Vuorotteluvapaan aloitus eli kylmästä lämpimään ja takaisin O
len ikävuosien perusteella ilmeisesti ”keski-ikäistyvä” ammatillinen opinto-ohjaaja Etelä-Pohjanmaalta ja opetusalalla on tullut tehtyä töitä vuodesta 1997 alkaen. Työvuosia on siis kertynyt jo jonkin verran ja uupumuskin kolkutellut moneen kertaan ovella, joten vuorotteluvapaa on ollut suunnitelmissa jo useampia vuosia. Vaikka Pohjanmaalla ollaankin, ei asiat aina mene kuten Strömsöössä, joten vuorottelun hakemisen esti ensin muutaman kerran yt-neuvottelut ja niiden seuraukset. Seuraavaksi ongelmaksi muodostui tiukat ehdot täyttävän sijaisen löytäminen ja sitten iski vielä koronakin. No sitkeys palkittiin ja keväällä 2021 taivaankappaleet olivat ilmeisesti minulle suotuisassa asennossa, kun ehdot täyttävä sijainen laittoi meille avoimen työhakemuksen ja voitiin tehdä suunnitelmat 180 päivän vuorotteluvapaasta syyskuun alusta alkaen. Koska oltiin yhden kortin varassa, säästin tuuletukset siihen päivään, kun sijainen ilmestyi viikkoa ennen h-hetkeä oven taakse perehdytykseen valmiina, JIHUU…
oletti, että vuorottelun saadakseen pitää olla joku syy kuten opiskelu tai toinen työpaikka eli oikaistaan nyt kaikille, että vuorottelija saa tehdä mitä haluaa, paitsi töitä tai opiskeluja, niihin on eri vapaat.
muokkaantui matkan edetessä ja majoitukset ns. lennosta. Koska matka oli pitkä ja koska Opinto-ohjaajassa on rajattu sivumäärä, kokosin tähän vain muutamia tähtihetkiä reissusta.
Oikaistaan nyt kaikille: vuorottelija saa tehdä mitä haluaa, paitsi töitä tai opiskeluja, niihin on eri vapaat.
Työkavereiden ja ystävien kyselyyn, mitäs meinaat vuorottelun aikana tehdä, olin vastannut, että jonkinlainen prätkäreissu on suunnitelmissa heti vuorottelun alkuun, kun kelitkin olivat vielä ainakin keski-Euroopassa kesäiset. Moni
Reissu alkoi 14.9 ja suunnitelmissa oli ajaa neljässä viikossa yksin prätkällä Euroopan ympäri, käydä EU:n mantereella olevissa ääripisteissä, sekä noukkia matkalta mahdollisimman monta maata ja kiinnostavaa kohdetta. Tarkempi reitti
Ensimmäiseksi otin suunnan kohti pohjoista idän kautta koukaten, koska pitihän sitä ensin käydä kylmässä, että lämpöinen tuntuisi vieläkin mukavammalta. Kylmä alkoikin jo alkumatkasta, kun sateen ja alta kymmenen asteen lämmön saattelemana suuntasin kohti Itä-Suomea ja siitä pohjoiseen. Heti piti tehdä myönnytys ja jättää EU:n itäisin piste välistä Ilomantsissa, kun syysmyrsky rajanpinnan korpiteillä ei houkutellut. Olin käynyt kyseisessä paikassa edellisenä kesänä, joten harmitus oli vain pieni ja matka eteni Iisalmen ja Oulunjärven rantojen kautta Rukalle. Oulunjärven rantamilla oli yöllä tullut lunta ja joutsenetkin suuntasivat kohti etelää, joten tuli mieleen, että kuinkahan reissaajan vielä käy ennen Jäämerta. Rukalta lähtiessä piti tehdä muutamia ylimääräisiä koukkauksia, että sain tehtyä prätkään pienen takuukorjauksen Rovaniemellä. Matkahuollon erinomaisen palvelun ansiosta sain kotiin unohtuneen ajokortinkin kouraani Ivalossa revontulien loimutessa taivaalla. Sitä korttia en muuten sitten taaskaan tarvinnut koko reissussa mihinkään.
Viimeisellä työviikolla Kampuksen opiskelijaravintolan naisista joku kommentoi reissusuunnitelmiani, että meinaat lähteä ”kylmästä lämpimään” ja siinähän se oli tiivistettynä laulun sanoin, joten sillä ajatuksella matkaan. Lähtö viivästyi vielä viikon suunnitellusta, kun ensin tuotti koirat haasteita ja sitten vielä talon lämmitysjärjestelmä levisi. No olihan mulla 6kk aikaa eli ei se yksi viikko missään tunnu, luulin mä. No ilmojen haltija oli toista mieltä tai huumorintajuinen, kun kerran olin menossa ”kylmästä lämpimään ja takaisin”.
Pykeijan kylä Norjan lähes itäisimmässä pisteessä.
18
