Familar-Uutiset 2019

1 / 2019 SOSIAALIALAN AMMATTIJULKAISU

HYVÄN TUULEN PURJEHDUKSELLA HITSAUDUTAAN YHTEEN

Yhdessä kehittämisestä yhteistä asiantuntijuutta

Sosiaalityöntekijöiden ja nuorten tapaamiset

OIVAT portaat –menetelmä 1/2019

1

tässä numerossa FAMILAR PERHEKUNTOUTUS KEHITTÄÄ JA KEHITTYY

7

17

SUHDEKESKEINEN JA SYSTEEMINEN HOITO FAMILARIN YKSIKÖIHIN

14

KUNTOUTUSKOTI OIVAN PERHEPÄIVÄT

AKTIIVISTA ARKEA ILMARIASSA NUORISOPSYKIATRISEN KUNTOUTUKSEN

8

OIVAT PORTAAT

2

10

F 6

AJANKOHTAISTA

UUDENMAAN AVOJA ASUMISPALVELUT

4

SIILINMÄEN JUDOKAT OVAT TV:STÄ TUTTUJA PURJEHDUSMATKALLA ANNETAAN JA OTETAAN VASTUUTA JUSSI SUDENLAHDELTA KIRJA TULEVAISUUDEN LASTENSUOJELUSTA

MYLLYKODOSSA TEHTÄVÄ PERHEHTEISTYÖ-KOULUTUS

9

12

14

18

16

YLÖJÄRVELLÄ HEPPARYHMÄ LISÄÄ LÄSNÄOLON TAITOA 20

PERHEKUNTOUTUSYKSIKKÖ HERMANNIN PÄIVÄ

Familar Uutiset 1/2019

1/2019

SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN JA NUORTEN TAPAAMISET

21

SANNA SAVILAHDEN KEHITTÄJÄRYHMÄ

22

PERHEHOITAJIA TARVITAAN

26

YHTEYSTIEDOT

Päätoimittaja: Julkaisija:

Toimitus ja taitto:

Paino: Osoitetiedot: ISSN-tunnus: Kannen kuva:

24 25

KOLUMNI

Miika Liimatta Familar Oy, Paciuksenkatu 27, 00270 Helsinki, www.familar.fi Mainostoimisto 4D, Leena Mangs, Miisa Soini Newprint Yrityksen asiakasrekisteri ISSN 2489-3730 Hanna Vanhala

pääkirjoitus

HYVIÄ TUULIA

F VÄLITTÄMINEN JA VASTUUNOTTO KASVU JA KEHITTÄMINEN

KAIKKI PAITSI PURJEHDUS ON TURHAA, sävelsi aikanaan Lasse Mårtenson, joka rakasti merta ja purjehdusta. Vuosikymmeniä myöhemmin ryhmä nuoria sai myös mahdollisuuden rakastua, kun heidät kutsuttiin mukaan Hyvän Tuulen purjehdukselle Kuunari Helenalle. Ikimuistoinen matka jää varmasti mieleen jokaiselle matkassa olleelle ja toivottavasti meri ja luonto ovat osa heidän elämäänsä myös jatkossa. Lisää Familarin nuorten ainutlaatuisesta matkasta voit lukea artikkelista, joka löytyy sivuilta 12–13.

Luonnon läheisyys on korostunut myös Familarin Ylöjärven yksikössä, jossa eläinavusteinen toiminta on osa arkea. Hepparyhmässä kaikilla on mahdollisuus olla lähempänä luontoa ja kokea massiivisen hevosen rauhoittava vaikutus. Toiminta hevosten kanssa antaa paljon ja usein vilkaskin lapsi rauhoittuu, kun joutuu toimimaan verkkaisesti ja harkiten suurta eläintä hoitaessa. Hevosten parissa määrätietoisuus, rauhallisuus ja luottamus palkitaan erityisen kouriintuntuvasti, kun nuori pääsee ratsaille ja pystyy hallitsemaan itsensä lisäksi mahtavaa hevosta. Ei siis ihme, että hevostoiminta ja toimiminen hevosten parissa pitää pintansa tänä konsolipelien aikakautena. Ylöjärven hevostoiminnasta on mukava juttu tässä lehdessä.

Familarissa tapahtuu paljon muutakin purjehdusten ja hevostoiminnan lisäksi. Viime syksyn aikana me olemme laajentaneet avopalveluitamme ja avanneet toimipisteet Rovaniemelle, Ouluun ja Oulaisiin. Näin pystymme paremmin palvelemaan myös Pohjois-Suomen kuntia ja kaupunkeja. Lisäksi olemme laajentamassa laitosmuotoista perhekuntoutusta ja keväällä aloittaakin Länsi-Uudellamaalla toimintansa perhetukiyksikkö Helmi. Näistä ja muista palveluistamme voit olla yhteydessä suoraan esimiehiimme tai yksiköihin. Yksiköidemme yhteystiedot löytyvät tämän lehden taka-aukeamalta.

Lopuksi haluan ottaa lyhyesti kantaa Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen (Sote), joka on ollut jo pitkään otsikoissa, eikä tunnu tulevan valmiiksi, vaikka sitä kuinka käännellään. Sotea valmistelevat poliitikot ja virkamiehet voisivat ottaa oppia Kuunari Helenan Hyvän Tuulen purjehduksella mukana olleista nuorista ja tehdä päätökset yhteisymmärryksessä kaikki huomioiden. Näin me kaikki saisimme vahvan ja toimivan Soten – sellaisen, joka alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja sekä parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta. Se olisi erittäin suotavaa kaiken tämän valmistelutyön jälkeen.

Kiitos kaikille lehden tekoon osallistuneille!

Mukavia lukuhetkiä, Miika Liimatta, kehitysjohtaja Familar Oy

1/2019

3

M

Kun on motia, niin löytyy motia

O

n sateinen syyspäivä. Iltavuorolaiset saapuvat Ilmarian parkkipaikoille yksi toisensa jälkeen. Yhdellä työntekijällä on mukanaan kuntosalikamppeet, toisella nikkarointivälineet. Kolmas saapuu valmiina lähtemään ostosreissulle nuorten kanssa ja neljäs on innokkaana lähdössä omaohjattavan nuoren mukaan luistelemaan. Viides työntekijä on valmiina kuskaamaan nuorta harrastustoimintaan toiselle paikkakunnalle. Tämä on normaalia arkea Ilmariassa, jossa nuorten harrastamiseen ja vapaa-ajan toimintaan panostetaan koko työyhteisön voimin. Ilmariassa puhaltaa aktiiviset tuulet.

Ilmaria on Familar Oy:n lastensuojelun erityisyksikkö, joka sijaitsee Ylä-Savossa, Lapinlahden kunnan taajamassa. Yksikkö on profiloitunut hoitamaan psyykkisesti sekä käytöshäiriöillä oireilevia 12-17 -vuotiaita nuoria. Myös tuki nuoren koulunkäyntiin on vahvaa, sillä yksikössä toimii Matin ja Liisan koulun erityisopetuksen pienryhmä. Ilmariaan sijoitetaan ympäri Suomea nuoria, jotka ovat avohuollon tukitoimena ja kiireellisesti sijoitettuja tai huostaanotettuja. Puitteet Ilmariassa ovat erityisesti lastensuojelun laitoshoidon käyttöön suunnitellut, minkä vuoksi ne ovat turvalliset ja toimivat. Laitosympäristöstä on saatu kuitenkin sisustettua viihtyisä ja kodinomainen, mistä Ilmariassa ollaan erityisen ylpeitä. Ympäristön kodinomaisuus on tärkeä osa kuntoutumisprosessia.

Ilmariassa nuorten kuntoutumisen yksi vahva perusta on aktiivinen arki, joka nojaa nuorten osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Aktiivinen vapaa-ajan toiminta yhdessä aikuisen kanssa on tietoinen valinta, jolla pyritään kuntouttamaan nuoria. Yhdessä tekeminen ja harrastaminen on nähty tuloksia tuovana ja tehokkaana tapana kuntouttaa nuoria ja saada heitä kiinnittymään normaaliin, turvalliseen arkeen. Yhdes-

4

1/2019

sä tekeminen tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet vuorovaikutteiseen toimintaan, jossa nuoren kokemusmaailmaa on mahdollista rikastuttaa nuorelle suotuisilla tavoilla. Yhteisen puuhastelun merkeissä tunnetyöskentely nuoren kanssa mahdollistuu myös entistä tehokkaammin ja vaikeistakin asioista on helpompi puhua.

Yhteinen tekeminen perustuu myös ratkaisukeskeiseen ajattelutapaan, missä huomio kiinnittyy nuoren vahvuuksiin, ongelmien sijaan.

Arjen uudelleen organisoinnilla järkevän vapaa-ajan kautta, saadaan luotua puitteet kuntoutumiselle vaikeissakin elämäntilanteissa.

Jokaiselle nuorelle pyritään Ilmariassa löytämään harrastus tai tarjoamaan yhteisöllistä tekemistä, joka auttaa rytmittämään arkea ja tuo siihen mielekkyyttä. Aktiivisuus ja osallistuminen ruokkivat positiivisia kokemuksia, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä muun muassa terveen itsetunnon kehittymiselle. Se, että sijoitettu nuori toimii aikuisen kanssa yhdessä tai sosiaalistuu johonkin harrastusporukkaan, vähentää aikaa itselle haitalliselta toiminnalta. Johdonmukaisen nuorten osallistamisen ja aktivoinnin kautta, moni nuori on päässytkin irtaantumaan itselleen haitallisesta kaveripiiristä tai päihteistä ja luomaan elämäänsä uudenlaista sisältöä. Nuorilta ja verkostoilta tullut palaute vapaa-ajan toiminnan merkityksestä, vahvistaa Ilmarian henkilöstön näkemystä asian tärkeydestä.

Lapinlahti sijaintikuntana tarjoaa myös aktiiviselle toiminnalle erinomaiset mahdollisuudet, joita ei raski olla hyödyntämättä. Paikkakunta tarjoaa lukuisia harrastemahdollisuuksia karting-radasta, urheilu- ja jalkapallokenttiin, jäähallista lenkkipolkuihin ja ilmaisiin kuntosaleihin.

Positiiviset kokemukset ruokkivat positiivista ilmapiiriä ja tavoitteet ruokkivat motivaatiota, vaiko sittenkin toisinpäin?

N

uoren kertomaa: “Ilmaria on paikka, missä ohjaajat kohtelevat mua hyvin. Jännä, kun ohjaajilla on aikaa olla mun kanssa kahdelleen. Parasta viime kesässä oli kalastusreissu omaohjaajan kanssa, lähettiin sen mökille ja uisteltiin. Sitä mä vähän ihmettelin ettei sillä ei ollu yhtään kiire pois töistä.”

Nuoren oman, sisäisen motivaation herättämiseksi Ilmariassa hyödynnetään usein ulkoisia motivaation lähteitä, joita ovat mm. erilaiset kannustimet ja palkkiot. Niiden avulla tarjotaan nuorille osallistumismahdollisuuksia, joiden kautta nuori saa välitöntä palautetta ja pääsee itsekin seuraamaan edistymistään.

Ilmariassa on järjestetty usein niin sanottuja aktiivisuuskilpailuja, jossa nuoria kannustetaan aktiivisuuteen ja osallisuuteen. Nuori saa itselleen aktiivisuusmerkinnän osallistuessaan mm. liikunnalliseen harrasteeseen, leipomalla, käsitöitä tekemällä tai osallistumalla johonkin muuhun yhteiseen toimintaan. Kesällä Ilmarian nuoret saivat palkinnoksi aktiivisuudestaan kesälomareissun Power Parkiin Alahärmään. Syksyllä aktiivisuuskilpailuun haastettiin mukaan myös Pielavedellä sijaitsevat lastensuojelulaitokset, Puistotie ja Karekoti. Loppuvuodesta 2018 Ilmarian ohjaajat käyvät Joensuun yksikössä luennoimassa vapaa-aikatoiminnan merkityksestä osana nuorten kuntoutumista. Tietotaidon ja hyvien käytäntöjen jakaminen on yksi Familarin arvoista, joita myös ilmariassa kunnioitetaan.

P

aitsi nuoret, myös Ilmarian henkilöstö hyötyy aktiivisesta arjesta. Aktiivinen arki on sekä nuoren että kasvattajan etu. Työntekijöiden vahvuuksien hyödyntäminen on osa taitavaa henkilöstöjohtamista, mitä Ilmariassa vaalitaan.

Vapaa-ajan toiminnoissa ohjaajat pääsevät hyödyntämään omaa osaamistaan kuka milläkin tavalla. Ilmarian henkilöstössä on muun muassa taitavia jääkiekkoilijoita, kuntosaliharrastajia, eränkävijöitä ja nikkaroijia. Osaamista löytyy myös kuvataiteista, sanataiteista ja eläimistä. Henkilöstön lemmikit ovat mieluisia harrastuskavereita ja tuovat mukavaa piristystä toimintaan. Vahvuuksien hyödyntäminen osana kasvatustyötä tukee työntekijöiden motivaatiota ja ruokkii työhyvinvointia.

Myös tuki nuoren koulunkäyntiin on vahvaa, sillä yksikössä toimii Matin ja Liisan koulun erityisopetuksen pienryhmä.

I

nnostunut, motivoitunut ja innovatiivinen työyhteisö jaksaa ja kykenee vastaanottamaan myös voimakkaastikin rajoja testaavan ja aikuisen välittämistä haastavan nuoren oireilun, yksikönjohtaja Kirsi Ruotsalainen kertoo.

1/2019

5

ajassa tapahtuu PERHEHOITAJIEN PALKITSEMINEN

F

amilarissa aletaan muistaa meillä pitkään toimineita perhehoitajia. Palkitsemiset aloitetaan vähintään 5 vuotta Familarin perhehoitajina toimineiden kohdalta. Osalle heistä vuosia on ehtinyt kertyä hieman enemmänkin.

Toiset ovat aloittaneet perhehoitajina muualla ennen yhteistyötä meidän kanssamme. Monessa perheessä sijoituksia on ehtinyt olla enemmän kuin yksi, lapsia on jo palannut takaisin omaan kotiin tai itsenäistynyt. Kokemuksia, tietoa ja taitoa on ehtinyt jokaisen perheen kohdalla karttua jo valtava määrä sekä perheelle itselleen että meille yhteisesti jaettavaksi. Muistamme tänä vuonna yhteensä neljäätoista perhettä. Suuri kiitos tässä tärkeässä tehtävässä toimimisesta!

