Tutkimustietoa
Koonnut: Satu Nieminen
Nuorella aikuisella leikkausta vaatinut kaularangan rappeuma vaikuttaa elämänlaatuun KAULARANGAN RAPPEUMIEN, kuten oireita aiheuttava välilevytyrän ja luisen kuluman eli spondyloosin, esiintyvyys lisääntyy iän myötä, mutta niitä tavataan myös nuorilla aikuisilla. Tuomas Hirvosen väitöskirjassa tutkitaan sitä, mikä on pitkäaikaisennuste kaularangan rappeumien vuoksi alle 40-vuotiaana leikatuilla henkilöillä. Valtaosalla kaularangan rappeumien aiheuttamat oireet paranevat itsestään ajan myötä, suurin paraneminen tapahtuu yleensä ensimmäisen 4–6 kuukauden aikana. Joskus tarvitaan kuitenkin leikkaushoitoa. Yleisin leikkausmenetelmä on luudutusleikkaus, jossa lyhyen viillon kautta poistetaan rappeutunut välilevy ja spondyloosi ja kyseinen nikamaväli luudutetaan eli jäykistetään. Liike kyseisessä nikamavälissä loppuu tai ainakin vähenee merkittävästi. Leikkauksen on arveltu muuttavan viereisten nikamavälien kuormitusta ja kiihdyttävän niiden rappeutumista. Tämän merkitys korostuu, kun kyse on nuorista potilaista. Vaihtoehtoisena menetelmänä 2000-luvun aikana on yleistynyt välilevyproteesin käyttö. Sen sijaan että väli jäykistettäisiin, nikamaväliin laitetaan
Kuva: Freepik
proteesi. Proteesi säilyttää nikamavälin liikkeen ja on ajateltu, että tämä vähentää muihin nikamaväleihin kohdistuvaa kuormitusta ja siten voisi pienentää riskiä rappeumien muodostumiseen. Menetelmä soveltuu erityisesti nuorten potilaiden leikkauksiin. Tutkimuksen mukaan nuorena aikuisena leikattujen elämänlaatu oli pitkäaikaisseurannassa huonompi kuin vastaa-
valla samanikäisellä väestöllä keskimäärin. Potilaiden niska-hartiaseudun oireet jatkuivat, joskin ne olivat melko lieviä. Leikattujen potilaiden työllisyysaste oli samankaltainen kuin muulla väestöllä, eli he säilyttivät työkykynsä niskaoireista huolimatta. 13 prosenttia joutui uusintaleikkaukseen seuraavan kymmenen vuoden aikana ja kymmenellä prosentilla uusintaleikkaus tehtiin viereisiin väleihin.
Tekoäly auttaa tunnistamaan selkäkivun pitkittymiseen liitettyjä riskitekijöitä SUURIN OSA SELKÄKIVUSTA on hyvänlaatuista kipua, jolle ei ole osoitettavissa selvää syytä. Selkäkipu on useimmiten myös lyhytaikaista, mutta noin 20–25 % selkäkivuista pitkittyy, kestäen yli 3 kuukautta. Pitkäaikaisen selkäkivun on todettu liittyvän erilaisiin riskitekijöihin. Linda Nieminen tuotti väitöstutkimuksessaan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla ajankohtaista tietoa näistä tekijöistä. Kirjallisuuskatsauksen perusteella oli tunnistettavissa yhteensä 45 erilaista pitkäaikaisen selkäkivun riskitekijää. Näitä olivat muun muassa huomattava 18 Hyvä Selkä 3/2023
ylipaino, tupakointi, kova kipu ja sen säteily yläselkään sekä fyysinen työ, jossa on hankalia työasentoja, raskaiden taakkojen nostamista tai tärähdyksiä. Kivun pitkittymisen riskiä lisäsivät myös masennus, ahdistus ja katastrofointi. Tuki työssä, hyvä elämänlaatu ja fyysinen aktiivisuus osoittautuivat kivun pitkittymiseltä suojaaviksi tekijöiksi. Kipuun vaikuttavien riskitekijöiden tunnistaminen on tärkeää, jotta kuntoutus pystytään räätälöimään kunkin potilaan tilanteen ja tarpeen mukaiseksi. Väitöstutkimuksessa kehitettiin menetelmiä, miten näitä tekijöitä voitaisiin
paremmin huomioida terveydenhuollossa. Tekoäly opetettiin tunnistamaan kivun pitkittymiseen linkittyviä tekijöitä ja toimintarajoitteita terveydenhuollon ammattilaisten kirjaamista potilaskertomusteksteistä. Kehitetty menetelmä nopeuttaa potilaskertomustekstien lukemiseen käytettyä aikaa ja auttaa ymmärtämään ihmisen toimintakykyä laaja-alaisesti. Lisäksi tutkimuksessa suunniteltiin Pirkanmaalla perusterveydenhuollon ja työterveyden hoitopolkuja huomioimaan paremmin tunnistetut yksilölliset kivun pitkittymisen taustatekijät.
