SANNA SAVILAHDEN KEHITTÄJÄRYHMÄ

YHDESSÄ KEHITTÄMISESTÄ SYNTYY YHTEISTÄ ASIANTUNTIJUUTTA

Familar perhehoitopalveluissa on järjestetty kolme ensimmäistä perhehoitajien ja työntekijöiden yhteistä kehittäjäryhmää. Kehittämispäivät pidettiin alueittain Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa ja olimme kutsuneet paikalle viisi-kuusi perhehoitajaa/päivä. Työntekijöitä osallistui päivään kolme tai neljä. Vuoden teeman mukaisesti pääasiallisena aiheena oli perhehoitajien hyvinvointi ja jaksaminen. Samalla ehdimme pohtia hieman kokemusasiantuntijuuden, yhdessä kehittämisen ja vertaistuen merkitystä.

Osallistuminen ja osallistaminen ovat tällä hetkellä suuressa suosiossa hyvin erilaisissa ympäristöissä. Taina Meriluoto (2018) on todennut artikkelissaan, että kokemusasiantuntijuudesta ei ole kuitenkaan löytynyt yhteistä käsitystä tai kattavaa määritelmää. Kokemusasiantuntijuus ymmärretään monella eri tavalla ja sen tarkoitukset ovat moninaiset sekä positiivisessa että ongelmallisessakin mielessä. Meriluodon mukaan demokratian näkökulmasta on ajateltu, että osallistaminen antaa päätöksille legitimiteettiä ja voi täten tehdä niistä helpommin hyväksyttäviä.

Meriluoto jatkaa, että haasteita osallistumiskäytäntöihin on tuonut ainakin se, että kaikki eivät pääse osallistumaan. Lisäksi kehittämisen teemat tulevat usein valmiina ja tavat, joilla niitä käsitellään, on ennalta määrätty. Äkkiseltään tuntuu myös perustellulta, että rajatun ajan puitteissa tulee olla tietty aihe ja suunnitelma, miten aihetta käsitellään. Toisaalta se luo asetelmaa, jossa järjestäjä ohjaa keskustelua. Perhehoitajien kehittäjäryhmissä olemme kuitenkin jättäneet aikaa myös vapaalle keskustelulle ja teemoihin olemme saaneet ideoita perhehoitajilta itseltään. Ryhmät on pidetty pieninä.

Meriluodon mukaan osallistuminen voidaan nähdä kontribuutiona, jolloin sen arvoa mitataan sillä, miten paljon hyödyllistä tietoa pystytään tuottamaan osallistamisen keinoin. Maallikkotieto ja tutkimustieto voidaan asettaa rinnakkain arvioitavaksi. Myös tutkittu tieto on Familar perhehoidossa ja perhehoitajien Famile-valmennuksessa tärkeässä roolissa. Sekä työntekijöitä että perhe-

hoitajia pyritään pitämään ajan tasalla sekä itsenäisen että yhdessä kouluttautumisen kautta.

Yleensä hyödylliseksi tiedoksi nähdään yleistettävä ja neutraali tieto. Perhehoito ja perhehoitajuus herättävät kuitenkin myös paljon tunteita. Vaikka asioita pyrittäisiin käsittelemään yleisellä tasolla, ne koskettavat silti perhehoitajan henkilökohtaista elämää. Haasteena onkin löytää monesta eri näkökulmasta katsoen parhaat ratkaisut ottaen huomioon sekä tieto että tunteet ja pitää huolta, että myös lähtökohtaisesti epämukava ja kriittinen tieto kuullaan ja siitä pystytään oppimaan.

Perhehoitajien kehittäjäryhmässä roolit voidaan ymmärtää monin eri tavoin ja yhteinen asiantuntijuus syntyy eri rooleista käsin. Perhehoitaja ei ole työsuhteessa lapsen sijoittaneeseen kuntaan tai Familariin vaan toimii toimeksiantosuhteessa kunnan kanssa. Perhehoitaja ei ole myöskään yrittäjä. Toiset perhehoitajat kokevat Familarin kuitenkin tietyllä tapaa työantajana ja vastuutyöntekijän toimivan esimiehen roolissa, koska palkkiot ja monet käytännön asioihin liittyvät rakenteet tulevat Familarista. Toiset ovat kokeneet perhehoitajuuden yrittäjyytenä, koska pääosin työ on perheelle tarjotuista tukitoimista huolimatta itsenäistä, mutta pohdimme, että toimimme perhehoidossa pitkälti yhteisyrittäjyyden hengessä. Jaamme ymmärrystä ja taitoja toisillemme oppien uutta ja jakaen vastuuta lapsen hoidosta ja kasvatuksesta, teemme ja tiedämme yhdessä. Meriluoto kirjoittaa, että yksi tapa ajatella osallisuutta onkin nähdä se oikeutena, jolloin on itsestään selvää, että ihmisten tulisi kohdata toisiaan ja yhteisen keskustelun kautta tunnustaa toisensa ja toistensa erilaiset ajatukset.

