Familar Extra 2024

Familar logo rauhallisuutta, valoisuutta ja iloa. Vaikeidenkin tilanteiden keskellä on mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen.

Logoa suositellaan käytettäväksi liukuväreissä, musta ja nega on myös mahdollinen muoto.

Keskipisteessä kohtaaminen

SIVU 02 03 04

Pääkirjoitus

Kohtaamisen tärkeys

Eemelissä rakennetaan yhteisöllisyyttä

Säikän menestyksen avaimet 05

06

08

10

Kohtaamispisteitä perhekuntoutuksessa

Mikroilmeet vuorovaikutuksessa

Epalassa luodaan turvaa

Somekanavat:

Familar

@familaroy

@mehilainensospalvelut

Familar lastensuojeluja perhepalvelut

Kohtaamisen kokemuksia

Päätimme yhdessä Satakunta Extran aiheeksi kohtaamisen teeman ja lupasin kirjoittaa ajatuksiani siihen liittyen. Pysähdyin miettimään jo yli 20 vuoden mittaista matkaani lastensuojelun kentällä. Mieleeni tuli isäni puhe valmistujaisjuhlasta vuodelta 2000. Hän aloitti puheen seuraavasti: “Mietin, mikä kasvatuksessa meni pieleen, että lapsi päätti lähteä tälle uralle, missä työ on vaativaa ja palkka pieni?”

Niin, mikä sai lähtemään? Uskoisin, että meitä kaikkia houkuttaa nimenomaan kohtaaminen. Halu kohdata ihmisiä, tarinoita, kohtaloita... Ne liikuttavat meitä sekä hyvässä että pahassa. Olen urani aikana itkenyt ja nauranut, iloinnut ja murehtinut. Olen joutunut sukeltamaan myös todella syvälle omiin tunteisiini, pelkoihini ja ennen kaikkea oletuksiini. Meillä ihmisillä on tapana tulkita maailmaa oman kokemuspohjamme kautta, ja se on hyvin inhimillistä. Se on kuitenkin se pohja, mihin olemme kasvaneet ja mihin tapahtuneita asioita peilaamme.

Avoin kohtaaminen työkaluna

Kun teemme töitä toisten ihmisten, toisten tarinoiden ja sitä kautta toisenlaisten maailmojen parissa, tulee meidän luopua osittain omasta maailmastamme. Me emme voi ymmärtää tai varsinkaan arvottaa toisen toimintaa peilaten sitä pelkästään omaamme, vaan pyrkiä avoimella kohtaamisella kuulemaan se, mistä maailmasta käsin toinen tarinaansa kertoo. Tämä kohtaamistapa on mielestäni ainoa keino rakentaa toimivaa vuorovaikutusta. Ja kuten eräs viisas kollegani aikanaan totesi ammatillisista keinoistamme: “Ilman vuorovaikutusta meillä ei ole mitään”. Välillä siinä onnistumme ja yhtä usein varmasti epäonnistumme, mutta toivottavasti emme lakkaa yrittämästä. Isäni puhe muuten jatkui seuraavasti: “Onneksi jossain kohtaa tapahtui jotain sellaista, että näin kävi. Maailmassa ei ole montaa hienompaa asiaa kuin se, että haluamme kohdata toisiamme ja kulkea tukena.” Ainakin oma maailmani ja ymmärrykseni olisi todella kapeakatseinen ja yksioikoinen ilman niitä kaikkia ihmisiä, joita olen saanut työssäni ja elämässäni kohdata. Muistetaan kaikki, että on kunnia-asia saada olla osana jonkun toisen lapsuutta, vanhemmuutta tai ylipäätään elämää.

Päätoimittaja: Mikko Määttänen, Julkaisija: Familar, Toimitus: Siiri Niemi ja Miika Liimatta, Mehiläinen sosiaalipalvelut, Paino: Newprint Oy

ISSN 2814-9246 (painettu) ISSN 2814-9254 (verkkojulkaisu), www.familar.fi

PIIA SÄRKILAMPI Palvelujohtaja

Kuva: Piia Särkilampi

Familarin avopalveluissa kohtaamme kolmella koolla

Kunnioitus, kuuntelu ja kokonaisvaltaisuus ovat avainasemassa.

