Toimituskunta: Minna Kuusela, Sirpa Pussinen, Markku Lätti ja Henna Hurttala Taitto: Jani Mikkola
Kansikuva: Vastavalo, Pentti Sormunen
Painopaikka: Nurmiprint Oy, Nurmijärvi
Seuraava lehti ilmestyy 13.6.2025
JÄSENEKSI TTS TYÖTEHOSEURAAN
Vuosijäsenmaksut
Yhteisöjäsen 150€, Henkilöjäsen 50 €
Sisältää TEHO-lehden neljästi vuodessa
Liity jäseneksi www.tts.fi/tts/jasenille
TILAUKSET
Tilaushinnat 2025
Vuosikerta 60 € / vuosi
Kestotilauksena 50 € / vuosi
asiakaspalvelu@tts.fi
puh. (09) 2904 1200
Pääkirjoitus
Vasemman jalan jarrutuksella vauhdikkaasti kasvuun
Saamme kuulla useasta suunnasta arvioita taloustilanteen kehittymisestä. Suomen talouden arvioidaan kääntyvän kasvuun kuluvan vuoden aikana. Esimerkiksi pitkään alamaissa olleen rakennusalan osalta loppusyksystä voi jo odottaa parempaa. Näinhän se menee, aina tulee parempia aikoja ja toisaalta taas jossain vaiheessa heikompia aikoja.
Heikompina aikoina usein säästetään, jopa lakkautetaan toimintoja. Näin yritykset pyrkivät selviämään ja pitämään toimintansa yllä. Heikkoon kysyntään olisi tietysti mielekästä reagoida hakemalla kasvua esimerkiksi uusilla palveluilla ja tuotteilla. Ei helppoa. Ei välttämättä nopeaa. Kuitenkin tämä pohdinta ansaitsee huomionsa. Moni menestystarina on käynnistynyt vaikeiden aikojen kautta.
Entä nyt, kun vielä usealla alalla suhdanteet ovat heikot, mutta
positiivista odotusta on ilmassa – mitä pitäisi tehdä? Rallitermein ilmaistuna, jarruttaa ja painaa kaasua samaan aikaan - ns. vasemman jalan jarrutus. Nyt tulee uskaltaa investoida osaamiseen. Varmistaa ajantasainen osaaminen, kun talouden piristymisen myötä osaajista kilpaillaan kohta jopa entistä kovemmin. Tämä on näin koulutuksen järjestäjän näkökulmasta toki helppo sanoa, sillä me haluamme myydä osaamisen kehittämisen palveluita. Osaamiseen investoiva yritys arvioi ja kantaa riskin investoinnistaan. Samalla investointi voi kuitenkin antaa ratkaisevan kilpailuedun tilanteessa, jossa kilpailijat panostavat henkilöstönsä osaamisen vasta kun tilauskirja on täynnä.
Koulutuksen järjestäjien ja yritysten tulee käydä aktiivista vuoropuhelua toimialojen tilanteesta, näkymistä ja osaamistarpeiden ennakoinnista. Ketterinkään toimija ei voi
tuottaa uutta osaamista päivissä, vaan osaamisen kehittäminen ottaa aina aikansa. Ja osaaminen mikä tuntuu tänään uudistavalta, voi hetken päästä olla jo vanhentunutta. Tekoäly haastaa osaamisen kehittämisen. Ei vain siinä, kuinka osaamme hyödyntää tekoälyä, vaan myös siinä mielessä, kuinka onnistuneesti ja rohkeasti kohdennamme tekoälyn vapauttaman inhimillisen resurssin. Meidän tulee myös kyetä ennakoimaan minkä kaltaista uutta osaamista tämä rohkea kohdentaminen vaatii.
Nyt on aika jarrun sijaan painaa jo kaasua, tarvittaessa samanaikaisesti. Näinhän nuo mainiot rallikuskimmekin varmistavat mutkasta vauhdikkaan ulostulon. Hieman kilpailijoitaan nopeammin.
TTS:ssa tapahtuu
Kohti Taitaja-finaalia
Ammatillisen koulutuksen Taitaja2025-finaaliin toukokuussa Turussa osallistuu noin 400 kilpailijaa ympäri Suomen. Tapahtumassa kilpaillaan 48 eri lajissa auto- ja kuljetustekniikan, informaatio- ja viestintäteknologian, palveluiden, rakentamisen, ravitsemuspalveluiden ja teollisuuden aloilta. Työtehoseuran opiskelijoita oli tammikuun semifinaaleissa kisaajina floristiikassa, metsäalalla sekä infra-alalla. Onnea matkaan!
Supernosturi Sarkatiellä
Sarkatien toimipisteessä elettiin tammikuussa jännittäviä hetkiä, kun isoin torninosturimme purettiin kääntökehän huoltoon viemistä varten. Iso nosturi puretaan tietysti vielä isommalla nosturilla! Tällainen purkutyö suunnitellaan todella tarkasti, koska riskit korkealla raskaiden asioiden – nosturin vaakapuomi painaa sellaisenaan jo 6000 kiloakanssa työskentelyssä ovat suuret. Tuuli tuo lisää vaikeusastetta. Tällaisten isompien huoltotoimien lisäksi torninosturit on lakisääteisesti tarkistettava viikoittain. Herkimpiä kohtia ovat vaijerit.
Rakennusalan DigiAreena 2025
Rakennusmittauksen, nostoalan ja maarakentamisen ammattilaistapahtumaa vietettiin Työtehoseuran Sarkatien toimipisteessä Vantaalla 4.3.2025. Tapahtuma kokosi yhteen yrityksiä, asiantuntijoita ja opiskelijoita tutustumaan uusiin digitaalisuuden mahdollisuuksiin. Puheenvuoroissa oli esittelyjä uusimmasta teknologiasta, aina nosturiroboteista lisättyyn todellisuuteen, sekä tietoiskuja työvoimakoulutuksista. Osallistujat pääsivät itse kokeilemaan mittauslaitteita, nostotekniikoita ja maanrakennuksen ratkaisuja. Takuusuosittuna tutustumiskohteena olivat simulaattorit.
Metsäalan EU-akatemian valmistelut vauhdissa
EU-päätöksenteon huippuasiantuntijoiden alustuksista koostuvista lähiopetuspäivistä ja opintomatkasta koostuva ”Metsäalan EU-akatemia” järjestetään ensimmäistä kertaa keväällä 2025. Mukaan valitaan noin 20 osallistujaa edustaen pääasiallisesti metsien kestävän käytön talousnäkökulmaa painottavia tahoja. Ensimmäisen kurssin lähiopetus järjestetään Helsingissä 10.-11.4.2025 ja 8.5.2025 ja opintomatka Brysseliin toteutetaan marraskuussa 2025. Koulutuksen rahoittaa pääosin Suomen Metsäsäätiö. Lisäksi tukea suunnittelutyöhön on saatu Metsämiesten Säätiöltä ja osallistujat maksavat omavastuuosuuden kurssille osallistumisesta. Käytännön järjestelyistä ja organisoinnista vastaa TTS Työtehoseura.
Ruoka Akatemia kasvun asialla Ruoka-alalle ja elintarvikeviennille on asetettu korkeat kasvutavoitteet. Miten kasvuloikka tehdään ja mitkä ovat kasvun edellytykset? Työtehoseuran Ruoka Akatemia kutsui jälleen koolle päättäjiä ja vaikuttajia yhteisen keskustelun ja tiedonvaihdon äärelle. Ruoka Akatemian aamiaistilaisuudessa 6.3.2025 kasvavaan ruoka-alaan ja yrittäjyyteen herättelivät Keskustan puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Kaikkonen ja kansanedustaja Noora Fagerström (Kok.). Esimerkkejä kasvusta ja viennin mahdollisuuksista välittävät johtaja Tuomas Salusjärvi Valiolta ja ostojohtaja Thomas Heinrichs Lidlistä. Tilaisuuden juonsi toimittaja Jussi-Pekka Rantanen. Ruoka Akatemian tapahtumatiedotusta voi seurata LinkedInissä.
Huomio kuormalavahyllyjen turvallisuuteen
SIRPA PUSSINEN,
TTS TYÖTEHOSEURA
JUKKA RONKAINEN, TTS TYÖTEHOSEURA
Kun varastohyllyt ovat kunnossa, onnettomuusriskit vähentyvät ja työturvallisuus paranee. Kuormalavahyllystöjen säännöllinen tarkastaminen on lakisääteinen velvoite ja kriittinen osa työpaikan turvallisuuskulttuuria.
Työturvallisuuden perusasioita ovat perehdytetyt työntekijät, siisti työympäristö ja kunnossa olevat työvälineet. Yrityksissä, joissa varastoidaan ja liikutellaan suuria tavaramääriä, on kuormalavahyllyjen turvallisuus ensiarvoisen tärkeää. Kuormalavahyllyt eivät ole vain logistiikka-alan yrityksille tai varastoille ominainen piirre, vaan niitä on yhtä lailla missä tahansa teollisuuden ja kaupan alan yrityksissä. - Toistaiseksi Suomessa on vältytty vakavilta hyllyromahduksilta, mutta vaara tapaturmille on aina olemassa. Kun varastoissa käsitellään miljoonia kiloja tavaraa trukeilla ja muilla erilaisilla kuormankäsittelylaitteilla, täytyy turvalliseen työskentelyyn kiinnittää jatkuvaa huomiota, painottaa Työtehoseuran sisälogistiikan koulutuspäällikkö Jukka Ronkainen.
Työturvallisuuslainsäädäntö asettaa määräyksiä kuormalavahyllyjen asennukselle, tarkastukselle ja kunnossapidolle. Ammattitaidolla tehty vuosittainen määräaikaistarkastus on osa kuormalavahyllyjen turvallisen käytön varmistamista. - Varastohyllyt ovat iso investointi, ja jo hankintavaiheessa kannattaa tehdä suunnitelma siitä, miten turvallisuudesta huolehditaan. Kyse on myös yrityksen tuottavuudesta, sillä jos käy huonosti, vaikkapa hyllyromahdus, voi toiminta keskeytyä pitkäksikin aikaa. Pahimmassa tapauksessa voi tapahtua peruuttamattomia henkilövahinkoja.
Kuormalavahyllyt ovat metallisia kehärakenteita, joiden päällä on paljon painoa. Pelkästään yhteen välikköön voidaan varastoida jopa kymmeniä tuhansia kiloja tavaraa. Lavoja käsitellään koneellisesti trukeilla tai kuormankäsittelylaitteilla. Koulutuspäällikkö Jukka Ronkainen tekee kuormalavahyllyjen tarkastusta.
Vaurioita laidasta laitaan
Samoin kuin työtapaturmat, ovat myös kaikki hyllystöihin kohdistuvat vauriot ehkäistävissä. Tietoisuus riskeistä, osaaminen ja huolellisuus ovat avaintekijöitä. Hyllyturvallisuus on aina työnantajan vastuulla ja työntekijän vastuulla taas on ilmoittaa havaitsemistaan vaurioista. - Hyllyvaurioita näkee laidasta laitaan. Ne voivat olla vaurioituneita pystypylväitä tai tuentaosia, ja ylikuormitettuja vaakapalkkeja tai olosuhteista johtuvaa vaurioitumista. Yleisin vaurioitunut hyllystön osa on diagonaali- tai alavaakatuki, joihin kohdistuu yli puolet kaikista vaurioista. Yli 90 prosenttia vaurioista kohdistuu alle kahden metrin korkeudelle hyllystöissä, mikä on luonnollista, sillä trukista on huonoin näkyvyys juuri näihin alempiin osiin, valottaa Jukka Ronkainen.
Tarkastus on huolellista työtä, jossa käydään läpi hyllystön asennus ja kunto silmämääräisesti ja erilaisia mittavälineitä hyödyntäen. Tarkastus vaatii suorittajaltaan tarkkuutta, pitkäjänteisyyttä ja ennen kaikkea perehtyneisyyttä kuormalavahyllystöjen rakenteisiin ja erilaisiin vauriotyyppeihin. Tarkastuksessa käydään läpi hyllystöjen osat aina pystypylväistä tuentaosien kiinnityksiin saakka, lavojen ja tuotteiden sijoittelu hyllystöön, sekä hyllystön kantavuuden määrittelemisen kannalta tärkeät kuormituskilvet ja niiden vastaavuus hyllystön kokoonpanoon. Myös mahdolliset hyllystöissä käytettävät suojavarusteet ja lisävarusteet käydään läpi tarkastuksen aikana.
Hyllytarkastus haltuun
Työtehoseura kouluttaa kuormalavahyllystöjen tarkastajia yhden päivän kestoisissa avoimissa koulutuksissa, joiden ajankohdat ja koulutuspaikkakunnat löytyvät nettisivujen koulutuskalenterista. Tarjolla on myös yrityksille suunnattuja henkilöstön täydennyskoulutuksia, joissa työpaikalla yhdessä perehdytään hyllytarkastusten tekemiseen. Mikäli oman tarkastajan koulutus työpaikalle ei ole ajankohtaista, voi hyllytarkastuksen tilata Työtehoseurasta. Parhaaseen tulokseen päästään, kun teoria ja käytäntö yhdistyvät. Perehdyttämällä trukinkuljettajat kuormalavahyllystöjen käytössä piileviin riskeihin, voitaisiin suurin osa hyllystöihin kohdistuvista vaurioista ehkäistä.
