäen toimipisteen metsäalan tutkimus- ja koeasema vahvistui 1960-luvulla, jolloin tehtiin Oy Alkoholiliike Ab:n kanssa metsänhoitosopimus, käsittäen 350 hehtaaria metsää sekä sopimus Hyvinkään Kytäjärven Kalkkivuoren metsätilan kanssa 1600 hehtaarin metsäalalla. Metsäkoeasemalla yhdistyivät tutkimus, koulutus ja kehittäminen. Tunnetuimpia tuotantoon kehitettyjä ja markkinoille valmistettuja metsänviljelykoneita olivat lautasjyrsimet ja -aurat sekä istutuskoneet. 1970-80-luvulla tutkimuskohteina olivat kotimaista energiaa käyttävät lämmitysjärjestelmät, niiden syöttölaitteistot ja polttimet.

Lämpökoeaseman perustaminen laajensi metsäosaston tutkimukset käsittämään puupolttoaineen laatua, polttopuutekniikkaa ja toimivuutta.

Metsäkoeaseman tarinan käännekohtana voi pitää vuotta 1995, jolloin metsänuudistamisvälineiden valmistus ja markkinointi päätettiin yhtiöittää TTS Forest Oy:ksi. Yhtiön toiminta Rajamäellä päättyi vuonna 2000.

Puuhakkeen valmistus ja käyttö – tutkimuksen mukaan 20 hehtaaria metsää riittää keskikokoisen talon lämmittämiseen tarvittavan hakkeen saantiin.

TEHO

27

Kansainvälinen Työtehoseura MINNA KUUSELA, JA SIRPA PUSSINEN, TTS TYÖTEHOSEURA TTS TYÖTEHOSEURA, PIRITA NIEMI JA MINNA KUUSELA

Työtehoseurassa on tehty kansainvälistä yhteistyötä läpi vuosikymmenten vierailujen, kongressien, näyttelyiden, järjestöyhteistyön ja tutkimus- ja kehittämishankkeiden muodoissa. Jo yhdistyksen varhaisvuosina pidettiin yhteyksiä ulkomaille, lähinnä Pohjoismaihin. Pitkäaikainen Työtehoseuran toimitusjohtaja, professori Martti Sipilä teki ensimmäisenä toimintavuotenaan 1936 peräti kahden kuukauden opintomatkan Tšekkoslovakiaan ja Saksaan. Ammennettavaa riitti, sillä Saksa oli tunnetusti työntutkimuksen edelläkävijämaa.

Innovaatioita esiteltiin kumppaneiden kesken puolin ja toisin. Pohjoismaisessa maataloustutkijain kongressissa Uppsalassa vuonna 1938 esittelyssä olivat runsasta mielenkiintoa herättäneet, Työtehoseuran kehittämät kumipyöräiset yleisajoneuvot jarruineen. Yhteydet Pohjoismaihin jatkuivat vilkkaana yli sota-ajan. Metsäalan kansainvälistyminen vauhdittui, kun 1950-luvun alusta alkaen metsäosasto osallistui Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n alaiseen toimintaan. Merkittävää kehityksen kannalta on ollut yhteistyö kansainvälisten järjestöjen CIOSTA:n (kansainvälinen maatalouden rationalisointijärjestö) ja

Kaikkiaan 30 maan yhteisessä BUILD UP Skills –hankkeessa kehitettiin vuosina 2014-2016 energiatehokasta korjausrakentamista. Työtehoseuran Petri Koivunen ja Timo Pitkänen liitosdetaljien ääressä.

CIGR:n (kansainvälinen maataloustekniikan yhdistys) kanssa. Ansiokasta oli aikoinaan tuoda myös kotitaloustutkimus mukaan kansainväliseen toimintaan.

Tiettävästi erityisesti amerikkalaiset ja ranskalaiset ottivat tässä oppia Työtehoseurasta.