Kehittäjäryhmään osallistuminen voi herättää pohtimaan omaa rooliaan. Irja Mikkonen on jaotellut artikkelissaan (2011) tiedon rooleja Nylundin tapaan (1999) maallikkotietoon (objektiivista / usko omiin mielipiteisiin), kokemustietoon (subjektiivista / usko oman kokemuksen merkittävyyteen) ja asiantuntijatietoon (objektiivista / usko kokemukseen ja teoreettisiin selitysmalleihin). Jaottelun mukaan yhdessä kehittämisen ryhmään tullaan maallikkona eli arkisen tiedon kanssa ihmisinä, äiteinä ja isinä, toisaalta kokemusasiantuntijoina perhehoitajuudesta saatujen kokemusten kanssa. Kolmas mahdollinen rooli on tulla mukaan asiantuntijana, jolla on koulutusta ja opittua tietoa perhehoitoon liittyvistä asioista. Monelta osin kaikissa edellä mainituissa tiedon lajeissa yhdistyvät perhehoitajien ja työntekijöiden roolit, tiedot ja taidot.

Kun aloitimme kehittäjäryhmien suunnittelun, emme niinkään ajatelleet vertaistukea, mutta ryhmät palvelevat myös tätä tarkoitusta. Perhehoitoliiton nettisivuilla (21.11.2018) kirjoitetaan: ”Perhehoitajuuteen ja sijaisvanhemmuuteen liittyy erilaisia asioita ja tunteita, joita vertainen parhaiten ymmärtää. Kokemusten ja tunteiden jakaminen vertaisten kanssa helpottaa joskus rankoiltakin tuntuvissa perhehoidon tilanteissa ja ehkäisee uupumista”. Vertaistuki koetaan usein parhaaksi emotionaaliseksi tueksi, vaikkei se voi korvata perhehoitajalle annettavaa ammatillista tukea.

Perhehoitajien kehittäjäryhmissä vertaistuellinen keskustelu syntyi esimerkiksi siitä, kun huomasimme, että perheillä oli ollut hyvin samankaltaisia haasteita. Oli mielenkiintoista kuunnella, kun lyhyemmän aikaa perhehoitajana toiminut äiti pohti hankalaa tilannetta, jossa pitkäaikaisempi perhehoitaja oli aikaisemmin ollut sijoitetun lapsen kanssa. Tässä kertomuksessa vahvistavaa oli vielä se, että pitkäaikaisempi perhe oli päässyt haasteista eteenpäin, osittain tekemällä työtä asian eteen, osittain antamalla vain ajan kulua. Kuten Mikkonen (2011) toteaa, vertaistuelle on ominaista hengenheimolaisuus, samankaltaisuus, yhteenkuuluvuus, kokemuksellisuus sekä tiedon ja tuen saanti.

Teemme tätä yhdessä. Toki emme vain me ja perhehoitajat yhdessä. Tulevaisuudessa kehittäjiksi nousevat entistä enemmän myös sijoitetut lapset ja sijaissisarukset. Mikä olisi hienompaa kuin se, jos voisimme joku päivä työskennellä arjen yhteistyön lisäksi myös kehittämisen merkeissä lapsen vanhempien, läheisten ja vastuusosiaalityöntekijän kanssa.

Perhehoitajien palaute ensimmäisistä perhehoitajien kehittäjäryhmistä kiteytti hyvin sen, miksi haluamme jatkaa yhdessä kehittämistä: ”Päivissä käsiteltiin tärkeitä asioita ja yhdessä kehittämisen myötä vahvistui tunne, että perhehoitajia kunnioitetaan, kuullaan, nähdään ja heidän mielipiteensä otetaan huomioon”. Aitoa asiantuntijuutta on se, kun eri tiedon lajeja ja eri ajatuksia pystytään ymmärtämään yhteisen tavoitteen ollessa kuitenkin sama, parhaan mahdollisen arjen tarjoaminen niille lapsille, joiden eteen toimimme kasvatuskumppanuudessa.

Sanna Savilahti

Sosiaalityöntekijä YTM Kehityspäällikkö Familar perhehoitopalvelut

Kehittäjäryhmiin voit tutustua Familarin Instagramissa sekä Facebookista ja perhehoitopalvelujen nettisivuilta löytyvistä blogi-artikkeleista.

Lähteet: Meriluoto, T. (2018) | Miksi kokemusasiantuntijat ovat asiantuntijoita? Ilmiö. www.ilmiomedia.fi/ Mikkonen, I. (2011) Vertaistuki osana sosiaalista vahvistamista. Teoksessa: Lundbom, P. ja Herranen, J. (toim.). Sosiaalinen vahvistaminen kokemuksina ja käytänteinä. HUMAK. www.humak.fi/wp-content/uploads/2014/12/humak-sos-vahvistaminen-verkko.pdf Perhehoitoliiton nettisivut (10.7.2018) www.perhehoitoliitto.fi/ 1/2019 23