- Meillä on kaiken taustalla halu laajentaa tietoutta hyllyturvallisuudesta, olivat kyseessä yritykset, työpaikat tai muut oppilaitokset. Opiskelijoilta monesti kuulee, että on silmiä avaavaa nähdä, kuinka monen tekijän summa hyllyturvallisuus on. Arjen tekemisessä tämä monesti unohtuu, toteaa Jukka Ronkainen.
Jukka Ronkainen on sisälogistiikan koulutuspäällikkö, SEMA-koulutettu ja sertifioitu hyllytarkastaja, jonka erityisosaamista on kuormalavahyllyjen turvallisuus. Päätoimipaikkana Työtehoseuran Vantaan Nuolikujan toimipiste.
PaloDEx Group Oy: Riskitietoisuutta ja turvallisuutta
PaloDEx Group Oy on hampaiston ja kasvojen alueen kuvantamisen tuotekehitykseen ja valmistukseen erikoistunut yritys, joka työllistää Tuusulan toimipisteessä noin 240 henkilöä. Työturvallisuus on yrityksen yksi tärkeimmistä tavoitteista.
”Halusimme lähteä parantamaan yrityksemme hyllyturvallisuutta lisäämällä henkilöstön osaamista kuormalavahyllyistä. Olemme kouluttaneet Työtehoseuran koulutuksissa ensin kuormalavahyllystöjen tarkastajiksi kaksi henkilöä. Tämän lisäksi perehdytimme tuotannon esihenkilöt ja trukinkuljettajat hyllyjen turvalliseen käyttöön yrityskohtaisissa koulutuksissa. Riskitietoisuus on koulutuksien jälkeen kasvanut ja nyt meillä on osaamista toimia entistä turvallisemmin. Koulutukset saivat positiivisen vastaanoton osallistujilta ja se oli hyvin käytännönläheinen. Koulutuksien avulla pystymme varmistamaan turvallisemman työympäristön kaikille työntekijöillemme ja tietenkin hoitamaan lakisääteiset velvoitteemme.”
- Anniina Tykkyläinen, EHS Manager
Lisätietoja: www.tts.fi > hyllyturvallisuus
Omenapuita lisää varttamalla
SAIJA KAARETSALO, TTS TYÖTEHOSEURA
Omenapuita voi lisätä tai vanhaa omenapuuta uudistaa varttamalla.
Valmistelut on hyvä aloittaa jo talven aikana.
Euroopassa omenaa on viljelty jo kauan, yli 5000 vuotta.
Meille Suomeen viljely on levinnyt 1400–1500 luvuilla sekä idästä että lännestä. 1930-luvulla oli omenanviljely Suomessa laajimmillaan, mutta ankarat pakkaset sotavuosina verottivat kantaa. Tuotanto kuitenkin elpyi ja tänä päivänä omenapuita kasvaa kotipihoilla Lapissa saakka.
Omenalajikkeet ryhmitellään kesä-syys- ja talviomenoihin. Lajikkeita on lukuisia ja markkinoilla on myös perheomenapuita, joissa useita lajikkeita samassa puussa. Yksi puu voi tuottaa siis erimakuisia hedelmiä. Tämä on mahdollista varttamalla eli ymppäyksellä, joka on vanha tapa jalontaa hedelmäpuu. Omenapuita myös lisätään varttamalla.
Varttamisen vaiheet
Varttamisen periaate on yhdistää lepotilassa oleva jalo-oksa perusrunkoon. Sen on oltava samaa lajia kuin siihen liitettävä oksa. Varttaa voi jo pihalla kasvavaan omenapuuhun, etenkin, jos haluaa vaihtaa siihen eri lajikkeen. Perusrungon tulee olla paikallisissa kasvuolosuhteissa menestyvä. Suomessa käytetään pääasiassa vanhaa ja hyväksi havaittua Antonovka-lajikkeen perusrunkoa. Ne myydään parivuotiaina siementaimina. Perusrungot voi hankkia varttamiskursseille osallistumalla, puutarha-alan messuilta, tai kysymällä niitä taimitarhalta. Eräät taimitarhat varttavat lajikkeita myös tilaustyönä.
Jalo-oksan ja perusrungon tulee olla lepotilassa ja varttaminen tapahtuu talviaikaan. Oksia voi kerätä hyvissä ajoin ja säilyttää ne, vaikka lumihangessa siihen saakka, kun on aika ryhtyä toimeen. Varttamisessa käytettävät oksat ovat edellisen vuoden kasvua, kolmen silmun verran oksaa riittää hyvin. Jalo-oksan paksuus tulee huomioida niin, että se olisi saman paksuinen perusrungon kanssa, lyijykynän paksuinen verso on sopiva. Yhteen liitettävät oksat leikataan terävällä veitsellä viistosti. Perusrunko leikataan noin 10 cm:n pituiseksi. Leikkauspintoihin ei saa koskea turhaan ja niiden tulee olla siististi veistetyt. Turhaa viivyttelyä tulee välttää, jotta pinnat eivät pääse kuivumaan.
Perusrungon voi hankkia varttamiskursseilta, messuilta tai taimitarhalta.
Oksat liitetään yhteen
Oksat liitetään huolellisesti yhteen ja teipataan päälle tähän tarkoitukseen soveltuva joustava teippi. Oksien kuorien reunojen tulee kohdata toisensa mahdollisimman pitkältä matkalta. Teipin on oltava suunniteltu varttamiseen, ja venyvää, jolloin saadaan aikaan ilmatiivis ja pitävä sidos. Teippi lahoaa aikanaan pois itsestään, eikä jää kuristamaan kasvavaa oksaa.
Vartettu omenapuu istutetaan sopivan kokoiseen ruukkuun ja suojataan muovipussilla. Ilmankosteudesta, sekä kasvualustan kosteudesta on tärkeää huolehtia. Noin kuukauden kuluttua voi muovipussin ottaa pois, ja samalla poistetaan perusrungosta mahdollisesti kasvavat villiversot. Jalo-oksasta poistetaan ylimääräinen verso, kun se on 5–10 cm:n pituinen. Tämän jälkeen omenapuun voi siirtää lasitetulle parvekkeelle tai terassille odottamaan istutusta.
Satoa odotellessa
Kesäkuun puolen välin jälkeen, kun yöhallojen vaara on ohi, voit istuttaa taimen ulos. Huolehdi, että varrennuskohta jää maanpinnan yläpuolelle ja istutus sujuu muutenkin oikea-oppisesti. Puun tukeminen, lannoitus ja suojaus ovat tärkeitä toimenpiteitä istutuksen jälkeen. Satoa voi odottaa 3–5 vuoden kuluttua istutuksesta.
Varttamiseen käytetään oksaa, joka on edellisen vuoden kasvua.
Varttamisessa käytetään siihen tarkoitettua joustavaa teippiä.
Varrennoksen voi tehdä myös kasvavaan puuhun.
Tiesitkö? Työtehoseura kouluttaa puutarha-alan perustutkintoa, ammatti- ja erikoisammattitutkintoja ja lyhytkoulutuksia. Tutustu lisää www.tts.fi/koulutusalat/puutarha-ala
Työkonedata hyödyksi
JANNE KARTTUNEN, MARKKU LÄTTI JA VELI-MATTI TUURE, TTS TYÖTEHOSEURA
Peltoviljelyssä käytettävien työkoneiden keräämän datan hyödyntämistä ei ole juurikaan tarkasteltu työn kehittämisen näkökulmasta. Työn tuottavuus on tärkeää päivittäisessä toiminnassa ja tuotannon kannattavuudelle.
Datan keruu ja hyödyntäminen on vielä alkumetreillään maamme peltoviljelyssä. Toisaalta monella tilalla on jo dataa kerääviä työkoneita käytössään.
Nykyaikaiset ajettavat työkoneet, kuten traktorit ja leikkuupuimurit, sekä traktoriin kytkettävät työkoneet, kuten kylvölannoittimet ja kasvinsuojeluruiskut, keräävät niiden toimintaan ja peltoviljelyn tuotantoprosesseihin liittyvää dataa. TTS Työtehoseuran tuoreessa tutkimuksessa perehdyttiin työkoneiden keräämään dataan ja sen hyödyntämiseen erityisesti työn kehittämisessä. Työkoneiden keräämä data
Työkoneiden keräämä data on tyypillisesti digitaalisessa muodossa olevia numeroita, mutta se voi olla myös kuvaa tai ääntä. Data ei kerro meille välttämättä mitään
sellaisenaan. Data on hyödyllistä, jos sillä on käyttöä itsellä tai joku toinen toimija on siitä kiinnostunut, jolloin sillä voi käydä kauppaa. Vasta kun data saa hyödyntäjän mielessä merkityksen, siitä muodostuu informaatiota. Kun informaatio viedään viitekehykseensä – vaikka viljan viljelyprosessin tiettyyn osaan – siitä muodostuu meille tietoa. Vasta tietoa päästään tulkitsemaan ja soveltamaan.
Julkisten verkkolähteiden tarkastelun mukaan esimerkiksi traktorit keräävät useita kymmeniä erilaisia datoja, joita kuljettaja voi hyödyntää työssään. Näitä ovat muun muassa traktorin polttoaineen kulutus, ajo- ja keskinopeus, käyttötunnit eriteltyinä, moottorin kuormitusaste, rengaspaineet sekä renkaiden luisto, joita voidaan käyttää traktorin käytön optimointiin. Työkonedatan rinnalla paikkatietodataa voidaan puolestaan käyttää traktorin sijainnin tarkasteluun, ajolinjojen luontiin sekä täsmäviljelytoimenpiteisiin.
Tällä hetkellä tieto työkoneiden keräämästä datasta, sen tarkkuudesta sekä hyödyntämismahdollisuuksista on verkossa hajallaan ja osin vaikeasti löydettävissä. Työkoneiden keräämän datan tiedostomuodoista tai siitä, onko data avattavissa ilman maksullisia ohjelmistoja, ei juuri löydy tietoa. Työkoneiden valmistajilla ja myyjillä sekä datan jalostamisen palveluntarjoajilla on vielä työtä edessään, kun asiakkaiden kiinnostus työkoneiden keräämän datan hyödyntämiseen tulee väistämättä kasvamaan.
Edelläkävijöiden kokemuksia
Tutkimuksessa haastateltujen kokeneiden maatalousyrittäjien ja alan asiantuntijatehtävissä työskentelevien henkilöiden mukaan työkonedata on useimmilla maamme tiloilla vajaakäytöllä – tai sitä ei edes mainittavasti kerätä. Monilla tiloilla pieni tilakoko, vanha kalusto ja heikko osaaminen eivät mahdollista datan keruuta, käsittelyä ja hyödyntämistä.
Samaan aikaan kärkitilat ovat tuoneet eri datalähteiden hyödyntämiseen perustuvan täsmäviljelyn vahvasti peltokasvituotantoonsa ja ovat oma-aloitteisesti mukana datatalouden ja tekoälysovellusten kehittämisessä. Esimerkiksi tarkkaa paikkatietoa hyödynnetään tiloilla erityisesti ajoneuvojen ja työkoneiden automaattiohjauksessa, kaluston keskinäisessä koordinoinnissa sekä työn valmistumisen seurannassa ja dokumentoinnissa.
Paikkatiedon koetaan säästävän peltotöissä työn lisäksi myös muita tuotantopanoksia, joiden paikkakohtaista käyttöä voidaan säätää reaaliaikaisesti.
Mitä opiksi lähitulevaisuuteen?
Tutkimuksen toteuttajien on helppo yhtyä haastateltujen edelläkävijöiden ajatuksiin siitä, että perinteisen
viljelyosaamisen pitää säilyä selkärangassa, jotta tulevaisuudessa ei jäädä datan kanssa yritysten ja tekoälyn armoille. Näin ei jouduta myöskään pahaan pulaan, jos yleistyvä ajoautomatiikka ja täsmäviljely ovat toisinaan pois käytöstä eri syistä johtuvien paikannushäiriöiden takia. Toki ensisijaisesti tulisi pyrkiä torjumaan häiriöitä ja sitten vasta yrittää sopeutua niihin: Työtehoseurassa kartoitetaankin tänä vuonna mobiiliyhteyksiin ja paikannukseen liittyviä häiriöitä.