Lähteinä Työtehoseura 60 vuotta-juhlajulkaisu ja Työtehoseura 60 vuotta historiikki.

Työtehoseuran suurnäyttelyissä ja messuilla oli runsaasti ulkomaisia näytteilleasettajia. Esimerkiksi Työtehon suurnäyttelyssä vuonna 1948 oli mukana 370 näytteilleasettajaa, jotka edustivat 2000 näyttelyesinettä, 15 eri maasta. Kuvituskuva messuilta.

28

TEHO

Yhden tärkeän verkoston, Netinventin uusi hallitus. Mukana Työtehoseuran Pirita Niemi (vasemmalla).

2000-luvulla EU-yhteistyötä ja opiskelijavaihtoja Tämän vuosituhannen puolella Työtehoseuran kansainvälinen toiminta on saanut uutta potkua. Laajojen EU-hankkeiden myötä on 2010-20-luvuilla kehitetty muun muassa metsäkoneyritysten kilpailukykyä, opetusmenetelmiä kuljettajakoulutukseen, kuljettajien aistit huomioonottavia ajoneuvojen ohjelmistoalustoja, savirappauksen koulutusta, energiatehokkaan korjausrakentamisen koulutusmateriaaleja, biolämpökattiloita, asumisen energianeuvontaa ja viheralan yleiseurooppalaisia koulutustasoja.

Kansainvälistä yhteistyötä on tehty kaikissa Työtehoseuran yksiköissä, ja monet projektipäälliköt ovat päässeet treenaamaan EU-rahoitusten vaatimaa, joskus hyvinkin monimutkaista byrokratiaa. Yhteishankkeissa saadaan uuden kehittämisen lisäksi antoisaa vertaistukea ja hyviä käytäntöjä muista maista. Tuloksia voidaan parhaimmillaan hyödyntää vuosikausia. Yhteistyö poikii uusia virallisia tai epävirallisia verkostoja, ja mukana olevat tutkijat ja kouluttajat saavat uutta virtaa omaan työhönsä.

Hyvien verkostojen rakentaminen on pitkäjänteistä työtä.

Työtehoseura on mukana useissa tärkeissä kansainvälisissä yhteistyöverkostoissa, muiden muassa kahdessa mittavassa ammatillisen koulutuksen kehittämisen ja liikkuvuuden verkostoissa, Netinventissä ja EFVETissä.

Luotujen verkostojen kautta avautuu yhä parempia mahdollisuuksia yhteiseen kehittämiseen, vierailuihin sekä uusiin rahoitusmahdollisuuksiin.

Opiskelijoiden työharjoittelu ulkomailla on kasvusuunnassa korona-ajan tuoman katkon jälkeen. Uusissa tutkintojen perusteissa on sisäänrakennettuna mahdollisuus suorittaa työskentely kansainvälisessä ympäristössä. Opiskelijat voivat opiskella, olla työssä oppimassa tai osallistua ammattitaitokilpailuihin verkostojen tarjoamissa yhteistyöoppilaitoksissa eri puolilla Eurooppaa tai myös Euroopan ulkopuolella kumppanimaissa. Työharjoittelu ulkomailla ei toki ole uusi ilmiö, esimerkiksi ravintola- ja matkailualan opiskelijoillamme oli menneinä vuosina paljon kansainvälistä vaihtoa. Kansainvälistä harjoittelua rahoitetaan useimmiten Erasmus+ -rahoituksella. Opiskelijavaihdon lisäksi mahdollistetaan nykyään myös Työtehoseuran henkilöstön liikkuvuus ja harjoittelu ulkomailla.