LASTEN HAASTATTELU LASTENSUOJELUSSA, Sauli Hyvärinen ja Tarja Pösö (toim.)

L

asten haastattelu lastensuojelussa on PS-kustannuksen ja Lastensuojelun keskusliiton yhteistyöllä syntynyt, artikkeleista koostuva kirja. Keskiössä on lapsen oikeus tulla kuulluksi ja ilmaista mielipiteensä sekä lapselta saadun tiedon käyttäminen lastensuojelun päätöksenteossa.

Kirjassa kuvataan toimivan haastattelun periaatteita ja eritellään, kuinka tavat haastatella lasta lastensuojelussa poikkeavat toisistaan riippuen haastattelutilanteen rakenteisiin, tehtäviin ja tavoitteisiin liittyvästä kontekstista. Kirjassa huomioidaan hyvin lastensuojelussa asiakkaana olevan lapsen erityisyys. Lastensuojelun arkityön asiantuntemuksen ohella esille tulee myös kehityspsykologinen ja sosiaalioikeudellinen näkökulma lasten haastattelemiseen.

Kirjan yhtä artikkelia on ollut kirjoittamassa Familarin Pohjanmaan perhehoidon sosiaalityöntekijä Milla Höykinpuro, yhdessä Seinäjoen kaupungin sosiaalityöntekijöiden Sari Sauramäen ja Mira Välimaan kanssa.

Kuntoutuskoti OIVAn perhepäivät

K

untoutuskoti Oivassa on perinteisesti pidetty perhepäiviä pari kertaa vuodessa. Nuorten vanhemmat kutsutaan viettämään syksyisin ja keväisin iltapäivää yksikköön.

Vanhemmat otetaan vastaan pienen suolaisen äärelle, josta sitten ohjelma jatkuu niin, että nuoret lähtevät ohjaajien kanssa ulkoilemaan ja vanhemmat jäävät viettämään aikaa yhdessä perhetyöstä vastaavien ohjaajien seuraan. Päivän teemoina ovat useimmiten nuoren kuntoutuminen, nuoren itsenäistyminen ja vanhemmuuden rooli itsenäistyvän nuoren elämässä. Nämä keskeiset aiheet koskettavat aina vanhempia, vaikka ehtisivätkin käydä perhepäivässä useamman kerran nuorensa jakson aikana. Perhepäivään useimmiten suunnitellaan myös ulkopuolisen osallistujan toiminnanohjaus.

Kuvataideterapeutti ja psykologi ovat usein nähtyjä henkilöitä perhepäivässä.

Päivän lopuksi nuoret ja vanhemmat työskentelevät yhdessä jonkin annetun perhetehtävän mukaisesti ja tehtävät puretaan yhdessä, perheinä, koko ryhmälle esitellen. Tämä saattaa luoda paineita yhteiseen tekemiseen ja ennen kaikkea esillä olemiseen, mutta tähän saakka kaikki perheet ovat onnistuneet tehtävissään erinomaisesti. Päivä päättyy kahvitteluun ja mukavaan yhdessä oloon ja kotiviikonloppuun. Palaute perhepäivistä on aina ollut positiivinen. Perhepäivä koetaan tärkeänä osana nuoren kuntoutusjaksoa.

6

1/2019

FAMILAR KORENTOMÄKI, ASUMISHARJOITTELUYKSIKKÖ Vuoden 2018 voittaja #helsinki #uusimaa #nuoret #asumisharjoitteluyksikkö #yritys #lastensuojelupalvelut

“ Tätä erinomaisuutta ei voi sanoin kuvailla, se täytyy itse kokea!”

Kuinka vanhemmat voivat tukea nuoren kuntoutusta?

V

ille Hämäläinen valmistui sosionomiksi syksyllä 2018, ja on opintojensa ohella tehnyt pitkään keikkaa ja sijaisuuksia Kuntoutuskoti Oivaan. Villen syventävään harjoitteluun kuului kehittämistehtävä, jonka aihetta pohdittiin yhdessä yksikön johtajan kanssa, yksikön tarpeet huomioiden.

Idea syntyi lopulta helposti, kun pohdittiin vanhempien roolia ja osuutta nuorensa kuntoutumisprosessissa. Ville haastatteli tehtävässään kuntoutujanuorten vanhempia sekä yhteisössä olevia nuoria. Haastattelut vanhemmille tapahtuivat puhelimitse, mutta nuoret Ville haastatteli yksikössä. Haastattelun tulokset kertoivat seuraavaa.

1. Kuinka vanhemmat voivat tukea nuoren kuntoutusta ja itsenäistymistä Nuoret toivovat vanhemmiltaan kärsivällisyyttä sairauteen ja kuntoutukseen liittyvissä asioissa sekä nuoren tilanteen ymmärtämistä. Nuoret myös toivoivat, etteivät vanhemmat ”hössöttäisi”, eivätkä vatvoisi liikaa asioita, kun se ei edesauta tilannetta. Nuoret toivovat myös saada tehdä itse päätöksiä ja omaa rauhaa sekä nuoret toivoivat vanhemmiltaan oman roolin ymmärtämistä tuen antajana kuntoutuksen aikana eikä parantajana.

Vanhemmat puolestaan toivoivat saavansa riittävästi tietoa nuorensa tilanteesta. Näin he arvelivat osaavansa tukea nuortaan paremmin. Vanhemmat toivoivat enemmän tietoa nuoren sairaudesta, jotta ymmärtäisivät nuortensa tilanteita sekä ajatuksia. Vanhemmat kokivat tärkeänä saada tietoa erilaisista vanhemmille suunnatuista ryhmistä ja palavereihin osallistumista. Osa vanhemmista haluaisi kuntoutusprosessiin konkreettista avaamista, minkälaisia vaiheita kuntoutus tulee sisältämään. Kuntoutuksen yllätyksellisyys oli myös vanhempien mielessä esimerkiksi nuoren tilanteen vaihtelut ja uudet asiat, jotka tulevat kuntoutuksen aikana.

2. Kuinka vanhempia voidaan tukea kuntoutuksen aikana Nuoret arvelivat tiedonvälityksellä olevan suuri merkitys vanhempien jaksamisen kannalta. Ennen kaikkea rehellisyys nuoren, vanhempien ja kuntoutuskodin ohjaajien välillä on nuorilla merkittävässä roolissa. Nuoret toivoivat avointa ja rehellistä suhdetta molempiin suuntiin. Näin tieto vaihtuu

kaikkien osapuolten välillä niin, että kaikki ovat tietoisia nuoren asioista. Nuoret arvelivat vanhempiensa tarvitsevan vertaistukiryhmiä avukseen, nuoret näkivät, että vanhempia auttaisi tieto nuoren sairaudesta.

Vanhemmat toivat esille tiedonvälityksen olevan tärkein asia kuntoutusprosessissa. Vanhemmat toivoivat että kuntoutusta avataan vanhemmille ja varmistetaan heidän ymmärtävän sen. Vanhemmat kokivat hyvänä sen, että ohjaajat soittavat ennen nuoren menoa kotiviikonlopulle ja samoin soittavat vielä viikonlopun kuulumiset.

3. Yhteydenpito Nuoret kertoivat, että kuntoutusjakson alussa yhteys vanhempiin oli tiiviimpää, mutta kuntoutuksen loppuvaiheessa vähäisempää. Nuoret pitivät tärkeänä yhteydenpitoa vanhempiinsa, mutta toivoivat vanhempien olevan taustalla. Nuoret myös ajattelivat, että vanhemmille voisi rehellisesti sanoa, milloin ei kiinnosta tai jaksa keskustella. Yhteydenpidon kuntoutuskodin ja vanhempien välillä nuoret pitivät hyvänä asiana.

Vanhemmat toivat esille saman huomion, että olivat yhteyksissä nuoriinsa jakson alussa tiiviimmin kuin kuntoutusjakson lopulla. Vanhemmat pitivät tärkeänä noin parin viikon välistä yhteydenpitoa Kuntoutuskodin ohjaajien ja vanhempien välillä. Vanhemmat kokivat tärkeänä, että vanhempia kuultiin ja vaihdettiin kuulumisia aina ohjaajien toimistossa vanhempien käydessä Kuntoutuskodissa.

OPAS NUORTEN VANHEMMILLE Ville kokoaa työnsä keskeiset tulokset seuraavasti: ”Haastatteluista päällimmäisinä asioina nousi nuoren oman tilan tarve sekä vanhempien tiedottaminen nuoren asioihin liittyen.”

Kehittämishankeen tuotoksena syntyi opas nuorten vanhemmille. Oppaan tarkoituksena on auttaa vanhempia hahmottamaan nuoren kehityksellisiä sekä kuntoutuksen tukemiseen liittyviä asioita. Nuoren sairastumisen johdosta kehitykselliset asiat usein pysähtyvät ja nuoren elämäntilanne muuttuu.

Oppaassa on myös ohjeita vanhemmille heidän omaan jaksamiseensa. Kuntoutuskoti OIVAssa onkin alkamassa vanhempien oma vertaistukiryhmätoiminta. Toiminta on alkuun ohjaajavetoista, mutta jatkossa on tarkoitus kokeilla, ottavatko vanhemmat itse vastuuta ryhmän koolle kutsumisesta ja tapaamisten sisällöstä. Toivottavasti joku aktiivinen vanhempi löytyy vastuuhenkilöksi. Vanhemmat tarvitsevat vertaisiaan, ihmisiä, joille voi kertoa tuntemuksia ja kokemuksia siitä, kun oma lapsi sairastuu psyykkisesti.

1/2019

7

OIVAT portaat

K

untoutuskoti OIVA toimii Kuopiossa, 17-20-vuotiaille nuorille ympärivuorokautisena nuorisopsykiatrisena erityisyksikkönä. Pakko-oireiset, syömishäiriöiset, vakavasti masentuneet sekä neurologisesti ja psykoottisesti oireilevat nuoret haastetaan turvallisesti kohtaamaan sairauden tuomat oireet yhteisön ja moniammatillisen työryhmän avulla.

Kuntoutumisprosessi on usein pitkä ja vaatii työtä nuorelta itseltään. Kuntoutuskodissa myös turvataan nuoruuden normaalit kehitystehtävät. Kuntoutuskodin arki on toiminnallinen ja työote on ratkaisukeskeinen ja voimavaroja tukeva.

Tutkimukseen osallistui viisi nuorisopsykiatrisella kuntoutusjaksolla ollutta nuorta. Tutkimuksen tuloksista ilmeni keskeisimpien vaikuttavien tekijöiden olevan sitoutuminen ja osallisuus, psyykkisen voinnin vakautuminen ja sosiaalisten taitojen kehittyminen sekä toimijuuden tukeminen ja yhteiskuntaan integroituminen. Nämä kaikki tekijät tähtäävät sosiaaliseen vahvistumiseen, joka on tutkimuksen mukaan edellytys nuorisopsykiatriselle kuntoutukselle.

Ohjaajat näyttäytyivät merkittävänä osana nuoren kuntoutumisprosessia läpi koko tutkimuksen. Haastateltavat toivat esiin erityisesti sanoittamisen ja ohjaajien periksiantamattomuuden sairautta vastaan taistelussa olevan merkittävää.

Ohjaajien läsnäolo loi turvaa, joka koettiin edellytykseksi, jotta vaikeita asioita voitiin alkaa käsitellä. Ajan antaminen nuorille nousi esille useassa kohtaa tutkimuksessa. Kuntoutuskoti OIVAn nuorten yhteisö koettiin myös merkittäväksi osaksi kuntoutusta, ymmärrys, avoimuus ja luottamus näyttivät edistävän nuorisopsykiatrista kuntoutusta. Hyvin toimivat

verkostot edistivät myös nuorten voinnin vakautumista.

Tutkimuksen tulosten pohjalta koostettiin nuorisopsykiatrisen kuntoutuksen porrasmalli, OIVAT portaat. Tähän uuteen työmenetelmään on käännetty saadut tutkimustulokset kuntoutusjakson tavoitteiksi. OIVAT portaat toteutettiin visuaalisesti helppolukuiseksi, jotta voidaan huomioida myös neurologisesti oireilevat nuoret.

OIVAT portaat -menetelmä otetaan heti käyttöön Kuntoutuskodissa arjen työvälineenä nuorille. Tämän avulla nuori pystyy konkereettisesti hahmottamaan ja havainnoimaan kuntoutuksensa tavoitteita ja etenemistä. OIVAT portaat -menetelmän käytön tueksi ohjaajille laadittiin OIVAT portaat -työmenetelmäopas, johon on koottu erilaisia psykiatriseen kuntoutustyöhön soveltuvia toimintamalleja.

PÄHKINÄNKUORESSA: Kuntoutuskoti OIVAssa nuorisopsykiatrisen kuntoutuksen keskeisimmät vaikuttavat tekijät ovat sitoutuminen ja osallisuus, psyykkisen voinnin vakautuminen ja sosiaalisten taitojen kehittyminen sekä toimijuuden tukeminen ja yhteiskuntaan integroituminen. Kaikki nämä tekijät tähtäävät nuoren sosiaaliseen vahvistumiseen, joka on edellytys nuorisopsykiatrisen kuntoutuksen etenemiselle.

Yhteisö, ohjaajien kanssa käydyt keskustelut sekä turvallisuuden tunne ovat nuorisopsykiatrista kuntoutusta tukevia tekijöitä.

Savonia ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat Pauliina Rautiainen ja Niina Vartiainen tekivät opinnäytetyön, jossa tutkittiin nuorisopsykiatriseen kuntoutukseen vaikuttavia tekijöitä Kuntoutuskoti OIVAssa. Niina ja Pauliina saivat Savonia AMK:n stipendin opinnäytetyöstään. Pauliina oli työharjoittelussa Kuntoutuskoti OIVAssa 14 viikkoa kevään ja kesän 2018 aikana. Niina on työskennellyt Kuntoutuskodilla vuodesta 2005 asti ja työskentelee tällä hetkellä vastaavana ohjaajana.