Työkonedatan avulla kyetään jo nyt tuottamaan työnkäyttö- ja tuottavuustietoa. Sen avulla voidaan suunnitella muun muassa peltoviljelyn logistiikkaa ja koneketjujen sekä työvoiman käyttöä ja hinnoitella urakointityötä. Pellolla sen avulla kyetään reaaliaikaisesti ohjaamaan traktorin ja työkoneiden toimintaa. Työtä kyetään myös dokumentoimaan ja todentamaan, mistä on hyötyä erityisesti urakoinnissa ja yhteiskoneiden kustannusten jaossa. Ohjelmistotaloja ja asiantuntijapalveluita tarvitaan avuksi datan jalostamiseen helposti hyödynnettävään muotoon. Työkoneiden keräämän datan keruun ja käsittelyn helpottuminen tulevat edistämään myös työn tuottavuuteen ja tehokkuuteen liittyvien hyötyjen mittaamista.
Tutkimus pähkinänkuoressaa
Kirjoitus perustuu Työtehoseurassa vuonna 2024 toteutettuun Työkoneiden keräämän datan hyödyntäminen työnkäytön ja tuottavuuden kehittämisessä – nykytila ja mahdollisuudet (Työkonedata) -tutkimukseen. Tutkimuksessa selvitettiin peltoviljelyssä käytettävien työkoneiden keräämän datan ja siihen perustuvan informaation käyttöä peltoviljelyprosessien suunnittelussa, toteutuksessa, seurannassa ja kehittämisessä.
Aineistoa kerättiin julkisista verkkolähteistä sekä haastattelemalla kokeneita maatalousyrittäjiä ja alan asiantuntijatehtävissä toimivia henkilöitä. Tutkimus toteutettiin Maatalouskoneiden tutkimussäätiön apurahalla. Tutkimusraportti tulee keväällä Doria-julkaisuarkistoon: https://www. doria.fi/handle/10024/188210
Varsi-imurit testissä -
halpa vastaan kallis
TARJA MARJOMAA, TTS TYÖTEHOSEURA JUHA SALMINEN, HS
Halvan varsi-imurin saa alle 100 eurolla, kun kalleimmat mallit maksavat kymmenkertaisesti. Onko hinta laadun väärti ja korvaako laite perinteisen letkuimurin? Helsingin Sanomat ja TTS Työtehoseura kokeilivat kahta hinnaltaan ääripäiden varsi-imuria. Rahalla saa suorituskykyä, mutta lopulta valinnan ratkaisee käyttäjän odotukset ja käyttöolosuhteet.
Vertailun laitteet olivat House UVCO623-varsi-imuri, 84 €, ja Dyson GEN5 Detect Absolute-varsi-imuri, 899 €. Testit tehtiin HS:n kuvausstudiolla, jossa arvioitiin laitteiden suorituskyky ja käyttöominaisuudet. HS:n toimittaja Heidi Moisio kokeili imureita myös käytännön olosuhteissa, lapsi- ja koirataloudessa.
Varustetaso erilainen
Yksinkertaisen House-imurin saa nopeasti käyttökuntoon ja käyttöohjeet ovat selkeät. Dysonin englanninkielinen pikaopas on suppea eikä kerro esimerkiksi suutinten käytöstä. Käyttöohjeiden puuttuminen on Dysonin iso miinus. Hyvät käyttöohjeet löytyivät lopulta googlaamalla. Molempien laitteiden moottori-pölysäiliöosan saa irrotettua kädessä pidettäväksi rikkaimuriksi, jota voi käyttää esimerkiksi portaiden ja lattiatason yläpuolella olevien pintojen puhdistamiseen.
House-imurissa on kaksi tehonasetusta. Matalalla imuteholla laitteelle luvataan 45 minuutin toiminta-aika ja maksimiteholla noin 20 minuuttia. Dysonissa tehoja on kolme ja Eco-teholla toiminta-ajaksi ilmoitetaan 70 minuuttia. Käytännössä likatyyppi, imuroitava pinta, käytetyt suuttimet ja pölysäiliön täyttyminen vaikuttavat imurointiaikaan ja -tehoon. Imuteho voi heikentyä myös akun tyhjentyessä tai vanhentuessa. Laitteiden akut voi uusia, mutta Housessa työ on jätettävä ammattilaiselle.
Suorituskyvyssä ja käyttömukavuudessa eroa
Testissä imuroitiin kissanhiekkaa ja perunajauhoja lyhytnukkaiselta matolta sekä kovalta lattialta. Imurointi tehtiin yhdensuuntaisella, tasaisella työnnöllä alueen päästä päähän. Dysonissa käytettiin moottoroitua
High Torque XL-lattiasuutinta ja imurointitulos oli hyvä. House-imurin suutin levitti hiekan ympäriinsä ja jo imuroitua hiekkaa putosi takaisin matolle. Perunajauhojen imurointitulos oli Housella kohtuullinen, muttei Dysonin veroinen. Dysonin hyvää imurointitulosta selittää osaltaan moottorivoimalla toimiva lattiasuutin.
Varsi-imurit ovat helppokäyttöisiä. Dyson voi olla joillekin käyttäjille liian painava eikä laite pysy pystyssä ilman tukea. Pölysäiliöiden tyhjennys ja puhdistus on epämiellyttävää eikä edes Dysonin tyhjennysautomatiikka estä pölyn leviämistä ympäristöön. Testikäytössä Dysonin pölysäiliö täyttyi kissanhiekasta. Hälytysääni ei jostain syystä toiminut, mutta näyttö ilmoitti täyttymisestä ja näytti tukoksen mahdollisen sijainnin. Osia puhdisteltiin pitkään ja akku oli välillä irrotettava, jotta laite käynnistyi uudelleen. Dysonissa poistoilma kulkee Hepa-suodattimen läpi. Housen poistoilman mukana pöllähti ilmaan aiemmin imuroitua perunajauhoa.
House ylläpitää, Dyson puhdistaa
- Ainoaksi kodin imuriksi House-varsi-imuri ei meillä soveltuisi, totesi HS:n toimittaja Heidi Moisio kokeiltuaan imureita kotonaan. House oli kevyt ja sen imuteho riitti koirankarvojen ja leivänmurujen pikasiivoukseen. Dysonin imurointitulos oli hyvä, mutta laite tuntui painavalta pidempään imuroitaessa ja myös rikkaimurina käytettäessä. Dysonin Fluffy Optic-suuttimen valaisin auttoi lian havaitsemista.
Laitteet eivät taipuneet kovin ketterästi kapeisiin, mataliin ja ahtaisiin paikkoihin eikä varren pituutta voinut säätää. Suuttimien harjaksiin kiertyi hiuksia, koirankarvoja ja langanpätkiä, joiden irrottelu oli hankalaa. Myös tilavuudeltaan melko pienien pölysäiliöiden tyhjennys ja puhdistus oli epämiellyttävää. Dysonin tunnistin pysäyttää laitteen, jos imuriin on menossa
jotain kookasta. Kokemuksena oli, että kova imuteho veti muun muassa matonreunan lähelle harjaa, jolloin imuri pysähtyi. - Vaikka ihastuin joihinkin Dysonin ominaisuuksiin, en ostaisi sitä tällä hinnalla. House-imuri taas tuntuu omaan kotiin tarpeettomalta lisältä, kun siivouskaapissa on imuteholtaan hyvä perusimuri –vaikka en sitä aina jaksakaan kaivaa esiin tarpeen tullen, arvioi Heidi Moisio.
Onko hinta laadun väärti?
House-varsi-imuri on parhaimmillaan nopeassa täsmäsiivouksessa, mutta kodin ainoaksi imuriksi se ei ehkä riitä. Monipuolinen, laadukas ja tehokas Dyson on vaihtoehto letkuimurille. Johdottomuus on varsi-imurin valtti, mutta imurointi voi olla kilpajuoksua aikaa vastaan. Mitä voimakkaampaa imutehoa käyttää, sitä nopeammin akku tyhjenee. Tehokas akku ei takaa varsi-imurin hyvää imurointitulosta, kuten ei letkuimurissakaan ottoteho (W). Käytännön imutehoon vaikuttavat myös laitteen runko- ja moottoriosan tiiveys sekä suuttimen muotoilu. Johtopäätöksenä voi todeta, että varsi-imurin valinnassa tasapainoillaan suorituskyvyn, akun keston, latausajan ja hinnan välillä. Rahalla saa suorituskykyä, mutta liki tuhannella eurolla saa myös laadukkaan letkuimurin ja sen pariksi robotti-imurin. Pölypussiton varsi-imuri ei ole paras ratkaisu allergisen kotiin eikä heikkovoimaisille henkilöille. Käyttötarve ja tilat ratkaisevat.
House UVCO623-varsi-imuri
Dyson GEN5 Detect Absolute-varsi-imuri
Hyvä johtaminen, parempi mieli
HENNA HURTTALA, TTS TYÖTEHOSEURA
Osaavat ja motivoituneet ihmiset jaksavat haastavissakin tehtävissä ja suhtautuvat myös uudella tavalla ajatteluun avoimesti. Tämä on organisaatioiden uudistumisen ja menestyksen edellytyksiä. Hyvät johtamistaidot ja ihmisten potentiaalin ymmärtäminen ovat myös kasvualusta tuottavalle ja innovatiiviselle työkulttuurille. Näistä lähtökohdista rakentuu Metsäalan Johtamisakatemia, joka on osa Metsämiesten säätiön rahoittamaa Metsähyvinvointi-ohjelmaa. Johtamisakatemian tavoite on tukea koko metsäalan kehittymistä vastaamaan tulevaisuuden osaamisvaatimuksia.
Jo
yli 500 johtamisakatemian käynyttä
Johtamisakatemian paalujuuri on ykköskurssi, jolle kutsutaan metsäteollisuuden, metsänhoitoyhdistysten, yritysten, ja julkisen sektorin johtajia, asiantuntijoita sekä esimiehiä. Ykköskurssin pääteemoina ovat olleet
vuorovaikutus, tulevaisuuden työ, sisäinen motivaatio ja inhimillisen yhteyden johtaminen. Aihepiireihin ovat johdatelleet huippuasiantuntijat, kuten näyttelijä ja tunnetaitovalmentaja Outi Mäenpää, Tampereen yliopiston hallintotieteen professori Jari Stenvall, professori, aivotutkija Minna Huotilainen ja psykologi, yritysvalmentaja Ilona Rauhala.
Vuonna 2024 järjestettiin sarjassaan jo 24. ja 25. ykköskurssit ja kurssin käyneitä onkin jo pitkälle yli 500. Erilaisten ihmisten johtamiseen ja vahvuuksiin keskittyvä kakkoskurssi ja neuvottelu- ja konfliktienhallintataitoihin keskittyvä kolmoskurssi puolestaan tarjoavat mahdollisuuksia syventää osaamista näistä teemoista. Metsäalan Johtamisakatemia on kehittyvä ja hioutunut kokonaisuus, jonka välittömät ja välilliset positiiviset vaikutukset metsäalan organisaatioiden menestykselle ovat kiistattomat.
Konkareille ja tuleville johtajille
Johtamisakatemian koulutusohjelma on suunniteltu metsäalan ammattilaisten johtamistaitojen kehittämiseen ja on tarkoitettu niin nykyisille kuin tuleville alansa johtajille. Ohjelmaan osallistuminen toimii kutsuperiaatteella, ja hankkeen ohjausryhmä päättää kursseille kutsuttavat henkilöt heidän työnantajiensa aloitteesta. Kiinnostuksensa osallistumisesta voi ilmaista myös suoraan yhteyshenkilöille, joten heihin kannattaa olla rohkeasti yhteydessä, jos kiinnostuu akatemiasta. Verkostosta voimaa
Kurssien lisäksi järjestetään vaikuttajabrunssitilaisuuksia, jotka tarjoavat akatemian käyneille mahdollisuuden päästä ajankohtaisen tiedon ääreen ja tavata toisiaan. Vuonna 2024 järjestettiin kaksi erityyppistä brunssia; ensimmäisen teemana oli metsäammattilaisten työhyvinvointiin kiinteästi liittyvä metsäuutisointi asiaan perehtyneen dosentti VTT Juhani Wiion selvityksen pohjalta. Toinen vaikuttajabrunssi kokosi Akatemian käyneitä Metsäpäivien yhteydessä pidettyyn tilaisuuteen, jossa pääpuhujana toimi nykyinen työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö, pitkän uran myös mm. Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajana tehnyt Timo Jaatinen.
Edellisten vuosien tapaan kurssi ja brunssit ovat saaneet osallistujilta kiittävää palautetta. Erään kurssille osallistuneen palaute kiteyttää sen, miten anti koetaan: ”Kurssi oli hyvin toteutettu ja sain siitä hyviä ajatuksia oman johtajuuden kehittämiseen. Esiintyjät olivat ammattitaitoisia ja osasivat asiansa. Iso plussa verkostoitumisesta.”
Johtamisakatemian keskiössä on sen alusta asti ollut se kaikista tärkein, ihminen. Lähestymiskulma on edelleen mitä tuorein ja Johtamisakatemian vaikutus metsäalan menestykselle saavutetaankin juuri ihmisten kautta; akatemian käyneiden välittämänä. Suomen metsäalan, sen yritysten ja yhteisöjen ihmisiin perustuva menestyminen on Johtamisakatemian kirkas tavoite.