TEHO

29

Työtehoseuran sattumuksia IEAVA oli entisajan Tinder Maatalousnäyttelyt olivat 1980–1990-luvulla todella suosittuja. Niitä järjestettiin kesän mittaan ympäri Suomen ja kävijämäärät olivat isot. Työtehoseuran kotitalousosastolla oli monilla maatalousmessuilla iso näyttelyosasto, jossa messukävijät saivat tutustua esimerkiksi uusimpaan kodintekniikkaan ja toimiviin kodin tilaratkaisuihin. Kävijäkunnassa oli paljon isäntiä aikuisine poikineen.

Neuvontatilanne kääntyi yhden jos toisenkin kerran siihen, että isä toimi sulhasmiehenä ja esitteli selkänsä takana ujostelevaa jälkikasvuaan oivana naimakauppana. Selväksi tuli, että täytyyhän taloon saada kotitalousasioita ymmärtävä miniä ja että treffeistäkin voitaisiin sopia. Hieman tilanne välillä hämmensi, mutta huumorilla kaikesta selvittiin.

Noina aikoina maatalousnäyttelyissä oli käytössä myös Agronomi Leo Vimparin vuonna 1982 kehittämä IEVA-ohjelma (Isännän ja Emännän VAlinta), joka seuloi kumppaniehdokkaita tietokoneen avulla. Puolisoa hakevat kirjasivat kaavakkeelle toiveensa muun muassa kumppanin iästä, pituudesta, painosta, uskonnollisuudesta ja raittiuden asteesta. Tiedot syötettiin tietokoneelle, joka laski yhteensopivuuspisteet ja ehdotti sopivaa kumppania. IEVA-ohjelma sai näyttely-yleisöltä innokkaan vastaanoton ja moni pari löysi toisensa. IEVA oli kuin nykyajan Tinder.

30

TEHO

“Tiedot syötettiin tietokoneelle, joka laski yhteensopivuuspisteet ja ehdotti sopivaa kumppania.”

Liikunta kannattaa aina Olin pitämässä alkavaan työvoimakoulutukseen liittyvää kartoitusjakson kuntotestipäivää Sarkatiellä vedeneristäjä- ja laatoittaja -opiskelijaryhmälle. Mukaan tuli yksi opiskelija, joka ei ollut listoilla, mutta omien sanojensa mukaan sinne kuului. Otin nimen ylös ja ryhdyimme päivän tehtäviin. Teimme erilaisia liikkuvuus-, lihaskunto ja -tasapainotestejä, puhuimme terveydestä, työssäjaksamisesta ja ergonomiasta. Päivän päätteeksi opiskelijat tekivät UKK:n kahden kilometrin kävelytestin. Päivä meni hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Kun tuli aika viedä lappuset opintosihteerille, heräsi ihmetyksen ihmetys. Kävi ilmi, että opiskelija, jonka nimeä ei ollut listoilla, oli väärässä opiskelijaryhmässä ja hänen olisi pitänyt kuntotestien sijaan olla märkätilasertifikaattia suorittamassa! Mahtoi opiskelija päivän mittaan kummastella, miten kuntoilu liittyi märkätilojen kunnostukseen. No vahinkoa ei käynyt, sillä olisi päivän huonomminkin voinut viettää kuin liikunnan merkeissä.

”Sanon sen jo näin alussa, etten lainkaan usko auton käyttöön voimakoneena.”

“Otin nimen ylös ja ryhdyimme päivän tehtäviin.”

Jälkiviisauden helppous Työtehoseuran arkistosta löytyy kiinnostavia dokumentteja, varhaisia tutkimuksia ja suoranaisia väitteitäkin. Sattumukseksi voi kuvata erästä vuoden 1930 paikkeilla kirjoitettu kirjelmälöytöä, jossa oli esitetty vahvaa epäilyä autojen yleistymisestä.

