7 minute read
SIILINMÄEN JUDOKAT OVAT TV:STÄ TUTTUJA
Tuttu TV:stä
Eräänä joulukuun iltana kokoontui joukko nuoria ja vähän vanhempiakin miehiä Mäntsälään Nuorisokoti Harakkamäen dojolle muistelemaan menneitä judoharjoitusten muodossa. Judo on aina kuulunut oleellisena osana Harakkamäen, Siilimäen ja Ilvesmäen toimintaan, koska lajia harjoittelemalla fyysisten ominaisuuksien lisäksi myös psyykkiset ominaisuudet harjaantuvat. Vanhoihin japanilaisiin kamppailulajeihin kuten myös judoon on koodattu vahva käyttäytymisetiikka, jossa keskeistä on toisen ihmisen kunnioittaminen sekä jatkuva oma ponnistelu oman fyysisen ja psyykkisen kehittymisen tiellä. Judoa voi harjoitella kaikki vauvasta vaariin, sillä harjoitteet ovat aina skaalattavissa niin, että mahdolliset liikuntarajoitteet tai osaaminen eivät estä harjoittelemista. Tämä on keskeistä varsinkin Harakkamäen harjoituksissa, jossa onnistumisia koetaan jokainen kerta, kun tatamille kokoonnutaan. Onnistumiset kannustavat harjoittelemista ja samalla ne ruokkivat positiivista minäkuvaa, mikä puolestaan antaa eväitä dojon ulkopuoliseen elämään. Myös pettymykset kuuluvat kaikkeen tekemiseen ja ne toisinaan kasvattavat onnistumisia enemmän. Judoharjoituksissa niitäkin on helppo käsitellä hallitusti, koska harjoitteet tehdään osaamistason mukaan, eikä tällöin tipahdeta korkealta ja kovaa, jos jokin ei heti onnistu.
Advertisement
Urheiluruudun toimittaja otti meihin yhteyttä, koska heitä kiinnosti tehdä juttua siitä, miten liikunnan keinoin ja erityisesti judon avulla hankalassa elämäntilanteessa olevan nuoren asiat saadaan nousemaan. Tätä varten he halusivat kuvata harjoituksemme ja jututtaa jo aikuistuneita entisiä nuoriamme, joille on muodostunut perspektiiviä aiheesta. Kutsuimme siis koolle Nuorisokoti Harakkamäestä ja Siilimäestä maailmalle lähteneitä nyt jo aikuisia miehiä, jotka olivat aikoinaan asuneet meillä vuosia ja samalla harjoitelleet judoa. Vaikka meillä ei ole olemassa rekisteriä kotiutuneista nuorista, saimme kuitenkin yhteyden noin kahteenkymmeneen vanhaan nuoreemme. Oli mahtava huomata, kuinka positiivisen ja lämpimän vastaanoton saimme puheluissa.
Sovittuna aikana paikalle saapui kuvausryhmän lisäksi yli kymmenen entistä nuorta ja koko toiminnan perustaja sensei Seppo Myllylä, joka nykyisin viettää ansaittuja ”eläkepäiviä” urheillen edelleen intohimoisesti. Judogit ja vöiden solmut soljahtivat yllättävän ketterästi päälle, vaikka monille oli kertynyt taukoa judoharjoittelusta jo vuosia. Toki osa harrastaa edelleenkin judoa ja sen sisarlajia brasilialaista jujutsua, joista oli kertynyt jo Suomen mestaruuksia ja muita mitaleja. Vedimme perinteiset judoharjoitukset, joiden kaava on yleensä alkulämmittelyt, tekniikkaharjoittelu sekä otteluharjoittelu. Judoharjoitukset ovat yleensä tunnelmaltaan tyynen rauhallisia, vaikka tatamilla väännetäänkin kaikin voimin. Tällä kertaa harjoituksia leimasi puhdas ilo ja nauru, ikään kuin kaksi vanhaa ystävää olisi tavannut pitkästä aikaa.