Metsäalan Johtamisakatemian ajankohtaisista asioista tiedotetaan Metsähyvinvointiohjelman sivustolla www.metsahyvinvointi.fi/johtamisakatemia
Ruokaa hitaasti hauduttaen
ANNE KORHONEN JA SARI LISKI-MARKKANEN, TTS TYÖTEHOSEURA
TTS Työtehoseura testasi Crock-pot haudutuspataa sekä jo 1990-luvulta tuttua Aromipesää. Molemmat laitteet soveltuvat ruoan hitaaseen kypsentämiseen, mutta niiden hyödyntäminen ruoanvalmistuksessa vaatii hieman harjoittelua. Crock-potilla valmistuu ruokaa iso määrä kerralla. Aromipesää käyttäessä säästää sähköä.
Crock-pot eli haudutuspata toimii tasaisella lämmöllä ja se kypsentää ruoan hitaasti useiden tuntien ajan. Laite koostuu rungosta, jossa on lämmityselementti, ja keraamisesta astiasta, johon ruoka-ainekset laitetaan. Laitteen teho on pieni (240 W). Parin ensimmäisen tunnin aikana laite kuumentaa ruoka-aineet haudutuslämpötilaan ja varsinainen kypsennys alkaa vasta sen jälkeen.
Laitteessa on valmisohjelmia. Food-toiminnolla valitaan ensin pääraaka-aine ja sitten määrä. Aika ja lämpötila on mahdollista valita myös manuaalisesti (high, low, lämpimänäpitotoiminto). Maksimikypsennysaika on 20 tuntia. Lisäksi voi valita ajan, milloin haluaa ruoan olevan valmista. Ajastimen maksimiaika on 12 tuntia. Valmisohjelmia käytettäessä laite siirtyy ohjelman päättyessä lämpimänäpitotilaan. Lämpimänäpitoa ei suositella käytettävän yli 4 tuntia, jotta ruoan mikrobiologinen laatu säilyy hyvänä.
Aromipesä edelleen käyttökelpoinen
Aromipesä on vanha suomalainen keksintö, joka on suunniteltu helpottamaan ruoanlaittoa ja säästämään energiaa. Siihen sopivat kaksisankaiset kolmilitraiset ja sitä pienemmät kattilat, joiden pohjan halkaisija on korkeintaan 16 cm. Aromipesän pohjalle laitetaan pahvi suojaamaan sitä liian kuumalta kattilan pohjalta. Metallipidikkeet pitävät osat kiinni toisistaan. Käyttöohjeessa suositellaan käytettävän alumiinifoliota kattilan ja kannen välissä lämmön karkaamisen estämiseksi.
Aromipesä on valmistettu EPP-polypropeenista ja se eristää lämpöä. Haudutettavat ruoka-ainekset esikypsennetään kattilassa, joka siirretään Aromipesään. Esikypsentämisen aikana ruokaan varautunut lämpö varmistaa, että ruoka jatkaa kypsymistä omassa lämmössään energiatehokkaasti.
Harjoittelu tekee mestarin
Laitteiden käyttöohjeet ovat suppeat. Crock-potin käyttöohjeessa on ohjeita reseptien muokkaamiseen. Niiden mukaan kypsennysaika on low asetusta käyttäen noin kaksinkertainen high -asetukseen verrattuna. Esikokeissa ei huomattu oleellista eroa eri lämpötila-asetuksissa. Kaikki ruoanvalmistuskokeilut päädyttiin tekemään high-asetuksella. Sekä haudutuspadalle että Aromipesälle suunniteltuja reseptejä löytyy netistä jonkin verran. Muitakin ruokaohjeita voi soveltaa ja kokeilla. Laitteiden käyttö vaatii jonkin verran suunnitelmallisuutta ja raaka-aineet tulee valita hitaaseen kypsennykseen soveltuvaksi. Kypsennettäessä tulee käyttää vähemmän nestettä kuin tavallisessa kattilassa, sillä haihtuminen on vähäisempää kuin liedellä kypsennettäessä.
Laitteilla valmistettiin punajuuri-linssipataa, ruispuolukkapuuroa sekä kasvishernekeittoa. Lisäksi koetaloudet valmistivat molemmilla laitteilla riisipuuroa sekä Crock-potilla erilaisia pataruokia, keittoja sekä lihalientä.
Crock-potissa ruoan lämpötila nousee hitaasti huoneenlämmöstä noin 90 asteeseen reilussa kahdessa tunnissa. Käyttöohjeessa suositellaan, ettei padan kantta avata ensimmäisen kahden tunnin aikana. Pitkään
Crock-pot Time Select haudutuspata CP201030
• hinta n. 100 euroa
• kookas ja painava 5,7 kg
• padan tilavuus 5,6 l. Mitattu minimimäärä 2,4 litraa ja maksimimäärä 4,6 litraa
• lyhyt liitosjohto n. 70 cm
• laitteen pinta kuumenee yli 60 asteiseksi
• keraaminen astia soveltuu myös uunissa kypsennykseen
• astia ja kansi konepestävät
• maitotuotteet tulee lisätä pataan viimeisen puolen tunnin aikana, koska maidon proteiinit hajoavat pitkään kypsennettäessä
Aromipesä
• valmistetaan Suomessa
• hinta n. 30 euroa
• ei kuluta sähköä
• vie tilaa säilytyksessä
• konepestävä
• ruoan voi esikypsentää ja esim. kuljettaa autossa sähköttömälle mökille
• ruoka-ainekset pitää esikypsentää kunnolla, jotta ruoka kypsyy siihen varautuneella lämmöllä
kypsennettäessä lämpötilat nousevat vähitellen kohti 100 astetta. Aromipesässä lämpötila laskee vähitellen. Testeissä ruoka säilyi yli 60 asteessa 5–6 tuntia.
Ruoanvalmistuskokeiluissa kypsennysaika oli Crock-potissa huomattavasti pidempi kuin käyttöohjeessa annettu ohjeellinen kypsennysaika. Punajuuri-linssipata ja hernekeitto onnistuivat hyvin ja kypsyivät kahdeksassa tunnissa. Ruis-puolukkapuuroa piti sekoitella pohjaan tarttumisen estämiseksi. Puuro kypsyi neljässä tunnissa. Sen koostumus oli selvästi löysempää kuin Aromipesässä haudutettu. Sähköä laite kulutti 1,2–1,8 kWh valmistetusta ruoasta riippuen.
Aromipesää käytettäessä raaka-aineita esikypsennettiin ensin liedellä noin 15 min ja sen jälkeen annettiin hautua Aromipesässä. Punajuuri-linssipata kypsyi siinä viisi tuntia. Punajuuret olivat hieman napakoita, mutta pata onnistui hyvin. Ruis-puolukkapuuro onnistui Aromipesässä kolmessa tunnissa erinomaisesti. Puuron koostumus oli sileä ja se valmistui vaivattomasti. Hernekeitto ei kypsynyt seitsemän tunnin haudutuksen aikana, vaikka sen luvataan valmistuvan 4–6 tunnissa. Aromipesää käytettäessä sähköä kuluu ainoastaan esikypsennyksen aikana. Sähkönkulutusta ei mitattu, mutta esikypsennyksen aikana liesityypistä riippuen sähköä arvioidaan kuluvan noin 0,5–1 kWh.
Kvartsipöly hallintaan uudella mittauslaitteella
EIJA LILJA-VUORI, TTS TYÖTEHOSEURA
Kvartsipöly on näkymätön ja vaarallinen työpaikkariski, erityisesti rakennus- ja kaivosteollisuudessa. Työntekijöiden altistumisen vähentäminen on ensiarvoisen tärkeää, ja tässä uusimmat teknologiat voivat tuoda merkittäviä parannuksia.
Miten uusin mittauslaite voi auttaa vähentämään altistusta ja parantamaan työpaikkojen turvallisuutta?
ASTQ Supply House Oy:n Asko Seppälä tutustutti TTS Työtehoseuran rakentamisen asiantuntijoita uusimman reaaliaikaisen kvartsipölyn mittauslaitteeseen, Trolex Air XS:ään.
Kvartsipöly, mistä kyse?
Kvartsipöly on erittäin pieniä, silmämääräisesti näkymättömiä hiukkasia, jotka syntyvät erityisesti pölyävissä työvaiheissa, kuten porauksessa, leikkauksessa ja hionnassa. Vaikka kvartsipölyä ei voida nähdä, sen terveydelle aiheuttamat riskit ovat todellisia. Hengitettäessä nämä pienet hiukkaset kulkeutuvat keuhkoihin ja voivat aiheuttaa vakavia, pitkäaikaisia keuhkosairauksia.
Koska kvartsipölyn määrä ei ole silmin nähtävissä, sen mittaaminen on tärkeää työntekijöiden terveyden suojelemiseksi ja lainsäädännön vaatimusten täyttämiseksi. Ilman mittauksia on vaikea tietää, kuinka suurelle pölyaltistukselle työntekijät ovat päivittäin alttiina ja miten suuri riski altistuksesta on. – Työnantajan on noudatettava työturvallisuuslakia ja muita säädöksiä, jotka koskevat työympäristön riskien arviointia ja hallintaa sekä työtapaturmien ehkäisyä. Oikeat pölynhallintaratkaisut ja riittävät henkilösuojainvalinnat ovat avainasemassa työntekijöiden terveyden suojelemisessa, kertoo Asko Seppälä.
Turvallisuutta ja riskienhallintaa Kvartsipölymittauksissa vakavin virhe on mittausten täydellinen laiminlyönti. Tällöin altistuksen seuranta jää tekemättä, mikä korostaa valvonnan ja selkeiden velvoitteiden tarvetta pölyaltistuksen ehkäisyssä. Toinen merkittävä virhe on mittausten suorittaminen väärään aikaan. Luotettavan altistusarvion saamiseksi mittaukset on ajoitettava tarkasti työtehtävien ja olosuhteiden mukaan.
Perinteinen kvartsipölyn mittaaminen on edellyttänyt ilmasta otettujen näytteiden analysoimista laboratoriossa. Tämä on tarkka mutta hidas prosessi, joka voi viivästyttää tärkeän tiedon saamista työpaikan pölytilanteesta. Nämä perinteiset menetelmät ovat kuitenkin yhä se, mitä edellytetään edelleen tehtävän. Työhygieenisten mittausten tarkkuus varmistetaan sertifioiduilla ja testatuilla prosesseilla, jotka takaavat tietojen luotettavuuden.
Uudet reaaliaikaiset mittauslaitteet, kuten Asko Seppälän esittelemä ja ASTQ Oy:n maahantuoma Trolex Air XS, muuttavat huomattavasti pölyn hallinnan tehokkuutta työpaikoilla. Kyseinen mittari on maailman ensimmäinen ja ainoa suoraan osoittava laite, joka pystyy mittaamaan kiteistä piioksidia eli kvartsia. Mittalaite kvartsipölyn pitoisuuden suoraan työmaalla ja antaa tulokset välittömästi. Tämä auttaa estämään pölyaltistuksen vaarat oikea-aikaisella reagoinnilla.
– On tärkeää, että käytetään laadukkaita mittauslaitteita ja varmistetaan niiden säännöllinen huolto ja kalibrointi, jotta mittaustulokset ovat tarkkoja ja luotettavia. Myös mittaustarkkuus varmistetaan sertifioiduilla AHA- tai RTA-asiantuntijoilla sekä FINAS-akkreditoiduilla laboratorioilla. Oikein ajoitetut mittaukset, kuten Trolex Air XS:llä suoritettavat mittaukset, varmistavat oikean mittaushetken kvartsipölyn tarkan määrän selvittämiseksi, huomioi Seppälä.
Reaaliaikaista seurantaa
Reaaliaikaiset mittauslaitteet tekevät kvartsipölyn hallinnasta tehokkaampaa ja tarkempaa. Näiden laitteiden avulla ongelmat voidaan tunnistaa välittömästi, ja työntekijöiden altistuksen huippukohdat havaitaan oikeaan aikaan. Tämä mahdollistaa nopean toiminnan ja ehkäisee altistuksen vaaroja ennen kuin niistä aiheutuu terveydellisiä haittoja.
–Reaaliaikaiset mittaukset auttavat myös varmistamaan, että kvartsipölylle asetettuja raja-arvoja (0,1 mg/m³) ei ylitetä. Trolex Air XS -laitteen voi lisäksi yhdistyä IoT-järjestelmiin, jolloin se tuottaa reaaliaikaista dataa valvontajärjestelmiin. Tämä tekee seurannasta aiempaa tarkempaa ja helpompaa. Reaaliaikaisella mittauksella työpaikoista voidaan tehdä turvallisempia, ja työnantajat voivat reagointiaikojen nopeuden ansiosta estää ongelmat ennen kuin ne eskaloituvat, huomioi Asko Seppälä.