Helppohan sitä on näin jälkiviisaana hymähdellä, mutta mitenkä aikalainen olisi voinut kuvitella luottokaverin, suomenhevosen, väistymistä työ- ja kulkupelin roolista. ”Autoilla on epäilemättä nyt jo ja vastaisuudessa tullee vieläkin suuremmissa määrin olemaan erittäin suuri merkitys maataloudessamme. Kuitenkin sanon sen jo heti näin alussa, en lainkaan usko auton käyttöön voimakoneena… yhtä vähän kuin sen käyttöön veturinakaan. Tarkoitan tässä sitä, että autoa käytettäisiin rekien, vankkurien y.m.s. vetäjänä. – Ei ole aina niinkään sanottua, että auto aina on suositeltava maantieajoonkaan. – Ei ole nimittäin mitään syytä pyrkiä siihen johon suuntaa meillä monin seuduin ollaan menossa, että joka talossa on oma autonsa.”

Sen sijaan kirjoittaja näki tarpeelliseksi ryhtyä suorittamaan tutkimuksia ja kokeita siitä, miten autot soveltuvat peltokuljetukseen tilanteessa, jossa hajanaiset peltolohkot saattoivat sijaita etäällä kilometrien takana. Lähes sata vuotta myöhemmin autoista on tullut arkipäiväinen joka kodin kulkuväline ja liikenteestä suuri kasvihuonepäästöjen lähde.

TEHO

31

Tiesitkö tämän Työtehoseurasta?

1930-luvulla

1924

Hevosreen jalasvälin standardointi metsätyön tuottavuuteen

Maatalouden Työtehoseura ry perustetaan

Puukaasuttimien tutkimus ja kehitys traktoreihin

1970-luvulla

1971

1950-luvulla

Maahanmuuttajien koulutuksia Vietnamin venepakolaisille

Työtehoseuran Ammatillinen kurssikeskus AKK perustettiin

Jälleenrakentamisen aikana rakennussuunnittelua ja tyyppipiirustuksia

1970-luvulla

1980-luvulla

1990-luvulla

Öljykriisin aikaan kansan opastusta säästötoimiin

Digiloikan alkuaskeleina maatalouden ATKohjelmien testausta

Laman kurimuksessa Suomi ompeli ja teki itse leipää.

Testattiin ompelukoneita ja leipäkoneita.

2008

2000-luvulla

Metsäkoneenkuljettajien koulutus alkoi Rajamäellä ja Kouvolassa

Ekotehokas asuminen ja kierrätys ajankohtaisia teemoja

32

1940-luvulla

2020

2024

Korona-aika vakiinnutti verkkokoulutukset

Kestävä kehitys, vihreä siirtymä ja huoltovarmuus jatkuvina trendeinä

TEHO

Vaikuttava valtuuskunta- ja hallitustyö

Työtehoseuran nykyisiä hallituksen jäseniä ja valtuuskunnan puheenjohtajistoa, vasemmalta alkaen varatoimitusjohtaja Kim Kaskiaro, Rakennusteollisuus ry; professori Laura Alakukku, Helsingin yliopisto; tutkimusjohtaja Paula Horne, Pellervon taloustutkimus PTT; toimitusjohtaja Matti Peltola, Koneyrittäjät; valtuuskunnan puheenjohtaja, valtioneuvos Matti Vanhanen; Senior Legal Councel Anna Mäki-Jokela, BDO; valtuuskunnan varapuheenjohtaja Mikko Tiirola; hallituksen puheenjohtaja teollisuusneuvos Arto Tiitinen ja varapuheenjohtaja, toiminnanjohtaja Jyrki Wallin, MTK ja toimitusjohtaja Juha Ojala, Työtehoseura.