Kuvausryhmä kuvasi koko harjoituksen ja teki samalla pari henkilöhaastattelua. Oli mahtavaa havaita, miten itsevarmasti ja reippaasti nämä nuoret herrat osasivat esiintyä kameran edessä luottaen omaan itseensä. Tällainen itsevarmuus olikin varmasti monen kohdalla elämässä menestymisen taustalla. Moni näistä vieraistamme kertoi, että täysi-ikäistyttyään jalat olivat hakeneet maata alta hetken verran, mutta sitten elämä oli alkanut kantaa. Kaikki nuoret aikuiset asuivat jo omillaan ja osalla oli jo perhettäkin. Ammattien kirjo oli myös vaikuttava ja joukossamme oli sähkömiestä, LVI -asentajaa, koodaria, kokkia ja jopa yksi sotilas.
Kun juttu tulee Urheiluruudusta ulos, toivon, että harjoitusten lämmin tunnelma ja nuorten elämän ilo välittyy TV:n ruudulta. Lopuksi vielä judon perustajan Jigoro Kanon elämänviisaus, joka käy meille kaikille ohjenuoraksi työhön ja elämään:嘉納 治五 郎
Familar asumispalvelut Uusimaa
Uudenmaan avopalveluiden toiminta keskittyy pääosin pääkaupunkiseudulle ja lähikuntiin. Meillä on soluasuntoja Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Järvenpäässä. Niihin annettava tuki on vahvaa tukea, eli nuoret tapaavat ohjaajia päivittäin ja asunnolla on yötyöntekijä muutamana yönä viikossa. Lisäksi nuorilla on jälkihuollon tukiasuntoja Vantaalla, Keravalla ja Järvenpäässä. Solu- ja tukiasuntoihin annettava tuki räätälöidään nuoren tilanteen ja tarpeen mukaan.
Asiakkainamme ovat 17-21 -vuotiaat itsenäistyvät nuoret, jotka tarvitsevat vahvempaa tukea ja ohjausta itsenäisen elämän harjoitteluun. Tavoitteena on turvata nuoren arkielämän perusasiat ja valmistaa häntä itsenäisen aikuisen elämään sekä pyrkiä luomaan osallisuuden kokemus omassa elämässään. Nuoren tilanteet ja ongelmat vaihtelevat paljon, jolloin asiakkuuden tavoitteetkin voivat olla hyvinkin erilaisia.
Toimimme tiiviissä yhteistyössä nuoren sosiaalityöntekijän, perheen ja läheisten sekä muiden yhteistyötahojen kanssa, kuitenkin niin että nuori on toiminnan keskiössä ja toiminta perustuu hänen toiveisiinsa.
Osallisuudella asiakastyytyväisyyteen
Työmme itsenäistyvien nuorten parissa perustuu osallisuuteen ja siten asiakaslähtöisyyteen. Lisäksi tärkeitä periaatteita on nuorten kanssa yhdessä tehtävän työn / toiminnan suunnitelmallisuus sekä tavoitteellisuus.
Korostamme osallisuuden merkitystä, sillä jälkihuolto on nuorelle vapaaehtoista lastensuojelun avohuollon tukitoimintaa - mikäli nuori ei tule kuulluksi tai koe osallisuutta omien asioiden suunnitteluun, hän ei sitoudu tavoitteisiin, vaikka kaikki aikuiset olisivatkin sitoutuneet. Annamme nuorelle selvän kuvan siitä, miten voimme häntä tukea itsenäistymisen polulla ja mitä nämä tukitoimet ovat käytännössä.
Työotteemme on ratkaisukeskeinen ja varmuutemme nuortemme onnistumiseen saavuttaa vastuullinen itsenäistyminen on vankkumaton. Haluamme tiedostettavan, että tarjoamamme tuki tulee loppumaan ajallaan ja autamme nuoriamme solmimaan ja kehittämään heille merkityksellisiä ihmissuhteita ja verkostoja, jotka auttavat nuorta tulemaan riippumattomiksi meistä.
