7 minute read
Vuorotteluvapaan aloitus, eli kylmästä lämpimään ja takaisin
Olen ikävuosien perusteella ilmeisesti ”keski-ikäistyvä” ammatillinen opinto-ohjaaja Etelä-Pohjanmaalta ja opetusalalla on tullut tehtyä töitä vuodesta 1997 alkaen. Työvuosia on siis kertynyt jo jonkin verran ja uupumuskin kolkutellut moneen kertaan ovella, joten vuorotteluvapaa on ollut suunnitelmissa jo useampia vuosia. Vaikka Pohjanmaalla ollaankin, ei asiat aina mene kuten Strömsöössä, joten vuorottelun hakemisen esti ensin muutaman kerran yt-neuvottelut ja niiden seuraukset. Seuraavaksi ongelmaksi muodostui tiukat ehdot täyttävän sijaisen löytäminen ja sitten iski vielä koronakin. No sitkeys palkittiin ja keväällä 2021 taivaankappaleet olivat ilmeisesti minulle suotuisassa asennossa, kun ehdot täyttävä sijainen laittoi meille avoimen työhakemuksen ja voitiin tehdä suunnitelmat 180 päivän vuorotteluvapaasta syyskuun alusta alkaen. Koska oltiin yhden kortin varassa, säästin tuuletukset siihen päivään, kun sijainen ilmestyi viikkoa ennen h-hetkeä oven taakse perehdytykseen valmiina, JIHUU…
Advertisement
Työkavereiden ja ystävien kyselyyn, mitäs meinaat vuorottelun aikana tehdä, olin vastannut, että jonkinlainen prätkäreissu on suunnitelmissa heti vuorottelun alkuun, kun kelitkin olivat vielä ainakin keski-Euroopassa kesäiset. Moni oletti, että vuorottelun saadakseen pitää olla joku syy kuten opiskelu tai toinen työpaikka eli oikaistaan nyt kaikille, että vuorottelija saa tehdä mitä haluaa, paitsi töitä tai opiskeluja, niihin on eri vapaat.
Viimeisellä työviikolla Kampuksen opiskelijaravintolan naisista joku kommentoi reissusuunnitelmiani, että meinaat lähteä ”kylmästä lämpimään” ja siinähän se oli tiivistettynä laulun sanoin, joten sillä ajatuksella matkaan. Lähtö viivästyi vielä viikon suunnitellusta, kun ensin tuotti koirat haasteita ja sitten vielä talon lämmitysjärjestelmä levisi. No olihan mulla 6kk aikaa eli ei se yksi viikko missään tunnu, luulin mä. No ilmojen haltija oli toista mieltä tai huumorintajuinen, kun kerran olin menossa ”kylmästä lämpimään ja takaisin”.
Reissu alkoi 14.9 ja suunnitelmissa oli ajaa neljässä viikossa yksin prätkällä Euroopan ympäri, käydä EU:n mantereella olevissa ääripisteissä, sekä noukkia matkalta mahdollisimman monta maata ja kiinnostavaa kohdetta. Tarkempi reitti muokkaantui matkan edetessä ja majoitukset ns. lennosta. Koska matka oli pitkä ja koska Opinto-ohjaajassa on rajattu sivumäärä, kokosin tähän vain muutamia tähtihetkiä reissusta.
Ensimmäiseksi otin suunnan kohti pohjoista idän kautta koukaten, koska pitihän sitä ensin käydä kylmässä, että lämpöinen tuntuisi vieläkin mukavammalta. Kylmä alkoikin jo alkumatkasta, kun sateen ja alta kymmenen asteen lämmön saattelemana suuntasin kohti Itä-Suomea ja siitä pohjoiseen. Heti piti tehdä myönnytys ja jättää EU:n itäisin piste välistä Ilomantsissa, kun syysmyrsky rajanpinnan korpiteillä ei houkutellut. Olin käynyt kyseisessä paikassa edellisenä kesänä, joten harmitus oli vain pieni ja matka eteni Iisalmen ja Oulunjärven rantojen kautta Rukalle. Oulunjärven rantamilla oli yöllä tullut lunta ja joutsenetkin suuntasivat kohti etelää, joten tuli mieleen, että kuinkahan reissaajan vielä käy ennen Jäämerta. Rukalta lähtiessä piti tehdä muutamia ylimääräisiä koukkauksia, että sain tehtyä prätkään pienen takuukorjauksen Rovaniemellä. Matkahuollon erinomaisen palvelun ansiosta sain kotiin unohtuneen ajokortinkin kouraani Ivalossa revontulien loimutessa taivaalla. Sitä korttia en muuten sitten taaskaan tarvinnut koko reissussa mihinkään.
Pykeijan kylä Norjan lähes itäisimmässä pisteessä.