Kun työpaikoilla käytetään uusinta teknologiaa, voidaan paremmin suojella työntekijöiden terveyttä ja taata, että jokaisella on oikeus turvalliseen työympäristöön – myös niissä pölyisissä ammateissa, joissa pöly altistaa työntekijät erityisesti hengitystiesairauksille.
–Laite kuten Trolex Air XS ei ole pelkästään mittausväline, vaan se on osa tehokasta riskienhallintajärjestelmää, joka mahdollistaa paremman valvonnan ja nopean reagoinnin altistukseen, päättää Seppälä.
“Uusi mittauslaite tekee kvartsipölyn hallinnasta tehokkaampaa ja turvallisempaa”
Savesta rapaten ja maalaten
- perinteisiä menetelmiä ja modernia ekologisuutta
Savirappaus ja savimaalaus tarjoavat kauniita, terveellisiä ja ekologisia vaihtoehtoja perinteisille pintakäsittelymenetelmille
Project.
Yleinen, helposti muokattava ja edullinen savi on ollut yksi ihmisten eniten käyttämiä rakennusmateriaaleja. Raakasavi on ekologista ja täysin kierrätettävissä, eli savea voidaan käyttää yhä uudelleen ilman sen ominaisuuksien heikkenemistä. Kuivunut savi voidaan palauttaa uuteen käyttöön kastelemalla. Savirappaus on luonnonmukainen, helppohoitoinen ja elävä ratkaisu sisäseinien ja pintojen käsittelyyn. Savimaalaus puolestaan on yksi ihmiskunnan vanhimpia maalaustapoja, sillä mineraalien värjäämää maa-ainesta on ollut helppo hyödyntää. Savea voidaan käyttää myös rakentamisen runkomateriaalina.
Saven valinta ja käyttö
Suomen vanhimmat tunnetut savirakennukset ja savirappaukset ovat 1700-luvulta ja keskittyvät Varsinais-Suomeen, missä savea on ollut helposti saatavilla. 1950-luvulle asti Suomessa on rakennettu satoja erilaisia savirakennuksia, joista jäljellä on enää parisen sataa. Savi on rakennusmateriaalina päässyt pitkälti unohtumaan, mutta ekologisten tarpeiden ja tunnustettujen terveyshyötyjen myötä se on alkanut kiinnostaa uudelleen.
Savirappaus soveltuu erityisesti luonnonmateriaaleista rakennetuille pohjille, mutta se voidaan tehdä myös
harkko- ja betonirakenteen päälle. Savirappaus sopii sekä uudisrakentamiseen että vanhojen rakennusten remontointiin. Perusainekset ovat savi, hiekka, vesi ja sidosaineena luonnonkuitu, kuten hamppu tai olkisilppu. Suomalaista, jopa kotipihan savea voi käyttää, mutta sen koostumus on testattava ennen rappaustyötä. Materiaalia voi ostaa myös valmiina savijauhelaastiseoksena.
Savirappauksen työvaiheet ovat yksinkertaiset, mutta työ vaatii silti osaamista. Toisin kuin monet muut rakennusmateriaalit, saven työstö ei vaadi suojavarusteita tai raskaita työkaluja. Väriltään savirapattu seinä voi olla lähes minkä värinen tahansa, sillä pintarappauksen voi värjätä luonnonmukaisilla pigmenteillä. Suomessa savi on luonnostaan harmaata, mutta muualta maailmasta löytyy esimerkiksi myös keltaisia tai punaisia savilaatuja. Rappaus voidaan pintakäsitellä savimaalilla, liima- tai kalkkimaalilla tai paperitapetilla. Pintakäsittely on hengittävyyden kannalta oleellista: savirapatuista pinnoista ei saa tehdä höyryä läpäisemättömiä väärillä materiaalivalinnoilla. Valmiina savirappaus näyttää ja tuntuu miltä tahansa rapatulta pinnalta.
MINNA KUUSELA,, TTS TYÖTEHOSEURA
Kuva: Northern Clay Plaster
Savirappauksen hyödyt
Savilaasti on biohajoava ja myrkytön materiaali, joka ei vapauta haitallisia yhdisteitä. Oikein tehty savirappaus suojaa seinää liialliselta kosteudelta hyvän diffuusion ja alhaisen tasapainokosteuden ansiosta. Se tasaa myös sisäilman kosteutta, parantaa sisäilman laatua ja toimii samalla lämmön- ja äänieristeenä sekä palokatkona.
Savirappaus voi olla yksi-, kaksi- tai kolmekerroksinen riippuen käyttötarkoituksesta. Mitä paksumpi savikerros, sitä paremmin sen hyödyt pääsevät esille. Suurin kustannus savirappauksessa on työ. Savilaasti sopii sellaisenaan kaikkiin kuiviin huoneisiin. Myös keittiön ja kylpyhuoneen seinät, jotka eivät ole alttiita juoksevalle vedelle, voi rapata savilaastilla. Tällaiset pinnat voidaan käsitellä luonnonvahalla, jotta ne kestävät pyyhkimistä ja roiskeita. Seinät, jotka ovat alttiita vedelle, kuten suihkutilat, suositellaan rapattavaksi tyyliin sopivasti esimerkiksi kalkkilaastilla ja tadelakt-tekniikalla.
Savirappaus nostettava marginaalista
Savirappaus on vielä rakennusalan marginaalissa, mutta sen käyttö on vähitellen lisääntymässä. Vastuulliset rakennuttajat ovat yhä kiinnostuneempia luonnonmateriaaleista. Savirappaus on tekniikka muiden pintakäsittelyjen joukossa. Jotta se ei jäisi vain harvojen osaamiseksi ja saataisiin siirtymään pois marginaalista, sen tulisi olla yleisesti osa laajempia rakennusalan ja pintakäsittelyjen ammatillisia koulutuksia.
Savimestarit (www.savimestarit.fi) on eräs alan näkyvä toimija. Savimestarit tarjoaa kursseja, joissa opetetaan savirappauksen tekniikoita ja savimaalien valmistusta. Savimestarien Suveka Kymäläinen kävi myös Työtehoseurassa innostamassa yrittäjiä saven pariin Puuversio-koulutuksessa, jossa kehitetään osaamista biopohjaisista ja ekologisesti kestävistä materiaaleista.
Savi on luonnollinen vaihtoehto sisämaalaukseen
Savimaalauksen osaaville tekijöille on tällä hetkellä jo enemmän töitä kuin savirappaajille. Savimaali on täysin luonnonmukainen, hengittävä ja muoviton vaihtoehto sisätiloihin. Se koostuu savesta, luonnonpigmenteistä ja viljapohjaisesta sidosaineesta. Savimaalilla saadaan elävä ja mattapintainen, kosteutta tasaava maalipinta. Savimaalia voi sävyttää vielä rappausta voimakkaampiin sävyihin, mikä antaa laajemmat mahdollisuudet. Savimaalilla voi maalata esimerkiksi kattoja, seiniä ja myös sellaisia huonekaluja, jotka eivät joudu kovalle kulutukselle. Esimerkiksi tuolin pintaan tämä maali ei kuitenkaan sovellu, koska se ei kestä jatkuvaa hankautumista.
Työtehoseura oli 2012-14 mukana Northern Clay Plaster -hankkeessa, missä kehitettiin savirappauksen koulutusmateriaaleja. Hankkeen projektipäällikkö Uta Herz ihailee kuvassa savirappauksen erilaisia mahdollisuuksia.
Suveka Kymäläinen esittelee hyvän saven ominaisuuksia Työtehoseuran Puuversio-opiskelijoille.
Asiantuntija vastaa: Kahvia yhdelle
TARJA MARJOMAA, TTS TYÖTEHOSEURA
Työpäivän aikana pienetkin tauot virkistävät mieltä ja tehostavat työtekoa.
Kahvi- tai teekupillisen nauttiminen kuuluu taukohetkiin. Mutta hajoaako kahvinkeitin, jos sillä keittää vain pienen määrän kahvia?
Suodatinkahvinkeittimissä on mitta-asteikko yleensä sekä vesisäiliössä että lasikannussa, johon kahvi valuu. Vesisäiliön mitta-asteikkomerkinnät alkavat 2–4 kupillisesta ylöspäin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö laitteella voi keittää pienempiä kahvimääriä. Yleensä käyttöohjeessa on maininta, jos keitettävälle minimimäärälle on asetettu raja tai suositus. Sitä kannattaa noudattaa, sillä laitteessa voi olla turvateknisiä ratkaisuja, jotka estävät keittimen käynnistymisen tai haittaavat sen toimintaa, jos vettä on vesisäiliössä liian vähän. Teoriassa laite saattaa silloin myös rikkoontua, joka kuitenkin ainoana rikkoutumisen syynä on harvinaista.
Vaarana laiha kahvi
Pienen kahvimäärän valmistuksessa voi kahvijuoman maku kärsiä. Jos kahvijauheen aromit eivät ehdi liueta veteen, jää kahvi helposti laihaksi, varsinkin jos vesi valuu suodatinosan läpi liian nopeasti. Joissakin keittimissä voi suodatusnopeutta säätää kahvimäärän mukaan, jolloin myös pienen kahvimäärän keitto onnistuu.
Raikas vesi ratkaisee
Kahvinkeiton valmistusvälineiden puhtaus vaikuttaa kahvin makuun. Vesisäiliöön ei kannata kaataa vettä keittimen lasikannulla, jota ei ole kahvinkeiton välillä kunnolla pesty. Kahvissa on aina jonkin verran rasvaa, joka ei lähde lasikannusta kylmällä vedellä huljuttelemalla. Myös suodatin ja siinä mahdollisesti oleva tippalukko puhdistetaan käytön jälkeen. Rauta- tai kalkkipitoisesta vedestä voi muodostua saostumia, jotka hidastavat keittimen toimintaa ja vaikuttavat myös makuun. Kalkkisaostumien poistoon on olemassa omat aineensa, joita käytetään aineen käyttöohjeen mukaan. Myös sitruunahappojauhe ja etikka ovat hyviä kalkinpoistajia.
Ekologisia näkökulmia
Kannattaa miettiä, onko järkevää liata isoa kannua ja suodatinta yhden kupillisen tähden. Ekologista on keittää kahvia vain sen verran, kun sitä juodaan. Näin säästyy sähköä, vettä, suodatinpusseja ja kahvijauhetta. Pienikokoinen suodatinpussi ei yleensä sovellu ison keittimen suodatinosaan ja suhteettoman suuren suodatinpussin käytöstä aiheutuu turhia kuluja ja jätettä. Myös kannun ja suodattimen pesuun kuluu vettä ja pesuainetta. Kahvia ei kannata pitää tuntikausia kuumana lämpölevyllä, vaan siirtää termospulloon. Uudemmissa keittimissä virta katkeaa automaattisesti viimeistään 30 minuutin päästä kahvin valmistutumisesta.
Keittimen paikka keittiössä
Kahvinkeitintä säilytetään tavallisesti keittiön välitilassa, työpöydällä pöytä- ja seinäkaappien välissä. Keittimen ulkomitoilla on myös merkitystä, sillä iso keitin vie paljon pöytätilaa. Keittimen läheisyyteen tarvitaan pistorasia ja käyttötilaa niin, että vesisäiliön täyttäminen on helppoa. Käytön aikana keittimestä nousee höyryä ylöspäin, joten keitin on hyvä vetää pois seinäkaapin alta käytön ajaksi. Keittimessä oleva ajastin lisää käytön turvallisuutta.
Vaihtoehtoja löytyy
Kahvinkeittimen valinnassa kannattaa miettiä omia tarpeita. Jos valmistettavat määrät ovat pieniä, kannattaa valita pieni suodatinkahvinkeitin, joka vie vähän tilaa ja on nopea puhdistaa. Suodatinosassa käytetään pientä suodatinpussia, jolloin myös jätteen määrä on optimi. Jos keitettävät määrät vaihtelevat, kannattaa ostaa isompi keitin ja varmistaa, että sillä voi keittää myös pieniä määriä.
Vaihtoehto pienen kahvimäärän valmistamiseen on keittää vesi vedenkeittimessä ja valuttaa se mukin päälle laitetun suodatinyksikön läpi mukiin. Tiskin määrä optimoituu ja hukkaa ei synny. Toinen vaihtoehto on hankkia kapseli- tai espressokeitin, jossa kovalla paineella kahvijauheen läpi kulkeva vesi irrottaa jauheesta aromit. Näissä voidaan kahvia keittää kuppi kerrallaan. Kapselit lisäävät jätteen määrää.
Suodatinkahvinkeittimellä voi keittää myös pieniä kahvimääriä.
