LASTENSUOJELUSTA

Tulevaisuuden lastensuojelu

- Suhdekeskeistä ja systeemistä hoitoa viedään nyt Familarin yksiköihin.

Kaksi vuotta sitten erään yksikön työnohjauksessa kerroin työntekijöille miten keskeistä on, että viiltelevä nuori saa avukseen ihmissuhdekeskeistä hoitoa ja oikeanlaista vuorovaikutusta. Muistan vieläkin työntekijän kysymyksen. Mitä se konkreettisesti on ja miten se tehdään? Hyvä kysymys. Huomasin hyvin nopeasti, että meille toitotetaan käsitteitä ja ajatuksia miten olla inhimillinen, dialoginen ja systeeminen, mutta nuo ajatukset eivät välttämättä siirry arkeen, sinne missä työ tehdään. Terapeuttisen arjen rakentaminen vaatii koulutusta, reflektiivistä johtamista ja työnohjausta. Sitä on tulevaisuuden lastensuojelu. Sitä että olemme tietoisempia siitä mitä teemme ja hoito perustuu tieteellisiin faktoihin kokemuksen lisäksi.

Kaikki terapiaohjelmat ja viiden portaan mallit ovat tuntuneet minusta keinotekoisilta. Ihminen rakentuu ja vaurioituu suhteessa toiseen ihmiseen. Oireileva nuori tarvitsee ympärilleen laajasti ajattelevia arjen terapeutteja, jotka ymmärtävät vaikeat oireet vuorovaikutustarpeina.

Suhdekeskeinen ja systeeminen käyttöteoria on yksi lastensuojelun keskeisimmistä työkaluista. On melko tyypillistä, että yksikön toimintamalliin kuuluu suhdekeskeinen työ, mutta sen hoitavia mekanismeja ei vielä tunneta riittävän hyvin. Uusimmat tutkimustulokset osoittavat kiintymyksen vaikutukset aivoissa. Ihmissuhteet muovaavat jatkuvasti aivojamme. Jos suhteella voidaan vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti, miten hyvä suhde luodaan, ja mikä terapeuttisessa suhteessa on tärkeää?

Systeemisen näkökulman mukaan ihminen on aina osa jotain systeemiä. Systeemit koostuvat sen jäsenten välisestä vuorovaikutuksesta, rooleista ja asenteista. Oireet ovat ilmaisua, kun systeemin jäsenistä joku saattaa kertoa hankalasta roolistaan, perheen sisäisestä kiusaamisesta tai valtarakenteista käytöksen kautta. Nuori saattaa oireilla kouluhaluttomuudellaan esimerkiksi vanhempien parisuhdetta, jolloin diagnoosin sijaan koko systeemi tulee hoidettavaksi. Keskeistä aivojen kehityksen kannalta on positiiviset ja ennakoitavat suhteet lähiympäristössä. Tästä syystä interventioiden tulee kohdistua ympäristöön. Näissä suhteissa lapselle kehittyy elintärkeät ominaisuudet kuten kyky säätelyyn, tunteiden käsittelyyn ja yhdistelyyn järkiaivoissa. Syntyy myös itsensä havaitsemisen taito, joka auttaa ymmärtämään miltä toisesta ihmisestä tuntuu, tuntemaan empatiaa ja saa meidät selviytymään sosiaalisissa suhteissa.

Mikä meitä sitten pitää kiinni ja estää muuttumasta? Tutkimusten mukaan ihmisorganismi kehittyy koko ajan. Solut ja aivoyhteydet uusiutuvat, temperamentti muuttaa ja persoona kehittyy mutta juuri ongelmalliset tarinat pitävät meidät kiinni sairaudessa. Siksi tulkinnat ovat tärkeitä. Usein tulkinnan vaikeutena on ihmisen oma suhde ympäristöön. Trauman kokeneiden nuorten kanssa yksi tärkeimmistä ja turvallisimmista lähestymistavoista on etsiä heidän kanssaan yhteyttä heidän tarinaansa. Traumakokemus voi rikkoa elämänkerrallisen muistin, jolloin elämä ei jäsenny ja persoona ei kehity. Yhteys näihin muistoihin turvallisesti on tuloksellisen hoidon tarkoitus.