8

1/2019

Tuttu TV:stä E

räänä joulukuun iltana kokoontui joukko nuoria ja vähän vanhempiakin miehiä Mäntsälään Nuorisokoti Harakkamäen dojolle muistelemaan menneitä judoharjoitusten muodossa. Judo on aina kuulunut oleellisena osana Harakkamäen, Siilimäen ja Ilvesmäen toimintaan, koska lajia harjoittelemalla fyysisten ominaisuuksien lisäksi myös psyykkiset ominaisuudet harjaantuvat. Vanhoihin japanilaisiin kamppailulajeihin kuten myös judoon on koodattu vahva käyttäytymisetiikka, jossa keskeistä on toisen ihmisen kunnioittaminen sekä jatkuva oma ponnistelu oman fyysisen ja psyykkisen kehittymisen tiellä. Judoa voi harjoitella kaikki vauvasta vaariin, sillä harjoitteet ovat aina skaalattavissa niin, että mahdolliset liikuntarajoitteet tai osaaminen eivät estä harjoittelemista.

Tämä on keskeistä varsinkin Harakkamäen harjoituksissa, jossa onnistumisia koetaan jokainen kerta, kun tatamille kokoonnutaan. Onnistumiset kannustavat harjoittelemista ja samalla ne ruokkivat positiivista minäkuvaa, mikä puolestaan antaa eväitä dojon ulkopuoliseen elämään. Myös pettymykset kuuluvat kaikkeen tekemiseen ja ne toisinaan kasvattavat onnistumisia enemmän. Judoharjoituksissa niitäkin on helppo käsitellä hallitusti, koska harjoitteet tehdään osaamistason mukaan, eikä tällöin tipahdeta korkealta ja kovaa, jos jokin ei heti onnistu.

嘉納 治五

Urheiluruudun toimittaja otti meihin yhteyttä, koska heitä kiinnosti tehdä juttua siitä, miten liikunnan keinoin ja erityisesti judon avulla hankalassa elämäntilanteessa olevan nuoren asiat saadaan nousemaan. Tätä varten he halusivat kuvata harjoituksemme ja jututtaa jo aikuistuneita entisiä nuoriamme, joille on muodostunut perspektiiviä aiheesta. Kutsuimme siis koolle Nuorisokoti Harakkamäestä ja Siilimäestä maailmalle lähteneitä nyt jo aikuisia miehiä, jotka olivat aikoinaan asuneet meillä vuosia ja samalla harjoitelleet judoa. Vaikka meillä ei ole olemassa rekisteriä kotiutuneista nuorista, saimme kuitenkin yhteyden noin kahteenkymmeneen vanhaan nuoreemme. Oli mahtava huomata, kuinka positiivisen ja lämpimän vastaanoton saimme puheluissa.

Sovittuna aikana paikalle saapui kuvausryhmän lisäksi yli kymmenen entistä nuorta ja koko toiminnan perustaja sensei Seppo Myllylä, joka nykyisin viettää ansaittuja ”eläkepäiviä” urheillen edelleen intohimoisesti. Judogit ja vöiden solmut soljahtivat yllättävän ketterästi päälle, vaikka monille oli kertynyt taukoa judoharjoittelusta jo vuosia. Toki osa harrastaa edelleenkin judoa ja sen sisarlajia brasilialaista jujutsua, joista oli kertynyt jo Suomen mestaruuksia ja muita mitaleja.

Vedimme perinteiset judoharjoitukset, joiden kaava on yleensä alkulämmittelyt, tekniikkaharjoittelu sekä otteluharjoittelu.

Judoharjoitukset ovat yleensä tunnelmaltaan tyynen rauhallisia, vaikka tatamilla väännetäänkin kaikin voimin. Tällä kertaa harjoituksia leimasi puhdas ilo ja nauru, ikään kuin kaksi vanhaa ystävää olisi tavannut pitkästä aikaa.

Kuvausryhmä kuvasi koko harjoituksen ja teki samalla pari henkilöhaastattelua. Oli mahtavaa havaita, miten itsevarmasti ja reippaasti nämä nuoret herrat osasivat esiintyä kameran edessä luottaen omaan itseensä. Tällainen itsevarmuus olikin varmasti monen kohdalla elämässä menestymisen taustalla.

Moni näistä vieraistamme kertoi, että täysi-ikäistyttyään jalat olivat hakeneet maata alta hetken verran, mutta sitten elämä oli alkanut kantaa. Kaikki nuoret aikuiset asuivat jo omillaan ja osalla oli jo perhettäkin. Ammattien kirjo oli myös vaikuttava ja joukossamme oli sähkömiestä, LVI -asentajaa, koodaria, kokkia ja jopa yksi sotilas.

Kun juttu tulee Urheiluruudusta ulos, toivon, että harjoitusten lämmin tunnelma ja nuorten elämän ilo välittyy TV:n ruudulta. Lopuksi vielä judon perustajan Jigoro Kanon elämänviisaus, joka käy meille kaikille ohjenuoraksi työhön ja elämään:

"Elämä ei kysy montako mitalia saalistit, montako vastustajaa voitit, minkä vyön saavutit.

Elämä kysyy, miten lämpimästi hymyilit, kuinka rohkeasti heikkoja puolustit, kuinka ymmärrettävästi hitaampia kannustit" Jigoro Kano, Founder of Judo 1/2019

9

Familar asumispalvelut Uusimaa Uudenmaan avopalveluiden toiminta keskittyy pääosin pääkaupunkiseudulle ja lähikuntiin. Meillä on soluasuntoja Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Järvenpäässä. Niihin annettava tuki on vahvaa tukea, eli nuoret tapaavat ohjaajia päivittäin ja asunnolla on yötyöntekijä muutamana yönä viikossa. Lisäksi nuorilla on jälkihuollon tukiasuntoja Vantaalla, Keravalla ja Järvenpäässä. Solu- ja tukiasuntoihin annettava tuki räätälöidään nuoren tilanteen ja tarpeen mukaan.

A

siakkainamme ovat 17-21 -vuotiaat itsenäistyvät nuoret, jotka tarvitsevat vahvempaa tukea ja ohjausta itsenäisen elämän harjoitteluun. Tavoitteena on turvata nuoren arkielämän perusasiat ja valmistaa häntä itsenäisen aikuisen elämään sekä pyrkiä luomaan osallisuuden kokemus omassa elämässään. Nuoren tilanteet ja ongelmat vaihtelevat paljon, jolloin asiakkuuden tavoitteetkin voivat olla hyvinkin erilaisia. oimimme tiiviissä yhteistyössä nuoren sosiaalityöntekijän, perheen ja läheisten sekä muiden yhteistyötahojen kanssa, kuitenkin niin että nuori on toiminnan keskiössä ja toiminta perustuu hänen toiveisiinsa.

T

Osallisuudella asiakastyytyväisyyteen Työmme itsenäistyvien nuorten parissa perustuu osallisuuteen ja siten asiakaslähtöisyyteen. Lisäksi tärkeitä periaatteita on nuorten kanssa yhdessä tehtävän työn / toiminnan suunnitelmallisuus sekä tavoitteellisuus. orostamme osallisuuden merkitystä, sillä jälkihuolto on nuorelle vapaaehtoista lastensuojelun avohuollon tukitoimintaa - mikäli nuori ei tule kuulluksi tai koe osallisuutta omien asioiden suunnitteluun, hän ei

K

10

1/2019

sitoudu tavoitteisiin, vaikka kaikki aikuiset olisivatkin sitoutuneet. Annamme nuorelle selvän kuvan siitä, miten voimme häntä tukea itsenäistymisen polulla ja mitä nämä tukitoimet ovat käytännössä. yöotteemme on ratkaisukeskeinen ja varmuutemme nuortemme onnistumiseen saavuttaa vastuullinen itsenäistyminen on vankkumaton.

Haluamme tiedostettavan, että tarjoamamme tuki tulee loppumaan ajallaan ja autamme nuoriamme solmimaan ja kehittämään heille merkityksellisiä ihmissuhteita ja verkostoja, jotka auttavat nuorta tulemaan riippumattomiksi meistä.

T

Ohjaajat kaikessa mukana

Sovimme tukitapaamiset suunnitellusti, mutta joustavasti nuoren elämäntilanteen mukaan. Uskomme, että mikäli nuoret eivät koe aidosti hyötyvänsä meidän läsnäolostamme heidän arjessaan tai kokevat sen epämiellyttäväksi, he eivät sitoudu yhdessä sovittuihin päämääriin. Pidämmekin tapaamisten toteutumista yhtenä tärkeänä mittarina työmme onnistumista arvioidessamme. tsenäistymistä harjoittelevilla nuorillamme on ohjaaja tavoitettavissa ympäri vuorokauden. Jokaisella nuorella on kaksi nimettyä omaohjaajaa. Usein nuoren

I

asioita osaa hoitaa lisäksi myös koko työyhteisömme ja nuoret tietävät varmasti saavansa tarvitsemaansa tukea. siakaskuntamme on monikirjoinen ja työskentelymme sisältö vaihtelee heidän tilanteidensa mukana. Se voi olla herättämistä aamuisin kouluun, mielenterveys- tai päihdeongelmiin liittyvien vaikeuksien selvittämistä, virastoissa asioimisen tukemista ja itsenäistymiseen ja aikuistumiseen liittyvien asioiden ja ajatusten yhdessä pohdiskelua. Meillä on usein yhteisiä

A

tapahtumia nuorten kanssa, vaikka nuoret asuvatkin omissa asunnoissaan. Esimerkiksi kesällä viikoittaiset grillaustuokiot olivat suosittuja samoin kuin syksyn yhteiset kokkausillat. Jouluna vietämme yhteisiä joulujuhlia nykyisten ja ”vanhojen” nuorten kanssa. Vuosittaiset Tallinnan risteilyt ovat myös nauttineet suurta suosiota.

Haasteet ovat hommamme

Nuoren usein nopeastikin vaihtuvat elämäntilanteet eivät ole meille ongelma, sillä olemme joustavia, muuntautumiskykyisiä ja innovatiivisia muutostilanteissakin. hjaajamme muodostavat moniammatillisen työryhmän, jolla on erityisosaamista sekä kokemusta avo- ja jälkihuollon lisäksi mm. sijaishuollon työstä, neuropsykiatrisesta valmennuksesta sekä päihde- ja mielenterveystyöstä. Meillä on myös laajaa osaamista harrastusten kautta, kuten joukkue- ja kamppailu-urheilusta, rullalautailusta ja musiikista, joita myös hyödynnämme työskentelyssä. lämme nuorten kanssa heidän rinnalla kulkijoina ja käytämme omaa persoonaamme työkaluna ja elämäämme esimerkkinä. Tarjoamme esimerkin vastuullisesta aikuisuudesta höystettynä usein aimo annoksella huumoria. Emme siis taida olla ihan ”perin-

O

E

teinen” työyhteisö, vaan haluamme olla rohkeita sekä kokeilu- että kehittymishalussamme! eillä työntekijänä oleminen vaatii oma-aloitteisuutta, itseohjautuvuutta, luovuutta ja ehkä ripauksen kaheliutta.

M

Uusia ajatuksia Pyrimme kehittämään omaa työtämme mm. arvioimalla onnistumisia ja epäonnistumisia, suunnittelemalla uusia työtapoja ja etsimällä uusia ratkaisuja ongelmiin. Familarin tarjoamien koulutusten lisäksi kehitämme itseämme kouluttautumalla ja pitämällä tiiviit suhteet mm. sosiaalialan oppilaitoksiin ottamalla opiskelijoita harjoitteluun.

Meidät valittiin tänä vuonna sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian ”Vuoden harjoittelupaikaksi”! idoimman palautteen työstämme saamme nuorelta itseltään, mutta myös perheen, sosiaalityöntekijän ja muiden yhteistyötahojen palaute on meille tärkeää. Kannustamme palautteen antamiseen ja vastaanotamme sitä mieluusti.

A

Mottomme on: Anna meille haastetta niin me annamme onnistumista!

Kirjoittajat: Mika Nurminen (Sosionomi AMK, päihdetyöntekijä) ja Pentti Järvelin (Sosionomi AMK).

UUDENMAAN AVOPALVELUJEN ARKEA Familarin Uudenmaan avopalveluissa työskentelee moniammatillinen tiimi asiantuntijoita tehostetun perhetyön, avoperhekuntoutuksen, ammatillisen tukihenkilötoiminnan sekä valvottujen ja tuettujen tapaamisten parissa. Työskentelyssä keskitymme lapsen ja nuoren turvallisen kasvun ja kehityksen varmistamiseen haastavassa elämäntilanteessa, tarjoamme kotiin vietävää tukea räätälöidysti asiakkaan tarpeen mukaan.

Tehostetussa perhetyössä ja avoperhekuntoutuksessa jalkaudumme perheen arkeen intensiivisesti ja työskentelemme koko perheen ja tukiverkoston kanssa, ohjaamme vanhempia kasvatuskysymyksissä ja muissa vanhemmuuden haasteissa.

Tukihenkilötoiminnassa toimimme turvallisena aikuisena lapselle tai nuorelle, keskitymme tukemaan arjessa pärjäämistä ja aktivoimaan toimintaan myös kodin ulkopuolella. Valvotuissa ja tuetuissa tapaamisissa mahdollistetaan lapsen ja vanhemman tapaamiset turvallisissa olosuhteissa ja vuorovaikutuksessa. yöskentelyämme rytmittävät säännölliset asiakastapaamiset, päivittäiset kirjaukset, neuvottelut ja asiakaskohtainen kuukausiraportointi sosiaalityöntekijälle. Onnistuneen työviikon perustana ovat huolellinen aikataulutus ja tapaamisiin valmistautuminen, työvälineinä kalenteri, kännykkä,

T

tietokone ja auto. Kaikkein tärkein työväline viikon aikana on kuitenkin työntekijä itse, koska työtä teemme vahvan ammattitaidon lisäksi omalla persoonallamme.

”Kaikkein tärkein työväline viikon aikana on kuitenkin työntekijä itse”

A

siakasperheitä on työntekijää kohden kuukaudessa kymmenen molemmin puolin, joten viikkoaikataulujen rakentamiseen kuluu päivittäin aikaa ja energiaa.