Pressopannut suosiossa
Presso-kahvipannu on näppärä pienten kahvimäärien valmistukseen. Pressopannussa on lasinen tai muovinen, lieriönmuotoinen pannuosa, kansi sekä suodattimen sisältävä mäntä, joka mahtuu tiiviisti lieriöön. Siinä suositellaan käytettäväksi pannukahvijauhetta, joka mitataan pannuun ja sen päälle kaadetaan kuumennettu vesi. Ainekset sekoitetaan ja jätetään hautumaan muutamaksi minuutiksi. Tämän jälkeen laitteessa oleva mäntä painetaan alas ja kahvi nautitaan heti. Pressopannussa ei käytetä suodatinpaperia, joten kahvi on tummempaa ja sakeampaa kuin suodatinpussin läpi suodatettu kahvi. Kahvissa on myös eteerisiä öljyjä ja kahvin maku on voimakkaampi kuin suodattimen läpi suodatetussa kahvissa. Kahvi kannattaa nauttia heti, sillä se muuttuu nopeasti kitkeräksi. Pannua voi käyttää myös teen valmistukseen.
Tiesitkö? Kahvi- ja paahtimoyhdistyksen mukaan Suomessa kahvia juodaan enemmän kuin missään muussa maassa, kun kahvin kulutus suhteutetaan väestön määrään. Suomalaiset kuluttavat paahdettua kahvia vuosittain noin 10 kg henkeä kohden. Suurin osa suomalaisista juo kahvia 3–5 kupillista päivässä.
Älysikala – innovaatio sikatalouteen
REETTA PALVA & SIRPA PUSSINEN, TTS TYÖTEHOSEURA
Maataloudessa ajankohtaisena keskustelunaiheena on datan hyödyntäminen tuotannossa. Älysikala-pilotoinnissa on testattu, miten sikatilalla onnistuu eläinkohtainen tiedonkeruu.
Älysikala-pilotoinnin tavoitteena on ollut rakentaa uudenlainen toimintamalli sikatilan tietopohjaiseen johtamiseen. Pilotissa testattiin Hyppösen Tilan yhdistelmäsikalassa eläinkohtaista datankeruuta syntymästä teurastamolle: miten datan keruu sujuu käytännössä, mitä on huomioitava ja mitä datasta saa irti. Vajaan kahden vuoden aikana sikalassa merkittiin noin 10 000 porsasta elektronisella korvamerkillä.
Pilotoinnissa tallennettiin eläintietoja kaikista keskeisistä tapahtumista. Kirjattavia tietoja olivat mm. sukupuoli, syntymäpaino, lääkitykset, porsaiden siirrot ja kuolinsyyt.
Dataa kerättiin tarkoituksella paljon, sillä runsaasta datasta pystyy tekemään karsintaa, mutta puuttuvaa dataa ei voi jälkikäteen tuottaa. Yhtenä tavoitteena pilotoinnissa oli selvittää, mitkä ovat kriittisiä pisteitä tiedonkeruussa ja mikä tieto on vähemmän tärkeää.
Koska kyseessä oli uusi asia, vaativat teknologian käyttöönotto ja eläintietojen kirjaukset opettelua osaksi päivittäisiä sikatilan rutiineja. Yhteistyö teknologiatoi-
mittajien kanssa muodostui tärkeäksi, sillä he kehittivät järjestelmiä ja laitteita yhteistyössä hankeryhmän kanssa sitä mukaa kuin pilotointi eteni. Matkasta muodostui yhtä tärkeä kuin määränpäästä.
Älyteknologiasta hyötyjä tuottavuuteen
Pilotoinnissa kerättyä dataa tarkasteltiin kahdella tasolla: millaista tietoa yksilöllisestä datasta on hyödynnettävissä reaaliaikaisesti, ja toisaalta millaisia yhteyksiä datasta löytyy eläintietoon, toimenpiteisiin, terveyteen ja kasvuun. Mahdollisia yhteyksiä analysoitiin Helsingin yliopiston sikatutkijoiden toimesta, kun seuratuista sioista oli saatu teurastamodata. Myös reaaliaikaisen datan hyödyntäminen vaatii riittävästi historiadataa. Pilotissa huomio keskittyi ensimmäisen vuoden aikana juuri datan keräämiseen. Siinä vaiheessa dataa olikin jo varsin paljon, ja järjestelmästä saatavista kuvailevista yhteenvedoista voitiin nähdä jo monia kiinnostavia trendejä porsaiden elinkaaren eri vaiheiden tapahtumista.
Älysikalan ohjausryhmän ja innovaatioryhmän jäseniä tutustumassa Hyppösen Tilaan.
Helsingin yliopiston tilastoanalyyseissä löytyi merkitseviä yhteyksiä mm. syntymäkoon, sukupuolen, lääkintöjen ja siirtojen ja kasvun tai lihantarkastusmerkintöjen välillä. Tavoite on, että tulevaisuudessa tilatasolla vastaavat analyysit olisivat mahdollisia automaattisesti.
Hyötyjä on saatavissa sikalan prosessien parantamiseen ja hukan vähentämiseen. Älysikalaan panostamisen voi nähdä investointina, joka maksaa itsensä takaisin pitkällä tähtäimellä. Samalla avautuu uusia mahdollisuuksia jäljitettävyyden parantamiseen, jolloin hyödyt ulottuvat kuluttajille saakka.
Yrittäjä Antti Hyppönen: ”Koukussa dataan”
Sikojen yksilökohtainen seuranta ja siihen liittyvien teknologioiden käyttöönotto tarkoitti Hyppösen Tilalla uuden opettelua normaalin työn rinnalle. Tietoa alettiin kerätä lähtökohtaisesti kaikista sian elinkaaren aikaisista tapahtumista, mikä tarkoitti isoa muutosta sikalan työrutiineihin. Possut merkittiin elektronisella korvamerkillä ja datan keräämiseen käytettiin LeeO-sovellusta. Tämä onnistui kätevästi tabletilla, jolle oli teline hoitokärryssä. Korvamerkkien pysyvyys koettiin melko hyvänä, etenkin alkuvaiheen jälkeen, kun kiinnitys automaattisella laitteella tuli rutiiniksi. Kolmelta automaattiselta karsinavaa’alta saatiin tietoa eläinten päiväkasvusta, mikä on ollut Hyppösen mukaan varsin mielenkiintoista seurattavaa. Aiemmin ei ole ollut käytössä eläinkohtaista painon seurantaa.
Yksi tärkeimmistä hyödyistä on ollut datan merkitys eläinkohtaiseen terveyden ja kasvun seurantaan. Yrittäjän näkökulmasta on ollut silmiä avaavaa nähdä graafisia kuvioita ja tilastoja nykytilasta. - Parhaimpia hyötyjä on saatu, kun dataa analysoitaessa on pystytty tekemään parempaa ennakointia ja reagointia, ja näin onnistuttu vähentämään hukkaa, selkeyttämään arjen tekemistä sekä parantamaan eläinten hyvinvointia. Tiedosta on tullut työkalu päivittäisjohtamiseen, eläinterveyteen ja eläinlääkärin kanssa tehtävään yhteistyöhön. Tässä on jo ihan koukussa dataan, toteaa Antti Hyppönen.
Pilotoinnin yhtenä oppina oli, että kirjausvaihtoehtojen kannattaa olla mahdollisimman yksinkertaisia. Datan hyödyntämistä ajatellen riittää hyvin yksinkertainen luokittelu: onko kyse esimerkiksi hengitystiesairaudesta, jalkavaivasta, ripulista tai hännänpurennasta. Yksinkertaiset koodit ja toimintatavat ovat tärkeitä, jotta eri työntekijät kirjaavat tiedot mahdollisimman samalla tavoin.
Älysikala – datan yhdistämisen malli
Päätoteuttaja: TTS Työtehoseura
Osatoteuttaja: Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta
Yhteistyössä: Atrian A-Tuottajat Oy
Pilottikohde: Hyppösen Tila, Isokyrö
Rahoituslähde: Euroopan maaseuturahasto, Manner-Suomen maaseutuohjelma / Maaseudun EIP-innovaatioryhmät
Kotisivut: www.tts.fi/alysikala
Tietojen kirjaaminen onnistui kätevästi tabletilla.
Metsäkoneenkuljettajien koulutus Ruotsin korvausmallista lupaavia tuloksia
EILA LAUTANEN, TTS TYÖTEHOSEURA
NIKO KARHU, EILA LAUTANEN
Onnistuneet työelämän oppimisjaksot ovat varmin tapa saada metsäkoneenkuljettajaksi valmistuvat kiinnittymään metsäkonealalle. Kuitenkaan kaikki ammattiin opiskelevat eivät pääse oppimaan metsäkoneyrityksiin, sillä koneyrityksillä on taloudellisia haasteita tarjota riittävästi oppimispaikkoja.
Jotta metsäyhtiöt ja niille urakoivat metsäkoneyritykset saisivat teollisuuden puuhuollon kannalta tarvittavat määrät osaavia metsäkoneenkuljettajia, on löydettävä uusia ratkaisuja metsäkonealan työelämässä oppimisen kustannusten jakoon. Tulevaisuuden haasteina tunnistetaan nuorten ikäluokkien pienentyminen ja kiristyvä kilpailu työvoimasta.
TTS Työtehoseura on Metsämiesten Säätiön rahoittamana toteuttanut pioneeriselvityksen 2023–2024 Ruotsin korvausmallista, sen toimivuudesta ja käyttömahdollisuuksista suomalaisessa metsäkonekoulutuksen työelämässä oppimisessa. Suomessa toimiviin metsäyhtiöihin ja metsäkoneyrityksiin kohdennetussa tutkimuksessa kävi ilmi, että yhtiöistä vain yksi kolmesta ja metsäkoneyrittäjistä puolet oli aiemmin kuullut Ruotsin korvausmallista ja siihen sisältyvästä yhteisestä kassasta. Kun mallia tutkimushaastatteluissa avattiin, metsäkoneyrittäjistä 78,5 % ja metsäyhtiöiden edustajista 54,6 % näki sen kuitenkin soveltuvan hyvin tai erittäin hyvin Suomeen. Sama vastaajamäärä ilmaisi kiinnostuksensa osallistua työelämässä oppimisen tukemiseksi tarvittavaan yhteiseen kassaan, kunhan järjestelmä valmistellaan suomalaiseen toimintaympäristöön sopivaksi ja metsäyhtiöt sekä metsäkoneyritykset laajassa rintamassa yhteisvastuullisesti osallistuvat kehitystyöhön.
Ruotsin korvausmalli, mistä on kyse?
Ruotsin korvausmallia hallinnoi työnantajajärjestö Gröna arbetsgivare, mihin kuuluu 4000 yritystä ja 30 000 työntekijää. Korvausmallin tarkoituksena on tukea metsäkoneyrittäjää taloudellisesti metsäko -
neenkuljettajaopiskelijan työelämässä oppimisjaksojen kustannusten kattamisessa. Korvausmallin käytännön toteutus tapahtuu kolmikantayhteistyönä Gröna arbetsgivaren, sen jäseninä olevien metsäyhtiöiden ja metsäkoneyritysten sekä metsäoppilaitosten välillä.
Gröna arbetsgivaren jäseninä olevat metsäyhtiöt ja metsäkoneyrittäjät ovat vuodesta 2011 keränneet rahaa yhteiseen kassaan, josta opiskelijoiden työelämässä oppimista tuetaan. Tuki rahoitetaan jäsenyritysten työntekijöiden kokonaispalkkasummaan perustuvilla jäsenmaksuilla. Toimihenkilöiden kokonaispalkkasummasta maksetaan yhteiseen kassaan 0,25 % ja muiden työntekijöiden kokonaispalkkasummasta 0,15 %. Kassaa ylläpitää ja maksut hoitaa vakuutusyhtiöiden keskus Fora.
Gröna arbetsgivare tarjoaa metsäkonealan opiskelijoita työelämän oppimisjaksoille metsäkoneyrityksiin korvausta vastaan. Metsäkoneenkuljettajaoppijoista maksettava korvaus on 6000 kruunua harjoitusviikolta (n. 516 €) tai 1 200 kruunua päivältä (n. 103 €). Koulun koneella työskentelevästä opiskelijasta korvaus on 200 kruunua päivältä (n. 17,2 €). Tukea työelämässä oppijan ohjauksesta maksetaan koneyritykselle enintään 10 viikolta ja opiskelija ei saa palkkaa. Vaikka tuki ei kata täysimääräisesti harjoittelusta aiheutuvia kuluja, ovat tutkimuksen mukaan ruotsalaiset metsäkoneyrittäjät tyytyväisiä sekä järjestelmän toimivuuteen että saamiinsa korvauksiin.
Suomen malli suunnitteilla
Pioneeriselvityksen tulosten perusteella esitetään, että Ruotsin korvausmallin kehitystyö Suomen korvausmalliksi tulisi käynnistää jo vuonna 2025 ensivaiheessa informaatiota lisäämällä ja käynnistämällä laaja metsäalan yhteinen valmistelutyö, mitä johtaisi suomalaisen korvausmallin pilotointiin vuonna 2026. Pilotoinnin tulosten valmistuttua keväällä 2027 olisi näyttöä esittää luodun suomalaisen korvausmallin valtakunnallista käyttöönottoa tai hylkäämistä.
