Minä ja selkä

Arttu Peltola: Kun ammattilaisen selkä prakaa

SELKÄKIPUNI ALKOIVAT 2015 kesällä eräänä aamuna vessakäynnin jälkeen, kun menin keittiöön. Jalkani menivät yhtäkkiä alta ja minun piti ottaa tukea keittiön tasosta, että pysyn pystyssä. Ajattelin, että tarvitsee varmaan ottaa muutama päivä tässä iisimmin ja antaa selän levätä.

Olin siinä kohtaa viimeistä vaille fysioterapeutti ja minulla oli keinoja selkäkivun hoitamiseen – tai ainakin niin luulin. Käytin kylmää, lämpöä, särkylääkettä, piikkimattoa, venyttelin, putkirullasin ja jumppasin. Kyytiä saivat niin lonkan koukistajat, takareidet ja pakarat sekä alaselkä.

Kipu ei kuitenkaan alkanut helpottaa ja kävin ensimmäisen kerran lääkärissä pari viikkoa kestäneiden kipujen jälkeen. Sain kipu- ja tulehduskipulääkereseptin oireisiin. Keskustelimme myös fysioterapiassa käymisestä. Kerroin olevani viitta vaille valmis fysioterapeutti ja kerroin mitä olen tehnyt selkäkivun eteen, ja totesimme, ettei fysioterapia anna minun kohdallani lisää. Lääkäri totesi, että minulla on hyvänlaatuinen selkäkipu ja sen pitäisi mennä ajan kanssa pois. Jatkoin jumppia ja kipulääkkeiden avulla liikkuminen ja olo hieman helpottuivat ja päivittäiset askareet sujuivat hieman paremmin.

Vaikka yritin olla aktiivinen ja liikkua kivun rajoissa sekä venytellä ja vahvistaa selkää, kipu ei tuntunut helpottavan. Kävin kaupungin apuvälinelainaamosta hakemassa kyynärsauvat helpottamaan liikkumistani, sillä en pystynyt olemaan pystyasennossa kymmentä minuuttia pidempää.

Käänne parempaan

Selkäkipuni oli jatkunut jo parisen kuukautta ja minulla oli ollut parempia sekä huonompia jaksoja. Selkäkipuni pahenivat kuitenkin kesälomareissun aikana ja söin opioidipohjaisia kipulääkkeitä ja lihasrelaksantteja. Akuuttikäynnin jälkeen päätin mennä uudestaan lääkärille, koska en halunnut syödä pitkään vahvoja kipulääkkeitä. Vahvat kolmiolääkkeet vaihdettiin tulehduskipulääkkeeseen, jota käytetään mm. selkärankareuman hoidossa. Se oli minulle suunta parempaan ja pystyin sen avulla liikkumaan paremmin, käymään koulussa, lähikaupassa ja hoitamaan päivittäisiä askareita. Pyysin myös lähetteen fysioterapiaan, ja se oli selkeä toinen edistysaskel selkäni kuntoutuksessa.

Ensimmäiselle fysioterapiakäynnille mennessä minulla oli vielä kyynärsauvat apuna, mutta viiden käynnin jälkeen pystyin kävelemään ilman apuvälineitä. Fysioterapeuttini käsitteli lantion seutua ja lisäksi teimme keskivartaloa ja lantionaluetta vahvistavia harjoitteita. Siinä kohtaa olin hyvin tyytyväinen, mihin olimme päässeet.

Yksi askel taakse, kaksi eteen

Tammikuussa 2016 olin juuri valmistunut fysioterapeutiksi ja perustamassa fysioterapiayritystä, kun messuviikonlopun jälkeisenä tiistaina selkäkipu paheni uudelleen. Pystyin vaivoin kävelemään kotiin noin 1,5 km. En saanut seuraavalle aamulle akuuttiaikaa julkiselle, joten päätin mennä yksityiselle. Noin 500 euron magneettikuvauksen jälkeen diagnoosini oli kookas välilevyn pullistuma L5-tasolla. Muistan hyvin minua hoitaneen lääkärin sanat: “Olet sen verran nuori, ettei sinua kannata leikata, eli aktiivista kuntouttamista.” Ajattelin, että minun on vain laitettava selkäni itse kuntoon.

Selkäkipu on ollut minulle opettavainen koulu. Oma selkäkipukokemukseni on auttanut minua ymmärtämään, kuinka monimutkaisesta ja monitahoisesta vaivasta voi olla kyse. Olen moneen muuhun nähden ollut etulyöntiasemassa oman ammattini kautta, sillä tiedän, miten selkäkivun voi saada haltuun ja miten selkää voi vahvistaa, jotta se kestää arkea. Onneksi pystyn käyttämään tätä osaamistani omassa työssäni, joka päivä.

Haluatko kertoa tarinasi lehden Minä ja selkä -palstalla? Ota yhteyttä hyvaselka@selkaliitto.fi.