Työtehoseuran perustamisesta lähtien on valtuuskuntaan ja johtokuntaan kuulunut arvovaltaisia ja kokeneita elinkeinoelämän vaikuttajia. Perustajajäsenistöön kuului eri alojen merkkihenkilöitä, niin tehtailijoita, neuvoksia, professoreita kuin insinöörejä, tunnetuimpana tehtailija K. Fazer. Tänäkin päivänä Työtehoseura-konsernin valtuuskunta ja hallitus koostuvat eri alojen vaikuttajista ja kokeneista joh-

tajista. 2000-luvulla ovat johtokunnan puheenjohtajina toimineet tutut nimet, ministeri Lauri Tarasti (2000-2007), ministeri Kalevi Hemilä (2008-2014) ja teollisuusneuvos Arto Tiitinen (2014-). Valtuuskunnan pitkäaikaisina johtajina ovat toimineet ministeri Raimo Sailas (vuosina 2002-2014) ja valtioneuvos Matti Vanhanen (2014-). Valtuuskunnassa on kaikkiaan 30 jäsentä.

Työtehoseuran arkistosta löytyneessä vanhassa valokuvassa on mahdollisesti alkuaikojen valtuuskunta.

Valitettavasti tiedossa ei ole tarkempia tietoja henkilöistä tai kuvauspaikasta. Mikäli Teho-lehden lukijoilla on ajatuksia kuvan alkuperästä, otamme tietoja mielellämme vastaan.

TEHO

33

Yrittäjyyden iloja ja haasteita eri puolilla Suomea MINNA KUUSELA, TTS TYÖTEHOSEURA, MINNA KUUSELA

Yritysten kehittäminen haastavissakin karikoissa on Työtehoseuran koulutus- ja kehittämistoiminnan ydintä. Työtehoseuran asiantuntijat näkyvät eri puolilla Suomea, niin yrityskohtaisissa projekteissa kuin ammattiryhmien sparrauksissa.

Yrittäjyyden haasteista hahmottuvat samat peruslinjat eri puolilla Suomea ja eri toimialoilla. Yrittäjyyden ydin on pääsääntöisesti hyvä myytävä tuote, mutta talousasioiden osaaminen, etenkin kannattavuuden laskenta, saattaa sakata ja vaatia erityishuomiota.

Markkinointi koetaan usein vaikeana, uskoen että hyvä työ tai tuote kyllä puhuu puolestaan. Ennakointi ja strateginen ajattelu voivat unohtua ja eletään päivä kerrallaan. Digitalisaatio jyrää monesta suunnasta eikä sen vauhdissa aina pysytä. Ja joskus yrittäjä vain uupuu pahasti.

Nämä ovatkin esimerkkejä toistuvista haasteista, joihin yrityksille suunnatuissa kehittämishankkeissa ja koulutuksissa pyritään vastaamaan. Koulutus- ja sparrausmateriaalien lisäksi verkostoituminen ja yhteistyö ovat aina mukana. Viimeistään pandemia-aika osoitti, kuinka oleellinen tekijä hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta on vertaistuki; keskustelut toisten vastaavissa tilanteissa olevien yrittäjien kanssa. Myös osaamisen tunnistaminen, tuotteistaminen, palvelumuotoilu, johtaminen, vastuullisuus sekä brändäys ovat tärkeinä osina yrittäjien tukitarjotinta. Yrittäjien tueksi on eri teemoista rakennettu monenlaisia toimenpiteitä, eri alueille ja erilaisten yrittäjien tarpeisiin täsmäten.

Pienryhmätyöskentelyä Pohjois-Karjalan Valtimossa, työn alla markkinoinnin ideointia

34

TEHO

Uusia teemoja ja optimismia Yrittäjät ovat monen uuden ja liikkuvan haasteen edessä, mikä näkyy kehittämistoiminnan, yrityskoulutusten ja sparrausten koko ajan päivitettävässä sisällössä. Vastuullisuus ja kestävä kehitys ovat nousseet tärkeään rooliin. Yritysten tulee huolehtia sekä taloudellisesta kannattavuudesta että muistaa yritystoiminnan vaikutukset ympäristöön, luonnon monimuotoisuuteen ja muihin ihmisiin. Erot yritysten välillä ovat vielä suuret; joillekin kestävä kehitys voi tarkoittaa samaa kuin vain kierrätys, kun taas jotkut ovat tehneet kiertotaloudesta uutta liiketoimintaa ja ottavat kaikessa toiminnassa automaattisesti huomioon ympäristön, eettisyyden ja muun vastuullisuuden.