Metsäkoneenkuljettajakoulutuksen työelämässä oppimisen korvauskäytänteiden kehittäminen on koko metsäalan yhteinen haaste. Metsäkoneenkuljettajapulan ratkaiseminen edellyttää laajaa tahtotilaa ja yhteistyötä, mitä kaikkien osapuolten on tehtävä metsäalan yhteinen etu edellä.
2.4 Haastateltujen näkemyksiä Ruotsin korvausmallin soveltuvuudesta Suomeen, n=25,
Soveltuisi kohtalaisesti
Soveltuisi hyvin Soveltuisi erittäin hyvin
Metsäkoneyrittäjät Asiakastahot
Tutustu julkaisuun: Ruotsin korvausmalli, sen toimivuus ja käyttömahdollisuudet metsäkonealan työelämässä oppimisen korvauksissa Suomessa. Työtehoseuran julkaisu 478. Kankainen, N., Lautainen, E., Karhu N., Kärhä, K. https://www.tts.fi/wp-content/uploads/2023/10/Ruotsin_korvausmalli_10122024.pdf.
Paalutuskoneenkuljettajia tarvitaan aina
MINNA KUUSELA, TTS TYÖTEHOSEURA
MINNA KUUSELA & HARRI TÖHÖNEN / VASTAVALO
Aika ajoin meidät herättää varhain aamulla sänkyä ravisuttava ja ikkunoita helisyttävä säännöllinen jyskytys. Laaja alue tärähtelee paalutuskoneen juntatessa paaluja syvälle maaperään. Näin nousee uusi rakennus tai uutta uljasta kaupunkia. Paalutuskoneen ohjaamossa istuu erikoisalan ammattilainen: paalutuskoneen kuljettaja.
Paalutuskoneenkuljettaja on erikoistunut käyttämään paalutuskonetta paalujen asentamiseen ja kiinnittämiseen rakennustyömailla. Kuljettajille on erityisesti suurissa rakennusprojekteissa ja infrarakentamisessa kysyntää. He työllistyvät rakennusalan yrityksiin, paalutuksiin erikoistuneisiin yrityksiin tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi. Paalutuskoneen kuljettajia on Suomessa tällä hetkellä 100–150, joista 30–40% on virolaisia.
Miksi pitää paaluttaa?
Paalutuksessa maaperään porataan tai lyödään säännöllisin välein teräs- tai betonipaaluja. Tarkoituksena on siirtää rakennuksen kuorma syvemmälle kantavaan maakerrokseen saakka. Paalutusta tarvitaan maaperälle, joka ei muuten olisi riittävän kantava. Paalutuksen avulla rakennukselle, tielle tai vaikka sillalle saadaan tehtyä perustukset, jotka kestävät tukevasti paikoillaan pehmeämmälläkin maaperällä.
Tekniikkana paalutus on satoja vuosia vanha, esimerkiksi Venetsian vanhat rakennukset ovat paalutettuja. Alun perin paaluissa käytettiin puuta, josta siirryttiin myöhemmin betonipaaluihin ja sittemmin teräspaaluihin. Paalutuksia tarvitaan nykyään taas yhä enemmän, sillä parhaat rakennuspaikat, joissa maa on kantava, alkavat olla käytetyt.
Porapaalutusta Helsingin Kalasataman työmaalla.
Millaista on kuljettajan työ?
Paalutuskoneenkuljettajien tehtäviin kuuluu paalujen asentaminen maahan suunnitelmien mukaisesti sekä koneen huolto ja ylläpito. Työ on suhteellisen rankkaa rakennustyömaan työtä, joka voi sisältää paljon turvallisuutta vaarantavia ja tarkkuutta vaativia asioita ja olosuhteita: suuret ja painavat koneet, pimeyttä, vettä, kylmyyttä, liikenneväylien tai raiteiden läheisyyttä, epästabiileja maamassoja, ahtaita rakennustyömaita, väsymystä. Työturvallisuuden noudattaminen onkin oleellisen tärkeää. Työ on usein keikkatyötä: paalutuskoneenkuljettajat saattavat olla esimerkiksi puoli vuotta töissä Ruotsissa ja sen jälkeen seuraava työmaa onkin Norjassa.
Alalta karsiutuvat heti alussa he, joille tämänkaltainen työ ei sovi. Paalutuskoneenkuljettajina työskentelevät ammattilaiset ovatkin ylpeitä erikoisosaamisestaan – tämä ei ole kaikkien hommaa. Uusi 3D:llä ja automaatiolla varustettu konekalusto helpottaa ja tehostaa myös paalutustyötä, mutta tämä ei pienennä osaavan koneenkäytön merkitystä.
Miten paalutus tehdään?
Paalutustapa valitaan maaperän ja projektin mukaan. Erilaiset paalutustavat vaativat erityisiä koneita ja osaamista.
Porapaalutus:
Menetelmä, jossa teräsputki asennetaan poraamalla maahan. Putki voidaan tarvittaessa betonoida ja raudoittaa. Paalut porataan pääasiassa kallioon.
Lyöntipaalutus:
Paalu upotetaan maahan suurella voimalla iskumekanismin avulla: lyömällä paalua pudotusjärkäleellä – tällainen voi painaa esimerkiksi 10 000 kiloa, täryttämällä tai painamalla. Paalut upotetaan tiiviiseen maakerrokseen tai kallion pintaan asti. Lyöntipaalutus on perinteinen ja paljon käytetty paalutusmenetelmä, sillä se on nopea ja varma menetelmä pehmeillä, savisilla ja maaperältään vaihtelevilla rakennusalueilla.
Pienpaalutus:
Pienpaalutus on erityisesti pienille rakennusprojekteille tai ahtaaseen tilaan soveltuva paalutustapa, jossa käytetään pienempiä paaluja.
Miten pääsen alalle?
Paalutuskoneenkuljettajaksi voi kouluttautua suorittamalla maarakennusalan ammattitutkinnon, johon sisältyy paalutuskoneenkuljettajan koulutusohjelma. Suomen Geoteknillinen Yhdistys (SGY) julkaisi 2016 uudet paalutusohjeet. Niissä oli ensi kertaa määriteltynä paalutustyöluokitus, ja vaatimus suorittaa koulutus päästäkseen tekemään vaativia paalutustöitä.
Työtehoseura tarjoaa paalutuskoneenkuljettajille suunnattua koulutusta yhteistyössä SGY:n Paalutustoimikunnan kanssa. Koulutuksessa päivitetään uusin osaaminen ja valmistetaan osallistujia toimimaan itsenäisinä kuljettajina. Osa osallistujista on jo kokeneita ammattilaisia, osalle koulutuksessa tulee enemmän uutta. Koulutus sisältää 4–10 koulutuspäivää sekä työmaanäytöt, ja sen kesto on keskimäärin noin vuoden.
Uusi, järjestykseltään kolmas kurssi alkoi tammikuussa 2025. Koulutuspäivien sisältö on täyttä, tehokkaasti kalenteroitua asiaa, ja motivaatiota kuvaa se, että ilmoittautuneiden osallistumisprosentti on ollut yleensä 100 %. Tärkeä osa koulutusta on vertaistuki toisilta ammattilaisilta.
Kuvassa käynnissä olevan kurssin kouluttajista Risto Lappalainen ja Teemu Riihimäki sekä Työtehoseuran Petri Koivula .
Kiinnostaako maarakennusala? Katso tarkempia tietoja https://www.tts.fi/ koulutusalat/maarakennusala/
Johtajana maatalousyrityksessä
SIRPA PUSSINEN, TTS TYÖTEHOSEURA
SIRPA PUSSINEN JA HELI MIKKOLA
Markkinat muuttuvat, kysyntä muuttuu ja kustannukset nousevat.
Miten maatalousyrittäjänä osaa tehdä oikeita valintoja, ja miksi toinen menestyy ja toinen ei?
Päivittäisessä työssään maatalousyrittäjä tekee jatkuvasti isompia ja pienempiä päätöksiä: mitä työn alle seuraavaksi, mitä hankintoja on tehtävä, mihin investoidaan ja mikä on tekemisen suunta pitkällä tähtäimellä. Parin vuoden takaisessa Smart Farmers-tutkimuksessa selvitettiin maatalousyrittäjien menestymistä ja sitä selittäviä tekijöitä. Tutkijoiden havaintona oli, että menestyvillä yrityksillä korostuivat taito tehdä strategista johtamista ja talousasioiden hallintaa. Menestyneiden yrittäjien ominaispiirteissä toistuivat aktiivisuus ja suunnitelmallisuus, mutta myös kyky ottaa aikaa omalle hyvinvoinnille. Menestyvät yritykset olivat motivoituneita työssään ja kokivat työssään hyvän olon tuntemuksia. Työssä on imua silloin, kun se tuottaa innostuksen ja tarmokkuuden tunteita. Rohkaisevana nähtiin, että menestyviä maatalousyrittäjiä oli peltoalaltaan kaikenkokoisilla tiloilla, kaikissa maakunnissa ja lähes kaikissa tuotantosuunnissa. Yrityksen menestymiseen ei siis ole vain yhtä selittävää tekijää, vaan se syntyy monesta osa-alueesta, motivaatiosta ja yrittäjän ominaisuuksista.
Kohtalonkysymyksiin komppausta
Yrittäjien johtamis- ja taloustaidot ovat osa riskien hallintaa ja menestymistä. Työtehoseura on yli 10 vuoden aikana kouluttanut eri toimialoille johtamistaitoja, muiden muassa rakennusalalle, viherrakentamisen yrityksiin, auto- ja kuljetusaloille, varastologistiikkaan ja yrittäjäyhteisöille. Työn oheen soveltuvina tutkintoina ovat suositut Johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto ja Lähiesimiestyön ammattitutkinto.
Viime vuosien uusina avauksina ovat olleet koulutukset maaseudun moniyrityksille yhteistyössä Agronomiliiton kanssa sekä hevosalan yrityksille Suomen Hippoksen ja Suomen Ratsastajainliiton taustatuella. Kokeilumielellä käynnistettyjen uusien ryhmien suosio ja palaute on ollut myönteistä. Ensimmäisen hevosyrittäjien johtamiskoulutuksen suoritti lähemmäs 30 opiskelijaa ja parhaillaan tutkinnon parissa ahertaa noin parikymmentä opiskelijaa. Uuden tiedon lisäksi arvoon nousee vertaistuki: on turvallista vaihtaa ajatuksia yrittäjyyden iloista ja haasteista samanhenkisten kanssa.
Lisätietoja: Smart Farmers -tutkimus (2019-2022), toteuttajina PTT, Luke ja Työtehoseura Rahoituslähde: maa- ja metsätalousministeriön maatilatalouden kehittämisrahasto (Makera) Työtehoseuran koulutukset ja tutkimukset: www.tts.fi .
”Talouslukuja ei pidä kaunistella”
Nurmijärven Perttulassa sijaitsevan Palomäen tilan yrittäjäpariskunta Heli ja Juha Mikkola näkevät menestymisen ykköstekijöinä oman toimintaympäristön tuntemisen ja kyvyn tarkastella omaa tekemistään sopivan kriittisestikin. Hevosyritystoimintaa pyörittävä Heli Mikkola opiskelee parhaillaan Työtehoseurassa Johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoa.
- On osattava tehdä tilannetajuisia ratkaisuja ja tietoon pohjautuvia päätöksiä. Esimerkiksi peltoviljelyssä panostamme hyviin peltoihin, ja vastaavasti karsimme heikkoja lenkkejä. Joskus on viisautta jättää jotain tekemättä ja irrottautua vanhoista totutuista tavoista, juttelee Heli Mikkola.
Palomäen tilan kokonaisuuteen kuuluvat maatila, heinän myynti, hevosten täysihoitotalli, pihatto ja kesälaidunten vuokraus. Yrityksen tekemisen meininkiä kuvaavaa on aktiivisuus jatkuvaan kehittämiseen. Maatila on ollut yksi Suomen noin sadasta Carbon Action -tilasta, jossa on tutkittu käytännön oloissa peltojen hiilensidontaa ja ympäristövaikutuksia. Hevostallissa on sovellettu Lean-ajattelua ja kiinnitetty huomiota työn keventämiseen. Tallin kymmenen karsinapaikkaa ja neljän hevosen pihatto ovat tyytyväisten asiakkaiden käytössä. Kesäisin tarjonnassa on laidunpaikkoja.
Työtä helpottava heinäautomaatti jakaa hevosille yöheinät. Automaattiin mahtuu heinää yhden annoksen verran.
- Johtamiseen kuuluu niin tallin, hevosten kuin asiakkaiden johtamista. Pitkän tähtäimen suunnittelua määrittelevät pitkälti omat voimavaramme, eli lähinnä se, mihin yrittäjäpariskuntana pystymme ja ehdimme. Vaikka välillä tulee kaikenlaisia uusia ideoita, täytyy kokonaisuus järkevänä..