Menneen vuoden teeman tavoin yksikössämme, kuin myös koko Familarissa on panostettu kohtaamiseen. Sen tärkeään merkitykseen, sen tuomaan ensivaikutelmaan asiakastyöskentelyn alkaessa, yhteistyöhön sekä yhteisen työskentelyn haasteisiin ja onnistumisiin matkan varrella. Yksikkömme näkökulmasta tavoitteenamme on vahvistaa asiakkaan omia voimavaroja hänen omassa toimintaympäristössään tehdessämme mm. perhetyötä, tukihenkilötoimintaa ja jälkihuoltoa.

Työskentelymme tueksi ja sen toteuttamiseen tarvitsemme verkostotyöskentelyä laajassa kokonaisuudessaan. Verkostotyöskentelyä on asiakkaan läheisten kuin myös mm. sosiaalitoimen terveydenhuollon, koulun ja muiden asiakkaan yhteistyötahojen kanssa. Yhdessä kaikki onnistuu sujuvammin ja tukee asiakastakin laaja-alaisemmin.

Ongelmista ratkaisuihin

Pyrimme luomaan asiakkaan kanssa luottamuksellisen työskentelysuhteen. Kohtaamme kunnioittavasti, kuuntelemme ja huomioimme asiakkaan kokonaisvaltaisesti. Teemme yhteistyötä aktiivisesti eri yhteistyötahojen ja verkostojen kanssa ja pidämme sitä toimivan asiakaslähtöisyyden perustana. Pyrimme työskentelyssämme vastavuoroisuuteen. Yritämme luoda asiakkaan kanssa jaetun ymmärryksen tilanteesta.

Työskentelemme ratkaisukeskeisesti ja yhdessä pyrimme hyvään lopputulokseen. Tavoitteenamme työskentelyssä on suunnata katseet asiakkaan voimavaroihin ongelmakeskeisyyden sijaan. Työskentelyn ydin on saada asiakkaan voimavarat käyttöön, jotta hän kykenisi itse ratkaisemaan omia haasteitaan. Asiakkaan sosiaalinen verkosto muodostuu

niistä ihmisistä, jotka ovat hänelle merkityksellisiä, kuin myös viranomaisverkostoista, joita tarvitaan asioiden eteenpäin saattamiseksi ja haasteiden ratkaisemiseksi.

Verkostosta voimaa

Verkostoyhteistyössä asiakastilanteissa tulee työntekijän näkökulmasta jaetuksi omaa osaamista, tietoa ja kokemusta sekä ammatillisuutta verkostojäsenien kanssa. Yhteisen tiedonmuodostuksen äärellä on tärkeää pystyä jakamaan ajatuksia, aavistuksia ja potentiaalista tietoa.

Verkostotyö on luottamukseen ja vastavuoroisuuteen perustuvaa yhteistyötä, jota tehdään käsiteltävänä olevan asiakastilanteen tai muun yhteistyön kehittämiseksi, haetaan muutosta ja pyritään toimimaan kokonaisvaltaisesti tilannetta huomioiden. Se ylläpitää myös työntekijän näkökulmasta hänen osaa-

mistaan ja ammattitaidon kehittämistään. Se tiivistää kumppanuussuhteita viranomaisiin ja tukee yhteisesti asiakkaan etua yhteisen positiivisen ratkaisun aikaansaamiseksi.

Verkostoyhteistyössä on tärkeää kuulla ja nähdä asiakas muustakin kuin omasta näkökulmasta. On hyvä kannustaa myös asiakasta tuomaan omat näkemyksensä yhteiseen työskentelyyn. Verkostotyöskentelyn ansiosta voidaan välttää päällekkäistä työtä ja jakaa työskentelyä eri toimijoiden kesken. Kaikkien verkostotoimijoiden työ on yhtä tärkeää ja arvokasta, ei ole tarpeen ”kadehtia” toisen työpanosta tai näkemystä. Verkostotyöskentely vaatii luottamuksen rakentamisen taitoa, kuuntelemisen ja perustelemisen taitoa.

Asiakkaan luottamus olennaista

On hyvä kannustaa myös asiakasta tuomaan omat näkemyksensä yhteiseen työskentelyyn

Asiakkaan näkökulmasta voi myös ilmetä asiakkaan kiintymys enemmän toiseen verkostotyöntekijään, se on luonnollista eikä heikennä yhteistyön tavoitteita. Asiakkaankin luottamuksen synnyttäminen hänen asioidensa hoitamiseen on tärkeää. Jokainen verkostoyhteistyön jäsen voi olla asiantuntija omalla kentällään ja saa tuoda näkemyksensä yhteisen asian saattamiseksi eteenpäin. Tärkeää verkostoyhteistyössä on myös dokumentointi. Sen kautta on hyvä palata yhteisesti sovittuihin teemoihin ja tarkastella sovittuja asioita sekä niiden toteutumista. Yhteistyössä on voimaa ja se tuo paljon uusia näkökulmia sekä ammatillista osaamista yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

