Tuttu TV:stä E
räänä joulukuun iltana kokoontui joukko nuoria ja vähän vanhempiakin miehiä Mäntsälään Nuorisokoti Harakkamäen dojolle muistelemaan menneitä judoharjoitusten muodossa. Judo on aina kuulunut oleellisena osana Harakkamäen, Siilimäen ja Ilvesmäen toimintaan, koska lajia harjoittelemalla fyysisten ominaisuuksien lisäksi myös psyykkiset ominaisuudet harjaantuvat. Vanhoihin japanilaisiin kamppailulajeihin kuten myös judoon on koodattu vahva käyttäytymisetiikka, jossa keskeistä on toisen ihmisen kunnioittaminen sekä jatkuva oma ponnistelu oman fyysisen ja psyykkisen kehittymisen tiellä. Judoa voi harjoitella kaikki vauvasta vaariin, sillä harjoitteet ovat aina skaalattavissa niin, että mahdolliset liikuntarajoitteet tai osaaminen eivät estä harjoittelemista. Tämä on keskeistä varsinkin Harakkamäen harjoituksissa, jossa onnistumisia koetaan jokainen kerta, kun tatamille kokoonnutaan. Onnistumiset kannustavat harjoittelemista ja samalla ne ruokkivat positiivista minäkuvaa, mikä puolestaan antaa eväitä dojon ulkopuoliseen elämään. Myös pettymykset kuuluvat kaikkeen tekemiseen ja ne toisinaan kasvattavat onnistumisia enemmän. Judoharjoituksissa niitäkin on helppo käsitellä hallitusti, koska harjoitteet tehdään osaamistason mukaan, eikä tällöin tipahdeta korkealta ja kovaa, jos jokin ei heti onnistu.
嘉納 治五
Urheiluruudun toimittaja otti meihin yhteyttä, koska heitä kiinnosti tehdä juttua siitä, miten liikunnan keinoin ja erityisesti judon avulla hankalassa elämäntilanteessa olevan nuoren asiat saadaan nousemaan. Tätä varten he halusivat kuvata harjoituksemme ja jututtaa jo aikuistuneita entisiä nuoriamme, joille on muodostunut perspektiiviä aiheesta. Kutsuimme siis koolle Nuorisokoti Harakkamäestä ja Siilimäestä maailmalle lähteneitä nyt jo aikuisia miehiä, jotka olivat aikoinaan asuneet meillä vuosia ja samalla harjoitelleet judoa. Vaikka meillä ei ole olemassa rekisteriä kotiutuneista nuorista, saimme kuitenkin yhteyden noin kahteenkymmeneen vanhaan nuoreemme. Oli mahtava huomata, kuinka positiivisen ja lämpimän vastaanoton saimme puheluissa. Sovittuna aikana paikalle saapui kuvausryhmän lisäksi yli kymmenen entistä nuorta ja koko toiminnan perustaja sensei Seppo Myllylä, joka nykyisin viettää ansaittuja ”eläkepäiviä” urheillen edelleen intohimoisesti. Judogit ja vöiden solmut soljahtivat yllättävän ketterästi päälle, vaikka monille oli kertynyt taukoa judoharjoittelusta jo vuosia. Toki osa harrastaa edelleenkin judoa ja sen sisarlajia brasilialaista jujutsua, joista oli kertynyt jo Suomen mestaruuksia ja muita mitaleja. Vedimme perinteiset judoharjoitukset, joiden kaava on yleensä alkulämmittelyt, tekniikkaharjoittelu sekä otteluharjoittelu. Judoharjoitukset ovat yleensä tunnelmaltaan tyynen rauhallisia, vaikka tatamilla väännetäänkin kaikin voimin. Tällä kertaa harjoituksia leimasi puhdas ilo ja nauru, ikään kuin kaksi vanhaa ystävää olisi tavannut pitkästä aikaa. Kuvausryhmä kuvasi koko harjoituksen ja teki samalla pari henkilöhaastattelua. Oli mahtavaa havaita, miten itsevarmasti ja reippaasti nämä nuoret herrat osasivat esiintyä kameran edessä luottaen omaan itseensä. Tällainen itsevarmuus olikin varmasti monen kohdalla elämässä menestymisen taustalla. Moni näistä vieraistamme kertoi, että täysi-ikäistyttyään jalat olivat hakeneet maata alta hetken verran, mutta sitten elämä oli alkanut kantaa. Kaikki nuoret aikuiset asuivat jo omillaan ja osalla oli jo perhettäkin. Ammattien kirjo oli myös vaikuttava ja joukossamme oli sähkömiestä, LVI -asentajaa, koodaria, kokkia ja jopa yksi sotilas. Kun juttu tulee Urheiluruudusta ulos, toivon, että harjoitusten lämmin tunnelma ja nuorten elämän ilo välittyy TV:n ruudulta. Lopuksi vielä judon perustajan Jigoro Kanon elämänviisaus, joka käy meille kaikille ohjenuoraksi työhön ja elämään:
"Elämä ei kysy montako mitalia saalistit, montako vastustajaa voitit, minkä vyön saavutit. Elämä kysyy, miten lämpimästi hymyilit, kuinka rohkeasti heikkoja puolustit, kuinka ymmärrettävästi hitaampia kannustit" Jigoro Kano, Founder of Judo 1/2019
9