Aikataulutuksen palapelissä on monta liikkuvaa osaa ja suunnitelmat päivittyvät viikon varrella useaan kertaan, asiakastapaamisia on priorisoitava sen mukaan missä perheessä tilanne sitä vaatii. Perheiden arjesta ja aikatauluista johtuen myös paine iltatyöskentelyyn on kova. äännöllisesti kokoonnumme tiiminä päivittämään ajankohtaiset asiat ja kuulumiset Kannelmäen tai Keravan toimistoille ja kerran kuukaudessa pysähdymme pohtimaan työhömme liittyviä kysymyksiä ryhmätyönohjauksessa. yönkuva on monipuolinen, vaihdellen terapeuttisesta keskustelijasta käytännön avun tarjoajaan.

Työviikon aikana käymme

S

T

lukuisia elämänmakuisia keskusteluja, kuuntelemme ja kuulemme, havainnoimme suoria ja hienovaraisia viestejä ja sanoitamme tilanteita. Kuljemme asiakkaan rinnalla arjessa sosiaalityöntekijän määrittämän ajan, tuemme ja tuomme näkökulmaa tilanteisiin ja perheen sisäisiin ongelmakohtiin. Toiminnallisuuden kautta saamme luotua luottamuksellisen suhteen eri-ikäisiin asiakkaisiin, lautapelit ja leipominen ovat suosiossa lasten ja nuorten kanssa työskenneltäessä.

Vanhemmille tarjoamme mahdollisuuden pohtia arjen kysymyksiä erilaisia menetelmiä hyödyntäen. alkitsevimpia hetkiä ovat ne, joissa nuori tai perhe osoittaa olevansa valmis sitoutumaan muutokseen omassa arjessaan, alkaa työskennellä vastuullisesti sen eteen, ponnistaa vaikeuksien jälkeen eteenpäin. On motivoivaa päästä seuraamaan asiakkaan sisäistä kasvua ja tukemaan tavoitteiden saavuttamisessa. Useimmiten työmme tuloksena seuraa jotain hyvää, mutta myös tavoitteiden toteutumatta jäämisestä oppii aina jotain uutta, joko elämästä itsestään tai vähintäänkin omasta itsestään.

P

Lisää tietoa timanttisen tiimimme toiminta-alueesta löytyy nettisivuilta: www.familar.fi/ avopalvelut-uusimaa Erja Segerstam, Toimintaterapeutti AMK.

1/2019

11

”Auringonottoa, isot pehmeät sängyt, drinkkejä ja tv:n katselua”

T

iedättekö kun joskus käy niin, että vaan tulee oltua oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Meille kävi juuri niin. Saimme Familarin nuorten ja aikuisten kanssa ainutlaatuisen tilaisuuden. Suomen Nuorisopurjehtijat, eli Snuput, järjestivät Hyvän Tuulen Purjehduksen Suomen Purjelaivasäätiön Kuunari Helenalla, ja Familar pääsi yhteistyökumppaniksi tälle purjehdukselle. Keräsimme porukan Varsinais-Suomen alueelta ja lopulta meitä oli mukana kahdeksan nuorta ja neljä aikuista.

Vietimme kauniin syksyi-

12

1/2019

sen viikonlopun purjehtien Turun saaristossa. Nuorisopurjehtijat sekä laivan miehistö opastivat meitä aloittelijoita perusteellisesti.

Oli hienoa huomata, miten lyhyessä ajassa iso porukka hitsautui yhteen. Toisilleen tuntemattomat nuoret ystävystyivät, aiemmin huppu syvällä päässä kulkeneen nuoren kasvoille levisi hymy kun hän oli kuvattavana laivan keulassa. Vilkkaimmatkin nuoret pystyivät keskittymään purjeiden nostamiseen ja laskemiseen sekä purjelaivan ohjaamiseen. Ehdimme reissun aikana harjoitella myös

kastliinan heittoa, pelastautumispuvun käyttöä sekä dingin ajamista. Ei ihan jokapäiväistä puuhaa meille kenellekään.

Purjehduksella oli turvallinen olo Snupujen ja Helenan miehistön osaavissa käsissä.

Yhtään vapaamatkustajaa ei myöskään näkynyt; kaikki tekivät kaikkea. Porukka oli jaettu 5-6 hengen vahteihin, ja yhdessä oman vahdin kanssa osallistuimme joko laivan kannella annettuihin tehtäviin, tai sisävuorossa ruuanlaittoon ja siivoukseen.

Siinä sivussa nauroimme, tanssimme ja pelasimme korttia. Jopa viimeisen päi-

Purjehduksella mukana ollut nuori näki reissun näin: ”Minua pyydettiin kirjoittamaan tästä purjehdusretkestä ja tämä on minun näkökulmani asiasta. En siis itse ole koskaan ollut purjehtimassa, mutta lähdin matkalle avoimin mielin. Tänne tullessani automatkalla aloin jo hieman katua mihin olen oikein lupautunut. Ajatuksissani kuvittelin purjehtimisen olevan rikkaiden puuhaa, tiedättehän. Auringonottoa, isot pehmeät sängyt, drinkkejä ja tv:n katselua. Mutta se olikin jotain aivan muuta. Nimittäin pehmeiden sänkyjen sijasta nukuimme ahtaasti punkissa patjana peitto. Ja auringonoton sijasta teimme laivatöitä ja tv:n katselun sijasta teimme ruokaa ja siivosimme. Drinkkien sijaista joimme tiivistemehua ja kyllä me yhdet saunalimutkin saatiin. Saunasta puheen ollen, ei sekään mennyt ihan nappiin. Kuvittelin jo hetken mielessäni että saan rauhal-

vän vessojen pesu sujui tällä porukalla naurun siivittämänä.

Sijaishuollossa oleville nuorille erityisen tärkeää on turvallinen ja tasapainoinen arki sekä selkeät struktuurit.

Heidän kasvuaan ja kehitystään tukevat kuitenkin myös tällaiset ainutlaatuiset kokemukset. Se, että heille annetaan vastuuta, he onnistuvat uudessa asiassa, pärjäävät epämukavuusalueellaan ja voivat ylittää itsensä. Helena on oiva paikka tähän tarkoitukseen.

Kiitos Helena, taisin vähän ihastua sinuun. Kiitos kuuluu koko mukana olleelle porukalle.

lisen saunahetken, mutta sen sijasta sain kylmää merivettä ja saunakin syttyi palamaan.

Liekit ja kaikki. Kuulostaa aika kamalalta, vai mitä? No sitä se ei kuitenkaan ollut, näitä takaiskuja lukuunottamatta.

Minulla oli nimittäin todella hauskaa, ja sain ohjata purjelaivaa, tutustua uusiin ihmisiin, ja opin paljon uutta. Sain jopa ohjata dingiä. Tämä oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista ja tämä oli paras purjehdusreissuni vaikkakin ainoaiseni. Paras asia mitä minulle on tapahtunut reissun aikana on itse asiassa se mitä näen tällä hetkellä. Nimittäin tässä pöydän äärellä istuessani ja katsoessani ympärilleni näen joukon erilaisia ihmisiä tekemässä yhteistyötä. Ja se fiilis mikä tulee, onnistumisen ja ilon katseet, nämä todella hienot ihmiset ja paljon muuta. Loppujen lopuksi, en muuttaisi tästä matkasta mitään tai ketään.

Nimittäin tämä ei todellakaan ollut sitä mitä ajattelin, tämä oli parempaa.”

Kirjoittaja perheohjaaja Hanna Vanhala.

1/2019

13

Tulevaisuuden lastensuojelu - Suhdekeskeistä ja systeemistä hoitoa viedään nyt Familarin yksiköihin.

K

aksi vuotta sitten erään yksikön työnohjauksessa kerroin työntekijöille miten keskeistä on, että viiltelevä nuori saa avukseen ihmissuhdekeskeistä hoitoa ja oikeanlaista vuorovaikutusta. Muistan vieläkin työntekijän kysymyksen.

Mitä se konkreettisesti on ja miten se tehdään? Hyvä kysymys.

Huomasin hyvin nopeasti, että meille toitotetaan käsitteitä ja ajatuksia miten olla inhimillinen, dialoginen ja systeeminen, mutta nuo ajatukset eivät välttämättä siirry arkeen, sinne missä työ tehdään. Terapeuttisen arjen rakentaminen vaatii koulutusta, reflektiivistä johtamista ja työnohjausta. Sitä on tulevaisuuden lastensuojelu. Sitä että olemme tietoisempia siitä mitä teemme ja hoito perustuu tieteellisiin faktoihin kokemuksen lisäksi.

Kaikki terapiaohjelmat ja viiden portaan mallit ovat tuntuneet minusta keinotekoisilta. Ihminen rakentuu ja vaurioituu suhteessa toiseen ihmiseen. Oireileva nuori tarvitsee ympärilleen laajasti ajattelevia arjen terapeutteja, jotka ymmärtävät vaikeat oireet vuorovaikutustarpeina.

Suhdekeskeinen ja systeeminen käyttöteoria on yksi lastensuojelun keskeisimmistä työkaluista. On melko tyypillistä, että yksikön toimintamalliin kuuluu suhdekeskeinen työ, mutta sen hoitavia mekanismeja ei vielä tunneta riittävän hyvin.

14

1/2019

Uusimmat tutkimustulokset osoittavat kiintymyksen vaikutukset aivoissa. Ihmissuhteet muovaavat jatkuvasti aivojamme. Jos suhteella voidaan vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti, miten hyvä suhde luodaan, ja mikä terapeuttisessa suhteessa on tärkeää?

Systeemisen näkökulman mukaan ihminen on aina osa jotain systeemiä. Systeemit koostuvat sen jäsenten välisestä vuorovaikutuksesta, rooleista ja asenteista. Oireet ovat ilmaisua, kun systeemin jäsenistä joku saattaa kertoa hankalasta roolistaan, perheen sisäisestä kiusaamisesta tai valtarakenteista käytöksen kautta. Nuori saattaa oireilla kouluhaluttomuudellaan esimerkiksi vanhempien parisuhdetta, jolloin diagnoosin sijaan koko systeemi tulee hoidettavaksi. Keskeistä aivojen kehityksen kannalta on positiiviset ja ennakoitavat suhteet lähiympäristössä. Tästä syystä interventioiden tulee kohdistua ympäristöön. Näissä suhteissa lapselle kehittyy elintärkeät ominaisuudet kuten kyky säätelyyn, tunteiden käsittelyyn ja yhdistelyyn järkiaivoissa. Syntyy myös itsensä havaitsemisen taito, joka auttaa ymmärtämään miltä toisesta ihmisestä tuntuu, tuntemaan empatiaa ja saa meidät selviytymään sosiaalisissa suhteissa.

Mikä meitä sitten pitää kiinni ja estää muuttumasta? Tutkimusten mukaan ihmisorganismi kehittyy koko ajan. Solut ja aivoyhteydet uusiutuvat, temperamentti muuttaa ja persoona kehittyy mutta juuri ongelmalliset tarinat pitävät meidät kiinni sairaudessa. Siksi tulkinnat ovat tärkeitä. Usein tulkinnan vaikeutena on ihmisen oma suhde ympäristöön. Trauman kokeneiden nuorten kanssa yksi tärkeimmistä ja turvallisimmista lähestymistavoista on etsiä heidän kanssaan yhteyttä heidän tarinaansa. Traumakokemus voi rikkoa elämänkerrallisen muistin, jolloin elämä ei jäsenny ja persoona ei kehity. Yhteys näihin muistoihin turvallisesti on tuloksellisen hoidon tarkoitus.

Kaksi vuotta sitten esitetty kysymys on johtanut siihen, että suhdekeskeistä ja systeemistä lastensuojelua koulutetaan ja työnohjataan nyt ja tulevaisuudessa useaan Familarin lastensuojeluyksikköön. Kokonaisvaltaisempi ihmiskäsitys ja vuorovaikutuksen tutkiminen on lisännyt työntekijöiden motivaatiota ja kykyä etsiä yhdessä ratkaisuja. Sen tueksi on kirjoitettu kirja Tulevaisuuden lastensuojelu, joka toimii käsikirjana tässä muutoksessa.

Jussi Sudenlehti on kouluttaja, työnohjaaja, tietokirjailija ja psykoterapeutti.

1/2019

15

On pimeä, syksyinen ja sateinen aamu.

K

un aukaisee oven, on heti vastassa ääntä, touhua ja tohinaa. Käytävällä on laukkuja ja eräs äiti pakkaillee tavaroitaan ja yrittää muistaa ottaa mukaansa lomalle kaiken oleellisen: kuravaatteet, lääkkeet, eväät matkalle ja vielä omaohjaajien kanssa yhdessä laaditun kotiharjoittelusopimuksen. Toisesta huoneesta kuuluu vauvan itku. Yökkö on yön ohjannut vauvan unikoulua vanhemmille ja tavoitteena on, että koko perhe saisi pian yönsä nukuttua. Ohjaajien toimistossa istuu väsynyt isä yhdessä päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa. Lapsella on kuumetta ja yksikön sairaanhoitaja on isän apuna arvioimassa lapsen vointia.

Keittiössä tippuu jo kahvi ja puuro porisee kattilassa.

Aamupalalla on vilskettä, kun ruokittavana on tällä hetkellä 19 pientä ja vähän isompaa suuta. Osa lähtee aamupalan jälkeen päivähoitoon, osa töihin ja osa kouluun. Toisilla on neuvola-aika ja kolmansilla yksikön erityistyöntekijöiden: sosiaalityöntekijän ja pari- ja perheterapeutin tapaamisia.

Keskustellaan vanhemmuudesta, kasvattamisesta, selvitellään kuntoutusrahan hakemista, soitellaan päivähoitoon, lääkäriin ja kouluihin…

Yksikönjohtajalle soitetaan ja eräs äiti ja vauva tarvitsevat kiireellisesti perhepaikan, koska äiti meinaa uupua pienen vauvan kanssa. Perhetyöntekijät aloittavat perheasunnon valmistelun, jonne kannetaan pinnasänkyä, hoitopöytää ja sitteriä. Varmistetaan, että talossa on pieniä vaippoja ja äidinmaidonkorviketta riittämiin, ja niin perhe on tervetullut taloon.