MINNA SJÖVALL

Familar Satakunnan Avopalvelut

Saamme omaa toimintaamme tuotua näkyväksi ja helposti lähestyttäväksi

YHTEISÖLLISYYTTÄ RAKENTAMASSA HARJAVALLASSA

Eemelin lastensuojelulaitoksen kolme yksikköä Vaahteramäki, Kissankulma ja Verstas toimivat Harjavallan taajama-alueella asuinlähiössä. Lastensuojelulaitoksen läsnäolo naapurustossa saattaa herättää ristiriitaisia tunteita. Me Eemelissä haluamme omalla toiminnallamme olla mukana takaamassa rauhallisuutta omassa asuinympäristössämme ja toisaalta olla suhteellisen isona toimijana helposti lähestyttävä. Mietimme neljä vuotta sitten, miten voisimme tehdä toimintaa naapurustolle läpinäkyvämmäksi ja näin murtaa syntyneitä mielikuvia toiminnasta.

Joulumyyjäiset naapurustolle

Eemelin toiminnassa tehtiin isoja muutoksia mm. asiakasprofiiliin ja fyysisiin tiloihin neljä vuotta sitten ja näin ollen halusimme tuoda profiilin muutosta näkyväksi myös naapurustossa. Päätimme järjestää lasten ja ohjaajien toimesta joulumyyjäiset, jossa myymme yhdessä tehtyjä leivonnaisia, leipiä, askarteluja ynnä muuta. Myyjäiset toteutettiin ensimmäisenä vuonna Eemelin koulun tiloissa. Kävijöitä oli tuolloin muutama. Tämän jälkeen myyjäiset ovat saaneet joka vuosi lisää naapurustoa liikkeelle ja kahtena vuonna tapahtuma on ollut Eemelin sisäpihalla. Tapahtumaan on jaettu naapurustolle kutsuja. Suoritamme illan aikana arvontaa, paistamme makkaraa ja nautimme glögiä.

Yhdessä tekeminen palkitsee

Tapahtuma on saanut joka vuosi enemmän ja enemmän väkeä liikkeelle, mikä on ollut ilahduttavaa ja naapureilta on saatu ainoastaan positiivista palautetta. Toiset jo osaavat odottaa Eemelin joulumyyjäisiä. Myyjäisissä tapaamme naapureita ja keskusteluiden kautta saamme omaa toimintaamme tuotua näkyväksi ja helposti lähestyttäväksi. Jouluinen musiikki, hienot talviset maisemat, nuotio ja makkaranpaisto ovat luoneet hienot puitteet tapahtumalle.

Uskon, että tällä yhteisöllisyydellä saamme murrettuja tiettyjä uskomuksia ja ajatuksia, mitä lastensuojelu ja sijaishuolto saattavat kuntalaisissa herättää ja lisäämme myös naapurustossa yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä.

ANNE HAKANEN Yksikönjohtaja

Kunnioitus ja yhteistyö

Avaimet menestyksekkääseen työskentelyyn Familar Säikässä

Sijaishuoltoyksikössä työskentely on vaativaa, mutta palkitsevaa. Se vaatii paitsi vahvaa ammattitaitoa ja sitoutumista lasten hyvinvointiin, myös kykyä työskennellä tiiviisti yhteistyössä muiden ammattilaisten kanssa. Familar Säikän sijaishuoltoyksikössä tämä yhteistyö on nostettu keskiöön, ja erityisesti ohjaajakollegoiden välinen kunnioitus on tunnistettu yhdeksi keskeiseksi tekijäksi, joka edistää sekä työntekijöiden hyvinvointia että lasten parasta.

Kunnioittava kohtaaminen

Kunnioittava kohtaaminen työyhteisössä tarkoittaa toisen ammatillisen osaamisen arvostamista, avoimuutta erilaisille näkökulmille ja yhteisen tavoitteen tunnustamista. Familar Säikässä tämä ilmenee päivittäisessä vuorovaikutuksessa, palavereissa ja työyhteisön kehittämistoiminnassa. Ohjaajakollegan kohtaaminen kunnioittavasti alkaa yksinkertaisista asioista, kuten tervehdyksestä, kiinnostuksen osoittamisesta toisen työtä kohtaan ja ajan antamisesta keskustelulle hektisessä arjessa.

