Opinto-ohjauksen konkareiden eläkejuhlat

Pirkanmaan opinto-ohjaajat eli PIPO ry juhli pikkujoulujaan 11.12, joiden yhteydessä juhlistettiin Jukka Eero Vuorista ja Heli Piikkilää heidän pitkäaikaisesta ja uraauurtavasta työstään opintoohjauksen parissa. Heli oli jo aiemmin siirtynyt nauttimaan eläkepäivistä, mutta koronatilanteen takia juhlatilaisuus jouduttiin perumaan. Jukka taas siirtyi eläkkeelle tammikuun alusta.

Juhlallisuudet alkoivat taiteen ja kulttuurin parissa Tampereen Pyynikillä. Osallistujat saivat valita aloituspaikan kolmesta eri vaihtoehdosta, minkä jälkeen kaikki siirtyivät Galleria Saskiaan nauttimaan valotaiteesta ja järjestäjänä olleen Pienen kulttuuripuodin esiintyjien puheista taiteeseen liittyen. Jukka huomioitiin Emil Aaltosen museon kierroksella ja Heli Tampereen taidemuseon kierroksella näyttelijän lukiessa heille tekstin, joka kertoi kuvainnollisesti ja konkreettisesti puutarhasta sekä sen hoidosta.

Juhlat eivät tietenkään ole mitään ilman ruokaa ja juomaa, joten kulttuuriannoksien jälkeen alkoi ruokailu ranskalaisesta ruuastaan tunnetussa 4 vuodenaikaa -ravintolassa. Siellä Pirkanmaan opintoohjaajien puheenjohtaja Jenni Singh kiitti yhdistyksen puolesta Heliä ja Jukkaa runsain kukkasin. Heitä seurasivat Suomen opinto-ohjaajat ry:n puheenjohtajan Armi Nurmen ja varapuheenjohtaja Hans Kankkosen kiitoslahjat, jotka kuvastivat jotain pysyvää ja jotain katoavaa: samppanjapullot samppanjalasien kera.

Heli kertoi kiitospuheessaan olleensa aina aktiivisen kiinnostunut ohjauksen asioista, mutta erityisesti kansainvälisyydestä. Hän toimi uransa aikana aktiivisesti sekä Sopossa että Pipossa ja lähti kansainvälisyyden perään maailmalle, mm. IAEVG:n konferensseihin, ja toi sitä myös Suomeen. Oli Helin idea muuttaa Tampereen Opopäivät kansainvälisiksi ja niin Pipo ry haki ja sai IAEVG:n konferenssin Tampereelle vuonna 1997. Heli on toiminut mm. Sopon hallituksen puheenjohtajana ja kansainvälisen toimikunnan puheenjohtajana.

Jukka otti omassa kiitospuheessaan laajemman katsantokannan. Myös hän on toiminut monenlaisissa luottamustehtävissä niin Pipossa, Sopossa kuin OAJ:ssakin, kuten myös Sopon hallituksen puheenjohtajana ja Opinto-ohjaaja-lehden päätoimittajana. Puheensa hän kietoi Tommy Körbergin ja hänen Euroviisuissa 1986 esittämänsä kappaleen Stad i ljus ympärille. Tommy nousi ns. ryysyistä rikkauksiin kauniilla lauluäänellään ja vaikka Ruotsin menestys Euroviisuissa oli historiallisen huonoa Tommyn sairastumisen takia, laulu alkoi elää sen jälkeen omaa elämäänsä. Ensin sitä alkoivat laulaa Lundin yliopiston opiskelijat valmistujaisissaan sekä muissa juhlatilaisuuksissa, ja muita yliopistoja seurasi pian perässä. Laulun nimi on hankala kääntää sanojen monitahoisuuden takia. Sana stad ei tarkoita varsinaisesti kaupunkia, vaan yleisemmin paikkaa, ja ljus tarkoittaa valon lisäksi valaistumista. ”Kun aika loppuu, näen meidät kaikki tässä” voisi olla yhden lauseen suomennos. Yliopisto-opiskelijoille laulussa kuvataan sitä ”paikkaa”, jota nuoret vastavalmistuneet itselleen kaipaavat tulevaisuudessa. Nuoruudessahan nimenomaan etsitään itseään ja omaa paikkaansa maailmassa: Mihin minä sovin? Kasvaminen aikuiseksi, ja siten osaksi yhteiskuntaa, voi katsoa myös olevan elämään ”valaistumista”. Paistaa se aurinko risukasaankin, mutta mieluumminhan me haluamme oman paikkamme auringosta. Itselle tärkeä paikka voi olla esimerkiksi joku kaupunki tai se voi olla keskellä metsää. Pääasia on, että löytää itselleen sopivan/ sopivia paikkoja, joissa on hyvä olla, ja toteuttaa elämässään itselleen tärkeitä asioita. Niin kuin R. Vance Peavykin sanoo, tavoitteena on itselle hyvä elämä. Se täytyy löytää itsensä kautta, koska hyvään elämään ei ole patenttiratkaisuja.

Emmi Hannuksela, Pipo ry:n jäsen ja perusopetustoimikunnan puheenjohtaja