Yrittäjä Joona Kotilainen opastamassa, miten tekoälytyökaluja käytetään yrityksen arjessa.

Vielä muutamia vuosia sitten ei oppiva tekoäly vielä soittanut kelloja, ja suurimmat kyberuhkien ja tietoturvan kuprutkin olivat vielä edessäpäin. Keskityttiin koronarajoitteista selviämiseen. Nyt tekoäly tulee vastaan kaikkialla, ja yrittäjien kannattaa pysyä mukana.

Teemaa on tuotu mukaan kaikkiin uusiin yritysten kehittämishankkeisiin ja sparrauksiin.

Venäjän hyökkäyssota ja seurannut energiakriisi pakottivat useimmat yrittäjät uudelleen tiukkaan prässiin.

Tilanne näkyy etenkin Itä-Suomessa, missä eniten tuntuu venäläisten matkailijoiden puuttuminen. Nyt eri maakunnista tuleva viesti alkaa olla kuitenkin uudella tavalla toiveikas. Yrittäjät jaksavat uskoa huomiseen.

Toiminta on monessa paikassa vilkastunut ja muualta tulevat matkailijatkin ovat palanneet.

ELO, VIMMA ja KORKO – erikoiset nimet, oikeaa tekemistä Julkisesti rahoitettujen kehittämishankkeiden nimien kirjo herättää ajoittain peräti hilpeyttä, mutta taustalla on aito tekeminen yritysten hyödyksi, osaamisen lisääminen ja usko tulevaan. Parhaillaan käynnissä olevia yritysryhmien kehittämishankkeita ovat esimerkiksi VIMMA Pohjois-Karjalassa, ELO Kymenlaaksossa ja KAINU Kainuussa. Näiden edeltäjänä oli Lapissa 2021-2022 toteutettu KORKO. Keski-Suomen, Pirkanmaan, Kanta- ja Päijät-Hämeen maaseutualueilla taas toteutetaan yrittäjyyden tukemiseksi KASVUUN- ja KaMu-hankkeita. Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Uudellamaalla ovat hiljattain päättyneet hankkeet ravintola-alan yrittäjille. Hankekarttamme levittäytyykin koko ajan maantieteellisesti laajemmalle. Yrityksensä kehittämisestä kiinnostuneen kannattaa olla rohkeasti yhteydessä!

Tässä mainittuja hankkeita (VIMMA – Vahvempaa naisyrittäjyyttä, ELO – Elinvoimaista työtä ja yrittäjyyttä Kymenlaaksossa, KAINU - Kainuun yrittäjänaiset ja nuoret tiiviimpään verkostoon, KORKO – Koronan kolhuista vahvempaan naisyrittäjyyteen, KASVUUN – Kestävää kasvua maaseudulle ja KaMu Päijät-Häme/Kanta-Häme – Kasvua ja menestystä uusiutumalla) rahoittavat EU:n Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto, Maatalous- ja maaseuturahoitus sekä Euroopan sosiaalirahasto ESR+. Lisätietoja www.tts.fi/hanke-ja-tutkimusala/yrittajyys/

TEHO

35

Työtehoseuralla avoimet ovet pe 30.8.2024 klo 10–14

Juhlavuoden kunniaksi Työtehoseuran Nurmijärven Rajamäen kampuksella vietetään avointen ovien päivää.

Tapahtumassa pääsee vierailemaan alueen opetustiloihin, ajoneuvokalustoon ja simulaattoreihin.

Kahvitarjoilun lomassa voi tutustua valokuvanäyttelyyn ja historiakatsauksiin.

Tervetuloa!

TTS Työtehoseura, Kiljavantie 6, 05201 Rajamäki