Kunnioitus näkyy myös siinä, miten erimielisyyksiä käsitellään.

Familar Säikässä korostetaan rakentavaa palautetta ja konfliktien ratkaisua avoimen dialogin kautta. Tämä tarkoittaa, että jokainen työntekijä on vastuussa omasta kommunikaatiostaan ja pyrkii ymmärtämään toisen näkökulmaa ennen oman mielipiteensä esittämistä.

Yhteiseen päämäärään moniammatillisuudella

Yhteistyö lastensuojelun sijaishuollossa on moniammatillista, ja Familar Säikässä työskentelee eri alojen asiantuntijoita. Tämä moninaisuus on voimavara, mutta se asettaa myös vaatimuksia yhteistyötaidoille. Ohjaajakollegoiden välinen kunnioitus tarkoittaa myös toisen ammatillisen näkemyksen arvostamista ja yhteisen päämäärän – lasten hyvinvoinnin – asettamista etusijalle.

Familar Säikän johto on sitoutunut tukemaan kunnioittavaa työkulttuuria koulutuksilla ja työnohjauksella. Lisäksi työntekijöitä kannustetaan itsearviointiin ja omien toimintatapojen kehittämiseen.

Tämä on osa laajempaa pyrkimystä luoda ympäristö, jossa jokainen voi tuntea olonsa arvostetuksi ja kuulluksi.

Toimintatapa avaimena

Kunnioittava kohtaaminen ei ole vain työyhteisön sisäinen asia, vaan se heijastuu myös siihen, miten lapset ja nuoret kokevat olonsa yksikössä. Kun

Jokainen työntekijä on vastuussa omasta kommunikaatiostaan

aikuiset kohtelevat toisiaan arvostavasti, luodaan turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri, joka on perusta lasten kasvulle ja kehitykselle.

Familar Säikän pienten lasten erityisyksikössä kunnioitus on siis paljon enemmän kuin pelkkä sana; se on toimintatapa, joka ohjaa jokaista kohtaamista ja päätöstä. Se on avain, joka avaa ovet yhteistyölle, kehitykselle ja ennen kaikkea lasten ja nuorten hyvinvoinnille. Kunnioittava kohtaaminen on investointi, joka kantaa hedelmää pitkälle tulevai suuteen.

HENRI PELTOMAA Yksikönjohtaja

Teksti kirjoitettu käyttäen apuna tekoälyä.

Kohtaamisen kosketuspisteitä

Perhekuntoutuksessa aidoista kohtaamisista itää myönteinen muutos.

Perheiden kohtaaminen perhekuntoutuksessa on jokapäiväistä ja erilaisissa tilanteissa tapahtuvaa, on kyse sitten perheen saapumisesta perhekuntoutukseen, arjen askareista tai työskentelystä. Joka tapauksessa on äärimmäisen tärkeää asettua sen äärelle, miten me kohtaamme asiakkaita ja miten toivoisimme asiakkaiden kohtaavan meitä.

Kohtaamisessa on äärimmäisen tärkeää kohdata asiakas omana itsenään, ilman ennakkoajatuksia. Asiakkaalla voi olla perhekuntoutukseen tullessaan jo valmiina itselleen luotu odotus siitä, miten työntekijä näkee hänet menneisyytensä ja aikaisempien kirjauksien perusteella. Jotta kohtaaminen voisi olla mahdollisimman autenttinen, huomioiva ja läsnäoleva, se vaatii työntekijältä vahvaa

mielellistämistä siitä, miten asiakas saattaa jännittää ensi kohtaamista.

Aito kohtaaminen pohjustaa orastavaa luottamusta

Kohtaaminen ei ole perhekuntoutuksessa vain perheen ja yhden työntekijän välinen tapahtuma vaan perhekuntoutuksessa työskentelee yli kymmenen työntekijää. On todella tärkeää työntekijänä asettua siihen, miten voimme luoda asiakkaalle tunteen aidosta kohtaamisesta. Kohtaamisen kautta luodaan polku orastavalle luottamuksen synnyttämiselle.