Eräs perhe valmistaa keittiövuorollaan lounasta yhdessä ohjaajien avustuksella. Keskustellaan siitä, mitä minkäkin ikäinen lapsi syö, miten motivoidaan lasta maistamaan monipuolista ruokaa ja miten valmistetaan terveellistä kotiruokaa. Meillä ollaan arkisten asioiden äärellä: opetellaan olemaan lapselle

16

1/2019

läsnä, opetellaan syömään säännöllisesti, ulkoilemaan ja nukkumaan. Lapsi on Hermannilla kaiken keskiössä. Opetellaan yhdessä sitä, mitä lapsi sanoo, mitä lapsi tuntee ja mitä lapsi tarvitsee.

Iltapäivällä on yhden perheen läksiäiset. Puolen vuoden arviointi- ja sitä seurannut kuntoutusjakso on päättymässä.

Perhe kotiutuu avohuollon tukitoimin. Läksiäisissä on sekä haikeutta, iloa, ikävää ja uuden elämän vaiheen odotusta.

Hermannilla vietetään syntymäpäivä, juhlapyhiä ja ristiäisiä.

Viime viikolla oli suuren suosion saavuttanut lasten disco.

Pikkujoulut ovat yksi vuoden kohokohta. Sinne kutsutaan myös kuntoutuksessa aikaisemmin olleita perheitä. Kotiutuneet perheet tulevat mielellään kertomaan kuulumisia ja tapaamaan kuntoutuksessa samaan aikaan olleita tuttavaperheitä.

Hermannilla tehdään paljon yhdessä ja yhteisöllisyyden myötä perheet saavat vertaistukea ja jopa ystävystyvät. Asioita pohditaan ja jaetaan yhdessä, kuitenkin kunkin yksityisyyttä kunnioittaen. Kokemus siitä, että haastavassa perhetilanteessa ei olekaan yksin, on voimauttava.

Tähänkin päivään mahtuu paljon. On kohdattu, leikitty, hoidettu, itketty ja naurettu. Tilanteet ovat nopeastikin vaihtuvia ja se on työntekijöiden arkea. Sopeudumme ja kohtaamme asiakkaat ammattitaidolla, lämmöllä ja suurella kunnioituksella. Olemme elämänmakuisten asioiden äärellä. Olemme aitojen kohtaamisten äärellä. Olemme perhekuntoutusyksikkö Hermannissa.

Laura Vornanen Familar/Jatkopolut Oy perhekuntoutusyksikkö Hermanni yksikönjohtaja/sosiaalityöntekijä

Familarin perhekuntoutus kehittämisen ja kehittymisen hyvässä kierteessä

V

uoden 2018 aikana Familarin laitosmuotoisen perhekuntoutuksen asiakaspaikkojen määrä on nelinkertaistunut ja yksiköitä ovat nyt Havumäen perheyksikkö Uudeltamaalta, Eemelin perhetukiyksikkö Satakunnasta ja perhekuntoutusyksikkö Hermanni Pohjois-Savosta.

Keväällä 2019 aloittaa Länsi-Uudellamaalla toimintansa perhetukiyksikkö Helmi, jonka perhekuntoutus on suunnattu päihderiippuvaisille vanhemmille ja heidän lapsilleen.

Perhekuntoutusyksiköiden välinen yhteistyö on mahdollistanut monenlaista hyvää synergiaa ja vertaisoppimista. Yhtenä esimerkkinä perhekuntoutuksen kehittämistyöryhmä, joka ensitöikseen lähti syventämään ja yhtenäistämään yksiköiden tuottamaa dokumentointia sekä laatimaan perhekuntoutuksen yhteistä koulutussuunni-

telmaa. Valitsimme kaikkien perhekuntoutusyksiköiden yhteisiksi työmenetelmiksi perhearviointimenetelmän ja VIG® – videoavusteisen vuorovaikutuksen ohjauksen.

Näiden menetelmien koulutushankkeet käynnistyvät keväällä 2019 ja jatkuvat kevääseen 2020. Yhteisten koulutusten lisäksi jokaisella perhekuntoutusyksiköllä on omaa, sen tarpeisiin kohdennettua koulutusta ja henkilöstö osallistuu myös koko Familarin henkilöstölle suunnattuihin verkkokoulutuksiin.

Perheohjaajiemme ammatillinen kehittyminen vahvistaa heidän innostustaan omaa työtään kohtaan ja takaa siten perhekuntoutuksen tarkoituksen toteutumisen: perheiden omat voimavarat vahvistuvat, heidän kykynsä hallita lapsiperheen arki paranee sekä vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde vahvistuu.

Eemelin perhetukiyksikkö, yksikönjohtaja Mirja Janhu, p. 044 554 2019, mirja.janhu@familar.fi, Pohjoisrannantie 241, 29200 Harjavalta Havumäen perheyksikkö, yksikönjohtaja Eija Sormunen, p. 044 012 1386, eija.sormunen@familar.fi Härkävehmaankatu 3, 05900 Hyvinkää Perhekuntoutusyksikkö Hermanni, yksikönjohtaja Laura Vornanen, p. 044 704 4423, laura.vornanen@familar.fi Hermanninaukio 3 F, 70100 Kuopio Kirjoittaja: Palvelujohtaja Eija Juote

1/2019

17

Valmiuksia kohdata ja ymmärtää - Perheyhteistyökoulutus Myllykodossa

M

yllykodossa järjestettiin vuoden 2018 aikana sisäisesti Perheohjauksen ja -yhteistyön koulutus. Koulutuksessa oli molemmilta osastoilta yhteensä seitsemän Myllykodon ohjaajaa. Koulutus sisälsi lähiopetusta, harjoituksia, tekniikoita, kirjallisuutta, videoinnin, oman sukutaustan selvittämistä sekä pienen lopputyön. Koulutuksessa oli kymmenen lähiopetuspäivää, yhteensä 100 tuntia.

Yhden viitekehyksen sijaan koulutettavat tutustuivat ennakkopaketin, koulutusmateriaalin ja harjoitusten kautta kuhunkin koulutuksen pääaihealueeseen.

- Mielestäni perhetyö on niin moninaista, perheet erilaisia ja perheyhteistyön tekijät niin kirjava joukko, että yhteen suuntaukseen keskittyminen ja vain yhden aatteen tarjoukset olisivat olleet vähintään yksisilmäisiä, pahimmillaan fanaattisia. Siksi laajempi kokonaisuus, perustelee kouluttaja Wellu Kähkönen.

Sukupuu sai Laura Dadun hetkeksi polvilleen - välitehtävä

18

1/2019

Heli Parkkinen ja Pertti Haaranen

Aloitusseminaarissa koulutettavat pohtivat koulutusta seuraavasti: "Oikeita kysymyksiä itselleni tapaamisiin toivon."

"Toivon ja uskon että on hyötyä. Rohkeutta tapaamisiin. " "Odottava mieli."

"Kiva tulla, koulutukset hyvä juttu, tarpeellinen todellakin."

"Kouluttautuminen on hyvästä, ammatillisesti tätä koulutusta kaipaa."

"Olen odottanut koulusta kovasti."

- Kevätkauden koulutuspäivissä opiskelimme dialogisuutta, reflektiivisyyttä ja systeemisyyttä sekä ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneisuutta yhdessä narratiivisuuden kanssa.

Alkumateriaalilla orientaatio aiheeseen, esimerkeillä höystetty, keskusteleva koulutusote ja psykodraaman keinoin harjoituksia teemasta”, jatkaa Wellu Kähkönen.

Syyskaudelle koulutettavat videoivat itseään perheen kanssa ja perheen luvalla, ja tätä materiaalia todellisesta tilanteesta yhdessä pohdimme ja ihmettelimme. Tämä kierros toimi kunkin koulutettavan kohdalla myös työnohjauksena. Syyskaudella koulutettavat myös perehtyivät ja esittelivät omaa sukutaustaansa sukupuun keinoin. Tämän tekeminen ja tunteiden jakaminen antavat valmiuksia kohdata ja ymmärtää perheen tunteita vastaavassa tilanteessa. Tärkeä ja tunteikas osuus koulutuksessa. Eli keväällä teoriaa ja harjoituksia käsi kädessä, syksyllä videoinnit ja oma sukupuu. Loppuseminaarissa n. viiden sivun essee aiheesta ‘Minä perheentapaajana’. Tyyli oli vapaa, aiheen muokkaus myös. Sukupuun tekemistä harjoiteltiin keväällä, samoin palauteltiin mieleen mm. elämänjana sekä verkostokartta.

Koulutettavien suusta siepattua: CASE 1.

CASE 2.

“Aluksi tilanne oli se, että nuori ei tullut edes samaan huoneeseen vanhempiensa kanssa. Myöhemmin istui kauempana perheestä, sitten siirtyi lattialle ja nyt istuu tapaamisissa yhdessä minun ja perheen kanssa sohvalla. Aluksi ei ollut minkäänlaista katsekontaktia tai esimeriksi yhteisiä iloisia puheenaiheita tai muistoja, mutta nyt on. Tästä olen myös sanonut perhetapaamisissa. Olen kertonut, että on kiva huomata, kun nuoren ja vanhempien välillä on nykyään katsekontakti, välit ovat lämpimämmät ja rennommat kuin aikaisemmin. Ääneen kertominen eteenpäin menosta on tuonut hymyn vanhempien, että nuoren kasvoille”, arvioi koulutettava sosionomi AMK Heli Parkkinen työtään, itseään ja kehittymistään perheen tapaajana.

“Ensimmäiset kohtaamiset lastensuojelun työntekijöiden (mm. sosiaalityöntekijät, lastensuojelulaitoksen ohjaajat) kanssa vanhemmilla ovat usein tunteikkaita ja vanhemmilla voi olla olo, että ovat epäonnistuneet vanhempana ja lapsi otetaan heiltä pois sen vuoksi. Pyrin työssäni kohtaamaan lastensuojelun asiakkaaksi tulevia perheitä kunnioittavasti ja tasa-arvoisesti, heidän taustoistaan ja lähtökohdistaan riippumatta. Pyrin asettamaan vanhemmat ns. asiantuntija-asemaan heidän lapsesta keskustellessaan, jolloin heille välittyy olo, että tarkoituksena ei ole ottaa heidän paikkaansa perheessä vaan tukea, auttaa ja kulkea rinnalla. Esimerkiksi alkoholisti- tai päihdevanhempien asiantuntijuus siinä määrin, miten sitä voidaan tilanteessa hyödyntää.”

“Olen havainnut, että ammattitaito ei niinkään vaadi laajaa tuntemusta esim. lastensuojelusta tai psykiatriasta, vaan juju piilee ihmisten kohtaamisessa, perheiden kuulluksi tulemisessa ja omassa avoimessa uteliaisuudessa perhetapaajana”, pohtii Laura Dadu, sairaanhoitaja ja ratsastusterapeutti.

“Kun kysyy, on tärkeää myös kuunnella. Tällä tarkoitan, että kuuntelija pystyy hiljentämään edes hetkeksi omat ajatuksensa, siten, että voi tarkkaavaisesti kuunnella toista henkilöä. Jos tätä taitoa ei ole, ihminen saattaa herkästi kuulla omat ennakkoluulonsa sen sijaan, että kuuntelisi mitä toinen sanoo”, mietiskelee psyk. sairaanhoitaja Ari-Pekka Turunen.

“Tietenkään en osannut tietää, että se aiemminkin tekemäni on ollut perhetyötä, mutta näin opiskeltuani asiaa voin asian myöntää: oli se perhetyötä”, miettii työtään ja havaintojaan sairaanhoitaja AMK Mika Kääriäinen.

“Yhteistyön perheiden kanssa näen tärkeänä osana työskentelyä, koska nuori on sijoitettu ja kuitenkin osa omaa perhettään, johon nuorelle on oikeus. Perheiden kanssa tehtävää yhteistyötä saattavat hankaloittaa lastensuojeluperheiden omat asenteet ja kokemukset viranomaisia kohtaan sekä perheiden haasteet”, pohtii lähihoitaja Pertti Haaranen.

“Pahimpia tilanteita, joita olen seurannut, ovat sellaisia, joissa lapsi on jätetty yksin. Lapsi on saattanut pidemmän aikaa kantaa perheestä vastuun eli hoitanut sekä sisaruksensa että pahimmassa tapauksessa myös vanhempansa, tämän käyttäessä huumeita tai ollessa pahoinpitelyjen kohde. Jotkut lapset joutuvat konkreettisesti suojaamaan vanhempaansa kuolemalta, joten miten tällaisessa tilanteessa ollut lapsi voisi koskaan tuntea olevansa turvassa vanhempansa seurassa? Parentifikaatio jättää pitkän turvattomuuden tunteen nuorelle, mahdollisesti tunteen omasta riittämättömyydestä ja pitkäaikaisen luottamuspulan aikuisiin”, miettii sosionomi AMK Piia Hyttinen.

Parentifikaatio tarkoittaa perheen sisällä tapahtuvaa lapsen ja vanhemman roolien vääristymistä, jossa lapsi omaksuu vanhemman rooleja tai vastuita.

Kaikessa on plussaa ja miinusta - harjoitustehtävä

”Erään omanuoren äiti oli pitkään ollut poissa poikansa elämästä sijaisperheen vanhempien otettua äidin roolin. Äiti koki vahvasti alemmuuden tunnetta ja koki olevansa arvoton pojan elämässä. Huonot kokemukset sijaisperheen vanhempien kanssa heijastelivat pitkään äidin suhtautumisessa lastensuojelulaitoksen ohjaajiin. Äitiä pyrittiin osallistamaan mahdollisimman paljon, äidin oman jaksamisen mukaan. Äiti koki selvästi häpeää oman alkoholisoitumisensa vuoksi, eikä aluksi vieraillut edes pojan luona. Säännöllinen yhteydenpito, osallistaminen ja kuulumisten kertominen äidille kantoi hedelmää ja aikaa myöten äiti alkoi vierailla myös lastensuojelulaitoksessa. Äiti oli vieraantunut yhtä lailla pojastaan, kuin poika äidistään, mutta silti pyrin pitämään äitiä ajan tasalla niin hyvässä kuin pahassakin. Koin myös tärkeänä kertoa äidille terveisiä pojan arkisista kuulumisista ja kertoa arjen kommelluksia, niin että äiti oppi tutustumaan poikaansa kuuleman perusteella”, kertoo työstään sosionomi Hanna Hölttä.