Norjassa ensimmäinen kohde oli Jäämeren rannassa oleva suomalaiskylä, jota kutsutaan Pikku Suomeksi eli Pykeijaksi. Pykeijassa odotti matkamiestä Jäämeren saunaa pitävä ihana Elsamummo tarinoineen, pieni sievä mökki ja kuningasravut. Ruska oli Norjan puolella aivan mykistävä. Tarkoitus oli ajella Norjaa pitkin alaspäin ja seuraavana päivänä kävinkin EU:n pohjoisimmassa pisteessä Utsjoella. Seitsemännen reissupäivän aamuna vuorossa oli Nordkapp, etupyörän kääntö kohti etelää ja vauhdilla alkavaa talvea pakoon. Norjassa alkoi heitellä räntää ja tuuli oli myrskylukemissa, joten reittisuunnitelmat meni uusiksi ja matka jatkui Ruotsin kautta kohti keski-Eurooppaa. Kolme päivää satoi vettä ja lämpötila oli niukasti plussan puolella. Tanskassa auringon paisteessa lekotteleva Pieni Merenneito toi viimein matkamiehelle hyvät ajokelit, joita riittikin sitten melkein koko loppumatkaksi.
Seuraava sykähdyttävä kokemus oli Pyrenneitten vuoriston mahtavat maisemat ja tiet Ranskan ja Espanjan rajalta alkaen. Ajoin ensin vuoriston yli tietä, joka muuttui pienemmäksi ja pienemmäksi ollen korkeimmalla kohdalla vuorenrinteen lammaslaitumilla kiemurteleva pieni polku. Polun olivat lampaat ja lehmät ”liukumiinoittaneet” ja paimenkoirat tekivät tuttavuutta oudon kulkijan kanssa, kun auoin ja suljin laitumien portteja. Lisäksi ajoin Pyrenneillä tähänastisen elämäni kauneimman tien, joka on myös arvioitu yhdeksi maailman kauneimmista teistä. Tie kulki koko Pyrenneitten vuoriston yli Hermidan solaa pitkin. Se oli 90 km pelkkää nautintoa motoristille eli mutkaista tietä ja henkeäsalpaavaa vuoristomaisemaa, jotka eivät tuntuneet loppuvan ollenkaan. Noiden kilometrien aikana rakastuin lopullisesti Pyrenneitten vuoristoon.
Stelvio, Italia. Matkan korkein paikka.
Portugalissa kävin EU:n läntisimmässä pisteessä Capo da Rocassa, joka on ollut merenkulkijoille tärkeä maamerkki jo keskiajalla. Koska reissu oli pitkä, kaipasi pyörä uuden takarenkaan ja huollon. Sainkin paikalliselta korjaamolta tilat ja työkalut lainaan, joten homma hoitui muutamassa tunnissa. Oli siis turvallista jatkaa matkaa kohti eteläisintä kääntöpistettä Gibraltarin salmessa.
Matkapäiviä oli takana 19, kun EU:n eteläisin piste Gibraltarin kaupungin viereisellä niemellä sijaitsevassa pienessä kylässä Punta de Tarifassa alkoi lähestyä. Tunteet olivat reissaajalla pinnassa, olihan siellä minun reissuni eteläinen kääntöpiste. Taisi siinä mennä roskakin silmään, kun juuri ennen kylää näkyviin tuli kuin tilauksesta pitkä motoristien letka. Letka pysähtyi kylän laidalle ja ajoin juttusille porukan vetäjän kanssa. Kyseessä oli Malagan motoristikerhon jäsenet ilta-ajelulla ja kun kerroin mistä olen tulossa ja minne menossa, hän pyysi minut letkan jatkoksi. Kylän läpi puikkelehdittuamme siirryin porukan mukana rantakahvilaan virvokkeille. Juttelun lomassa ihailimme yhdessä hämärtyvää iltaa Atlantin valtameren ja Välimeren aaltojen kohdatessa niemen kärjessä.
Kotimatkan alkuosaa taitoin Välimeren rantaa seuraillen. Lämpöä oli parhaimmillaan 31 astetta ja aurinko helli matkaajaa (eli hikoilin prätkäkamppeissa). Suuntasin siis Andalusian vuoristoon viilentymään ja löysinkin matkan varrelta Euroopan ainoan aavikon Tabernasin, jonka lämpötila oli onnekseni vain reippaan 20 astetta siihen aikaan vuodesta. Spagetti-Westernit ja mm. Hyvät, pahat ja rumat sekä Indiana Jones-elokuvia on kuvattu pääosin näissä mini-Hollywood lavastekylissä. Fiilikset oli kuin oikealla länkkärillä, kun siirryin hetkeksi pöllyyttämään aavikon pensaikkoja pikkupolkuja pitkin.