Kaksi vuotta sitten esitetty kysymys on johtanut siihen, että suhdekeskeistä ja systeemistä lastensuojelua koulutetaan ja työnohjataan nyt ja tulevaisuudessa useaan Familarin lastensuojeluyksikköön. Kokonaisvaltaisempi ihmiskäsitys ja vuorovaikutuksen tutkiminen on lisännyt työntekijöiden motivaatiota ja kykyä etsiä yhdessä ratkaisuja. Sen tueksi on kirjoitettu kirja Tulevaisuuden lastensuojelu, joka toimii käsikirjana tässä muutoksessa.

Jussi Sudenlehti on kouluttaja, työnohjaaja, tietokirjailija ja psykoterapeutti.

On pimeä, syksyinen ja sateinen aamu.

Kun aukaisee oven, on heti vastassa ääntä, touhua ja tohinaa. Käytävällä on laukkuja ja eräs äiti pakkaillee tavaroitaan ja yrittää muistaa ottaa mukaansa lomalle kaiken oleellisen: kuravaatteet, lääkkeet, eväät matkalle ja vielä omaohjaajien kanssa yhdessä laaditun kotiharjoittelu- sopimuksen. Toisesta huoneesta kuuluu vauvan itku. Yökkö on yön ohjannut vauvan unikoulua vanhemmille ja tavoitteena on, että koko perhe saisi pian yönsä nukuttua. Ohjaajien toimistossa istuu väsynyt isä yhdessä päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa. Lapsella on kuumetta ja yksikön sairaanhoitaja on isän apuna arvioimassa lapsen vointia.

Keittiössä tippuu jo kahvi ja puuro porisee kattilassa. Aamupalalla on vilskettä, kun ruokittavana on tällä hetkellä 19 pientä ja vähän isompaa suuta. Osa lähtee aamupalan jälkeen päivähoitoon, osa töihin ja osa kouluun. Toisilla on neuvola-aika ja kolmansilla yksikön erityistyöntekijöiden: sosiaalityöntekijän ja pari- ja perheterapeutin tapaamisia. Keskustellaan vanhemmuudesta, kasvattamisesta, selvitellään kuntoutusrahan hakemista, soitellaan päivähoitoon, lääkäriin ja kouluihin…

Yksikönjohtajalle soitetaan ja eräs äiti ja vauva tarvitsevat kiireellisesti perhepaikan, koska äiti meinaa uupua pienen vauvan kanssa. Perhetyöntekijät aloittavat perheasunnon valmistelun, jonne kannetaan pinnasänkyä, hoitopöytää ja sitteriä. Varmistetaan, että talossa on pieniä vaippoja ja äidinmaidonkorviketta riittämiin, ja niin perhe on tervetullut taloon. Eräs perhe valmistaa keittiövuorollaan lounasta yhdessä ohjaajien avustuksella. Keskustellaan siitä, mitä minkäkin ikäinen lapsi syö, miten motivoidaan lasta maistamaan monipuolista ruokaa ja miten valmistetaan terveellistä kotiruokaa. Meillä ollaan arkisten asioiden äärellä: opetellaan olemaan lapselle läsnä, opetellaan syömään säännöllisesti, ulkoilemaan ja nukkumaan. Lapsi on Hermannilla kaiken keskiössä. Opetellaan yhdessä sitä, mitä lapsi sanoo, mitä lapsi tuntee ja mitä lapsi tarvitsee.