Kouluttaja Wellu Kähkönen on työnohjaaja, psykoterapeutti, vaativan erityistason perheterapeutti ja työskentelee yksikön johtajana Myllykodossa.

1/2019

19

Laatuaikaa yhdessä Ylöjärvellä syyskuussa startannut hepparyhmä lisää läsnäolon taitoa

M

itä tämän hetken yhteiskunnassa on tärkeää opettaa nuorille läsnäolosta ja oman hyvinvoinnin ylläpitämisestä? Mitä ihmiset voivat oppia läsnäolon taidosta eläimiltä? Ylöjärven yksikössä on pohdittu näitä kysymyksiä eläinavusteisen toiminnan näkökulmasta. Ohjaaja Kirsi Liuksiala ideoi yksikön nuorille hevosharrasteryhmän, joka starttasi toimintansa syyskuussa. Liuksialan lisäksi ”hepparyhmän” vetäjänä ja ideoijana toimii ohjaaja Emmi Salminen. Molemmat ohjaajat halusivat jakaa nuorten kanssa rakkaan hevosharrastuksensa ja sen tarjoamat elämykset ja kokemukset.

20

1/2019

Ryhmän ideana on, että joka toinen viikko ryhmä käy sosiaalipedagogista hevostoimintaa tarjoavalla Harmoniatallilla.

Joka toinen viikko tutustutaan hevosharrastukseen muutoin.

Syksyn aikana nuoret ovat tutustuneet eri hevosrotuihin, tutustuneet varusteisiin ja hevosen käsittelyyn ja tutustuneet mm. raveihin.

Hepparyhmäläiseltä pyydettiin ajatuksia siitä, mitä ryhmä ja hevoset merkitsevät hänelle. ”Ratsastus on rentoa, mukavaa ja saa ajatukset muualle.”, ”Hevoset ja ihmiset ovat ihania ja toiminta piristää, voimauttaa ja auttaa jaksamaan.”,

”Hepparyhmä ilostuttaa, luo yhteenkuuluvuutta ja itseluottamus kasvaa.”, ”Hevoseen voi kiintyä ja menettäminen tuottaa surua.” ”Hevosen kanssa voi tehdä paljon muutakin kuin vain ratsastaa esim. vikeltää eli hevosen selässä voi tehdä temppuja.”, ”Jos tallille lähtiessä on paha mieli, se unohtuu hevostallissa tai viimeistään hevosen selässä.” ja ”Kun ohjaajat ovat innostuneita hevosharrastuksesta, nuoretkin innostuvat enemmän.”

Nuorten toivomuksesta vuoden vaihteen jälkeen hepparyhmä jatkaa viikoittaisena talliryhmänä. Osa ryhmäläisistä on päätynyt syksyn aikana siihen, että hevosharrastus ei ole heille se oikea mm. allergioiden vuoksi. Osa taas on löytänyt hevosharrastuksesta iloa ja voimaa, kuten hyvä harrastus parhaimmillaan ihmiselle antaa.

Kirjoittaja: Vastaava ohjaaja Maija Niemi

Sosiaalityöntekijöiden ja nuorten tapaamiset

F

amilar Ylöjärven yksikössä lähestyttiin nuorten sosiaalityöntekijöitä sähköpostitse sillä ajatuksella, että he tapaisivat omia asiakasnuoriaan muutenkin kuin asiakassuunnitelmaneuvotteluiden yhteydessä. Kuulin nuoria ja keskustelin heidän kanssaan. Heiltä nousi ajatuksia siitä, miksi sosiaalityöntekijä puuttuu elämään, kun hän ei tunne nuorta. Sosiaalityöntekijät ovat merkittävässä roolissa nuorten elämässä suurten päätösten tekijöinä ja silloin on tärkeää, että nuoret myös tuntevat heidät paremmin.

Suurin osa sosiaalityöntekijöistä tarttui ajatukseen ja sopivat tapaamisaikoja nuorten kanssa. Tapaamiset ja toiminnat mahdollistettiin yksikössä sekä yksikön ulkopuolella. Hienoa oli, että myös nuoret itse innostuivat ajatuksesta. Itse mietin aluksi, että kuinkahan esimerkiksi isommat teini-ikäiset jostakin yhdessä tekemisestä sosiaalityöntekijän kanssa ajattelevat tai lähtevätkö he mukaan. Nuoret lähtivät mukaan ja kokivat tapaamiset turvallisina ja kertoivat myös asioista, jotka painavat heidän mieltä.

Nuorille oli tärkeää, että he saivat miettiä tapaamisten toteuttamistapaa. Useat nuorista halusivat syömään, koska he kokivat luontevana sen, että heidän asioistaan jutellaan hyvän ruoan äärellä. Tuleviin nuorten ja sosiaalityöntekijöiden tapaamisiin on suunniteltu esimerkiksi leipomista ja urheilua nuorten toiveiden mukaan. Eräs nuori totesi iloisena: ”Siis mä saan päättää.” On tärkeää, että nuori voi todella päättää sellaisista asioista, joihin on mahdollisuus ja olla siten myös osallisena enenevässä määrin oman elämänsä asioissa. Näiden asioiden merkitys voi tuntua nopeasti ajateltuna aikuisesta pieneltä, mutta nuorelle merkitys on suuri.

Tapaamisista syntyneiden ajatusten, kokemusten ja toiveiden myötä, käytäntö nuorten ja sosiaalityöntekijöiden tapaamisista neuvottelupöytien ulkopuolella jää pysyväksi. Olen mielissäni siitä, että sosiaalityöntekijät ovat olleet valmiita lähtemään mukaan hyvin rohkeasti erilaisiin toimintoihin. Olen myös erittäin ylpeä meidän innostuneista ja osallistuvista nuorista.

Kiitos nuoret ja sosiaalityöntekijät!

Johanna Blom, yksikönjohtaja

1/2019

21

YHDESSÄ KEHITTÄMISESTÄ SYNTYY YHTEISTÄ ASIANTUNTIJUUTTA Familar perhehoitopalveluissa on järjestetty kolme ensimmäistä perhehoitajien ja työntekijöiden yhteistä kehittäjäryhmää. Kehittämispäivät pidettiin alueittain Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa ja olimme kutsuneet paikalle viisi-kuusi perhehoitajaa/päivä.

Työntekijöitä osallistui päivään kolme tai neljä. Vuoden teeman mukaisesti pääasiallisena aiheena oli perhehoitajien hyvinvointi ja jaksaminen. Samalla ehdimme pohtia hieman kokemusasiantuntijuuden, yhdessä kehittämisen ja vertaistuen merkitystä.

22

1/2019

O

sallistuminen ja osallistaminen ovat tällä hetkellä suuressa suosiossa hyvin erilaisissa ympäristöissä. Taina Meriluoto (2018) on todennut artikkelissaan, että kokemusasiantuntijuudesta ei ole kuitenkaan löytynyt yhteistä käsitystä tai kattavaa määritelmää.

Kokemusasiantuntijuus ymmärretään monella eri tavalla ja sen tarkoitukset ovat moninaiset sekä positiivisessa että ongelmallisessakin mielessä. Meriluodon mukaan demokratian näkökulmasta on ajateltu, että osallistaminen antaa päätöksille legitimiteettiä ja voi täten tehdä niistä helpommin hyväksyttäviä. eriluoto jatkaa, että haasteita osallistumiskäytäntöihin on tuonut ainakin se, että kaikki eivät pääse osallistumaan. Lisäksi kehittämisen teemat tulevat usein valmiina ja tavat, joilla niitä käsitellään, on ennalta

M

määrätty. Äkkiseltään tuntuu myös perustellulta, että rajatun ajan puitteissa tulee olla tietty aihe ja suunnitelma, miten aihetta käsitellään. Toisaalta se luo asetelmaa, jossa järjestäjä ohjaa keskustelua. Perhehoitajien kehittäjäryhmissä olemme kuitenkin jättäneet aikaa myös vapaalle keskustelulle ja teemoihin olemme saaneet ideoita perhehoitajilta itseltään. Ryhmät on pidetty pieninä. eriluodon mukaan osallistuminen voidaan nähdä kontribuutiona, jolloin sen arvoa mitataan sillä, miten paljon hyödyllistä tietoa pystytään tuottamaan osallistamisen keinoin. Maallikkotieto ja tutkimustieto voidaan asettaa rinnakkain arvioitavaksi. Myös tutkittu tieto on Familar perhehoidossa ja perhehoitajien Famile-valmennuksessa tärkeässä roolissa. Sekä työntekijöitä että perhe-

M

hoitajia pyritään pitämään ajan tasalla sekä itsenäisen että yhdessä kouluttautumisen kautta. leensä hyödylliseksi tiedoksi nähdään yleistettävä ja neutraali tieto.

Perhehoito ja perhehoitajuus herättävät kuitenkin myös paljon tunteita. Vaikka asioita pyrittäisiin käsittelemään yleisellä tasolla, ne koskettavat silti perhehoitajan henkilökohtaista elämää. Haasteena onkin löytää monesta eri näkökulmasta katsoen parhaat ratkaisut ottaen huomioon sekä tieto että tunteet ja pitää huolta, että myös lähtökohtaisesti epämukava ja kriittinen tieto kuullaan ja siitä pystytään oppimaan. erhehoitajien kehittäjäryhmässä roolit voidaan ymmärtää monin eri tavoin ja yhteinen asiantuntijuus syntyy eri rooleista käsin. Perhehoitaja ei ole työsuhteessa lapsen sijoittaneeseen kuntaan tai Familariin vaan toimii toimeksiantosuhteessa kunnan kanssa. Perhehoitaja ei ole myöskään yrittäjä. Toiset perhehoitajat kokevat Familarin kuitenkin tietyllä tapaa työantajana ja vastuutyöntekijän toimivan esimiehen roolissa, koska palkkiot ja monet käytännön asioihin liittyvät rakenteet tulevat Familarista. Toiset ovat kokeneet perhehoitajuuden yrittäjyytenä, koska pääosin työ on perheelle tarjotuista tukitoimista huolimatta itsenäistä, mutta pohdimme, että toimimme perhehoidossa pitkälti yhteisyrittäjyyden hengessä.

Jaamme ymmärrystä ja taitoja toisillemme oppien uutta ja jakaen vastuuta lapsen hoidosta ja kasvatuk-

Y

P

sesta, teemme ja tiedämme yhdessä. Meriluoto kirjoittaa, että yksi tapa ajatella osallisuutta onkin nähdä se oikeutena, jolloin on itsestään selvää, että ihmisten tulisi kohdata toisiaan ja yhteisen keskustelun kautta tunnustaa toisensa ja toistensa erilaiset ajatukset. ehittäjäryhmään osallistuminen voi herättää pohtimaan omaa rooliaan.

Irja Mikkonen on jaotellut artikkelissaan (2011) tiedon rooleja Nylundin tapaan (1999) maallikkotietoon (objektiivista / usko omiin mielipiteisiin), kokemustietoon (subjektiivista / usko oman kokemuksen merkittävyyteen) ja asiantuntijatietoon (objektiivista / usko kokemukseen ja teoreettisiin selitysmalleihin). Jaottelun mukaan yhdessä kehittämisen ryhmään tullaan maallikkona eli arkisen tiedon kanssa ihmisinä, äiteinä ja isinä, toisaalta kokemusasiantuntijoina perhehoitajuudesta saatujen kokemusten kanssa. Kolmas mahdollinen rooli on tulla mukaan asiantuntijana, jolla on koulutusta ja opittua tietoa perhehoitoon liittyvistä asioista. Monelta osin kaikissa edellä mainituissa tiedon lajeissa yhdistyvät perhehoitajien ja työntekijöiden roolit, tiedot ja taidot. un aloitimme kehittäjäryhmien suunnittelun, emme niinkään ajatelleet vertaistukea, mutta ryhmät palvelevat myös tätä tarkoitusta. Perhehoitoliiton nettisivuilla (21.11.2018) kirjoitetaan: ”Perhehoitajuuteen ja sijaisvanhemmuuteen liittyy erilaisia asioita ja tunteita, joita vertainen parhaiten ymmärtää. Kokemusten ja tunteiden jakaminen

K

K

vertaisten kanssa helpottaa joskus rankoiltakin tuntuvissa perhehoidon tilanteissa ja ehkäisee uupumista”.

Vertaistuki koetaan usein parhaaksi emotionaaliseksi tueksi, vaikkei se voi korvata perhehoitajalle annettavaa ammatillista tukea. erhehoitajien kehittäjäryhmissä vertaistuellinen keskustelu syntyi esimerkiksi siitä, kun huomasimme, että perheillä oli ollut hyvin samankaltaisia haasteita.

Oli mielenkiintoista kuunnella, kun lyhyemmän aikaa perhehoitajana toiminut äiti pohti hankalaa tilannetta, jossa pitkäaikaisempi perhehoitaja oli aikaisemmin ollut sijoitetun lapsen kanssa. Tässä kertomuksessa vahvistavaa oli vielä se, että pitkäaikaisempi perhe oli päässyt haasteista eteenpäin, osittain tekemällä työtä asian eteen, osittain antamalla vain ajan kulua.

P

Kuten Mikkonen (2011) toteaa, vertaistuelle on ominaista hengenheimolaisuus, samankaltaisuus, yhteenkuuluvuus, kokemuksellisuus sekä tiedon ja tuen saanti. eemme tätä yhdessä.

Toki emme vain me ja perhehoitajat yhdessä.

Tulevaisuudessa kehittäjiksi nousevat entistä enemmän myös sijoitetut lapset ja sijaissisarukset. Mikä olisi hienompaa kuin se, jos voisimme joku päivä työskennellä arjen yhteistyön lisäksi myös kehittämisen merkeissä lapsen vanhempien, läheisten ja vastuusosiaalityöntekijän kanssa. erhehoitajien palaute ensimmäisistä perhehoitajien kehittäjäryhmistä kiteytti hyvin sen, miksi haluamme jatkaa yhdessä kehittämistä: ”Päivissä käsiteltiin tärkeitä asioita ja yhdessä kehittämisen myötä vahvistui tunne, että perhehoitajia kunnioitetaan, kuullaan, nähdään ja heidän mielipiteensä otetaan huomioon”. Aitoa asiantuntijuutta on se, kun eri tiedon lajeja ja eri ajatuksia pystytään ymmärtämään yhteisen tavoitteen ollessa kuitenkin sama, parhaan mahdollisen arjen tarjoaminen niille lapsille, joiden eteen toimimme kasvatuskumppanuudessa.