Kohtaamiseen liittyvät aina sanat, mutta ennen kaikkea eleet ja ilmeet. Kun sanamme ja

eleemme ovat samassa linjassa, silloin kohtaaminenkin on aitoa. Voimme myös sanoittaa, mikä meitä mietityttää kohtaamisessa, jolloin asiakas tietää mitä pohdimme. Tämä auttaa rakentamaan luottamusta asiakkaan ja työntekijän välille. Usein asiakkaamme tarkkailevat kovasti tapaamme olla vuorovaikutuksessa, eleitämme ja olemustamme. Sanoittamisen kuuluu olla eleiden kanssa samassa linjassa ja siksi sanoittaminen on merkityksellistä kohtaamisen aikana.

Molemminpuolinen ymmärrys kasvaa

Istuessani palaverissa havahdun siihen, miten vieraskielinen perhe sanoittaa suomeksi sanoja, samalla kertoen omaohjaajien oppineen omaa kieltään. Ja he pitävät asiaa itselleen äärimmäisen tärkeänä. Näen asiakkaan hymyilevät kasvot ja työntekijäni iloisen hymyn ja heidän vaihtamansa katseen. He ovat vuorovaikutuksessa, iloiten

jakamastaan opista, toistensa ymmärtämisestä.

On tapahtunut kohtaaminen, jossa molemmat ovat halunneet ymmärtää toisiaan. Esihenkilönä tämän vuorovaikutuksen näkeminen tuntuu äärimmäisen hyvältä.

Työntekijä iloitsee asiakkaan ilosta ja asiakas iloitsee tullessaan kohdatuksi, ymmärretyksi ja kuulluksi. Asiakastyötä parhaimmillaan, asiakas on tullut nähdyksi.

Tunteenpurkaukset otetaan vastaan

Työhömme kuuluvat vahvasti tunteet ja asiakkaat kohdistavat erilaisia tunteita työntekijöitämme kohtaan. Kerromme aina, että meillä saa näyttää tunteitaan ja kuuluukin näyttää, mutta tunteiden näyttämisellä on rajat. Jotta asiakkaan tunteenpurkauksen jälkeen voimme tavata asiakkaan uudelleen, meillä pitää työntekijöinä olla hyvä resilienssi ja ymmärrys asiakkaan tuntemaan tunteenpurkaukseen. Me emme voi vastata siihen samalla tavalla vaan ymmärtäväisesti. Työntekijöiden tukena tulee olla ehdottomasti tiimi ja esihenkilö.

Kohtaamisen näkökulmasta on äärimmäisen merkityksellistä, että voimme palata asiakkaan kanssa tunteenpurkaukseen ilman provokaatiota vaan sanoittaen huomioitamme. Kaikkein tärkeintä on kohdata asiakas ilman kytemään jäänyttä tunnetta, koska silloin tunteet saattaisivat eskaloitua. Siksi on tärkeää, että työntekijä auttaa asiakasta huomaamaan asioita ja kohtaa asiakkaan arvokkaasti tällaisen tilanteen jälkeenkin. Miten muuten opetamme ja tuemme asiakasta tunnistamaan omia toimintatapojaan ja ohjaamaan lempeästi muuttamaan omaa toimintatapaansa.

Muutoskohdat tarjoavat tilaisuuden oppia

Sanoittamisen kuuluu olla eleiden kanssa samassa linjassa

Kohdataan ihminen ihmisenä. Uskalletaan ihmetellä asioita ja tutustua asiakkaaseen ja hänen tarinaansa elämän varrella. Muutokset tapahtuvat aidoissa kohtaamisissa, tilanteissa, joissa ei tarvitse pälyillä tai varmistella ohjaajan motivaatiota tukea asiakasta. Muutokset tapahtuvat kohtaamisten kautta niin arjessa kuin suunnitellusti työskentelyissä. Ne ovat oivallisia kohtia sanoittaa ja oppia uutta. Usein me ohjaajatkin opimme uutta asiakkailtamme, vastavuoroisesti, sillä silloin meillä on arvo. Meidän tiedollamme ja kokemuksellamme on arvo, jota voi opettaa molemmin puolin, niin asiakkaalta työntekijälle kuin toisinpäin.

Arvokasta kohtaamista ansaitsee jokainen ja se on yksi tärkeimpiä elementtejä yksikössämme.

MIRA NORRÄNG Yksikönjohtaja

Mikroilmeiden merkitys

Vilperikodin ohjaajien ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa

Tulemmeko miettineeksi, mitä kaikkea vuorovaikutustilanteissa tapahtuu sanallisen viestinnän lisäksi?

Vuorovaikutustilanteissa tapahtuu paljon muutakin kuin se, mitä me toisillemme ääneen kerromme. Sanattomassa viestinnässä toisen henkilön ilmeet, eleet, kehonkieli, asento, hengitys sekä etäisyys antavat viestejä siitä, mitä asiaa kertojalla on.