Yritystoiminnassa menestymiseen vinkkinä on rehellisyys talouslukuja kohtaan. Numeroita ei pidä kaunistella, vaan laittaa luvut paperille juuri sellaisena kuin ne ovat. – Yritystoiminnassa parasta on se, kun hommat sujuvat ja työt rullaavat. Arjen sujuvuutta osaa arvostaa, kiteyttää Heli Mikkola.
Palomäen tila tarjoaa kesäaikaan laidunpaikkoja hevosille.
MINNA MATTILA-AALTO JA TEA ELSTOB, TTS TYÖTEHOSEURA PIXABAY
Yrityksiin kohdistuu kasvavia odotuksia niin ilmastonmuutokseen liittyvien riskien hallinnassa kuin työvoiman hyvinvoinnissa. Luonnonvara-alan liiketoiminnan erityinen luonne altistaa sen vastuullisuuteen liittyville kiistoille. Voisiko liiketoiminnan vastuullisuutta edistää vastakkainasetteluja purkamalla?
Taloudellinen vastuullisuus mielletään yleensä yritystoiminnan jatkuvuuden elinehdoksi. Se merkitsee hyvää taloudenpitoa, tehokasta resurssien käyttöä ja taloudellisia hyötyjä itselle ja sidosryhmille. Lisäksi vastuullisuus tarkoittaa yrityksen sitoutumista ympäristöystävälliseen liiketoimintaan. Se koostuu monista toimenpiteistä, kuten resurssiviisaasta luonnonvarojen käytöstä, jätteen määrän vähentämisestä, uusiutuvista energialähteistä ja energiatehokkuuden parantamisesta. Vastuullinen yrittäjä suojelee metsiä, vesistöjä ja eläinlajeja, ennallistaa ekosysteemejä ja vähentää vedenkulutusta.
Liiketoiminnan vastuullisuus kattaa luonnon lisäksi ihmisen. Vastuullinen yrittäjä vaalii sosiaalista ja kulttuuriympäristöä niin, että inhimillinen hyvinvointi lisääntyy, se jakautuu entistä tasapuolisemmin ja perinteet ja perintöarvot säilyvät. Ihmisiltä on alettu vaatia myötätuntoa myös eläimiä kohtaan, ja tieto kasveista ”tuntevina” olentoina on lisääntynyt. Mitä vastuullisuus tarkoittaakaan tulevaisuudessa?
Luonnonvara-alan yrittäjä ahtaalla
Globaalit vastuullisuuskriteerit ja -standardit velvoittavat yrittäjää kehittämään liiketoiminnan vastuullisuutta ja raportoimaan, miten liiketoiminta ja sen kehittäminen vastaavat sille asetettuja vastuullisuustavoitteita ja -velvoitteita. Vastuullisuusraporteilla ja -sertifikaateilla yrityksen ajatellaan voivan vakuuttaa asiakkaat ja sidosryhmät siitä, että se toimii heitä ja ympäristöä kunnioittaen ja niitä vahingoittamatta. Liiketoiminnan vastuullisuuden toivotaan luovan yrittäjälle kannustimia kehittää liiketoimintaansa. Mutta kaataako kannustus lopulta muutenkin rankkaa työtä tekevän yrittäjän?
Vastuullisuusraportointi ei tuo yritykselle erottautumisetua. Tiedostavalle kuluttajalle liiketoiminnan vastuullisuuden korostaminen saattaa sen sijaan herättää tarpeen varmistella ja jopa epäillä, toimiiko yritys kuluttajan ja ympäristön edun mukaisesti.
Vastuullisuus tuottaa vastakkainasetteluja
Yrittäjä joutuu vastuullisuusraportoinnin lisäksi ympäristötietoisen yleisön linssin alle. Jo epäilys vastuuttoman liiketoiminnan tapahtumisesta tuottaa klikkiotsikkoja medialle.
Jokaisella Suomessa oleskelevalla on jokaisenoikeuksien sallimissa rajoissa mahdollisuus käyttää luontoa riippumatta siitä, kenen mailla tai vesialueilla kulkee ja kuka on niiden haltija. Siihen ei tarvita omistajan lupaa, eikä oikeuksiin sisältyvästä luonnon käytöstä tarvitse edes maksaa.
Jonkun omistamissa talousmetsissä ja vesialueilla kulkee vastuullisuustietoista väkeä, joka on kiinnostunut, miten omistaja toimii ja minkälaista liiketoimintaa siellä harjoitetaan. Vastuullinen kansalainen arvioi omistajanvastuuta ja liiketoimintaa ymmärryksensä valossa.
Vastuullisen päätöksenteon pohjaksi tuotettu tieto perustuu usein teoreettisiin laskentamalleihin, joiden kelvollisuudesta kiistellään. Epäselvää on, miten lasken-
tamallit huomioivat jatkuvasti muuttuvan ympäristön. Kun liiketoiminnassa havaitaan vastuuttomuutta, viranomaisten lisäksi myös monet muut ovat valmiina toimiin ja rajoittamaan yrittäjän toimintamahdollisuuksia. Vastuullisuus ja liiketoiminta joutuvat napit vastakkain.
Vastuullisuutta kiistoja käsittelemällä
Taloudellisesti tuottavan liiketoiminnan harjoittaminen on sen jatkumisen perusehto. Se edellyttää yrittäjältä taloudellista vastuunkantokykyä: liiketoimintaosaamista, jaksamista ja toimeenpanokykyä, jolla hän voi vastata liiketoiminnan ja asiakasvaatimuksiin.
Heikosta kannattavuudesta kärsivä ja helposti vastuullisuuden silmätikuksi joutuva luonnonvara-alan yrittäjyys koettelee yrittäjän jaksamista. Myös kohtuullisuus on vastuullisuutta. Yrittäjien sietokyvyn murtava vastuullisuus ei täytä kohtuullisuuden kriteeriä.
Vastakkainasettelu ja vihamielisyys kuluttavat niin yrittäjää kuin vastapuolia. Ne estävät tehokkaasti sen yhteistyön, jota tarvitaan kiistojen ratkaisemiseen ja liiketoiminnan vastuullisuuden edistämiseen. Vastuu vastuullisuudesta ei ole vain yrittäjän, vaan vastuullisuuden vastuu on jaettu. Niin on myös vastuu vastuullisuuteen liittyvien kiistojen selvittämisestä. Tunnetko omasi ja oletko valmis kantamaan sen?
Uusi koulutus ajoneuvoalalle
SIRPA PUSSINEN, TTS TYÖTEHOSEURA
Ajoneuvokaupan ja korjaamoiden ammattilaisille vihreän siirtymän, uuden teknologian ja digitaalisuuden aallot ovat tuoneet uusia osaamistarpeita. Kulkupeli ei ole ainoa, joka muuttuu, vaan osaamisen päivitystä kaipaavat myös liiketoiminta ja johtaminen.
Ajoneuvoalan toimintaympäristön muuttuminen ei koske ainoastaan autojen, raskaan kaluston ja työkoneiden teknistä kehitystä, vaan muutos ulottuu bisnekseen saakka. Liiketoiminnan kehittäminen, itsensä ja työyhteisön johtaminen, strategiset valinnat ja kuluttajakäyttäytymisen ymmärtäminen ovat aiheita, jotka vaativat jatkuvaa ajan hermolla pysymistä.
TTS Työtehoseura tunnetaan ajoneuvo- ja työkonealalla mekaanikko- ja myyjäkoulutuksista sekä työnjohtokoulutuksista. Tämän vuoden uutuutena on ajoneuvoalan tarpeisiin kohdennettu johtamiskoulutus, jossa tähtäimenä on Johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto.
- Koulutusaiheet pitävät sisällään yritysten ja työpaikkojen tärkeitä käytännön asioita, kuten työprosessien ja työn organisoinnin parantamista, tiedonkulkua ja neuvottelutaitoja. Koulutukseen rikkauden tuovat keskustelut ja toisilta oppiminen, avaa kouluttaja Jouni Myller.
Koulutus soveltuu ajoneuvoalan ammattilaisille, kuten korjaamotoimintojen ja ajoneuvokaupan avaintehtävissä toimiville, päälliköille, tiiminvetäjille ja yrittäjille. Opiskelijana voi olla kokenut konkari tai työuralla vaiheessa, jossa suunnitelmana on hakeutua johtotehtäviin. - Reilu vuoden kestoiseen koulutukseen sisältyy 16 koulutuspäivää. Työn oheen sopivana toteutuksena on, että osa koulutuspäivistä on etänä ja osa koko päivän kestoisina lähiopetuksina, taustoittaa koulutuspäällikkö Anu Ahtela.
Tiesitkö? Ajoneuvoala on tärkeä työllistäjä. Autoalan tiedotuskeskuksen mukaan autoklusterilla työskentelee yhteensä lähes 50 000 työllistä, joista autokauppa- ja korjaamotoiminnoissa yli 30 000 henkilöä. Alan työllistävyydellä on alueellisesti tärkeä merkitys, sillä ala tarjoaa työpaikkoja myös taantuvilla alueilla.
Johtamiskoulutus alkaa 12.5.2025. Mikäli kiinnostuit, niin ota yhteyttä, kannustavat Anu Ahtela ja Jouni Myller.
Johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto Ajoneuvoalan ammattilaisille Lisätietoja Anu Ahtela, koulutuspäällikkö, anu.ahtela@tts.fi
Valjasta tekoäly yrityksen käyttöön
SONJA KANKAANPÄÄ, PROAGRIA ETELÄ-SUOMI
Yrittäjän on hyvä olla siellä, missä hän on arvokkaimmillaan. Monet asiat, joihin yrittäjältä menisi tunteja, voidaan hoitaa tekoälyn avulla minuuteissa.
KASVUUN- ja Timanttiset Aktiviteetit -hankkeiden järjestämässä matkailuyritysten digipäivässä tekoälytietämyksen ykkösnimi Ville Niemijärvi FlowHouselta avasi luovan tekoälyn mahdollisuuksia. Vastoin monien uskomuksia luova tekoäly ei tiedä asioita, vaan tekoäly perustuu kielimalleihin, joissa se ennustaa seuraavan sanan todennäköisyyttä valtavia tekstimassoja hyödyntäen. Pienempien asioiden ja paikkojen tiedot voivat olla puutteellisia, sillä tekoälyllä ei ole riittävästi sisältöä aiheesta.
Yritysten kannattaa tuottaa laadukasta verkkosisältöä, jotta tekoäly oppii tuntemaan yrityksen paremmin ja nostaa sen esiin potentiaalisille asiakkaille. Tulevaisuudessa on todennäköisesti hakukonenäkyvyyttäkin tärkeämpää se, että tekoäly tuntee yrityksesi. Sisällöntuotantoakaan ei enää tarvitse aloittaa tyhjän paperin kammolla. Tekoälyä voi kokeilla loputtomiin eikä se väsy tai valita, kunhan vain itse jaksaa antaa sille tarkat neuvot ja korjauspyynnöt. Arkaluontoisia asioita, kuten asiakastietoja, ei suositella laitettavaksi.
Kaikkeen tekoälykään ei pysty. Aidot tarinat, tunteet ja syvällinen asiakaskokemus syntyvät ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Yrittäjän ja asiakkaan väliset kohtaamiset, empatia ja aitous ovat asioita, joita tekoäly ei voi korvata. Teknologia voi tukea ja tehostaa asiakaspalvelua, mutta lopulta se, mikä tekee asiakaskokemuksesta merkityksellisen, syntyy inhimillisyydestä.
KASVUUN – Kestävää kasvua maaseudulle -hankkeen rahoituslähteenä on EU:n maaseuturahasto Keski-Suomen ja Pirkanmaan ELY-keskusten tuella. Lisätietoa www.tts.fi/kasvuun
• Valokuvat: Luo uniikkeja tekijänoikeusvapaita kuvia tekoälyn avulla – paras sovellus kuvien tekoon on Midjourney.
Sujuvampaa työtä –
parempaa tuottavuutta
Tiedätkö, mihin työaika kuluu?
Mikä aiheuttaa turhaa kuormitusta?
Miten työ voisi olla sujuvampaa?
Työntutkimus on avain tuottavuuden ja työhyvinvoinnin parantamiseen. Se tuo faktaa fiilisten rinnalle, auttaa tunnistamaan kehityskohteet ja löytämään konkreettisia ratkaisuja työn tehostamiseen ilman kiireen harhaa.
TTS Työtehoseuran asiantuntijat tarjoavat yrityskohtaisia työntutkimuspalveluja joiden avulla:
• Tehostat työprosesseja ilman turhaa säätöä
• Kehität työoloja ja ergonomiaa henkilöstön hyvinvoinnin tueksi
• Saat selkeää, tutkittua tietoa päätöksenteon ja investointien tueksi.
Tehdään työstä sujuvampaa ja tuottavampaa – yhdessä!
Ota yhteyttä - selvitetään yhdessä, miten työntutkimus voi auttaa yritystänne. Pussinen Sirpa, asiakkuuspäällikkö, 050 4706 909 sirpa.pussinen@tts.fi