T

P

Sanna Savilahti Sosiaalityöntekijä YTM Kehityspäällikkö Familar perhehoitopalvelut Kehittäjäryhmiin voit tutustua Familarin Instagramissa sekä Facebookista ja perhehoitopalvelujen nettisivuilta löytyvistä blogi-artikkeleista.

Lähteet: Meriluoto, T. (2018) | Miksi kokemusasiantuntijat ovat asiantuntijoita? Ilmiö. www.ilmiomedia.fi/ Mikkonen, I. (2011) Vertaistuki osana sosiaalista vahvistamista. Teoksessa: Lundbom, P. ja Herranen, J. (toim.). Sosiaalinen vahvistaminen kokemuksina ja käytänteinä. HUMAK. www.humak.fi/wp-content/uploads/2014/12/humak-sos-vahvistaminen-verkko.pdf Perhehoitoliiton nettisivut (10.7.2018) www.perhehoitoliitto.fi/

1/2019

23

PERHEHOITAJIA TARVITAAN – toiminnasta ei tosin ole tarpeeksi tietoa

Lukiessa uutisia ja keskusteluja lehdissä ja netissä ei voi olla huomaamatta, että lastensuojelussa on jatkuva pula perhehoitajista. Kunnat, järjestöt ja yksityiset palveluntuottajat rekrytoivat ja valmentavat aktiivisesti perheitä. Jokaiselle lapselle on löydettävä juuri hänelle sopiva perhe, joten vaihtoehtoja tulisi olla. Tämä tarkoittaa, että perheitä tulisi olla niitä tarvitsevia lapsia enemmän, mutta tällä hetkellä perheiden kysyntä kuitenkin ylittää tarjonnan.

Huostaanottojen määrä kasvaa edelleen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilaston (23.11.2017) mukaan vuonna 2016 Suomessa oli huostaanotettuja lapsia 10424. Määrä laski 2,5 prosenttia edellisestä vuodesta, mutta on mitä todellisimmin kasvanut taas vuoden 2017 aikana. Viime vuonna uutisoitiin useamman kerran esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, Hämeessä ja Kymenlaaksossa, että huostaanottojen määrät olivat jopa kaksinkertaistuneet vuoden aikana.

Perhehoito on ollut vuodesta 2012 lähtien lainmukaisesti ensisijainen vaihtoehto lapsen kodin ulkopuoleiselle sijoitukselle.

Perhehoidossa lapsi saa korjaavia kokemuksia ja elämänmittaisia ihmissuhteita. Perhehoidon avulla lapselle voidaan taata yksilöllinen hoito, joka on laitoshoitoa kustannustehokkaampi ja inhimillisempi vaihtoehto. Vahvasti tuettuun perhehoitoon voidaan sijoittaa hoitosuudeltaan haastavampiakin lapsia, jotka aikaisemmin olisi sijoitettu laitoshoitoon. Lapsen käytöshäiriöt tai somaattiset sairaudet eivät esimerkiksi ole esteenä perhehoitoon sijoittamiselle. Perhehoitoon voi sijoittaa myös kokonaisen perheen.

Huostaanotettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kohdalla tavoitteena on aina kotiuttaminen ja sitä arvioidaan säännöllisesti. Lapsen ja vanhemman yhteydenpito on tärkeää ja sen tulee jatkua säännönmukaisena myös sijoituksen aikana. Kun lapsen ja perheen tilanne on parantunut riittävästi ja huostaanoton perusteita ei enää ole, tulee kotiuttamisen suunnittelu aloittaa. Kotiuttamista tulee suunnitella perusteellisesti ja prosessissa tulee edetä lapsen ehdoilla. Lapselle, vanhemmille ja perhehoitajille tulee tarjota riittävästi tukea kotiutumisprosessin aikana.

Millaiset ihmiset ryhtyvät perhehoitajiksi?

Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta ja perhehoitajia on yhtä suuri kirjo kuin perhehoitoon sijoitettavia lapsiakin. Australialaiset tutkijat ovat vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa pyrkineet tunnistamaan henkilöt, joilla on muita korkeampi todennäköisyys, halu ja kyvykkyys ryhtyä perhehoitajiksi. Tutkimuksessa tahdottiin selvittää perhehoitajuutta harkitsevien ihmisten psykologisia ominaisuuksia sekä ihmistyyppejä, jotka osoittautuvat mainioiksi perhehoitajiksi.

Tärkeimpinä persoonallisina ominaisuuksina nousi esille empatia, myönteisyys ja usko elämän tavoitteiden saavuttamiseen sekä ongelmaratkaisuorientaatio. Tutkijoiden mukaan myös esimerkiksi hoito- ja sosiaalialan työntekijät hakeutuvat perhehoitajiksi useammin kuin muilla aloilla työskentelevät. Perhehoitajiksi hakeutuvilla merkittävää oli ystävien ja perheen sosiaalinen tuki. Tutkijat havaitsivat, että sijoituksen onnistumisen kannalta on tärkeä selvittää ihmisen motiivi ryhtyä perhehoitajiksi. Perhehoitajuuteen lähdetään usein altruistisista syistä ja tahdotaan tarjota lapselle hyvää. Tutkijat havaitsivat, että perhehoitajaksi ryhtymiseen voi vaikuttaa jokin niin sanottu satunnainen syy, esimerkiksi tarve huolehtia sukulaisen tai ystävän lapsesta, mutta myös taloudelliset syyt voivat olla taustalla.

”Kukaan ei ole kysynyt” Tutkijat kiinnostuivat tuloksien myötä myös perhehoitajien rekrytoinnista ja valmennuksesta. Tutkijoiden mukaan tärkeintä rekrytointi- ja markkinointiprosessissa on selvittää se miksi perhehoitajaksi ei haluta ryhtyä. Myös perhehoitajien valinta- ja koulutusprosessi on tärkeä, koska sijaisperheitä tarvitsevat lapset ovat usein hoitoisuudeltaan haastavia ja hyvistä perheistä on pula. Monet empivät perhehoitajaksi ryhtymisen kanssa prosessin epävarman luonteen takia ja omaan arkeen liittyvät asiat, kuten kiire voivat myös olla esteenä. Perhehoitajaksi ryhtyvät eivät voi tietää miten nopealla aikataululla heidän perheeseen sopiva lapsi löytyy tai löytyykö sitä ollenkaan.

Monia voi lisäksi mietityttää töistä kotiin jääminen ja sitoutuminen tehtävään.

Perhehoitajuutta pohtivat voivat myös kokea, etteivät ole tarpeeksi hyviä ja ettei heillä ole riittävää kokemusta. Tutkijat tulivat siihen tulokseen, että perhehoitajaehdokkaille tulee antaa tarpeeksi tietoa perhehoitajuudesta ja heidän apuna tulee olla miettimässä asioita alusta alkaen, jo ennen mahdollisen valmennuksen tai koulutuksen alkamista.

Monet perheet kokevatkin hyvänä aloittaa ensin tukiperheenä ennen pitkäaikaiseksi sijaisperheeksi ryhtymistä.

Yleisin syy perhehoitajien pulaan on kuitenkin se, ettei toiminnasta ole riittävissä määrin tietoa, jos ollenkaan. Tähän päätyivät myös australialaiset tutkijat. Perheitä ei ole kysytty perhehoitajiksi eikä se ole tullut heillä mieleen. Heillä ei ole ollut tietoa toiminnasta tai minkä kautta siihen hakeutua.

Syyt siihen, ettei perhehoitajaksi hakeuduta liittyvät usein

JOKAISELLE LAPSELLE ON LÖYDETTÄVÄ JUURI HÄNELLE SOPIVA PERHE

24

1/2019

henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, mutta merkittävästi myös tiedon puutteeseen tai vähäisyyteen tai virheelliseen tietoon. Perhehoitajuudesta tulisi siis antaa enemmän ja selkeämpää tietoa ja tulisi erityisesti keskittyä heihin, joita ei ole pyydetty, jotka empivät ja jotka ovat jo motivoituneita.

Ajatus perhehoidosta voi itää vuosia tai jopa vuosikymmeniä.

Perhehoitajaehdokkaille tulisi myös painottaa, etteivät he ole tärkeässä tehtävässä yksin, vaan saavat siihen tukea.

Halu tehdä hyvää

Perhehoitajana pääsee vaikuttamaan lasten elämään ja tekee yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. Perhehoitajuutta voi kutsua työksi, koska siitä saa taloudellista korvausta, jonka avulla sitä voi tehdä täyspäiväisesti. Kyse on kuitenkin myös kutsumuksesta ja halusta tehdä hyvää. Sijoitettu lapsi tarvitsee niin sanottua ”tavallista arkea” sekä läsnäolevia aikuisia, jotka vastaavat hänen tarpeisiinsa.

Näistä asioita moni lapsia on jäänyt paitsi.

Lähteet: -Yle Paula Koskinen 23.9.2016 -Yle Saija Nironen 7.10.2016 -Combs-Orme, T. & Orme, J.G. (2014). Foster parenting together: Assessing foster parent applicant couples. Children & Youth Services Review, 36, 70-80.

-Ciarrochi, J., Randle, M., Miller, L. & Dolnicar, S. (2012). Hope for the future: Identifying the individual difference charachteristics of people who are interested in and intend to foster care. TheBritish Journal of Social Work, 42 (1), 7-25.

-Randle, M., Miller, L., Dolnicar, S. & Ciarrochi, J. (2014). The science of attracting foster carers. Child and

kolumni VÄRILLÄ ON VÄLIÄ

S

isustus ja sisustaminen on tällä hetkellä supertrendikästä.

Sisustussuunnittelijoiden työ on kasvava ala ja ihmiset uskaltavat palkata avukseen ammatti-ihmisiä. Usein kuljetaan trendien aallonharjalla ja halutaan sitä mitä sisustuslehdissäkin näemme.

Samaan aikaan ihmisten erityisherkkyys tulee tunnetummaksi. On tutkittu, että väestöstämme noin 15-20 prosenttia on erityisherkkiä. Erityisherkät ihmiset kuormittuvat aistiärsykkeistä tavallista herkemmin. Tällainen ihminen kokee muun muassa äänet, hajut ja maut erityisen voimakkaasti. Samoin erilaiset visuaaliset elementit, kuten värit ja valot saattavat aiheuttaa isojakin reaktioita. Tällöin trendien aallonharjalla kulkeminen ei välttämättä ole mahdollista. Sama koskee lastensuojeluyksiköissämme asuvia lapsia. Heidän elämäntilanteensa on kuormittava ja heidän aistinsa ovat kovilla. Siksi pitääkin pohtia, millaisen ympäristön lapsille tarjoamme.

On tärkeää turvata aisteille ja aivoille rauha ja lepo. On tutkittua, että tietynlainen ympäristö ja värit auttavat aistejamme palautumaan kuormituksesta mahdollisimman hyvin. Sininen väri tuottaa mukavuuden oloa ja sillä on rauhoittava vaikutus.

Se tuo tunteen rauhasta ja hiljaisuudesta. Vihreä väri taas tuo tasapainoa. Se helpottaa stressiä ja piristää mieltä rauhoittaen.

Oranssin tehtävä on luoda tasapainoa ja turvallisuutta, tuoden tilaan lämpimän, kotoisan tunnelman.

On tärkeää, että koti on omistajansa näköinen. Yhdessä lapsen kanssa voi istua alas ja pohtia, millaisessa tilassa hän haluaisi olla. Mikä häntä rauhoittaisi. Millaisessa tilassa hänen olisi turvallisinta olla. Lapsen tulee tuntea, että hänen oma huoneensa on turvallinen paikka. Sen tulee rauhoittaa mieltä, auttaa nukkumaan ja kuormittaa vähemmän aisteja. Tällöin huominen päivä saattaa olla astetta parempi.

HANNA-RIIKKA MIKKILÄ Kirjoittaja on Lastensuojelulaitos Pikku-Eemelin yksikönjohtaja ja vapaa-aikanaan harrastaa sisustamista ja kodin remontointia.

Family Social Work, 19 (1), 65-75.