Mikroeleet ovat pieniä, huomaamattomia kasvojen ja kehon liikkeitä, joiden avulla ihmisen tunnetila ja ajatukset voivat ilmetä. Mikroilme on hyvin lyhyesti kasvoilla viipyvä tahaton ilme, joka syntyy jostakin tunnetilasta. Mikroilme siis kertoo lähes varmasti ihmi-

sen oikean tunnetilan sillä hetkellä, mutta ei sitä mihin tunne liittyy. Toisin kuin tavanomaisten kasvonilmeiden kanssa, mikroilmeitä on vaikea peittää.

Mikroilmeet ilmaisun tukena

Mikroilmeillä ilmaistaan erilaisia tunteita, kuten esimerkiksi inhoa, vihaa, pelkoa, surua, onnellisuutta ja hämmästyneisyyttä. Mikroilmeillä voidaan korvata sanallista viestiä, korostaa sekä vahvistaa sanallista

Mikroeleiden huomaaminen ja tulkitseminen vaatii herkkyyttä ja harjoitusta

viestiä, säädellä vuorovaikutustilanteita, antaa palautetta sekä ilmaista tunnetiloja.

Vilperikodin lasten kanssa toimiessa mikroeleillä on tärkeä merkitys, sillä lapset eivät vielä välttämättä osaa ilmaista itseään sanallisesti tai ymmärtää puheen merkitystä kaikissa tilanteissa. Mikroeleet auttavat ohjaajaa ymmärtämään lapsen tarpeita, tunteita ja mielialaa. Esimerkiksi lapsen ilmeistä voi päätellä, onko hän iloinen, surullinen, hämillään tai peloissaan. Lapsen kehonkieli ja eleet voivat kertoa myös hänen kiinnostuksestaan tai tyytymättömyydestään johonkin asiaan.

Ohjaajan on tärkeää oppia lukemaan lapsen mikroeleitä ja reagoida niihin asianmukaisesti. Esimerkiksi, jos lapsi näyttää hämmentyneeltä tai on peloissaan, ohjaajan on hyvä tarjota turvallisuutta ja rauhoittavaa läsnäoloa. Toisaalta, mikäli lapsi näyttää innostuneelta tai kiinnostuneelta, ohjaaja voi vastata tähän tarjoamalla lisää oppimismahdollisuuksia sekä antamalla tukea asian eteenpäin viemiseksi.

Sanaton viestintä rakentaa vuorovaikutusta

Mikroeleiden huomaaminen ja tulkitseminen vaatii herkkyyttä ja harjoitusta. Ohjaajan on tärkeää ottaa

aikaa ja oppia tunnistamaan lapsen ilmeitä ja eleitä sekä niiden taustalla olevia merkityksiä. Tämä auttaa luomaan parempaa ymmärrystä ja vuorovaikutusta lasten kanssa.

Sanattomassa viestinnässä ohjaajan läsnäolon taitoja tarvitaan, kun asetutaan kuulemaan ja antamaan ymmärrystä lapselle silloin kun hän sitä tarvitsee. Empatian kautta lapsi tulee kuulluksi ja ymmärretyksi, jonka jälkeen vuorovaikutusta on merkityksellisempää jatkaa.

Lopuksi todettakoon, että positiivisuudella ja myönteisyydellä on iso merkitys siihen, miten vuorovaikutusta rakennetaan. Muistetaan se, että hymyllä rakennamme yhteisöllisyyttä. Vastapuoli alkaa myös hymyillä ja yhtyy samaan tunteeseen. Hymy tarttuu ja se on yksi osa mikroilmeistä.

Hymyillään siis kun tavataan!

RIINA WALLENIUS Yksikönjohtaja

EPALAETTEI LAPSI

JÄISI YKSIN

Epalan yksikössä luodaan turvaa turvattomuuteen tottuneille.

Epalan yksikössä on koettu suuria muutoksia kahden viimeisen vuoden aikana, sillä perusyksikkö muuttui erityisyksiköksi ja muutti Porin Väinölään. Toiminta saatiin alkamaan mukavasti uusissa tiloissa vuoden 2022 loppukesästä alkaen. Erityisyksikön uusi profiili toi uudenlaista haastetta työntekijöille, sillä lasten oireilu oli selkeästi voimakkaampaa verrattuna perusyksikköön sijoitettaviin lapsiin. Taustalla voi olla vaikeampaa traumahistoriaa, haastavaa asosiaalista käyttäytymistä, vaikeita psyykkisiä sairauksia tai ylipäätään kerrostuneita haasteita lapsuuden varrelta.

