TUKI // ALKUPALOJA
Urheilijan äiti tietää, miltä tuntuu haljeta ylpeydestä
K
eväällä 2019 kaukana Abu Dhabissa Lotta Romsi saa alleen rauhallisen arabihevosen Al Mehbar W’rsanin ja kaksikko tekee huikeaa jälkeä Special Olympics -maailmankisojen ratsastusareenalla. Lotta voittaa kolmesta kilpailusta kaksi kultaa ja yhden hopean. Kotona Kirkkonummella istuu nainen netin äärellä, herkeämättä. Ratsastajan äiti Brita Romsi on haljeta ylpeydestä. ”Kaikissa muissa Lotan kisoissa olen ollut mukana, ja varmasti olisin ollut Abu Dhabissakin, jos en olisi ollut niin huonossa kunnossa, että lääkäri kielsi lentämisen”, Brita muistelee.
6
”Kisoja pystyi lopulta seuraamaan kotoa käsin paremmin kuin uskalsin toivoa. Esimerkiksi palkintoseremoniat pystyi katsomaan suorina verkossa.” Lotalle, tuolloin 35-vuotiaalle kirkkonummelaiselle reissu oli kuin satua. Hän on harrastanut ratsastusta 4-vuotiaasta saakka, mutta löysi kilparatsastuksen ja Special Olympicsin pariin vasta aikuisiällä. ”Se oli mukava matka. Hienot hotellit, hyvää ruokaa ja paras huonetoveri (ratsastuskaveri Sofia Tikkanen). Kilpailupaikka oli hieno ja hevonen kiltti. Tuntui mukavalta voittaa, eikä jännittänyt. Oli hienoa, kun prinssi jakoi palkintoja”, Lotta kertoo.
Lotta on reissannut elämässään runsaasti, mutta ei sentään Abu Dhabin maailmankisojen mittaista kahden viikon reissua kaukomaille. Vanhemmat olivat kuitenkin luottavaisin mielin, kun ratsastajien valmentajana reissussa oli viikoittaisilta ratsastusvuoroilta tuttu Maritta Enqvist Kirkkonummen Veikkolasta. ”Meillä ei ole kotona ennen ollut tämän tason urheilijaa, joten kaikki järjestelyt ennen kisoja, rokotusten ottaminen ja lomakkeiden täyttäminen, olivat uutta. Mutta olihan kisat iso elämys, ihan kaikille meille, vaikka emme paikan päällä olleetkaan”, Brita toteaa.
Äidin mukaan ratsastus on ollut Lotalle alusta alkaen hyvin mieluisaa ja harrastus on nostanut hänen itsetuntoaan. ”Me vanhemmat päätimme jo hyvissä ajoin, että tämä on Lotan juttu ja menkööt miten vain, niin me vain yritämme tukea parhaamme mukaan. Mitään toiveita tai tavoitteita emme ole hänelle asettaneet, mutta toki se, että hän kehittyy ja pärjää niin hienosti, tuottaa meillekin iloa. Koen suurta kiitollisuutta siitä, mitä ratsastus on Lotalle antanut monilla elämänalueilla, esimerkiksi tasapainoon ja rohkeuteen liittyen.” KORONAPANDEMIAN aikaan ratsastus on ollut entistäkin