Sonja Mustonen Asiakkuuspäällikkö Familar Perhehoitopalvelut

1/2019 1/2019

25 25

Helsinki

Hallinto

Paciuksenkatu 27 00270 Helsinki Y-tunnus 2300134-8

Palvelujohtajat Mervi Elfving p. 044 573 4111

Tommi Laitinen p. 040 830 9429

Petra Huuhilo p. 045 272 1400

Anssi Nikkarinen p. 040 732 8687

Eija Juote p. 050 331 6966

Antti Mäkelä p. 040 502 6188

Turku

Rieskalähteentie 57 20300 Turku

Toimitusjohtaja Harri Pomell p. 0400 978 448

PALMUKOTI JOKELA Lepokallionkaari 6, 05400 Jokela Vastaava ohjaaja Hanna Ryynänen, p. 045 876 9664 PALMUKOTI KERAVA Tuusulantie 38, 04200 Kerava Vastaava ohjaaja Jarno Partinen, p. 050 341 2946 PALMUKOTI VANTAA Kanneltie 8 V 158 Vastaava ohjaaja Riitta Sederholm, p. 044 276 9754 PIENRYHMÄKOTI HAVUKALLIO Korpintie 4, 04320 Tuusula Yksikönjohtaja Reija Lasonen, p. 040 186 8942 PIENRYHMÄKOTI HAVUMÄKI Kolistimenmäenkuja 10, 04300 Tuusula Vastaava ohjaaja Eija Viro, p. 040 186 5482 PIENRYHMÄKOTI HEINÄLAHTI Syväsentie 4, 50800 Mikkeli Yksikönjohtaja Jani Seppänen, p. 050 316 5201

Laitoshoito EEMELIN PERHETUKIYKSIKKÖ Pohjoisrannantie 241, 29200 Harjavalta Yksikönjohtaja Mirja Janhu, p. 044 554 2019 EPALA Neitsytpolku 32, 28100 Pori Yksikönjohtaja Jarko Jaakonsaari, p. 044 272 2670 LA CASA GIALLA Pastilantie 27, 50770 Korpikoski Yksikönjohtaja Ida Jalkanen, p. 040 024 4210 LEENALA Arvolantie 239, 85820 Oksava Yksikönjohtaja Mika Alajoutsijärvi, p. 040 516 1195 LEHTOSARA JOUTSENO Putkinotkontie 11-13, 54100 Lappeenranta Toiminnanjohtaja Mari Hirvonen, p. 050 536 7885 MYLLYKOTO Myllytie 11, 45910 Voikkaa Yksikönjohtaja Wellu Kähkönen, p. 044 0101 937

26

1/2019

PIENRYHMÄKOTI HIMA Korpintie 3, 04320 Tuusula Vastaava ohjaaja Sonja Snellman, p. 040 186 7317 PIHAPUU Kosolantie 1, 62200 Kauhava Yksikönjohtaja Terhi-Tuulikki Rantamäki, p. 040 653 7074 PÄHKINÄRINNE Vihersalonkuja 56, 21500 Piikkiö Yksikönjohtaja Minna Vesma, p. 040 713 9122 SIMIKAARI Matalantie 11, 84100 Ylivieska Yksikönjohtaja Minna Pentti, p. 044 041 0312 VENLA Koulurinteentie 4, 15870 Hollola Yksikönjohtaja Ronja Kiuru, p. 040 359 1355 WILJAGÅRD Skrufvilankatu 10, 68910 Pännäinen Yksikönjohtaja Kerstin Norrman, p. 050 324 7637 VILPERIKOTI Salontaus 2, 32810 Peipohja Yksikönjohtaja Riina Wallenius, p. 045 631 5661

Laatujohtaja Marko Nikkanen p. 040 189 7178

Kehitysjohtaja Miika Liimatta p. 040 569 0378

Erityisyksiköt AURA Ruukinrannantie 24 A, 02600 Espoo Yksikönjohtaja Miia-Riikka Toivanen, p. 0400 361 867 EEMELIN NUORISOKOTI Satakunnantie 93, 29200 Harjavalta Toiminnanjohtaja Jaana Lauren, p. 044 574 6331 EEMELIN VASTAANOTTOKOTI Päivölänkatu 2, 29200 Harjavalta Yksikönjohtaja Sini Laitanen, p. 044 533 8029 FAMILAR JOENSUU Kuhilaskuja 4, 80140 Joensuu Yksikönjohtaja Marianne Rosenius, p. 044 765 1123 FAMILAR YLÖJÄRVI Tornitie 4, 33430 Vuorentausta Yksikönjohtaja Johanna Blom, p. 040 197 0830 HARAKKAMÄKI Metsolantie 2 A&B, 04630 Sääksjärvi Palvelupäällikkö Karoliina Härkönen, p. 040 556 9469 ILMARIA Pajuharjuntie 12, 73100 Lapinlahti Yksikönjohtaja Kirsi Ruotsalainen, p. 050 413 5600 ILVESMÄKI Ilmarintie 1, 04600 Mäntsälä Palvelupäällikkö Karoliina Härkönen, p. 040 556 946 JUSSILA Palosentie 9, 85210 Alavieska Yksikönjohtaja Jami Viljanmaa, p. 0400 316 770 JUSSIN KODIT Saarikankaantie 12-14, 90840 Haukipudas Yksikönjohtaja Reija Ukkola, p. 046 921 2266 KAREKOTI Karelintie 80, 72710 Vaaraslahti Yksikönjohtaja Meiju Roivas, p. 044 906 6866 KILJAVAN MAJAKKA Kiljavantie 539, F-rakennus, 05250 Kiljava Yksikönjohtaja Minna Snellman, p. 040 705 4810

KOTOPELTO Siippoontie 303, 01940 Palojoki Yksikönjohtaja Minna Snellman, p. 040 705 4810

TAHTORANTA Tuuralantie 682, 66440 Tervajoki Yksikönjohtaja Ilkka Silvennoinen, p. 050 471 6981

AVOPALVELUT, POHJOIS-POHJANMAA Kangaskontiontie 10, 90240 Oulu Aluejohtaja Petri Huhtala, p. 044 048 3019

KUNTOUTUSKOTI OIVA Salmelaisenkatu 12, 70500 Kuopio Yksikönjohtaja Maria Puolakka, p. 040 841 6640

TUULENSUOJA Elmerannantie 39, 24800 Halikko Yksikönjohtaja Jaana Sojasalo, p. 040 648 2248

AVOPALVELUT, KESKI-POHJANMAA Revonkatu 1, 86300 Oulainen Aluejohtaja Petri Huhtala, p. 044 048 3019

KYMEN NUORTEN ASEMA Kurrintie 106, 47460 Hiisiö Yksikönjohtaja Tiina Voutilainen, p. 040 030 6415

VARATIE TERVAKOSKI Paperintekijäntie 8, 12400 Tervakoski Yksikönjohtaja Mia Laurell, p. 050 330 3409

AVOPALVELUT, PIRKANMAA Tammelan puistokatu 22, 33100 Tampere Palvelupäällikkö Piia Särkilampi, p. 040 824 2783

LEHTOSARA LAPPEENRANTA Paraistentie 23, 53650 Lappeenranta Toiminnanjohtaja Mari Hirvonen, p. 050 536 7885

VARATIE VIHTI Pengerkuja 1, 03400 Vihti Yksikönjohtaja Petri Alapuranen, p. 046 922 8072

AVOPALVELUT JYVÄSKYLÄ Kultalakintie 3, 40640 Jyväskylä Palvelupäällikkö Kirsi Lamminaho, p. 050 3165 260

LEIVOKOTI Niittyläntie 12, 91410 Jokirinne Yksikönjohtaja Lauri Jolula, p. 045 7732 4285

VEIKKARI Veikkarintie 193, 21530 Paimio Yksikönjohtaja Jaakko Söderström, p. 040 722 6335

AVOPALVELUT, SATAKUNTA Asemamestarinkatu 2, 28100 Pori Palvelupäällikkö Minna Sjövall, p. 040 197 4536

MYLLYKOTO Myllytie 11, 45910 Voikkaa Yksikönjohtaja Wellu Kähkönen, p. 044 0101 937 MYÖTÄVIRTA Kaistisenkatu 6, 20760 Piispanristi Yksikönjohtaja Heta Söderström, p. 040 198 5351 NUMMELA Vasunmäentie 198, 62100 Lapua Yksikönjohtaja Terhi Haapa-aho, p. 040 124 6155 NUORTENKOTI ETAPPI Lukiotie 2, 14200 Turenki Yksikönjohtaja Toni Latvala, p. 044 088 1674 NUORTENKOTI POLKU Hermanninaukio 3 E, 70100 Kuopio Yksikön vastaava Mikko Savolainen, p. 044 742 7541

Perhehoito FAMILAR PERHEHOITOPALVELUT, UUSIMAA Sitratori 5, 00420 Helsinki Sosiaalityöntekijä Riikka Jokisalo, p. 040 357 8524 FAMILAR PERHEHOITOPALVELUT, VARSINAIS-SUOMI Rieskalähteentie 57, 20300 Turku Sosiaalityöntekijä Riikka Jokisalo, p. 040 357 8524 FAMILAR PERHEHOITOPALVELUT, KANTA-HÄME, PIRKANMAA JA KESKI-SUOMI Sudenkatu 6, 33530 Tampere Palvelupäällikkö Mari Pyykkönen, p. 040 198 5569 FAMILAR PERHEHOITOPALVELUT, ITÄ-SUOMI Tulliportinkatu 33 (2.krs), 70110 Kuopio Sosiaalityöntekijä Minna Jauhiainen, p. 040 645 3029

NUORTENKOTI PYSÄKKI Ketotie 9, 70700 Kuopio Yksikönjohtaja Sanna Saksman, p. 044 713 6033

FAMILAR PERHEHOITOPALVELUT JA TUKIPERHEET, POHJANMAA Puskantie 31, 60100 Seinäjoki Sosiaalityöntekijä Milla Höykinpuro, p. 040 656 9598

OIVA TARINA Tarinaharjuntie 47, 71800 Siilinjärvi Yksikönjohtaja Juha Airaksinen, p. 044 765 6538

FAMILAR PERHEHOITOPALVELUT, SATAKUNTA Asemamestarinkatu 2, 28100 Pori Palvelupäällikkö Mari Pyykkönen, p. 040 198 5569

PEIPONPESÄ Harjukuja 3 B, 05840 Hyvinkää Yksikönjohtaja Pia Kansikas, p. 044 550 4061

FAMILAR PERHEHOITOPALVELUT, TUKIPERHEET, UUSIMAA Palvelupäällikkö Ona Juusonen, p. 040 652 6167

PIKKU-EEMELI Säikäntie 24, 28600 Pori Yksikönjohtaja Hanna-Riikka Mikkilä, p. 044 713 9519

FAMILAR PERHEHOITOPALVELUT, TUKIPERHEET, VARSINAIS-SUOMI Palvelupäällikkö Satu Lanne, p. 040 183 9224

PIKKU TUULENSUOJA Seppäläntie 109, 21250 Masku Yksikönjohtaja Anna-Kaisa Lehtonen, p. 040 758 7945 PUISTOTIE Puistotie 13-15, 72400 Pielavesi Yksikönjohtaja Tiina Mulari, p. 050 467 7370 SARASTE NOKIA Luhtatie 36, 37120 Nokia Yksikönjohtaja Sanna Paulin, p. 040 532 0480 SARASTE VILPPULA Sammallammintie 661, 35700 Vilppula Yksikönjohtaja Mika Salminen, p. 040 728 8166 SAUKKORANTA Lomarannantie 15, 65410 Sundom Yksikönjohtaja Heidi Svartsjö, p. 050 331 3329 SIILIMÄKI Aurinkomäentie 11 A, 00730 Helsinki Yksikönjohtaja Hanna-Kaisa Savolainen, p. 050 552 6003

FAMILAR PERHEHOITOPALVELUT, TUKIPERHEET, KANTA-HÄME, PIRKANMAA JA KESKI-SUOMI Palvelupäällikkö Mari Pyykkönen, p. 040 198 5569

AVOPALVELUT, KANTA-HÄME Talaskuja 3, 13200 Hämeenlinna Palvelupäällikkö Toni Torikka, p. 050 317 2790 AVOPALVELUT, MIKKELI Nuottakatu 2, 50190 Mikkeli Palvelupäällikkö Jani Seppänen, p. 050 316 5201 AVOPALVELUT, YLÄ-SAVO Sankarikatu 3, 74100 Iisalmi Palvelupäällikkö Jouni Pennanen, p. 0400 392 376 AVOPALVELUT, POHJOIS-SAVO Tulliportinkatu 33 (2. krs), 70110 Kuopio Palvelupäällikkö Hanna Löytömäki, p. 044 784 5376 AVOPALVELUT, POHJOIS-KARJALA Kuhilaskuja 4, 80140 Joensuu Vastaava ohjaaja Miia Siimestö, p. 040 355 9701 AVOPALVELUT, LAPPI Lampelankatu 24 C 1, 96320 Rovaniemi Aluejohtaja Petri Huhtala, p. 044 048 3019

Asumispalvelut KÄMPPI Kotokuja 3, 70780 Kuopio Yksikön esimies Petri Partanen, p. 044 213 1915 ASUMISPALVELUYKSIKKÖ KOPPURI Ruukinrannantie 24 B, 02600 Espoo Palveluista vastaava Sirpa Aho-Vainio, p. 0400 718 712 ASUMISPALVELUYKSIKKÖ KORENTOMÄKI Korentotie 4, 00730 Helsinki Palveluista vastaava Mika Kivinen, p. 040 592 4699

Avopalvelut

ASUMISPALVELU OIVA Sankarikatu 3, 74100 Iisalmi Yksikönjohtaja Jouni Pennanen, p. 0400 392 376

AVOPALVELUT, UUSIMAA Sitratori 5, 00420 Helsinki Palvelupäällikkö Ninja Savolainen, p. 044 971 4081

ASUMISPALVELUT, UUSIMAA Sitratori 5, 00420 Helsinki Palvelupäällikkö Niko Voutilainen, p. 040 681 5950

AVOPALVELUT VARSINAIS-SUOMI Rieskalähteentie 57, 20300 Turku Palvelupäällikkö Toni Torikka, p. 050 317 2790 AVOPALVELUT ETELÄ-POHJANMAA Puskantie 31, 60100 Seinäjoki Palvelupäällikkö Marja Nieminen, p. 045 273 5554 AVOPALVELUT, POHJANMAA Raastuvankatu 47, 65100 Vaasa Palvelupäällikkö Susanna Backlund-Enges, p. 045 855 8441

Perhekuntoutus EEMELIN PERHETUKIYKSIKKÖ Pohjoisrannantie 241, 29200 Harjavalta Yksikönjohtaja Mirja Janhu, p. 044 554 2019 PERHEKUNTOUTUSYKSIKKÖ HERMANNI Hermanninaukio 3 F, 70100 Kuopio Yksikönjohtaja Laura Vornanen, p. 044 704 4423 HAVUMÄEN PERHEYKSIKKÖ Härkävehmaankatu 3, 05900 Hyvinkää Yksikönjohtaja Eija Sormunen, p. 044 012 1386

1/2019

27

Suomessa on tuhansia lapsia, joille perhe on vasta unelma – anna lapselle mahdollisuus Familar Perhehoitopalvelut tarjoaa vahvasti tuettua perhehoitoa. Haluamme turvata perheen jaksamisen ja jokaisen sijoituksen onnistumisen.

JAKSAMISEN TUKENA: • Ennakkovalmennus • Oma sosiaalityöntekijä • Ympärivuorokautinen puhelinpäivystys • Moniammatillisen tiimin tuki • Työnohjaus ja täydennyskoulutus • Vertaisryhmätapaamiset Tarjoamme tukiperhetoimintaa sekä lyhyt- ja pitkäaikaista perhehoitoa. Meillä on valmiudet myös kriisiperhehoitoon.

www.familar.fi 28

1/2019