Lapset kohdataan yksilöinä

Matkan aikana lasten oireilun vaikeus ja haastavuus on herättänyt meidät aikuiset siihen, miten merkityksellistä on lasten kohtaaminen. Olisi kovin helppoa, jos lapset vain toimisivat niin kuin me ohjaajat sanomme ja tottelisivat ikään kuin käskystä. Mutta näinhän se ei ole. On rikkautta, kun lapset uskaltavat haastaa sääntöjä ja meitä aikuisia.

Toisaalta lasten aiempaa voimakkaampi oireilu on vaatinut ohjaajilta ajatuksen muuttamista siihen, miten uskallamme kuulla ja nähdä, mitä lapsi meille kertoo, vaikka hänen kertomansa onkin toisinaan tuskallista kuultavaa. Samalla ohjaajien on pitänyt enemmän ylläpitää ajatusta dialogisuudesta, eli miten keskustelun kautta voimme auttaa lasta ymmärtämään, ettei hän ole yksin. Lapselle, joka on oppinut turvautumaan itseensä, tämä ei todellakaan ole helppoa ja tämän vuoksi olemmekin nähneet tärkeänä, että jokainen lapsi kohdataan

yksilönä ja hänen omat lähtökohtansa otetaan kohtaamistilanteissa huomioon.

Toiminta madaltaa kohtaamisen kynnystä

On rikkautta, kun lapset uskaltavat haastaa sääntöjä ja meitä

aikuisia.

Olemme pohtineet omaa toimintaamme kohtaamisessa - miten me voimme toimia turvallisina aikuisina lapselle, jonka traumahistoria saattaa olla jotakin sellaista, mitä meidän mielemme ei ymmärrä. Se myös sattuu meihin aikuisiin ja silloin omat defenssimme saattavat kytkeytyä päälle ja tällöin on vaikeaa nähdä lapsen hätää oireilun takana. Onkin tärkeää turvallisena aikuisena ja ohjaajana uskaltaa jättää omat ennakkoluulot, pelot ja ajatukset taka-alalle, jotta voisimme nähdä lapsen tarpeet juuri

siinä hetkessä, kun hän niitä meille näyttää.

Epalan arjessa kohtaamisten tukena ja kohtaamisen kynnyksen madaltajana on ollut toiminnallisuus, jonka ympärille arki on rakennettu. Yhdessä samaan hetkeen ja yhteiseen tekemiseen asettuminen on mahdollistanut positiiviset yhteiset kokemukset, joiden kautta vaikeampienkin asioiden lähestyminen on ollut helpompaa.

Miten toimimme pahan olon kanssa?

Erityisen tärkeää on esimerkiksi itsetuhoisen lapsen kanssa, ettemme ilmennä huoltamme lapselle suuttumuksena tai pettymyksenä vaan kuljemme rinnalla häntä tukien. Koska lapsen pahan olon kanssa kulkeminen ei ole

aikuisellekaan helppoa, niin miten lapsi voi sen kestää? Miten voisimme kohdata lapsen omana itsenään, ilman panssaria – molemminpuolisesti? Miten ohjaajina voimme kohdata lapsen niin turvallisina, ettei lapsen tarvitse jännittää kertoa omaa historiaansa ja tunteitaan? Miten voisimme ohjaajina antaa kokemuksen lapselle siitä, että kuljemme hänen rinnallaan tukien ja auttaen luomaan uusia keinoja selviytyä vaikeista tunteista ja tilanteista eri tavalla kuin aiemmin?

Korjaavia kokemuksia

Tähän liittyy olennaisesti kohtaaminen. Lapsen ja ohjaajan arjen kohtaamiseen liittyy paljon tulkintaa, arviota ja pohdintaa. Kaiken sen keskellä meidän tulisi onnistua kuitenkin kohtaamaan

lapsen kanssa aidosti, ilman ennakkoajatuksia ja ennakkopäätelmiä. Lapsella on reppukaupalla kokemuksia epäonnistumisista sekä aikuisten negatiivisesta tai jopa toivottomasta suhtautumisesta, joten meidän tulee auttaa lasta näkemään muutoksen olevan mahdollista.