Neljä viikkoa on lyhyt aika, kun nähtävää on paljon, joten suunta oli otettava kohti kotia. Onneksi välissä olivat vielä Alpit ja suoraan reitin varrella vielä toinenkin maailman kauneimpiin teihin kuuluva tie Stelvion alppisolan kautta. Stelviolla oli edellisenä päivänä satanut
Pieni merenneito, Kööpenhamina.
Punta De Tarifa, Espanja. Matkan ja manner-Espanjan eteläisin piste.
10 cm lunta, mutta onneksi aurat oli kaivettu esille ja tiet oli saatu auki. Olen käynyt tuolla aikaisemminkin, mutta aina se on yhtä sykähdyttävää ja fiilis on kuin olisi maailman katolla. Tien korkein kohta on 2760 m meren pinnan yläpuolella ja se olikin reissuni korkein kohta. Yövyin oikeassa alppimajassa ja Alpit hyvästelin seuraavana päivänä nauttien tietenkin omenapiirakkaa teen kanssa pienessä cafessa, jonka omistaja halusi näyttää minulle aidon Edelweiskukan. Olipas pieni, hauras ja kaunis kukka. Loppumatka menikin sitten suorittamiseksi eli ”naru kireellä” Baltian läpi rekkajonoja ohitellen. Kotiin palasin iltausvan noustessa Etelä-Pohjanmaan pelloille 12. lokakuuta väsyneenä mutta onnellisena.
Englannin kielellä menin koko reissun ja välillä selitettiin käsillä puolin ja toisin, mutta majapaikan, ruokaa ja virvokkeita onnistuin aina itselleni järjestämään. Se kyllä täytyy todeta, että kun Tallinnassa Suomi-Karaoke-baarissa kuulin ensimmäisen suomen sanan melkein kuukauteen, niin kyllä tuntui mukavalta.
No entäs se Korona? Maskia sai/piti käyttää kaikkialla muualla paitsi Ruotsissa. Koronapassia tarvitsin reissun aikana neljä kertaa; kaksi Norjan rajan ylitystä, Suomi-Karaoke-baarissa Tallinnassa ja Suomeen tullessa satamassa. Korona tai ei, niin tuona aikana Euroopassa teitä pitkin liikkuessa rajan huomasi uudesta maasta kertovasta kyltistä. Rajalle ei tarvitse näköjään pysähtyä kuin Norjassa. Reissun loppusaldo oli 29 päivää, 21 maata ja n. 15000 km. Sain myös rutkasti hienoja kokemuksia ja kohtasin aivan ihania ihmisiä.
Koko matkapäiväkirjan runsaalla kuvituksella kiinnostuneet löytävät googlaamalla Polarsteps Timo Vainionpää. Kyllä reissussa työasiat unohtuivat eli suosittelen kaikille vapaiden aloittamista aina kunnon irtiotolla, sillä saa parhaiten vapaavaihteen päälle. Portugalissa erään rakennuksen seinään joku oli maalannut melkein talon korkuisen moottoripyörän kuvan ja lauseen “Four wheels move your body, two wheels move your soul” ja eipä sitä tuon paremmin osaa reissua tiivistää.
Vuorotteluvapaan faktat
• Tukee työssä jaksamista • Ei ole tarkoitettu työn tekoon tai päätoimiseen opiskeluun • Työnantaja ja työntekijä sopivat yhteisesti (TE-toimisto antaa lausunnon ehtojen täyttymisestä) • Työhistoriaa vähintään 20 vuotta • Nykyisellä työnantajalla yhtäjaksoisesti vähintään 13 kuukautta • Edellisestä vuorottelusta on vähintään viisi vuotta • Enintään kolme vuotta eläkkeeseen • Pituus vähintään 100 ja enintään 180 päivää (vain yksi jakso) • Vuorottelukorvaus on 70 prosenttia työttömyyspäivärahasta = noin kolmasosa palkasta (työttömyyskassa tai Kela maksaa) • Työnantaja palkkaa työttömän työnhakijan sijaiseksi (ei välttämättä samoihin tehtäviin) • Sijaiseksi palkattava henkilön tulee täyttää joku seuraavista – ollut työttömänä työnhakijana TE-toimistossa vähintään 90 kalenteripäivää sijaisuutta edeltäneiden 14 kuukauden aikana – alle 30-vuotias, jonka ammatti- tai korkeakoulututkin nosta on kulunut alle vuosi – vuorotteluvapaasijaisuuden alkaessa alle 25-vuotias tai yli 55-vuotias
Capo Da Roca, Portugali. Matkan läntisin piste.
Timo Vainionpää (vuorotteluvapaaherra vielä helmikuun loppuun asti)