Ohjaajat kaikessa mukana
Sovimme tukitapaamiset suunnitellusti, mutta joustavasti nuoren elämäntilanteen mukaan. Uskomme, että mikäli nuoret eivät koe aidosti hyötyvänsä meidän läsnäolostamme heidän arjessaan tai kokevat sen epämiellyttäväksi, he eivät sitoudu yhdessä sovittuihin päämääriin. Pidämmekin tapaamisten toteutumista yhtenä tärkeänä mittarina työmme onnistumista arvioidessamme.
Itsenäistymistä harjoittelevilla nuorillamme on ohjaaja tavoitettavissa ympäri vuorokauden. Jokaisella nuorella on kaksi nimettyä omaohjaajaa. Usein nuoren asioita osaa hoitaa lisäksi myös koko työyhteisömme ja nuoret tietävät varmasti saavansa tarvitsemaansa tukea.
Asiakaskuntamme on monikirjoinen ja työskentelymme sisältö vaihtelee heidän tilanteidensa mukana. Se voi olla herättämistä aamuisin kouluun, mielenterveys- tai päihdeongelmiin liittyvien vaikeuksien selvittämistä, virastoissa asioimisen tukemista ja itsenäistymiseen ja aikuistumiseen liittyvien asioiden ja ajatusten yhdessä pohdiskelua. Meillä on usein yhteisiä tapahtumia nuorten kanssa, vaikka nuoret asuvatkin omissa asunnoissaan. Esimerkiksi kesällä viikoittaiset grillaustuokiot olivat suosittuja samoin kuin syksyn yhteiset kokkausillat. Jouluna vietämme yhteisiä joulujuhlia nykyisten ja ”vanhojen” nuorten kanssa. Vuosittaiset Tallinnan risteilyt ovat myös nauttineet suurta suosiota.
Haasteet ovat hommamme
Nuoren usein nopeastikin vaihtuvat elämäntilanteet eivät ole meille ongelma, sillä olemme joustavia, muuntautumiskykyisiä ja innovatiivisia muutostilanteissakin.
Ohjaajamme muodostavat moniammatillisen työryhmän, jolla on erityisosaamista sekä kokemusta avo- ja jälkihuollon lisäksi mm. sijaishuollon työstä, neuropsykiatrisesta valmennuksesta sekä päihde- ja mielenterveystyöstä. Meillä on myös laajaa osaamista harrastusten kautta, kuten joukkue- ja kamppailu-urheilusta, rullalautailusta ja musiikista, joita myös hyödynnämme työskentelyssä.
Elämme nuorten kanssa heidän rinnalla kulkijoina ja käytämme omaa persoonaamme työkaluna ja elämäämme esimerkkinä. Tarjoamme esimerkin vastuullisesta aikuisuudesta höystettynä usein aimo annoksella huumoria. Emme siis taida olla ihan ”perin-
teinen” työyhteisö, vaan haluamme olla rohkeita sekä kokeilu- että kehittymishalussamme!
Meillä työntekijänä oleminen vaatii oma-aloitteisuutta, itseohjautuvuutta, luovuutta ja ehkä ripauksen kaheliutta.
Uusia ajatuksia
Pyrimme kehittämään omaa työtämme mm. arvioimalla onnistumisia ja epäonnistumisia, suunnittelemalla uusia työtapoja ja etsimällä uusia ratkaisuja ongelmiin. Familarin tarjoamien koulutusten lisäksi kehitämme itseämme kouluttautumalla ja pitämällä tiiviit suhteet mm. sosiaalialan oppilaitoksiin ottamalla opiskelijoita harjoitteluun. Meidät valittiin tänä vuonna sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian ”Vuoden harjoittelupaikaksi”!
Aidoimman palautteen työstämme saamme nuorelta itseltään, mutta myös perheen, sosiaalityöntekijän ja muiden yhteistyötahojen palaute on meille tärkeää. Kannustamme palautteen antamiseen ja vastaanotamme sitä mieluusti.
Mottomme on: Anna meille haastetta niin me annamme onnistumista!
Kirjoittajat: Mika Nurminen (Sosionomi AMK, päihdetyöntekijä) ja Pentti Järvelin (Sosionomi AMK).