Meillä aikuisilla on mentalisaatiokykyä ja tiedostaessamme lapsen traumahistorian, me voimme ymmärtää parhaiten lapsen toimintaa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa sekä varsinkin ymmärtää lapsen vaikeutta luottaa aikuiseen. Epalassa erityisesti omaohjaajatyössä lähdetään heti alusta asti rakentamaan luottamuksellisesta suhdetta, jonka kautta löytämään tulevaisuuden toivoa ja korjaavia kokemuksia.

Kuljetaan rinnalla - lapsen ei tarvitse pärjätä yksin

Onnistuneiden kohtaamisten kautta me voimme auttaa lasta luottamaan siihen, että näemme lapsen arvokkaana ja hyvänä. Kukaan lapsi ei synny pahana, vaan kasvuympäristömme muokkaa meidän kasvuhistoriaamme. Se, miten me ohjaajina kohtaamme lapsen, vaikuttaa hänen kokemaansa joskus erittäinkin voimakkaasti. Toisinaan liian empaattinen kohtaaminen voi ollakin ihan liikaa lapselle, liittyen juuri hänen traumakokemuksiinsa. Siksi ohjaajien tuleekin uskaltaa ihmetellä lapsen tunnetiloja, pyrkiä vuorovaikutukseen systemaattisesti ja ylläpitää vuorovaikutusta lapsen kanssa, jotta se ei jää lapsen tehtäväksi. On tärkeää pyrkiä ymmärtämään se maailma, mistä käsin lapsi tilannetta tulkitsee.

Tämä ei ole pikajuoksu vaan pitkä maraton, mikä jatkaa kasvuaan vielä sijoituksen jälkeenkin. Arki erityisyksikössä on rinnalla kulkemista, mutta myös traumahistorian ymmärtämistä. Kohtaamisen merkitys lapsen eheytymisessä on äärimmäisen tärkeä ja siksi on tärkeää, että meitä on erilaisia työntekijöitä arjessa, jotta voimme auttaa lasta parhaalla mahdollisella tavalla. Mikä tärkeintä, antaa kokemuksen aikuisesta, johon voi luottaa ja tunteen siitä, ettei lapsen tarvitse kaikessa pärjätä yksin.

MIRA NORRÄNG

Yksikönjohtaja

SINI PELTOMAA

Yksikönjohtaja

YHTEYSTIEDOT SATAKUNNAN ALUE

EEMELI

Satakunnantie 93, 29200 Harjavalta

Yksikönjohtaja Anne Hakanen, p. 044 574 6331

VAAHTERAMÄKI

Vastaava ohjaaja, p. 044 713 9500

Ohjaajat, p. 044 574 6363

KISSANKULMA

Vastaava ohjaaja, p. 040 358 9872

Ohjaajat, p. 040 542 6462

EEMELIN VERSTAS (VASTAANOTTOKOTI)

Päivölänkatu 2, 29200 Harjavalta

Vastaava ohjaaja, p. 040 627 7836

Ohjaajat, p. 044 533 8028

EPALA

Latokartanontie 10 C, 28300 Pori

Yksikönjohtaja Sini Peltomaa, p. 044 272 2670

TAMMI

Vastaava ohjaaja, p. 040 632 8488

Ohjaajat, p. 040 016 9060

TUOMI

Vastaava ohjaaja, p. 040 355 1452

Ohjaajat, p. 040 141 8331

PERHETUKIYKSIKKÖ

Pohjoisrannantie 241, 29200 Harjavalta Yksikönjohtaja Mira Norräng, p. 044 554 2019

Vastaava ohjaaja, p. 040 485 9396

Verstaan ohjaajat, p. 044 533 8028

Ohjaajat, p. 044 713 9507

SÄIKKÄ

Säikäntie 24, 28600 Pori

Yksikönjohtaja Henri Peltomaa, p. 044 713 9519

Asuinyksikkö Joki

p. 040 198 6683

Vastaava ohjaaja, p. 040 546 9063

Asuinyksikkö Meri

p. 040 634 1519

Vastaava ohjaaja, p. 040 486 5152

VILPERIKOTI

Salontaus 2, 32810 Peipohja (Kokemäki)

Yksikönjohtaja Riina Wallenius, p. 045 631 5661

Ohjaajat, p. 040 062 3564

Familar Satakunnan alueen palvelujohtaja

Piia Särkilampi, p. 040 824 2783

FAMILAR AVOPALVELUT SATAKUNTA

Asemamestarinkatu 2, 28100 Pori

Palvelupäällikkö Minna Sjövall, p. 040 197 4536