Iltapäivällä on yhden perheen läksiäiset. Puolen vuoden arviointi- ja sitä seurannut kuntoutusjakso on päättymässä. Perhe kotiutuu avohuollon tukitoimin. Läksiäisissä on sekä haikeutta, iloa, ikävää ja uuden elämän vaiheen odotusta. Hermannilla vietetään syntymäpäivä, juhlapyhiä ja ristiäisiä. Viime viikolla oli suuren suosion saavuttanut lasten disco. Pikkujoulut ovat yksi vuoden kohokohta. Sinne kutsutaan myös kuntoutuksessa aikaisemmin olleita perheitä. Kotiutuneet perheet tulevat mielellään kertomaan kuulumisia ja tapaamaan kuntoutuksessa samaan aikaan olleita tuttavaperheitä. Hermannilla tehdään paljon yhdessä ja yhteisöllisyyden myötä perheet saavat vertaistukea ja jopa ystävystyvät. Asioita pohditaan ja jaetaan yhdessä, kuitenkin kunkin yksityisyyttä kunnioittaen. Kokemus siitä, että haastavassa perhetilanteessa ei olekaan yksin, on voimauttava.

Tähänkin päivään mahtuu paljon. On kohdattu, leikitty, hoidettu, itketty ja naurettu. Tilanteet ovat nopeastikin vaihtuvia ja se on työntekijöiden arkea. Sopeudumme ja kohtaamme asiakkaat ammattitaidolla, lämmöllä ja suurella kunnioituksella. Olemme elämänmakuisten asioiden äärellä. Olemme aitojen kohtaamisten äärellä. Olemme perhekuntoutusyksikkö Hermannissa.

Laura Vornanen Familar/Jatkopolut Oy perhekuntoutusyksikkö Hermanni yksikönjohtaja/sosiaalityöntekijä

Familarin perhekuntoutus kehittämisen ja kehittymisen hyvässä kierteessä

Vuoden 2018 aikana Familarin laitosmuotoisen perhekuntoutuksen asiakaspaikkojen määrä on nelinkertaistunut ja yksiköitä ovat nyt Havumäen perheyksikkö Uudeltamaalta, Eemelin perhetukiyksikkö Satakunnasta ja perhekuntoutusyksikkö Hermanni Pohjois-Savosta. Keväällä 2019 aloittaa Länsi-Uudellamaalla toimintansa perhetukiyksikkö Helmi, jonka perhekuntoutus on suunnattu päihderiippuvaisille vanhemmille ja heidän lapsilleen.

Perhekuntoutusyksiköiden välinen yhteistyö on mahdollistanut monenlaista hyvää synergiaa ja vertaisoppimista. Yhtenä esimerkkinä perhekuntoutuksen kehittämistyöryhmä, joka ensitöikseen lähti syventämään ja yhtenäistämään yksiköiden tuottamaa dokumentointia sekä laatimaan perhekuntoutuksen yhteistä koulutussuunnitelmaa. Valitsimme kaikkien perhekuntoutusyksiköiden yhteisiksi työmenetelmiksi perhearviointimenetelmän ja VIG® – videoavusteisen vuorovaikutuksen ohjauksen. Näiden menetelmien koulutushankkeet käynnistyvät keväällä 2019 ja jatkuvat kevääseen 2020. Yhteisten koulutusten lisäksi jokaisella perhekuntoutusyksiköllä on omaa, sen tarpeisiin kohdennettua koulutusta ja henkilöstö osallistuu myös koko Familarin henkilöstölle suunnattuihin verkkokoulutuksiin.

Perheohjaajiemme ammatillinen kehittyminen vahvistaa heidän innostustaan omaa työtään kohtaan ja takaa siten perhekuntoutuksen tarkoituksen toteutumisen: perheiden omat voimavarat vahvistuvat, heidän kykynsä hallita lapsiperheen arki paranee sekä vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde vahvistuu.

Eemelin perhetukiyksikkö, yksikönjohtaja Mirja Janhu, p. 044 554 2019, mirja.janhu@familar.fi, Pohjoisrannantie 241, 29200 Harjavalta

Havumäen perheyksikkö, yksikönjohtaja Eija Sormunen, p. 044 012 1386, eija.sormunen@familar.fi Härkävehmaankatu 3, 05900 Hyvinkää

Perhekuntoutusyksikkö Hermanni,

yksikönjohtaja Laura Vornanen, p. 044 704 4423, laura.vornanen@familar.fi Hermanninaukio 3 F, 70100 Kuopio

Kirjoittaja: Palvelujohtaja Eija Juote