UUDENMAAN AVOPALVELUJEN ARKEA
Familarin Uudenmaan avopalveluissa työskentelee moniammatillinen tiimi asiantuntijoita tehostetun perhetyön, avoperhekuntoutuksen, ammatillisen tukihenkilötoiminnan sekä valvottujen ja tuettujen tapaamisten parissa. Työskentelyssä keskitymme lapsen ja nuoren turvallisen kasvun ja kehityksen varmistamiseen haastavassa elämäntilanteessa, tarjoamme kotiin vietävää tukea räätälöidysti asiakkaan tarpeen mukaan. Tehostetussa perhetyössä ja avoperhekuntoutuksessa jalkaudumme perheen arkeen intensiivisesti ja työskentelemme koko perheen ja tukiverkoston kanssa, ohjaamme vanhempia kasvatuskysymyksissä ja muissa vanhemmuuden haasteissa. Tukihenkilötoiminnassa toimimme turvallisena aikuisena lapselle tai nuorelle, keskitymme tukemaan arjessa pärjäämistä ja aktivoimaan toimintaan myös kodin ulkopuolella. Valvotuissa ja tuetuissa tapaamisissa mahdollistetaan lapsen ja vanhemman tapaamiset turvallisissa olosuhteissa ja vuorovaikutuksessa.
Työskentelyämme rytmittävät säännölliset asiakastapaamiset, päivittäiset kirjaukset, neuvottelut ja asiakaskohtainen kuukausiraportointi sosiaalityöntekijälle. Onnistuneen työviikon perustana ovat huolellinen aikataulutus ja tapaamisiin valmistautuminen, työvälineinä kalenteri, kännykkä, tietokone ja auto. Kaikkein tärkein työväline viikon aikana on kuitenkin työntekijä itse, koska työtä teemme vahvan ammattitaidon lisäksi omalla persoonallamme.
Asiakasperheitä on työntekijää kohden kuukaudessa kymmenen molemmin puolin, joten viikkoaikataulujen rakentamiseen kuluu päivittäin aikaa ja energiaa. Aikataulutuksen palapelissä on monta liikkuvaa osaa ja suunnitelmat päivittyvät viikon varrella useaan kertaan, asiakastapaamisia on priorisoitava sen mukaan missä perheessä tilanne sitä vaatii. Perheiden arjesta ja aikatauluista johtuen myös paine iltatyöskentelyyn on kova.
Säännöllisesti kokoonnumme tiiminä päivittämään ajankohtaiset asiat ja kuulumiset Kannelmäen tai Keravan toimistoille ja kerran kuukaudessa pysähdymme pohtimaan työhömme liittyviä kysymyksiä ryhmätyönohjauksessa.
Työnkuva on monipuolinen, vaihdellen terapeuttisesta keskustelijasta käytännön avun tarjoajaan. Työviikon aikana käymme lukuisia elämänmakuisia keskusteluja, kuuntelemme ja kuulemme, havainnoimme suoria ja hienovaraisia viestejä ja sanoitamme tilanteita. Kuljemme asiakkaan rinnalla arjessa sosiaalityöntekijän määrittämän ajan, tuemme ja tuomme näkökulmaa tilanteisiin ja perheen sisäisiin ongelmakohtiin. Toiminnallisuuden kautta saamme luotua luottamuksellisen suhteen eri-ikäisiin asiakkaisiin, lautapelit ja leipominen ovat suosiossa lasten ja nuorten kanssa työskenneltäessä. Vanhemmille tarjoamme mahdollisuuden pohtia arjen kysymyksiä erilaisia menetelmiä hyödyntäen.
Palkitsevimpia hetkiä ovat ne, joissa nuori tai perhe osoittaa olevansa valmis sitoutumaan muutokseen omassa arjessaan, alkaa työskennellä vastuullisesti sen eteen, ponnistaa vaikeuksien jälkeen eteenpäin. On motivoivaa päästä seuraamaan asiakkaan sisäistä kasvua ja tukemaan tavoitteiden saavuttamisessa. Useimmiten työmme tuloksena seuraa jotain hyvää, mutta myös tavoitteiden toteutumatta jäämisestä oppii aina jotain uutta, joko elämästä itsestään tai vähintäänkin omasta itsestään.
